Mikä yhdistää kaveripiirisi onnellisia avioiittoja?
Itsellä takana ero, tosi raastava. Olen selvästi haksahtanut väärään mieheen, nyt ja ennenkin. Onko jollakin viisastenkiveä siitä, mikä yhdistää kestäviä, onnellisia avioliittoja? Mitään ajatusta?
Kommentit (249)
Yksi asia: niitä ei ole paitsi Facebookin virtuaalitodellisuudessa.
Omaa rauhaa aina kun haluaa. Ei väheksyntää eikä nalkutusta. Taloudellinen vastuu tasan 50/50.
Yhteiset arvot, yhteinen näkemys tulevaisuudesta, yhdessä tekeminen ja toisen arvostus sekä kunnioitus.
Lapsettomuus ja vilkas seuraelämä samanhenkisessä porukassa
Uskon semmoisiin vaan siten, että se olisi jokin yliluonnollinen twin flame juttu, eli en oikeastaan usko tommoisiin.
Mistä tunnistat onnellisen liiton?
Usko Jeesukseen. Kaveripiirissäni onnelliset ja kestävät avioliitot ovat kaikki sellaisia, joissa molemmat uskovat. Kun Jeesus on tärkein asia elämässä ja puoliso vasta toiseksi tärkein, silloin avioliittokin voi hyvin. Kun ihminen haluaa olla uskollinen Jumalalle, on hän sitä myös toisille ihmisille. Kun ihminen rakastaa ensin Jumalaa, rakastaa hän silloin myös toisia ihmisiä.
Se että sitoutuu aidosti siihen liittoon ja haluaa toiselle hyvää. Ei tuijota omaan napaan vaan on valmis tekemään asioita siksi että muilla on hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tunnistat onnellisen liiton?
Siitä että molemmat kohtelevat toista hyvin ja arvostavasti.
Kahdessa tapauksessa mies on alistunut naisen tahtoon vaikka mies on selvästi hyvätuloisempi ja johtajatyyppiä työelämässä.
Kumppanuus, keskinäinen ystävyys, nauru, yhteiset unelmat. "Hyvän tahtominen" toiselle.
Hyvän seksin, läheisyyden ja rakkauden lisäksi ne tärkeimmät seikat meille.
Tärkeintä on että nainen osaa olla hiljaa ja pitää pesukoneen pyörimässä.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on että nainen osaa olla hiljaa ja pitää pesukoneen pyörimässä.
Paljonko sinä oikein niitä vaatteitasi sotket? Pidätysvaikeuksia?
Erinomainen onnellinen avioliitto = kulissit kunnossa, kunnes repeävät ja sitten tulee ilmi, ettei se ollutkaan niin onnellinen liitto.
Ollaan ennemmin kaksin kuin yksin.
Tottuminen yhdessäoloon, varsinkin jos ei juurikaan ole muita ystäviä/ kavereita joiden kanssa viettää aikaa.
Yhteiskunnan luoma normi olla parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Usko Jeesukseen. Kaveripiirissäni onnelliset ja kestävät avioliitot ovat kaikki sellaisia, joissa molemmat uskovat. Kun Jeesus on tärkein asia elämässä ja puoliso vasta toiseksi tärkein, silloin avioliittokin voi hyvin. Kun ihminen haluaa olla uskollinen Jumalalle, on hän sitä myös toisille ihmisille. Kun ihminen rakastaa ensin Jumalaa, rakastaa hän silloin myös toisia ihmisiä.
Eli lapsenmielisyys ja hyväuskoisuus.
Ymmärrys siitä, ettei kukaan ole valmis ja täydellinen sekä toisen ihmisen kunnioittaminen. Pitkässä parisuhteessa on sekä hyviä että huonompia aikoja, jolloin kumppanuus ja tiimi-henki kantaa tuon ajan yli. Omaan puolisoon rakastuminen menee aalloissa, mutta se vaatii sen, että molemmat ovat kiinnostuneita toisistaan ja toisen kokemuksista. Huonoina aikoina sitä miettii, että tuo toinen ihminen tekee edelleen elämästä kuitenkin paremman ja sitten sille käy antamassa suukon. Hyvässä parisuhteessa on paljon myös huumoria, omanlaisensa kieli (moni kutsuu perseilyksi) sekä mahdollisuus hakeutua toisen lähelle keskustellen ja kainaloon tulematta torjutuksi, kun on huono päivä.
Vierailija kirjoitti:
Kahdessa tapauksessa mies on alistunut naisen tahtoon vaikka mies on selvästi hyvätuloisempi ja johtajatyyppiä työelämässä.
Usein haetaan siviilielämässä vastapainoa työelämälle.
Vierailija kirjoitti:
Erinomainen onnellinen avioliitto = kulissit kunnossa, kunnes repeävät ja sitten tulee ilmi, ettei se ollutkaan niin onnellinen liitto.
Ollaan ennemmin kaksin kuin yksin.
Tottuminen yhdessäoloon, varsinkin jos ei juurikaan ole muita ystäviä/ kavereita joiden kanssa viettää aikaa.
Yhteiskunnan luoma normi olla parisuhteessa.
Kyllä muiden ihmisten kanssa ja erillisyys tukee kumppanuuden muodostumista. Tekee ihan hyvää niin itselle kuin puolisollekin, että on välillä muualla ;D Myös siitä avoimesti puhuminen ja viihtyminen myös yksin tukee kumppanuutta.
Seurasin jouluna yhden n. 50-vuotiaan pariskunnan eloa vierestä. He laittavat kaikessa toisen ensimmäiseksi. Nainen antaa parhaat palat ruoasta miehelle. Mies leikkaa palan kakkua naiselle niin, että marsipaaniruusu osuu hänelle. Mies piippaa ohimennen naista nenään. Nainen keskeyttää jonkun vähäpätöisen homman kuunnellakseen, mitä miehellä on sanottavaa. Ja tätä ihan vakiona, ilman, että asiaa mitenkään alleviivataan. He ovat sopuisia, huumorintajuisia ja jotenkin kiinni maassa. Lapsensa ovat samanlaisia.
Jotkut pariskunnat tekevät kaikesta shown. He vaan ovat tuollaisia. Vähäeleisiä, mutta ottavat toisensa huomioon. En olisi kaikka tuota huomannut, ellen olisi viettänyt aikaa heidä kanssaan pidempään. Kummallakin olisi varmasti ottajia.
Ihana ja aktiivinen rakastajatar