Lue keskustelun säännöt.
Pystyisitkö koskaan elämään kokonaan miehesi siivellä?
13.08.2015 |
Suomessahan elää vahvasti näkemys, ettei naisen "sovi loisia miehen lompakolla".
Pystyisitkö koskaan elämään pelkästään miehesi elatuksen varassa.
Itse varmasti voisin, jos myös hoitaisin myös lähes kaiken kotiin liittyvän. Toisaalta ajattelen, etten silloin olisi vapaa tai kehtaisi pyytää mieheltä rahaa omiin ostoksiini.
Kommentit (66)
Hyvin onnistuu.
Miehen palkka liki 10 000, joten mun kotiäitinä olo on yhteinen valinta. Elämänlaadullisesti huippujuttu, miehellä reissutyö ja epäsäännöllinen sellainen. Joten näin lapsilla on tylsyyteen asti "äiti kotona". Rakastan arkea ja kotihommia, ruoanlaittoa ja kodinlaittoa, luen paljon, ulkoilen, vietän paljon aikaa lasten kanssa puuhaillen vaikka ovat jo isoja.
Tälleen nelikymppisenä elämä on opettanut sen, että se elämä voi loppua koska tahansa. Siksi liiallinen eläkevuosien eteen panikoiminen on haitallista.
Ai niin, meillä on aina ollut täysin yhteiset rahat. Perhe on yhteisyritys, kukin laittaa siihen oman panoksensa.
Mies sanoo aina että "happy wife happy life".
Ja ennen kuin joku kysyy, myös minulla on akateeminen loppututkinto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeluaikoina mies eli ensin "minun siivelläni" oman fuksivuotensa, koska itse en päässyt heti opiskelemaan ja minulla oli työpaikka.
2v myöhemmin aloitin itse opiskelut ja silloin kituutimme hetken pienellä opintotuella. Kun oma 2. opintovuoteni alkoi, mies pääsi alan hommiin ja maksoi sitten vuorostaan kaiken.
Olen nyt raskaana ja tienaamme mieheni kanssa suunnilleen saman verran. Aiomme olla kotona vauvan kanssa suunnilleen yhtä kauan. "Siipeilemme" siis taas vuorotellen, joten kummankaan työura ei kärsi liikaa.
Elän parhaillani mieheni rahoilla. En ole töissä ja elämisemme maksetaan pääosin mieheni tuloilla. Minulla on kyllä vuokratuloja noin 2000€ kuussa. Asumme ulkomailla ja kotiin jäämiseni oli yhteinen päätös.
Minä olen oikeastaan suhteemme alusta asti elänyt. Jo seurustelun alussa mies maksoi puolet vuokrastani, vaikka itse ei siellä edes asunut. Myöhemmin on maksanut kokonaan haluamani talon, häät, autoni kulut, lasten kaikki kulut, vakuutukset, vaatteet, matkat, harrastukset jne. Syy tähän on, että asumme paikkakunnalla, jossa minulla ei ole mahdollisuutta työllistyä, mutta mieheni yritys on täällä. Tienasin ennen itse 4000-8000e/kk joten onhan tämä erilaista, koska joudun kaiken pyytämään ja se vieläkin tavallaan "hävettää", vaikka mieheni ei koskaan sano ei tai kiellä mitään järkevää hankintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 07:37"]
Voisin, mutta vaan jos saan oman rinnakkaiskortin jolla saan käyttää rahaa juuri niin kuin haluan. En haluaisi joutua pyytämään mieheltä lupaa mihinkään ostoksiin, haluan vapauden hoitaa kodin ja lapset ja omat menoni juuri oman mieleni mukaan, vaikka miehen rahoilla elelisinkin.
[/quote]
Meillä on juuri näin. Ikinä ei mies ole kitissyt kortin käytöstä. Toki varoitan, jos aion vaikka lentolippuja ostaa, että seuraava lasku on siten x euroa tavallista suurempi. Itse asiassa mies kysyy multa luvan elektroniikan ja muiden kalliimpien lelujen ostoon. Perheen sisällä on kaikilla sama elintaso, vaikka vain yhdellä palkkatuloja.
Mä olen elänyt reilu 10 vuotta. Ihan tavallinen duunarimies, mutta pärjätään ihan ok.
Yhteinen tili ja yhteiset kortit. Mulla on laskusopimus, joten mä huolehdin laskujen maksusta jne.
Mies ei ole ikinä kyseenalaistanut mun rahan käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki pystyisin ja elinkin ensimmäiset yhdeksän vuotta suhteestamme: opiskelin, enkä käynyt töissä = tulona pelkkä opintoraha. Toki kotihoidontukea sain sen reilu 2v lapsestamme, minimi äp-raha olikin pienempi kuin kht. Kotona olin poikamme kanssa 3.5v. Nyt olen valmistunut ja töissä ja tienannut ekat palkkani. Teen osa-aikaa ja tulot on reilusti yli puolet pienemmät kuin puolisolla. Seuraavaksi hän alkaa opiskelemaan ja osat kääntyy. Ei ole kumpaakaan koskaan haitannut :)
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 19:44"]Toki pystyisin ja elinkin ensimmäiset yhdeksän vuotta suhteestamme: opiskelin, enkä käynyt töissä = tulona pelkkä opintoraha. Toki kotihoidontukea sain sen reilu 2v lapsestamme, minimi äp-raha olikin pienempi kuin kht. Kotona olin poikamme kanssa 3.5v. Nyt olen valmistunut ja töissä ja tienannut ekat palkkani. Teen osa-aikaa ja tulot on reilusti yli puolet pienemmät kuin puolisolla. Seuraavaksi hän alkaa opiskelemaan ja osat kääntyy. Ei ole kumpaakaan koskaan haitannut :)
[/quote]
Ja siis meillä on sopimus, että kaikki raha joka ansiotyöllä tulee avioliiton aikana menee 50-50. Meillä on todella samanlaiset kulutustottumukset ja ikinä emme ole rahasta riidelleet. Minä saan ostaa hömpötyksiä jos haluan ja rahaa on tilillä, mies tykkää kun vaimolla on nätit vaatteet ja tyylikkäät laukut, joita välillä itsekin minulle ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 19:27"][quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 18:49"]
Ei ole mitään ongelmaa. Joutuuhan tässä panostamaan itseensä että pysyy kunnossa,se on joskus raskasta. Sekä se että joutuu aina suostuun seksiin kun mies haluaa.n29
[/quote]Olet siis ihan rehellinen huora.
[/quote]Porvoosta haloo
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 18:34"]
Suomessahan elää vahvasti näkemys, ettei naisen "sovi loisia miehen lompakolla".
Pystyisitkö koskaan elämään pelkästään miehesi elatuksen varassa.
Itse varmasti voisin, jos myös hoitaisin myös lähes kaiken kotiin liittyvän. Toisaalta ajattelen, etten silloin olisi vapaa tai kehtaisi pyytää mieheltä rahaa omiin ostoksiini.
[/quote]
Mulla tulisi sellainen olo, että olen miehen kotiorja, jonka tulee olla kuuliainen ja antaa seksiä ja suihinottoja vain, jotta saan leivän suuhini ja hankittua itselleni tärkeitä asioita.
Minun on vaikea hyväksyä edes yhteistä tiliä. Meillä onkin yksi yhteinen tili, jossa pidetään matkarahoja. Loput rahat molemmilla "omia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 19:59"][quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 18:34"]
Suomessahan elää vahvasti näkemys, ettei naisen "sovi loisia miehen lompakolla".
Pystyisitkö koskaan elämään pelkästään miehesi elatuksen varassa.
Itse varmasti voisin, jos myös hoitaisin myös lähes kaiken kotiin liittyvän. Toisaalta ajattelen, etten silloin olisi vapaa tai kehtaisi pyytää mieheltä rahaa omiin ostoksiini.
[/quote]
Mulla tulisi sellainen olo, että olen miehen kotiorja, jonka tulee olla kuuliainen ja antaa seksiä ja suihinottoja vain, jotta saan leivän suuhini ja hankittua itselleni tärkeitä asioita.
Minun on vaikea hyväksyä edes yhteistä tiliä. Meillä onkin yksi yhteinen tili, jossa pidetään matkarahoja. Loput rahat molemmilla "omia".
[/quote]
Hmm. Erikoinen näkökulma näin 'lompakolla loisijan' mielestä. Meillä tosin on lapsi ja hänen hyväkseen yhteistuumin toinen on kotona/tekee vähemmän töitä/opiskelee eikä se vaikuta sen köyhemmän elintasoon. Katsos tiimipeliä yhteiseksi hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meille molemmille koulutus ja ura ovat sen verran tärkeitä asioita, että masentuisin itse varmasti kotona alta aika yksikön saati, jos joutuisin elämään jonkun toisen tulojen varassa :D.
Voisin olla kotona mutta en halua jättäytyä miehen rahojen varaan. Myöhemmin tilanne voi olla eri jos mies jää ennenaikaiselle eläkkeelle ja haluaa rahoittaa minunkin eläkepäiväni
Olen erittäin työorientoitunut, ja tykkään tehdä työtä. En osaa kuvitella eläväni tekemättä ansiotyötä. Jos mies olisi tarpeeksi varakas ja luotettava, saattaisin kuitenkin uskaltaa jäädä kotiin. Tällöin kokisin velvollisuudekseni hoitaa _kaiken_ kotiin liittyvän ja toisaalta taas miehen maksavan minulle kotityöstä oikean palkan tai vähintäänkin hoitavan riittävät eläkesäästöt.
En todellakaan! Minut on kasvatettu niin, että täysi-ikäisenä pitää pärjätä omillaan. Olisi suuri häpeä elää miehen rahoilla. Itse kyllä mielelläni elättäisin vaikka koko perheen.
No onko vaihtoehtoja, jos ei pääse töihin? Saan työmarkkinatukea nettona 800€/kk ja mies vastaavasti palkkaa nettona 5000€/kk. Eihän tää elatusvastuu tässä ihan tasan mene :-(
Pystyn.
En pyydä rahaa, vaan kotitöiden lisäksi hoidan raha-asiat. Mä käytän rahat tässä perheessä.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 18:34"]
Suomessahan elää vahvasti näkemys, ettei naisen "sovi loisia miehen lompakolla".
Pystyisitkö koskaan elämään pelkästään miehesi elatuksen varassa.
Itse varmasti voisin, jos myös hoitaisin myös lähes kaiken kotiin liittyvän. Toisaalta ajattelen, etten silloin olisi vapaa tai kehtaisi pyytää mieheltä rahaa omiin ostoksiini.
[/quote]
Olen ollut hoitovapaan päätteeksi kaksi vuotta kotona lapsia hoitamasa ilman tuloja (lapsilisän sain). Asia sovittiin yhdessä miehen kanssa, se oli hänenkin toivomus. Hänellä matkatyö, muutenkin pitkät päivät, helpotti hänenkin elämää kun olin kotona, hoidin kaikki juoksevat asiat, lapset ja kodin. Mieheni ei kokenut sitä hänen lompakollaan loisimiseksi, enkä minäkään. Saatikka siivellä elämiseksi. Me olemme Oy perhe Ab jossa puhalletaan yhteen hiileen myös taloudellisesti.
En pyydellyt rahaa omiin menoihin, käytin lapsilisiä tai siirsin nettipankin kautta miehen tililtä rahaa omalleni. Osaan käyttää rahaa kohtuudella tuloihin suhteutettuna.
t. ex-kotirouva