Sivut

Kommentit (853)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teininä kuulinkuulin syvää murinaa vanhempieni vaatehuoneesta keskellä päivää, olin menossa katsomaan olisiko yksi neulepaitani eksynyt äidin vaatteisiin. Pelästyin ja hain isän, joka tutki vaatehuoneen. Tyhjä. Mitään radioita siellä ei ollut eikä seinän takana ollut naapureita, rivitalon päätyasunto. 

Aikuisena olin ollut juhlimassa ystäväni kanssa ja minun oli tarkoitus mennä  hänen luokseen  yöksi mutta eksyimme toisistamme ja päädyin nukkumaan pihan penkille. Havahduin siihen että  joku mies tuijottaa ja  hakkaa hanskaan, en keksinyt muuta kuin sulkea silmät ja toivoa tyypin häipyvän. Onneksi häipyi!

Raskaana ollessa lähdin pienelle iltakävelylle  uuden kotini lähellä olleeseen metsään, pimeä saapuikin  nopeasti enkä löytänyt enää  polkua josta olin metsään tullut.  Kännykästä akku loppu. Koetin rauhoitella mieltäni että "et sä nyt missään korvessa ole" mutta silti iski paniikki, kun oksat löi naamaan kuin mitään polkua pois ei koskaan olisi ollutkaan.  Pissatti ja nilkka vääntyi. Lopulta päädyin  kaupan takapihalle.

Tuo on muuten kauhea kokemus, eksyä johonkin mihin eksymisen ei pitäisi olla mitenkään mahdollista! Tullut tehtyä monta kertaa kun ihan olematon suuntavaisto ja huono näkö.

Eikö vanha kansa kutsunut tuollaista eksymistä joutumiseksi metsän peittoon?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teininä kuulinkuulin syvää murinaa vanhempieni vaatehuoneesta keskellä päivää, olin menossa katsomaan olisiko yksi neulepaitani eksynyt äidin vaatteisiin. Pelästyin ja hain isän, joka tutki vaatehuoneen. Tyhjä. Mitään radioita siellä ei ollut eikä seinän takana ollut naapureita, rivitalon päätyasunto. 

Aikuisena olin ollut juhlimassa ystäväni kanssa ja minun oli tarkoitus mennä  hänen luokseen  yöksi mutta eksyimme toisistamme ja päädyin nukkumaan pihan penkille. Havahduin siihen että  joku mies tuijottaa ja  hakkaa hanskaan, en keksinyt muuta kuin sulkea silmät ja toivoa tyypin häipyvän. Onneksi häipyi!

Raskaana ollessa lähdin pienelle iltakävelylle  uuden kotini lähellä olleeseen metsään, pimeä saapuikin  nopeasti enkä löytänyt enää  polkua josta olin metsään tullut.  Kännykästä akku loppu. Koetin rauhoitella mieltäni että "et sä nyt missään korvessa ole" mutta silti iski paniikki, kun oksat löi naamaan kuin mitään polkua pois ei koskaan olisi ollutkaan.  Pissatti ja nilkka vääntyi. Lopulta päädyin  kaupan takapihalle.

Tuo on muuten kauhea kokemus, eksyä johonkin mihin eksymisen ei pitäisi olla mitenkään mahdollista! Tullut tehtyä monta kertaa kun ihan olematon suuntavaisto ja huono näkö.

Eikö vanha kansa kutsunut tuollaista eksymistä joutumiseksi metsän peittoon?

Kutsuivat, mutta minulla on kyllä olematon ja surkea suuntavaisto ilman metsänpeittojakin :D

Vierailija

Tämä on suhteellisen uusi, 2018 valmistunut rivitalo jossa me ollaan ensimmäiset asukkaat mutta silti täällä tapahtuu semmoisia juttuja että kummitukset tulee mieleen. Esim. se kun join kahvia kaikessa rauhassa, näin sivusilmällä liikettä ja huomasin astiakaapin oven avautuvan hitaasti. Ja yhtenä yönä herättiin kun  tv pauhasi olohuoneessa! Ei ole kissaa tai koiraa, joka voisi hyppiä kaukosäätimien päällä.

Vierailija

Olin noin 14-vuotias ja makasin valveilla sängyssäni lapsuuskodissani, 1 kerroksinen tiilitalo tien päässä, paikalla lisäksi vanhempani jotka jo nukkuivat. Oli kesäloma ja olin saanut luvan katsoa jonkun elokuvan loppuun vanhempien mentyä nukkumaan, oli siis todella myöhä. Koska oli kesä huoneeni tuuletusikkuna oli auki ja  siksi kuulinkin selvästi jonkun kävelevän soralla ikkunani alla, askeleet lakkasivat mutta nyt tunsin/vaistosin  voimakkaasti kävelijän seisovan ulko-ovemme takana. Huoneeni oli aivan eteisen vieressä ja siinä miettiessäni menenkö kysymään ulkona seisoskelijalta mitä asiaa vai herättämään vanhempani, kuulin  järkytyksekseni askeleet nyt  sisältä talossa lattialta vaikka en ollut kuullut ulko-oven aukeamista. Käveljä pysähtyi huoneeni oven, joka oli raollaan taakse ja tunsin että se  katsoi sisään huoneeseeni. Hetken jäätymisen jälkeen sain kerättyä voimia ja huudettua "Painu pois!" jolloin askeleet kulkivat takaisin ulko-ovelle ja sora rapisi, vaikken ollut kuullut taaskaan oven käyvän. Sitten tuuletusikkunani takaa kului epäinhimillinen  muriseva ääni, vähän kuin Muumien Mörkö mutta karmeampi. Juoksin vanhempieni huoneeseen mutta en uskaltanutkaan sitten herättää heitä.

Vierailija

Olin 8-vuotias ja yksin kotona koulun jälkeen kun kuulin, kuinka ovikello soi. Vilkaisin keittiön ikkunasta ja näin, että ovella seisoi kolme minua muutaman vuoden vanhempaa poikaa, jotka asuivat samalla kadulla. Pelkäsin heitä, koska he tekivät minulle kiusaa aina, kun törmäsin heihin. En todellakaan uskaltanut mennä avaamaan ovea, vaan menin pois ikkunan edestä ja toivoin, että he lähtisivät. Kuulin tuuletusikkunan kautta kun joku heistä sanoi "kyllä siellä joku on" ja "mä menen katsomaan takapihan kautta". Talomme oli yksikerroksinen ja sen mallinen, että ikkunoista kurkkimalla pystyi näkemään sen jokaiseen kolkkaan (paitsi tietysti vessaan). 

Käperryin peloissani piiloon pieneen nurkkaan, joka oli jääkaapin takana ja keittiömme työtason alla. Sieltä näin, kuinka yksi pojista tuli kurkki talon toisella puolella sisään ensin olohuoneen, sitten vanhempieni makuuhuoneen ikkunasta. Minua hän ei kuitenkaan ilmeisesti huomannut. Yksi pojista hakkasi yläpuolellani keittiön ikkunaa ja yksi rimputti ovikelloa. Tätä jatkui jonkin aikaa, kunnes tuli hiljaista. Kesti kauan, ennen kuin uskalsin edes hievahtaa ja lopulta kömpiä pois piilostani. 

Tuskin tämä kuulostaa näin pelottavalta, mutta tuolloin lapsena olin ihan itku kurkussa ja muistan sen pelon ja ahdistuksen tunteen vieläkin. Näin tuon jälkeen pitkään painajaisia, joissa olin piilossa talon sisällä ja joku vaani ikkunoiden takana. Minulle ei koskaan selvinnyt mitä pojat olisivat halunneet, sillä asiasta ei koskaan puhuttu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Teininä minulla oli huoneessani radio, jonka sai päälle jostain syystä heilauttamalla kättä sen edessä (oletan, että jokin virtapiikki meni juuri radion kohdalta ja siksi käden heilautus sai sen päälle). Samainen radio teki öisin kännykän aiheuttamaa häiriöääntä (muistatteko sen tittiditittiditittidi häiriöäänen, kun kännykkä soi radion lähellä?), vaikka johto oli irti seinästä ja kännykkä pois huoneesta. Nukuin usein olohuoneessa tämän takia..

Oliko siinä verkkovirran lisäksi paristot?

Vierailija

näin unta että ufo alus oli ikkunani vieressä. tunsin vahvan sähkömagnetismin tunteen päässäni. heräsin , kun kylpyhuoneen metallireunainen kello tippui lattialle.

Vierailija

Olin koulukiusattu teini ja mun lapsuuskoti oli vähän syrjemmässä, ei ihan kaupungin keskustassa eikä naapureita. Oli perjantai ja opettaja kyseli viikonlopun suunnitelmia, hölmönä menin sanomaan että vanhemmat lähtee reissuun eli paljastin olevani yksin. Kello oli jotain kymmenen ja olin saunan jälkeen vilvottelemassa huoneeni ikkunassa kun aloin kuulla mopojen ääntä ja näin  valotkin, pelästyneenä suljin ikkunan ja menin alakertaan. Olohuoneen tuuletusikkuna oli raollaan  ja kuulin näiden koulukiusaajapoikien äänet "haka""aan se", "rais""aan se",  tape""aan se" ´, ikkunaan koputettiin, ovikelloa rimputettiin ja yksi pojista huusi  "tuu ulos tai me tullaan sinne. " Menin puhelimeen ajatuksena soittaa isovanhemmilleni tai poliisille, mutta linja oli mykkä! Ajattelin itku kurkussa että pojat on katkaiseet sen ja ne tosiaan meinaa murtautua tänne.

En  keksinyt muuta kuin  juosta yläkertaan ja ikkunattomaan pieneen vessaan piiloon. Pitkään aikaa mitään ei kuulunut ja lopulta uskalsin avata oven, mutta kesti pitkään tajuta että kundit todella olivat häipyneet. Olivat vain tahtoneet pelotella eivätkä ne mitään linjoja olleet katkoneet, kaatunut puu oli mykistänyt puhelimen.

Vierailija

Minulla pahimpia ovat olleet unihalvaukset. Saan niitä aika usein ja yleensä ne ovat aika helppoja. Havahdun vain unen keskeltä ja tajuan olevani sängyssä nukkumassa. En voi liikkua hetkeen, mutta tiedän että ne menee ohi ja herään kunnolla. Ei mitään ihmeellistä tai pelottavaa niissä siis sinänsä, mutta muutaman kerran olen saanut hallusinaatioita, jotka tuntuvat todelta. Ikävin oli sellainen kerta, kun kuulin täysin selvästi, että joku tulee asuntooni ja rämäyttää makuuhuoneen oveni auki. Tämä jokin sitten tallustelee edes takaisin huoneessani tömistellen, kunnes tunnen hänen tulevan sänkyni viereen toljottamaan minua. Minulla oli silmät kiinni, että varsinaisesti en nähny mitään, vain kuulin, mutta jokainen joka on unihalvaushallusinaatioita saanut, tietää sen tunteen, kuin jokin elävä voima olisi läsnä. 

Aika ikäviä kokemuksia nuo ovat, vaikka tietääkin etteivät ole todellisia. Minä asun vielä yksin, joten mitään mahdollisuutta ei edes ole ajatuksena, että se olisikin joku perheenjäsen. Minusta tuntuu myös, että välillä heräilen esimerkiksi päiväunilla johonkin suuri ääniseen kolahdukseen tai pamaukseen kodissani, jolle ei mitään syytä löydy. Luulen että kyseessä saattaa kuitenkin olla sama uni-ilmiö. Ärsyttävää sekin, koska varmahan tuolla hetkellä ei ikinä voi olla.

Vierailija

Olin n 12v, söin kotona yksin ollessani appelsiinia. Yhtäkkiä joku pala vaan lupsahti kurkkuun ja huomasin, etten saa henkeä suun kautta mut en myöskään nenän kautta, ihan kammottava tunne. Otin (lankapuhelin, kännykkää ei oltu keksitty) puhelimen käteen ja mietin mihin soitan, mutta en pystynyt päästämään ääntäkään. Hengittämättömyys kesti kai muutaman minuutin ja refleksi laittoi ysköisemään jolloin palanen liukkaasti lensi ulos.
En ole uskaltanut pikkulapselle koskaan antaa appelsiinia...

Vierailija

Mies oli yövuorossa, mä,vauvan kanssa OK.talossa nukkumassa. Kuulin askeleita etuterassilla ja kauhistuin. Kuulin, kun kahvaa käännettiin. Onneksi se oli lukossa, meillä päin ovet saattoi olla koko päivän auki.
Sitten muistin takaoven, sehän oli auki, juoksin sinne täysillä ja avasin oven ja napsautin sen lukkoon aivan kauhuissani. Juoksin piiloon ja saman tien kuulin, kuin oven kahvaa käännettiin.
Sitä.hyytävää hetkeä pilkkopimeässä syksy-yössä muistelen kauhunsekaisesti vieläkin. Koskaan ei selvinnyt mikä se oli.

Vierailija

Teini-ikäisenä asuin äitini kanssa kaksin, yhtenä aamuna äiti oli lähtenyt töihin mutta minun ei tarvinnut kiirehtiä  mihinkään koska oli viikonloppu  joten menin suihkuun. Kylppäristä poistuessa näin miten joku taikka  jokin kurkisti vastapäisen olkkarin oviaukosta, iso pää ja takkuiset mustat hiukset, jotenkin luonnoton. Se tuijotti minua ja minä sitä. Hetken jäätymisen  jälkeen sain  itseni liikkeelle, paiskasin oven kiinni ja lukkoon. Olin kylppärissä ainakin 20 min  ja sillä välin otus oli kadonnut. Tavallinen vuokra-asunto 70-luvun  talossa, en tiedä oliko  siellä ikinä tapahtunut mitään dramaattista tai oliko joku esim. pelannut asunnossa spiritismiä.

Parikymppisenä kun asuin jo omillani  minulle iski raju flunssa ja  kuume nousi yhtäkkiä  korkeaksi, lisäksi olin hetkeä aiemmin ottanut lääkärin selkääni määräämää vahvaa kipulääkettä ensimmäisen kerran.  Kuume ja lääke yhdessä heittivät todellisuuden ihan vinksalleen, sillä  kun kävelin olohuoneeseen lattia keinui ja sohva  näkyi kuin kaukoputken päässä. Kuulin lasten ääniä parvekkeelta vaikka olin lapseton ja asuin kuudennessa kerroksessa. Mietin sohvalle kaatuessa, että tekisi mieli mehua ja ottaisikohan lapsetkin.. Seuraavana päivänä mittasin kuumeen ja se oli 39, edellispäivänä se oli varmasti ollut paljon korkeampi! Tuo  ei nyt ollut yliluonnollista, mutta karmeaa silti.

Vierailija

Asun yksin omakotitalossa (koiran kanssa) ja joku oli yön aikana käynyt mun autossa, ovet on aina lukossa (vanha auto silloin niin ei varmaan vaikea tiirikoida) ja niin ne oli lukossa myös aamulla. Olin saanut todella ränsistyneen lumiharjan pelkääjän paikalle ja mun avattu ässä mix pussi oli syöty. En vieläkään tiedä oliko tämä jonkun tutun hauska pila vai oliko joku käynyt autossa nukkumassa tms. mutta miksi se lumiharja???korvaukseksi syödystä karkkipussista?? :D En meinannut uskaltaa avata peräkonttia jos siellä ois ollutkin joku.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kotini takaa alkaa metsä, se on suuri mutta katkeaa pururataan ja jatkuu taas sen takana. Olin lähdössä iltalenkille ja tuttuun tapaan suuntasin talon takaa alkavalle polulle jonka piti johtaa pururadalle. Ympärilleni laskeutui syksyisen illan hämärä ja yhtäkkiä polku päättyi umpikujaan, minun olisi pitänyt saapua pururadalle. Hämilläni koetin palata takaisin, oksat läski naamaan ja tarrasi ponnariin kiinni. 

Olin jotenkin eksynyt   noin 12 m pitkällä polulla joka johtaa suoraan pururadalle!!

  Kävelin pitkään  ja jalkoja jo särki  ja epätoivo oli iskeä kunnes lopulta  päädyin uppo-oudolle  uimarannalle,  kymmenen kilometrin  päähän.


Mulla on käynyt vastaavia tapahtumia. Olen mennyt iltalenkille pururadalle ja löytänyt itseni 15 km päästä maantienvarresta, olen ollut menossa teatteriin illalla ja löytänyt itseni toiselta puolelta kaupunkia, olen ollut matkalla bussipysäkiltä kotiin ja eksynyt parin kilometrin päähän.
Olen tullut siihen tulokseen, että mun aivot vaan välillä lyö itsensä pois päältä ja vaikka luulen olevani pirteä, olenkin kuoleman väsynyt ja ikäänkuin nukahdan. Kroppa käy ylikierroksilla ja pää ei jaksa. Yleensä näihin tapahtumiin on liittynyt stressaava elämänvaihe, liikaa tehtävää opiskelujen tai työn saralla ja ennen kaikkea liian pitkään liian lyhyitä yöunia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotini takaa alkaa metsä, se on suuri mutta katkeaa pururataan ja jatkuu taas sen takana. Olin lähdössä iltalenkille ja tuttuun tapaan suuntasin talon takaa alkavalle polulle jonka piti johtaa pururadalle. Ympärilleni laskeutui syksyisen illan hämärä ja yhtäkkiä polku päättyi umpikujaan, minun olisi pitänyt saapua pururadalle. Hämilläni koetin palata takaisin, oksat läski naamaan ja tarrasi ponnariin kiinni. 

Olin jotenkin eksynyt   noin 12 m pitkällä polulla joka johtaa suoraan pururadalle!!

  Kävelin pitkään  ja jalkoja jo särki  ja epätoivo oli iskeä kunnes lopulta  päädyin uppo-oudolle  uimarannalle,  kymmenen kilometrin  päähän.


Mulla on käynyt vastaavia tapahtumia. Olen mennyt iltalenkille pururadalle ja löytänyt itseni 15 km päästä maantienvarresta, olen ollut menossa teatteriin illalla ja löytänyt itseni toiselta puolelta kaupunkia, olen ollut matkalla bussipysäkiltä kotiin ja eksynyt parin kilometrin päähän.
Olen tullut siihen tulokseen, että mun aivot vaan välillä lyö itsensä pois päältä ja vaikka luulen olevani pirteä, olenkin kuoleman väsynyt ja ikäänkuin nukahdan. Kroppa käy ylikierroksilla ja pää ei jaksa. Yleensä näihin tapahtumiin on liittynyt stressaava elämänvaihe, liikaa tehtävää opiskelujen tai työn saralla ja ennen kaikkea liian pitkään liian lyhyitä yöunia.

Lapsena minulta hävisi ainakin tunti. Sitä ennen minusta näytti, että joku heitti minua savipaakulla selän takaa. Avoimella paikalla ei kuitenkaan ollut ketään.
Elin erittäin stressaavaa vaihetta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minulla pahimpia ovat olleet unihalvaukset. Saan niitä aika usein ja yleensä ne ovat aika helppoja. Havahdun vain unen keskeltä ja tajuan olevani sängyssä nukkumassa. En voi liikkua hetkeen, mutta tiedän että ne menee ohi ja herään kunnolla. Ei mitään ihmeellistä tai pelottavaa niissä siis sinänsä, mutta muutaman kerran olen saanut hallusinaatioita, jotka tuntuvat todelta. Ikävin oli sellainen kerta, kun kuulin täysin selvästi, että joku tulee asuntooni ja rämäyttää makuuhuoneen oveni auki. Tämä jokin sitten tallustelee edes takaisin huoneessani tömistellen, kunnes tunnen hänen tulevan sänkyni viereen toljottamaan minua. Minulla oli silmät kiinni, että varsinaisesti en nähny mitään, vain kuulin, mutta jokainen joka on unihalvaushallusinaatioita saanut, tietää sen tunteen, kuin jokin elävä voima olisi läsnä. 

Aika ikäviä kokemuksia nuo ovat, vaikka tietääkin etteivät ole todellisia. Minä asun vielä yksin, joten mitään mahdollisuutta ei edes ole ajatuksena, että se olisikin joku perheenjäsen. Minusta tuntuu myös, että välillä heräilen esimerkiksi päiväunilla johonkin suuri ääniseen kolahdukseen tai pamaukseen kodissani, jolle ei mitään syytä löydy. Luulen että kyseessä saattaa kuitenkin olla sama uni-ilmiö. Ärsyttävää sekin, koska varmahan tuolla hetkellä ei ikinä voi olla.


Tuo viimeinen on räjähtävän pään syndrooma.

Vierailija

Naapurin isäntä (asuimme maalla) tuli tuhannen kännissä etsimään jostain syystä isääni. Päästin automaattisesti tutun naapurin sisään, vaikka olinkin yksin kotona. Jostain syystä tämä isäntä päätti alkaa kertomaan rasvaisia mielipiteitään mun siskosta ja turhankin yksityiskohtaisesti mitä kaikkea haluaisi tehdä. Sisko (joka onneksi ei ollut silloin kotona) oli silloin 16 ja minä itse 12. Mua oksetti ja pelotti, vaikka aikaisemmin olin pitänyt naapuria ihan hyvänä tyyppinä. Jotenkin lamaannuin tyystin, en uskaltanut sanoa mitään ja silmät selällään kuuntelin. Onneksi joku sen kaveri tuli hakemaan ukon pois. Muistan vielä miten tämä kaveri kauhuissaan sanoi suurin piirtein "Et sä herrajumala voi lapsen kuullen tommosia puhua ja sähän puhut teinitytöstä, nyt lähetään heti takas" ja yritti vielä mulle pahoitella tän ukon juttuja ja kyseli että onhan mun vanhemmat tulossa vielä illalla kotiin. Tätä toista miestä en ollut tavannut koskaan ennen, mutta siinä tilanteessa hän tuntui pelastajalta.

Itse en uskaltanut vanhemmille edes kertoa asiasta, jotenkin olin niin shokissa niistä jutuista. Silti samoihin aikoihin mun äitini alkoi suhtautua hyvin negatiivisesti naapuriin, joka ennen oli ollut meillä suhteellisen usein käymässä kahvilla tai grillailemassa. Kyläilyt tais loppua kuin seinään. Jotenkin veikkaan, että jutut oli kantautunut myös äitini korviin.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla