Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollessani teini 90-luvulla samaan taloyhtiöön, viereiseen rappuun sijoitettiin useita so""ita. Jotkut olivat ihan asiallisia mutta yksi miekkonen villiintyi ilmeisesti nuoruudestani ja vaaleudestani, huuteli aina ikkunasta tai juoksi tuuletusparvekkeelle huutelemaan kun minut näki. Alkuun huutelu oli ihan asiallista   tyyliin moi, sitten alkoikin pyytely että tulisin tupakalle tai kahville, kehuminen että on olen kaunis jne. Kerroin äidille joka totesi vain, että älä välitä. Talojen alla kulki sokkeloinen käytäväverkosto joka yhdisti ainakin eri  neljää eri rappua ja pyykkitupa sijaitsi siellä. Yhtenä päivänä olin yksin kotona ja päätin mennä katsomaan ovatko lempifarkkuni kuivaushuoneessa, kuivaushuone oli siis pyykkituvan vieressä ja niiden välissä avoin oviaukko. Löysin farkkuni ja otin niitä alas narulta kun pyykkituvan puolelta kuului iloinen "moi kaunis!" Olin toki kuullut pesukoneen pyörivän mutten ollut tajunnut, että se mies istuu siellä... moikkasin ahdistuneenä takaisin ja poistuin käytävälle jossa sammui sillä sekunnilla valo. Ja pimeässä kuulin askelia takaani. Tajusin miehen tulleen perääni ja lähdin juoksemaan, pimeässä, tietämättä  mihin olin menossa.  Tuntui että juoksin jumalauta ikuisuuden. Sitten  kuin jonain  taivaallisena kokemuksena näin avautuvan oven ja valoa, se tosin ei ollut mikään taivaanportti vaan ovi johonkin rappuun ja oven avannut vieras pienikokoinen mummeli katsoi minua hämmästyneenä. Hengästyneenä pysähdyin lukemaan nimitaulua ja totesin olevani uppo-oudossa rapussa. Kellarikäytävään mikään voima ei olisi saanut minua takaisin vaan kävelin ulkokautta kotiin, lumisateessa, t-paita päällä ja tennarit jalassa. Tuli aika kettumainen yskä!

Pari päivää  myöhemmin läheisellä lenkkipolulla rais""iin nainen enkä tiedä oliko sattumaa, että ahdistelijani katosi taloyhtiöstä samoihin aikoihin.

Kuulostaa paikalta, jossa asuin lapsuuden! Talo oli juuri kuvailemasi tyylinen ja siellä kävi vastaavia tilanteita. Ystäväni äidin r******i tumma mies lenkkipolulla. Muistan, kuinka hänen äitinsä oli ylihuolehtivainen meitä kohtaan. Nyt kiitän häntä varovaisuudestaan

Minua ahdisti ihan kotimainen sekojuoppo. Ei juossut perässä, mutta tuppasi seuraan kerrostalon kellarissa.

Miehen ex (josta kyseisen ukon alamäki johtui) asui hetken oman exäni seinänaapurina, oli päällisin puolin normaali, mutta oikeasti kaikkea muuta.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 20:01"]

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 17:57"]

Tämä nyt ei ehkä ole pelottavinta, mutta on jäänyt vaivaamaan ja joku ehkä voi antaa minulle vastauksen :)

Asuin yhdessä vaiheessa jonkin aikaa maalla työkomennuksen johdosta. Loppusyksystä oli tietysti äärimmäisen pimeää, eikä taloa ympäröivään metsikköön kuistin valo todellakaan juuri yltänyt. Kävin iltaisin kuistilla tupakalla, ja alkuun säikähtelin lähinnä jotain puskissa rapisevia pikkuötököitä ja pihapiirissä hiiviskeleviä supikoiria. Eräänä iltana alkoi kuitenkin kuulua todella outoa ääntä. Ääni kuulosti lähes samalta, kuin hevosen kaviot asfaltilla. Ainoa vaan, että asfalttia ei ollut kymmenien kilometrien etäisyydelläkään ja sen lisäksi ääni tuntui lentävän taloa ympäri! Kuulin sen myös liikkuvan metsässä siinä talon lähistöllä, ei kuulunut mitään oksien risahduksia tai lehtien kahinoita, eikä muitakaan merkkejä liikkeestä, vain se kavioiden kopse. Ääni oli aika voimakas, eli se ei voinut olla mitään naksutusta tai säksätystä väärin kuultuna vaan kuului täysin selkeästi. Kuulin ääntä monena iltana peräkkäin, ja sitten se vain loppui.

 

Sanokaa kiltit että on olemassa jokin lintu joka pitää kavioiden kopsetta, koska muuten olen hengaillut monta iltaa kahdestaan kaukana kaikesta jonkun lentävän kummitusratsastajan kanssa!

Tälläisen löysin: Jänkäkurppa on pohjoisen laajojen ja avoimien aapa- ja rimpisoiden pesimälaji. Tällä jänkien eksoottisella linnulla on hyvin erikoinen soidinlaulu. Ääni kuuluu harvakseen linnun reviiriltä, ja se muistuttaa hevosen kavioiden kopsetta. Niinpä tämä siivekäs on saanut lintuharrastajien keskuudessa lempinimen "aaveratsastaja".

 
http://personal.inet.fi/yritys/kultasointu/LS10_su.htm

 

Tuo kuvaus osuu kyllä niin hyvin, että se sen oli pakko olla! Liekö ollut vähän eksyksissä ja muutenkin sekaisin, kun syystalvella siellä huuteli ja taisipa olla vähän väärässä paikassakin.

 

Kiitos :)

Se muuttaa. Wikipedia: "Muuttolintu, joka muuttaa pesimäalueelleen huhti-toukokuussa ja syys-lokakuussa. Se talvehtii laajalla alueella, joka ulottuu Länsi-Euroopasta Pohjois-Afrikkaan, Lähi-itään ja Intiaan sekä Vietnamiin. Kahlaajistamme kestävimpiä, talvehtii etelärannikon sulissa vuosittain."

Vierailija kirjoitti:

seurustelin jo silloin nykyisen miehen kanssa, mutta asuin yksin. otin lihasrelaksantin ja menin lötköksi kuin keitetty makaroni, olin mahallani enkä meinannut saada naamaa tyynystä!

Mitä sun seurustelemiset tuossa tekevät? Ihan tuo loppuosa riittää. On muuten hauska, eläydyn 😂

Vierailija kirjoitti:

Pelottavinta on varmaan se kun olimme lomalla yhdessä vanhan itäblokin maan pääkaupungissa. Majottauduimme apartment tyylisessä ratkaisussa joka oli keskellä kaupunkia, mutta katu jolla se sijaitsi oli sivukatu, jolla ei enää yksin olisi tehnyt mieli liikkua pimeällä. Huoneistot olivat kaikki kaduntasossa ja majoituspaikan ulko-oveen joka lähti suoraan kadulta oli eri avain kun itse huoneistoon. Heräsin keskellä yötä valtavaan hakkaavaan ääneen. Tuntui että koko talo tärisi. Muutamia jyrisevän kovia koputuksia. Tauko. Uudestaan. Tätä kesti noin viisitoista minuuttia. Tuntui kun joku olisi raivolla halunut tulla sisään ja takonut ulko-ovea molemmin käsin niin kovaa kun vain pystyi. Sanomattakin selvää etten uskaltanut nousta ylös tarkistaakseni tilanteen.

 

Vihdoin ääni lakkasi ja ehdin hengähtää. Yhtäkkiä kuulin saman takovan koputuksen meidän huoneiston ovelta. Sydän kurkussa nostin päätä ja katsoin ovelle. Oven alta näin että käytävään oli sytytetty valot ja että joku seisoi oven takana. Jalkojen varjot näkyivät oven alta. En tietenkään taaskaan uskaltanut nousta tarkistaakseni tilanteen. Nämä voimakkaat koputukset meidän oveen kestivät muutaman minuutin ja loppuivat. Kun oli ollut hetken hiljaista kurkkasin taas ovelle. Käytävä oven alta oli pimeänä enkä nähnyt enää minkäänlaisia varjoja. En ollut kuullut askeleita kun oven taakse oli joku tullut enkä myöskään askeleita jotka olivat lähteneet pois. Hassua sinäänsä koska aistit sillä hetkellä olivat varmaan aika herkässä tilassa. Loppuyö sujui täydellisen hiljaisuuden vallitessa. 

 

Toki olen usein miettinyt että mitä asiaa tällä koputtajalla on voinut olla, miksi tuli juuri meidän ovelle?

Kamaa ostamaan väärältä ovelta. Kuten nämä muutkin ovenkahvan kokeilijat/ kellonsoittelijat, alaoven lasin läpi änkeäjät. Älkää ottako aina itseenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotini takaa alkaa metsä, se on suuri mutta katkeaa pururataan ja jatkuu taas sen takana. Olin lähdössä iltalenkille ja tuttuun tapaan suuntasin talon takaa alkavalle polulle jonka piti johtaa pururadalle. Ympärilleni laskeutui syksyisen illan hämärä ja yhtäkkiä polku päättyi umpikujaan, minun olisi pitänyt saapua pururadalle. Hämilläni koetin palata takaisin, oksat läski naamaan ja tarrasi ponnariin kiinni. 

Olin jotenkin eksynyt   noin 12 m pitkällä polulla joka johtaa suoraan pururadalle!!

  Kävelin pitkään  ja jalkoja jo särki  ja epätoivo oli iskeä kunnes lopulta  päädyin uppo-oudolle  uimarannalle,  kymmenen kilometrin  päähän.

Mulla on käynyt vastaavia tapahtumia. Olen mennyt iltalenkille pururadalle ja löytänyt itseni 15 km päästä maantienvarresta, olen ollut menossa teatteriin illalla ja löytänyt itseni toiselta puolelta kaupunkia, olen ollut matkalla bussipysäkiltä kotiin ja eksynyt parin kilometrin päähän.

Olen tullut siihen tulokseen, että mun aivot vaan välillä lyö itsensä pois päältä ja vaikka luulen olevani pirteä, olenkin kuoleman väsynyt ja ikäänkuin nukahdan. Kroppa käy ylikierroksilla ja pää ei jaksa. Yleensä näihin tapahtumiin on liittynyt stressaava elämänvaihe, liikaa tehtävää opiskelujen tai työn saralla ja ennen kaikkea liian pitkään liian lyhyitä yöunia.

sairastat ehkä dissosisatio häiriötä eli multiple personality sairautta. Kannattaisihan tuo saada diagnosoitua.

Dissosiaatiohäiriö osuu lievänä jokaiselle joskus, eikä sillä ole mitään tekemistä multipersoonallisuuden kanssa, joka on äärettömän harvinainen psykoottinen tila.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Dissosiatiivinen_identiteettih%C3%A4iri…

Suurin osa ihmisistä kokee dissosiaatiota jossain kohtaa elämäänsä, esimerkiksi tämä "autopilotilla toimiminen" ja "zoning out" vaikka tuttua matkaa kulkiessa. DissosiaatioHÄIRIÖ on kyseessä sitten kun sitä tapahtuu poikkeavan usein ja se vaikuttaa negatiivisesti elämänlaatuun tai toimintakykyyn, siksi sitä kutsutaan häiriöksi. Dissosiaatiohäiriöiden ns. "vakavin" muoto on dissosiatiivinen identiteettihäiriö, eli vanhentuneelta nimeltään sivupersoonahäiriö tai multiple personality disorder. Sekään ei ole erityisen harvinainen, arvioidaan n. 0,4-1% väestöstä, psykiatrian piirissä olevilla huomattavasti yleisempi vaikkakin yhä alidiagnosoitu. Eli jotakuinkin yhtä yleistä kuin bipo tai vasenkätisyys. Psykoosi ei kuulu taudinkuvaan, mutta samalla henkilöllä voi olla myös psykoosia muista syistä.

En nyt silti välttämättä menisi tämän perusteella diagnosoimaan aiempaa kommentoijaa, vaikka kommentin perusteella tuleekin suhteellisen stereotyyppinen DID-kokemus mieleen.

Murtomies pyrki raivolla taloon sisälle.

Oli ilmeisesti kykkinyt puskissa odottamassa milloin puolison auto lähtee pihasta. Lukkopesä oli muljattu jo useampaan otteeseen aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 00:21"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 00:12"]Aamulla keittiön pöydällä kaksi särkynyttä lasis.Illalla olivat ehjät ja olin yksin kotona.

Pieniä hiusmurtumia ja niistä johtuva lasin jännityksen muuttuminen.

Molemmissa yhtäaikaa?

Minun laseissani ei ole mitään jännityksiä. Miksi ne tehtaassa valaisi ne jännittyneesen tilaan!

Eipä olekaan tehtaassa. Mutta pestyäsi ne kuumassa vedessä toistuvasti ja niiden jäähdyttyä kiderakenne muuttuu. Lasihan ei edes ole kiinteää ainetta, vaan kuten kaikki muistamme, amorfista.

Paksu turvalasikin voi räjähtää kappaleiksi itsekseen. Siinä on usein suojakalvo pinnassa, jotta sirut eivät lentele.

Se ehdottomasti, kun perheemme lempeä kultainen noutaja alkoi murista kesken Salaisten Kansioiden katseluni pimeään keittiöön karvat pystyssä. Olin silloin nuori ja koiran kanssa kaksin kun isä oli reissussa ja äiti yövuorossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Talon pääty oli vielä sellainen, että äitimme oli kieltänyt meitä kävelemästä sitä pitkin ja pilaamasta hankea

Pilaamasta hankea?

Yleisempää kuin luulet. Jotkut haluaa, että piha on kuin postikortti. Eipä meilläkään saanut talloa etupihan hankea, koska se ei enää olisi ollut nätti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellisen asuntoni ulko-ovi ei jostain syystä mennyt kunnolla kiinni sisälle tultaessa. Tämän kyllä sain tietää vasta myöhemmin. Olin yöllä menossa vessaan ja huomasin että väliovi oli auki ja ulko-ovi raollaan. Se kauhun tunne, kun et voi tietää onko joku tullut sisälle ja piilottelee kylpyhuoneessa ammeessa verhon takana tai vaatehuoneessa, joka oli heti ulko-oven vieressä. Suljin molemmat ovet nopeasti ja tarkistin paikat, loppuyö meni kyllä levottomasti nukkuessa ja vainoharhaisena vilkuilin koko ajan parvekkeellekkin. Seuraavana päivä tutkin ulko-ovea tarkemmin ja sehän ei mennyt kunnolla kiinni kun kahvasta veti sisään. En tajua miten edelliselle asukkaalle ovi oli ollut fine, vai eikö muka huomannut kivaa ominaisuutta, hyi.

No minulla oli ensimmäisessä omassa asunnossa ulko-ovi, jonka sai kunnolla kiinni vain ULKOAPÄIN. Kiva oli illalla soitella kavereille /iskälle , että tulkaa tuuppamaan ovi kiinni kun käyn kohta nukkumaan. .

Ja ehdin minäkin pelästyä itsekseen aukeillutta ovea kunnes homma selvisi. .. Noin 2vkoa muuton jälkeen.

Eli nukuin pari viikkoa ovi auki. Kiva.

Mä asuin vanhassa mökissä ja aina laitoin ulko-oven lukkoon.Oikein ryskyttämällä kokeilin,että varmasti oli lukossa.Usein kävi niin,että joku tuttu tuli sisälle asuntoon ja ihmettelin,miten pääsi sisälle.Sanoi oven ollleen auki.Kerran taas kävi niin,että aamulla heräsin siihen,että kaksi miestä seisoi sänkyni vieressä.Pelästyin tosissaan.Sanoivat oven olleen auki.He tulivat ostamaan autoani,jota oli myynti-ilmoitus lehdessä.Muutin pois aika pian.Taloon muuti eräs tuttavani,joka kertoi,että tavarat lentelevät kirjahyllystä lattialle.Hänkään ei kauan asunut.Talo purettiin pian sen jälkeen.Purkumiehet kertoivat,että viereisellä pellolla näkyi valonvälähdyksiä muutamia kertoja työn aikana.

Ketkä ihan oikeasti tulevat sisälle toisen kotiin kutsumatta, vaikka ovi olisikin auki? Ihan sairasta porukkaa.

Maaseudulla asuu outoa banjonsoittajaväkeä, joiden äiti on niiden sisko ja iskä niiden veli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Talon pääty oli vielä sellainen, että äitimme oli kieltänyt meitä kävelemästä sitä pitkin ja pilaamasta hankea

Pilaamasta hankea?

Ei halunnut minun menevän siihen kohtaan leikkimään ja tekemään lumeen jalanjälkiä, vaan halusi siis pitää siinä kohdassa nätin, tasaisen hangen.

Ahaa, ikinä kuullut tuollaisestakaan, vaikka ok-talossa olenkin kasvanut.

Joidenkin vanhemmat on täysin rajattomia, toisten kontrollifriikkejä. Rajattomien lapsista kasvaa somenarsisteja.

Vierailija kirjoitti:

Olin vielä ala-asteella ja olimme koulusta hiihtämässä läheisellä pururadalla. Olin huono liikunnassa ja aina viimeisenä. Olin jäänyt muista niin paljon jälkeen että,muut olivat kerinneet jo lähteä takaisin läheiselle koululle.  Hiihdin itku kurkussa muita kiinni,ja kuulin kun takani hiihti joku täysiä,ja huutaen,-Pois alta kersa!! Hätäännyin tietysti ja kaaduin ladulle,ja mies ohitti minut ja löi minua sauvalla täysiä olkapäähän!Mies hiihti menojaan,ja minä palasin sitten koululle,jossa muut olivat jo tunnilla.En tohtinut sanoa tapahtuneesta koululla enkä kotona..Olkapäähän jäi n.20 cm halkaisijaltaan oleva mustelma,ja pistojälki siihen keskelle.

Tajuat varmaan, että se oli törkeä pahoinoitely? Se olisi ollut ilman muuta poliisiasia ja yleisen syytteen alainen rikos.

Vierailija kirjoitti:

meinasin tukehtua ruuan palaan, ihan hirveän avuton tunne ja olin jo lähdössä soittamaan naapurin ovikelloa paniikissa mutta sain sen jotenkin sitten yskittyä pois hakkaamalla samalla selkää seinään. En ole mistään ikinä pelästynyt noin paljon.

Ensi kerralla hakkaa palleaa. Kymmeniä ihmisiä vuodessa tukehtuu ruokaan kun ei älytä käyttää Heimlichiä. Selkään paukuttaminen ei nosta painetta rintaontelossa, kun selässä on ne kylkiluut estämässä.

Vierailija kirjoitti:

Kellarikäytävään mikään voima ei olisi saanut minua takaisin vaan kävelin ulkokautta kotiin, lumisateessa, t-paita päällä ja tennarit jalassa. Tuli aika kettumainen yskä!

Siis kävelit pari rappuväliä ulkona ja sait siitä kettumaisen yskän? Ok...

Paimiossa kummittelee kirjoitti:

Kamalin kummittelukokemus ikinä, tapahtui eräässä entisessä osoitteistamme. Tässä asunnossa televisio meni usein itsestään päälle (ei älytv), saippuapulloautomaatti pumppasi saippuaa keskellä yötä (sen jälkeenkin, kun siitä irrotettiin patterit), joku veti yöllä peittoja päältämme, kissamme tuijottivat seiniin tuntitolkulla ja sähkölaitteet räpsähtelivät rikki. Univalvetilassani näin sängynpäädyssämme vanhan ukon, joka herätti minut mitä sadistisimmalla naurulla ikinä. Huusin kuin syötävä ja yritin ravistella puolisoni hereille. Taaperokin heräsi äidin huutoon.

Parin viikon päästä tapahtuneesta sain keskenmenon (ilman että olin tiennyt olevani edes raskaana). Asunnon ilmapiiri oli kaikkiaan erittäin ahdistava ja voisin jatkaa kertomuksia tapahtuneista...Pääsimme onneksi muuttamaan pois, mutta pistää kyllä miettimään...

Tuossa asunnossa, jos jossakin tulisi katsoa lämpövärähtelyt ja EFM- mittaukset.

Ainut yliluonnollinen tuossa on, miksi kuvittelit kuukautisia keskenmenoksi.

Onko sulla vähän tylsää, kun pitää kommentoida jokaista kommenttia, vaikkei mitään tärkeää asiaa olisikaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kellarikäytävään mikään voima ei olisi saanut minua takaisin vaan kävelin ulkokautta kotiin, lumisateessa, t-paita päällä ja tennarit jalassa. Tuli aika kettumainen yskä!

Siis kävelit pari rappuväliä ulkona ja sait siitä kettumaisen yskän? Ok...

Sulavaa lunta  hikiselle iholle, mikäs ihme tuo nyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jouduin noin kymmenvuotiaana odottelemaan kyytiä kotiin vieraasta kaupungista jonkun äidin tutun pojan luona. Tämä oli varmaan kaksimetrinen, ylipainoinen nuorimies. Hänen asunnollaan ei ollut telkkaria, joten kiertelin ja tutkiskelin tätä kämppää. Tuo oli aika... saastaisessa kunnossa, ja kommentoin ohimennen homeisista tiskeistä, umpihiekkaisista lakanoista ja tahrojen peittämästä sohvasta. Tämä poika veti ihan hirveät raivarit, heitteli astioita seinille ja heitti minut sekä tavarani pihalle. Odottelin loppuajan itkua nieleskellen ja täristen että siskoni haki minut, enkä kertonut tuosta kenellekään. Myöhemmin kuulin että tuo poika oli hakannut jonkun kaverinsakin, ja kiittelin onneani että minut vain työnnettiin pois asunnosta.

No kannattiko alkaa vittuilemaan?

Jotain pahasti vialla aikuisessa miehessä, joka elää sikolätissä ja pitää 10-vuotiaan sanomisia vittuiluna.

Sinussa on sama vika.

Vierailija kirjoitti:

- Jäin lukkojen taakse  röökillä ollessani, asuin yksin ja oli marraskuu, päällä  toppi ja nahkarotsi. En tiedä mikä kummitus sen oven pisti lukkoon .D

- Tein popcornia ja sillä välin kun kävin kusella, mikron lautanen pamahti halki ja pussi syttyi tuleen

-   Lapsen mt-ongelmainen isä, josta olin eronnut pian synnytyksen jälkeen  kiipesi toisen kerroksen parvekkeelle ja tuli ikkunasta läpi , olin  vauvan kanssa lukkojen takana kylppärissä ja mietin, mitä kaikkea se hullu ehtii rikkoa tai pääseeko peräti ovesta läpi,  ennen kuin poliisi ehtii paikalle 

- Vauvan kuumekouristus kuusikuisena,  olin varma että lapsi kuolee syliini

- Päälle iskenyt raju ukkonen kaupasta kotiin kävellessä, olin varma että salama iskee rattaiden metalliosiin ja kärvennytään  molemmat !

- Baarista seuraamaan lähtenyt, samaan taksiin ja samaan rappuun ängennyt  ukko joka luovutti vasta, kun näki ovessa kaksi nimeä ja luuli että  olen avoliitossa

- 

- 

Roskawäellä näitä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Tämän olen kertonut aiemminkin jossain ketjussa, mutta kerronpa täälläkin. Olin lapsuudenkodissa yötä ja nukuin vanhassa huoneessani joka oli sittemmin muuttunut isäni huoneeksi. Isä oli kuollut reilua vuotta aiemmin. Tyttöni nukkui samassa huoneessa kanssani ja oli jo sikeässä unessa kun menin itse yöunille. Olin juuri saanut laskettua pään tyynyyn eli olin täysin hereillä kun korvan juuresta kuului kamala kolahdus. Aivan kuin iso kirjapino olisi rämähtänyt lattialle. Isäni oli kova lukumies aikanaan ja äitini on säästänyt isän tieto yms. kirjoja tuossa huoneessa. Pomppasin saman tien ylös ja kännykän valossa rupesin katsomaan että mitä ihmettä juuri tapahtui. Kaikki kirjat olivat kuitenkin ihan paikallaan ja tyttö nukkui vieressä ( no joo, ei kyllä muutenkaan herää helposti )... tuli jotenkin vähän inha olo ja kuiskasin hiljaa isälleni että älä viitsi, tuo ei ollut kivaa. En siis ollut yksin eikä tuo ollut pelottavinta mitä minulle on yksinollessa tapahtunut, mutta hieman outo ja pelottava kokemus kuitenkin...

Lääketiede tuntee tuon räjähtävän pään syndroomana. Googlaa, se on harha-aistimus, vähän sukua sille kun nukahtaessaan potkaisee itsensä hereille.