Sivut

Kommentit (853)

Sjajja

Mullakin ollut tuollaisia raiskaus unia/valveunia ja unihalvauksia, ne tuntuu siinä tilanteessa ihan todelta, pelottavilta, sit herää alapää/perse kipeenä...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija
Vierailija
Vierailija
Meillä asuu kotikummitus, se on seurannut mua lapsesta lähtien.
Joskus pohdin jopa sitä mahdollisuutta että olen päästäni viallinen. En ole asiasta ja tapahtumista avautunut, etten saa hullun leimaa.
Viime vuosina tyttäreni on aistinut ja huomannut tämän myös, ilman että olen omista kokemuksista puhunut hänelle. Mies ei vielä ole kommentoinut ääniä, tapahtumia ja muita kummallisuuksia, joko tämä kummitus välttelee häntä tai mies ei ole riittävän herkkä kokemaan ja kuulemaan näitä asioita.

Näitä pieniä ja suurempia tapahtumia on vuosien varrella ollut satoja.
Viimeisin oli kuukausi takaperin kun mies oli yövuorossa, tyttäremme nukkuu silloin vieressäni. Makuuhuoneessa on pimentävä yöverho ja nukummekin aina suljetun oven takana jolloin makuuhuone pysyy pimeänä myös aamuisin. Normaaliin tapaan illalla nukkuessa sammutin valot yöksi, vessaan jätin että yöllä näkee kompuroida sinne. Yöllä vessaan mennessäni koko asunnossa oli täysvalaistus lukuunottamatta sitä vessaa. Jos makuuhuoneen ovi olisi ollut auki, oltaisiin herätty valoihin jo sytysvaiheessa, tuo tapahtuma oli onneksi vähemmän pelottava.

Lisään vielä, että en ole osannut selittää näinä vuosina itselleni mikä tai kuka tuo on.
Monet muutotkaan ei ole tilannetta ratkaissut, jokseenkin on vaikea uskoa että joka paikassa olisi joku uusi "henki".
Tuskin se paha on, kun 36 vuoden jälkeenkin olen vielä kunnossa, jotenkin tuntuu että se ei edes tarkoituksella hae huomiota, elää vaan omaa " elämäänsä" minun/meidän rinnalla.

Jotkut henget voivat olla "kiinnittyneitä" esineisiin. Esim jos vaikkapa sinulla on menehtyneen läheisesi sormus sormessa jatkuvasti niin läheisesi henki voi kulkea mukanasi sen sormuksennkautta joka paikkaan minne sinäkin menet.
Koska tapahtumat tapahtuvat kotonasi niin kyseessä voi olla vaikkapa jokin tuoli jonka olet joskus jostain ostanut/saanut ja joka on ollut kuolleelle tärkeä.

Tätä on vaikea yrittää selittää, mut siis toivottavasti ymmärrät sen mitä nyt haen takaa tällä. :)
Pelätä ei tarvitse ellei meno ala menemään pelottavaan suuntaan. Vaan tuo vaikuttaisi olevan ystävällinen ja suojelemassa sinua ja perhettäsi. :)

Yhdenkään kuolleen ihmisen henki ei ole täällä maanpäällä enää, vaan ihan muualla.

Kaikki nuo "kuolleiden henget" ja kummitukset ovat riivaajahenkiä, jotka matkivat tätä vainajaa, mutta Raamattu kehoittaa visusti karttamaan tällaisia paholaishenkiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija
Vierailija
Vierailija
Vierailija
Vierailija
Vierailija
Vierailija
Meillä asuu kotikummitus, se on seurannut mua lapsesta lähtien.
Joskus pohdin jopa sitä mahdollisuutta että olen päästäni viallinen. En ole asiasta ja tapahtumista avautunut, etten saa hullun leimaa.
Viime vuosina tyttäreni on aistinut ja huomannut tämän myös, ilman että olen omista kokemuksista puhunut hänelle. Mies ei vielä ole kommentoinut ääniä, tapahtumia ja muita kummallisuuksia, joko tämä kummitus välttelee häntä tai mies ei ole riittävän herkkä kokemaan ja kuulemaan näitä asioita.

Näitä pieniä ja suurempia tapahtumia on vuosien varrella ollut satoja.
Viimeisin oli kuukausi takaperin kun mies oli yövuorossa, tyttäremme nukkuu silloin vieressäni. Makuuhuoneessa on pimentävä yöverho ja nukummekin aina suljetun oven takana jolloin makuuhuone pysyy pimeänä myös aamuisin. Normaaliin tapaan illalla nukkuessa sammutin valot yöksi, vessaan jätin että yöllä näkee kompuroida sinne. Yöllä vessaan mennessäni koko asunnossa oli täysvalaistus lukuunottamatta sitä vessaa. Jos makuuhuoneen ovi olisi ollut auki, oltaisiin herätty valoihin jo sytysvaiheessa, tuo tapahtuma oli onneksi vähemmän pelottava.

Lisään vielä, että en ole osannut selittää näinä vuosina itselleni mikä tai kuka tuo on.
Monet muutotkaan ei ole tilannetta ratkaissut, jokseenkin on vaikea uskoa että joka paikassa olisi joku uusi "henki".
Tuskin se paha on, kun 36 vuoden jälkeenkin olen vielä kunnossa, jotenkin tuntuu että se ei edes tarkoituksella hae huomiota, elää vaan omaa " elämäänsä" minun/meidän rinnalla.

Jotkut henget voivat olla "kiinnittyneitä" esineisiin. Esim jos vaikkapa sinulla on menehtyneen läheisesi sormus sormessa jatkuvasti niin läheisesi henki voi kulkea mukanasi sen sormuksennkautta joka paikkaan minne sinäkin menet.
Koska tapahtumat tapahtuvat kotonasi niin kyseessä voi olla vaikkapa jokin tuoli jonka olet joskus jostain ostanut/saanut ja joka on ollut kuolleelle tärkeä.

Tätä on vaikea yrittää selittää, mut siis toivottavasti ymmärrät sen mitä nyt haen takaa tällä. :)
Pelätä ei tarvitse ellei meno ala menemään pelottavaan suuntaan. Vaan tuo vaikuttaisi olevan ystävällinen ja suojelemassa sinua ja perhettäsi. :)

Joo uskon että jostain tälläisestä on kyse, kyllähän tilanteet välillä on pelottavia, mutta vuosien mittaan niihin on tottunut.
Sitä vaan mietin että kuka läheinen, joku joka on poismennyt varhaislapsuudessani. Tällaisten henkilöiden tavaroita minulla ei ole.
Olen joskus pyörittänyt ajatusta ei syntyneestä kaksosestani, toinen meistä ei koskaan kehittynyt. Minulta on leikattu ns.paise josta löytyi hiuksia ja kynsiä, ja silmäni ovat eriparia, toinen vaaleansininen ja toinen ruskea.

Seuraavan kerran kun tunnet jonkun läsnäolon niin voit kysyä, että kuka olet ja mitä asiaa sinulla on.
Kyseessähän tosiaan voi olla sisaruksesi joka ei koskaan saanut kehittyä.
Se voi myös olla joku sinulle täysin ventovieraan ihmisen henki, joka on luonasi. Oletko kirppareilta tma ostellut käytettyä tavaraa?

Jos sua pelottaa kovastikin noi tapahtumat niin aina voit pyytää henkeä poistumaan luotasi. Menet ulko-ovelle, avaat sen ja sanot joko mielessäsi tai ääneen "ole ystävällinen ja astu ulos talostani."

Joo, tiedän, et kuullostan hörhöltä, mut meilläkin on nyt syksyn tullen aktivoitumaan henkimaailma taas kotona. On erinäisiä tapahtumia ja joka kerta jos mulle tulee ahdistava olotila ja epäilen luonani olevan pahoja henkiä, ohjaan ne ulos huoneistostani. Ja joka kerta ovat kiltisti lähteneet. Eli kovin pahoja henkiä luonani ei ole ollut käymässä.

En usko että olisi tullut käytetyn tavaran mukana, näitä tapahtumia on sattunut ihan siitä asti kun olin pieni lapsi, mitään tavaraa ei ole käytettynä tällä hetkellä, ainoastaan mummini sormus ja pehmolelu kissa jotka ovat minulla ollut vasta muutaman vuoden. Varhaisin muistoni on kun olin alle kouluikäinen. Olen myös muuttanut elämäni aikana kymmenisen kertaa, sehän tässä niin kummallista onkin.
Olen pyytänyt poistumaan, en itseni takia vaan lapseni takia. Hetkeksi tilanne on voinutkin rauhoittua, mutta vain aina siihen seuraavan tapahtumaan. Kyllähän tapahtumat aina säikäyttää, mutta pelkoa niistä ei ole jäänyt, en usko "hengen" olevan lainkaan paha.

Voi myös olla suojelusenkelisi jolla on sinulle asiaa ja haluaa näin ottaa sinuun kontaktia.
Kysy rohkeasti mitä asiaa hengellä sinulle, hän selkeästi haluaa kertoa sinulle jotain.
Sytytä kynttilöitä asuntoosi, laita rauhallista musiikkia hiljasellaan taustalle, keskity ja kysele.

En mäkään usko hengen paha olevan saati haluavan satuttaa. Ehkäpä hänellä on jotain kerrottavaa sinulle, jotain mitä sinun tulisi tietää. Jos haluat niin ainahan voit yrittää jostain etsiä meedion ja pyytää käymään luonasi. Toki näissä meedioissa on todella paljon rahan ahneita huijareita ja mistä sitten tiedät kuka on pätevä, niin et oikein mistään.

Sori, toistan näemmä itseäni kuin papukaija. Huonosti nukuttu yö aiheuttaa sen, et aivotoiminta on todella tervamaisen hidasta. Pahoitteluni tästä.
Voithan myös pyytää kotisi siunausta jos haluat ja tapahtumat pelottaa. Voi myös olla, että henki on kiinnittynyt sinuun itseesi syystä taikka toisesta.

Raamattu, Jumalan Sana kehoittaa vakavasti karttamaan näitä meedioita ja kummituksia, sillä he ovat paholaisen palveluksessa, eivät koskaan Jumalan.

Bsbsbbs

Nuo jotka sanoo että raamattu sanoo noin, vaikka itse en ole uskossa niin olen huomannut et jos haamuille sanoo sanan Jeesus niin ne vihastuu, ja jos ihminen saa tietää että ei tämä ole kuollut sukulainen joka tullut vierailulle niin kummituksesta joka esittää vaikka sitä lempeää äitiä joka kuollut tulee aggressiivinen

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Yksi juttu, joka on jäänyt mietityttämään... Kävelytin kerran koiraa ulkona illalla omakotitaloalueella, kun naapuruston katoilta alkoi kuulua kummallista ääntä, kuin jokin eläin - ei mikään pieni, äänen perusteella - olisi juoksennellut katolta toiselle. Koiranikin huomasi äänen. Mitään ei näkynyt, ei vilahdustakaan, mutta ääni alkoi liikkua ihan älyttömän nopeasti, ensin yhdellä katolla ja sitten toisella. Lopulta tuntui siltä, kuin "juoksijoita" olisi tullut enemmänkin. Mutta edelleenkään mitään ei näkynyt. Katu oli kyllä hyvin valaistu.

Varmaan jokin luonnollinen selitys tuolle on, mutta koira ja minä juostiin nopeasti karkuun, kun alkoi pelottaa!

Oravanpoikaisia - koettu on!

Heräsimme kerran perheen kanssa vuokramökillä tähän todella kovaan ja pelottavaan ryminään katolla ja seinissä ja kun viimein uskalsimme aukaista oven - meitä ryntäsi vastaan 5-6 iloista oravanpoikasta yhtään pelkäämättä meitä ihmisiä.

Hädissämme pistimme oven kiinni ja naurahdimme pian helpottuneena - ei mitään vaarallisia otuksia, vaan suloisia pieniä oravanpoikasia, mutta villieläimiä kuitenkin, olisivat voineet purra.

Vierailija

Bsbsbbs kirjoitti:
Nuo jotka sanoo että raamattu sanoo noin, vaikka itse en ole uskossa niin olen huomannut et jos haamuille sanoo sanan Jeesus niin ne vihastuu, ja jos ihminen saa tietää että ei tämä ole kuollut sukulainen joka tullut vierailulle niin kummituksesta joka esittää vaikka sitä lempeää äitiä joka kuollut tulee aggressiivinen

Tottakai pahat henget vihastuu ja pelästyy, kun mainitaan Jumalan Pojan, Jeesuksen nimi.

Vierailija

Sulle tuli ns. Yhtä kokemus, ruumiisi ja tajuntasi on samaa ympäröivän maailman kanssa.
Riittää yleensä hajottamaan tajuntaa, huumeiden käyttäjät kokee samaa harhaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin yksiössä Helsingin keskustassa. Olin masentunut, mutta en ollut saanut mitään hoitoa vielä silloin. Näin usein painajaisia, jotka tapahtuivat sängyssäni. Painajaisen aikana tunsin olevani hereillä. Ne olivat helvetillisiä hetkiä.

Eräänä yönä näin unta, että minut anaaliraiskattiin. Kyseessä ei ole mikään seksuaalifantasia, eikä vitsi. Uni oli kamala.

Kun heräsin, tunsin terävää kipua peräaukossa. Menin vessaan ja vuosin verta. Mitää sairautta minulla ei ollut.

Toinen tapaus samoilta ajoilta:

Olin sängyssäni, juuri sammuttanut yövaloni, kun kuulin keittöstä erittäin kovan kilauksen, kuin joku olisi iskenyt esim veitsellä tai kattilankannella tiskipöytään lujaa. Se ei ollut tiskipöydälle pudonneen esineen ääni, vaan iskun ääni. Sen verran sisuunnuin ja halusin pitää mielenterveydestäni kiinni, että pakotin itseni ylös ja katsomaan, mikä siellä oli kilahtanut.

En löytänyt mitään selitystä. 

Se oli kamalaa aikaa, ja jokainen yö oli koettelemus. Onneksi sain apua ja muutin muualle.

Olisiko joku voinut päästä asuntooni ja mielesi työntänyt asian sivuun painajaisena?  Rajusta painajaisunesta kun voi jäädä todellisesta vaikuttava haamukipu muttei kyllä verenvuotoa!  

Tulee mieleen se joskus 90-luvulla nukkuvien naisten asuntoihin, siis ihan täällä kotosuomessamme vaikka kuulostaa jenkkisarjalta,  murtautunut tyyppi joka harrasti seksiä uhriensa kanssa, ei tosin anaalisesti eikä väkivaltaisesti. Poliisit eivät  ymmärrvästi uskoneet, ennekuin ilmoituksia tuli useampia. 

Raiskaus on aina väkivaltaa. Raiskaus ei ole seksiä. Kuvottavaa vähättelyä.

Herranen aika nyt. Tarkoitin ettei lyönyt, sitonut tms vaan osa uhreista oli jopa yhteistyössä kun puoliso  nukkui vieressä ja luuli tietenkin, että oma ukkohan se vain. Tai no, itse varmaan hermostuisin jos herätettäisiin keskellä yötä seksillä mutta yksi uhreista oli kiitellyt aamulla miestään "ihanasta yllätyksestä"


Miten muka ei tunnistanut, että kyseessä ei ole oma mies? Oli vaikka ihan pimeääkin.

Vierailija

Tässä pari kuumottavaa lenkkeilytarinaa, jotka saavat teidät kaikki kääntymään sohvaperunoiksi. Juoksen siis metsässä, eli pururatakaan ei minulle kelpaa, vaan vähintään luontopolku sen on oltava. Siksi vaaran sattuessa tilanne onkin erityiscreepy, koska lähin auttaja voi olla, ja yleensä onkin, satojen metrien päässä.

1. Tämä tapahtui melkein neljä vuotta sitten, kun juoksin chillisti lenkkipolkua pitkin ja nautin kevään tuoksuista, äänistä ja lämmöstä. Olin sillä hetkellä aika lähellä uimarantaa, joten olin ihmeissäni ja ärtynyt, kun yhtäkkiä n. parinkymmenen metrin päässä polulla nökötti koira. Irrallaan, eikä omistajaa näkynyt mailla halmeilla. Perus kultaisellenoutajalle olisin todennut vain aijaa ja kävellyt ohi, mutta tämä koira ei todellakaan ollut mikään tavallinen Sesse, vaan ennemminkin sellaista puskii Brutus-settiä, eli pitbullterrieri. Se murisi, päästi uhkaavia haukahduksia ja hiipi minua kohti ja ajattelin pienissä kuumotuksissa, että omistaja on varmasti ihan lähettyvillä metsässä ja tulee kohta, mutta paikalle ei ilmestynyt ihmisiä ollenkaan. Lähdin sitten peruuttamaan hyvin hitaasti taaksepäin ja koira seurasi samaa vauhtia perässä, yhä kovempaa muristen ja luimistellen. Silmäilin maastoa ympäriltäni etsien kiveä tai keppiä, jolla puolustautua, mutta maassa oli vain hassuja pikku risuja. Kun koira oli noin viiden metrin päässä minusta, se pysähtyi ja otti hyökkäysasennon ja sillä hetkellä olin jo paskanjäykkänä pelosta ja minua esti kirkumasta ainoastaan tieto siitä, että se vain villitsisi petoa.  

Sitten, viime hetkellä, metsästä astui esiin spurgu minun ja koiran väliin. Hän torui koiraa sössöttävällä, poissaolevalla äänellä, laittoi sen remmiin ja talutti eläimen horjuvin askelin ohitseni. Kun he ohittivat minut, miehestä lähti sietämätön pinttynyt hien, lian, kusen ja savun löyhkä ja pitbull puhkesi hillittömään, raivoisaan räksytykseen, riuhtoi ja tempoili narussa ja yritti päästä kimppuuni. Omistaja veti koiraa eteenpäin, eikä ollut huomaavinaan minua. Olisin antanut retkun kuulla kunniansa, mutta pelkäsin, että tämä olisi kostoksi päästänyt koiran jälleen irti, siispä pysyin hiljaa. Että semmonen munanjatke tällä elämäm kallulla.

Vierailija

2. Viimevuotinen kauhunhetkeni. Olin muuttanut uuteen kämppään ja samalla vaihtui myös lenkkeilymaastokin, uusi lenkkini kulki pienehkön järven ympäri ja oli n. viiden kilometrin nakki. Tässä vaiheessa tein aamuvuoroa ja siitä syystä jätin talvisin metsälenkit lähinnä viikonlopulle aikaisen pimeäntulon takia. No, huomasin, että täällä päin metsä oli aika suosittu muidenkin ihmisten keskuudessa ja varsinkin viikonloppuna polut olivat täynnä retkeilijöitä valoisaan aikaan. Tilanne oli hankala siksi, että polku oli lähes kaikkialla hyvin kapea ja ohittaminen aika vaikeaa. Todella usein oli siis pysähdyttävä ja tyydyttävä kävelemään ventovieraan jonon perässä välillä useita kymmeniä metrejäkin.

Yhtenä helmikuisena päivänä olin vähän myöhempään liikkeellä ja hämärässä minua vastaan juoksi mies otsalamppu päässä. Mikä kuningasidea, ajattelin, ja kotona laitoin äidille viestiä, olisiko hänellä ylimääräistä otsalamppua antaa. Olihan hänellä ja seuraavana lauantaina lähdin kiertämään järveä vain hiukan ennen auringon laskemista lampun kanssa. Päivä oli aurinkoinen ja lunta oli juuri satanut hiukan, joten laskin, että ehtisin kiertää järven ennen täyttä säkkipimeyttä.

jatkuu

Vierailija

Kun suuntasin luontopolulle, olivat päiväretkeilijät jo tekemässä lähtöä ja muutama heistä tulikin alussa vastaan. Sen jälkeen sain juosta puolisen tuntia rauhassa. Aurinko oli painunut mailleen ja hämärä alkoi laskeutua siinä vaiheessa, kun olin juossut noin kaksi kolmasosaa järven ympäryksestä ja silloin näin hänet ensimmäistä kertaa. Tai ennemminkin kuulin: Mies tömisteli minua kohti kymmenien metrien päässä ja hämärässä hän näytti ennemmin tummalta pikku siluetilta näin aluksi. Hän elehti käsillään, koko vartalollaan, kiivaasti ja raivosi ja ärisi jotain. Ohikiitävän säikähdyksen jälkeen päättelin, että miehellä oli luultavasti napit korvissa ja hän juttelee jollekin puhelimessa. Totesin, että siinäpähän paasaa, mennään ohi vain. 

Valoisaan aikaan olisin varmasti tajunnut heti, että miehessä jotain on pielessä, mutta yhä lisääntyvä pimeys blurrasi näkyvyyden, eikä otsalamppukaan antanut tarpeeksi hyvää valaistusta, kun kyseessä oli kuitenkin kymmenien metrien päässä oleva hahmo. Siksi kiinnitinkin ensin huomiota hänen vihaiseen puheeseensa: Se ei kuulostanut riitelyltä. Se kuulosti poissaolevalta ja tasaisen kiihtyneeltä, eikä hän antanut olettamalleni vastapuolelle langan toisessa päässä puheenvuoroja. Yksinkertaisesti, keskustelu ei kuulostanut dialogilta, vaan ennemmin siltä, että mies ei olisi edes tiennyt, mitä puhui ja miksi. Pieni epäilys alkoi vallata mieleni ja pysähdyin niille sijoilleni.

Ja sitten mies oli tarpeeksi lähellä, että kuulin selvästi, mitä mies ragesi. Hän ei puhunut lauseita, tai argumentteja. Puhe oli pelkkiä yhden tai kahden sanan yksittäisiä manauksia, suunnilleen: "V'ttu!" "P'skan v'tut!" "S'atana ärsyttää!" "Helvetti!" "Ärsyttää helvetti!"

Eikä miehellä ollut kuulokkeita korvissa, eikä puhelinta. Hän puhui itsekseen ja hänen kasvonsa olivat lähes eläimellisen murhanhimoisessa irveessä. Pelko hiipi lamaannuttavana päähäni ja tiesin, että tuota miestä ei kannattanut ohittaa läheltä, ainakaan, kun on hänen kanssaan kaksin pimenevässä metsässä, lähimmän ihmisen ollessa ties kuinka kaukana.

Siirryin polulta muutaman metrin sivummalle, kunnes seisoin jo järven jäällä, sillä halusin antaa tälle itsekseenraivoajalle todella, todella ison hajuraon. 

Mieskin oli tietysti huomannut minut ja ohittaessaan kääntyi minua kohti. "Mitä v'ttua sä sillä saatanan lampulla mua tuijaat? Ootko joku v'tun etsivä mukamas, hä?!" Hän rääkäisi ja otti pari askelta minua kohti. Silloin käänsin hänelle selkäni ja säntäsin järven jäälle. Juoksin taakseni katsomatta suoraan järven poikki takaisin uimarannalle, josta luontopolku alkoi ja vasta laiturilla uskalsin katsoa, oliko mies lähtenyt perääni. Ei ollut, joten vedin siinä henkeä helpottuneena. En lenkkeillyt moneen viikkoon sen jälkeen ja nykyään olen ihan tyytyväinen päiväsajan retkeilijä-invaasioon. Nykyään myös pidän huolen siitä, että ehdin ulos metsästä hyvissä ajoin ennen auringonlaskua, jos olen yksin.

Vierailija

Kuolleet ovat kanssamme. Jos joku asia toistuu aina uudestaan niin henget yrittävät kommunikoida. Henget voivat olla sidoksissa paikkaan eivatkä pääse siirtymään muualle. Kipua voi tuntua silloin kun joku henki ottaa sinuun yhteyttä, voit tuntea kuolleen viimeiset hetket tai joku pahan olento haluaa satuttaa sinua. Myös tunnistamattomat äänet voivat liittyä tähän. Jos luulet, että siellä kummittelee niin hanki joku EVP tallennin tai vastaava laite.

Vierailija

Olin vasta vähän aikaa asunut maalla omakotitalossa. Olin yksin aamupalalla keittiön pöydän ääressä kun yhtäkkiä KOKO TISKIKAAPIN SISÄLTÖ kuppeineen tippui kaapista ja kaikki särkyi. Kyllä tuli itku säikähdyksestä...enkä asu enää sielä.

Vierailija

Asuin ennen kerrostalossa jonka pihasta lähti polku pururadalle ja kävin siellä säännöllisesti iltalenkillä, kerran sitten lenkille lähtö venyi todella myöhäiseksi ja kello oli  jo 21 kun lähdin kotoani. Ensin mietin että jätän lenkkeilyn siltä illalta mutta siitä oli tullut minulle  rentouttava  iltarutiini. Ajankohdasta johtuen en nähnyt ketään vaikka yleensä vastaan tuli koiranpissittäjiä ja muita lenkkeilijöitä, hölkkäsin hiljalleen musiikit korvissa ja nautin olostani. Äkkiä näin että pururadan reunassa seisoi mies huppu päässä ja katsoi minua, erotin vain silmälasien kiillon hupun alta. Oletin miehellä olevan koira jonka merkkailua odotteli, kunnes jokin sai minut vilkaisemaan taakseni ja näin miehen kävelevän kovaa vauhtia perässäni, ilman koiraa. Aloin juosta nopeammin ja  samoin mies. Käännyin polulle joka vei jonkun talon pihaan ja seuraajani luovutti, kyykin puupinon takana piilossa jonkin  aikaa kunnes livahdin nopeasti talon pihan läpi valaistulle asfaltille.

Vierailija

Lapsuuskotini   lähellä oli portaat tyhjään, en tiedä mihin ne olivat joskus johtaneet mutta  niiden päässä oli vain läpitunkematon  pensaikko ja puita.  Kerran lenkitin perheemme koiraa kun se nosti päätään ja alkoi murista, seurasin koiran katsetta ja näin portaita nousevan harmahtavan, jotenkin läpikuultavan mieshenkilön  lierihattu päässä ja jonkinlainen laukku kädessä. Mies "imeytyi" pensaaseen ja katosi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olin kotonani kerrostalossa ja postilaatikosta pärähti Hesburger kuponkisetti.

Bilteman kuvasto melkein täräytti kakat housuun

Vierailija

- Irrallaan juossut iso uhkaavan näköinen koira

- Parvekkeelleni pyörätelineen avulla kiivennut  vieras tyyppi

- Kurkkuun jämähtänyt irttarimöykky

- Keskenmenoksi luulemani verenvuoto taloyhtiön saunassa

- Herääminen ampiaisen pistoon (olen allerginen)

Todellisuus on pelottavampaa kuin kummitukset.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla