Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Sisko kuuli kun tulin yöllä bileistä kotiin, ihan selvästi kuuli taksin, oven ja askeleet.

Paitsi että tulin tuntia myöhemmin oikeasti.

Naapuri yritti kirveellä tulla oveni läpi. oli huumepäissään ja vankilassakin ollut. Olisin ampunut sitä jos olisi päässyt oven läpi. Poliisi ehti tulemaan.

Olin katsonut sarjaa "From"  jossa siis ideana ettei pimeän tultua saa mennä ulos eikä avata ovea kellekkään,vaikka miten koputtelisivat.

Ja sitten joku joku koputti ikkunaan pääni takana! Kiljaisin ja tee läikkyi pitkin sohvaa ja lattioita.

Olikin vain avaimensa hukannut humalainen naapuri.

Olin flunssainen ja kärsin hakkaavasta kuivasta yskästä johin helpotti vain,kun imin yskänpastillia.

Nukahdin sitten kesken leffan ja heräsin kun se hemmetin pastilli oli kurkussa,hyppäsin pystyyn ja juoksin ympäriinsä kunnes jotenkin sain sen irtomaan,tosin oksennus ja kuset housuun tuli samalla. Varmaan naapureista kivaa kuunnella, kun kauhea töminä ja yökkiminen keskellä yötä (kello oli jotain 23)

^

Kesän vaihtuessa syksyksi ilmeisesti talon  räystään sisällä olevan todennäköisesti aika ison ampiaispesän asukit olivat löytäneet tiensä (kylmään) saunaan (sähkökiuas, ei hormia). Lauteet ja seinät olivat niitä täynnä, mönkivät jotenkin tokkuraisina, pörisivät ja jotkut lentelikin. Niitä oli varmaan satoja ellei tuhansia. Oven raosta raidia puoli pulloa ja puolen tunnin odotus. Sitten imurilla ne siivosin pois. Mutta oli kyllä karmea yllätys. Huomasin siitä kun muutama oli mönkinyt oven alta pesu- ja pukuhuoneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vedin yskänlääkettä henkeen luulin kuolevani , oli aika karmeaa.

Vedin ruisleipäpalasen henkeen. Luulin että kuolen. Oksensin ja ku*et ja pa*kat housuun, niin rajut yökkäykset ja kakominen. Pahin moka oli että kun henki salpasi menin vessaan ja laitoin oven lukkoon! Kävin lääkärissä siitä kun selvisin ja henki taas jotenkuten kulki ja sain antibioottikuurin kun keuhkot rahisi; vierasesine keuhkossa/keuhkoputkessa. En vuosiin syönyt sen jälkeen ruisleipää, nyt jo kylläkin. Kammo silti jäi.

Tästä ei ole kuin jotain pari kuukautta aikaa. Heräsin aamuyöstä vessareissulle ja kävin tapani mukaan keittiössä juomassa hörpyn vettä ja aivan hereillä siis olin. Ja sitten kurkistin keittiön ikkunan rullaverhon välistä ulos katsoakseni millainen keli on, tämäkin mulle ihan normi toimintaa. Asun rivarissa ja ikkunastani näkyy viereisen naapurin ovelle, ja siellä naapurin oven edessä näin silloin aivan kummallisen näköisen "olennon" kuin kyyryssä ja joka sitten nousi seisomaan. Aivan kokonaan musta, kuin joku nahka-asu tällä olennolla, aika pienikokoinen, ei siis vaatteita eikä mielestäni kasvojakaan, kaikki siis mustaa, mutta hyvin erottui aamun valossa. Näkikö minut kun otti kuin askeleen ikkunaani kohti, säikähdin aivan hitosti ja  verho kiinni, sydän ihan muljahti. Yritin loogisesti miettiä. mikä hitto se oikein oli,ja ymmärtää näkemääni. En ole mitään vastaavaa koskaan kohdannut tai kokenut. Kurkistin vielä varovasti ikkunan reunasta, mitään ei enää näkynyt...Monta kertaa piti tarkistaa että etu-ja takaovi varmasti lukossa. Nytkin kylmät väreet kun muistelen sitä.

Vierailija kirjoitti:

Tästä ei ole kuin jotain pari kuukautta aikaa. Heräsin aamuyöstä vessareissulle ja kävin tapani mukaan keittiössä juomassa hörpyn vettä ja aivan hereillä siis olin. Ja sitten kurkistin keittiön ikkunan rullaverhon välistä ulos katsoakseni millainen keli on, tämäkin mulle ihan normi toimintaa. Asun rivarissa ja ikkunastani näkyy viereisen naapurin ovelle, ja siellä naapurin oven edessä näin silloin aivan kummallisen näköisen "olennon" kuin kyyryssä ja joka sitten nousi seisomaan. Aivan kokonaan musta, kuin joku nahka-asu tällä olennolla, aika pienikokoinen, ei siis vaatteita eikä mielestäni kasvojakaan, kaikki siis mustaa, mutta hyvin erottui aamun valossa. Näkikö minut kun otti kuin askeleen ikkunaani kohti, säikähdin aivan hitosti ja  verho kiinni, sydän ihan muljahti. Yritin loogisesti miettiä. mikä hitto se oikein oli,ja ymmärtää näkemääni. En ole mitään vastaavaa koskaan kohdannut tai kokenut. Kurkistin vielä varovasti ikkunan reunasta, mitään ei enää näkynyt...Monta kertaa piti tarkistaa että etu-ja takaovi varmasti lukossa. Nytkin kylmät väreet kun muistelen sitä.

Hyi!

Ystävä oli tulossa yllätys-yökylään ja lähdin klo 22 hakemaan patjaa kerrostalon koppivarastolta,mulla narutoppi ja collarit yllä. Yläkerran musuäijä ilmestyi kuin tyhjästä tuijottamaan ja se ilme oli jotain käsittämätöntä,kuin himoa ja vihaa ja halveksuntaa samassa katseessa. Mietin että  kynsin sen naaman ja potkin pallit kasaan jos jotain yrittää mutta  tuijotti vain perään, kun raahasin sitä patjaa rappuun.

Myöhemmin sama ukko tuijotti parvekkeelta kun vein roskia. Vaimo sillä oli ja pari muksuakin mutta ei estänyt.

Olimme mieheni kanssa hotellissa ja lähdin yksin ostamaan jääkahvin läheisestä kahvilasta. Pelkään hissejä ja tämä hotellin hissi vielä nitisi ja kolisi  ja oli ihmeen ahdas,2 ihmistä mahtui juuri ja juuri.

Menomatka sujui hyvin mutta kun koetin palata huoneeseeni.. hissin ovet menivät kiinni mutta hissi ei lähtenyt liikkeelle. Painoin paniikissa varmaan jokaista kerrosnappia jolloin hissi sekosi täysin! Se lähti liikkeelle,pysähtyi kakkoskerroksen,ovet aukeni ja meni kiinni,aukesi uudestaan ja meni taas kiinni,hissi nousi viidenteen,pysähtyi mutta ovet eivät auenneet,lähti takaisin alas, pysähtyi hetkeksi kerrosten väliin ja taas lähti ylöspäin pysähtyen  kutoskerrokseen jossa ei edes ollut huoneita vaan pääsy kattoterassille,  ovet aukesivat ja minä loikkasin ulos. Hissi jäi siihen ovet auki pitkäksi aikaa ja minä etsin vapisten portaita pitkin  tietä  neloskerrokseen jossa huoneemme oli.

Muutin uuteen asuntoon.

Pian aloin joka ilta kuulla yläpuolella olevasta asunnosta miten pieni lapsi juoksee klo 22-00.00. Luulin ensin että lapsi vain vastustaa nukkumista, mutta lopulta meni hermo ja marssin ovelle sanomaan asiasta. Vastassa olikin vanha,lähes täysin kuuro mummo! Hän asui yksin eikä hänellä ollut lapsenlasta hoidossa.  Eli mikä helvetti siellä asunnossa sitten juoksi yöllä?!

Seuraavaksi ajattelin,että ehkä ääni kaikuu oudosti jostain muusta asunnosta mutta kävi ilmi,ettei koko rapussa ollut niin pieniä lapsia. Ja kun ääntä kuunteli,niin  kyllä ne juoksaskeleet selvästi veti mun asunnon yläpuolella. MIkään kissa se ei ollut vaan pienen lapsen paljaiden jalkojen töminää.

Asuin siinä kaksi vuotta ja kuuntelin ääntä pois muuttooni asti.

Vierailija kirjoitti:

Tästä ei ole kuin jotain pari kuukautta aikaa. Heräsin aamuyöstä vessareissulle ja kävin tapani mukaan keittiössä juomassa hörpyn vettä ja aivan hereillä siis olin. Ja sitten kurkistin keittiön ikkunan rullaverhon välistä ulos katsoakseni millainen keli on, tämäkin mulle ihan normi toimintaa. Asun rivarissa ja ikkunastani näkyy viereisen naapurin ovelle, ja siellä naapurin oven edessä näin silloin aivan kummallisen näköisen "olennon" kuin kyyryssä ja joka sitten nousi seisomaan. Aivan kokonaan musta, kuin joku nahka-asu tällä olennolla, aika pienikokoinen, ei siis vaatteita eikä mielestäni kasvojakaan, kaikki siis mustaa, mutta hyvin erottui aamun valossa. Näkikö minut kun otti kuin askeleen ikkunaani kohti, säikähdin aivan hitosti ja  verho kiinni, sydän ihan muljahti. Yritin loogisesti miettiä. mikä hitto se oikein oli,ja ymmärtää näkemääni. En ole mitään vastaavaa koskaan kohdannut tai kokenut. Kurkistin vielä varovasti ikkunan reunasta, mitään ei enää näkynyt...Monta kertaa piti tarkistaa että etu-ja takaovi varmasti lukossa. Nytkin kylmät väreet kun muistelen sitä.

Puliukko

Oli taatusti murtovaras.

Olin illalla yksin töissä pienessä liikkeessä, eikä asiakkaita käynyt varmaan tuntiin ja yhtäkkiä näin kun liikkeen nurkassa seisoi selin minuun tyttö, jolla pitkä musta tukka. (Olen nähnyt The Ring elokuvan). En ollut kuullut ovihälytintä ja sain elämäni pahimman paskahalvauksen, kunnes lapsi kääntyi ja näytti ihan tavalliselta mukulalta, joka ilmeisesti laski rahojaan sinne nurkkaan päin kääntyneenä.

Asun yksin, pelaan/katson paljon kauhujuttuja. Joskus menee niin ihon alle että yöt on kuin alkoholistin liskoöitä. Joka narahdus ja varjo saa sydämen läpättämään ja hien pintaan. Siihen päälle todella elävä mielikuvitus, niin voitte arvata minkälaisia visioita ovista ja ikkunoista ja sängyn alta työntyy. 

Olimme juuri muuttaneet kerrostalosta omakotitaloon,oli syksy eli pimeää ja tuulista. Rakastan kauhuelokuvia yli  kaiken ja kun mies lähti yövuoroon ja lapsi oli nukahtanut,pistin Netflixin päälle. Katsoin tietenkin kauhuelokuvaa ja kun pistin pauselle käydäkseni vessassa,tulin aivan liiankin tietoiseksi kaikista narinoista ja ikkunoiden takana liikkuvista oksien varjoista. Koko talo oli täynnä pelottavia outoja ääniä ja ulkona näytti liikkuvan ties mitä örkkejä.  Oli pakko sytytellä valoja ympäriinsä ja vaihtaa komedia pyörimään,mutta silti kirkaisin  kun jokin oksa tipahti katolle. Olin varma ettei selvitä elossa aamuun asti🤣🤣 . Lapsi vaan nukkui tyytyväisenä,kun äiti pomppi paniikissa seinille. 

Vierailija kirjoitti:

Olin iltakävelyllä, ja oli jo pimeää. Kävelin metsän vieressä kulkevaa tietä, ja ohitseni ajoi musta auto. Auto pysähtyi vähän matkan päähän ja alkoi peruuttaa mua kohti. Menin ihan paniikkiin, olin varma et nyt mut kidnapataan ja/tai raiskataan, tapetaan tai ties mitä. Hyppäsin ojan yli, pakenin sinne metsään ja piilouduin jonkin puun taakse. Ja auto jatkoi peruuttamistaan... läheisen maatilan / omakotitalon pihaan :D 

Tästä tuli mieleen kun luin feissarimokista joskus missä yks mies kerto olleensa iltalenkillä. Joku nainen oli tulossa vastaan ja heti tän miehen nähtyään otti puhelimen esille ja alko muka puhua siihen ja selostaaa missä on (eli selkeesti pelkäs tätä miestä), mutta kuitenkin kun tää mies ohitti tän naisen normaalisti nii se hyppäs vaan ojaan huutaen "KÄÄK!" :D Eikä tää jätkä sitten tienny mitä tehdä et jäääkö auttaan vai pelästyykö se vielä enemmän..nauratti tuo mielikuva

Vierailija kirjoitti:

Oli taatusti murtovaras.

tähän itsekin olen usein päätynyt, kun asiaa miettinyt, tai sitten toinen vaihtoehto, joku päästään sairas pelottelija...muutama vuosi sitten poliisi nappasi rivarimme läheltä poliisikoiran kanssa hiipparin, joka oli kurkistellut ihmisten ikkunoista, yleensä naisten... Mutta tuo ovi missä "sen" näin, on melkein kasikymppisen papan...ap