Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Hallituksen päätös siirtymisestä poikkeustilaan.

Kun kävelin yksin pienellä paikkakunnalla erittäin hiljaisena talvisena sunnuntai-iltapäivänä ja oli alkanut jo vähän hämärtää, kunnes joku tarttui minua yhtäkkiä takapuolesta ja kun käännyin, keski-ikäinen pukumies tuijotti minua punaisilla silmillään. Lähdin juoksemaan karkuun ja hän juoksi perässä jonkun matkaa, kunnes pysähtyi huutelemaan ”Anteeksi, ei ollut tarkoitus”

Olin tuolloin 20-vuotias, mutta oli aika järkyttävää kun olin vielä niin kokematonkin. Eikä ketään muita näkynyt missään.

Olin yksin kotona lukemassa tenttiin yhtenä iltapäivänä. Mieheni ja kämppiksemme olivat molemmat töissä.  Yhtäkkiä kuului kuinka yläkerran vessa vedettiin.  Sain sätkyn koska tiesin varmasti ettei kotona ole ketään muuta. Kaikki karvat pystyssä hiivin käytävään ja vessaa kohden katsomaan kuka olisi voinut päästä taloomme sisälle. Olisin kyllä kuullut oven tai ikkunan avaamisen koska talossa oli hipihiljaista. 

Juuri kun olin hivuttamassa päätäni vessan oven rakoon nähdäkseni kuka siellä oli, vedettiin vessa uudestaan. Katsoin sisälle -  ja näin kissamme seisovan pytyn renkaalla katselemassa kiinnostuneena veden pyörimistä pytyssä. Siinä epäuskoisena tuijottaessani se ojensi käpälänsä säiliön sivussa olevalle vetovivulle ja veti vessan vielä kolmannen kerran.

Istuin portaille polvet tutisten nauramaan hervottomasti.

Uskallankohan vuokrata omakotitaloa enää tämän jälkeen... yksin!

Tuo kissan vessajuttu oli paras 😁

Meinannut tukehtua kanaan ja riisiin, oli oikeasti tosi lähellä kun en pystynyt edes yskimään, tajusin vain hengityksen kulkevan jostain pienen pienestä raosta kun hitaasti haukoin henkeä. olin jo lähdössä pihalle huitomaan apua vaikka tuskin ketään olisi ollut edes kotona siihen aikaan. Olin vauvan kanssa kaksin kotona, konttaili lattialla kun haukoin henkeä. :(

Muita pelottavia: auto ajoi pihaan, oletin sen olevan appiukko ja olin jo yläkerrasta menossa ovelle vastaan (ovi oli lukossa) kun portaikossa olevasta kkunasta näin että pihalla seisoikin vieras mies joka katseli pihalla ympäriinsä. Menin paniikkiin ja soitin miehelleni. Samalle menin takaisin yläkertaan, olisin ottanut autosta kuvan ja mennyt "turvaan" huoneeseen jonka oven saa lukkoon, siltä varalta että mies murtautuu sisään. Mutta se kerkesikin lähteä. Jäi mysteeriksi millä asioilla liikkui, mutta ikävä tunne jäi.

Toisinaan myös kuuluu askelia yläkerrasta vaikkei ketään kotona, kerran kuulin lasten puhetta. Pelottavinta kuitenkin tuo lähelläkäynyt tukehtuminen.

Asuin kämppiksinä erään tytön kanssa ja kävin tuolloin päivät  töissä kun taas  kämppikseni oli työton, tämä tyttö valitti että asunnossa varmaan kummittelee mihin minä vain pyörittelin silmiäni että juu, niin varmaan. Asunto oli kaksio vanhassa kivitalossa jossa todella paksut seinät, naapuriasunnoista ei mitään ääniä kuulunut. Minä nukuin olohuoneessa ja kämppiksen valtakuntaa oli pieni makkari eteisen  vieressä.

Asuimme  kimpassa vuoden, sitten  kämppikseni rakastui ja muutti toiseen kaupunkiin. Minä taas muutin tavarani heti makuuhuoneeseen kun nyt koko asunto oli minun. Ja tuossa vaiheessa aloin sitten huomata niitä juttuja, joista kämppis oli valittanut. Yhtenä päivänä lojuin läppärin kanssa  sängyllä kun kuulin selvästi,  miten joku astui lattialla olevan sipsipussin ( juu minä possu, hyi) päälle. Huoneen raollaan ollut ovi heilui holtittomasti ees taas, paukahtamatta kokonaan kiinni tai auki minkä läpiveto olisi tehnyt. eikä ikkunoita edes ollut auki, tarkistin  Vyöni lensi sängyltä lattialle.  Olin  tässä vaiheessa vaihtanut työpaikkaa, vietin päivät kotona ja kävin iltaisin siivoamassa  . 

Se, mikä niin sanotusti  "katkaisi kamelin selän" oli  noin 10 min kestänyt aavemainen,  demoninen ulvonta johon heräsin  puoli kolmelta aamuyöstä,  kuten jo kerroin talossa oli älyttömän hyvä äänieristys. 

En ollut yksin tuolloin, mutta yksin ollessani pelkään ilmiön joskus toistuvan: maalla ollessani vanhan talon huopakatolta alkoi kuulua ihmeellinen ryminä kesäisenä aamuyönä. Olimme miehen kanssa ullakolla valveilla ja ryminää kuului monen minuutin ajan. Arvuuteltiin mistä eläimestä sellainen ääni voi lähteä, joka kuulostaa siltä kuin joku juoksisi katolla edes takaisin ja raahaisi jotain perässä? Oli pakko käydä ulkona vielä katsomassa, mutta mitään ei enää näkynyt.

Vierailija kirjoitti:

Teininä kuulin syvää murinaa vanhempieni vaatehuoneesta keskellä päivää, olin menossa katsomaan olisiko yksi neulepaitani eksynyt äidin vaatteisiin. Pelästyin ja hain isän, joka tutki vaatehuoneen. Tyhjä. Mitään radioita siellä ei ollut eikä seinän takana ollut naapureita, rivitalon päätyasunto. 

Aikuisena olin ollut juhlimassa ystäväni kanssa ja minun oli tarkoitus mennä  hänen luokseen  yöksi mutta eksyimme toisistamme ja päädyin nukkumaan pihan penkille. Havahduin siihen että  joku mies tuijottaa ja  hakkaa hanskaan, en keksinyt muuta kuin sulkea silmät ja toivoa tyypin häipyvän. Onneksi häipyi!

Raskaana ollessa lähdin pienelle iltakävelylle  uuden kotini lähellä olleeseen metsään, pimeä saapuikin  nopeasti enkä löytänyt enää  polkua josta olin metsään tullut.  Kännykästä akku loppu. Koetin rauhoitella mieltäni että "et sä nyt missään korvessa ole" mutta silti iski paniikki, kun oksat löi naamaan kuin mitään polkua pois ei koskaan olisi ollutkaan.  Pissatti ja nilkka vääntyi. Lopulta päädyin  kaupan takapihalle.

Tuo on muuten kauhea kokemus, eksyä johonkin mihin eksymisen ei pitäisi olla mitenkään mahdollista! Tullut tehtyä monta kertaa kun ihan olematon suuntavaisto ja huono näkö.

Kotini takaa alkaa metsä, se on suuri mutta katkeaa pururataan ja jatkuu taas sen takana. Olin lähdössä iltalenkille ja tuttuun tapaan suuntasin talon takaa alkavalle polulle jonka piti johtaa pururadalle. Ympärilleni laskeutui syksyisen illan hämärä ja yhtäkkiä polku päättyi umpikujaan, minun olisi pitänyt saapua pururadalle. Hämilläni koetin palata takaisin, oksat läski naamaan ja tarrasi ponnariin kiinni. 

Olin jotenkin eksynyt   noin 12 m pitkällä polulla joka johtaa suoraan pururadalle!!

  Kävelin pitkään  ja jalkoja jo särki  ja epätoivo oli iskeä kunnes lopulta  päädyin uppo-oudolle  uimarannalle,  kymmenen kilometrin  päähän.

Kävelin talvella illalla hienossa kuutamon valossa metsäisellä tiellä,

Yht äkkiä tuli pimeää kun paksu pilvi peitti kuun.

Yht äkkiä tuli säkki pimeää,

Se ei ollutkaan niin hienoa enään

Siivosin opiskelijana iltaisin yksityistä hammaslääkäriasemaa. Paikka meni kiinni muistaakseni klo 20:00 ja sinne sai mennä mihin aikaan vain sen jälkeen. Paikka oli itsessään aavemaisen pelottava tyhjänä ja pimeänä. Kerran siivosin yhtä toimenpidehuonetta ja laitoin täyden roskapussin käytävän puolen lattialle ja jatkoin huoneen lattian moppaamista. Yhtäkkiä kuulin kuinka joku tai jonkin kolisteli käytävän puolella, Ihan kuin tuoleja olisi raahattu eteenpäin. Kun paniikiltani uskalsin mennä takaisin käytävään tarkistamaan oli roskapussi siirtynyt puolimetriä ovesta eteenpäin ja lattialla oli veripisaran näköisiä pisteitä ympäriinsä. Tarkistin oliko pussissa reikä Mutta se oli täysin siisti eikä vuotanut. En ymmärrä mistä veriroiskeet olivat ilmestyneet juuri siivotulle lattialle eikä tilassa ollut ketään kun huhuilin. Ahdisti pitkään sen jälkeen mennä sinne ja seuraaviksi kerroiksi sain pakotettua kämppikseni mukaan kun oli turvaton olo.

Mieheni oli matkoilla. Asumme omakotitalossa maalla. Oli talvi ja ulkona pakkasta lähelle -30*

Olin menossa nukkumaan ja menin vielä keittiöön juomaan vettä, valoja oli enää makkarissa.

Takaisin tullessa olohuoneen täytti sininen vilkkuva valo. Päätieltä on suora 200 m:n tie pihaamme. Ambulanssi ja paloauto peräkkäin ajoivat meidän pihaan. Toinen paloauto meni noiden ohi naapuriin päin. Mitä, palaako meillä ? Ryntäsin aamutakissa ja joissain kengissä ulos kysymään mitä tapahtuu.

Meillä on oma kaivo, mutta kunnan vesipääte on tonttimme reunassa. Palomies veti jo letkuja siihen. Naapurissa palaa, hän sanoi. Tiesin, että siellä asuu nuorehko nainen yksin vanhassa omakotitalossa.

Tulin sisälle ja katsoin sitä sammutustouhua yläkerran ikkunasta. Naapurista näkyi kajo. Hetken päästä ovikello soi ja naapurin nuori nainen oli siinä filttiin käärittynä ja kysyi voiko tulla meille. Tottakai voi.

Oli ollu saunassa, joka oli kellarissa. Istunut lauteilla ja huomannut kuinka tuli iskee voimalla peltien välistä. Eli nokipalo piipussa. Oli saanut hälytettyä palokunnan ja kerättyä jotain vaatetta ylleen sekä mennyt vielä takaisin saunaan laittamaan puukiukaan pellin kiinni. Se toimi pelasti osan taloa. Mutta asumiskielto kesti pitkään ennenkuin palomestari antoi luvan asua uudelleen remontin jälkeen.

Oli muuten aika itkuinen yö ja seuraava päivä. Pelkään minäkin nykyisin nokipaloa.

Asun yksin ihan uudessa talossa eli vaikea selittää ainakaan kummituksilla tällaista, mutta täälläkin on kaikenlaista tapahtunut tänä aikana kun olen kerennyt täällä asua. Eli kerran herätessäni astianpesukone oli päällä. Pelotti ihan hemmetisti koska en todellakaan ollut sitä laittanut päälle enkä tiedä miten se on voinut mennä itsestään. Kerran myös katsoin netflixistä Frendejä ja keskeytin jakson kun kävin suihkussa. Kun tulin suihkusta ja avasin vessan oven, jakso jatkui samalla sekunnilla yhtäkkiä itsestään. Myös ovikello on soinut kerran ilman että ovella näkyi ketään. Kyllähän niillä hetkillä pelottaa, mutta en kuitenkaan koko aikaa osaa pelätä. En ole löytänyt näille mitään selitystä eikä vähään aikaan ole mitään tällaista tapahtunutkaan.

Kerran laitoin astianpesukoneen pyörimään illalla ja asunnossa oli hämärä valaistus päällä. Olin tulossa vessasta kunnes näin seinällä ihan hirvittävän pitkän varjon joka näytti ihan Slenderman-hahmolta. Kiljaisin aivan täyttä kurkkua ja käännyin, olin varma että varjo kuului jollekin joka on takanani. Sitten tajusin että se olikin oma varjoni, joka vain oli jostain syystä vääristynyt, kun astianpesukoneesta tuli jotain valoa joka heijastui seinälle oudosti. Onneksi oli pelkkä väärinkäsitys. Taisinpa säikähtää samaa juttua vielä toistamiseen samana iltana. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teininä kuulinkuulin syvää murinaa vanhempieni vaatehuoneesta keskellä päivää, olin menossa katsomaan olisiko yksi neulepaitani eksynyt äidin vaatteisiin. Pelästyin ja hain isän, joka tutki vaatehuoneen. Tyhjä. Mitään radioita siellä ei ollut eikä seinän takana ollut naapureita, rivitalon päätyasunto. 

Aikuisena olin ollut juhlimassa ystäväni kanssa ja minun oli tarkoitus mennä  hänen luokseen  yöksi mutta eksyimme toisistamme ja päädyin nukkumaan pihan penkille. Havahduin siihen että  joku mies tuijottaa ja  hakkaa hanskaan, en keksinyt muuta kuin sulkea silmät ja toivoa tyypin häipyvän. Onneksi häipyi!

Raskaana ollessa lähdin pienelle iltakävelylle  uuden kotini lähellä olleeseen metsään, pimeä saapuikin  nopeasti enkä löytänyt enää  polkua josta olin metsään tullut.  Kännykästä akku loppu. Koetin rauhoitella mieltäni että "et sä nyt missään korvessa ole" mutta silti iski paniikki, kun oksat löi naamaan kuin mitään polkua pois ei koskaan olisi ollutkaan.  Pissatti ja nilkka vääntyi. Lopulta päädyin  kaupan takapihalle.

Tuo on muuten kauhea kokemus, eksyä johonkin mihin eksymisen ei pitäisi olla mitenkään mahdollista! Tullut tehtyä monta kertaa kun ihan olematon suuntavaisto ja huono näkö.

Eikö vanha kansa kutsunut tuollaista eksymistä joutumiseksi metsän peittoon?

Kova rintakipu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teininä kuulinkuulin syvää murinaa vanhempieni vaatehuoneesta keskellä päivää, olin menossa katsomaan olisiko yksi neulepaitani eksynyt äidin vaatteisiin. Pelästyin ja hain isän, joka tutki vaatehuoneen. Tyhjä. Mitään radioita siellä ei ollut eikä seinän takana ollut naapureita, rivitalon päätyasunto. 

Aikuisena olin ollut juhlimassa ystäväni kanssa ja minun oli tarkoitus mennä  hänen luokseen  yöksi mutta eksyimme toisistamme ja päädyin nukkumaan pihan penkille. Havahduin siihen että  joku mies tuijottaa ja  hakkaa hanskaan, en keksinyt muuta kuin sulkea silmät ja toivoa tyypin häipyvän. Onneksi häipyi!

Raskaana ollessa lähdin pienelle iltakävelylle  uuden kotini lähellä olleeseen metsään, pimeä saapuikin  nopeasti enkä löytänyt enää  polkua josta olin metsään tullut.  Kännykästä akku loppu. Koetin rauhoitella mieltäni että "et sä nyt missään korvessa ole" mutta silti iski paniikki, kun oksat löi naamaan kuin mitään polkua pois ei koskaan olisi ollutkaan.  Pissatti ja nilkka vääntyi. Lopulta päädyin  kaupan takapihalle.

Tuo on muuten kauhea kokemus, eksyä johonkin mihin eksymisen ei pitäisi olla mitenkään mahdollista! Tullut tehtyä monta kertaa kun ihan olematon suuntavaisto ja huono näkö.

Eikö vanha kansa kutsunut tuollaista eksymistä joutumiseksi metsän peittoon?

Kutsuivat, mutta minulla on kyllä olematon ja surkea suuntavaisto ilman metsänpeittojakin :D

Tämä on suhteellisen uusi, 2018 valmistunut rivitalo jossa me ollaan ensimmäiset asukkaat mutta silti täällä tapahtuu semmoisia juttuja että kummitukset tulee mieleen. Esim. se kun join kahvia kaikessa rauhassa, näin sivusilmällä liikettä ja huomasin astiakaapin oven avautuvan hitaasti. Ja yhtenä yönä herättiin kun  tv pauhasi olohuoneessa! Ei ole kissaa tai koiraa, joka voisi hyppiä kaukosäätimien päällä.

Olin noin 14-vuotias ja makasin valveilla sängyssäni lapsuuskodissani, 1 kerroksinen tiilitalo tien päässä, paikalla lisäksi vanhempani jotka jo nukkuivat. Oli kesäloma ja olin saanut luvan katsoa jonkun elokuvan loppuun vanhempien mentyä nukkumaan, oli siis todella myöhä. Koska oli kesä huoneeni tuuletusikkuna oli auki ja  siksi kuulinkin selvästi jonkun kävelevän soralla ikkunani alla, askeleet lakkasivat mutta nyt tunsin/vaistosin  voimakkaasti kävelijän seisovan ulko-ovemme takana. Huoneeni oli aivan eteisen vieressä ja siinä miettiessäni menenkö kysymään ulkona seisoskelijalta mitä asiaa vai herättämään vanhempani, kuulin  järkytyksekseni askeleet nyt  sisältä talossa lattialta vaikka en ollut kuullut ulko-oven aukeamista. Käveljä pysähtyi huoneeni oven, joka oli raollaan taakse ja tunsin että se  katsoi sisään huoneeseeni. Hetken jäätymisen jälkeen sain kerättyä voimia ja huudettua "Painu pois!" jolloin askeleet kulkivat takaisin ulko-ovelle ja sora rapisi, vaikken ollut kuullut taaskaan oven käyvän. Sitten tuuletusikkunani takaa kului epäinhimillinen  muriseva ääni, vähän kuin Muumien Mörkö mutta karmeampi. Juoksin vanhempieni huoneeseen mutta en uskaltanutkaan sitten herättää heitä.