Lue keskustelun säännöt.
Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?
"Pelkäättekö omakotitalossa"-keskustelun innoittamana! Pelottavinta mitä teille on tapahtunut yksin ollessanne?
Kommentit (1816)
Yks rasisti vihatuijotti mua kun olin lenkillä. Oon ulkomaalaistaustainen niin välillä saa ihan oikeesti pelätä mitä noi hullut ajattelee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unihalvaus. Tuntui todellisesti kuin joku jättiläisen kokoinen ihminen olisi murtautunut kotiin ja katsonut minua suoraan silmiin, en pystynyt edes liikkumaan. Onneksi oli vain mielikuvitusta.
Vierailija kirjoitti:
Olin lukiossa ja tein läksyjä yksin huoneessani. Yhtäkkiä minulle tuntematon miesääni sanoi kuuluvalla äänellä pääni sisällä: "Mä en jaksa enään." Ääni oli lohduton ja väsynyt. En ole ennen tätä tai tämän jälkeen kuullut ääniä, mutta tuo yksikin kerta säikäytti.
se oli sinun oma sisäinen äänesi, jota ehkä olit jättänyt huomioimatta siiihen asti, kun olit uupunut.
kävelin kadulla ulkomailla, jossa silloin asuin, euroopassa. Kaksi mustaa isoa miestä kulki vastaan minua, heidän edellään kulki juutalainen nuori hoikka mies ( pukeutunut traditionaalisesti ortodoksijuutalaisasuun). He kiusasivat tätä miestä/huutelivat jotain ym. Mielessäni paheksuin noita mustia, ilmeeni oli tuomitseva, kun kohtasin nämä 3. Sitten ne mustat katsoi minua takaisin todella vihaisen näköisesti, säikähdin. Hyvä etteivät päälle käkyneet. Rasismia on joka suuntaan, uskokoon ken tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotini takaa alkaa metsä, se on suuri mutta katkeaa pururataan ja jatkuu taas sen takana. Olin lähdössä iltalenkille ja tuttuun tapaan suuntasin talon takaa alkavalle polulle jonka piti johtaa pururadalle. Ympärilleni laskeutui syksyisen illan hämärä ja yhtäkkiä polku päättyi umpikujaan, minun olisi pitänyt saapua pururadalle. Hämilläni koetin palata takaisin, oksat läski naamaan ja tarrasi ponnariin kiinni.
Olin jotenkin eksynyt noin 12 m pitkällä polulla joka johtaa suoraan pururadalle!!
Kävelin pitkään ja jalkoja jo särki ja epätoivo oli iskeä kunnes lopulta päädyin uppo-oudolle uimarannalle, kymmenen kilometrin päähän.
Mulla on käynyt vastaavia tapahtumia. Olen mennyt iltalenkille pururadalle ja löytänyt itseni 15 km päästä maantienvarresta, olen ollut menossa teatteriin illalla ja löytänyt itseni toiselta puolelta kaupunkia, olen ollut matkalla bussipysäkiltä kotiin ja eksynyt parin kilometrin päähän.
Olen tullut siihen tulokseen, että mun aivot vaan välillä lyö itsensä pois päältä ja vaikka luulen olevani pirteä, olenkin kuoleman väsynyt ja ikäänkuin nukahdan. Kroppa käy ylikierroksilla ja pää ei jaksa. Yleensä näihin tapahtumiin on liittynyt stressaava elämänvaihe, liikaa tehtävää opiskelujen tai työn saralla ja ennen kaikkea liian pitkään liian lyhyitä yöunia.
sairastat ehkä dissosisatio häiriötä eli multiple personality sairautta. Kannattaisihan tuo saada diagnosoitua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenmaailman unihalvaukset ja aution talon äänet on koettu. Mutta pahin taisi kuitenkin olla se, että kerran juttukeikalle mennessäni olin niin uupunut, että junasta parkkipaikalle kävellessäni oikeasti nukahdin sekunnin murto-osaksi ja meinasin vetää voltin. Ja ei se väsy siitä parantunut. Todellista, pelottavaa väsymystä ei ole kokenut, ennen kuin nukahtaa jaloilleen.
Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa unihalvaus oli tosi pelottava, vaikka heti löysinkin sille netistä selityksen. Toinen pelottava tapahtuma oli se kun katsoin telkkaria sohvalla ja yhtäkkiä toisesta silmästä alkoi mennä näkö. Hain puhelimen ja 112 valmiiksi näppäiltynä odotin mitä seuraa. Kohtaus meni ohitse eikä ole toistunut vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuin silloin yksiössä kerrostalossa ja nukuin kissa vierelläni, kun heräsin ääniin ja kolinoihin kylpyhuoneessani, myös kissani oli huomannut saman, koska sillä oli karvat pystyssä ja seisoi jäykistyneenä sängyllä katsoen kylpyhuoneeseen päin. En uskaltanut mennä hetkeen katsomaan ennen kuin tilanne oli rauhoittunut ja siellä ei todellakaan ollut ketään.
Toinen tapaus oli nykyisessä asunnossani jossa kuuntelin ja katselin musiikkivideoita tietokoneelta kun äkkiä video pysähtyi ja kuva vääristyi, samaan aikaan kuulin vieressäni olevan ikkunan takaa koputusta ihan viereltäni, katsoin ei ketään ja kävin vielä parvekkeellakin sekä alakerran terassin tarkastamassa. ei ketään. Sain kuulla että ystäväni oli samaan aikaan ollut sisarensa hautajaisissa ja tunsin myös tuon sisaren. Oliko jäähyväiset?
Kurkunpääntulehdus, yksin kotona ja tuntui että ei pysty enää hengittämään. Olin vielä aika viimeisilläni raskaana. Mies oli jossain kalareissulla tms. kaukana eikä päässyt apuun. Eipä se lopulta vaarallista ollut, mutta kyllä pelästytti kun ei tiennyt mistä on kyse. Toisaalta hyvä, nyt osaa suhtautua rennosti kun lapsille tulee vastaavaa haukkuvaa yskää ja viedä ne vaan hengittelemään pakkasilma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Portti kolisi ja tavaroita tippui. Mitään järjellistä syytä ei löytynyt.
Maanjäristys. Tsekkaa päivämäärällä Seismologian laitoksen sivuilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotini takaa alkaa metsä, se on suuri mutta katkeaa pururataan ja jatkuu taas sen takana. Olin lähdössä iltalenkille ja tuttuun tapaan suuntasin talon takaa alkavalle polulle jonka piti johtaa pururadalle. Ympärilleni laskeutui syksyisen illan hämärä ja yhtäkkiä polku päättyi umpikujaan, minun olisi pitänyt saapua pururadalle. Hämilläni koetin palata takaisin, oksat läski naamaan ja tarrasi ponnariin kiinni.
Olin jotenkin eksynyt noin 12 m pitkällä polulla joka johtaa suoraan pururadalle!!
Kävelin pitkään ja jalkoja jo särki ja epätoivo oli iskeä kunnes lopulta päädyin uppo-oudolle uimarannalle, kymmenen kilometrin päähän.
Mulla on käynyt vastaavia tapahtumia. Olen mennyt iltalenkille pururadalle ja löytänyt itseni 15 km päästä maantienvarresta, olen ollut menossa teatteriin illalla ja löytänyt itseni toiselta puolelta kaupunkia, olen ollut matkalla bussipysäkiltä kotiin ja eksynyt parin kilometrin päähän.
Olen tullut siihen tulokseen, että mun aivot vaan välillä lyö itsensä pois päältä ja vaikka luulen olevani pirteä, olenkin kuoleman väsynyt ja ikäänkuin nukahdan. Kroppa käy ylikierroksilla ja pää ei jaksa. Yleensä näihin tapahtumiin on liittynyt stressaava elämänvaihe, liikaa tehtävää opiskelujen tai työn saralla ja ennen kaikkea liian pitkään liian lyhyitä yöunia.sairastat ehkä dissosisatio häiriötä eli multiple personality sairautta. Kannattaisihan tuo saada diagnosoitua.
Dissosiaatiohäiriö osuu lievänä jokaiselle joskus, eikä sillä ole mitään tekemistä multipersoonallisuuden kanssa, joka on äärettömän harvinainen psykoottinen tila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 00:21"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 00:12"]Aamulla keittiön pöydällä kaksi särkynyttä lasis.Illalla olivat ehjät ja olin yksin kotona.
Pieniä hiusmurtumia ja niistä johtuva lasin jännityksen muuttuminen.
Molemmissa yhtäaikaa?
Ketjureaktio. Ekasta lentänyt sirpale särki tokan. Samanikäiset, yhtä kuluneet lasit (oletan).
Vierailija kirjoitti:
Kerran talon takana mäen päällä sijaitseva muuntaja posahti. Siitä lähti sellainen suuri valonvälähdys ja talosta hävisi sähköt.
Toisen kerran olin yksinäni takkaa laittamassa kun puhelin soi. Rappusia mennessäni tuli todella kamala tunne ja kun vastasin puhelimeen sieltä kuului sellainen epäinhimillinen möreä ääni. En kauaa sitä kuunnellut vaan löin luurin kiinni. Nyt n. 15 vuotta myöhemmin kuulin youtubessa nauhoitteen jossa tyttö oli ottanut radiosta kasetille biisin ja sen keskeytti minuutiksi joku möreä puhuja. Kuulosti ihan samalta kuin se soittaja. Hyi.
Pelottavin oli ehkä se kun kuuntelin suihkussa radioa ja kuului vltava rymähdys ja koko katto tärisi ja lamppu vilkkui. Suihku on alimmassa kerroksessa joten menin seuraavaan kerrokseen tutkimaan asiaa. Ei mitään. Eikä seuraavassa. Epäilin että neljännen kerroksen suuri kirjahylly on mystisesti kaatunut, mutta kun kävin tutkimassa asiaa kaikki oli normaalisti. Palasin suihkuun ja kun olin juuri hieman rauhoittunut, viereisen huoneen ovi paukahti täysillä kiinni.
Ei, en usko kummituksiin mutta kyllä sitä teinityttönä jänskätti nämä.
Oletko varma ettei tuo johtunut hiilisankoon kompastuneesta sisäköstä, joka ehti poistua palvelijoiden portaikkoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen asia tapahtui pari vuotta sitten. Olimme mieheni kanssa veljen mökillä kahdestaan. Yöllä alkoi pissattamaan ja lähdin ulos huussiin, jäin sitten tupakalle terassille ja aloin tuijottamaan kun oli isot märät jalanjäljet terassilla ulospäin mökin ovelta! Ei ollut mieheni, hän nukkui kuin tukki koko ajan.
Pelottavaa se oli. Ei ollut jälkiä siis sisään mennessä. Ryntäsin sisään kun tajusin. Mies nukkui rauhassa edelleen. Kerroin tämän aamulla miehelle ja myöhemmin veljelle jne. Kaikki vain naureskeli ja nauraa vieläkin. Tiedän tasan tarkkaan että joku siellä niitä jälkiä käynyt tekemässä!
On veli vaimoineen kelannut että jos mökkinaapuri on käynyt tsekkaamassa kun outoa porukkaa siellä, mutta ei ole käynyt. Se tarkistettiin. Ja ne jäljet oli vain mökistä ulospäin. Aamuyöstä sitten alkoi kunnon ukkosmyrsky, jäljet meni pois. Olisi pitänyt tajuta ottaa kuva. Kukaan ei mua usko.
Olen ihan täysijärkinen, normaali 40v nainen. Jännä juttu. Yksin en sinne mökille mene koskaan, ihan varma. Jotain outoa oli tuossa.
Säikähdit omia jälkiäsi. Oli arvatenkin viileä kasteinen yö, ja lämpimillä jalkapohjillasi läpsyttelit menemään huussiin. Jäljet laajenevat siinä kasteessa/kuurassa.
Vierailija kirjoitti:
Olin erään miehen luona käymässä. Kyseinen paikka siis huitsin nevadassa, talo pimeänä ja mies nukkumassa. Puhuin ystävättäreni kanssa puhelimessa, ja ajauduimme puhumaan mm. spiritismistä ja henkimaailmassa. Olin tietenkin säikyssä tilassa. Ennen talossa ollessani en ollut kuullut mitään kummallisuuksia. Nyt kuitenkin joka puolelta isohkoa taloa rupesi kuulumaan kummallisia kolahduksia. Viimeinen niitti oli, kun talon toisesta päästä, takkahuoneesta kuului järkyttävä pamaus, niinkuin tasoon olisi nyrkki tempaistu. Juoksin katsomaan josko mies olisi herännyt ja alkanut säikäyttelemään kuullessaan juttumme. Mies nukkui sikeästi.
Olipa saamaton mies. Mä en ikinä ole ehtinyt yökylässä soittelemaan kilometripuheluita ystäville.
Vierailija kirjoitti:
Ollessani teini 90-luvulla samaan taloyhtiöön, viereiseen rappuun sijoitettiin useita so""ita. Jotkut olivat ihan asiallisia mutta yksi miekkonen villiintyi ilmeisesti nuoruudestani ja vaaleudestani, huuteli aina ikkunasta tai juoksi tuuletusparvekkeelle huutelemaan kun minut näki. Alkuun huutelu oli ihan asiallista tyyliin moi, sitten alkoikin pyytely että tulisin tupakalle tai kahville, kehuminen että on olen kaunis jne. Kerroin äidille joka totesi vain, että älä välitä. Talojen alla kulki sokkeloinen käytäväverkosto joka yhdisti ainakin eri neljää eri rappua ja pyykkitupa sijaitsi siellä. Yhtenä päivänä olin yksin kotona ja päätin mennä katsomaan ovatko lempifarkkuni kuivaushuoneessa, kuivaushuone oli siis pyykkituvan vieressä ja niiden välissä avoin oviaukko. Löysin farkkuni ja otin niitä alas narulta kun pyykkituvan puolelta kuului iloinen "moi kaunis!" Olin toki kuullut pesukoneen pyörivän mutten ollut tajunnut, että se mies istuu siellä... moikkasin ahdistuneenä takaisin ja poistuin käytävälle jossa sammui sillä sekunnilla valo. Ja pimeässä kuulin askelia takaani. Tajusin miehen tulleen perääni ja lähdin juoksemaan, pimeässä, tietämättä mihin olin menossa. Tuntui että juoksin jumalauta ikuisuuden. Sitten kuin jonain taivaallisena kokemuksena näin avautuvan oven ja valoa, se tosin ei ollut mikään taivaanportti vaan ovi johonkin rappuun ja oven avannut vieras pienikokoinen mummeli katsoi minua hämmästyneenä. Hengästyneenä pysähdyin lukemaan nimitaulua ja totesin olevani uppo-oudossa rapussa. Kellarikäytävään mikään voima ei olisi saanut minua takaisin vaan kävelin ulkokautta kotiin, lumisateessa, t-paita päällä ja tennarit jalassa. Tuli aika kettumainen yskä!
Pari päivää myöhemmin läheisellä lenkkipolulla rais""iin nainen enkä tiedä oliko sattumaa, että ahdistelijani katosi taloyhtiöstä samoihin aikoihin.
Kuulostaa paikalta, jossa asuin lapsuuden! Talo oli juuri kuvailemasi tyylinen ja siellä kävi vastaavia tilanteita. Ystäväni äidin r******i tumma mies lenkkipolulla. Muistan, kuinka hänen äitinsä oli ylihuolehtivainen meitä kohtaan. Nyt kiitän häntä varovaisuudestaan
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 11:24"]
[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 09:48"]
[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 08:44"]
Toimita se meteoriitti tutkittavaksi! Suomessa ei ole löytynyt meteoriittejä varmaan sataan vuoteen.
Antees mut jos ihminen epäilee kyseessä olleen myös tulivuoren laavakivi, miksi kuvittelet hänen asuvan Suomessa?
Asun kyllä Suomessa. Asuin silloin ja asuin yhä. Tietääkseni meteorit on yleensä painavia, ja kun Googlen kuvahaulla katselin noita kuvia, niin laavakivi on ulkonäöllisesti lähempänä. Kun en tosiaan tarkkaan muista vuotta tai kuukautta, en pysty enää tarkistamaan oliko silloin riittävän lähellä tulivuori purkautumassa.
Lähimmät toimivat tulivuoret on jossain Islannissa tai Italiassa. Lentääkö laavakiveä muka tuhansien kilometrien päähän? En usko.
Lentää hyvinkin katolle kun naapurin pentu heittää.
Olin lukiossa ja tein läksyjä yksin huoneessani. Yhtäkkiä minulle tuntematon miesääni sanoi kuuluvalla äänellä pääni sisällä: "Mä en jaksa enään." Ääni oli lohduton ja väsynyt. En ole ennen tätä tai tämän jälkeen kuullut ääniä, mutta tuo yksikin kerta säikäytti.