Lue keskustelun säännöt.
Olen 37v ja ikuisesti lihava. Ahdistaa, kun en koskaan onnistu laihdutuksessa. Masentaa onnistujat ja olen katkera
15.02.2022 |
Ja kateellinen kaikille muille.
Tuntuu, ettei mitään elämää enää tule olemaan jos aina näytän tältä. Ja mikä tässä olossa lohduttaa? Syöminen.
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä pystyt siihen kyllä, kun vaan päätät sen asian, tosissasi. Älä siis luovuta. Hyväksy se, että helppoa se ei tule olemaan, ainakaan alkuun, mutta kun on ihan oikeasti ja tosissaan päättänyt sen asian, niin kyllä siinä uudessa ruokavaliossa/liikkumistottumuksissa pystyy pitäytymään. Ja se helpottuu, kun alkuun pääsee. Eikä se haittaa, jos välillä repsahtaa niin siihen ei saa luovuttaa, vaan ottaa hyvillä mielin ryhtiliike taas ja unohtaa repsahtaminen kokonaan.
Tsemppiä. 💪❤️ Pystyt kyllä, jos minäkin olen pystynyt!Kiitos
Mutta mitä jos repsahtaminen on päivittäistä? Esim viime viikolla ma ti ke ja to aloitin laihduttaa aamusta. Lopulta kalorit illalla kuitenkin 2800-3500.
No ei muutakum aamulla alusta. Mutta niin se taas kävi, että illalla kalorit vajaa 3000.Perjantaina jo vi tutti siihen malliin, että kävin Alkossa. No eilen taas ryhtiliike. Ja illalla ahmin
ApTiedän tunteen, olin jo viikon syönyt suunnitelman mukaisesti, sopivasti. Tänään romahdus, vedin hamppariaterian aamupäivällä ja kun kerran sen olin jo vetänyt niin jätskiä läjä päälle. Sitten pari pullaa (anopin tuomia lapsille..). Illalla houkuttelin kaverin sushille ja siihen päälle vetäisin marjarahkan ja pari leipää... et sinne meni kaikki viime viikon saavutukset.
"kiva" kuulla etten ole ainoa,jolla sama ongelma.
Sitten ihmettellään netissä "miksi lihavat ei vaan laihduta?"
Kuule yritän, jatkuvasti
Ap
Lässyn lässyn. Sitä ei lasketa yrittämiseksi, jos vartin verran pystyy olemaan syömättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhesurmalla uhkaileminen on todella huolestuttavaa. Pitäisikö ottaa yhteyttä ylläpitoon, jolla on sinun yhteystietosi, ja pyytää heitä tekemään ilmoitus lastensuojeluun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä pystyt siihen kyllä, kun vaan päätät sen asian, tosissasi. Älä siis luovuta. Hyväksy se, että helppoa se ei tule olemaan, ainakaan alkuun, mutta kun on ihan oikeasti ja tosissaan päättänyt sen asian, niin kyllä siinä uudessa ruokavaliossa/liikkumistottumuksissa pystyy pitäytymään. Ja se helpottuu, kun alkuun pääsee. Eikä se haittaa, jos välillä repsahtaa niin siihen ei saa luovuttaa, vaan ottaa hyvillä mielin ryhtiliike taas ja unohtaa repsahtaminen kokonaan.
Tsemppiä. 💪❤️ Pystyt kyllä, jos minäkin olen pystynyt!Kiitos
Mutta mitä jos repsahtaminen on päivittäistä? Esim viime viikolla ma ti ke ja to aloitin laihduttaa aamusta. Lopulta kalorit illalla kuitenkin 2800-3500.
No ei muutakum aamulla alusta. Mutta niin se taas kävi, että illalla kalorit vajaa 3000.Perjantaina jo vi tutti siihen malliin, että kävin Alkossa. No eilen taas ryhtiliike. Ja illalla ahmin
ApNo, paljonko kilokaloreita tulee silloin kun ET "laihduta"?
Saman verran.
Mun psyyke ei vaan kestä
Ap
Mitä jos unohtaisit laihduttamisen ihan kokonaan? Otat päivittäiseksi kaloritavoitteeksi vaikka 2500-2600 ja syöt suunnilleen normaalisti, mutta jätät ne lisäannokset ottamatta. Parin viikon päästä lasket kalorimäärää esim. 2300-2400, mutta et edelleenkään ajattele laihduttavasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nyt kun pian täytän 40v,niin onko edes väliä olenko lihava vai normaalipainoinen...?
Vanhalla naisella ei ole Suomessa ihmisarvoa
ApMiltä luulet että tuollainen ininä tuntuu 55-, 60-, 70- tai 80-vuotiaista? Tuossa iässä sinulla on vasta puolet elämästä elettynä!
Mutta ap, nyt sinulla on kolme vaihtoehtoa:
1 - Hyväksyt ylipainosi ja sen että ihmisillä on siitä aina jotakin sanomista, koska emme elä reilussa maailmassa. Hyväksymisen jälkeen voit elää mukavasti ja syödä niin paljon kuin haluat.
2 - Teet painollesi jotain ja elät sen jälkeen terveenä ja hyvinvoivana. Aluksi tuntuu ikävältä, mutta malsaa itsensä takaisin äkkiä.
3 - Et tee kumpaakaan vaan kärsit ja valitat palstalla lopun elämääsi. Sekä sinusta että muista tämä tuntuu ikävältä.
Siis minähän teen koko ajan painolleni jotakin! Se ei vaan kestä! :/
Askelia tulee 12 000 päivässä, mutta liikunta ei laihduta kun en pysty olemaa syömättä!En tosiaankaan halua elää enää vuottakaan, jos pitää elää lihavana. Olen miettinyt jopa perhe s urmaa, niin paljon vihaan läskejäni
Ap
Ok. Tiedän että sinulla on paha olla, mutta perhe tai lapset eivät ole tilanteeseen syyllisiä. Sulla on selkeästi prioriteetit hukassa nyt.
Läski ei ole demoni, se on terveydelle hieman haitallista, mutta sama pätee moneen muuhunkin asiaan. Olet kuitenkin liikuntakykyinen etkä edes sairaalloisen lihava, joten voit painostasi huolimatta elää hyvää elämää. Maailmassa on terveydelle paljon haitallisempiakin asioita, ylipaino on perheenäidille paljon parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi vakava päihderiippuvuus.
Ihmiset pitävät erilaisia asioita ulkoisesti viehättävinä eikä kukaan ole sellaisen suhteen oikeassa, joten ulkonäöstäsi sinun ei tarvitse kantaa huolta. Adelekin oli hyvin kaunis myös merkittävän ylipainoisena. Yritä tutustua kehopositiivisuuteen ja totuttele elämään itsesi kanssa, painosi ei määritä sitä kuinka hyvä ihminen olet. Jätä laihdutus nyt tauolle, se todennäköisesti lisää ahmimista ja sitä kautta pahaa oloa.
Sun suurin ongelmasi ei ole painossa, vaan aivan muualla. Tiedän, että noista itsetuhoisista ajatuksista tai perheen surmaamisesta puhuminen voi tuntua pelottavalta. Voin kuitenkin luvata, että ammattilaiset ovat nähneet ihan kaiken, etkä ole ajatustesi kanssa yksin. Kukaan siellä ei tule tuomitsemaan sinua, eikä lapsiasi viedä välittömästi pois.
Nyt on kuitenkin tosi tärkeää, että puhut tästä terveydenhuollossa. Tilanne ei saa päästä pahemmaksi. Ajatus tuntuu varmasti pahalta ja ensimmäinen askel on vaikea ottaa - mutta tulet huomaamaan, että olo ja arki helpottuvat paljon, kun saat apua ja tukea. Tuo ei ole yhtä vaikeaa kuin laihdutus, et tarvitse pitkäjänteisyyttä vaan riittää kun kirjoitat nämä asiat vaikka paperille ja sitten luet sen ääneen.
Itse laihduin ensimmäistä kertaa kun lopetin laihduttamisen. Söin ruokaa kunnon annoksia ja aina pienen jälkiruan päälle. Harjoittelin olemaan kylläinen. Kylläisyyden jälkeen tuli nälkä, jota harjoittelin. Sitten söin taas itseni kylläiseksi.
Normaalia ruokaa, kaikkea vähän, kermaa rasvaa voita jne. Ei dieettiversioita.
Ensin en laihtunut, ehkä jopa kilo tuli lisää. Sitten kun opin nälästä ja kylläisyydestä, aloin vähän keventämään. Ihan vähän. Sitten aloin liikkumaan, se oli jännä paikka koska lisäsi nälkää.
Sanoisin, että 3 vuoden normaalielämän harjoittelun jälkeen minä aloin elämään normaalia elämää ruuan suhteen. En enää tarvinnut mieletöntä määrää itsehillintää syödäkseni normaalisti. Nälkä ja kylläisyys tulivat normaalisti.
Ja sanon, että kaikki jotka jeesustelevat täällä itsehillinnällään eivät tiedä siitä mitään. Normaalipainoinen ja hoikka ihminen saa ilmaiseksi sen mitä sinä et. Jokainen voi kuvitella mitä tekisi, jos se sama huutava nälkä, mikä on ennen syömistä, jatkuisi myös syömisen jälkeen.
Tässä minun ajatuksiani. Lopeta laihdutus. Ja aina kun teet jotain mikä saa sinulle pahan mielen, niin palaat ruotuun. Nouset aina uudestaan ja uudestaan noudattamaan lautasmallia 4-5 ruokailua päivässä ja aina hyvä aamiainen. Palaat siihen hammasta purren ja muutos tapahtuu. Pysyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla auttanut ihan jumalattomasti panojennostelu salilla. Tein ennen aina sen virheen, että tein 1,3h päivässä aerobista liikuntaa joka päivä, olin nälkäinen ja sitten kyllästyin siihen samaan lenkille + tiettyjen ruokien totaalikieltaytymiseen.
Nyt voin vaihdella miten nostan ja mitä teen. Näen ja tunnen tekemäni muutokset nopeammin ja voin syödä vapaammin. Enää en tuijota pelkkää puntaria. Tuijotan enemmän sitä kuinka paljon saan nostettua.
Juu No en kehtaa. Painon pitäisi olla joku alle 50kg että kehtaisin kuntosalille mennä.
ApSä alat olla sen ikäinen, ettei suhun salilla kiinnitetä huomiota olit sitten lihava tai hoikka.
Sepä se! Nyt olen läski ja VANHA :(
Ap
Ei tuo mikään vanha ole, ja mitä sitten vaikka olisi? Mitä vanhempi olet, sitä enemmän sua kuunnellaan. Nuori ei tule otetuksi vakavasti.
Nykyinen hallituskin on saanut lokaa ja tytöttelyä niskaansa, koska ovat kuulemma nuoria naisia eivätkä tarpeeksi aikuisia. Noin saman ikäisiä sielläkin ollaan, Sanna Marin täyttää tänä vuonna 37. Mäkin olen kokenut tuon työelämässä omalla alallani, ei haluttu nostaa esimiesasemaan koska olen niin "nuori", ikää 35.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä pystyt siihen kyllä, kun vaan päätät sen asian, tosissasi. Älä siis luovuta. Hyväksy se, että helppoa se ei tule olemaan, ainakaan alkuun, mutta kun on ihan oikeasti ja tosissaan päättänyt sen asian, niin kyllä siinä uudessa ruokavaliossa/liikkumistottumuksissa pystyy pitäytymään. Ja se helpottuu, kun alkuun pääsee. Eikä se haittaa, jos välillä repsahtaa niin siihen ei saa luovuttaa, vaan ottaa hyvillä mielin ryhtiliike taas ja unohtaa repsahtaminen kokonaan.
Tsemppiä. 💪❤️ Pystyt kyllä, jos minäkin olen pystynyt!Kiitos
Mutta mitä jos repsahtaminen on päivittäistä? Esim viime viikolla ma ti ke ja to aloitin laihduttaa aamusta. Lopulta kalorit illalla kuitenkin 2800-3500.
No ei muutakum aamulla alusta. Mutta niin se taas kävi, että illalla kalorit vajaa 3000.Perjantaina jo vi tutti siihen malliin, että kävin Alkossa. No eilen taas ryhtiliike. Ja illalla ahmin
ApNo, paljonko kilokaloreita tulee silloin kun ET "laihduta"?
Saman verran.
Mun psyyke ei vaan kestä
ApMitä jos unohtaisit laihduttamisen ihan kokonaan? Otat päivittäiseksi kaloritavoitteeksi vaikka 2500-2600 ja syöt suunnilleen normaalisti, mutta jätät ne lisäannokset ottamatta. Parin viikon päästä lasket kalorimäärää esim. 2300-2400, mutta et edelleenkään ajattele laihduttavasi.
Tämä!!! Kannattaa aloittaa vaikka syömällä se 2500-2800, sitten vähentää HITAASTI max 200 kaloria kerrallaan koska muuten elimistö selkeästi säikähtää ja ahmiminen alkaa. 2 viikkoa syödään vaikka 2700, seuraavat 2 viikkoa 2500, sitten 2300. Noin kolmen kuukauden kuluttua ollaan jo siinä pisteessä että voidaan syödä 1800-2000 kcal päivässä, ilman rajuja himoja ja nälkää. Tuolla määrällä jo laihtuukin ihan mukavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritätkö kenties totaalikieltäytymistä? Eli päätät aina, että nyt herkkujen syönti loppuu kokonaan? Totta hemmetissä herkut pyörii silloin jatkuvasti mielessä. Aloita vaikka sallimalla itsellesi jotain herkkua joka toinen päivä jos niitä menee nyt joka päivä. Se on jo merkittävä parannus! Sitten pikku hiljaa pidennät väliä kunnes löydät itsellesi sopivan tasapainon herkuttelun ja terveellisen syömisen välille. Jokainen herkuton päivä on onnistuminen. Kokeile myös uusia reseptejä ja makuja, ja ehkä löydät uudenlaisen innon terveellistä ruokaa kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Et sitten vielä ole siinä pisteessä että haluat tarpeeksi paljon laihtua. Syöminen vie vielä voiton, itselleni käännekohta tuli kun tajusin että ylipaino alkoi kunnolla vaikuttamaan terveyteeni. Se säikäytti sen verran että sain painoa pudotettua melkein 30kg, ja sen on nyt pysynyt poissa 4 vuotta. Vieläkin olisi 10-15kg pudotettavaa, mutta nyt taas motivaatio heikompi kun näistä kiloista haitta on pelkästään kosmeettinen.
Minulla meni polvi 2018 enkä pystynyt käveleen kunnolla 2 viikkoon. Silti en saanut siitä motivaatiota laihduttaa. Ei terveys motivoi,monet laihat tupakoi askin päivässä. Ihan vaan siksi ettei lihoisi, esim Tanja Karpela.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nyt kun pian täytän 40v,niin onko edes väliä olenko lihava vai normaalipainoinen...?
Vanhalla naisella ei ole Suomessa ihmisarvoa
ApMiltä luulet että tuollainen ininä tuntuu 55-, 60-, 70- tai 80-vuotiaista? Tuossa iässä sinulla on vasta puolet elämästä elettynä!
Mutta ap, nyt sinulla on kolme vaihtoehtoa:
1 - Hyväksyt ylipainosi ja sen että ihmisillä on siitä aina jotakin sanomista, koska emme elä reilussa maailmassa. Hyväksymisen jälkeen voit elää mukavasti ja syödä niin paljon kuin haluat.
2 - Teet painollesi jotain ja elät sen jälkeen terveenä ja hyvinvoivana. Aluksi tuntuu ikävältä, mutta malsaa itsensä takaisin äkkiä.
3 - Et tee kumpaakaan vaan kärsit ja valitat palstalla lopun elämääsi. Sekä sinusta että muista tämä tuntuu ikävältä.
Siis minähän teen koko ajan painolleni jotakin! Se ei vaan kestä! :/
Askelia tulee 12 000 päivässä, mutta liikunta ei laihduta kun en pysty olemaa syömättä!En tosiaankaan halua elää enää vuottakaan, jos pitää elää lihavana. Olen miettinyt jopa perhe s urmaa, niin paljon vihaan läskejäni
ApOk. Tiedän että sinulla on paha olla, mutta perhe tai lapset eivät ole tilanteeseen syyllisiä. Sulla on selkeästi prioriteetit hukassa nyt.
Läski ei ole demoni, se on terveydelle hieman haitallista, mutta sama pätee moneen muuhunkin asiaan. Olet kuitenkin liikuntakykyinen etkä edes sairaalloisen lihava, joten voit painostasi huolimatta elää hyvää elämää. Maailmassa on terveydelle paljon haitallisempiakin asioita, ylipaino on perheenäidille paljon parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi vakava päihderiippuvuus.
Ihmiset pitävät erilaisia asioita ulkoisesti viehättävinä eikä kukaan ole sellaisen suhteen oikeassa, joten ulkonäöstäsi sinun ei tarvitse kantaa huolta. Adelekin oli hyvin kaunis myös merkittävän ylipainoisena. Yritä tutustua kehopositiivisuuteen ja totuttele elämään itsesi kanssa, painosi ei määritä sitä kuinka hyvä ihminen olet. Jätä laihdutus nyt tauolle, se todennäköisesti lisää ahmimista ja sitä kautta pahaa oloa.
Sun suurin ongelmasi ei ole painossa, vaan aivan muualla. Tiedän, että noista itsetuhoisista ajatuksista tai perheen surmaamisesta puhuminen voi tuntua pelottavalta. Voin kuitenkin luvata, että ammattilaiset ovat nähneet ihan kaiken, etkä ole ajatustesi kanssa yksin. Kukaan siellä ei tule tuomitsemaan sinua, eikä lapsiasi viedä välittömästi pois.
Nyt on kuitenkin tosi tärkeää, että puhut tästä terveydenhuollossa. Tilanne ei saa päästä pahemmaksi. Ajatus tuntuu varmasti pahalta ja ensimmäinen askel on vaikea ottaa - mutta tulet huomaamaan, että olo ja arki helpottuvat paljon, kun saat apua ja tukea. Tuo ei ole yhtä vaikeaa kuin laihdutus, et tarvitse pitkäjänteisyyttä vaan riittää kun kirjoitat nämä asiat vaikka paperille ja sitten luet sen ääneen.
Olen vuosia ennen lapsia ollut päihderiippuvainen (pi ri suoneen)
Ei mukavia aikoja, mutta nyt kaihoten katson sen aikaisia kuvia, mun kroppa oli täydellinen. Saatoin 10 päivää olla syömättä
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nyt kun pian täytän 40v,niin onko edes väliä olenko lihava vai normaalipainoinen...?
Vanhalla naisella ei ole Suomessa ihmisarvoa
ApMiltä luulet että tuollainen ininä tuntuu 55-, 60-, 70- tai 80-vuotiaista? Tuossa iässä sinulla on vasta puolet elämästä elettynä!
Mutta ap, nyt sinulla on kolme vaihtoehtoa:
1 - Hyväksyt ylipainosi ja sen että ihmisillä on siitä aina jotakin sanomista, koska emme elä reilussa maailmassa. Hyväksymisen jälkeen voit elää mukavasti ja syödä niin paljon kuin haluat.
2 - Teet painollesi jotain ja elät sen jälkeen terveenä ja hyvinvoivana. Aluksi tuntuu ikävältä, mutta malsaa itsensä takaisin äkkiä.
3 - Et tee kumpaakaan vaan kärsit ja valitat palstalla lopun elämääsi. Sekä sinusta että muista tämä tuntuu ikävältä.
Siis minähän teen koko ajan painolleni jotakin! Se ei vaan kestä! :/
Askelia tulee 12 000 päivässä, mutta liikunta ei laihduta kun en pysty olemaa syömättä!En tosiaankaan halua elää enää vuottakaan, jos pitää elää lihavana. Olen miettinyt jopa perhe s urmaa, niin paljon vihaan läskejäni
ApOk. Tiedän että sinulla on paha olla, mutta perhe tai lapset eivät ole tilanteeseen syyllisiä. Sulla on selkeästi prioriteetit hukassa nyt.
Läski ei ole demoni, se on terveydelle hieman haitallista, mutta sama pätee moneen muuhunkin asiaan. Olet kuitenkin liikuntakykyinen etkä edes sairaalloisen lihava, joten voit painostasi huolimatta elää hyvää elämää. Maailmassa on terveydelle paljon haitallisempiakin asioita, ylipaino on perheenäidille paljon parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi vakava päihderiippuvuus.
Ihmiset pitävät erilaisia asioita ulkoisesti viehättävinä eikä kukaan ole sellaisen suhteen oikeassa, joten ulkonäöstäsi sinun ei tarvitse kantaa huolta. Adelekin oli hyvin kaunis myös merkittävän ylipainoisena. Yritä tutustua kehopositiivisuuteen ja totuttele elämään itsesi kanssa, painosi ei määritä sitä kuinka hyvä ihminen olet. Jätä laihdutus nyt tauolle, se todennäköisesti lisää ahmimista ja sitä kautta pahaa oloa.
Sun suurin ongelmasi ei ole painossa, vaan aivan muualla. Tiedän, että noista itsetuhoisista ajatuksista tai perheen surmaamisesta puhuminen voi tuntua pelottavalta. Voin kuitenkin luvata, että ammattilaiset ovat nähneet ihan kaiken, etkä ole ajatustesi kanssa yksin. Kukaan siellä ei tule tuomitsemaan sinua, eikä lapsiasi viedä välittömästi pois.
Nyt on kuitenkin tosi tärkeää, että puhut tästä terveydenhuollossa. Tilanne ei saa päästä pahemmaksi. Ajatus tuntuu varmasti pahalta ja ensimmäinen askel on vaikea ottaa - mutta tulet huomaamaan, että olo ja arki helpottuvat paljon, kun saat apua ja tukea. Tuo ei ole yhtä vaikeaa kuin laihdutus, et tarvitse pitkäjänteisyyttä vaan riittää kun kirjoitat nämä asiat vaikka paperille ja sitten luet sen ääneen.
Ei kiitos, en tarvitse mitään apuja perhe-elämään, vaan itsekuria pullossa. Ap
Ap, hae itsellesi apua! Perhesurmalla uhkaileminen sosiaalisessa mediassa ei ole tervettä eikä hyväksyttävää käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla auttanut ihan jumalattomasti panojennostelu salilla. Tein ennen aina sen virheen, että tein 1,3h päivässä aerobista liikuntaa joka päivä, olin nälkäinen ja sitten kyllästyin siihen samaan lenkille + tiettyjen ruokien totaalikieltaytymiseen.
Nyt voin vaihdella miten nostan ja mitä teen. Näen ja tunnen tekemäni muutokset nopeammin ja voin syödä vapaammin. Enää en tuijota pelkkää puntaria. Tuijotan enemmän sitä kuinka paljon saan nostettua.
Juu No en kehtaa. Painon pitäisi olla joku alle 50kg että kehtaisin kuntosalille mennä.
ApSä alat olla sen ikäinen, ettei suhun salilla kiinnitetä huomiota olit sitten lihava tai hoikka.
Sepä se! Nyt olen läski ja VANHA :(
ApEi tuo mikään vanha ole, ja mitä sitten vaikka olisi? Mitä vanhempi olet, sitä enemmän sua kuunnellaan. Nuori ei tule otetuksi vakavasti.
Nykyinen hallituskin on saanut lokaa ja tytöttelyä niskaansa, koska ovat kuulemma nuoria naisia eivätkä tarpeeksi aikuisia. Noin saman ikäisiä sielläkin ollaan, Sanna Marin täyttää tänä vuonna 37. Mäkin olen kokenut tuon työelämässä omalla alallani, ei haluttu nostaa esimiesasemaan koska olen niin "nuori", ikää 35.
Keski-ikäisiä akkoja!
Vierailija kirjoitti:
Ap, hae itsellesi apua! Perhesurmalla uhkaileminen sosiaalisessa mediassa ei ole tervettä eikä hyväksyttävää käytöstä.
En ole uhkaillut, vaan sanoin että olen miettinyt, kun laihdutus on sadannen kerran epäonnistunut.
En ikinä tekisi sellaista. Ap
No ehkä se auttaisi jos kävisi jossain hoidossa missä opetettaisiin ettei se syöminen oikeasti lohduta yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nyt kun pian täytän 40v,niin onko edes väliä olenko lihava vai normaalipainoinen...?
Vanhalla naisella ei ole Suomessa ihmisarvoa
ApMiltä luulet että tuollainen ininä tuntuu 55-, 60-, 70- tai 80-vuotiaista? Tuossa iässä sinulla on vasta puolet elämästä elettynä!
Mutta ap, nyt sinulla on kolme vaihtoehtoa:
1 - Hyväksyt ylipainosi ja sen että ihmisillä on siitä aina jotakin sanomista, koska emme elä reilussa maailmassa. Hyväksymisen jälkeen voit elää mukavasti ja syödä niin paljon kuin haluat.
2 - Teet painollesi jotain ja elät sen jälkeen terveenä ja hyvinvoivana. Aluksi tuntuu ikävältä, mutta malsaa itsensä takaisin äkkiä.
3 - Et tee kumpaakaan vaan kärsit ja valitat palstalla lopun elämääsi. Sekä sinusta että muista tämä tuntuu ikävältä.
Siis minähän teen koko ajan painolleni jotakin! Se ei vaan kestä! :/
Askelia tulee 12 000 päivässä, mutta liikunta ei laihduta kun en pysty olemaa syömättä!En tosiaankaan halua elää enää vuottakaan, jos pitää elää lihavana. Olen miettinyt jopa perhe s urmaa, niin paljon vihaan läskejäni
ApOk. Tiedän että sinulla on paha olla, mutta perhe tai lapset eivät ole tilanteeseen syyllisiä. Sulla on selkeästi prioriteetit hukassa nyt.
Läski ei ole demoni, se on terveydelle hieman haitallista, mutta sama pätee moneen muuhunkin asiaan. Olet kuitenkin liikuntakykyinen etkä edes sairaalloisen lihava, joten voit painostasi huolimatta elää hyvää elämää. Maailmassa on terveydelle paljon haitallisempiakin asioita, ylipaino on perheenäidille paljon parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi vakava päihderiippuvuus.
Ihmiset pitävät erilaisia asioita ulkoisesti viehättävinä eikä kukaan ole sellaisen suhteen oikeassa, joten ulkonäöstäsi sinun ei tarvitse kantaa huolta. Adelekin oli hyvin kaunis myös merkittävän ylipainoisena. Yritä tutustua kehopositiivisuuteen ja totuttele elämään itsesi kanssa, painosi ei määritä sitä kuinka hyvä ihminen olet. Jätä laihdutus nyt tauolle, se todennäköisesti lisää ahmimista ja sitä kautta pahaa oloa.
Sun suurin ongelmasi ei ole painossa, vaan aivan muualla. Tiedän, että noista itsetuhoisista ajatuksista tai perheen surmaamisesta puhuminen voi tuntua pelottavalta. Voin kuitenkin luvata, että ammattilaiset ovat nähneet ihan kaiken, etkä ole ajatustesi kanssa yksin. Kukaan siellä ei tule tuomitsemaan sinua, eikä lapsiasi viedä välittömästi pois.
Nyt on kuitenkin tosi tärkeää, että puhut tästä terveydenhuollossa. Tilanne ei saa päästä pahemmaksi. Ajatus tuntuu varmasti pahalta ja ensimmäinen askel on vaikea ottaa - mutta tulet huomaamaan, että olo ja arki helpottuvat paljon, kun saat apua ja tukea. Tuo ei ole yhtä vaikeaa kuin laihdutus, et tarvitse pitkäjänteisyyttä vaan riittää kun kirjoitat nämä asiat vaikka paperille ja sitten luet sen ääneen.
Ei kiitos, en tarvitse mitään apuja perhe-elämään, vaan itsekuria pullossa. Ap
Mut eihän sulle kelpaa ne lääkevinkitkään. Sen lähemmäksi itsekuria pullossa ei ole tässä maailmassa vielä päästy.
Terapiaan, pipipää.
Et sinä halua laihtua. Sinä haluat syödä.
Tsemppaisin sua sillä, että itse olen laihtunut epäonnistuneilla laihdutuskuureilla. Pystyn noudattamaan dieettiä päivän parin ja sitten retkahdan. Laihtuminen alkoi tulla sillä, etten epäonnistumispäivänä enää ylensyönyt pettyykseen ja seuraavina päivinä pyrin pitämään normaalit kalorit, etten ainakaan lihoisi enää. Sitten taas pari päivää dieetillä jne.
Ennen vanhaan retkahtaminen oli aina niin suuri epäonnistuminen, että annoin mennä kunnolla överiksi, kun en osannut olla täydellinen laihduttaja. Tuosta ajattelusta kun pääsee eroon, niin alkaa paino mennä pikku hiljaa alas.
Terapiaan pipipää. Miksi sinun on niin vaikea hyväksyä että se on sulle tarpeen?
Ja sit kun pääkoppa alkaa olla kunnossa niin tapahtuu muutos kehossakin. Vaikka ne laihdutuslääkkeet tukena.
Anna lapset huostaan. Uhkailet perhesurmalla ja lapsen saa sinusta aivan sairaan äidin ja naisen mallin. Parat.