Olen 37v ja ikuisesti lihava. Ahdistaa, kun en koskaan onnistu laihdutuksessa. Masentaa onnistujat ja olen katkera

Et ole ees oikeasti koskaan kokeillut ja sitoutunut asiaan kahta päivää pitemmäksi ajaksi. Keksit vaan tekosyitä mättämiseen.

Vaihda ny ees pienempään lautaseen ja jätä ne mässyt kauppaan. Ne ovat kalliita ja turhia.

Ainut joka voi laihtumiseesi vaikuttaa olet sinä ite. Etkä ees yritä koska et pidä itsestäsi tarpeeksi nähdäksesi vaivaaa asian eteen.

Kaikki alkaa itsensä ja tilanteen hyväksymisestä, sekä tietynlaisesta lempeydestä itseään kohtaan. Ilman asian hyväksymistä ei terve suhtautuminen omaan kehoon, sekä terveydeen ylipäätään voi edes alkaa. Et voi mennä ajassa taaksepäin, vaan ainoastaan voit vaikuttaa omaan tulevaisuuteesi. Mitä on tapahtunut, on jo tapahtunut. Nyt vain rohkeasti terveempää tulevaisuutta kohti, mutta ensimmäinen askel on tilanteen sekä itsensä hyväksyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohda nämä syö vähemmän kuin kulutat jorinat. Oletko käynyt lääkärillä joka on perehtynyt lihavuuteen? Joku jo mainitsikin että saatavilla voi olla hyviä apukeinoja jos esimerkiksi metaboliasi on jotenkin häiriintynyt. Asiaan perehtynyt lääkäri osaa myös kartoittaa syitä lihavuuden taustalla ja auttaa niiden ratkaisussa. Mielestäni ihmisen ei kuulu elää laskemalla kaloreita vaan voimalla luottaa kehon omiin signaaleihin nälästä ja kylläisyydestä. Lihavilla nämä ovat monesti häiriintyneet joka vaikeuttaa laihtumista.

Olen pyytänyt apua terveyden huollosta useaan otteeseen. Minut ohjattiin ravintoterapeututille, joka opetti laskemaan kaloreita… siinä on apu, jota julkisesta saa. Varaa ei ole yksityiseen. Ei ap, mutta vastaavassa tilanteessa.

Aloin itse lihoa keski-ikäisenä.  Harmittaa, kun kävi niin. E.m. syystä luen usein juttuja syömisestä ja katson TV:stä, jos siellä on jotain. Ajattelen,  että on hyvä olla pikkasen selvillä kaloreista ja rasvan määrästä, mutta  niihin ei pidä tuijottaa fanaattisesti.  Nykyään asiantuntijat neuvovat tekemään elämäntapamuutoksen. Kuulemma jatkuva laihduttaminen on  epäterveellistä. Omat syömätottumukset pitäisi muuttaa toisenlaiseksi. JTämä uusi ruokavalio pitää jättää pysyväksi. Suuhun pannaan kerralla vain pieni määrä ruokaa ja ruoka pureskellaan hitaasti. Ei hotkimista!  Kannattaa myös miettiä mitä juo.  Tuttavani kertoi lihoneensa,  kun alkoi juoda smoothieita monta kertaa  päivässä. Ostopizzassa voi olla valtavasti kaloreita. Nykyään jos ostan pizzaa  kaupasta, katson pakkauksesta kalorimäärän (joskus lasken paperilla)  ja syön kerralla ehkä puolet pizzasta. Syön pizzan muut palat seuraavilla aterioilla. Ja sen kanssa syödään porkkanoita, omenaa ym. Makeanhimo on vaikea juttu. Yritän silti. Jos tekee mieli karkkia, ostan vain pienen määrän. Tsemppiä kaikille, jotka yrittävät.

Ootko toi Patricia joka oli telkkarissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä pystyt siihen kyllä, kun vaan päätät sen asian, tosissasi. Älä siis luovuta. Hyväksy se, että helppoa se ei tule olemaan, ainakaan alkuun, mutta kun on ihan oikeasti ja tosissaan päättänyt sen asian, niin kyllä siinä uudessa ruokavaliossa/liikkumistottumuksissa pystyy pitäytymään. Ja se helpottuu, kun alkuun pääsee. Eikä se haittaa, jos välillä repsahtaa niin siihen ei saa luovuttaa, vaan ottaa hyvillä mielin ryhtiliike taas ja unohtaa repsahtaminen kokonaan.

Tsemppiä. 💪❤️ Pystyt kyllä, jos minäkin olen pystynyt!

Kiitos

Mutta mitä jos repsahtaminen on päivittäistä? Esim viime viikolla ma ti ke ja to aloitin laihduttaa aamusta. Lopulta kalorit illalla kuitenkin 2800-3500.

No ei muutakum aamulla alusta. Mutta niin se taas kävi, että illalla kalorit vajaa 3000.

Perjantaina jo vi tutti siihen malliin, että kävin Alkossa. No eilen taas ryhtiliike. Ja illalla ahmin

Ap

Tiedän tunteen, olin jo viikon syönyt suunnitelman mukaisesti, sopivasti. Tänään romahdus, vedin hamppariaterian aamupäivällä ja kun kerran sen olin jo vetänyt niin jätskiä läjä päälle. Sitten pari pullaa (anopin tuomia lapsille..). Illalla houkuttelin kaverin sushille ja siihen päälle vetäisin marjarahkan ja pari leipää... et sinne meni kaikki viime viikon saavutukset.

Miten on, jos alkaisit illalla syödä weetabixia maidon kanssa. Tai joku muu vastaava tuote.

Itelle kävi niin, että jouduin painon takia terapiaan. Vuosia kuulin tuota ”syö vähemmän v**un läski” niin laihdut jargonia. Lopulta lopetin syömisen. Aamuisin meni pannu kahvia, lounaaksi ehkä purkki rahkaa ja sitten taas kahvia kahvia kahvia. Illalla olin niin loppu että mätkin naamaan mitä löysin ja sain nopeasti: eli karkkia. Kaikki veriarvot päin peetä ja olo sen mukainen. Ja paino junnasi. Terapiassa huomasin että nämä oman elämänsä besserwisserit oli saanut mun mielen luulemaan että ruoka on pahasta. Ravintoterapeutin ohjeilla opettelun syömään, pitkään mielessä muhi että määrät on niin valtavat että tää ei voi olla oikein! Muutama vuosi meni käsitellessä sitä tosiasiaa että syöminen ei ole pahasta. Surullista. 4kiloa normaalipainoon. Tavan ruualla et liho!

Vaikeinta siinä ainakin minusta on se odottelu. Kun tuntuu että "mitään ei tapahdu", motivaatio katoaa aika nopeasti jos ei ole jotain keinoa pitää itsensä ruodussa. Nykyään kestän paremmin odottelua ja sitäkin kun paino yhtäkkiä nousee. Muistutan itseäni että kyse on vesipainosta ja todellisuudessa kehonkoostumus muuttuu jatkuvasti paremmaksi, koska pysyn suunnitelluissa kaloreissa, proteiinimäärissä ja liikunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä pystyt siihen kyllä, kun vaan päätät sen asian, tosissasi. Älä siis luovuta. Hyväksy se, että helppoa se ei tule olemaan, ainakaan alkuun, mutta kun on ihan oikeasti ja tosissaan päättänyt sen asian, niin kyllä siinä uudessa ruokavaliossa/liikkumistottumuksissa pystyy pitäytymään. Ja se helpottuu, kun alkuun pääsee. Eikä se haittaa, jos välillä repsahtaa niin siihen ei saa luovuttaa, vaan ottaa hyvillä mielin ryhtiliike taas ja unohtaa repsahtaminen kokonaan.

Tsemppiä. 💪❤️ Pystyt kyllä, jos minäkin olen pystynyt!

Kiitos

Mutta mitä jos repsahtaminen on päivittäistä? Esim viime viikolla ma ti ke ja to aloitin laihduttaa aamusta. Lopulta kalorit illalla kuitenkin 2800-3500.

No ei muutakum aamulla alusta. Mutta niin se taas kävi, että illalla kalorit vajaa 3000.

Perjantaina jo vi tutti siihen malliin, että kävin Alkossa. No eilen taas ryhtiliike. Ja illalla ahmin

Ap

Tiedän tunteen, olin jo viikon syönyt suunnitelman mukaisesti, sopivasti. Tänään romahdus, vedin hamppariaterian aamupäivällä ja kun kerran sen olin jo vetänyt niin jätskiä läjä päälle. Sitten pari pullaa (anopin tuomia lapsille..). Illalla houkuttelin kaverin sushille ja siihen päälle vetäisin marjarahkan ja pari leipää... et sinne meni kaikki viime viikon saavutukset.

Vaikeaa on muuttaa se asenne, että kun jokin kohta meni pieleen niin menköön loputkin. Sen takia en enää itse pidä mitään tiettyä tiukkaa ruokavaliota tai kiellä tiettyjä ruokia. Syön myös aiempaa enemmän ettei tule tuollaisia romahduksia, mutta koitan syödä pääosin ravintorikasta ruokaa ja lisäksi harrastaa liikuntaa tietyn verran päivässä, myös lihaskuntoa.

Nyt jos tuntuu vähän että haluan suklaapatukan, se ei kummittele entiseen tapaan mielessä koska se ei ole kielletty ruoka. Jos kuitenkin syön sen suklaapatukan, se ei pilaa kaikkea eikä tule sellaista oloa että olen epäonnistunut ja sama se on vetää överiksi.

Salille, mätisäkki

Vierailija kirjoitti:

Salille, mätisäkki

Läski voi aina laihduttaa mutta mitä kus*päille tehdään?

Aion pudottaa painoa reilusti ja parantaa lihaskuntoa ja muutenkin kuntoa hiljalleen.

Sen sijaan, että kävisin 3-4 kertaa viikossa kuntosalilla, niin vahvistan lihaksiani joka päivä vähän kerrallaan ihan kotona -viikossa siitä tulee huimat määrät. Lisäksi käyn kävelyllä silloin kuin mahdollista ja näin talvisin lumityöt tuo hyvän treenin.

En laske kaloreita tai grammoja, sitä sitä olen joutunut tekemään tavalla tai toisella useita vuosia vakavista syistä enkä näyttäisi sillä lapsille hyvää mallia. Herkuttelut tapahtuu pääsääntöisesti kolmena päivänä viikossa eikä enää päivittäin kuten ennen. Mehut jää myös viikonloppuun.

Tsemppiä.

Sama kuin se köyhä vaatimassa muita suurempaa perintöä että voi jatkaa päätöntä rahankäyttöä.

Ylipainoisia yli 30-vuotiaisista miehistä on yli 70 % ja naisista yli 60%.

Suomalaiset ovat ylipainoisia ja kyse on laajemmasta asiasta kuin yksilön valinnoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja nyt kun pian täytän 40v,niin onko edes väliä olenko lihava vai normaalipainoinen...?

Vanhalla naisella ei ole Suomessa ihmisarvoa

Ap

Miltä luulet että tuollainen ininä tuntuu 55-, 60-, 70- tai 80-vuotiaista? Tuossa iässä sinulla on vasta puolet elämästä elettynä!

Mutta ap, nyt sinulla on kolme vaihtoehtoa:

1 - Hyväksyt ylipainosi ja sen että ihmisillä on siitä aina jotakin sanomista, koska emme elä reilussa maailmassa. Hyväksymisen jälkeen voit elää mukavasti ja syödä niin paljon kuin haluat.

2 - Teet painollesi jotain ja elät sen jälkeen terveenä ja hyvinvoivana. Aluksi tuntuu ikävältä, mutta malsaa itsensä takaisin äkkiä.

3 - Et tee kumpaakaan vaan kärsit ja valitat palstalla lopun elämääsi. Sekä sinusta että muista tämä tuntuu ikävältä.

Siis minähän teen koko ajan painolleni jotakin! Se ei vaan kestä! :/

Askelia tulee 12 000 päivässä, mutta liikunta ei laihduta kun en pysty olemaa syömättä!

En tosiaankaan halua elää enää vuottakaan, jos pitää elää lihavana. Olen miettinyt jopa perhe s urmaa, niin paljon vihaan läskejäni

Ap

Ok. Tiedän että sinulla on paha olla, mutta perhe tai lapset eivät ole tilanteeseen syyllisiä. Sulla on selkeästi prioriteetit hukassa nyt.

Läski ei ole demoni, se on terveydelle hieman haitallista, mutta sama pätee moneen muuhunkin asiaan. Olet kuitenkin liikuntakykyinen etkä edes sairaalloisen lihava, joten voit painostasi huolimatta elää hyvää elämää. Maailmassa on terveydelle paljon haitallisempiakin asioita, ylipaino on perheenäidille paljon parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi vakava päihderiippuvuus.

Ihmiset pitävät erilaisia asioita ulkoisesti viehättävinä eikä kukaan ole sellaisen suhteen oikeassa, joten ulkonäöstäsi sinun ei tarvitse kantaa huolta. Adelekin oli hyvin kaunis myös merkittävän ylipainoisena. Yritä tutustua kehopositiivisuuteen ja totuttele elämään itsesi kanssa, painosi ei määritä sitä kuinka hyvä ihminen olet. Jätä laihdutus nyt tauolle, se todennäköisesti lisää ahmimista ja sitä kautta pahaa oloa.

Sun suurin ongelmasi ei ole painossa, vaan aivan muualla. Tiedän, että noista itsetuhoisista ajatuksista tai perheen surmaamisesta puhuminen voi tuntua pelottavalta. Voin kuitenkin luvata, että ammattilaiset ovat nähneet ihan kaiken, etkä ole ajatustesi kanssa yksin. Kukaan siellä ei tule tuomitsemaan sinua, eikä lapsiasi viedä välittömästi pois.

Nyt on kuitenkin tosi tärkeää, että puhut tästä terveydenhuollossa. Tilanne ei saa päästä pahemmaksi. Ajatus tuntuu varmasti pahalta ja ensimmäinen askel on vaikea ottaa - mutta tulet huomaamaan, että olo ja arki helpottuvat paljon, kun saat apua ja tukea. Tuo ei ole yhtä vaikeaa kuin laihdutus, et tarvitse pitkäjänteisyyttä vaan riittää kun kirjoitat nämä asiat vaikka paperille ja sitten luet sen ääneen.

Ei kiitos, en tarvitse mitään apuja perhe-elämään, vaan itsekuria pullossa. Ap

Mut eihän sulle kelpaa ne lääkevinkitkään. Sen lähemmäksi itsekuria pullossa ei ole tässä maailmassa vielä päästy.

Terapiaan, pipipää.

Et sinä halua laihtua. Sinä haluat syödä.

Kela ei korvaa laihdutuslääkkeitä. Miksi mun pitäis maksaa sellaisesta, mitä muut omaa luonnostaan? Syödä vähän ja kaikkea vähä kalorista. Ap

Suosittelen kaikkia ylipainoisia katsomaan Hengenvaarallisesti lihava-sarjaa. (My 600lbs life). Vaikka sarjan päähenkilöt ovatkin sairaalloisen ylipainoisia, löytyy tohtori Younan Nowzaradanin

(Dr. Now) ohjeista paljon vinkkejä kaikille laihduttajille. Yksi tärkeimmistä on lopettaa ylensyöntiin liittyvien tekosyiden keksiminen. 

Nyt olen 38v ja ikuisesti lihava.

Per he surm* kummittelee mielessä edelleen. En sitä tietenkään tee! Mutta en halua elää lihavana tätä elämää. Ja lapset ei kestä äidin itse*m*rhaa

Ap

Salille on turha mennä,paino vain nousee eikä sali muutenkaan laihduta.

Pitkiä kävelylenkkejä, uintia tai vesijuoksua 1,5h sen 4 kertaa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla auttanut ihan jumalattomasti panojennostelu salilla. Tein ennen aina sen virheen, että tein 1,3h päivässä aerobista liikuntaa joka päivä, olin nälkäinen ja sitten kyllästyin siihen samaan lenkille + tiettyjen ruokien totaalikieltaytymiseen.

Nyt voin vaihdella miten nostan ja mitä teen. Näen ja tunnen tekemäni muutokset nopeammin ja voin syödä vapaammin. Enää en tuijota pelkkää puntaria. Tuijotan enemmän sitä kuinka paljon saan nostettua.

Juu No en kehtaa. Painon pitäisi olla joku alle 50kg että kehtaisin kuntosalille mennä.

Ap

Sä alat olla sen ikäinen, ettei suhun salilla kiinnitetä huomiota olit sitten lihava tai hoikka.

Sepä se! Nyt olen läski ja VANHA :(

Ap

Mutta ainoastaan toiseen noista voit vaikuttaa.

Niin, pistoshoitoja saa rahalla ja pim, rypyt poissa.

Saispa läskitkin pois vaan,kun maksaa..

Ap

Mene Viroon lihavuusleikkaukseen, mutta sinun tapauksessa se ei tulisi toimimaan, kun olet niin kytköksissä syömisiisi, eli psyykepuoli pitäisi hoitaa ensin. Nuo leikkaukset toimivat vain jos on tasapainossa ja ymmärtää että ei voi enää syödä samalla tavoin, kuin ennen leikkausta.. ihmiskeho kun on ihmeellinen ja se leikattukin vatsalaukku voi venyä takaisin, tai pahimmillaan sillä liikasyömisellä repii leikkaushaavan auki ja se on hengenvaarallista. 

Itsekin olen ylipainoinen ja painonpudotus (ja etenkin kunnon nostaminen) on edessä ja sain ystävänkin mukaan. Käydään salilla ja kävelyillä heti kun hänellä työasiat selkenee. En aio totaalikieltäytyä herkuista, sen sijaan aion kontrolloida ja hyppään takaisin pätkäpaastoamiseen myös kun se tuntui hyvältä. Kaloreita en laske, kun olen teininä sen kautta rajoittanut liikaa että se meni ihan älyttömyyksiin ja olin lähellä sairastua anoreksiaan.

Leikkaukset ja lääkkeet ovat oiva apuväline, mutta niistä ei ole apua jos ei ole oikeasti halua muuttaa ruokailutottumuksiaan.

Elämän voi käyttää valittamiseen tai tekemiseen, valinta on sinun. Sen kummempaa se ei ole