Uusperheelliset, miten hoidatte lapsia kun kaikki paikalla?

Koita ap muistaa, että ne isotkin lapset on vielä aika pieniä. He osaa sen mitä vanhemmat on opettaneet. Älä syytä lapsia siitä, että mies haluaa päästä helpolla. Koita sinä olla heillekin se turvallinen aikuinen, joka opettaa niitä pieniä arjen taitoja ja tapoja, joita elämässä tarvitaan. Ja muista, että hyvät sisarussuhteet on myös sun lasten etu.

Mutta ei sun tarvitse myöskään miksikään pyykki- ja tiskivastaavaksi ryhtyä. Jos mies ei pyydä lapsia viemään likaisia astioita ja pyykkejä oikeaan paikkaan, hän sitten varmaan hoitaa homman ihan itse. Tai sitten palauttaa lapset äidille likapyykkisäkin kanssa. Ehkäpä ymmärtää sitten, kun asiasta alkaa tulla sitä kautta palautetta.

Vierailija kirjoitti:

Koita ap muistaa, että ne isotkin lapset on vielä aika pieniä. He osaa sen mitä vanhemmat on opettaneet. Älä syytä lapsia siitä, että mies haluaa päästä helpolla. Koita sinä olla heillekin se turvallinen aikuinen, joka opettaa niitä pieniä arjen taitoja ja tapoja, joita elämässä tarvitaan. Ja muista, että hyvät sisarussuhteet on myös sun lasten etu.

Mutta ei sun tarvitse myöskään miksikään pyykki- ja tiskivastaavaksi ryhtyä. Jos mies ei pyydä lapsia viemään likaisia astioita ja pyykkejä oikeaan paikkaan, hän sitten varmaan hoitaa homman ihan itse. Tai sitten palauttaa lapset äidille likapyykkisäkin kanssa. Ehkäpä ymmärtää sitten, kun asiasta alkaa tulla sitä kautta palautetta.

Miten ihmeessä se olisi sen äidin vika, jos lapset käyttäytyy huonosti toisessa kodissaan?

Vierailija kirjoitti:

Eikö arkena lapset ole tarhassa ja koulussa ja iltapäivisin välillä kavereilla ja harrastuksissa. Arkena kannattaa hoitaa enimmät siivoukset ja kaupassakäynnit myös viikonlopun varalle. Viikonloppuna voi sitten koko perhe viettää aikaa yhdessä ja varmaan sitä omaakin aikaa välillä järjestyy, jos vanhemmat niin sopivat.

Ja kannattaa tarpeen mukaan hyödyntää ruokakaupan kotitoimituksia ja välillä vaikka woltia tai siivouspalveluita jos arki tuntuu liian kuormittavalta.

Koronan takia lapsilla ei ole nyt harrastuksia ja ”koska lapset ovat niin vähän meillä”, isä haluaa viettää lasten kanssa illat ja viikonloput. Lapset näkevät kavereitaan päivisin, jos näkevät. Eikä se siis ole minulle mikään ongelma, ongelma on se, että minun vastuulleni jää yksikseen 2 lapsen hoito kun nämä isommat lapset vievät isäänsä paikasta toiseen tai meillä ollessaan leikkivät huoneessaan isänsä kanssa. Lisäksi koen isomman lapsemme kannalta ikäväksi, että isi aina lähtee kahden lapsensa kanssa jättäen meidät kotiin ja nykyään joskus kyllä sitten kysyy ”haluatko tulla mukaamme leikkimään pihalle”. Eli ihan kun tämä meidän lapsemme ei olisi hänen perhettään vaan saisi ”säälistä” joskus osallistua isin perheen juttuihin. Mieheni on siis yrittänyt tsempata tuossa kun olen yrittänyt hänelle asiasta puhua ja ottaa nykyään välillä meidän vanhemman lapsemme mukaan ulos. Viimeksikin 9-vuotias oikein ihmetteli, että ”ai, tuleeko X mukaamme”.

Ap

Ap

Kuulostaa vähän unohtuneen se, että teillä on uusperhe, eli teillä on PERHE, johon kuuluu 4 lasta. Mies ja isommat lapset eivät ole erillinen oma perheensä, kuten et sinäkään pienten kanssa. Perheessä asiat ja tekemiset sovitaan yhdessä. Ehdotan, että vaihdatte välillä rooleja; mies on pienempien kanssa ja sinä puuhaat isompien kanssa yhdessä. Ja ehdottomasti varaatte myös sellaista aikaa ja keksitte sellaista ajanvietettä, jossa olette perheenä yhdessä. Älä suostu kodinhoitajan rooliin, jollaiseen kuulostat olevan joutumassa. Uusperheily on kaikkea muuta kuin helppoa (yli kymmenen vuoden kokemuksella tämän totean) ja siihen liittyy vaikeita, osin tiedostamattomia tunteita. Teilläkin veikkaisin miehen potevan syyllisyyttä siitä, että on nuorimpien lastensa kanssa enemmän kuin vanhimpien ja sitten kompensoivan sitä näin, että antaa kaiken huomionsa vanhimmille lapsille. Mutta pitemmän päälle se ei ole toimivaa, sillä uusperheenkin tulee kyetä olemaan perheenä yhtenäinen ja sellainen, että kaikki voivat siinä hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö arkena lapset ole tarhassa ja koulussa ja iltapäivisin välillä kavereilla ja harrastuksissa. Arkena kannattaa hoitaa enimmät siivoukset ja kaupassakäynnit myös viikonlopun varalle. Viikonloppuna voi sitten koko perhe viettää aikaa yhdessä ja varmaan sitä omaakin aikaa välillä järjestyy, jos vanhemmat niin sopivat.

Ja kannattaa tarpeen mukaan hyödyntää ruokakaupan kotitoimituksia ja välillä vaikka woltia tai siivouspalveluita jos arki tuntuu liian kuormittavalta.

Koronan takia lapsilla ei ole nyt harrastuksia ja ”koska lapset ovat niin vähän meillä”, isä haluaa viettää lasten kanssa illat ja viikonloput. Lapset näkevät kavereitaan päivisin, jos näkevät. Eikä se siis ole minulle mikään ongelma, ongelma on se, että minun vastuulleni jää yksikseen 2 lapsen hoito kun nämä isommat lapset vievät isäänsä paikasta toiseen tai meillä ollessaan leikkivät huoneessaan isänsä kanssa. Lisäksi koen isomman lapsemme kannalta ikäväksi, että isi aina lähtee kahden lapsensa kanssa jättäen meidät kotiin ja nykyään joskus kyllä sitten kysyy ”haluatko tulla mukaamme leikkimään pihalle”. Eli ihan kun tämä meidän lapsemme ei olisi hänen perhettään vaan saisi ”säälistä” joskus osallistua isin perheen juttuihin. Mieheni on siis yrittänyt tsempata tuossa kun olen yrittänyt hänelle asiasta puhua ja ottaa nykyään välillä meidän vanhemman lapsemme mukaan ulos. Viimeksikin 9-vuotias oikein ihmetteli, että ”ai, tuleeko X mukaamme”.

Ap

Ap

Miksi sinä olet tehnyt liian nopealla tempolla ne kaksi lasta, kun tiesit, että nuo edelliset on olemassa?

Palkkaa apua, jos se noin ylivoimaista on tai laita isompi päivähoitoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö arkena lapset ole tarhassa ja koulussa ja iltapäivisin välillä kavereilla ja harrastuksissa. Arkena kannattaa hoitaa enimmät siivoukset ja kaupassakäynnit myös viikonlopun varalle. Viikonloppuna voi sitten koko perhe viettää aikaa yhdessä ja varmaan sitä omaakin aikaa välillä järjestyy, jos vanhemmat niin sopivat.

Ja kannattaa tarpeen mukaan hyödyntää ruokakaupan kotitoimituksia ja välillä vaikka woltia tai siivouspalveluita jos arki tuntuu liian kuormittavalta.

Koronan takia lapsilla ei ole nyt harrastuksia ja ”koska lapset ovat niin vähän meillä”, isä haluaa viettää lasten kanssa illat ja viikonloput. Lapset näkevät kavereitaan päivisin, jos näkevät. Eikä se siis ole minulle mikään ongelma, ongelma on se, että minun vastuulleni jää yksikseen 2 lapsen hoito kun nämä isommat lapset vievät isäänsä paikasta toiseen tai meillä ollessaan leikkivät huoneessaan isänsä kanssa. Lisäksi koen isomman lapsemme kannalta ikäväksi, että isi aina lähtee kahden lapsensa kanssa jättäen meidät kotiin ja nykyään joskus kyllä sitten kysyy ”haluatko tulla mukaamme leikkimään pihalle”. Eli ihan kun tämä meidän lapsemme ei olisi hänen perhettään vaan saisi ”säälistä” joskus osallistua isin perheen juttuihin. Mieheni on siis yrittänyt tsempata tuossa kun olen yrittänyt hänelle asiasta puhua ja ottaa nykyään välillä meidän vanhemman lapsemme mukaan ulos. Viimeksikin 9-vuotias oikein ihmetteli, että ”ai, tuleeko X mukaamme”.

Ap

Ap

Miksi sinä olet tehnyt liian nopealla tempolla ne kaksi lasta, kun tiesit, että nuo edelliset on olemassa?

Palkkaa apua, jos se noin ylivoimaista on tai laita isompi päivähoitoon?

Jaksan hyvin hoitaa lapseni, siitä ei ole kyse, vaan olen lapsieni puolesta harmissani, kun heidän isänsä ”poistuu heidän elämästään” säännöllisesti ”toisen perheensä luo” vaikka minä olisin halunnut meidän olevan yksi perhe.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö arkena lapset ole tarhassa ja koulussa ja iltapäivisin välillä kavereilla ja harrastuksissa. Arkena kannattaa hoitaa enimmät siivoukset ja kaupassakäynnit myös viikonlopun varalle. Viikonloppuna voi sitten koko perhe viettää aikaa yhdessä ja varmaan sitä omaakin aikaa välillä järjestyy, jos vanhemmat niin sopivat.

Ja kannattaa tarpeen mukaan hyödyntää ruokakaupan kotitoimituksia ja välillä vaikka woltia tai siivouspalveluita jos arki tuntuu liian kuormittavalta.

Koronan takia lapsilla ei ole nyt harrastuksia ja ”koska lapset ovat niin vähän meillä”, isä haluaa viettää lasten kanssa illat ja viikonloput. Lapset näkevät kavereitaan päivisin, jos näkevät. Eikä se siis ole minulle mikään ongelma, ongelma on se, että minun vastuulleni jää yksikseen 2 lapsen hoito kun nämä isommat lapset vievät isäänsä paikasta toiseen tai meillä ollessaan leikkivät huoneessaan isänsä kanssa. Lisäksi koen isomman lapsemme kannalta ikäväksi, että isi aina lähtee kahden lapsensa kanssa jättäen meidät kotiin ja nykyään joskus kyllä sitten kysyy ”haluatko tulla mukaamme leikkimään pihalle”. Eli ihan kun tämä meidän lapsemme ei olisi hänen perhettään vaan saisi ”säälistä” joskus osallistua isin perheen juttuihin. Mieheni on siis yrittänyt tsempata tuossa kun olen yrittänyt hänelle asiasta puhua ja ottaa nykyään välillä meidän vanhemman lapsemme mukaan ulos. Viimeksikin 9-vuotias oikein ihmetteli, että ”ai, tuleeko X mukaamme”.

Ap

Ap

Miksi sinä olet tehnyt liian nopealla tempolla ne kaksi lasta, kun tiesit, että nuo edelliset on olemassa?

Palkkaa apua, jos se noin ylivoimaista on tai laita isompi päivähoitoon?

Jaksan hyvin hoitaa lapseni, siitä ei ole kyse, vaan olen lapsieni puolesta harmissani, kun heidän isänsä ”poistuu heidän elämästään” säännöllisesti ”toisen perheensä luo” vaikka minä olisin halunnut meidän olevan yksi perhe.

Ap

Se sun miehesi on neljän lapsen isä ja nuo ikäerotkin oli sulla vallan hyvin tiedossa jo ennen kuin raskaaksi tulit. Noilla lapsilla on ikätasoisensa tekemiset ja se sinun vain täytyy nyt ymmärtää. Sinun pitää myös käsittää, että noilla lapsilla on oikeus ihan omaan aikaan oman isänsä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö arkena lapset ole tarhassa ja koulussa ja iltapäivisin välillä kavereilla ja harrastuksissa. Arkena kannattaa hoitaa enimmät siivoukset ja kaupassakäynnit myös viikonlopun varalle. Viikonloppuna voi sitten koko perhe viettää aikaa yhdessä ja varmaan sitä omaakin aikaa välillä järjestyy, jos vanhemmat niin sopivat.

Ja kannattaa tarpeen mukaan hyödyntää ruokakaupan kotitoimituksia ja välillä vaikka woltia tai siivouspalveluita jos arki tuntuu liian kuormittavalta.

Koronan takia lapsilla ei ole nyt harrastuksia ja ”koska lapset ovat niin vähän meillä”, isä haluaa viettää lasten kanssa illat ja viikonloput. Lapset näkevät kavereitaan päivisin, jos näkevät. Eikä se siis ole minulle mikään ongelma, ongelma on se, että minun vastuulleni jää yksikseen 2 lapsen hoito kun nämä isommat lapset vievät isäänsä paikasta toiseen tai meillä ollessaan leikkivät huoneessaan isänsä kanssa. Lisäksi koen isomman lapsemme kannalta ikäväksi, että isi aina lähtee kahden lapsensa kanssa jättäen meidät kotiin ja nykyään joskus kyllä sitten kysyy ”haluatko tulla mukaamme leikkimään pihalle”. Eli ihan kun tämä meidän lapsemme ei olisi hänen perhettään vaan saisi ”säälistä” joskus osallistua isin perheen juttuihin. Mieheni on siis yrittänyt tsempata tuossa kun olen yrittänyt hänelle asiasta puhua ja ottaa nykyään välillä meidän vanhemman lapsemme mukaan ulos. Viimeksikin 9-vuotias oikein ihmetteli, että ”ai, tuleeko X mukaamme”.

Ap

Ap

Miksi sinä olet tehnyt liian nopealla tempolla ne kaksi lasta, kun tiesit, että nuo edelliset on olemassa?

Palkkaa apua, jos se noin ylivoimaista on tai laita isompi päivähoitoon?

Jaksan hyvin hoitaa lapseni, siitä ei ole kyse, vaan olen lapsieni puolesta harmissani, kun heidän isänsä ”poistuu heidän elämästään” säännöllisesti ”toisen perheensä luo” vaikka minä olisin halunnut meidän olevan yksi perhe.

Ap

Eikö sinua yhtään mietitytä se, että se noiden toisten lastenkin isä "poistuu heidän elämästään" säännöllisesti, pitkiksi ajoiksi, ollakseen "toisen perheensä luona"?

Hyvä asia, että mies on isompien lastensa puolella. Itse muistan lapsuusperheestäni, miten ärsyttävää oli, kun me isommat halusimme tehdä jotakin, mutta nuorimman vuoksi se ei onnistunut. Se jatkuva joustaminen ja pienimmän pillin mukaan eläminen oli todella ärsyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIKSI teillä on tuo tilanne???

Koska olen naimisissa mieheni kanssa ja hänen nuoruuden rakastettu tuli aikoinaan raskaaksi ”vaikka söi pillereitä”.

Ja sen takia sinä synnytit kaksi lasta?

Tottakai ja varmaan kolmas suunnitteilla jotta pääsee ns voitolle. Sitten vali vali.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä asia, että mies on isompien lastensa puolella. Itse muistan lapsuusperheestäni, miten ärsyttävää oli, kun me isommat halusimme tehdä jotakin, mutta nuorimman vuoksi se ei onnistunut. Se jatkuva joustaminen ja pienimmän pillin mukaan eläminen oli todella ärsyttävää.

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö arkena lapset ole tarhassa ja koulussa ja iltapäivisin välillä kavereilla ja harrastuksissa. Arkena kannattaa hoitaa enimmät siivoukset ja kaupassakäynnit myös viikonlopun varalle. Viikonloppuna voi sitten koko perhe viettää aikaa yhdessä ja varmaan sitä omaakin aikaa välillä järjestyy, jos vanhemmat niin sopivat.

Ja kannattaa tarpeen mukaan hyödyntää ruokakaupan kotitoimituksia ja välillä vaikka woltia tai siivouspalveluita jos arki tuntuu liian kuormittavalta.

Koronan takia lapsilla ei ole nyt harrastuksia ja ”koska lapset ovat niin vähän meillä”, isä haluaa viettää lasten kanssa illat ja viikonloput. Lapset näkevät kavereitaan päivisin, jos näkevät. Eikä se siis ole minulle mikään ongelma, ongelma on se, että minun vastuulleni jää yksikseen 2 lapsen hoito kun nämä isommat lapset vievät isäänsä paikasta toiseen tai meillä ollessaan leikkivät huoneessaan isänsä kanssa. Lisäksi koen isomman lapsemme kannalta ikäväksi, että isi aina lähtee kahden lapsensa kanssa jättäen meidät kotiin ja nykyään joskus kyllä sitten kysyy ”haluatko tulla mukaamme leikkimään pihalle”. Eli ihan kun tämä meidän lapsemme ei olisi hänen perhettään vaan saisi ”säälistä” joskus osallistua isin perheen juttuihin. Mieheni on siis yrittänyt tsempata tuossa kun olen yrittänyt hänelle asiasta puhua ja ottaa nykyään välillä meidän vanhemman lapsemme mukaan ulos. Viimeksikin 9-vuotias oikein ihmetteli, että ”ai, tuleeko X mukaamme”.

Ap

Ap

Miksi sinä olet tehnyt liian nopealla tempolla ne kaksi lasta, kun tiesit, että nuo edelliset on olemassa?

Palkkaa apua, jos se noin ylivoimaista on tai laita isompi päivähoitoon?

Jaksan hyvin hoitaa lapseni, siitä ei ole kyse, vaan olen lapsieni puolesta harmissani, kun heidän isänsä ”poistuu heidän elämästään” säännöllisesti ”toisen perheensä luo” vaikka minä olisin halunnut meidän olevan yksi perhe.

Ap

Minä minä minä ja mun tunteet. Kunnioitan miestä että hoitaa vanhemmatkin lapsensa ja kuuntelee heidän toiveitaan!

Oletko, ap, ainoa lapsi, kun sulle tämä monilapsisen perheen elämä on näin vierasta?

Voi luoja näitä uusperhekuvioita! Itse olen lapsuuteni viettänyt uusperheessä, jossa oli äitini ja hänen kaksi lastaan ja äidin mies ja hänen neljä lastaan. Lisäksi vierailin isäni luona, jossa asui hänen vaimonsa ja vaimon kaksi lasta. Vaikka lapsuuteni oli turvallinen ja päällisin puolin mukavaa aikaa, olen jo nuoresta asti vannonut, että en koskaan aikuisena lähde noihin kuvioihin, enkä pakota lapsiani asumaan uusperheessä. Jos meillä sattuisi ero tulemaan, en ottaisi uutta miestä saman katon alle niin kauan, kun kotona asuisi lapsia. Minun mielestä tämä ei ole mitään marttyyriutta tai uhriutumista, vaan ihan terveen järjen käyttöä ja sitä, että laittaa muutamaksi vuodeksi lapset itsensä etusijalle.

Vierailija kirjoitti:

Koita ap muistaa, että ne isotkin lapset on vielä aika pieniä. He osaa sen mitä vanhemmat on opettaneet. Älä syytä lapsia siitä, että mies haluaa päästä helpolla. Koita sinä olla heillekin se turvallinen aikuinen, joka opettaa niitä pieniä arjen taitoja ja tapoja, joita elämässä tarvitaan. Ja muista, että hyvät sisarussuhteet on myös sun lasten etu.

Mutta ei sun tarvitse myöskään miksikään pyykki- ja tiskivastaavaksi ryhtyä. Jos mies ei pyydä lapsia viemään likaisia astioita ja pyykkejä oikeaan paikkaan, hän sitten varmaan hoitaa homman ihan itse. Tai sitten palauttaa lapset äidille likapyykkisäkin kanssa. Ehkäpä ymmärtää sitten, kun asiasta alkaa tulla sitä kautta palautetta.

Ai äidin vika? Ja ihan neutraalisti tässä vain likapyykit palautetaan?

Ehkä parasta olisi ymmärtää, että ydinperheissäkin on joskus raskasta tai ärsyttäviä asioita. Eikä ole yhtä oikeaa tapaa olla.

Kaikki eivät koe astioiden viemistä pöydältä tiskipöydälle tai pyykkien laittamista pyykkikoriin samalla tapaa isoiksi jutuiksi ydinperhessäkään. Tai että osa pyykeistä on siellä korissa ja osa ei. Minä olen ollut äitinä 9 vuotta, ja täytyy sanoa että tätä asiaa en edes ole kokenut ongelmaksi. Jossain toisessa perheessä toisenlaista. Pyykkejä aikuiset joutuvat kuitenkin pesemään, jotta lapset löytävät puhdasta päälle.

Kun lapseton ihminen lähtee uusperhekuvioon, ei luultavasti tiedä mihin lähtee. Eikä kyllä välttämättä se toisella kierroksella olevakaan..

Ap voisi katsella peiliin. Jos miehesi lapset ovat aluksi olleet teillä hyväkäytöksisiä, niin joku on muuttunut kun enää eivät ole.

Ap sanoit, että lapset ovat mukavia, mutta tässä ketjussa et ole sanonut heistä yhtään mukavaa sanaa. Lapset aistivat vihamielisyyden ja ahtauden. Se on yksi tapa tulla nähdyksi, että levittelee tavaroita ja pyrkii hallitsemaan tilaa. Vanhemmilla lapsilla on kodin kaipuu. Ap, sinä et selvästikään anna vanhempien lasten pitää SINUN kotia myös omanaan. Itsekin sanoit, että lapset ovat vierailulla tai tapaamassa isäänsä. Ei, lapset eivät ole teillä kylässä. He ovat asumassa ja elämässä arkea toisessa kodissaan.

Sinun tehtäväsi on antaa heille tilaa omassa kodissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koita ap muistaa, että ne isotkin lapset on vielä aika pieniä. He osaa sen mitä vanhemmat on opettaneet. Älä syytä lapsia siitä, että mies haluaa päästä helpolla. Koita sinä olla heillekin se turvallinen aikuinen, joka opettaa niitä pieniä arjen taitoja ja tapoja, joita elämässä tarvitaan. Ja muista, että hyvät sisarussuhteet on myös sun lasten etu.

Mutta ei sun tarvitse myöskään miksikään pyykki- ja tiskivastaavaksi ryhtyä. Jos mies ei pyydä lapsia viemään likaisia astioita ja pyykkejä oikeaan paikkaan, hän sitten varmaan hoitaa homman ihan itse. Tai sitten palauttaa lapset äidille likapyykkisäkin kanssa. Ehkäpä ymmärtää sitten, kun asiasta alkaa tulla sitä kautta palautetta.

Ai äidin vika? Ja ihan neutraalisti tässä vain likapyykit palautetaan?

Ehkä parasta olisi ymmärtää, että ydinperheissäkin on joskus raskasta tai ärsyttäviä asioita. Eikä ole yhtä oikeaa tapaa olla.

Kaikki eivät koe astioiden viemistä pöydältä tiskipöydälle tai pyykkien laittamista pyykkikoriin samalla tapaa isoiksi jutuiksi ydinperhessäkään. Tai että osa pyykeistä on siellä korissa ja osa ei. Minä olen ollut äitinä 9 vuotta, ja täytyy sanoa että tätä asiaa en edes ole kokenut ongelmaksi. Jossain toisessa perheessä toisenlaista. Pyykkejä aikuiset joutuvat kuitenkin pesemään, jotta lapset löytävät puhdasta päälle.

Kun lapseton ihminen lähtee uusperhekuvioon, ei luultavasti tiedä mihin lähtee. Eikä kyllä välttämättä se toisella kierroksella olevakaan..

Meillä on kaikille lapsille omat vaatteet meillä emmekä näin ollen palauttele vaatteita lasten äidille. Ja minä pyykkään mielelläni, se ei ole tässä se ongelma. Itse aion edellyttää omilta lapsiltani likaisten vaatteiden viemisen pyykkikoriin lattialle heittämisen sijaan sitten kun he ovat tarpeeksi vanhoja sen tekemään. Siinä teen palveluksen myös lasten tuleville puolisoille, kun heidän ei tarvitse sitten kulkea ympäri kotia poimimassa sukkia/muita vaatteita lattioilta kun äiti on hyvissä ajoin tuollaiset perustavat opettanut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koita ap muistaa, että ne isotkin lapset on vielä aika pieniä. He osaa sen mitä vanhemmat on opettaneet. Älä syytä lapsia siitä, että mies haluaa päästä helpolla. Koita sinä olla heillekin se turvallinen aikuinen, joka opettaa niitä pieniä arjen taitoja ja tapoja, joita elämässä tarvitaan. Ja muista, että hyvät sisarussuhteet on myös sun lasten etu.

Mutta ei sun tarvitse myöskään miksikään pyykki- ja tiskivastaavaksi ryhtyä. Jos mies ei pyydä lapsia viemään likaisia astioita ja pyykkejä oikeaan paikkaan, hän sitten varmaan hoitaa homman ihan itse. Tai sitten palauttaa lapset äidille likapyykkisäkin kanssa. Ehkäpä ymmärtää sitten, kun asiasta alkaa tulla sitä kautta palautetta.

Ai äidin vika? Ja ihan neutraalisti tässä vain likapyykit palautetaan?

Ehkä parasta olisi ymmärtää, että ydinperheissäkin on joskus raskasta tai ärsyttäviä asioita. Eikä ole yhtä oikeaa tapaa olla.

Kaikki eivät koe astioiden viemistä pöydältä tiskipöydälle tai pyykkien laittamista pyykkikoriin samalla tapaa isoiksi jutuiksi ydinperhessäkään. Tai että osa pyykeistä on siellä korissa ja osa ei. Minä olen ollut äitinä 9 vuotta, ja täytyy sanoa että tätä asiaa en edes ole kokenut ongelmaksi. Jossain toisessa perheessä toisenlaista. Pyykkejä aikuiset joutuvat kuitenkin pesemään, jotta lapset löytävät puhdasta päälle.

Kun lapseton ihminen lähtee uusperhekuvioon, ei luultavasti tiedä mihin lähtee. Eikä kyllä välttämättä se toisella kierroksella olevakaan..

Meillä on kaikille lapsille omat vaatteet meillä emmekä näin ollen palauttele vaatteita lasten äidille. Ja minä pyykkään mielelläni, se ei ole tässä se ongelma. Itse aion edellyttää omilta lapsiltani likaisten vaatteiden viemisen pyykkikoriin lattialle heittämisen sijaan sitten kun he ovat tarpeeksi vanhoja sen tekemään. Siinä teen palveluksen myös lasten tuleville puolisoille, kun heidän ei tarvitse sitten kulkea ympäri kotia poimimassa sukkia/muita vaatteita lattioilta kun äiti on hyvissä ajoin tuollaiset perustavat opettanut.

Ap

Voi voi. Palataan asiaan tossa 20 vuoden päästä, kun olet elänyt läpi lastesi uhmaiät, eskariuhman, kolmasluokkalaisen kapinan, esimurrosiän, murrosiän ja kotona irtautumisen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koita ap muistaa, että ne isotkin lapset on vielä aika pieniä. He osaa sen mitä vanhemmat on opettaneet. Älä syytä lapsia siitä, että mies haluaa päästä helpolla. Koita sinä olla heillekin se turvallinen aikuinen, joka opettaa niitä pieniä arjen taitoja ja tapoja, joita elämässä tarvitaan. Ja muista, että hyvät sisarussuhteet on myös sun lasten etu.

Mutta ei sun tarvitse myöskään miksikään pyykki- ja tiskivastaavaksi ryhtyä. Jos mies ei pyydä lapsia viemään likaisia astioita ja pyykkejä oikeaan paikkaan, hän sitten varmaan hoitaa homman ihan itse. Tai sitten palauttaa lapset äidille likapyykkisäkin kanssa. Ehkäpä ymmärtää sitten, kun asiasta alkaa tulla sitä kautta palautetta.

Ai äidin vika? Ja ihan neutraalisti tässä vain likapyykit palautetaan?

Ehkä parasta olisi ymmärtää, että ydinperheissäkin on joskus raskasta tai ärsyttäviä asioita. Eikä ole yhtä oikeaa tapaa olla.

Kaikki eivät koe astioiden viemistä pöydältä tiskipöydälle tai pyykkien laittamista pyykkikoriin samalla tapaa isoiksi jutuiksi ydinperhessäkään. Tai että osa pyykeistä on siellä korissa ja osa ei. Minä olen ollut äitinä 9 vuotta, ja täytyy sanoa että tätä asiaa en edes ole kokenut ongelmaksi. Jossain toisessa perheessä toisenlaista. Pyykkejä aikuiset joutuvat kuitenkin pesemään, jotta lapset löytävät puhdasta päälle.

Kun lapseton ihminen lähtee uusperhekuvioon, ei luultavasti tiedä mihin lähtee. Eikä kyllä välttämättä se toisella kierroksella olevakaan..

Meillä on kaikille lapsille omat vaatteet meillä emmekä näin ollen palauttele vaatteita lasten äidille. Ja minä pyykkään mielelläni, se ei ole tässä se ongelma. Itse aion edellyttää omilta lapsiltani likaisten vaatteiden viemisen pyykkikoriin lattialle heittämisen sijaan sitten kun he ovat tarpeeksi vanhoja sen tekemään. Siinä teen palveluksen myös lasten tuleville puolisoille, kun heidän ei tarvitse sitten kulkea ympäri kotia poimimassa sukkia/muita vaatteita lattioilta kun äiti on hyvissä ajoin tuollaiset perustavat opettanut.

Ap

Olet koko ajan puhunut kuin lapset vain kävisi siellä. Ja erittäin rumasti ja aggressiivisesti heistä ylipäätään. Onko heillä oikeasti tervetullut olo siellä? Monesti ns "ikävä käytös" on reaktio johonkin. Lapsi levittää tavaroitaan merkiten niillä reviiriään. Ja testaten rajoja.

Jotenkin häkellyttää nyt kaikista näistä sun kirjoituksistasi sellainen täydellinen tietämättömyys, millaisia lapset on.

Ap on kyllä varsin nihkeä tyyppi. Oletko miettinyt, että mies nimenomaan haluaa viettää aikaa lasten kanssa ja ilman sinua?

Nyt Ap, iso korjaus asenteeseen. Pipoa löysemmälle. Muuten olet kohta 24/7 yksinhuoltaja (paitsi silloin kun lapset ovat viettämässä mukavaa perhearkea isänsä kanssa).