Uusperheelliset, miten hoidatte lapsia kun kaikki paikalla?
Meillä on 2 yhteistä, pientä lasta ja miehelläni lisäksi 2 edellisestä avoliitostaan. Aina kun miehen lapset ovat meillä, he haluaisivat jatkuvasti tehdä asioita, joihin pienimpiä ei voi ottaa mukaan, mikä tarkoittaa, että minun pitäisi sitten olla kahden pienen lapsemme yh ne ajat kun miehen lapset ovat meillä (ja ovat enemmän kuin joka toinen vkonl). Miten te muut uusperheelliset olette sumplineet nuo asiat?
Kommentit (333)
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinun pitää aikuistua tai muuten pilaat ihan kaikkien elämän. Olen kasvanut kodissa, jossa olin toinen noista "pienistä lapsista" ja äitini käyttäytyi kuin sinä sisaruspuolia kohtaan. Vihamielisesti, lapsellisesti ja koko ajan kytäten. Juurikin tuota kamalaa typeristä pikkuasioista naputtamista ja hyvä, ettei sekuntikellolla ja viivottimella mitattu, mitä kukakin lapsi saa tai ei saa.
Tämä pilasi meidän kahden nuorimman ja noiden sisaruspuolten välit, kodin tunnelma oli ihan hirveä ja riitaisa ja äitini oppi uhriutumaan 1000-prosenttisesti ja edelleen jatkaa sitä.
Sinä olet tiennyt miehen ottaessasi, että hänellä ON lapsia. Nyt sinun pitää olla toinen huushollista aikuisista kitisevän kakaran sijaan! Oikeasti.
Mulla samanlainen tapaus lähipiirissä. Miehen ex-liiton lapsista mustasukkainen nainen pilasi välit kaikilta, niin uusien lasten ja vanhempien lasten väliltä, kuin myös ennen toimeen tulleen miehen ex-puolison ja miehen välit, vanhempien sisarusten äidin ja uusien sisarusten välit, miehensä ja uuden puolison suvun välit, sekä lopulta kun ero tuli, omien lastensa ja näiden isän välit. Itsekkyyttään, mustasukkaisuuttaan ym. jatkuvalla valituksella ja haukkumisella, kun hänen lapsensa ja hän itse ei saa koskaan tarpeeksi huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen piti tuollainen selitys keksiä, että ensimmäiset lapset olivat vahinkoja.
Miksi ei vain sanonut, että minulla on kaksi lasta entisestä suhteesta.
Vai oliko tuo miehen selitys vai ap:n kehittelemä.
Todennäköisesti siksi, että ap kuuluu niihin naisiin, jotka syyllistävät puolisoaan kaikista aikaisemmista suhteista ja siitä, miten on saattanut tehdä lapsia "sellaisen naisen" kanssa. Jotain pitää selittää tilanteen rauhoittamiseksi. Ap:n miehellä varmaan fiilikset, että ojasta allikkoon tuli mentyä vaimon valinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIKSI teillä on tuo tilanne???
Koska olen naimisissa mieheni kanssa ja hänen nuoruuden rakastettu tuli aikoinaan raskaaksi ”vaikka söi pillereitä”.
Miehet selittävät kaiken aina edellisen vaimon syyksi ja uudet vaimot uskovat.
Mä en pitkällä tikullakaan koskisi mieheen, jolla on niin huono naismaku, että kaikki exät on hulluja, huijareita jne. Itse kun en kuulu siihen porukkaan ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIKSI teillä on tuo tilanne???
Koska olen naimisissa mieheni kanssa ja hänen nuoruuden rakastettu tuli aikoinaan raskaaksi ”vaikka söi pillereitä”.
Ja sen takia sinä synnytit kaksi lasta?
Olisiko mun pitänyt jäädä lapsettomaksi?
Itse ajattelen asian niin, että ei tietenkään tarvitse olla 24/7 yhdessä, mutta mielestäni perheen pitää sopeuttaa tekemisensä sen mukaan, että huomioidaan, että tässä tilanteessa emme voi tehdä kaikkia asioita mitä ilman vauvaa ja taaperoa voisimme tehdä. Nämä lapset ihan jatkuvasti ehdottavat kaikkea sellaista, mikä pienille ei sovi. Eihän ydinperheessäkään isä mene kahden lapsen kanssa aamusta iltaan paikasta toiseen mihin vaan ikinä haluavat mennä ja äiti hoida vauvan ja taaperon kanssa sillä välin ruokia yms.
Ap
Ei todellakaan tarvitse sopeuttaa mitään. Sinä hoidat pikkukersat silloin kun isällä isompien kanssa muuta ohjelmaa. Tämä on ihan normaali toimintaa kun perheessä eri-ikäisiä lapsia. Lopeta tuo nillitys.
Miehen täytyy niinä isäviikonloppuina nimenomaan olla niiden isompien lasten isä. Pienemmille hän on kuitenkin isä valtaosan ajasta.
Kyllähän se niin menee, että miehen on hoidettava pienempiä lapsia myös niinä päivinä, kun isommat ovat teillä. Yhdessä olette lapset hankkineet ja yhdessä ne kuuluu myös hoitaa. Ei mies voi ulkoistaa itseään tästä vastuusta kymmeneksi päiväksi kuukaudessa. Ja isommat lapset eivät voi olettaa, että saavat isänsä jakamattoman huomion niinä päivinä kun ovat teillä. Ei se niin mene ydinperheessäkään.
Ap ei ole itsekäs, vaan hänellä on täysi oikeus vaatia osallistumista. Ja oikeus vaatia myös täysin omaakin aikaa ilman yhtään lasta. Äidillä on kaksi lasta, joista hän on vastuussa ja miehellä niitä on neljä. Jos päättää hankkia neljä lasta, on se vaan tosiasia, että silloin on pystyttävä pitämään huolta kaikista neljästä - vaikka yksin. Jos ei tähän pysty, kannattaa pitää se pippeli housuissa ja rajoittaa lasten lukumäärä niin, että pystyy kaikista huolehtimaan.
Ja ydinperheilijöiden on melko turha tulla tämmöisiin asioihin kommentoimaan yhtään mitään, kun teillä ei ole uusperheessä elämisestä minkäänlaista kokemusta. Kyllähän ne intressit lastenhoidosta ja vastuun jakamisesta on ihan erilaiset, kun kyseessä on yhteiset lapset. Tällöin molemmat tekevät kaikkensa omien lastensa eteen, mutta tilanne on aivan eri uusperheessä. Siellä on aina ne omaa lihaa ja verta olevat lapset etusijalla, ja se on täysin paskapuhetta, joka muuta väittää.
Mun neuvo ap:lle on se, että kylmän viileästi lähdet omille menoille ja harrastuksille silloinkin kun kaikki lapset ovat teillä. Miehen on otettava vastuu ja herättävä siihen, että sinä ja miehesi ette ole eronneet tai sopineet yhteisten lastenne vuoroviikkohoidoista. Sinä olet aikuinen, joka päättää omat syömisensä sekä sen mitä katsoo telkkarista. Toki lasten toiveita voi kuunnella, mutta sinä aikuisena päätät viime kädessä. Sinun ei tarvitse omassa kodissasi alistua tai olla pompotettavana. Tuon ikäiset lapset osaavat kyllä jo siivota omat jälkensä ja jos ei siisteysasioita opeteta jo pienestä pitäen, niin mitä luulette, alkavatko he 15-vuotiaina siivota sotkunsa kuin taikaiskusta, kun heiltä sitä viimein yritetään vaatia? No eivät takuulla. Jos mies kokee, ettei pärjää kaikkien neljän lapsensa kanssa, niin voihan hän sitten pyytää hoitoapua esim. isovanhemmilta. Ei ole äidin tehtävä mahdollistaa oman hyvinvointinsa ja jaksamisensa kustannuksella miehen viihdekeskuksena toimiminen. Kaikki itsekkääksi haukkuvat ydinperhemutsit voivat nyt ihan vapaasti kauhistella siellä ruutujensa äärellä, mutta voittehan te alkuun ottaa vaikka naapurin pari lasta teille asumaan kymmeneksi päiväksi kuukaudessa ja kokeilla, miltä se tuntuu kun muututte vieraiksi omassa talossanne. Ja siihen on turha vedota, että ap on tiennyt mihin lähtee ja turha itkeä nyt jälkeenpäin. Itsepä on perheellisen miehen valinnut ja pitää hyväksyä koko paketti. Höpö höpö. Kukaan ei voi etukäteen tietää mitä helvettiä se voi olla, kun kasvatustavat ovatkin kuin yö ja päivä.
Ei todellakaan tarvitse sopeuttaa mitään. Sinä hoidat pikkukersat silloin kun isällä isompien kanssa muuta ohjelmaa. Tämä on ihan normaali toimintaa kun perheessä eri-ikäisiä lapsia. Lopeta tuo nillitys.[/quote]
Normaalia toimintaa kun on ydinperhe kyseessä ja isä näin ottaa vastuun yhteisistä lapsista helpottaen äidin hoitotaakkaa. Ei edellisten suhteiden lasten kuulu tullessaan kuormittaa toista vanhempaa suhteettoman paljon, vaan hoitovastuun pitää jakautua myös niinä päivinä yhteisten lasten osalta. Joo, isä on pienempien lasten elämässä myös silloin kuin isommat eivät ole paikalla, mutta ei se sitä tarkoita, että pienempienkin pitää elää "erolasten" elämää eli luopua isästään säännöllisesti joka kuukausi.
Aloittaja on itse halunnut pari lasta peräkkäin, varmaankin harkitusti, oletan. Tietäen, että miehellä on ennestään noinkin pienet lapset. Ainakin ovat olleet tosi pienet tutustumisvaiheessa. Ja erokin on ollut ilmeisisti silloin aika tuore.
Silloin pitää tajuta, että on olemassa neljä eri-ikäistä lasta huushollissa 10 päivää. Nämä eivät leiki yhdessä kaiken aikaa.
Jos se vaihtoehto ei käy, että vauva ja taapero ovat mukana yhteisissä ulkoiluissa tms. toiminnassa miehen lasten tapaamisviikolla, niin ei voi muuta kuin jakaa toiminta lasten kesken.
Isommat ovat isänsä kanssa ja ap pienempien. Miten sen muuten voi tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö arkena lapset ole tarhassa ja koulussa ja iltapäivisin välillä kavereilla ja harrastuksissa. Arkena kannattaa hoitaa enimmät siivoukset ja kaupassakäynnit myös viikonlopun varalle. Viikonloppuna voi sitten koko perhe viettää aikaa yhdessä ja varmaan sitä omaakin aikaa välillä järjestyy, jos vanhemmat niin sopivat.
Ja kannattaa tarpeen mukaan hyödyntää ruokakaupan kotitoimituksia ja välillä vaikka woltia tai siivouspalveluita jos arki tuntuu liian kuormittavalta.Koronan takia lapsilla ei ole nyt harrastuksia ja ”koska lapset ovat niin vähän meillä”, isä haluaa viettää lasten kanssa illat ja viikonloput. Lapset näkevät kavereitaan päivisin, jos näkevät. Eikä se siis ole minulle mikään ongelma, ongelma on se, että minun vastuulleni jää yksikseen 2 lapsen hoito kun nämä isommat lapset vievät isäänsä paikasta toiseen tai meillä ollessaan leikkivät huoneessaan isänsä kanssa. Lisäksi koen isomman lapsemme kannalta ikäväksi, että isi aina lähtee kahden lapsensa kanssa jättäen meidät kotiin ja nykyään joskus kyllä sitten kysyy ”haluatko tulla mukaamme leikkimään pihalle”. Eli ihan kun tämä meidän lapsemme ei olisi hänen perhettään vaan saisi ”säälistä” joskus osallistua isin perheen juttuihin. Mieheni on siis yrittänyt tsempata tuossa kun olen yrittänyt hänelle asiasta puhua ja ottaa nykyään välillä meidän vanhemman lapsemme mukaan ulos. Viimeksikin 9-vuotias oikein ihmetteli, että ”ai, tuleeko X mukaamme”.
Ap
Ap
Miksi sinä olet tehnyt liian nopealla tempolla ne kaksi lasta, kun tiesit, että nuo edelliset on olemassa?
Palkkaa apua, jos se noin ylivoimaista on tai laita isompi päivähoitoon?
Jaksan hyvin hoitaa lapseni, siitä ei ole kyse, vaan olen lapsieni puolesta harmissani, kun heidän isänsä ”poistuu heidän elämästään” säännöllisesti ”toisen perheensä luo” vaikka minä olisin halunnut meidän olevan yksi perhe.
Ap
Se sun miehesi on neljän lapsen isä ja nuo ikäerotkin oli sulla vallan hyvin tiedossa jo ennen kuin raskaaksi tulit. Noilla lapsilla on ikätasoisensa tekemiset ja se sinun vain täytyy nyt ymmärtää. Sinun pitää myös käsittää, että noilla lapsilla on oikeus ihan omaan aikaan oman isänsä kanssa.
Mutta niin on nuoremmillakin lapsilla. Isän olisi nyt hyvä pohtia tilannetta tältä kannalta. Hän ei voi sysätä pienempiä lapsia syrjään kuin kyseessä olisi sateenvarjo, jota ei nyt muutamaan päivään tarvita. Osa ajasta pitäisi viettää yhdessä nykyisen vaimon ja kaikkien neljän lapsen kanssa. Lapset ovat toistensa lähisukulaisia, koska heillä on sama isä. Minulle tulee tässä mieleen, että isoille lapsille voi olla epäselvää, että pienet ovat todellakin heidän sisaruspuoliaan (sisarpuolia tai velipuolia).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö arkena lapset ole tarhassa ja koulussa ja iltapäivisin välillä kavereilla ja harrastuksissa. Arkena kannattaa hoitaa enimmät siivoukset ja kaupassakäynnit myös viikonlopun varalle. Viikonloppuna voi sitten koko perhe viettää aikaa yhdessä ja varmaan sitä omaakin aikaa välillä järjestyy, jos vanhemmat niin sopivat.
Ja kannattaa tarpeen mukaan hyödyntää ruokakaupan kotitoimituksia ja välillä vaikka woltia tai siivouspalveluita jos arki tuntuu liian kuormittavalta.Koronan takia lapsilla ei ole nyt harrastuksia ja ”koska lapset ovat niin vähän meillä”, isä haluaa viettää lasten kanssa illat ja viikonloput. Lapset näkevät kavereitaan päivisin, jos näkevät. Eikä se siis ole minulle mikään ongelma, ongelma on se, että minun vastuulleni jää yksikseen 2 lapsen hoito kun nämä isommat lapset vievät isäänsä paikasta toiseen tai meillä ollessaan leikkivät huoneessaan isänsä kanssa. Lisäksi koen isomman lapsemme kannalta ikäväksi, että isi aina lähtee kahden lapsensa kanssa jättäen meidät kotiin ja nykyään joskus kyllä sitten kysyy ”haluatko tulla mukaamme leikkimään pihalle”. Eli ihan kun tämä meidän lapsemme ei olisi hänen perhettään vaan saisi ”säälistä” joskus osallistua isin perheen juttuihin. Mieheni on siis yrittänyt tsempata tuossa kun olen yrittänyt hänelle asiasta puhua ja ottaa nykyään välillä meidän vanhemman lapsemme mukaan ulos. Viimeksikin 9-vuotias oikein ihmetteli, että ”ai, tuleeko X mukaamme”.
Ap
Ap
Miksi sinä olet tehnyt liian nopealla tempolla ne kaksi lasta, kun tiesit, että nuo edelliset on olemassa?
Palkkaa apua, jos se noin ylivoimaista on tai laita isompi päivähoitoon?
Jaksan hyvin hoitaa lapseni, siitä ei ole kyse, vaan olen lapsieni puolesta harmissani, kun heidän isänsä ”poistuu heidän elämästään” säännöllisesti ”toisen perheensä luo” vaikka minä olisin halunnut meidän olevan yksi perhe.
Ap
Se sun miehesi on neljän lapsen isä ja nuo ikäerotkin oli sulla vallan hyvin tiedossa jo ennen kuin raskaaksi tulit. Noilla lapsilla on ikätasoisensa tekemiset ja se sinun vain täytyy nyt ymmärtää. Sinun pitää myös käsittää, että noilla lapsilla on oikeus ihan omaan aikaan oman isänsä kanssa.
Mutta niin on nuoremmillakin lapsilla. Isän olisi nyt hyvä pohtia tilannetta tältä kannalta. Hän ei voi sysätä pienempiä lapsia syrjään kuin kyseessä olisi sateenvarjo, jota ei nyt muutamaan päivään tarvita. Osa ajasta pitäisi viettää yhdessä nykyisen vaimon ja kaikkien neljän lapsen kanssa. Lapset ovat toistensa lähisukulaisia, koska heillä on sama isä. Minulle tulee tässä mieleen, että isoille lapsille voi olla epäselvää, että pienet ovat todellakin heidän sisaruspuoliaan (sisarpuolia tai velipuolia).
ap kertoo miehen hoitavan paljon myös niitä nuorempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö arkena lapset ole tarhassa ja koulussa ja iltapäivisin välillä kavereilla ja harrastuksissa. Arkena kannattaa hoitaa enimmät siivoukset ja kaupassakäynnit myös viikonlopun varalle. Viikonloppuna voi sitten koko perhe viettää aikaa yhdessä ja varmaan sitä omaakin aikaa välillä järjestyy, jos vanhemmat niin sopivat.
Ja kannattaa tarpeen mukaan hyödyntää ruokakaupan kotitoimituksia ja välillä vaikka woltia tai siivouspalveluita jos arki tuntuu liian kuormittavalta.Koronan takia lapsilla ei ole nyt harrastuksia ja ”koska lapset ovat niin vähän meillä”, isä haluaa viettää lasten kanssa illat ja viikonloput. Lapset näkevät kavereitaan päivisin, jos näkevät. Eikä se siis ole minulle mikään ongelma, ongelma on se, että minun vastuulleni jää yksikseen 2 lapsen hoito kun nämä isommat lapset vievät isäänsä paikasta toiseen tai meillä ollessaan leikkivät huoneessaan isänsä kanssa. Lisäksi koen isomman lapsemme kannalta ikäväksi, että isi aina lähtee kahden lapsensa kanssa jättäen meidät kotiin ja nykyään joskus kyllä sitten kysyy ”haluatko tulla mukaamme leikkimään pihalle”. Eli ihan kun tämä meidän lapsemme ei olisi hänen perhettään vaan saisi ”säälistä” joskus osallistua isin perheen juttuihin. Mieheni on siis yrittänyt tsempata tuossa kun olen yrittänyt hänelle asiasta puhua ja ottaa nykyään välillä meidän vanhemman lapsemme mukaan ulos. Viimeksikin 9-vuotias oikein ihmetteli, että ”ai, tuleeko X mukaamme”.
Ap
Ap
Miksi sinä olet tehnyt liian nopealla tempolla ne kaksi lasta, kun tiesit, että nuo edelliset on olemassa?
Palkkaa apua, jos se noin ylivoimaista on tai laita isompi päivähoitoon?
Jaksan hyvin hoitaa lapseni, siitä ei ole kyse, vaan olen lapsieni puolesta harmissani, kun heidän isänsä ”poistuu heidän elämästään” säännöllisesti ”toisen perheensä luo” vaikka minä olisin halunnut meidän olevan yksi perhe.
Ap
Se sun miehesi on neljän lapsen isä ja nuo ikäerotkin oli sulla vallan hyvin tiedossa jo ennen kuin raskaaksi tulit. Noilla lapsilla on ikätasoisensa tekemiset ja se sinun vain täytyy nyt ymmärtää. Sinun pitää myös käsittää, että noilla lapsilla on oikeus ihan omaan aikaan oman isänsä kanssa.
Mutta niin on nuoremmillakin lapsilla. Isän olisi nyt hyvä pohtia tilannetta tältä kannalta. Hän ei voi sysätä pienempiä lapsia syrjään kuin kyseessä olisi sateenvarjo, jota ei nyt muutamaan päivään tarvita. Osa ajasta pitäisi viettää yhdessä nykyisen vaimon ja kaikkien neljän lapsen kanssa. Lapset ovat toistensa lähisukulaisia, koska heillä on sama isä. Minulle tulee tässä mieleen, että isoille lapsille voi olla epäselvää, että pienet ovat todellakin heidän sisaruspuoliaan (sisarpuolia tai velipuolia).
Ap kertoo ettei lähde mihinkään sen vauvan kanssa, koska korona. Ei tämä tarkoita, että kaikkien pitää kököttää kotona, koska korona.
Ja jos lapset ei ole ymmärtäneet, että he ovat sisaruspuolia, se on sitten kyllä aikuisten syy. Vauhti ainakin on ollut valtava, kun kuusivuotiaalla on jo uusioperhe ja kaksi pikkusisarusta. Olisi kannattanut ensin elellä perheenä ihan vaan noiden olemassaolevien kanssa, tutustua heihin kunnolla ja sitten vasta tykittää uusia. Tai viimeistään siinä sen kolmosen kohdalla hidastaa vähän ja totuttautua suurperheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIKSI teillä on tuo tilanne???
"Nämä lapset"
Ap
Sori vaan, mutta tämä lause kertoo tyypillisen uusperhetilanteen. Lapset ovat mielestäsi eriarvoiset.. "nämä lapset"
Se on tuo uusperhehomma semmoinen, että moni nykyään eroaa ja odottaa sitä uutta alkua elämälle. Ja uusperhe-elämä sitten avaa silmät monilta osin, kuinka se ydinperhe onkin parempi.
On sääli, etteivät aikuiset pysty ratkomaan ongelmiaan nykyään, vaan seurauksena on ero, josta lapsetkin kärsivät. Uusperhe ei koskaan ole sama asia kuin ydinperhe. Itsekin olen vasten omaa tahtoani joutunut eroamaan, koska toinen lähti työpaikkarakkaudensa (kuukausien salasuhde) mukaan. No, siellä sitten uusperheen ongelmat, joista omatkin lapseni ovat joutuneet kärsimään.
Been there done that kirjoitti:
Kyllähän se niin menee, että miehen on hoidettava pienempiä lapsia myös niinä päivinä, kun isommat ovat teillä. Yhdessä olette lapset hankkineet ja yhdessä ne kuuluu myös hoitaa. Ei mies voi ulkoistaa itseään tästä vastuusta kymmeneksi päiväksi kuukaudessa. Ja isommat lapset eivät voi olettaa, että saavat isänsä jakamattoman huomion niinä päivinä kun ovat teillä. Ei se niin mene ydinperheessäkään.
Ap ei ole itsekäs, vaan hänellä on täysi oikeus vaatia osallistumista. Ja oikeus vaatia myös täysin omaakin aikaa ilman yhtään lasta. Äidillä on kaksi lasta, joista hän on vastuussa ja miehellä niitä on neljä. Jos päättää hankkia neljä lasta, on se vaan tosiasia, että silloin on pystyttävä pitämään huolta kaikista neljästä - vaikka yksin. Jos ei tähän pysty, kannattaa pitää se pippeli housuissa ja rajoittaa lasten lukumäärä niin, että pystyy kaikista huolehtimaan.
Ja ydinperheilijöiden on melko turha tulla tämmöisiin asioihin kommentoimaan yhtään mitään, kun teillä ei ole uusperheessä elämisestä minkäänlaista kokemusta. Kyllähän ne intressit lastenhoidosta ja vastuun jakamisesta on ihan erilaiset, kun kyseessä on yhteiset lapset. Tällöin molemmat tekevät kaikkensa omien lastensa eteen, mutta tilanne on aivan eri uusperheessä. Siellä on aina ne omaa lihaa ja verta olevat lapset etusijalla, ja se on täysin paskapuhetta, joka muuta väittää.
Mun neuvo ap:lle on se, että kylmän viileästi lähdet omille menoille ja harrastuksille silloinkin kun kaikki lapset ovat teillä. Miehen on otettava vastuu ja herättävä siihen, että sinä ja miehesi ette ole eronneet tai sopineet yhteisten lastenne vuoroviikkohoidoista. Sinä olet aikuinen, joka päättää omat syömisensä sekä sen mitä katsoo telkkarista. Toki lasten toiveita voi kuunnella, mutta sinä aikuisena päätät viime kädessä. Sinun ei tarvitse omassa kodissasi alistua tai olla pompotettavana. Tuon ikäiset lapset osaavat kyllä jo siivota omat jälkensä ja jos ei siisteysasioita opeteta jo pienestä pitäen, niin mitä luulette, alkavatko he 15-vuotiaina siivota sotkunsa kuin taikaiskusta, kun heiltä sitä viimein yritetään vaatia? No eivät takuulla. Jos mies kokee, ettei pärjää kaikkien neljän lapsensa kanssa, niin voihan hän sitten pyytää hoitoapua esim. isovanhemmilta. Ei ole äidin tehtävä mahdollistaa oman hyvinvointinsa ja jaksamisensa kustannuksella miehen viihdekeskuksena toimiminen. Kaikki itsekkääksi haukkuvat ydinperhemutsit voivat nyt ihan vapaasti kauhistella siellä ruutujensa äärellä, mutta voittehan te alkuun ottaa vaikka naapurin pari lasta teille asumaan kymmeneksi päiväksi kuukaudessa ja kokeilla, miltä se tuntuu kun muututte vieraiksi omassa talossanne. Ja siihen on turha vedota, että ap on tiennyt mihin lähtee ja turha itkeä nyt jälkeenpäin. Itsepä on perheellisen miehen valinnut ja pitää hyväksyä koko paketti. Höpö höpö. Kukaan ei voi etukäteen tietää mitä helvettiä se voi olla, kun kasvatustavat ovatkin kuin yö ja päivä.
Tämä on hyvä neuvo, koska mies voi tehdä myös niin, että on kaikki "isäviikonloput" kokonaan poissa kotoa eli vuokraa mökin tms. ja lähtee isompien kanssa laskettelemaan, kalastamaan, harrastamaan jne. Silloin ap:n on hankala sanoa, että minä teen nyt sen, mitä haluan - hänhän on yksin.
Ap lapsineen on miehelle kakkosperhe - jokainen uusperheessä elävä tietää, että ei ole ensimmäinen, ei ole unelma, ei ole paras, vaan on jotain sellaista, mihin tyydytään, kun eka yritys meni pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tässä olisi keskustelun paikka miehesi kanssa. Perheen vanhemmille lapsille sovittava samat säännöt, mitä teidän lapsilla. Esim. lautaset keittiöön jne. Voit myös hyvin tällaisissa asioissa komentaa lapsia teidän yhteisessä kodissa. Ja ruokahommat myös sovitte yhdessä. Muutos tässä lähtee sinun ja miehesi välisestä keskustelusta. Ymmärrän, että asioita tehdään paljon erillään, kun lapsilla ikäeroa, mutta tuollaiset perusasiat pitäisi saada kuntoon. Uskon, että se vähentäisi ketutustasi jo paljon. Tuolla porukalla on vielä vaikea löytää yhdessä tehtäviä asioita: pienemmät lapset ei osaa vielä esim. lautapelejä mihin isommat motivoituisi jne. Televisio-ohjelmatkin on ihan eri, mitä voitte katsoa ja 6- ja 9-vuotiailla alkaa myös olla paljon juttuja, mitä seuraavat ja mistä puhutaan esim. koulussa kavereiden kanssa. Meillä tuollaisia juttuja esim. n. tuon ikäisillä lapsilla putous ja selviytyjät ja game of games. Putous voisi olla sellainen, mitä taaperokin voisi ihmetellä isompien vanavedessä. Yrittäkää löytää vaikka 1-2 tällaista yhteistä juttua 5 päivän jaksolle, jolloin lapset teillä. Jos nyt ei ole tosiaan mitään niin varmasti jo pari juttua helpottaisi mieltäsi.
En nyt ymmärrä alkuunkaan miksi lapset eivät voisi välillä tehdä jotain yhdessä. Minulla on 10 vuotta itseäni nuorempi sukulaispoika, jonka mummolassa vietin lapsena pitkiä aikoja. Minut "komennettiin" usein leikkimään hänen kanssaan, mutta minusta se oli hauskaa. Rakensin hänelle korkeaa tornia palikoista ja poika kaatoi tornin. Ja taas uudestaan. Ja muuta sellaista, mistä pienet pitävät. Aikuisena oli hauskaa, kun kerroin tästä sukulaispojalle.
Siksi että ap:lle ei käy mikään. Normiperheethän esimerkiksi liikkuu joka puolella niiden isompien riennoissa ja se vauva vain keikkuu mukana. Ap ei voi.
Niin, ydinperheessä ja muutenkin normaaliälyisten perheessä se homma menee niin, että varmistetaan, että isommat lapset ei joudu kärsimään pienemmistä, ja tosiaan se vauva keikkuu mukana isompien riennoissa/ toinen vanhempi on pienen/pienten kanssa kotona.
Ei todellakaan niin, että isompien pitäisi pyöriä jonkun vauvan ja taaperon ympärillä ja elää heidän ehdoillaan. He eivät ole valinneet tehdä itselleen sisaruksia, aikuiset on. Joten aikuisten kuuluu pitää huolta, ettei kukaan kärsi.
Ihan normaalisti hoidamme lapsia.
Perheissä on aivan normaalia, että osa porukasta tekee asioita, mihin muut eivät voi osallistua. Ei se tee kenestäkään yksinhuoltajaa. Eivät vanhemmat lapset palaa imetettäviksikään vaikka syntyisi uusi vauva.
Yleensä aikuiset sopivat yhdessä lastenhoidosta. Tuntuu aivan käsittämättömältä että sen sijaan tulee mielipidepalstalle ihmettelemään.
Naapurissa on neljä lasta, kaksi on alaluokilla, kolmas on kolmen ja yksi on vauva. Se vauva kulkee mukana, kun äiti vie kouluun, kerhoon, puistoon, harrastuksiin. Jos on päällekkäisyyksiä, koululaiset on ensin, koska koulu on oppivelvollisuutta, kerho ei. Ja se vauva on edelleen matkassa. Aika hullua olisi, jos noiden kahden koululaisen elämä olisi pysähtynyt vauvan syntymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö arkena lapset ole tarhassa ja koulussa ja iltapäivisin välillä kavereilla ja harrastuksissa. Arkena kannattaa hoitaa enimmät siivoukset ja kaupassakäynnit myös viikonlopun varalle. Viikonloppuna voi sitten koko perhe viettää aikaa yhdessä ja varmaan sitä omaakin aikaa välillä järjestyy, jos vanhemmat niin sopivat.
Ja kannattaa tarpeen mukaan hyödyntää ruokakaupan kotitoimituksia ja välillä vaikka woltia tai siivouspalveluita jos arki tuntuu liian kuormittavalta.Koronan takia lapsilla ei ole nyt harrastuksia ja ”koska lapset ovat niin vähän meillä”, isä haluaa viettää lasten kanssa illat ja viikonloput. Lapset näkevät kavereitaan päivisin, jos näkevät. Eikä se siis ole minulle mikään ongelma, ongelma on se, että minun vastuulleni jää yksikseen 2 lapsen hoito kun nämä isommat lapset vievät isäänsä paikasta toiseen tai meillä ollessaan leikkivät huoneessaan isänsä kanssa. Lisäksi koen isomman lapsemme kannalta ikäväksi, että isi aina lähtee kahden lapsensa kanssa jättäen meidät kotiin ja nykyään joskus kyllä sitten kysyy ”haluatko tulla mukaamme leikkimään pihalle”. Eli ihan kun tämä meidän lapsemme ei olisi hänen perhettään vaan saisi ”säälistä” joskus osallistua isin perheen juttuihin. Mieheni on siis yrittänyt tsempata tuossa kun olen yrittänyt hänelle asiasta puhua ja ottaa nykyään välillä meidän vanhemman lapsemme mukaan ulos. Viimeksikin 9-vuotias oikein ihmetteli, että ”ai, tuleeko X mukaamme”.
Ap
Ap
Miksi sinä olet tehnyt liian nopealla tempolla ne kaksi lasta, kun tiesit, että nuo edelliset on olemassa?
Palkkaa apua, jos se noin ylivoimaista on tai laita isompi päivähoitoon?
Jaksan hyvin hoitaa lapseni, siitä ei ole kyse, vaan olen lapsieni puolesta harmissani, kun heidän isänsä ”poistuu heidän elämästään” säännöllisesti ”toisen perheensä luo” vaikka minä olisin halunnut meidän olevan yksi perhe.
Ap
Se sun miehesi on neljän lapsen isä ja nuo ikäerotkin oli sulla vallan hyvin tiedossa jo ennen kuin raskaaksi tulit. Noilla lapsilla on ikätasoisensa tekemiset ja se sinun vain täytyy nyt ymmärtää. Sinun pitää myös käsittää, että noilla lapsilla on oikeus ihan omaan aikaan oman isänsä kanssa.
Mutta niin on nuoremmillakin lapsilla. Isän olisi nyt hyvä pohtia tilannetta tältä kannalta. Hän ei voi sysätä pienempiä lapsia syrjään kuin kyseessä olisi sateenvarjo, jota ei nyt muutamaan päivään tarvita. Osa ajasta pitäisi viettää yhdessä nykyisen vaimon ja kaikkien neljän lapsen kanssa. Lapset ovat toistensa lähisukulaisia, koska heillä on sama isä. Minulle tulee tässä mieleen, että isoille lapsille voi olla epäselvää, että pienet ovat todellakin heidän sisaruspuoliaan (sisarpuolia tai velipuolia).
Ap kertoo ettei lähde mihinkään sen vauvan kanssa, koska korona. Ei tämä tarkoita, että kaikkien pitää kököttää kotona, koska korona.
Ja jos lapset ei ole ymmärtäneet, että he ovat sisaruspuolia, se on sitten kyllä aikuisten syy. Vauhti ainakin on ollut valtava, kun kuusivuotiaalla on jo uusioperhe ja kaksi pikkusisarusta. Olisi kannattanut ensin elellä perheenä ihan vaan noiden olemassaolevien kanssa, tutustua heihin kunnolla ja sitten vasta tykittää uusia. Tai viimeistään siinä sen kolmosen kohdalla hidastaa vähän ja totuttautua suurperheeksi.
On turha syyllistää avioparia siitä, että he saivat kaksi lasta heti miehen eron jälkeen. Oletan, että Ap oli vapaa, Miehellä sen sijaan oli perhe. Mitä ikinä joku teki, se on mennyttä. Nyt pitää saada uusperhe toimimaan. Mielipahaa aiheuttava tilanne ei hyödytä ketään. Jos tulisi uusi avioero, se olisi kaikille lapsille raskasta. Entä isä? Kahden eri suhteen lapset tulossa isän luokse x pituisiksi ajoiksi. Mitä vapaa-aikaa miehellä olisi? Entä taloudellinen tilanne ja lasten mahdolliset vaikeudet elämässä (koulu, sairaudet tms)? Ja kuka nainen alkaisi suhteeseen noin "epävarman" tapauksen kanssa, kun se kolmaskin nainen ehkä haluaisi oman lapsen? Neuvon Ap:tä juttelemaan miehensä kanssa . Kun isot lapset ovat heillä, mies viettää osan ajasta näiden kanssa. Osa ajasta ollaan yhdessä perheenä. Mielestäni Ap voi joustaa vaatemukesta, että lapset auttavat kotona. No, hän voi sanoa nätisti, että olisi iloinen, jos lapsi vie lautasen tiskipöydälle. Kannattaa kiittää, jos vie. Ap:n tulee muistaa, että isot ovat hänen omien lastensa sisaruksia, siis he ovat tärkeitä henkilöitä. Isojen vaatehuolto kuuluu isälle, joka on lasten vanhempi. Isommille on hyvä korostaa sitä, että pienet ovat heidän sisaruksiaan (puoliksi). Eihän ydinperheissäkään kysytä olemassaolevilta lapsilta haluavatko nämä perheeseen lisää lapsia. Se on täysin vanhempien päätös. Eräässä kirjassa kerrottiin uusperheiden ongelmista tosielämässä. Eräs nainen kertoi miten miehen 3 pikkulasta oli isän luona. Lapset marisivat ja vaikuttivat olevan vailla virikkeitä. Äitipuoli halusi liiton onnistuvan, hän vietti tuntikausia kokoamalla palapeliä, kasaamalla legoja lasten kanssa jne. Vähitellen he tutustuivat. Miehen lapset arvostivat äitipuolta. Toivon tsemppiä Ap:lle ja kaikille.
Jos kaikki ovat koolla, molempien lapsia ruokitaan puolison valmistamilla herkullisilla aterioilla, eräitä ruokarajoitteiden mukaan tietysti, ja sopivia juomia tarjoillaan (yhteiselle lapselle ei alkoholipitoisia, on vielä alaikäinen). Sauna lämmitetään joskus. Eipä niitä muuten yleensä tarvitse hoitaa. Lapsenlapsia höynäytetään tasapuolisesti, mies ehkä omiaan vähän enemmän. Kyllä se siitä. Koko lauma on oma lauma, kunhan sen sellaiseksi mieltää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa käy aika pian niin, että mies lähtee tästäkin perheestä.
Minä taas uskon, että jos joku lähtee, se on Ap. Hän vaikuttaa olevan on yhdentekevä henkilö omassa perheessään. Aivan uskomatonta. Ap:n omat lapset jäävät vaille isänsä huomiota aina, kun isän vanhemmat lapset ovat heillä. Noiden isompien lasten pitää saada viettää muutama tunti yhdessä isänsä kanssa. Mutta muu aika on kyllä koko perheen aikaa, jolloin isommatkin saavat luvan ottaa toiset huomioon. Onko Suomessa tavallista, että lapset eivät tippaakaan välitä omista sisaruksistaan? Vaikka olisi millainen ikäero ym. Sitten ihmetellään, kun ihmiset eivät osaa ottaa muita huomioon, eivät kestä olla toisten kanssa armeijassa, eivät osaa sopeutua parisuhteessa.
Tuo on hyvin kuvattu, juuri tuolta minusta tuntuu. Olen yrittänyt keskustella asioista mieheni kanssa ja joitain asioita hän on parantanutkin ja sanoo, että saan kyllä sanoa hänen lapsilleen joistain asioista, mutta tosiasiallisesti suuttuu, jos esim. kysyn (ystävällisesti) mieheltäni, ovatko sääntömme muuttuneet, eikä esim. omia lautasia tarvitsekaan viedä enää keittiöön. Lapsille pitää siis ihan joka kerran opettaa alusta, että oma lautanen pitäisi viedä keittiöön ja silti 9-vuotias jättää sen pöytään ihan jokaisella ruokailulla, eikä koskaan vie sanomatta. He eivät siis tee mitään kotitöitä ja aiemmin 9-vuotias vei omat pyykkinsä pyykkikoriin, mutta koska isä ei sitä enää vaadi, ei vie. Eli ainoa ”kotityö” mitä heiltä vaaditaan, on oman lautasen vieminen keittiöön, mutta sitäkään eivät koskaan tee sanomatta eikä isä aina sitten sano siitäkään.
Ap
Ap, ne lapset jättää noi tekemättä ihan vaan sua kiusatakseen. Todennäköisesti isompi yllyttää pienempää. Lapset tajuavat kyllä, etteivät ole toivottuja vieraita sinulle.
Miksi miehen piti tuollainen selitys keksiä, että ensimmäiset lapset olivat vahinkoja.
Miksi ei vain sanonut, että minulla on kaksi lasta entisestä suhteesta.
Vai oliko tuo miehen selitys vai ap:n kehittelemä.