Uusperheelliset, miten hoidatte lapsia kun kaikki paikalla?
Meillä on 2 yhteistä, pientä lasta ja miehelläni lisäksi 2 edellisestä avoliitostaan. Aina kun miehen lapset ovat meillä, he haluaisivat jatkuvasti tehdä asioita, joihin pienimpiä ei voi ottaa mukaan, mikä tarkoittaa, että minun pitäisi sitten olla kahden pienen lapsemme yh ne ajat kun miehen lapset ovat meillä (ja ovat enemmän kuin joka toinen vkonl). Miten te muut uusperheelliset olette sumplineet nuo asiat?
Kommentit (333)
Meillä ydinperheessä kaksi lasta viiden vuoden ikäerolla, ja noinhan se menee ekat vuodet. Kyllä se joskus ärsytti. Toki joskus sitten vaihdeltiin, että minä menin isomman kanssa ja isä jäi kotiin nuoremman kanssa.
Sitten siinä on vielä se, että minä eri tavalla totuin menemään kahden kanssa vaikka yksin. Eli siis vauva/taapero mukana ja erilaisia retkiä tekemään. Miehellä meni monta vuotta pidempään ennen kuin "vapaaehtoisesti" alkoi tehdä sellaisia reissuja. Koki ne kauhean raskaiksi. Vaikka kummankin kanssa erikseen selvisi kyllä oikein hyvin, on paljon lasten kanssa, jne. Mutta niin se nyt meni. Teillä voi olla tuollaiseen menemiseen vielä isompi kynnys, kun kumpikaan teistä ei siihen ehkä niin helposti totu tuossa tilanteessa. Ajan kanssa helpottaa.
Vuoroviikkoasumisessa voi olla sekin, että onko isommilla kavereita lähistöllä? Jos ei ole, tai muuten vain eroon liittyviä juttuja, niin isä voi kokea velvollisuudeksi järjestää sitä tekemistä lapsille.
Kannattaisiko teidän ehdottaa, että nämä isommat lapset olisivat teillä vähemmän, esim joka toinen vkonloppu, sen aikaa kunnes vauvakin on kasvanut taaperoksi ja voisitte helpommin lähteä koko porukalla puistoon, pulkkamäkeen jne.
Asia puheeksi miehen kanssa! Tottakai isommat lapset haluavat tehdä oman ikäistensä juttuja ja olla välillä isänsä kanssa keskenään. Mutta tärkeää olisi myös tehdä jotain mukavaa koko porukalla! Lisäksi sinunkin tulee saada omaa aikaa. Sovit miehesi kanssa, että menet vaikka jumppaan/kampaajalle tai jonkun kaverisi kanssa illanviettoon jopa silloin tällöin! Kyllä tuulettuu mukavasti ja sitten jaksaa paremmin olla kotona. Isommat lapset varmaan myös ainakin jonkin verran osallistuvat kotitöihin? (Ellei, olisi hyvä osallistaa.)
No, en pystynyt enää muokkaamaan kommenttiani. Mutta siis isommat lapset siis ikätasonsa mukaan varmaan vähän osallistuvat. Kuusivuotias on aika pieni, mutta 9 v. varmasti osaa jo vähän autella perus kotitöissä (ja ne kannattaa tehdä sillai mukavasti yhdessä opetellen).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIKSI teillä on tuo tilanne???
Koska olen naimisissa mieheni kanssa ja hänen nuoruuden rakastettu tuli aikoinaan raskaaksi ”vaikka söi pillereitä”.
Ja sen takia sinä synnytit kaksi lasta?
Olisiko mun pitänyt jäädä lapsettomaksi?
Itse ajattelen asian niin, että ei tietenkään tarvitse olla 24/7 yhdessä, mutta mielestäni perheen pitää sopeuttaa tekemisensä sen mukaan, että huomioidaan, että tässä tilanteessa emme voi tehdä kaikkia asioita mitä ilman vauvaa ja taaperoa voisimme tehdä. Nämä lapset ihan jatkuvasti ehdottavat kaikkea sellaista, mikä pienille ei sovi. Eihän ydinperheessäkään isä mene kahden lapsen kanssa aamusta iltaan paikasta toiseen mihin vaan ikinä haluavat mennä ja äiti hoida vauvan ja taaperon kanssa sillä välin ruokia yms.
Ap
No kyllä se vaan oikeasti noin menee. Mutta kasvaa ne sun lapset myös, ja sitten pääsette eri tavalla mukaan kaikki.
Älytöntä kyllä on, että sä tunnut syyttelevän noita isompia lapsia siitä, että haluavat viettää aikaa oman vanhempansa kanssa ikätasoisiaan juttuja tehden. Toivottavasti vaadit sitten aikanaan omia lapsiasikin möllöttämään vaan kotona tuijottaen jotain kuolaavia kääpiöitä, kun sehän on isommista lapsista niiiiiin kivaa...
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko teidän ehdottaa, että nämä isommat lapset olisivat teillä vähemmän, esim joka toinen vkonloppu, sen aikaa kunnes vauvakin on kasvanut taaperoksi ja voisitte helpommin lähteä koko porukalla puistoon, pulkkamäkeen jne.
Hitsi, mitäs jos niiden isompien lasten toisessakin kodissa on sisaruspuolina vauva ja taapero? Mihinhän ne lapset sitten voisi tunkea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIKSI teillä on tuo tilanne???
Koska olen naimisissa mieheni kanssa ja hänen nuoruuden rakastettu tuli aikoinaan raskaaksi ”vaikka söi pillereitä”.
Ja sen takia sinä synnytit kaksi lasta?
Olisiko mun pitänyt jäädä lapsettomaksi?
Itse ajattelen asian niin, että ei tietenkään tarvitse olla 24/7 yhdessä, mutta mielestäni perheen pitää sopeuttaa tekemisensä sen mukaan, että huomioidaan, että tässä tilanteessa emme voi tehdä kaikkia asioita mitä ilman vauvaa ja taaperoa voisimme tehdä. Nämä lapset ihan jatkuvasti ehdottavat kaikkea sellaista, mikä pienille ei sovi. Eihän ydinperheessäkään isä mene kahden lapsen kanssa aamusta iltaan paikasta toiseen mihin vaan ikinä haluavat mennä ja äiti hoida vauvan ja taaperon kanssa sillä välin ruokia yms.
Ap
No mutta teidän tapauksessanne, ne miehen lapset ovat isänsä kanssa paljon vähemmän kuin ydinperheessä! Ihan hirveän itsekäs olet! Miehellä on aikaa sulle ja teidän yhteiselle, vaikka kuinka paljon ja silloin kun miehen lapset ovat teillä on erittäin tärkeää, että mies jakaa lapsilleen välitöntä aikaa. Lapsille ei koskaan saa tulla tunne, että uusi tulokas olisi tärkeämpi ja uusperheessä näin helposti käy, jolloin lapset alkavat oireilla. Miksi sinä ja teidän yhteiset lapset ansaitsisitte kaiken sinun mielitekojen mukaan, mutta miehen lapset joutuisivat joustamaan isänsä ajasta niinä vähäisinä aikoina, kun isäänsä näkevät? Oikeasti, HÄPEÄ ITSEKKYYTTÄSI!
Ymmärrän pointtisi, mutta olen myös sitä mieltä, että jos haluaa lasten tuntevan itsensä tärkeäksi, niin ei pitäisi erota. Eronneet vanhemmat ovat usein itsekkäitä - elleivät eroa esim. Väkivallan vuoksi.
Ps. Olen itsekin eronnut.
Ja siinä hirveessä tappelussa pitäisi sitten kaikkien olla, että lapset tuntee itsensä tärkeäksi 🙄
Eiköhän tuossa otettu kantaa ns. Turhiin eroihin. Niitä on.
Niin, muilla on niitä turhia eroja, omahan ei koskaan sellainen ole, eiks niin?
Vierailija kirjoitti:
Teillä se ero, että teidän miehenne on sitten teidän lastenne kanssa eli hoitovelvollisuutenne kevenee, kun minulla taas kasvaa silloin kun miehen lapset ovat, kun hoidan meidän lapset yksin, kun muina aikoina hoidan yhdessä miehen kanssa.
Ap
Ota nyt Ap asia puheeksi miehesi kanssa! Kerro hänelle rauhallisesti, ilman syyttelyä, että sinä toivot yhteistä aikaa miehesi kanssa myös niinä viikonloppuina, kun miehen isot lapset ovat teillä. Sinusta tuntuu ikävältä ja pahalta olla kokonainen viikonloppu "yksin" nuorempien lasten kanssa. Joka toinen viikonloppu miehesi (luultavasti) vähäinen vapaa-aika kuluu kokonaan hänen luonaan vierailevien isojen lasten kanssa. Miehelläsi on velvollisuuksia myös nuorempia lapsiaan kohtaan! Ymmärsin niin, että kaikki neljä lasta ovat miehesi lapsia. Ja toisinpäin: nämä isot lapset ovat nuorempien lasten sisaruspuolia. Joten isompienkin kuuluu viettää aikaa nuorempien kanssa. Tarkoitan jonkin verran aikaa. Vaikka pari tuntia yhteistä tekemistä joka viikonloppu, jotain yhdessäoloa. Se on nimittäin perhe-elämää. Onko teillä joku helppo seurapeli, jota voidaan yhdessä pelata? Herkuttelua nuoremmille sopivan elokuvan merkeissä? Kyllä minusta isompien pitäisi osoittee jotain kiinnostusta pikkusisaruksiaan kohtaan. Se on kasvattavaa ja kehittää isompien vuorovaikutuskykyä. Yhden tutkimuksen mukaan lapset, jotka leikkivät itseään nuorempien kanssa, saavat itsekin siitä hyötyä (ei tiedollisella tasolla, mutta muuten).
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ydinperhe ja todella usein isä on isompien (8v ja 6v) kanssa ulkona, retkellä jne. ja minä olen 1v:n kanssa kotona - tai päinvastoin. Ei meillä isommat joudu taantumaan lattiatasoon ryömijöiksi sen takia, että perheessä on vauva (no ei tämä nyt enää vauva ole), heillä on oikeus tehdä omalle ikätasolleen sopivia juttuja. Esimerkiksi pulkkamäessä toinen vanhempi on pienen kanssa pikkumäessä, isommat toisen vanhemman kanssa isommassa eikä mielessä edes käy, että koko perhe pitää pakottaa kuopuksen takia noin 2m korkuisen pikkumäen äärelle.
Teillä on eri tilanne kuin Ap:llä. Tehän olette koko ajan yhdessä perheenä. Sinä ja pienin lapsi saatte olla myös miehesi kanssa ja pieni saa olla isänsä kanssa. AP:n tapauksessa oli kyse siitä, että heille tulee joka toinen viikonloppu kaksi isoa lasta, jotka vievät aviomiehen huomion koko viikonlopun ajan. Kun monissa perheissä on muutenkin usein liian vähän yhteistä aikaa, niin AP:n kuvailema tilanne ei ole hyvä. Saatan aavistella avioeron häämöttävän tulevaisuudessa. Ap ei ehkä jaksa olla miehensä kanssa loppuelämäänsä ja katsella miten hänen JA miehen yhteiset pienet lapset ovat sivullisia omassa kodissaan, sekä isänsä että isojen sisarusten "hyljeksimiä".
Mitä ne 6- ja 9-vuotiaat haluaa tehdä? Ap, olet nyt lähinnä kertonut, että lapset haluaa pizzaa ja hampurilaisia, ja että haluavat katsoa telkkarista itseään kiinnostavia ohjelmia. Kuulostaa tavalliselta...
Aika moni on jo ihmetellyt samaa, ei tule paljoa paikkoja mieleen mihin ei koko sakki mahdu.
Jos tuo eritynyt tilanne sinua häiritsee, niin ala itse olla aktiivisempi.
Esim. Ehdota itse pizza päivää, lähde pienempien lasten kanssa mukaan rientoihin, järjestä leffailta, suunnitelkaa miehen kanssa ruokalista yhdessä, mutta jättäkää tilaa toiveille. Vähän voi myös käyttää luovuutta niin, että lapsilla on vapaus olla mukana päätöksenteossa, mutta niin että se ei vaikuta ostoksiin. Tyyliin: haluetteko makaroonilaatikkoa vai spegettia ja jauhelihakastiketta, tai uunikalaa vai kalakeittoa tms.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa käy aika pian niin, että mies lähtee tästäkin perheestä.
Minä taas uskon, että jos joku lähtee, se on Ap. Hän vaikuttaa olevan on yhdentekevä henkilö omassa perheessään. Aivan uskomatonta. Ap:n omat lapset jäävät vaille isänsä huomiota aina, kun isän vanhemmat lapset ovat heillä. Noiden isompien lasten pitää saada viettää muutama tunti yhdessä isänsä kanssa. Mutta muu aika on kyllä koko perheen aikaa, jolloin isommatkin saavat luvan ottaa toiset huomioon. Onko Suomessa tavallista, että lapset eivät tippaakaan välitä omista sisaruksistaan? Vaikka olisi millainen ikäero ym. Sitten ihmetellään, kun ihmiset eivät osaa ottaa muita huomioon, eivät kestä olla toisten kanssa armeijassa, eivät osaa sopeutua parisuhteessa.
Ei ole ap sanonut mitään sellaista, että lasten äidillä olisi uusia lapsia.
Eli minä rauhoittaisin tilanteen pikkulapsi-ajaksi ja ottaisin isot lapset sinne joka toinen vkonloppu. Voimavarojen säästöratkaisu kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ap sanonut mitään sellaista, että lasten äidillä olisi uusia lapsia.
Eli minä rauhoittaisin tilanteen pikkulapsi-ajaksi ja ottaisin isot lapset sinne joka toinen vkonloppu. Voimavarojen säästöratkaisu kaikille.
Lasten kustannuksella. Mikä on täysin väärin.
Mä en nyt kahlannut koko ketjua läpi vain etusivun. Mitä on ne touhut, joihin kaikkia lapsia ei voi ottaa mukaan?
Kyllä meillä retkeillään ja touhutaan pitkin poikin yhdessä. Esim just laskettelemassakin käytiin perheenä. Miehen kanssa vuoroteltiin taaperon kanssa ja toinen meni isompien kanssa. Sama juttu kiipeilemässä, piknikillä jne. PIenen voi lisäksi pitää kantoliinassa paikoissa. Oltiin retkiluistelemassa, niin pulkassa taapero ja välillä pääsi koululaiset huilimaan.
On tietty päiviä, että toinen jää välillä pienen kanssa kotiin, mutta pääosin ollaan porukalla liikenteessä.
Mieheltä kaksi koululaista ja yhteinen 2 vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ole mikään viihdekeskus. Mies voi tehdä normaaleita kotihommia isojen lasten kanssa esim laittaa ruokaa jne. Kasvattakaa miehen lapset siihen että osallistuvat myös isänsä kotona, muuten olette pian pulassa.
Sama ohje ydinperheellisille.Juuri tuota mieltä olen, että kukaan vanhempi ei yleensä ole mikään koko päivän viihdekeskus. Nämä lapset osaavat käyttää isäänsä hyväkseen, kun käymme esim. jossain syömässä ja isä kysyy lapsilta haluavatko pizzaa vai hampurilaista niin hampurilaisen syötyään toinen lapsista kysyy aina saako nyt pizzaa. Pidän kyseisistä lapsista ja haluaisin siis enemmänkin viettää aikaa perheenä yhdessä. Lähinnä minua on alkanut häiritsemään kun lasteni isä ”häipyy kuvioista” kun nämä lapset ovat meillä. Lapset meillä 5 ja äidillä 9 päivää-jaolla.
Harrastuksen hankkiminen viikonlopuksi olisi hyvä idea, mutta veikkaan, että mieheni suuttuisi, jos en olisi 24/7 läsnä silloin kun hänen kaksi vanhinta lastaan meillä ovat ”koska ovat niin vähän aikaa”.
Ap
Eihän se kuvioista häivy vaan on isä.
Jos tarkastelee tilannetta Ap:n kannalta, niin aviomies nimenomaan katoaa näyttämöltä. Ap kuvitteli mahdollisest, että avioliitossa miehen lapset tulevat välillä heille ja koko uusperhe viettää aikaa yhdessä ja hän saa tutustua miehen lapsiin. Tämä ei ilmeisesti ole toteutunut. Lisäksi nuorempien lasten näkökulmasta katsottuna oma isä katoaa näyttämöltä isompien takia. Pienet lapset huomaavat sen varmasti ja tekevät omat johtopäätöksensä. Miehen olisi hyvä miettiä rooliaan uusperheessään. Ihmisiä ei voi noin vain sysätä syrjään. No voi, mutta kohta hänellä on ehkä nuoremmatkin lapset asumassa jossain muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä se ero, että teidän miehenne on sitten teidän lastenne kanssa eli hoitovelvollisuutenne kevenee, kun minulla taas kasvaa silloin kun miehen lapset ovat, kun hoidan meidän lapset yksin, kun muina aikoina hoidan yhdessä miehen kanssa.
Ap
Varmaan olisi sunkin hyvä nyt opetella muistamaan, että sillä sun miehelläsi on hoitovastuu NELJÄSTÄ lapsesta. Ihan siihen asti, kunnes kaikki on täysi-ikäisiä ja toisen asteen opiskelut lopettaneita.
Tässä nyt näyttää siltä, että Ap:n mies ei itse tajua olevansa neljän lapsen isä. Hän on joinakin päivinä kahden ison lapsen isä täysipainoisesti ja unohtaa, että hänellä on 2 pientä lasta myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ole mikään viihdekeskus. Mies voi tehdä normaaleita kotihommia isojen lasten kanssa esim laittaa ruokaa jne. Kasvattakaa miehen lapset siihen että osallistuvat myös isänsä kotona, muuten olette pian pulassa.
Sama ohje ydinperheellisille.Juuri tuota mieltä olen, että kukaan vanhempi ei yleensä ole mikään koko päivän viihdekeskus. Nämä lapset osaavat käyttää isäänsä hyväkseen, kun käymme esim. jossain syömässä ja isä kysyy lapsilta haluavatko pizzaa vai hampurilaista niin hampurilaisen syötyään toinen lapsista kysyy aina saako nyt pizzaa. Pidän kyseisistä lapsista ja haluaisin siis enemmänkin viettää aikaa perheenä yhdessä. Lähinnä minua on alkanut häiritsemään kun lasteni isä ”häipyy kuvioista” kun nämä lapset ovat meillä. Lapset meillä 5 ja äidillä 9 päivää-jaolla.
Harrastuksen hankkiminen viikonlopuksi olisi hyvä idea, mutta veikkaan, että mieheni suuttuisi, jos en olisi 24/7 läsnä silloin kun hänen kaksi vanhinta lastaan meillä ovat ”koska ovat niin vähän aikaa”.
Ap
Eihän se kuvioista häivy vaan on isä.
Jos tarkastelee tilannetta Ap:n kannalta, niin aviomies nimenomaan katoaa näyttämöltä. Ap kuvitteli mahdollisest, että avioliitossa miehen lapset tulevat välillä heille ja koko uusperhe viettää aikaa yhdessä ja hän saa tutustua miehen lapsiin. Tämä ei ilmeisesti ole toteutunut. Lisäksi nuorempien lasten näkökulmasta katsottuna oma isä katoaa näyttämöltä isompien takia. Pienet lapset huomaavat sen varmasti ja tekevät omat johtopäätöksensä. Miehen olisi hyvä miettiä rooliaan uusperheessään. Ihmisiä ei voi noin vain sysätä syrjään. No voi, mutta kohta hänellä on ehkä nuoremmatkin lapset asumassa jossain muualla.
Ap kuvittelee omituisia. Se on ihan ap:n moka.
Ne isot lapset ei ole siellä koko päiviä vaam vain iltoja. Päivät koulussa.
Kyllä tuo ihan tavallista perhe-elämää on isojen ikäerojen perheissä.
Sekin on tavallista että sisarukset jää vieraiksi. Itselläni ikäeroa isompiin täyssisaruksiin 5 ja 10 vuotta eikä koskaan mitään yhtwistä.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on huomattava ajatusvääristymä. Kuvittelet, että teillä on kaksilapsinen perhe, jota miehen lapset tulevat ajoittain häiritsemään.
Kun todellisuudessa teillä on nelilapsinen perhe, jossa mies hoitaa kiitettävästi oman osuutensa.
Tämä niin paljon!
Pala kurkussa saa lukea näitä ajoittaisia uusperhe vuodatuksia. Päivä päivältä vahvistuu se käsitys, että lasten asema uusperheissä on todella heikko. Toivottavasti aloittajan isä jaksaa edelleen, vaimonsa kitinästä huolimatta, viettää aikaansa lastensa kanssa. Aloittaja todennäköisesti alkaa tajuamaan isompien lasten asioista jotain vasta siinä vaiheessa, kun hänen omat biologiset kullannuppunsa ovat siinä iässä. Silloinhan hänen ei enää tarvite kärsiä näistä miehensä aikaisemmista "häiriötekijöistäkään".
Siinä on vain se ongelma että kun ap ei ole noiden isompien vanhempi, hän ei osaa toimia kuin ne olisivat ja pitää sitä vauvaa siinä joukon jatkona.
Hänellä se menee niin että ensin on vauva ja sitten muut pyörii sen vauvan ympäri. Eikä se ole oikein isompia kohtaan.