Uusperheelliset, miten hoidatte lapsia kun kaikki paikalla?
Meillä on 2 yhteistä, pientä lasta ja miehelläni lisäksi 2 edellisestä avoliitostaan. Aina kun miehen lapset ovat meillä, he haluaisivat jatkuvasti tehdä asioita, joihin pienimpiä ei voi ottaa mukaan, mikä tarkoittaa, että minun pitäisi sitten olla kahden pienen lapsemme yh ne ajat kun miehen lapset ovat meillä (ja ovat enemmän kuin joka toinen vkonl). Miten te muut uusperheelliset olette sumplineet nuo asiat?
Kommentit (333)
Mitä aloittaja on itse tehnyt sen eteen, että perhe toimisi perheenä?
Tämän ketjun perusteella hän on valittanut ja vittuillut miehelle, kytännyt likaisia lautasia ja sukkia, linnoittautunut kotiin koronan pelossa ja vaatinut omille lapsilleen enemmän kuin miehen lapsille.
Varmasti kohoaa tunnelma tuollaisen pirttihirmun huushollissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita ap muistaa, että ne isotkin lapset on vielä aika pieniä. He osaa sen mitä vanhemmat on opettaneet. Älä syytä lapsia siitä, että mies haluaa päästä helpolla. Koita sinä olla heillekin se turvallinen aikuinen, joka opettaa niitä pieniä arjen taitoja ja tapoja, joita elämässä tarvitaan. Ja muista, että hyvät sisarussuhteet on myös sun lasten etu.
Mutta ei sun tarvitse myöskään miksikään pyykki- ja tiskivastaavaksi ryhtyä. Jos mies ei pyydä lapsia viemään likaisia astioita ja pyykkejä oikeaan paikkaan, hän sitten varmaan hoitaa homman ihan itse. Tai sitten palauttaa lapset äidille likapyykkisäkin kanssa. Ehkäpä ymmärtää sitten, kun asiasta alkaa tulla sitä kautta palautetta.Ai äidin vika? Ja ihan neutraalisti tässä vain likapyykit palautetaan?
Ehkä parasta olisi ymmärtää, että ydinperheissäkin on joskus raskasta tai ärsyttäviä asioita. Eikä ole yhtä oikeaa tapaa olla.
Kaikki eivät koe astioiden viemistä pöydältä tiskipöydälle tai pyykkien laittamista pyykkikoriin samalla tapaa isoiksi jutuiksi ydinperhessäkään. Tai että osa pyykeistä on siellä korissa ja osa ei. Minä olen ollut äitinä 9 vuotta, ja täytyy sanoa että tätä asiaa en edes ole kokenut ongelmaksi. Jossain toisessa perheessä toisenlaista. Pyykkejä aikuiset joutuvat kuitenkin pesemään, jotta lapset löytävät puhdasta päälle
Ei tietenkään ole lasten äidin vika vaan isän. Joka varmaan itsekin tajuaa, että lasten tavarat palautetaan samassa kunnossa kuin ne tulikin. Jostain syystä ei kuitenkaan ole tajunnut että sieltä pyykkikorista ne on helppo nakata koneeseen, sen sijaan sänkyjen alta ja huoneitten nurkista niitten keräily on ärsyttävää. Apn kannattaa antaa isän huomata että lattialle nakattu likapyykki makaa lattialla likaisena kun pitäisi pukea lapset ja pakata näitten kassit äidin luo paluuta varten. Luulen, että seuraavalla viikolla isä jo muistaakin huolehtia, että lapset tietävät missä pyykkikori on. Tai muistaa vähintäänkin itse kerätä ne pyykit lattialta pesuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita ap muistaa, että ne isotkin lapset on vielä aika pieniä. He osaa sen mitä vanhemmat on opettaneet. Älä syytä lapsia siitä, että mies haluaa päästä helpolla. Koita sinä olla heillekin se turvallinen aikuinen, joka opettaa niitä pieniä arjen taitoja ja tapoja, joita elämässä tarvitaan. Ja muista, että hyvät sisarussuhteet on myös sun lasten etu.
Mutta ei sun tarvitse myöskään miksikään pyykki- ja tiskivastaavaksi ryhtyä. Jos mies ei pyydä lapsia viemään likaisia astioita ja pyykkejä oikeaan paikkaan, hän sitten varmaan hoitaa homman ihan itse. Tai sitten palauttaa lapset äidille likapyykkisäkin kanssa. Ehkäpä ymmärtää sitten, kun asiasta alkaa tulla sitä kautta palautetta.Ai äidin vika? Ja ihan neutraalisti tässä vain likapyykit palautetaan?
Ehkä parasta olisi ymmärtää, että ydinperheissäkin on joskus raskasta tai ärsyttäviä asioita. Eikä ole yhtä oikeaa tapaa olla.
Kaikki eivät koe astioiden viemistä pöydältä tiskipöydälle tai pyykkien laittamista pyykkikoriin samalla tapaa isoiksi jutuiksi ydinperhessäkään. Tai että osa pyykeistä on siellä korissa ja osa ei. Minä olen ollut äitinä 9 vuotta, ja täytyy sanoa että tätä asiaa en edes ole kokenut ongelmaksi. Jossain toisessa perheessä toisenlaista. Pyykkejä aikuiset joutuvat kuitenkin pesemään, jotta lapset löytävät puhdasta päälle.
Kun lapseton ihminen lähtee uusperhekuvioon, ei luultavasti tiedä mihin lähtee. Eikä kyllä välttämättä se toisella kierroksella olevakaan..
Meillä on kaikille lapsille omat vaatteet meillä emmekä näin ollen palauttele vaatteita lasten äidille. Ja minä pyykkään mielelläni, se ei ole tässä se ongelma. Itse aion edellyttää omilta lapsiltani likaisten vaatteiden viemisen pyykkikoriin lattialle heittämisen sijaan sitten kun he ovat tarpeeksi vanhoja sen tekemään. Siinä teen palveluksen myös lasten tuleville puolisoille, kun heidän ei tarvitse sitten kulkea ympäri kotia poimimassa sukkia/muita vaatteita lattioilta kun äiti on hyvissä ajoin tuollaiset perustavat opettanut.
Ap
Olet koko ajan puhunut kuin lapset vain kävisi siellä. Ja erittäin rumasti ja aggressiivisesti heistä ylipäätään. Onko heillä oikeasti tervetullut olo siellä? Monesti ns "ikävä käytös" on reaktio johonkin. Lapsi levittää tavaroitaan merkiten niillä reviiriään. Ja testaten rajoja.
Jotenkin häkellyttää nyt kaikista näistä sun kirjoituksistasi sellainen täydellinen tietämättömyys, millaisia lapset on.
Näin juuri. Toivottavasti ap tämän ajatuksen kanssa. Ja muutkin viestit, joissa on sama sanoma.
Tässä ketjussa on 12 sivua, hakemaan joutuu niitä viestejä jotka ovat apn puolella. Fiksu osaisi päätellä vian olevan omasss toiminnassa. Toivon lasten vuoksi, että ap on fiksu
Tuo on kyllä aika tyypillinen kuvio, mies tuntee syyllisyyttä erosta ja korvaa sitä tekemällä kaiken laste toiveiden mukaan, kun he ovat paikalla. Ratkaisut löytyy vain teidän kahden välisessä keskustelussa, mutta jos mies ei halua toimia toisin, et voi muuta kuin elää valintojesi mukaan.
Isommat lapset ehdottomasti ansaitsevat isänsä aikaa ja huomiota, silloin kun ovat paikalla. Se ei tarkoita kaikkiin toiveisiin taipumista, niitä kannattaa kyseenalaistaa. Miten lapset hyötyvät siitä, että saavat sekä hampurilaisia että pizzaa? Osaako mies perustella toimintaansa?
Näen tässä tilanteessa sinun ja lastesi kannalta paljon hävittävää, jos alat kiistelemään kaikesta vanhempien lasten kanssa vietetystä ajasta. Kuten moni on kommentoiut, monella tapaa tilanne on samanlainen kuin ydinperheissä. Pyri tarttumaan pienempiin asioihin, joko sellaisiin, joiden uskot ärsyttävän miestäkin tai sellaisii, jotka ovat sinulle kestämättömiä. Olette tehneet monta lasta isoilla ikäeroilla, väistämättä joudutte elämään erilailla kuin kaksi lapsinen perhe.
Miehen vanhemmat lapset ovat nyt 3 ja 9.
Aloittajan kanssa yhteiset lapset ovat vauva ja taapero. Tuo nyt kolmevuotias oli todella pieni kun taaperi0o syntyi ja nyt yhdeksänvuotiaskin noin kolmevuotias, eli myös pieni.
Todella nopeaa tahtia niin ero, pienet lapset erotessa, uusi suhde ja taas pari uutta lasta pienellä välillä.
En yhtään ihmettele, että mies potee nyt syyllisyyttä ja hyvittelee isompia lapsiaan. Hän yrittää pitää nyt yhteyden lapsiin kunnossa ennenkuin kasvavat isommiksi. Podän sitä tärkeänä, ymmärrä sinäkin siltäosin miestäsi. Ajattele vaikka niin, että miltä itsestä tuntuisi jos sinun nykyiset lapsesi kokisivat saman kohtalon, mies lähtisi taas uuden perään ja tekisi pari lasta. Etkö vain toivoisi, että mies viettäisi niin paljon kuin mahdollista silloin aikkansa heidän kanssaa kun olisivat isällään!?
Sivumennen sanoen en usko kahteen vahinkoraskauteen pätkääkään.
Ymmärrän harmisi osittain. Mutta asetu aikuisena noiden lasten asemaan.
Joku ehdotti tapaamisten vähentämistä, mitä ihmettä.
Tapaamissopimus on nyt tämä, ei sitä voi muuttaa yksipuolisesti.
Ja ei kai tapaamisten vähentäminen mitenkään ole lapsille hyvä juttu, varsinkin kun ovat noinkin pieniä.
Ap on häipynyt palstalta, kun tämä kissanlihajuttu tuli ilmi. Taitaa omatunto kolkuttaa…
Osin samanlaisia kokemuksia itselläni kuin aloittajalla. Vinkkinä sanoisin, että kannattaa panostaa sisarusten hyviin väleihin. Muutoin en kyllä osaa auttaa, olen itse tilanteessa, jossa siivoan kodin yksin ennen miehen lasten tuloa (helpompaa, kuin yrittää turhaan komentaa), suunnittelen ja teen heille ruuat valmiiksi ja maksan myös elatusmaksut. Mies saa sitten keskittyä laatuaikaan lastensa kanssa. Vähän vedätetty olo, mutta en oikein muutakaan voi. Miehen käytös vaan on vuosien mittaan muuttunut tämmöiseksi.
Mies varmasti pelkää, perustellusti, että tulee päivä jolloin lapset eivät enää halua tulla etäisän luo käymään. Hän yrittää rakentaa lämmintä ja luottamuksellista suhdetta lapsiin silloin kun he ovat paikalla.
Tuossa on oikeasti muutama kallisarvoinen vuosi aikaa ennen kuin lapset ovat sen ikäisiä, että kaverit ja harrastukset vievät ison osan vapaa-ajasta. Kaikkiin toiveisiin ei kannata taipua, mutta jokaisesta likaisesta sukasta ja pöytään unohtuneesta lautasesta ei kannata aloittaa sotaa.
Sanon nyt, vaikka moni närkästyy, että joku lautasen vieminen tai pyykkikori on nyt sivujuonne kokonaisuudesta.
Minusta tärkeintä on näille isän vanhemmille lapsille, että tapaamiset toteutuu, heillä on isänsä yhteistä tekemistä ja tuntevat, että isä välittää heistä.
Olivat senverran pieniä eron tapahtuessa ja sitten vielä nopeasti uusi perhe uusine lapsineen.
Ymmärtää pitää nyt se, miltä lapsista tuntui ja tuntuu. Myös isälle ovat tapaamiset tärkeitä.
Isähän asuuu nyt uuden perheensä kanssa 20 päivää. Kyllä sekin kokonaisuus osansa tässä kuviossa varmaan saa.
Kokemus antaa neuvon jälkikåteen. On siinä mielessä aika tyly opettaja.
Vierailija kirjoitti:
Teillä se ero, että teidän miehenne on sitten teidän lastenne kanssa eli hoitovelvollisuutenne kevenee, kun minulla taas kasvaa silloin kun miehen lapset ovat, kun hoidan meidän lapset yksin, kun muina aikoina hoidan yhdessä miehen kanssa.
Ap
Tuliko tämä sinulle jotenkin ylläripyllärinä? Mitä jos laitat yhteiset lapset vaikka hoitoon jonnekkin silloin kun isä ei ole paikalla niin on puntit ”tasan”!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIKSI teillä on tuo tilanne???
Koska olen naimisissa mieheni kanssa ja hänen nuoruuden rakastettu tuli aikoinaan raskaaksi ”vaikka söi pillereitä”.
Ja sen takia sinä synnytit kaksi lasta?
Olisiko mun pitänyt jäädä lapsettomaksi?
Itse ajattelen asian niin, että ei tietenkään tarvitse olla 24/7 yhdessä, mutta mielestäni perheen pitää sopeuttaa tekemisensä sen mukaan, että huomioidaan, että tässä tilanteessa emme voi tehdä kaikkia asioita mitä ilman vauvaa ja taaperoa voisimme tehdä. Nämä lapset ihan jatkuvasti ehdottavat kaikkea sellaista, mikä pienille ei sovi. Eihän ydinperheessäkään isä mene kahden lapsen kanssa aamusta iltaan paikasta toiseen mihin vaan ikinä haluavat mennä ja äiti hoida vauvan ja taaperon kanssa sillä välin ruokia yms.
Ap
No eihän se mene nytkään kuin vain sillon kun vanhemmat lapset ovat paikalla. Olet kyllä käsittämättömän mustasukkainen hänen lapsistaam ja kuulostat todella epäkypsältä ja kontrolloivalta puolisolta. Miehesi kuulostaa hyvältä isältä.
Mietippä siitä näkökulmasta, että olisitte eronneet, millainen isä haluaisit miehesi olevan lapsillenne eron jälkeen? Haluaisitko hänen keskittyvän seuraavan parisuhteen lapsiin, vai jatkavan hyvänä isänä olemista?
Ap, sinun pitää aikuistua tai muuten pilaat ihan kaikkien elämän. Olen kasvanut kodissa, jossa olin toinen noista "pienistä lapsista" ja äitini käyttäytyi kuin sinä sisaruspuolia kohtaan. Vihamielisesti, lapsellisesti ja koko ajan kytäten. Juurikin tuota kamalaa typeristä pikkuasioista naputtamista ja hyvä, ettei sekuntikellolla ja viivottimella mitattu, mitä kukakin lapsi saa tai ei saa.
Tämä pilasi meidän kahden nuorimman ja noiden sisaruspuolten välit, kodin tunnelma oli ihan hirveä ja riitaisa ja äitini oppi uhriutumaan 1000-prosenttisesti ja edelleen jatkaa sitä.
Sinä olet tiennyt miehen ottaessasi, että hänellä ON lapsia. Nyt sinun pitää olla toinen huushollista aikuisista kitisevän kakaran sijaan! Oikeasti.
Myös ihan ydinperheessä lapsilla pitää olla oikeus ihan omaan aikaan kummankin vanhemman kanssa.
Tyypillistä, ap luikkii ulos palstalta kun huomaa jäävänsä tuetta. Aika ikävää, kun olisi pakko tarkastella omia arvoja ja asenteita.
Olen yleensä nussinu avopuolisoa ja skidit skabaa keskenänsä.
Täytyyhän sitä nyt miehen kerran päivässä kunnon pano saada, ihan minimi.
Muuten joutuu vierasta jahtaan.
T. Tero Eirasta FM
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä, ap luikkii ulos palstalta kun huomaa jäävänsä tuetta. Aika ikävää, kun olisi pakko tarkastella omia arvoja ja asenteita.
Ja saattaapa ihan vastakkaisiakin kommentteja kirjoitella, ihan vaan piruuttaan. Ap.
Eroaminen on syntiä. Ja varsinkin uudelleen naimisiin meneminen edellisen liiton rikkouduttua. Älkää tehkö syntiä, Jumala vihaa syntiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIKSI teillä on tuo tilanne???
Koska olen naimisissa mieheni kanssa ja hänen nuoruuden rakastettu tuli aikoinaan raskaaksi ”vaikka söi pillereitä”.
Miehet selittävät kaiken aina edellisen vaimon syyksi ja uudet vaimot uskovat.
Tämä on hyvin sanottu. Näinhän se asia todellisuudessa on.