Lue keskustelun säännöt.
Uusperheelliset, miten hoidatte lapsia kun kaikki paikalla?
Meillä on 2 yhteistä, pientä lasta ja miehelläni lisäksi 2 edellisestä avoliitostaan. Aina kun miehen lapset ovat meillä, he haluaisivat jatkuvasti tehdä asioita, joihin pienimpiä ei voi ottaa mukaan, mikä tarkoittaa, että minun pitäisi sitten olla kahden pienen lapsemme yh ne ajat kun miehen lapset ovat meillä (ja ovat enemmän kuin joka toinen vkonl). Miten te muut uusperheelliset olette sumplineet nuo asiat?
Kommentit (333)
Eli toisin sanoen olet mustasukkainen miehesi huomiosta sekä sinusta
"teidän" lasten tulisi olla ykkösiä ja elämän soljua vain heidän ympärillään...
Miehen vanhemmat lapset ovat sinulle ns. pakollinen paha.
Itselläni oli aiemmin vastaava tilanne ex-puolison kanssa.
Tovottavasti miehesi ei ole lapanen ja taivu sinun puolellesi jolloin vanhemmat
lapset jäisivät lopulta huomiotta ja etääntyisivät isästään.
Itse erosin ja nyt on todella hyvät välit kaikkiin lapsiin sekä vietämme koko porukalla
yhteistä aikaa harrastellen ja matkustellen. Lapsilla ovat todella hyvät keskinäiset välit ja
viihtyvät hyvin yhdessä, kun kaikkia on huomiotu ja rakastettu tasapuolisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko teidän ehdottaa, että nämä isommat lapset olisivat teillä vähemmän, esim joka toinen vkonloppu, sen aikaa kunnes vauvakin on kasvanut taaperoksi ja voisitte helpommin lähteä koko porukalla puistoon, pulkkamäkeen jne.
Hitsi, mitäs jos niiden isompien lasten toisessakin kodissa on sisaruspuolina vauva ja taapero? Mihinhän ne lapset sitten voisi tunkea?
Tämähän se monissa uusperheissä on. Vanhemmat puskee tahoillaan uusia vauvoja ja isommat lapset jää omilleen. Surullisia tarinoita. Lisääntyminen ei ole mikään pakko. Varsinkaan joka ukolle.
Vierailija kirjoitti:
Nyt tässä olisi keskustelun paikka miehesi kanssa. Perheen vanhemmille lapsille sovittava samat säännöt, mitä teidän lapsilla. Esim. lautaset keittiöön jne. Voit myös hyvin tällaisissa asioissa komentaa lapsia teidän yhteisessä kodissa. Ja ruokahommat myös sovitte yhdessä. Muutos tässä lähtee sinun ja miehesi välisestä keskustelusta. Ymmärrän, että asioita tehdään paljon erillään, kun lapsilla ikäeroa, mutta tuollaiset perusasiat pitäisi saada kuntoon. Uskon, että se vähentäisi ketutustasi jo paljon. Tuolla porukalla on vielä vaikea löytää yhdessä tehtäviä asioita: pienemmät lapset ei osaa vielä esim. lautapelejä mihin isommat motivoituisi jne. Televisio-ohjelmatkin on ihan eri, mitä voitte katsoa ja 6- ja 9-vuotiailla alkaa myös olla paljon juttuja, mitä seuraavat ja mistä puhutaan esim. koulussa kavereiden kanssa. Meillä tuollaisia juttuja esim. n. tuon ikäisillä lapsilla putous ja selviytyjät ja game of games. Putous voisi olla sellainen, mitä taaperokin voisi ihmetellä isompien vanavedessä. Yrittäkää löytää vaikka 1-2 tällaista yhteistä juttua 5 päivän jaksolle, jolloin lapset teillä. Jos nyt ei ole tosiaan mitään niin varmasti jo pari juttua helpottaisi mieltäsi.
En nyt ymmärrä alkuunkaan miksi lapset eivät voisi välillä tehdä jotain yhdessä. Minulla on 10 vuotta itseäni nuorempi sukulaispoika, jonka mummolassa vietin lapsena pitkiä aikoja. Minut "komennettiin" usein leikkimään hänen kanssaan, mutta minusta se oli hauskaa. Rakensin hänelle korkeaa tornia palikoista ja poika kaatoi tornin. Ja taas uudestaan. Ja muuta sellaista, mistä pienet pitävät. Aikuisena oli hauskaa, kun kerroin tästä sukulaispojalle.
Vierailija kirjoitti:
Ennustan, että tulee ero kun mies löytää helpomman naisen. Ap vaikuttaa valittavalta ja itsekkäältä. Tietysti miehen on mukavampaa olla isojen lasten kanssa laskettelemassa kuin kuunnella kun ao valittaa valittaa valittaa ja sit valittaa lisää.
Niin, paitsi että miehen kolmannmella puolisolla olisi sitten KAHDEN eri perheen lapset kylässä miehen uusimmassa perheessä. Joo. En suosittele. No, se onnistuu siinä tapauksessa, jos miehen uusin nainen olisi lapseton ja olisi iloinen saadessaan lapsipuolia, joiden kautta voi tulevaisuudessa saada myös "lapsenlapsia".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tässä olisi keskustelun paikka miehesi kanssa. Perheen vanhemmille lapsille sovittava samat säännöt, mitä teidän lapsilla. Esim. lautaset keittiöön jne. Voit myös hyvin tällaisissa asioissa komentaa lapsia teidän yhteisessä kodissa. Ja ruokahommat myös sovitte yhdessä. Muutos tässä lähtee sinun ja miehesi välisestä keskustelusta. Ymmärrän, että asioita tehdään paljon erillään, kun lapsilla ikäeroa, mutta tuollaiset perusasiat pitäisi saada kuntoon. Uskon, että se vähentäisi ketutustasi jo paljon. Tuolla porukalla on vielä vaikea löytää yhdessä tehtäviä asioita: pienemmät lapset ei osaa vielä esim. lautapelejä mihin isommat motivoituisi jne. Televisio-ohjelmatkin on ihan eri, mitä voitte katsoa ja 6- ja 9-vuotiailla alkaa myös olla paljon juttuja, mitä seuraavat ja mistä puhutaan esim. koulussa kavereiden kanssa. Meillä tuollaisia juttuja esim. n. tuon ikäisillä lapsilla putous ja selviytyjät ja game of games. Putous voisi olla sellainen, mitä taaperokin voisi ihmetellä isompien vanavedessä. Yrittäkää löytää vaikka 1-2 tällaista yhteistä juttua 5 päivän jaksolle, jolloin lapset teillä. Jos nyt ei ole tosiaan mitään niin varmasti jo pari juttua helpottaisi mieltäsi.
En nyt ymmärrä alkuunkaan miksi lapset eivät voisi välillä tehdä jotain yhdessä. Minulla on 10 vuotta itseäni nuorempi sukulaispoika, jonka mummolassa vietin lapsena pitkiä aikoja. Minut "komennettiin" usein leikkimään hänen kanssaan, mutta minusta se oli hauskaa. Rakensin hänelle korkeaa tornia palikoista ja poika kaatoi tornin. Ja taas uudestaan. Ja muuta sellaista, mistä pienet pitävät. Aikuisena oli hauskaa, kun kerroin tästä sukulaispojalle.
Siksi että ap:lle ei käy mikään. Normiperheethän esimerkiksi liikkuu joka puolella niiden isompien riennoissa ja se vauva vain keikkuu mukana. Ap ei voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset perustaa uusperheitä? Niissä on aina joku ongelma. Ei tulisi mieleenkään. Onneksi olen jo yli 40, niin ei tarvitse enää lisälapsien hankintaa miettiäkään. Tai ottaa edes miestä, jolla lapsia.
Kiinnostaisi tietää mikä meidän perheessä on ongelma? Sä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tässä olisi keskustelun paikka miehesi kanssa. Perheen vanhemmille lapsille sovittava samat säännöt, mitä teidän lapsilla. Esim. lautaset keittiöön jne. Voit myös hyvin tällaisissa asioissa komentaa lapsia teidän yhteisessä kodissa. Ja ruokahommat myös sovitte yhdessä. Muutos tässä lähtee sinun ja miehesi välisestä keskustelusta. Ymmärrän, että asioita tehdään paljon erillään, kun lapsilla ikäeroa, mutta tuollaiset perusasiat pitäisi saada kuntoon. Uskon, että se vähentäisi ketutustasi jo paljon. Tuolla porukalla on vielä vaikea löytää yhdessä tehtäviä asioita: pienemmät lapset ei osaa vielä esim. lautapelejä mihin isommat motivoituisi jne. Televisio-ohjelmatkin on ihan eri, mitä voitte katsoa ja 6- ja 9-vuotiailla alkaa myös olla paljon juttuja, mitä seuraavat ja mistä puhutaan esim. koulussa kavereiden kanssa. Meillä tuollaisia juttuja esim. n. tuon ikäisillä lapsilla putous ja selviytyjät ja game of games. Putous voisi olla sellainen, mitä taaperokin voisi ihmetellä isompien vanavedessä. Yrittäkää löytää vaikka 1-2 tällaista yhteistä juttua 5 päivän jaksolle, jolloin lapset teillä. Jos nyt ei ole tosiaan mitään niin varmasti jo pari juttua helpottaisi mieltäsi.
En nyt ymmärrä alkuunkaan miksi lapset eivät voisi välillä tehdä jotain yhdessä. Minulla on 10 vuotta itseäni nuorempi sukulaispoika, jonka mummolassa vietin lapsena pitkiä aikoja. Minut "komennettiin" usein leikkimään hänen kanssaan, mutta minusta se oli hauskaa. Rakensin hänelle korkeaa tornia palikoista ja poika kaatoi tornin. Ja taas uudestaan. Ja muuta sellaista, mistä pienet pitävät. Aikuisena oli hauskaa, kun kerroin tästä sukulaispojalle.
Nuo lapset menee sinne tapaamaan isäänsä, eivät vahtimaan ap:n lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tässä olisi keskustelun paikka miehesi kanssa. Perheen vanhemmille lapsille sovittava samat säännöt, mitä teidän lapsilla. Esim. lautaset keittiöön jne. Voit myös hyvin tällaisissa asioissa komentaa lapsia teidän yhteisessä kodissa. Ja ruokahommat myös sovitte yhdessä. Muutos tässä lähtee sinun ja miehesi välisestä keskustelusta. Ymmärrän, että asioita tehdään paljon erillään, kun lapsilla ikäeroa, mutta tuollaiset perusasiat pitäisi saada kuntoon. Uskon, että se vähentäisi ketutustasi jo paljon. Tuolla porukalla on vielä vaikea löytää yhdessä tehtäviä asioita: pienemmät lapset ei osaa vielä esim. lautapelejä mihin isommat motivoituisi jne. Televisio-ohjelmatkin on ihan eri, mitä voitte katsoa ja 6- ja 9-vuotiailla alkaa myös olla paljon juttuja, mitä seuraavat ja mistä puhutaan esim. koulussa kavereiden kanssa. Meillä tuollaisia juttuja esim. n. tuon ikäisillä lapsilla putous ja selviytyjät ja game of games. Putous voisi olla sellainen, mitä taaperokin voisi ihmetellä isompien vanavedessä. Yrittäkää löytää vaikka 1-2 tällaista yhteistä juttua 5 päivän jaksolle, jolloin lapset teillä. Jos nyt ei ole tosiaan mitään niin varmasti jo pari juttua helpottaisi mieltäsi.
En nyt ymmärrä alkuunkaan miksi lapset eivät voisi välillä tehdä jotain yhdessä. Minulla on 10 vuotta itseäni nuorempi sukulaispoika, jonka mummolassa vietin lapsena pitkiä aikoja. Minut "komennettiin" usein leikkimään hänen kanssaan, mutta minusta se oli hauskaa. Rakensin hänelle korkeaa tornia palikoista ja poika kaatoi tornin. Ja taas uudestaan. Ja muuta sellaista, mistä pienet pitävät. Aikuisena oli hauskaa, kun kerroin tästä sukulaispojalle.
Nuo lapset menee sinne tapaamaan isäänsä, eivät vahtimaan ap:n lapsia.
No meneehän ne myös tapaamaan sisaruksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tässä olisi keskustelun paikka miehesi kanssa. Perheen vanhemmille lapsille sovittava samat säännöt, mitä teidän lapsilla. Esim. lautaset keittiöön jne. Voit myös hyvin tällaisissa asioissa komentaa lapsia teidän yhteisessä kodissa. Ja ruokahommat myös sovitte yhdessä. Muutos tässä lähtee sinun ja miehesi välisestä keskustelusta. Ymmärrän, että asioita tehdään paljon erillään, kun lapsilla ikäeroa, mutta tuollaiset perusasiat pitäisi saada kuntoon. Uskon, että se vähentäisi ketutustasi jo paljon. Tuolla porukalla on vielä vaikea löytää yhdessä tehtäviä asioita: pienemmät lapset ei osaa vielä esim. lautapelejä mihin isommat motivoituisi jne. Televisio-ohjelmatkin on ihan eri, mitä voitte katsoa ja 6- ja 9-vuotiailla alkaa myös olla paljon juttuja, mitä seuraavat ja mistä puhutaan esim. koulussa kavereiden kanssa. Meillä tuollaisia juttuja esim. n. tuon ikäisillä lapsilla putous ja selviytyjät ja game of games. Putous voisi olla sellainen, mitä taaperokin voisi ihmetellä isompien vanavedessä. Yrittäkää löytää vaikka 1-2 tällaista yhteistä juttua 5 päivän jaksolle, jolloin lapset teillä. Jos nyt ei ole tosiaan mitään niin varmasti jo pari juttua helpottaisi mieltäsi.
En nyt ymmärrä alkuunkaan miksi lapset eivät voisi välillä tehdä jotain yhdessä. Minulla on 10 vuotta itseäni nuorempi sukulaispoika, jonka mummolassa vietin lapsena pitkiä aikoja. Minut "komennettiin" usein leikkimään hänen kanssaan, mutta minusta se oli hauskaa. Rakensin hänelle korkeaa tornia palikoista ja poika kaatoi tornin. Ja taas uudestaan. Ja muuta sellaista, mistä pienet pitävät. Aikuisena oli hauskaa, kun kerroin tästä sukulaispojalle.
Nuo lapset menee sinne tapaamaan isäänsä, eivät vahtimaan ap:n lapsia.
No meneehän ne myös tapaamaan sisaruksiaan.
Ei he mene sinne puolisisarusten takia, vaan oman vanhempansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne isot lapset ei ole siellä koko päiviä vaam vain iltoja. Päivät koulussa.
Kyllä tuo ihan tavallista perhe-elämää on isojen ikäerojen perheissä.
Sekin on tavallista että sisarukset jää vieraiksi. Itselläni ikäeroa isompiin täyssisaruksiin 5 ja 10 vuotta eikä koskaan mitään yhtwistä.
Väitätkö että lapset ovat koulussa myös lauantaisin ja sunnuntaisin, kun puhut ”pelkistä illoista”?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on huomattava ajatusvääristymä. Kuvittelet, että teillä on kaksilapsinen perhe, jota miehen lapset tulevat ajoittain häiritsemään.
Kun todellisuudessa teillä on nelilapsinen perhe, jossa mies hoitaa kiitettävästi oman osuutensa.
Tämä niin paljon!
Pala kurkussa saa lukea näitä ajoittaisia uusperhe vuodatuksia. Päivä päivältä vahvistuu se käsitys, että lasten asema uusperheissä on todella heikko. Toivottavasti aloittajan isä jaksaa edelleen, vaimonsa kitinästä huolimatta, viettää aikaansa lastensa kanssa. Aloittaja todennäköisesti alkaa tajuamaan isompien lasten asioista jotain vasta siinä vaiheessa, kun hänen omat biologiset kullannuppunsa ovat siinä iässä. Silloinhan hänen ei enää tarvite kärsiä näistä miehensä aikaisemmista "häiriötekijöistäkään".
Monissa uusperheissä on alussa hankaluuksia. Ei osata sopeutua, ei ymmärretä sopia asioista ja kotona olevien henkilöiden määrä vaihtelee eri viikkoina. Olen lukenut kirjoja aiheesta (muualla julkaistuja, koska asuin ulkomailla).Olin itse uusperheen jäsen. Osa uusperheiden tilannekuvauksista jäi mieleeni pysyvästi. Monessa tapauksessa mies, isä, oli jättänyt isojen lastensa hoitamisen ja ikävien tilanteiden selvittelyn
100 % uuden vaimon kontolle. Se ei yleensä johda hyvään. Moni mies saattaa kauhistua riitoja, mutta joskus on pakko ottaa vastuuta. Uusperheessä täytyy olla säänntöjä, joiden mukaan toimitaan. Esimerkiksi vierailulle saapuva 13-vuotias ei saa kiusata ja uhkailla uusperheen nuorempaa lasta. Hän ei saa haistatella isän puolisolle. Hän ei saa kieltäytyä syömästä ruokaa, jota äitinsä luona söisi tyytyväisenä. Tai käyttäytyä törkeällä tavalla koko vierailun ajan. Mutta isän pitää ilman muuta viettää joku tunti vanhemman lapsensa kanssa, lapsellahan voi olla henkilökohtaisia asioita puhuttavana. Lapselle voi myös kertoa, että hänen ei tarvitse pitää isän vaimosta, mutta isä rakastaa vaimoaan ja kaikkien pitäisi käyttäytyä kohteliaast, jotta kotona on mukava olla. Lukemassani kirjassa jotkut uusperheen teinit/aikuiset muistelivat lämmöllä isäpuolta tai äitipuolta myöhemmin elämässä. Osa tietysti ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tässä olisi keskustelun paikka miehesi kanssa. Perheen vanhemmille lapsille sovittava samat säännöt, mitä teidän lapsilla. Esim. lautaset keittiöön jne. Voit myös hyvin tällaisissa asioissa komentaa lapsia teidän yhteisessä kodissa. Ja ruokahommat myös sovitte yhdessä. Muutos tässä lähtee sinun ja miehesi välisestä keskustelusta. Ymmärrän, että asioita tehdään paljon erillään, kun lapsilla ikäeroa, mutta tuollaiset perusasiat pitäisi saada kuntoon. Uskon, että se vähentäisi ketutustasi jo paljon. Tuolla porukalla on vielä vaikea löytää yhdessä tehtäviä asioita: pienemmät lapset ei osaa vielä esim. lautapelejä mihin isommat motivoituisi jne. Televisio-ohjelmatkin on ihan eri, mitä voitte katsoa ja 6- ja 9-vuotiailla alkaa myös olla paljon juttuja, mitä seuraavat ja mistä puhutaan esim. koulussa kavereiden kanssa. Meillä tuollaisia juttuja esim. n. tuon ikäisillä lapsilla putous ja selviytyjät ja game of games. Putous voisi olla sellainen, mitä taaperokin voisi ihmetellä isompien vanavedessä. Yrittäkää löytää vaikka 1-2 tällaista yhteistä juttua 5 päivän jaksolle, jolloin lapset teillä. Jos nyt ei ole tosiaan mitään niin varmasti jo pari juttua helpottaisi mieltäsi.
En nyt ymmärrä alkuunkaan miksi lapset eivät voisi välillä tehdä jotain yhdessä. Minulla on 10 vuotta itseäni nuorempi sukulaispoika, jonka mummolassa vietin lapsena pitkiä aikoja. Minut "komennettiin" usein leikkimään hänen kanssaan, mutta minusta se oli hauskaa. Rakensin hänelle korkeaa tornia palikoista ja poika kaatoi tornin. Ja taas uudestaan. Ja muuta sellaista, mistä pienet pitävät. Aikuisena oli hauskaa, kun kerroin tästä sukulaispojalle.
Nuo lapset menee sinne tapaamaan isäänsä, eivät vahtimaan ap:n lapsia.
Mutta Ap:n lapsethan ovat noiden lasten pikkusisaruksia, sisaruspuolia.
Tulen varmasti elämään tuollaisessa uusperhetilanteessa joskus. Ja lapsilla on paaaaljon ikäeroa.
Selvä homma on se, että eri-ikäisillä on eri tarpeet ja aikuiset jakautuvat sitten sen mukaan. Voin sanoa, että on aivan perseestä olla aikuinen yksin kahden tosi eri ikäisen pojan kanssa! Mutta jos tässä nyt joku (lasten isä vaikka) olisikin niin kyllä näiden kahden kanssa jakauduttaisiin eri juttuihin. Ovat 11 ja 5. Tosin yksi syy eroon oli myös se, että ex oli kunnon perheaika pakottaja ja sitten kellään ei ollut kivaa, kun mielenkiinnon kohteet, taidot yms eroavat niin toisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tässä olisi keskustelun paikka miehesi kanssa. Perheen vanhemmille lapsille sovittava samat säännöt, mitä teidän lapsilla. Esim. lautaset keittiöön jne. Voit myös hyvin tällaisissa asioissa komentaa lapsia teidän yhteisessä kodissa. Ja ruokahommat myös sovitte yhdessä. Muutos tässä lähtee sinun ja miehesi välisestä keskustelusta. Ymmärrän, että asioita tehdään paljon erillään, kun lapsilla ikäeroa, mutta tuollaiset perusasiat pitäisi saada kuntoon. Uskon, että se vähentäisi ketutustasi jo paljon. Tuolla porukalla on vielä vaikea löytää yhdessä tehtäviä asioita: pienemmät lapset ei osaa vielä esim. lautapelejä mihin isommat motivoituisi jne. Televisio-ohjelmatkin on ihan eri, mitä voitte katsoa ja 6- ja 9-vuotiailla alkaa myös olla paljon juttuja, mitä seuraavat ja mistä puhutaan esim. koulussa kavereiden kanssa. Meillä tuollaisia juttuja esim. n. tuon ikäisillä lapsilla putous ja selviytyjät ja game of games. Putous voisi olla sellainen, mitä taaperokin voisi ihmetellä isompien vanavedessä. Yrittäkää löytää vaikka 1-2 tällaista yhteistä juttua 5 päivän jaksolle, jolloin lapset teillä. Jos nyt ei ole tosiaan mitään niin varmasti jo pari juttua helpottaisi mieltäsi.
En nyt ymmärrä alkuunkaan miksi lapset eivät voisi välillä tehdä jotain yhdessä. Minulla on 10 vuotta itseäni nuorempi sukulaispoika, jonka mummolassa vietin lapsena pitkiä aikoja. Minut "komennettiin" usein leikkimään hänen kanssaan, mutta minusta se oli hauskaa. Rakensin hänelle korkeaa tornia palikoista ja poika kaatoi tornin. Ja taas uudestaan. Ja muuta sellaista, mistä pienet pitävät. Aikuisena oli hauskaa, kun kerroin tästä sukulaispojalle.
Nuo lapset menee sinne tapaamaan isäänsä, eivät vahtimaan ap:n lapsia.
Mutta Ap:n lapsethan ovat noiden lasten pikkusisaruksia, sisaruspuolia.
Sisaruspuolia ovat, eivät sisaruksia. Ja se tapaamisoikeus ei koske heitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on huomattava ajatusvääristymä. Kuvittelet, että teillä on kaksilapsinen perhe, jota miehen lapset tulevat ajoittain häiritsemään.
Kun todellisuudessa teillä on nelilapsinen perhe, jossa mies hoitaa kiitettävästi oman osuutensa.
Tämä niin paljon!
Pala kurkussa saa lukea näitä ajoittaisia uusperhe vuodatuksia. Päivä päivältä vahvistuu se käsitys, että lasten asema uusperheissä on todella heikko. Toivottavasti aloittajan isä jaksaa edelleen, vaimonsa kitinästä huolimatta, viettää aikaansa lastensa kanssa. Aloittaja todennäköisesti alkaa tajuamaan isompien lasten asioista jotain vasta siinä vaiheessa, kun hänen omat biologiset kullannuppunsa ovat siinä iässä. Silloinhan hänen ei enää tarvite kärsiä näistä miehensä aikaisemmista "häiriötekijöistäkään".
Monissa uusperheissä on alussa hankaluuksia. Ei osata sopeutua, ei ymmärretä sopia asioista ja kotona olevien henkilöiden määrä vaihtelee eri viikkoina. Olen lukenut kirjoja aiheesta (muualla julkaistuja, koska asuin ulkomailla).Olin itse uusperheen jäsen. Osa uusperheiden tilannekuvauksista jäi mieleeni pysyvästi. Monessa tapauksessa mies, isä, oli jättänyt isojen lastensa hoitamisen ja ikävien tilanteiden selvittelyn
100 % uuden vaimon kontolle. Se ei yleensä johda hyvään. Moni mies saattaa kauhistua riitoja, mutta joskus on pakko ottaa vastuuta. Uusperheessä täytyy olla säänntöjä, joiden mukaan toimitaan. Esimerkiksi vierailulle saapuva 13-vuotias ei saa kiusata ja uhkailla uusperheen nuorempaa lasta. Hän ei saa haistatella isän puolisolle. Hän ei saa kieltäytyä syömästä ruokaa, jota äitinsä luona söisi tyytyväisenä. Tai käyttäytyä törkeällä tavalla koko vierailun ajan. Mutta isän pitää ilman muuta viettää joku tunti vanhemman lapsensa kanssa, lapsellahan voi olla henkilökohtaisia asioita puhuttavana. Lapselle voi myös kertoa, että hänen ei tarvitse pitää isän vaimosta, mutta isä rakastaa vaimoaan ja kaikkien pitäisi käyttäytyä kohteliaast, jotta kotona on mukava olla. Lukemassani kirjassa jotkut uusperheen teinit/aikuiset muistelivat lämmöllä isäpuolta tai äitipuolta myöhemmin elämässä. Osa tietysti ei.
Ap:n pitää nyt vaan aikuistua, opiskella lasten kehitysvaiheita ja ymmärtää, että hänen miehellään on muitakin lapsia kuin ne hänen kanssaan tehdyt.
Isot ikäerot on ihan perseestä tavallisessakin perheessä, koska lasten tarpeet on eri ikäkausina niin erilaiset. Jo tuo 6-vuotiaan ja 9-vuotiaan välinen kolme vuottakin on todella paljon siinä vaiheessa, kun toinen on 18 ja lukio lopuillaan ja toinen vasta yläkoululainen.
Näin se on ja tämä pitäisi hahmottaa jo ennen kuin niitä sisaruksia hankkii yhden yhtä.
Ja varmin tapa pilata sisarusten välit on sen ns vanhemman kinata ja kytätä ja olla vihamielinen tai laittaa niitä isoja vahtimaan pienempiä.
Molemmat on tullut koettua lapsuudenperheessä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä perinnönjako kesti kahdeksan vuotta kun äitini ja ne aiemman suhteen lapset riiteli.
T se yhteinen lapsi
Miksi äitisi noin kauan riiteli?
Mieheni rajattomat lapset olivat niin itserakkaita narsisteja, että päätimme sulkea heidät lämmittämättömälle ullakolle ja seinille laitoimme Putinin kuvia heidän kiusaksensa. Ullakolla on heille vanhoja turkiksia kymmenen kpl lämmittämässä. Päivittäin heitämme heille sangollisen vettä ja kalanpäitä. Osassa on maalia, kun hielle haisevat kettutytöt tekivät maalihyökkäyksen, kun olimme menossa töihin heidän lorviessa työttöminä huumeiden vaikutuksen alaisina. Uusi vauvamme tulee olemaan kurissa kasvatettu ja helistimen sijaan annoimme hänelle kyljyksen, ettei tule hänestä kettutyttöä tai vegaanitarta. Vauvamme on kylläkin poika, mutta saattaa kokea myöhemmin olevansa likka. Se ei haittaa, kunhan hänestä tulee sotilas, joka kaataa karhun yhdellä kädellä vaikka korkkarit jalassa. Lellivauvoja meillä ei katsella. Se on jämpti se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa käy aika pian niin, että mies lähtee tästäkin perheestä.
Minä taas uskon, että jos joku lähtee, se on Ap. Hän vaikuttaa olevan on yhdentekevä henkilö omassa perheessään. Aivan uskomatonta. Ap:n omat lapset jäävät vaille isänsä huomiota aina, kun isän vanhemmat lapset ovat heillä. Noiden isompien lasten pitää saada viettää muutama tunti yhdessä isänsä kanssa. Mutta muu aika on kyllä koko perheen aikaa, jolloin isommatkin saavat luvan ottaa toiset huomioon. Onko Suomessa tavallista, että lapset eivät tippaakaan välitä omista sisaruksistaan? Vaikka olisi millainen ikäero ym. Sitten ihmetellään, kun ihmiset eivät osaa ottaa muita huomioon, eivät kestä olla toisten kanssa armeijassa, eivät osaa sopeutua parisuhteessa.
Tuo on hyvin kuvattu, juuri tuolta minusta tuntuu. Olen yrittänyt keskustella asioista mieheni kanssa ja joitain asioita hän on parantanutkin ja sanoo, että saan kyllä sanoa hänen lapsilleen joistain asioista, mutta tosiasiallisesti suuttuu, jos esim. kysyn (ystävällisesti) mieheltäni, ovatko sääntömme muuttuneet, eikä esim. omia lautasia tarvitsekaan viedä enää keittiöön. Lapsille pitää siis ihan joka kerran opettaa alusta, että oma lautanen pitäisi viedä keittiöön ja silti 9-vuotias jättää sen pöytään ihan jokaisella ruokailulla, eikä koskaan vie sanomatta. He eivät siis tee mitään kotitöitä ja aiemmin 9-vuotias vei omat pyykkinsä pyykkikoriin, mutta koska isä ei sitä enää vaadi, ei vie. Eli ainoa ”kotityö” mitä heiltä vaaditaan, on oman lautasen vieminen keittiöön, mutta sitäkään eivät koskaan tee sanomatta eikä isä aina sitten sano siitäkään.
Ap
Eikö arkena lapset ole tarhassa ja koulussa ja iltapäivisin välillä kavereilla ja harrastuksissa. Arkena kannattaa hoitaa enimmät siivoukset ja kaupassakäynnit myös viikonlopun varalle. Viikonloppuna voi sitten koko perhe viettää aikaa yhdessä ja varmaan sitä omaakin aikaa välillä järjestyy, jos vanhemmat niin sopivat.
Ja kannattaa tarpeen mukaan hyödyntää ruokakaupan kotitoimituksia ja välillä vaikka woltia tai siivouspalveluita jos arki tuntuu liian kuormittavalta.
Miksi ihmiset perustaa uusperheitä? Niissä on aina joku ongelma. Ei tulisi mieleenkään. Onneksi olen jo yli 40, niin ei tarvitse enää lisälapsien hankintaa miettiäkään. Tai ottaa edes miestä, jolla lapsia.