oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Vierailija kirjoitti:

Musta on ollut yllättävää huomata, minkälaisia määriä jotkut syövät. Siis musta itsestä olisi noloa ahmia sellaisia annoksia vieraana. He varmaan pitävät itseään ”normaaliruokaisina”, mutta mä olen eri mieltä. Osaan nykyään onneksi varata näitä ahmatteja varten enemmän kaikkea (alkupaloja, pääruokaa, salaattia, jälkiruokaa), mutta tekee jostain syystä pahaa tuollainen ruuan suurkulutus.

Kyllä he pitävät itseään normaaliruokaisina ihan ilman lainausmerkkejä.

Sinä taas olet heidän mielestään nälkäkurki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on ollut yllättävää huomata, minkälaisia määriä jotkut syövät. Siis musta itsestä olisi noloa ahmia sellaisia annoksia vieraana. He varmaan pitävät itseään ”normaaliruokaisina”, mutta mä olen eri mieltä. Osaan nykyään onneksi varata näitä ahmatteja varten enemmän kaikkea (alkupaloja, pääruokaa, salaattia, jälkiruokaa), mutta tekee jostain syystä pahaa tuollainen ruuan suurkulutus.

Kyllä he pitävät itseään normaaliruokaisina ihan ilman lainausmerkkejä.

Sinä taas olet heidän mielestään nälkäkurki.

Puolikas paistettu lohi on mielestäsi normaaliannos yhdelle aikuiselle ja siihen sitten puoli kattilallista riisiä, puoli kulhoa salaattia lisukkeena. Musta tuo on paljon. Ei ihminen tarvitse niin paljon energiaa ja on ihan turha itkeä ylipainosta, kun ei ymmärretä pienentää annoksia. Musta se olisi kamalaa rahanhaaskausta, jos meillä menisi tuplasti enemmän rahaa ruokaan, sen suuren määrän vuoksi - mielummin käyn lomalla tai kulutan sen johonkin muuhun, mutta kukin tyylillään.

Omissa ruokakustannuksissa voi säästellä, mutta ei vieraiden kanssa.

Kyse on vieraanvaraisuudesta. Jos kutsut ihmisiä kylään, oletus on että tarjoatkin jotain ja mielellään tarpeeksi. Ei pidä kutsua jos ei halua tai voi tarjota. Toiset syövät sen minkä syövät ja loppu korjataan pois.

Ystävälle voi sanoa esim: tuletko juomaan kupin kahvia, muuta ei nyt ole mutta jutellaan. Sekin on ok jos on rahat loppu mutta haluaa tavata. Toinen voi halutessaan tuoda pullat mukanaan.

Jep. Ajelin parin tunnin ajomatkan päähän kaverini luo kyläilemään, ollessani raskaana. Koko päivänä ei tarjottu mitään syötävää. Kotia lähtiessä ajoin lähimpään kauppaan parin kilometrin päähän hakemaan ruokaa, mutta olo oli jo niin huono, että pyörryin kaupan käytävälle.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on vieraanvaraisuudesta. Jos kutsut ihmisiä kylään, oletus on että tarjoatkin jotain ja mielellään tarpeeksi. Ei pidä kutsua jos ei halua tai voi tarjota. Toiset syövät sen minkä syövät ja loppu korjataan pois.

Ystävälle voi sanoa esim: tuletko juomaan kupin kahvia, muuta ei nyt ole mutta jutellaan. Sekin on ok jos on rahat loppu mutta haluaa tavata. Toinen voi halutessaan tuoda pullat mukanaan.

Tottakai on tärkeää olla vieraanvarainen. Joskus vaan on hankala tilanne, jos ei tiedä etukäteen, minkälainen syöppö on tulossa kylään ja sitä joutuu emäntänä noloon tilanteeseen. Seuraavaa kertaa varten sitten osaa varautua.

En pysty syömään missään mitään kun ruokarajoitteet on niin laajat. Tosin en ikinä oleta ruokaa ja kerron etukäteen etteivät varaa mulle ruokaa (eikä juotavia) kun en sitä kuitenkaan pysty syömään. Jos yllättäen menee johonkin niin silloin nälkä yllättää muuten pakkaan aina eväät itselleni.

Yhteiskuva exän kanssa joka on yöntimo.

Exällä vietin useita tunteja eikä tarjonnut mitään. Saattoi kyllä seksin jälkeen itselleen kokkailla ja syödä yksin. Paras oli kun pyysi tuomaan omat aamupalatarvikkeet kun hänellä ei oikein ollut mitään tarjottavaa.. :D

Ihan oikeasti ihmettelen, mitä tapahtuisi, jos ruoasta tulisi syystä tai toisesta pula? Mitä tapahtuisi ruoka-aine -rajoitteisille, jos tarjolla olisi vain hernekeittoa ja ruisleipää. Hyvä jos niitäkään. Rohkenen epäillä, että ruokavaivat häviäisivat aika liukkaasti.

Joo, olin tapailemallani miehellä yötä muutaman kerran. Ei tarjonnut aamupalaa, koska ei itsekään syönyt.

Jonkun ajan päästä sanoin, että pitäis varmaan lähteä kotiin, kun on nälkä, hän sanoi okei. Tämä tapahtui molemmilla kerroilla.

Miehen vanhempien kesäpaikalla: aamulla kahvia ja yksi pieni (todella pieni leipä), seuraavaksi syötiin kello 17.00 aikoihin... harmi vaan että ruokaa oli taas syöjiin verrattuna aivan liian vähän

Todellakin olen

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti ihmettelen, mitä tapahtuisi, jos ruoasta tulisi syystä tai toisesta pula? Mitä tapahtuisi ruoka-aine -rajoitteisille, jos tarjolla olisi vain hernekeittoa ja ruisleipää. Hyvä jos niitäkään. Rohkenen epäillä, että ruokavaivat häviäisivat aika liukkaasti.

Rohkenen epäillä että jos tarjolla olisi vain hernekeittoa ja ruisleipää niin osa meistä maksaisi sairaalassa tiputuksessa tai kuolisi pois

Pyörtyjä kirjoitti:

Jep. Ajelin parin tunnin ajomatkan päähän kaverini luo kyläilemään, ollessani raskaana. Koko päivänä ei tarjottu mitään syötävää. Kotia lähtiessä ajoin lähimpään kauppaan parin kilometrin päähän hakemaan ruokaa, mutta olo oli jo niin huono, että pyörryin kaupan käytävälle.

Olet siis aikuinen ihminen??

Et osaa lähteä syömään muualle??

Tarkoituksella teet itsesi niin nälkäiseksi että pyörryt ja olet vielä raskaana!!

En anna välipaloja/ruokaa vieraileville lapsille, koska asutaan omakotitaloalueella ja jokaisella lapsella on lyhyt matka kotiinsa. En jaksa selvitellä erikoisruokavalioita tms. En myöskään halua että naapuruston lapset hyppää meillä syömässä. Yökyläilijät ja pitemmältä tulleet saa ruokaa sen saman 5 kertaa päivässä mut itse syödään.

Koskaan en unohda sitä kun kutsuin miesystävän ja sen vnhmt kylään ensimmäisen ja viimeisen kerran. Mitään en saanu tarjoa paitsi vissyä.

He olivatkin tuossa ihan just menossa kotiin laittamaan illallista. Auto täynnä ruokaa. Sitä vaan että himaan oli heillä n 50 km ja he istuivat vaan nälkäisinä jäykkinä rupatellen niitä näitä. Asuin tuolloin maalla ja mulla iso hyvin varusteltu keittiö ja grilli pihalla. Oltais voitu Yhdessä safkat vääntää myös niitten ruuista ja ois voinu olla vaikka kuinka kivaa. Mut ei. Ihan tässä ohikulkumatkalla vaan, visiitti kesti ainakin 2 h.

Varmaan tänne nyt kirjottavat kuinka nälissään olivat.

En käy kenenkään luona mutta jos joku tuppautuisi luokseni niin se saisi olla nälässä.

Minä olen tiettyihin kyläpaikkoihin mennessäni alkanut kantaa laukussa myslipatukoita tms. varmuuden vuoksi. Kun vierailu on kestänyt tuntikausia ja siihen on sisältynyt pidempi ajomatka ja mahdollisesti kävelyllä käynti tms. eikä minkäänlaista ruokailua tai kahvittelua, verensokeri on ollut aika alhaalla. Olen sitten mennyt jonnekin vessaan tms. ahmimaan myslipatukan jotta en pyörtyisi ja samalla katsellut itseäni peilistä ja miettinyt miten absurdi tilanne se on. 

Muistelen vastanneeni tähän ketjuun vuosia sitten, mutta menköön uudestaan. Olen joutunut olemaan nälässä, monta kertaa vieraillessani erään vanhemman sukulaispariskunnan luona. He ovat varsin terveysintoilijoita, kaiken pitää olla rasvatonta, sokeritonta, jauhotonta, hiivatonta, gluteenitonta, maidotonta, suolatonta, jne. Ei siinä mitään mutta kun heidän ruokansa on ensinnäkin hyvin kevyttä ravintoarvoltaan, maultaan mautonta ja lisäksi annoskoot ovat varsin pieniä. Leipää ei heillä käytetä, kahvikin juodaan mustana ettei vaan tule ylimääräistä "maitosokeria". Tyypillinen annos on esim. alkuruoaksi vetinen kasvissosekeitto, sisältää pelkkää soseutettuja kasviksia, hädintuskin ripaus suolaa. Pääruoka paistettua (ilman rasvaa teflon pannulla tietysti!) kesäkurpitsaa tai höyrytettyä parsakaalia, "valkuaisaineena" jotain rasvatonta kalaa, todennäköisimmin höyrytettynä. Lisäksi salaatinlehtiä ilman kastiketta. Jälkiruoaksi valkuaisvaahdossa olevia pakastemarjoja. Joskus juhlapyhinä tarjolla on itsetehtyä "suklaakakkua", joka ei sisällä suklaata, ei sokeria, ei rasvaa eikä vehnää, ja makukin on sen mukainen.