oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on ollut yllättävää huomata, minkälaisia määriä jotkut syövät. Siis musta itsestä olisi noloa ahmia sellaisia annoksia vieraana. He varmaan pitävät itseään ”normaaliruokaisina”, mutta mä olen eri mieltä. Osaan nykyään onneksi varata näitä ahmatteja varten enemmän kaikkea (alkupaloja, pääruokaa, salaattia, jälkiruokaa), mutta tekee jostain syystä pahaa tuollainen ruuan suurkulutus.

Kyllä he pitävät itseään normaaliruokaisina ihan ilman lainausmerkkejä.

Sinä taas olet heidän mielestään nälkäkurki.

Puolikas paistettu lohi on mielestäsi normaaliannos yhdelle aikuiselle ja siihen sitten puoli kattilallista riisiä, puoli kulhoa salaattia lisukkeena. Musta tuo on paljon. Ei ihminen tarvitse niin paljon energiaa ja on ihan turha itkeä ylipainosta, kun ei ymmärretä pienentää annoksia. Musta se olisi kamalaa rahanhaaskausta, jos meillä menisi tuplasti enemmän rahaa ruokaan, sen suuren määrän vuoksi - mielummin käyn lomalla tai kulutan sen johonkin muuhun, mutta kukin tyylillään.

Sun mitat on niin epämääräiset, ettei niistä voi päätellä yhtään mitään.

”Puolikas lohi”. 1.5kg? 10kg?

”Puoli kattilallista riisiä”. 2 litraa? 10 litraa?

”Puoli kulhoa salaattia”.

Minkä takia muuten mittaat kaiken puolikkaina? Onko puolet viiden kilon lohesta vähemmän kuin kokonainen kahden kilon lohi?

Taidat itse haaskata ruokaa, kun syöt vain puolet? Meneekö toinen puolikas roskiin?

Olen. Olin nuorena laiha kuin riuku, mutta söin kuin hevonen. En joutunut olemaan nälässä sen takia, ettei minulle olisi tarjottu ruokaa, vaan en todellakaan kehdannut ruokapöydässä syödä enempää, koska lihavatkin ihmiset söi paljon vähemmän kuin minä.

Nykyisin keski-ikäisenä syön hyvin paljon vähemmän kuin nuorena. Kolmekymppisenä aloin lihoa ja sairastuin verenpainetautiin. Lääkärin määräyksestä paino pitää pysyä normaalina ja syön aika vähän, kylläkin terveellisesti ja monipuolisesti. Liikun paljon, mutta kulutukseni on vain noin 1500 kilokalorin luokkaa. Olen nainen.

Kamalia nuo tarinat, kun ihmisille ei ole annettu ollenkaan ruokaa kylässä.

Itse tarjoan sen harvan kerran kun vieraita käy paljon tarjottavaa. Jotkut vieraat sitten paheksuu sitäkin, että kun eihän tässä nyt jaksa, tai vaikka kahvipöydässä ei ota muuta kuin kahvia ja leivonnaiset johon on nähnyt vaivaa jää itselle syötäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti ihmettelen, mitä tapahtuisi, jos ruoasta tulisi syystä tai toisesta pula? Mitä tapahtuisi ruoka-aine -rajoitteisille, jos tarjolla olisi vain hernekeittoa ja ruisleipää. Hyvä jos niitäkään. Rohkenen epäillä, että ruokavaivat häviäisivat aika liukkaasti.

Kyllähän ihminen nälänhädässä syö mitä vain sopimatonta, vanhentunutta ja likaistakin ruokaa kun tarpeeksi epätoivoinen on. Ei ne ruokarajoitteet silti mihinkään katoa, vaan sitten ollaan kipeänä kun joudutaan syömään sopimatonta ruokaa.

Nyt kun ei olla nälänhädässä niin tarjotaan jokaiselle vieraalle sopivaa ruokaa, eikös?

En ajattele syötävän/juotavan tarjoamisen olevan itsestäänselvyys parin tunnin vierailulla, vaikka se onkin mielestäni kyläillessä aina ilahduttavaa. Sen sijaan isännälle/emännälle pitäisi olla mielestäni itsestäänselvyys olla syömättä tai juomatta itse mitään sellaista, mitä ei aio vieraalle tarjota. Mieluummin siirtää vaikka tapaamista kuin nauttii lounastaan samalla kun vieras hörppii vettä. Ja kyllä aikuisen ihmisen pitäisi mielestäni kestää muutama tunti syömättäkin.

Vierailija kirjoitti:

En ajattele syötävän/juotavan tarjoamisen olevan itsestäänselvyys parin tunnin vierailulla, vaikka se onkin mielestäni kyläillessä aina ilahduttavaa. Sen sijaan isännälle/emännälle pitäisi olla mielestäni itsestäänselvyys olla syömättä tai juomatta itse mitään sellaista, mitä ei aio vieraalle tarjota. Mieluummin siirtää vaikka tapaamista kuin nauttii lounastaan samalla kun vieras hörppii vettä. Ja kyllä aikuisen ihmisen pitäisi mielestäni kestää muutama tunti syömättäkin.

Tämä maailma nyt vain ei pyöri sun mielipiteittesi mukaan.

Olimme tapailleet erään miehen kanssa jonkinaikaa, lähinnä viestitellen mutta mies oli kerran käynyt luonani ja nyt sitten oli puhuttu että menisin miehen luo koko viikonlopuksi. Asuin tuolloin vielä mikkelissä, mies asui ristiinassa mutta ei siinä ydinkeskustassa vaan keskellä metsää pitkälti ristiinan ulkopuolella. Kysyin mieheltä mitä tuon ja mies vastasi ostaneensa meille ruokaa, minun pitäisi tuoda vain  "seksikäs perseeni". Join klo 10 aamukahvit sänpylän kera ja hoidin pari asiaa ennenkuin klo 12 lähdin ajamaan miehen luo, matkalla ostin energiajuoman. Mies laittoi viestin että  on juuri laittamassa ruokaa. Mahani murisi ja mietin innoissani mitä hyvää siellä on. 

Kesti aikana ennenkuin löysin oikeaan paikkaan, navigaattori ohjaili ties mihin.  Mies tuli ovelle vastaan, suuteli ja antoi oluen käteen. Olin vähän että ai juomaanko nyt ruvettiin? Keittiössä odotti pelti jolla oli kourallinen  ranskanperunoita ja nakkeja, mies sanoi syöneensä jo. Eihän se pieni määrä riittänyt vaan maha murisi lisää. Katsoin jääkaappiin ja kysyin voinko  tehdä leivän, vastaus oli että ne on aamuksi! Kysyin saanko jugurtin ja taas sama kiukkuinen vastaus, aamuksi!  

Tuli huono olo kun mahassa oli vaan energiajuomaa, kaljaa ja kourallinen ranuja. Mies ihmetteli mahani möykkää ja  valitti ettei seiso siinä metelissä! vastasin, ettei paneta kun on niin  nälkä.  Mies sitten totesi että ehkä siun on paras mennä. Hämilläni, loukkaantuneena ja suoraan sanoen tippa vähän silmässä otin laukkuni ja lähdin, mies sanoi heipat muttei tullut edes halaamaan. Myöhemmin kun laitoin viestiä mies ei enää vastannut ja  tajusin, että taidanpa olla taas sinkku sitten!

Kun olimme tavanneet asunnollani mikkelissä, mies oli ollut täysin normaali ja tuonut kukkakimpun sekä leipomostaan hakemansa  laskiaspullat. Minä taas olin leiponut sämpylöitä, joten tarjottavat olivat olleet suorastaan ruhtinaaliset. 

Vierailija kirjoitti:

Olimme tapailleet erään miehen kanssa jonkinaikaa, lähinnä viestitellen mutta mies oli kerran käynyt luonani ja nyt sitten oli puhuttu että menisin miehen luo koko viikonlopuksi. Asuin tuolloin vielä mikkelissä, mies asui ristiinassa mutta ei siinä ydinkeskustassa vaan keskellä metsää pitkälti ristiinan ulkopuolella. Kysyin mieheltä mitä tuon ja mies vastasi ostaneensa meille ruokaa, minun pitäisi tuoda vain  "seksikäs perseeni". Join klo 10 aamukahvit sänpylän kera ja hoidin pari asiaa ennenkuin klo 12 lähdin ajamaan miehen luo, matkalla ostin energiajuoman. Mies laittoi viestin että  on juuri laittamassa ruokaa. Mahani murisi ja mietin innoissani mitä hyvää siellä on. 

Kesti aikana ennenkuin löysin oikeaan paikkaan, navigaattori ohjaili ties mihin.  Mies tuli ovelle vastaan, suuteli ja antoi oluen käteen. Olin vähän että ai juomaanko nyt ruvettiin? Keittiössä odotti pelti jolla oli kourallinen  ranskanperunoita ja nakkeja, mies sanoi syöneensä jo. Eihän se pieni määrä riittänyt vaan maha murisi lisää. Katsoin jääkaappiin ja kysyin voinko  tehdä leivän, vastaus oli että ne on aamuksi! Kysyin saanko jugurtin ja taas sama kiukkuinen vastaus, aamuksi!  

Tuli huono olo kun mahassa oli vaan energiajuomaa, kaljaa ja kourallinen ranuja. Mies ihmetteli mahani möykkää ja  valitti ettei seiso siinä metelissä! vastasin, ettei paneta kun on niin  nälkä.  Mies sitten totesi että ehkä siun on paras mennä. Hämilläni, loukkaantuneena ja suoraan sanoen tippa vähän silmässä otin laukkuni ja lähdin, mies sanoi heipat muttei tullut edes halaamaan. Myöhemmin kun laitoin viestiä mies ei enää vastannut ja  tajusin, että taidanpa olla taas sinkku sitten!

Kun olimme tavanneet asunnollani mikkelissä, mies oli ollut täysin normaali ja tuonut kukkakimpun sekä leipomostaan hakemansa  laskiaspullat. Minä taas olin leiponut sämpylöitä, joten tarjottavat olivat olleet suorastaan ruhtinaaliset. 

Ikävä kyllä mies oli juntti sika, joka ei jaksanut enää näytellä omalla maaperällään, luultavasti miehellä oli vielä sovinistininen käsitys siitä ettei  naiset syö juuri mitään. Odotti muna kovana ja harmistui, kun nälkäinen nainen aikoi syödä hänen aamupalajugunsa.

Joskus meinasimme mieheni kanssa "kuolla nälkään", kun vierailimme erään hienostelevan ystävämme luona 90 km päässä; hän oli kutsunut meidät syömään. Ruoka-annos oli nätti mutta pieni; siinä oli jotain bambunoksia ja muuta kummallista. Jälkiruokakahvina oli kupin pohjalla todella vahvaa expressoa ja yksi tummasuklaakonvehti.

No juu, kun lähdimme kotiin, taisimme ajella pizzerian kautta.

Vierailija kirjoitti:

Olimme tapailleet erään miehen kanssa jonkinaikaa, lähinnä viestitellen mutta mies oli kerran käynyt luonani ja nyt sitten oli puhuttu että menisin miehen luo koko viikonlopuksi. Asuin tuolloin vielä mikkelissä, mies asui ristiinassa mutta ei siinä ydinkeskustassa vaan keskellä metsää pitkälti ristiinan ulkopuolella. Kysyin mieheltä mitä tuon ja mies vastasi ostaneensa meille ruokaa, minun pitäisi tuoda vain  "seksikäs perseeni". Join klo 10 aamukahvit sänpylän kera ja hoidin pari asiaa ennenkuin klo 12 lähdin ajamaan miehen luo, matkalla ostin energiajuoman. Mies laittoi viestin että  on juuri laittamassa ruokaa. Mahani murisi ja mietin innoissani mitä hyvää siellä on. 

Kesti aikana ennenkuin löysin oikeaan paikkaan, navigaattori ohjaili ties mihin.  Mies tuli ovelle vastaan, suuteli ja antoi oluen käteen. Olin vähän että ai juomaanko nyt ruvettiin? Keittiössä odotti pelti jolla oli kourallinen  ranskanperunoita ja nakkeja, mies sanoi syöneensä jo. Eihän se pieni määrä riittänyt vaan maha murisi lisää. Katsoin jääkaappiin ja kysyin voinko  tehdä leivän, vastaus oli että ne on aamuksi! Kysyin saanko jugurtin ja taas sama kiukkuinen vastaus, aamuksi!  

Tuli huono olo kun mahassa oli vaan energiajuomaa, kaljaa ja kourallinen ranuja. Mies ihmetteli mahani möykkää ja  valitti ettei seiso siinä metelissä! vastasin, ettei paneta kun on niin  nälkä.  Mies sitten totesi että ehkä siun on paras mennä. Hämilläni, loukkaantuneena ja suoraan sanoen tippa vähän silmässä otin laukkuni ja lähdin, mies sanoi heipat muttei tullut edes halaamaan. Myöhemmin kun laitoin viestiä mies ei enää vastannut ja  tajusin, että taidanpa olla taas sinkku sitten!

Kun olimme tavanneet asunnollani mikkelissä, mies oli ollut täysin normaali ja tuonut kukkakimpun sekä leipomostaan hakemansa  laskiaspullat. Minä taas olin leiponut sämpylöitä, joten tarjottavat olivat olleet suorastaan ruhtinaaliset. 

Mä haluisin kuulla sen miehen version tästä 😄 itsellä vähän vastaava kokemus ja mietin, et tarkoittaako tämä ”älä tuo mitään” jotain kainostelua ja oikeasti olisikin haluttu tuomisia ja pidetään ihan junttina, kun toinen toimii sen sovitun mukaan.

Mun veli pyysi aina palveluksia. Piti mennä auttamaan yhdessä jos toisessakin asiassa. Talkoiksi kutsui, vaikka yleensä vieras oli kutsuttu tekemään ilmaiseksi jotain, esim. maalaamaan jonkun seinän, laittamaan sähköt jne. Koskaan ei tarjonnut ruokaa. Kahvia sai. Otettiin kerran omat eväät mukaan ja yritti veli vaimoineen jopa osingoille. :D. Ei annettu. Eikä enää menty apuun. Oli muuta tekemistä.

Olen. Veljeni luona. Minun toivottiin viipyvän koko päivä, kun harvoin käyn. Vein viemisiksi kahvia, kahvileipää ja kukkia. Tulokahvit juotiin ja loppupäivä menikin ulkosalla niin, että tarjolla oli vain kahvia, mehua ja pullaa. Mietin, koska ruoka-aika mahtaa olla, mut sitä ei tullut ollenkaan! Kun verensokerit pohjassa aloin tehdä lähtöä, ihmetteli isäntäväki asiaa kovin. En kehdannut sanoa meneväni läheiselle huoltikselle syömään.

Ongelmissa ollaan silloin, kun isäntäväellä on itsellään jotenkin poikkeava ruokailurytmi eivätkä tajua, että vieraiden rytmi ei välttämättä ole samanlainen. Minulla esimerkiksi on kaveri, joka ei syö päivän aikana mitään vaan vasta illalla. Jos minä olen herännyt aamulla vaikka klo 8, kyllä puolenpäivän maissa on jo tarve lounaalle, mutta kaveri sinnittelee pelkän pienen aamupalan voimin johonkin iltakuuteen, jolloin vasta syö kunnolla. Itse olisin tuollaisella syömättömyydellä varmaan haudassa. Jokaisella on tietysti oikeus syödä siihen aikaan kuin haluaa, mutta on vieraanvaraisuutta ymmärtää, että oma rytmi ei ehkä ole se tyypillisin. Itse ihmettelen kovasti, jos joku ei tätä tajua, koska jos itselläni olisi vieraita esim. yökylässä, niin todellakin kyselisin mahdollisesta nälästä ja huolehtisin, että ruokaa on pöydässä.

Mikä välttämättömyys aikuisilla ihmisillä on edes vierailla pitkiä aikoja toisen luona, jos omakin koti löytyy?

Oltiin lasten kanssa serkun luona kutsuttuna kylässä. Heti kättelyssä isäntä ilmoitti, että teille ei ole sitten ruokaa. Paistoi kaikille kolmelle lapsellensa isot kalapalat, joista lapset söivät vain pienet sentin mittaiset osat ja loput meni roskiin.

Omassa perheessäni kyllä kaikki jaetaan kaikkien kesken ja jatketaan vaikka riisillä tai muulla jos ei muuten kaikki tule kylläiseksi.

Kerran.

Ystäväpariskunta kutsui muutamia pariskuntia keväällä la:na grillaamaan heidän takapihalle ja samalla oli tarkoitus tehdä terassi loppuun talkoo porukalla.

Pariskunta oli ilmeisesti riidellyt edellisen illan ja aamun. Vieraiden tultua mitään valmisteluja ei oltu tehty. Jouduimme porukalla käymään kaupassa, valmistamaan ruuat ja rakentamaan terassi lähes alusta loppuun. Lisäksi koko hommaa hidasti, että kaljaa juotiin koko ajan siinä ohessa.

Oli hyvin erikoinen kokemus, koska yleensä pariskunta on aika skarppi. Myöhemmin mies pahoitteli tapahtumasarjaa. Olivat olleet hieman sekaisin riitansa vuoksi.

Ruokaa piti siis saada about klo. 14.00 aikaan. Lopulta söimme20.00aikoihin

Vierailija kirjoitti:

Muistelen vastanneeni tähän ketjuun vuosia sitten, mutta menköön uudestaan. Olen joutunut olemaan nälässä, monta kertaa vieraillessani erään vanhemman sukulaispariskunnan luona. He ovat varsin terveysintoilijoita, kaiken pitää olla rasvatonta, sokeritonta, jauhotonta, hiivatonta, gluteenitonta, maidotonta, suolatonta, jne. Ei siinä mitään mutta kun heidän ruokansa on ensinnäkin hyvin kevyttä ravintoarvoltaan, maultaan mautonta ja lisäksi annoskoot ovat varsin pieniä. Leipää ei heillä käytetä, kahvikin juodaan mustana ettei vaan tule ylimääräistä "maitosokeria". Tyypillinen annos on esim. alkuruoaksi vetinen kasvissosekeitto, sisältää pelkkää soseutettuja kasviksia, hädintuskin ripaus suolaa. Pääruoka paistettua (ilman rasvaa teflon pannulla tietysti!) kesäkurpitsaa tai höyrytettyä parsakaalia, "valkuaisaineena" jotain rasvatonta kalaa, todennäköisimmin höyrytettynä. Lisäksi salaatinlehtiä ilman kastiketta. Jälkiruoaksi valkuaisvaahdossa olevia pakastemarjoja. Joskus juhlapyhinä tarjolla on itsetehtyä "suklaakakkua", joka ei sisällä suklaata, ei sokeria, ei rasvaa eikä vehnää, ja makukin on sen mukainen. 

Vähän vastaava kokemus exän sukulaisperheestä. Olivat eläkkeellä oleva varakas pariskunta, joka elivät kitsaasti ja melko terveellisesti.

Suurieleisesti kutsuivat meitä nuorta pariskuntaa päivällisille - oli perinne siinä suvussa, että kaikki pariskunnat kävivät heidän päivällisillään.

Hämmennys oli kova, kun tarjottavana oli melkein aika jokin keitto (siskonmakkarakeitto, hernekeitto, lohikeitto, lihakeitto, kasvissosekeitto), ruisleipää ja salaattia. Juomaksi vettä tai maitoa. Aina. Toki tekivät kaiken itse omista aineista jne eli näkivät vaivaa, mutta oli se silti erikoista.

Päivällisen jälkeen oli monen tunnin keskustelu olohuoneessa ja teetä/kahvia ilman mitään nisua/ keksiä.

Oli usein nälkä, kun lähdimme sieltä.

Nyt mies jo menehtynyt.

Isälläni ja hänen naisystävällään on sellainen ruokarytmi, että syövät vain yhden lämpimän ruuan joskus illalla. Aina kun isä on meillä kylässä niin hän ihmettelee, kun meillä syödään lämmin lounaskin. Syödään silti yhdessä. Ja silti isän luona kyläillessä aina voi syödä, kun on nälkä ja ruokaa tehdään yhdessä.

Sen sijaan ihmettelen kaveriani, joka kutsui minua leffailtaan tai lautapelejä pelaamaan. Omassa kotona aina tarjosin hänelle jotain syömistä tai mässyä. Hän taas ei tarjonnut mitään, päin vastoin - hän saattoi ilmoittaa että "tuli nälkä " ja alkoi siinä syömään lämmintä ruokaa minun katsoessa vierestä. Karkit ja sipsit heillä oli, mutta niitä ei avattu eikä tarjottu. Oli oikeasti ainoa kaveri, joka ei lautapeli-illassaan edes sipsiä tarjonnut. Kun vein omia karkkeja, ne kelpasi kyllä hänelle.

Minullekin on opetettu, että ei tule syödä mitään sellaista, jota ei aio tarjota vieraille. Jos minun tekee mieli syödä vaikka jugurtti niin tarjoan vieraallekin samanlaisen. Tuo, että emäntä odottaa minun pitävän hänelle seuraa istumalla ja katsomalla, kun hän syö, tuntui minusta vähintään hämmentävältä. Kun alkaa tulla nälkä, tilataan yhdessä vaikka pizzat tai jotain. En itse kehtaisi alkaa syömään omaa ruokaa vieraan katsellessa kuivin suin.

Kyllähän se vähän oudolta tuntui, että miesystävä kutsui minut yökylään ja rupesi vasta perillä miettimään, onko mitään syötävää. Matkalla olisi hyvin voinut poiketa kauppaan. Sanoin, että kunhan saa vaikka pari voileipää, niin kyllä sillä pärjää. Ei tarjoilut aikaisemmin olleet mitään ihmeellisiä, mutta itse tyydyn kyllä ihan peruselintarvikkeisiin. No ei ollut leipääkään. Nakkeja oli. Inhoan nakkeja mutta pakkohan niitä oli silloin syödä. Ei olla enää väleissä. 

Voi kun tulee vähän suru näistä.. meilläkin oli lapsen kavereita joskus yökylässä, mutta ruokaa en tarjonnut, kun ei sitä meillä itsellämmekään aina ollut. Ilta- ja amupalaksi joutuivat tyytymään leipäpalaan, lauantaimakkaraan ja puolentoista litran tarjousmehupönikästä lantrattuun mehuun. Itse söimme lapseni kanssa mahdollisimman halpoja ruokia, esim. alennusmaksalaatikon puoliksi tai jos ei siihenkään ollut rahaa, pelkkää kaurapuuroa.

Tosiasia on, että köyhyyttä ei aina haluaisi näyttää toisille, mutta sen myötä olen ollut myös ei-vieraanvarainen emäntä. Tietämättäni.

Nyt toki olisivat asiat paremmin, kun olen normaalipalkoilla, mutta lapsikin on jo aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

En ole, koska en oleta, että ystäväni tai sukulaiseni ruokkisivat minut yökylässä Joka perheessä on omat aikataulut, tavat ja tottumukset (ja ruoka-annosten koot). Vien aina mukanani esimerkiksi leipää ja päällisiä, ja voin hyvällä omalla tunnolla niitä syötä jos nälättää. Ja jos tekee mieli jotain muuta, niin kysyn maistuuko muillekin ja tilaan 

Ymmärrän, että provoilet tässä ketjussa ja varmasti muissakin, mutta jos nyt sattuisit olemaan tosissasi etkö todella olettaisi näin, vaikka kutsuja on nimenomaan sanonut näin ja kieltänyt käymästä kaupassa?