oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Joo oon ollut. Varsinkin lapsuudessa luokkakaverin äidillä oli outo suhtautuminen vähän kaikkeen. Menin siis ensimmäistä kertaa kylään heille, ja omat sukkani pakotettiin ottamaan pois, ja päälle heidän ”vierailusukat” sellaiset vähän paksumpaa kangasta olevat villasukat... Kaveri sanoi sitten muistaakseni että äitinsä on vähän kontrolloiva siivoamisen suhteen. Kyseinen kaveri oli aiemmin käynyt meillä kylässä, ja saanut tottakai välipalaa koulupäivän jälkeen, se perus leipä/jogurtti jne kuten minäkin. Tuolloin kaverin äiti astelee sisään huoneeseen ja pyytää kaverin välipalalle, nousen myös ylös mutta äiti katsahtaa minuun ja sanoo topakasti ”Meillä on välipala vain ”Annalle”. Voit odottaa täällä”.

Olisin ymmärtänyt jos olisin ollut lapsi joka käy kylässä useasti. Kävin tuolloin ensimmäistä kertaa heillä kylässä, enkä saanut mitään ruokaa. Keksin sitten syyn lähteä kotiin kun kaveri tuli välipalaltaan, ja muistan vielä kun lähtiessä äiti tuli varmistamaan että jätän heidän ”vierailusukat” koriin.

Tosi erikoinen perhe. En enää ikinä halunnut heille kylään/synttäreille

Tuota vierailusukkafiksaatiota enemmän ihmettelen aikuista, joka on niin sairaalloisen saita, ettei halua tarjota syötävää ja juotavaa kotonaan vieraana olevalle lapselle. Samanlaisia tarinoita on tässä ketjussa muitakin. Ajattelevatkohan tällaiset vanhemmat lainkaan, että myös heidän omat lapsensa käyvät joskus kylässä toisten kodeissa? Onko heistä tosiaan normaalia, että "kukin ruokkii vain omansa"? Missä tosiaan vieraanvaraisuus ja aikuisen vastuu? Kammottavia ihmisiä.

Mutta lukevatko tätä ketjua myös tuollaiset saidat, itsekkäät ja piittaamattomat isännät ja emännät? Voisivatko he kertoa, miksi ovat niin epävieraanvaraisia? 

Ainakaan minun lapsuudessani ei muiden lapsia syöttänyt kukaan. Taisi olla ideana se että kukin lapsi noudattaa oman kotinsa ruoka-aikoja. Ei olisi itselläni tullut edes mieleen että kutsu välipalalle tarkoittaa myös minua. Toisaalta silloin syötiinkin vähemmän eikä kukaan väittänyt että parin tunnin välein pitää saada ruokaa.

Pitikö kuvaamasi paikkansa myös silloin, kun lapsi oli kutsuttu yökylään? Täällä ovat jotkut kertoneet yökyläilyistä, joiden aikana vierailulla olevaa lasta on pidetty nälässä.

Tuossa ei käsittääkseni ollut kyse siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran matkustin 200 kilometriä kummipojan ja perheen luo ja perille saavuttuani tietenkin vietin aikaa pojan kanssa ja juttelin emännän kanssa. Koska matka ja leikit olivat kestäneet yhteensä viisi tai kuusi tuntia, tuli minulle aivan järkyttävä nälkä vaikka olin syönyt samana päivänä lämpimän ruuan. Sitten emäntä kaivoi pakastimesta valmispasteijapussin ja sanoi, että laitan meille kohta jotain syötävää. Helpotuin ajatuksesta. No, siinä meni sitten yhteensä ainakin pari tuntia vielä ennen kuin tarjottavat olivat pöydässä ja hämmästykseni oli suuri, kun sen yhden pasteijapussin lisäksi ei ollut mitään muuta kuin kahvia. Olisiko siinä ollut noin kymmenen pasteijaa koko porukalle. Söin siitä kaksi, mutta nälkä jäi hieman ja kesti koko loppuillan. Nukkumaan mennessä pyysin saada voileipää, jotta saan nukuttua. Kyläpaikka siis n. 30 km päässä kylältä. No siitä voileivästä tehtiin lieviä häpeän tunteita aiheuttava numero, kun sen laittamiseen käytettiin niin paljon aikaa ja vaivaa. Yritin sanoa, että ei tarvitse mitään muuta kuin pari leipäpalaa ja margariinia ja vettä. Mutta alettiinkin keittelemään kananmunia ja viipaloimaan vihanneksia ja asettelemaan juustoja lautasille, astioita pöytään ja teetä ja kuppeja ja vaikka mitä. Tuosta koko vierailusta jäi jotenkin tosi ikävä muisto.

On jotenkin tosi vaikeaa ymmärtää, miten paljon jotkut syövät. Jos itse olisin syönyt lämpimän ruoan, pasteijat olisivat riittäneet hyvin. Isäntäväki kuitenkin yritti tuossa paikata mokaansa mutta eipä näköjään mitään ole enää tehtävissä. Kaikki on pilalla eikä runsas voileipäpöytä pelasta.

Itse en kehtaisi tarjota pitkän matkan takaa tulleelle yövieraalle ja vieläpä oman lapsen kummille kahta pakastepasteijaa ja kuvitella, että sillä pärjättäisiin aamuun asti. Tolkun isäntäväki olisi tarjonnut oikean lämpimän aterian ja kunnon iltapalan myöhemmin. Todella noloa, jos vieraana joutuu pyytämään iltapalaa. Mutta tämä tapaus taitaa mennä taas sen piikkiin, että monet arvostavat kummeja vain lahjanantoautomaattina - siitä minulla on omaakin kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Joo oon ollut. Varsinkin lapsuudessa luokkakaverin äidillä oli outo suhtautuminen vähän kaikkeen. Menin siis ensimmäistä kertaa kylään heille, ja omat sukkani pakotettiin ottamaan pois, ja päälle heidän ”vierailusukat” sellaiset vähän paksumpaa kangasta olevat villasukat... Kaveri sanoi sitten muistaakseni että äitinsä on vähän kontrolloiva siivoamisen suhteen. Kyseinen kaveri oli aiemmin käynyt meillä kylässä, ja saanut tottakai välipalaa koulupäivän jälkeen, se perus leipä/jogurtti jne kuten minäkin. Tuolloin kaverin äiti astelee sisään huoneeseen ja pyytää kaverin välipalalle, nousen myös ylös mutta äiti katsahtaa minuun ja sanoo topakasti ”Meillä on välipala vain ”Annalle”. Voit odottaa täällä”.

Olisin ymmärtänyt jos olisin ollut lapsi joka käy kylässä useasti. Kävin tuolloin ensimmäistä kertaa heillä kylässä, enkä saanut mitään ruokaa. Keksin sitten syyn lähteä kotiin kun kaveri tuli välipalaltaan, ja muistan vielä kun lähtiessä äiti tuli varmistamaan että jätän heidän ”vierailusukat” koriin.

Tosi erikoinen perhe. En enää ikinä halunnut heille kylään/synttäreille

Tuota vierailusukkafiksaatiota enemmän ihmettelen aikuista, joka on niin sairaalloisen saita, ettei halua tarjota syötävää ja juotavaa kotonaan vieraana olevalle lapselle. Samanlaisia tarinoita on tässä ketjussa muitakin. Ajattelevatkohan tällaiset vanhemmat lainkaan, että myös heidän omat lapsensa käyvät joskus kylässä toisten kodeissa? Onko heistä tosiaan normaalia, että "kukin ruokkii vain omansa"? Missä tosiaan vieraanvaraisuus ja aikuisen vastuu? Kammottavia ihmisiä.

Mutta lukevatko tätä ketjua myös tuollaiset saidat, itsekkäät ja piittaamattomat isännät ja emännät? Voisivatko he kertoa, miksi ovat niin epävieraanvaraisia? 

Aikanaan kotona oli kyllä päin vastoin. Jos oli kavereita oli kylässä niin ruokaa kyllä sai koko ajan minä ja kaverit, paremmin kuin normaalisti. Normaali tilanne oli että lämmitä illalla eineksiä mikrossa. Joillain kavereilla potkaistiin vain aina pihalle ruoka-aikaan.

Olen gluteeniton maitoallergikko. 

Olen vege ja ketodietillä. 

Olen usein sanonut että lehtikaalismoothie on aamiaiseni gojimarjojen kera.

Ei mene jakeluun ystävilleni. Todella ärsyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran matkustin 200 kilometriä kummipojan ja perheen luo ja perille saavuttuani tietenkin vietin aikaa pojan kanssa ja juttelin emännän kanssa. Koska matka ja leikit olivat kestäneet yhteensä viisi tai kuusi tuntia, tuli minulle aivan järkyttävä nälkä vaikka olin syönyt samana päivänä lämpimän ruuan. Sitten emäntä kaivoi pakastimesta valmispasteijapussin ja sanoi, että laitan meille kohta jotain syötävää. Helpotuin ajatuksesta. No, siinä meni sitten yhteensä ainakin pari tuntia vielä ennen kuin tarjottavat olivat pöydässä ja hämmästykseni oli suuri, kun sen yhden pasteijapussin lisäksi ei ollut mitään muuta kuin kahvia. Olisiko siinä ollut noin kymmenen pasteijaa koko porukalle. Söin siitä kaksi, mutta nälkä jäi hieman ja kesti koko loppuillan. Nukkumaan mennessä pyysin saada voileipää, jotta saan nukuttua. Kyläpaikka siis n. 30 km päässä kylältä. No siitä voileivästä tehtiin lieviä häpeän tunteita aiheuttava numero, kun sen laittamiseen käytettiin niin paljon aikaa ja vaivaa. Yritin sanoa, että ei tarvitse mitään muuta kuin pari leipäpalaa ja margariinia ja vettä. Mutta alettiinkin keittelemään kananmunia ja viipaloimaan vihanneksia ja asettelemaan juustoja lautasille, astioita pöytään ja teetä ja kuppeja ja vaikka mitä. Tuosta koko vierailusta jäi jotenkin tosi ikävä muisto.

On jotenkin tosi vaikeaa ymmärtää, miten paljon jotkut syövät. Jos itse olisin syönyt lämpimän ruoan, pasteijat olisivat riittäneet hyvin. Isäntäväki kuitenkin yritti tuossa paikata mokaansa mutta eipä näköjään mitään ole enää tehtävissä. Kaikki on pilalla eikä runsas voileipäpöytä pelasta.

Jos siitä lämpimästä ruuasta oli vähintään 7 tuntia aikaa, niin ei ole edes mitenkään paljon syövä henkilö, jos kaipasi muutakin syötävää kuin kaksi pasteijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Joo oon ollut. Varsinkin lapsuudessa luokkakaverin äidillä oli outo suhtautuminen vähän kaikkeen. Menin siis ensimmäistä kertaa kylään heille, ja omat sukkani pakotettiin ottamaan pois, ja päälle heidän ”vierailusukat” sellaiset vähän paksumpaa kangasta olevat villasukat... Kaveri sanoi sitten muistaakseni että äitinsä on vähän kontrolloiva siivoamisen suhteen. Kyseinen kaveri oli aiemmin käynyt meillä kylässä, ja saanut tottakai välipalaa koulupäivän jälkeen, se perus leipä/jogurtti jne kuten minäkin. Tuolloin kaverin äiti astelee sisään huoneeseen ja pyytää kaverin välipalalle, nousen myös ylös mutta äiti katsahtaa minuun ja sanoo topakasti ”Meillä on välipala vain ”Annalle”. Voit odottaa täällä”.

Olisin ymmärtänyt jos olisin ollut lapsi joka käy kylässä useasti. Kävin tuolloin ensimmäistä kertaa heillä kylässä, enkä saanut mitään ruokaa. Keksin sitten syyn lähteä kotiin kun kaveri tuli välipalaltaan, ja muistan vielä kun lähtiessä äiti tuli varmistamaan että jätän heidän ”vierailusukat” koriin.

Tosi erikoinen perhe. En enää ikinä halunnut heille kylään/synttäreille

Tuota vierailusukkafiksaatiota enemmän ihmettelen aikuista, joka on niin sairaalloisen saita, ettei halua tarjota syötävää ja juotavaa kotonaan vieraana olevalle lapselle. Samanlaisia tarinoita on tässä ketjussa muitakin. Ajattelevatkohan tällaiset vanhemmat lainkaan, että myös heidän omat lapsensa käyvät joskus kylässä toisten kodeissa? Onko heistä tosiaan normaalia, että "kukin ruokkii vain omansa"? Missä tosiaan vieraanvaraisuus ja aikuisen vastuu? Kammottavia ihmisiä.

Mutta lukevatko tätä ketjua myös tuollaiset saidat, itsekkäät ja piittaamattomat isännät ja emännät? Voisivatko he kertoa, miksi ovat niin epävieraanvaraisia? 

Ainakaan minun lapsuudessani ei muiden lapsia syöttänyt kukaan. Taisi olla ideana se että kukin lapsi noudattaa oman kotinsa ruoka-aikoja. Ei olisi itselläni tullut edes mieleen että kutsu välipalalle tarkoittaa myös minua. Toisaalta silloin syötiinkin vähemmän eikä kukaan väittänyt että parin tunnin välein pitää saada ruokaa.

En tiedä mihin aikaan teillä oli koulua, ja milloin nämä kyläilyt tapahtuivat. Sinällään jos lounas on kouluissa edelleen n klo 11-12 ja alakoululaiset pääsevät siinä 1-2 aikaan koulusta, on aika tosi pitkä aika pienelle olla syömättä siihen normaaliin ruoka-aikaan klo17-18.

Meillä on ihan jo 80-luvulta asti jokainen lapsi saanut välipalaa ja/tai päivällistä syödäkseen. Tuntuu aika karulta nälättää lapsien vieraita ja samaan aikaan syöttää omia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Joo oon ollut. Varsinkin lapsuudessa luokkakaverin äidillä oli outo suhtautuminen vähän kaikkeen. Menin siis ensimmäistä kertaa kylään heille, ja omat sukkani pakotettiin ottamaan pois, ja päälle heidän ”vierailusukat” sellaiset vähän paksumpaa kangasta olevat villasukat... Kaveri sanoi sitten muistaakseni että äitinsä on vähän kontrolloiva siivoamisen suhteen. Kyseinen kaveri oli aiemmin käynyt meillä kylässä, ja saanut tottakai välipalaa koulupäivän jälkeen, se perus leipä/jogurtti jne kuten minäkin. Tuolloin kaverin äiti astelee sisään huoneeseen ja pyytää kaverin välipalalle, nousen myös ylös mutta äiti katsahtaa minuun ja sanoo topakasti ”Meillä on välipala vain ”Annalle”. Voit odottaa täällä”.

Olisin ymmärtänyt jos olisin ollut lapsi joka käy kylässä useasti. Kävin tuolloin ensimmäistä kertaa heillä kylässä, enkä saanut mitään ruokaa. Keksin sitten syyn lähteä kotiin kun kaveri tuli välipalaltaan, ja muistan vielä kun lähtiessä äiti tuli varmistamaan että jätän heidän ”vierailusukat” koriin.

Tosi erikoinen perhe. En enää ikinä halunnut heille kylään/synttäreille

Tuota vierailusukkafiksaatiota enemmän ihmettelen aikuista, joka on niin sairaalloisen saita, ettei halua tarjota syötävää ja juotavaa kotonaan vieraana olevalle lapselle. Samanlaisia tarinoita on tässä ketjussa muitakin. Ajattelevatkohan tällaiset vanhemmat lainkaan, että myös heidän omat lapsensa käyvät joskus kylässä toisten kodeissa? Onko heistä tosiaan normaalia, että "kukin ruokkii vain omansa"? Missä tosiaan vieraanvaraisuus ja aikuisen vastuu? Kammottavia ihmisiä.

Mutta lukevatko tätä ketjua myös tuollaiset saidat, itsekkäät ja piittaamattomat isännät ja emännät? Voisivatko he kertoa, miksi ovat niin epävieraanvaraisia? 

Ainakaan minun lapsuudessani ei muiden lapsia syöttänyt kukaan. Taisi olla ideana se että kukin lapsi noudattaa oman kotinsa ruoka-aikoja. Ei olisi itselläni tullut edes mieleen että kutsu välipalalle tarkoittaa myös minua. Toisaalta silloin syötiinkin vähemmän eikä kukaan väittänyt että parin tunnin välein pitää saada ruokaa.

En tiedä mihin aikaan teillä oli koulua, ja milloin nämä kyläilyt tapahtuivat. Sinällään jos lounas on kouluissa edelleen n klo 11-12 ja alakoululaiset pääsevät siinä 1-2 aikaan koulusta, on aika tosi pitkä aika pienelle olla syömättä siihen normaaliin ruoka-aikaan klo17-18.

Meillä on ihan jo 80-luvulta asti jokainen lapsi saanut välipalaa ja/tai päivällistä syödäkseen. Tuntuu aika karulta nälättää lapsien vieraita ja samaan aikaan syöttää omia lapsia.

80-luvun lopulla tuo oli. En muista milloin koulu loppui. Taidettiin polkea pyörällä kotiin syömään ja sitten mentiin takaisin vierailulle, jos vanhemmat ja kaverin vanhemmat antoivat. Voisi tehdä nykyajan lapsillekin ihan hyvää pieni liikunta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran matkustin 200 kilometriä kummipojan ja perheen luo ja perille saavuttuani tietenkin vietin aikaa pojan kanssa ja juttelin emännän kanssa. Koska matka ja leikit olivat kestäneet yhteensä viisi tai kuusi tuntia, tuli minulle aivan järkyttävä nälkä vaikka olin syönyt samana päivänä lämpimän ruuan. Sitten emäntä kaivoi pakastimesta valmispasteijapussin ja sanoi, että laitan meille kohta jotain syötävää. Helpotuin ajatuksesta. No, siinä meni sitten yhteensä ainakin pari tuntia vielä ennen kuin tarjottavat olivat pöydässä ja hämmästykseni oli suuri, kun sen yhden pasteijapussin lisäksi ei ollut mitään muuta kuin kahvia. Olisiko siinä ollut noin kymmenen pasteijaa koko porukalle. Söin siitä kaksi, mutta nälkä jäi hieman ja kesti koko loppuillan. Nukkumaan mennessä pyysin saada voileipää, jotta saan nukuttua. Kyläpaikka siis n. 30 km päässä kylältä. No siitä voileivästä tehtiin lieviä häpeän tunteita aiheuttava numero, kun sen laittamiseen käytettiin niin paljon aikaa ja vaivaa. Yritin sanoa, että ei tarvitse mitään muuta kuin pari leipäpalaa ja margariinia ja vettä. Mutta alettiinkin keittelemään kananmunia ja viipaloimaan vihanneksia ja asettelemaan juustoja lautasille, astioita pöytään ja teetä ja kuppeja ja vaikka mitä. Tuosta koko vierailusta jäi jotenkin tosi ikävä muisto.

On jotenkin tosi vaikeaa ymmärtää, miten paljon jotkut syövät. Jos itse olisin syönyt lämpimän ruoan, pasteijat olisivat riittäneet hyvin. Isäntäväki kuitenkin yritti tuossa paikata mokaansa mutta eipä näköjään mitään ole enää tehtävissä. Kaikki on pilalla eikä runsas voileipäpöytä pelasta.

Jos siitä lämpimästä ruuasta oli vähintään 7 tuntia aikaa, niin ei ole edes mitenkään paljon syövä henkilö, jos kaipasi muutakin syötävää kuin kaksi pasteijaa.

No itse en syö tuon enempää. Oli tosi ilkeää tuolta kirjoittajalta kun selvästi moka yritettiin korjata ja silti haukutaan sitten täällä palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran matkustin 200 kilometriä kummipojan ja perheen luo ja perille saavuttuani tietenkin vietin aikaa pojan kanssa ja juttelin emännän kanssa. Koska matka ja leikit olivat kestäneet yhteensä viisi tai kuusi tuntia, tuli minulle aivan järkyttävä nälkä vaikka olin syönyt samana päivänä lämpimän ruuan. Sitten emäntä kaivoi pakastimesta valmispasteijapussin ja sanoi, että laitan meille kohta jotain syötävää. Helpotuin ajatuksesta. No, siinä meni sitten yhteensä ainakin pari tuntia vielä ennen kuin tarjottavat olivat pöydässä ja hämmästykseni oli suuri, kun sen yhden pasteijapussin lisäksi ei ollut mitään muuta kuin kahvia. Olisiko siinä ollut noin kymmenen pasteijaa koko porukalle. Söin siitä kaksi, mutta nälkä jäi hieman ja kesti koko loppuillan. Nukkumaan mennessä pyysin saada voileipää, jotta saan nukuttua. Kyläpaikka siis n. 30 km päässä kylältä. No siitä voileivästä tehtiin lieviä häpeän tunteita aiheuttava numero, kun sen laittamiseen käytettiin niin paljon aikaa ja vaivaa. Yritin sanoa, että ei tarvitse mitään muuta kuin pari leipäpalaa ja margariinia ja vettä. Mutta alettiinkin keittelemään kananmunia ja viipaloimaan vihanneksia ja asettelemaan juustoja lautasille, astioita pöytään ja teetä ja kuppeja ja vaikka mitä. Tuosta koko vierailusta jäi jotenkin tosi ikävä muisto.

On jotenkin tosi vaikeaa ymmärtää, miten paljon jotkut syövät. Jos itse olisin syönyt lämpimän ruoan, pasteijat olisivat riittäneet hyvin. Isäntäväki kuitenkin yritti tuossa paikata mokaansa mutta eipä näköjään mitään ole enää tehtävissä. Kaikki on pilalla eikä runsas voileipäpöytä pelasta.

Jos siitä lämpimästä ruuasta oli vähintään 7 tuntia aikaa, niin ei ole edes mitenkään paljon syövä henkilö, jos kaipasi muutakin syötävää kuin kaksi pasteijaa.

No itse en syö tuon enempää. Oli tosi ilkeää tuolta kirjoittajalta kun selvästi moka yritettiin korjata ja silti haukutaan sitten täällä palstalla.

No jos joku minun ystäväni osoittautuisi tuollaiseksi tomppeliksi, jäisi viimeiseksi vierailuksi sellaiseen paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran matkustin 200 kilometriä kummipojan ja perheen luo ja perille saavuttuani tietenkin vietin aikaa pojan kanssa ja juttelin emännän kanssa. Koska matka ja leikit olivat kestäneet yhteensä viisi tai kuusi tuntia, tuli minulle aivan järkyttävä nälkä vaikka olin syönyt samana päivänä lämpimän ruuan. Sitten emäntä kaivoi pakastimesta valmispasteijapussin ja sanoi, että laitan meille kohta jotain syötävää. Helpotuin ajatuksesta. No, siinä meni sitten yhteensä ainakin pari tuntia vielä ennen kuin tarjottavat olivat pöydässä ja hämmästykseni oli suuri, kun sen yhden pasteijapussin lisäksi ei ollut mitään muuta kuin kahvia. Olisiko siinä ollut noin kymmenen pasteijaa koko porukalle. Söin siitä kaksi, mutta nälkä jäi hieman ja kesti koko loppuillan. Nukkumaan mennessä pyysin saada voileipää, jotta saan nukuttua. Kyläpaikka siis n. 30 km päässä kylältä. No siitä voileivästä tehtiin lieviä häpeän tunteita aiheuttava numero, kun sen laittamiseen käytettiin niin paljon aikaa ja vaivaa. Yritin sanoa, että ei tarvitse mitään muuta kuin pari leipäpalaa ja margariinia ja vettä. Mutta alettiinkin keittelemään kananmunia ja viipaloimaan vihanneksia ja asettelemaan juustoja lautasille, astioita pöytään ja teetä ja kuppeja ja vaikka mitä. Tuosta koko vierailusta jäi jotenkin tosi ikävä muisto.

On jotenkin tosi vaikeaa ymmärtää, miten paljon jotkut syövät. Jos itse olisin syönyt lämpimän ruoan, pasteijat olisivat riittäneet hyvin. Isäntäväki kuitenkin yritti tuossa paikata mokaansa mutta eipä näköjään mitään ole enää tehtävissä. Kaikki on pilalla eikä runsas voileipäpöytä pelasta.

Jos siitä lämpimästä ruuasta oli vähintään 7 tuntia aikaa, niin ei ole edes mitenkään paljon syövä henkilö, jos kaipasi muutakin syötävää kuin kaksi pasteijaa.

No itse en syö tuon enempää. Oli tosi ilkeää tuolta kirjoittajalta kun selvästi moka yritettiin korjata ja silti haukutaan sitten täällä palstalla.

No jos joku minun ystäväni osoittautuisi tuollaiseksi tomppeliksi, jäisi viimeiseksi vierailuksi sellaiseen paikkaan.

Pienestä sinä kyllä pistät välit poikki.

En ole ennen tätä ketjua ymmärtänyt, miten suunnattoman tärkeää ruoka on joillekin. Katkotaan välit kun pöydässä ei ole tarpeeksi tarjottavaa. Ystävän selkeät mielenterveysongelmatkin jää huomaamatta, kun kauhistellaan vain huonoja tarjoiluja. Vähän outo asenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran matkustin 200 kilometriä kummipojan ja perheen luo ja perille saavuttuani tietenkin vietin aikaa pojan kanssa ja juttelin emännän kanssa. Koska matka ja leikit olivat kestäneet yhteensä viisi tai kuusi tuntia, tuli minulle aivan järkyttävä nälkä vaikka olin syönyt samana päivänä lämpimän ruuan. Sitten emäntä kaivoi pakastimesta valmispasteijapussin ja sanoi, että laitan meille kohta jotain syötävää. Helpotuin ajatuksesta. No, siinä meni sitten yhteensä ainakin pari tuntia vielä ennen kuin tarjottavat olivat pöydässä ja hämmästykseni oli suuri, kun sen yhden pasteijapussin lisäksi ei ollut mitään muuta kuin kahvia. Olisiko siinä ollut noin kymmenen pasteijaa koko porukalle. Söin siitä kaksi, mutta nälkä jäi hieman ja kesti koko loppuillan. Nukkumaan mennessä pyysin saada voileipää, jotta saan nukuttua. Kyläpaikka siis n. 30 km päässä kylältä. No siitä voileivästä tehtiin lieviä häpeän tunteita aiheuttava numero, kun sen laittamiseen käytettiin niin paljon aikaa ja vaivaa. Yritin sanoa, että ei tarvitse mitään muuta kuin pari leipäpalaa ja margariinia ja vettä. Mutta alettiinkin keittelemään kananmunia ja viipaloimaan vihanneksia ja asettelemaan juustoja lautasille, astioita pöytään ja teetä ja kuppeja ja vaikka mitä. Tuosta koko vierailusta jäi jotenkin tosi ikävä muisto.

On jotenkin tosi vaikeaa ymmärtää, miten paljon jotkut syövät. Jos itse olisin syönyt lämpimän ruoan, pasteijat olisivat riittäneet hyvin. Isäntäväki kuitenkin yritti tuossa paikata mokaansa mutta eipä näköjään mitään ole enää tehtävissä. Kaikki on pilalla eikä runsas voileipäpöytä pelasta.

Jos siitä lämpimästä ruuasta oli vähintään 7 tuntia aikaa, niin ei ole edes mitenkään paljon syövä henkilö, jos kaipasi muutakin syötävää kuin kaksi pasteijaa.

No itse en syö tuon enempää. Oli tosi ilkeää tuolta kirjoittajalta kun selvästi moka yritettiin korjata ja silti haukutaan sitten täällä palstalla.

No jos joku minun ystäväni osoittautuisi tuollaiseksi tomppeliksi, jäisi viimeiseksi vierailuksi sellaiseen paikkaan.

Pienestä sinä kyllä pistät välit poikki.

En ole ennen tätä ketjua ymmärtänyt, miten suunnattoman tärkeää ruoka on joillekin. Katkotaan välit kun pöydässä ei ole tarpeeksi tarjottavaa. Ystävän selkeät mielenterveysongelmatkin jää huomaamatta, kun kauhistellaan vain huonoja tarjoiluja. Vähän outo asenne.

Ei ole kohtuutonta odottaa normaalia ja asiallista vieraanvaraisuutta. Kotiin kutsutun vieraan pitäminen nälässä on tökeröä. Itse en voisi menetellä niin enkä todellakaan toista kertaa laittaisi jalkaani taloon, jossa minua kohdellaan sillä tavalla. Eri asia tietysti, jos tietäisin ystävälläni olevan mielenterveysongelmia ja hän tarvitsisi tukea. Mutta esim. tämä tapaus, jossa 200 kilometrin päästä tulleelle kummille tarjotaan oma-aloitteisesti vain kaksi pakastepasteijaa, tuskin selittyy mielenterveyden ongelmilla. Joitain ongelmia kyllä ajattelussa on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran matkustin 200 kilometriä kummipojan ja perheen luo ja perille saavuttuani tietenkin vietin aikaa pojan kanssa ja juttelin emännän kanssa. Koska matka ja leikit olivat kestäneet yhteensä viisi tai kuusi tuntia, tuli minulle aivan järkyttävä nälkä vaikka olin syönyt samana päivänä lämpimän ruuan. Sitten emäntä kaivoi pakastimesta valmispasteijapussin ja sanoi, että laitan meille kohta jotain syötävää. Helpotuin ajatuksesta. No, siinä meni sitten yhteensä ainakin pari tuntia vielä ennen kuin tarjottavat olivat pöydässä ja hämmästykseni oli suuri, kun sen yhden pasteijapussin lisäksi ei ollut mitään muuta kuin kahvia. Olisiko siinä ollut noin kymmenen pasteijaa koko porukalle. Söin siitä kaksi, mutta nälkä jäi hieman ja kesti koko loppuillan. Nukkumaan mennessä pyysin saada voileipää, jotta saan nukuttua. Kyläpaikka siis n. 30 km päässä kylältä. No siitä voileivästä tehtiin lieviä häpeän tunteita aiheuttava numero, kun sen laittamiseen käytettiin niin paljon aikaa ja vaivaa. Yritin sanoa, että ei tarvitse mitään muuta kuin pari leipäpalaa ja margariinia ja vettä. Mutta alettiinkin keittelemään kananmunia ja viipaloimaan vihanneksia ja asettelemaan juustoja lautasille, astioita pöytään ja teetä ja kuppeja ja vaikka mitä. Tuosta koko vierailusta jäi jotenkin tosi ikävä muisto.

On jotenkin tosi vaikeaa ymmärtää, miten paljon jotkut syövät. Jos itse olisin syönyt lämpimän ruoan, pasteijat olisivat riittäneet hyvin. Isäntäväki kuitenkin yritti tuossa paikata mokaansa mutta eipä näköjään mitään ole enää tehtävissä. Kaikki on pilalla eikä runsas voileipäpöytä pelasta.

Jos siitä lämpimästä ruuasta oli vähintään 7 tuntia aikaa, niin ei ole edes mitenkään paljon syövä henkilö, jos kaipasi muutakin syötävää kuin kaksi pasteijaa.

No itse en syö tuon enempää. Oli tosi ilkeää tuolta kirjoittajalta kun selvästi moka yritettiin korjata ja silti haukutaan sitten täällä palstalla.

No jos joku minun ystäväni osoittautuisi tuollaiseksi tomppeliksi, jäisi viimeiseksi vierailuksi sellaiseen paikkaan.

Pienestä sinä kyllä pistät välit poikki.

En ole ennen tätä ketjua ymmärtänyt, miten suunnattoman tärkeää ruoka on joillekin. Katkotaan välit kun pöydässä ei ole tarpeeksi tarjottavaa. Ystävän selkeät mielenterveysongelmatkin jää huomaamatta, kun kauhistellaan vain huonoja tarjoiluja. Vähän outo asenne.

Ei ole kohtuutonta odottaa normaalia ja asiallista vieraanvaraisuutta. Kotiin kutsutun vieraan pitäminen nälässä on tökeröä. Itse en voisi menetellä niin enkä todellakaan toista kertaa laittaisi jalkaani taloon, jossa minua kohdellaan sillä tavalla. Eri asia tietysti, jos tietäisin ystävälläni olevan mielenterveysongelmia ja hän tarvitsisi tukea. Mutta esim. tämä tapaus, jossa 200 kilometrin päästä tulleelle kummille tarjotaan oma-aloitteisesti vain kaksi pakastepasteijaa, tuskin selittyy mielenterveyden ongelmilla. Joitain ongelmia kyllä ajattelussa on ollut.

Ja sitähän ei anteeksi anneta. Välit poikki vain ja perästä kuuluu. Ei auta paikkailut. Ystävän kanssa kestetään ilot ja surut, mutta jos ruokaa ei saa pyytämättä niin paljon kuin napa vetää niin se on loppu saman tien.

Itse saan kaverin luona käydessä pähkinöitä ja liian vähän kahvia. Eikä haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran matkustin 200 kilometriä kummipojan ja perheen luo ja perille saavuttuani tietenkin vietin aikaa pojan kanssa ja juttelin emännän kanssa. Koska matka ja leikit olivat kestäneet yhteensä viisi tai kuusi tuntia, tuli minulle aivan järkyttävä nälkä vaikka olin syönyt samana päivänä lämpimän ruuan. Sitten emäntä kaivoi pakastimesta valmispasteijapussin ja sanoi, että laitan meille kohta jotain syötävää. Helpotuin ajatuksesta. No, siinä meni sitten yhteensä ainakin pari tuntia vielä ennen kuin tarjottavat olivat pöydässä ja hämmästykseni oli suuri, kun sen yhden pasteijapussin lisäksi ei ollut mitään muuta kuin kahvia. Olisiko siinä ollut noin kymmenen pasteijaa koko porukalle. Söin siitä kaksi, mutta nälkä jäi hieman ja kesti koko loppuillan. Nukkumaan mennessä pyysin saada voileipää, jotta saan nukuttua. Kyläpaikka siis n. 30 km päässä kylältä. No siitä voileivästä tehtiin lieviä häpeän tunteita aiheuttava numero, kun sen laittamiseen käytettiin niin paljon aikaa ja vaivaa. Yritin sanoa, että ei tarvitse mitään muuta kuin pari leipäpalaa ja margariinia ja vettä. Mutta alettiinkin keittelemään kananmunia ja viipaloimaan vihanneksia ja asettelemaan juustoja lautasille, astioita pöytään ja teetä ja kuppeja ja vaikka mitä. Tuosta koko vierailusta jäi jotenkin tosi ikävä muisto.

On jotenkin tosi vaikeaa ymmärtää, miten paljon jotkut syövät. Jos itse olisin syönyt lämpimän ruoan, pasteijat olisivat riittäneet hyvin. Isäntäväki kuitenkin yritti tuossa paikata mokaansa mutta eipä näköjään mitään ole enää tehtävissä. Kaikki on pilalla eikä runsas voileipäpöytä pelasta.

Jos siitä lämpimästä ruuasta oli vähintään 7 tuntia aikaa, niin ei ole edes mitenkään paljon syövä henkilö, jos kaipasi muutakin syötävää kuin kaksi pasteijaa.

No itse en syö tuon enempää. Oli tosi ilkeää tuolta kirjoittajalta kun selvästi moka yritettiin korjata ja silti haukutaan sitten täällä palstalla.

No jos joku minun ystäväni osoittautuisi tuollaiseksi tomppeliksi, jäisi viimeiseksi vierailuksi sellaiseen paikkaan.

Pienestä sinä kyllä pistät välit poikki.

En ole ennen tätä ketjua ymmärtänyt, miten suunnattoman tärkeää ruoka on joillekin. Katkotaan välit kun pöydässä ei ole tarpeeksi tarjottavaa. Ystävän selkeät mielenterveysongelmatkin jää huomaamatta, kun kauhistellaan vain huonoja tarjoiluja. Vähän outo asenne.

Ei ole kohtuutonta odottaa normaalia ja asiallista vieraanvaraisuutta. Kotiin kutsutun vieraan pitäminen nälässä on tökeröä. Itse en voisi menetellä niin enkä todellakaan toista kertaa laittaisi jalkaani taloon, jossa minua kohdellaan sillä tavalla. Eri asia tietysti, jos tietäisin ystävälläni olevan mielenterveysongelmia ja hän tarvitsisi tukea. Mutta esim. tämä tapaus, jossa 200 kilometrin päästä tulleelle kummille tarjotaan oma-aloitteisesti vain kaksi pakastepasteijaa, tuskin selittyy mielenterveyden ongelmilla. Joitain ongelmia kyllä ajattelussa on ollut.

Ja sitähän ei anteeksi anneta. Välit poikki vain ja perästä kuuluu. Ei auta paikkailut. Ystävän kanssa kestetään ilot ja surut, mutta jos ruokaa ei saa pyytämättä niin paljon kuin napa vetää niin se on loppu saman tien.

Itse saan kaverin luona käydessä pähkinöitä ja liian vähän kahvia. Eikä haittaa.

No jos olet tyytyväinen, niin ihan kiva. Yritä kuitenkin ymmärtää, että kahvitilkka ja pähkinät eivät varmaankaan ole useimpien mielestä asiallinen ja riittävä tarjoilu yökylään tulevalle. Kunnon ystävä välittää vieraastaan.

Vierailija kirjoitti:

En ainakaan muista, että kyläreissuilla olisi varsinaisesti ikinä joutunut nälissä olemaan.

Mutta kerran yhdellä työkeikalla oltiin kolleegan kanssa asiakkaan luona avustamassa meidän uuden järjestelmän käyttöönotossa. Oltiin herätty aamuvarhain. Matkustettu tuntikausia. Ensin lentokentälle, kaksi lentoa lyhyellä vaihtoajalla ja lopuksi vielä kohdemaan kentältä taksilla hotellille ja sieltä saman tien asiakkaalle. Siis pelkän aamupalan voimalla mentiin.

Meille osoitettiin työtilaksi ikkunaton tukala huone. Painettiin hiki päässä ilman juotavaa useampi tunti, kunnes firmamme paikallinen edustaja toi jostain pullolliset mehua per nenä ja jotkut sämpylät tms.

Siitä ei kuitenkaan ollut kuin väliaikainen apu. Kun pääsin illalla hotellille ensimmäiseksi join varmaan pari litraa vettä. Sitten hetken toivuttua syömään.

Seuraavana päivänä otettiinkin heti aamusta selvää, mistä sai ruokaa ja mistä juotavaa. Loppuviikko olikin huomattavasti helpompi.

Miksi ette kysyneet asiakkaan edustajalta missä on lähin mukava ruokapaikka, ja kutsuneet vaikka asiakkaan edustajaa mukaan ja tarjonneet hänelle sapuskat?

Uppista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ainakaan muista, että kyläreissuilla olisi varsinaisesti ikinä joutunut nälissä olemaan.

Mutta kerran yhdellä työkeikalla oltiin kolleegan kanssa asiakkaan luona avustamassa meidän uuden järjestelmän käyttöönotossa. Oltiin herätty aamuvarhain. Matkustettu tuntikausia. Ensin lentokentälle, kaksi lentoa lyhyellä vaihtoajalla ja lopuksi vielä kohdemaan kentältä taksilla hotellille ja sieltä saman tien asiakkaalle. Siis pelkän aamupalan voimalla mentiin.

Meille osoitettiin työtilaksi ikkunaton tukala huone. Painettiin hiki päässä ilman juotavaa useampi tunti, kunnes firmamme paikallinen edustaja toi jostain pullolliset mehua per nenä ja jotkut sämpylät tms.

Siitä ei kuitenkaan ollut kuin väliaikainen apu. Kun pääsin illalla hotellille ensimmäiseksi join varmaan pari litraa vettä. Sitten hetken toivuttua syömään.

Seuraavana päivänä otettiinkin heti aamusta selvää, mistä sai ruokaa ja mistä juotavaa. Loppuviikko olikin huomattavasti helpompi.

No eihän se nyt hyvänen aika ole asiakkaanne vastuulla huolehtia että saatte ruokaa ja juomaa! Kuka menee edes sopimaan niin tiukan aikataulun että ei ehdi käydä syömässä ennen asiakkaalle menoa?

Missä kohtaa tuossa tekstissä väitettiin, että se olisi ollut asiakkaan vastuulla?

Meillä käy usein lapsen luokkakaveri ja aina tarjotaan välipala. Tämä kaveri syö vielä paljon enemmän kuin oma lapseni ja usein sanoo jos on vaikkapa 3h täällä että hänellä on taas nälkä ja sitten tarjoan lisää syötävää. Kysyy myös usein esim ”eikö ole juustoa” jos sitä ei näy tai ”voidaanko saada kaakaota”. Kun oma lapseni käy heillä, juomaksi on yleensä vain vettä ja tarjoilut paljon vähäisempiä ja aina ei ole mitään tarjolla, siis kummallekaan lapselle. Liekö tuo kaveri siksi syö meillä niin paljon enemmän. En ainakaan syyllisty nälässä pitämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran matkustin 200 kilometriä kummipojan ja perheen luo ja perille saavuttuani tietenkin vietin aikaa pojan kanssa ja juttelin emännän kanssa. Koska matka ja leikit olivat kestäneet yhteensä viisi tai kuusi tuntia, tuli minulle aivan järkyttävä nälkä vaikka olin syönyt samana päivänä lämpimän ruuan. Sitten emäntä kaivoi pakastimesta valmispasteijapussin ja sanoi, että laitan meille kohta jotain syötävää. Helpotuin ajatuksesta. No, siinä meni sitten yhteensä ainakin pari tuntia vielä ennen kuin tarjottavat olivat pöydässä ja hämmästykseni oli suuri, kun sen yhden pasteijapussin lisäksi ei ollut mitään muuta kuin kahvia. Olisiko siinä ollut noin kymmenen pasteijaa koko porukalle. Söin siitä kaksi, mutta nälkä jäi hieman ja kesti koko loppuillan. Nukkumaan mennessä pyysin saada voileipää, jotta saan nukuttua. Kyläpaikka siis n. 30 km päässä kylältä. No siitä voileivästä tehtiin lieviä häpeän tunteita aiheuttava numero, kun sen laittamiseen käytettiin niin paljon aikaa ja vaivaa. Yritin sanoa, että ei tarvitse mitään muuta kuin pari leipäpalaa ja margariinia ja vettä. Mutta alettiinkin keittelemään kananmunia ja viipaloimaan vihanneksia ja asettelemaan juustoja lautasille, astioita pöytään ja teetä ja kuppeja ja vaikka mitä. Tuosta koko vierailusta jäi jotenkin tosi ikävä muisto.

On jotenkin tosi vaikeaa ymmärtää, miten paljon jotkut syövät. Jos itse olisin syönyt lämpimän ruoan, pasteijat olisivat riittäneet hyvin. Isäntäväki kuitenkin yritti tuossa paikata mokaansa mutta eipä näköjään mitään ole enää tehtävissä. Kaikki on pilalla eikä runsas voileipäpöytä pelasta.

Jos siitä lämpimästä ruuasta oli vähintään 7 tuntia aikaa, niin ei ole edes mitenkään paljon syövä henkilö, jos kaipasi muutakin syötävää kuin kaksi pasteijaa.

No itse en syö tuon enempää. Oli tosi ilkeää tuolta kirjoittajalta kun selvästi moka yritettiin korjata ja silti haukutaan sitten täällä palstalla.

Ihminen tosiaan mittaa mukta itseään vasten, mutta se ei tarkoita, että käytetty mittatikku olisi se oikea.

Vierailija kirjoitti:

En varsinaisesti nähnyt nälkää mutta outoa oli kun entinen naapuri kutsui kahville. No tarjolla oli pelkkää mustaa kahvia. Pahoitteli kun maitoa niin vähän ettei voi antaa. Ei siinä mitään, tämä vielä jotenkin oli okei, mutta sitten alkoi ihmetyttää kun talon isäntä tuli ruokatunnilla kotiin. Kaatoi tuopin täyteen maitoa. Teki itselleen kaakaota ja latasi lautaselle pullaa keksiä ja karkkia, itselleen. Ei edes yrittänyt tarjota. Siinä sitten join mustaa kahvia ja katsoin kun herra herkutteli vieressä

Kutsuttiin kahville ja sait kahvia? Missä vika? Ehkä herkut oli sille isännälle varattu?

Musta on ollut yllättävää huomata, minkälaisia määriä jotkut syövät. Siis musta itsestä olisi noloa ahmia sellaisia annoksia vieraana. He varmaan pitävät itseään ”normaaliruokaisina”, mutta mä olen eri mieltä. Osaan nykyään onneksi varata näitä ahmatteja varten enemmän kaikkea (alkupaloja, pääruokaa, salaattia, jälkiruokaa), mutta tekee jostain syystä pahaa tuollainen ruuan suurkulutus.