oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Vierailija kirjoitti:

Mun ex-mies/lasten isä taas söi niin kauheesti, että mulla oli hankaluuksia ruoan riittämisen kanssa. Jos tein vaikka kaksi täyttä peltiä isoja lihapullia, hän söi n. kolmasosan niistä yhdellä ruokailulla. Muusi ei kelvannut. Tai jos tein ison vuoallisen lasagnea, me otettiin lasten kanssa normiannokset ja hän sitten söi yksin loput, noin reilu puoli vuokaa. Mä vastasin meillä ruokahankinnoista ja teinkin lähes aina ruoan. Leikkeleitä hän otti leivän päälle nipun, ei yhtä tai kahta, vaan ehkä 6-8 kpl. Hän ei voinut terveysintoilijana täyttää vatsaansa leivällä, juustolla tms, koska ruoan piti olla vähärasvaista proteiinia, siis lihaa, kalaa tai kanaa.

Mul muuten ei oo kyl mikää paras ukko, mutta ruuan suhtee täytyy sanoa, että se itte kokkaa omat ruokansa ja mitottaa ne. Vaikka juoppokin on, niin osaa oman oluenhimonsa hahmottaa, eikä himoitse mun juomia. Parasta ukossa on että se itse kokkaa ja monesti myös mitottaa mulle koska oon nainen joka ei kokkaa, paitsi purkkiruokia. Ruokalassa käyn aina arkisin. Mies on kokin poika, niin varmaa jotain verenperintönä tullut tota ruuan laittotaitoa.

Tapailin nuorempana vähän aikaa erästä miestä. Olimme yleensä hänen luonaan, eikä hän ikinä tarjonnut esimerkiksi iltapalaa tai kysynyt, että käytäisiinkö yhdessä kaupassa hakemassa jotain. Ei käyty koskaan ulkonakaan syömässä. Samoin jos hän tuli luokseni, ei hän ikinä syönyt mitään vaikka tarjosin ja minäkään en sitten kehdannut yksin mussuttaa. Söin aina juuri ennen näitä tapaamisia, ettei tarvinnut nälässä olla. Karjalaisena olin ihan äimän käkenä tästä, kun olen tottunut siihen että totta kai vieraalle tarjotaan edes jotain.

En keksinyt tuolle käytökselle oikein muuta syytä kuin sen, että hän oli laihduttanut yli 50 kiloa ja oli edelleen vähän ylipainoinen, joten ehkä hänellä oli joku trauma tai häpeä toisten edessä syömisestä. Se juttu kuivui sitten kokoon tuon ja muiden syiden takia, olisi varmaan nälkäinen suhde ollut luvassa jos siitä olisi jotain tullut. :D

Kaveri piti tuparit talossaan keskellä metsää ja mainosti että älkää sykö ennen tuloanne, kun hän leipoo ja muutenkin on kyllä tarjottavia! Joo.  Tyyliin 10 mokkapalaa ja kippo suolatikkuja, meiltä oli 12 tai 13 vierasta. Kaikilla omat juomat mukana mutta ei ruokaa kellään , joten jengille tuli tietysti nälkä ja huono olo. Ei edes leipää talossa, kun m iettiin että oltaisii tehty lämppäreitä ym. Päätettiin tilata taksi ja lähteä porukalla kaupunkiin mäkkäriin. Emäntä suuttui tästä niin että kieltäytyi tulemasta mukaan ja paiskoi annetut lahjatkin pitkin pihaa.

Vierailija kirjoitti:

Olin entisen miniän luona siivoamassa koko päivän aamusta kello seitsemästä alkaen.En koko päivänä saanut mitään muuta kuin vettä juoda.Illalla kello kahdeksalta sain työn valmiiksi ja sanoin,että nyt ruokaa.Silmiään pyöritellen sanoi,ettei ole nyt mitään annettavaa.Itse oli päivällä käynyt pitseriassa syömässä.

Minä olisin ollut pyörtymäisilläni nälästä jo puolen päivän aikaa, joten olisin mennyt sinne pitseriaan ennen sitä.

Pyysikö muuten miniä siivoamaan vai tarjouduitko itse? Ehkä ajatteli että sinulla on omat eväät mukana.

Eka joulu  appivanhempien luona, koska menimme nímenomaan syömään en ollut kotona syönyt kuin aamupalan klo 10 ja kun saavuimme appivanhempien luo klo 15 olin jo kovin nälissäni.  Tarjolla oli 2 pientä perunaa jokaiselle, nokareet porkkana ja maksalaatikkoa, pieni kinkku josta jokainen sai yhden siivun  sekä pipareita.  Ei rosollia, ei riisipuuroa ! Oli niin nälkä että itketti.  Tuohon aikaan ei edes kaupat olleet aattoina auko, mutta  onneksi kotona oli  jotain syömistä sentään. Tuon jälkeen tajusin, miksi mies oli nuoruuskuvissaan niin hoikka poika! Ja kyse oli muustakin kuin joulusta, kahvin kanssa ei ikinä ollut mitään tarjolla ellemme vieneet ja silloinkin alkoi narina"teijän oilis tarvinna mittää"... 

Vasta lastenlasten myötä alkoi pakastimesta löytyä aina jäätelöä ja kaapeista keksejä. 

Autoin tuttavaani fyysisesti raskaassa pihatyössä ja hän lupasi laittaa hyvää ruokaa. ”Ruoka” oli rasvatonta ja mautonta kaalimössöä, oli dieetillä itse ja oletti että se moska kelpaa mullekin. No kelpasi juu kun oli niin kauhea nälkä, mutta pettymys oli kova.

Olen. Appivanhemmat ovat äärimmäisen pihejä. Jos jotain ruoka-tuliaisia viemmekin, emme me niitä saa syödäksemme. Viimeeksi kun jouduimme olemaan yötä, olimme pitkän ajomatkan jälkeen perillä n, klo 18. Soitimme matkalta, että pysähdymme syömään, niin se ei käynyt ollenkaan. "meillä on täällä ruoka valmiina, tulette nyt vaan suoraan! Muuten menee hukkaan nämä meidän ruuat". Tuo "ruoka" oli sitten PUOLIKAS karjalanpiirakka teekupin kera. Siinä kaikki! Ei edes mitään päällisiä, ei voita ei juustoa jne.... Olimme tuoneet iltakahville pullaa, pasteijaa jne, mutta ne oli piilotettu (taas) jonnekin. Miehen kanssa annoimme omat karjalanpiirakkamme lapsille, kun valittivat nälkää. Muuta ei siis saatu sinä iltana.

Olin kylläkin jo arvannut, että näin varmaan käy. Olin piilottanut yöpymiskassiin pienen kylmälaukun, johon olin tehnyt eväsleipiä. Kun appivanhemmat vetäytyivät yöpuulle, kaivoin leivät esiin.  Kun mies näki leivät, hän katsoi minua liikuttuneena silmiin ja huokaisi sydämensä pohjasta "mä sitten rakastan sua!"

Mä en ymmärrä, mikä niiden ongelma on. Mies on kertonut kärsineensä lapsena nälkää, kun vanhemmat olivat sitä mieltä, että kaksi lämmintä ruokaa on liikaa. Mies oli (ja on vieläkin) kova urheilemaan, ja kertomansa mukaan söi kotonaan muroja ja leipää nälkäänsä. Viikolla ei ruokaa laitettu. Miehelle valitettiin koko ajan, että syö liikaa jne. Jokainen jolla on poikalapsia tietää, että aktiiviset pojat voi tosiaan syödä ihan jäätäviä määriä. Mutta millainen vanhempi KIELTÄÄ lasta syömästä/kieltäytyy antamasta lapselle ruokaa jos lapsi oikeasti pyytää ruokaa nälkäänsä? Kyseessä ei siis ole mitkään köyhät ihmiset, kaikkea muuta. Ymmärtäisin jos perhe on niin köyhä, ettei ole rahaa ostaa ruokaa, mutta siitä ei tässä ollut kyse. Niin ihme porukkaa. Onneksi osaan nykyään jo varautua.

Mun luo kerran tuppautui kaveri yöksi, kysyi toki että saako tulla ja suostuin mutta luulin että yhdeksi yöksi. Kolme yötä majaili ja minä hölmö tarjosin aamiaiset, välipalat ja lämpimän ruuan juomien kera... minä sitten vuorostani kävin hänen luonaan yötä olemassa (yökyläilyt oli vielä silloin kivoja mutta nyt ei todellakaan) niin kuivaa leipää ja kuivunutta juustoa tarjolla. Jääkaappi tyhjillään niin jotai opiskelijaruuan tyyppistä halpaa ja nopeaa ruokaa(nuudeli)vain oli tarjolla...

Siitä lähtien jos tiesin että tuo kaveri tulee kylään niin en käyny kaupassa kuin vasta hänen lähtönsä jälkeen :D kaiken vanhan ruuan syötin. Ja ei niin kauaa viihtynyt luonani kun ei saanut ruokaa niin paljoa 😂

Olen. Oltiin sovittu treffit miehen luokse ja että vietän yön hänen luonaan. Oletin tietenkin että illallistamme yhdessä, joten en syönyt mitään lähtiessäni. Mies olikin sitten syönyt jo etukäteen eikä ollut myöskään hankkinut kotiinsa mitään ruokatarvikkeita että voitaisiin edes tehdä ruokaa. Koirillensa antoi kyllä maksalaatikkoa itse sain tyytyä hapankorppuihin siinä vaiheessa kun oli jo niin nälkä että näköä haittas. 

Vierailija kirjoitti:

Menin kaverin luo toiseen kaupunkiin ja tarkoitus oli olla siellä viikonloppu, en vienyt mitään  mukana kun oletin tietenkin että käydään yhdessä kaupassa.  Aamulla söin  puuroa ja bussiin otin pelkän vesipullon.

No, mentiinkin suoraan kaverin asunnolle jossa pisti kahvit tippumaan ja minä  kysyin että käydäänkö kohta kaupassa, ei kuulemma tarvinnut ja oikein tämän osoitukseksi kaveri antoi minulle paahtoleipää ja leikkelettä nenän alle.  Pussissa oli vissiin 4 viipaletta paahtista jäljllä ja leikkeleitä rasiassa tasan yksi ! Itse kaveri lipitti lightlimsaa kahvinsa päälle. Jääkaapissa oli kyllä vaikka mitä mutta olivat kämppiksen, enhän minä niihin voinut koskea.  Joten keitin lisää kahvia nälkääni, kaveri vain lipitteli tyytyväisenä limsaansa ja ravasi röökillä. Yö meni mahan murinaa kuunnellen, aamulla olin oksentaa kun taas pelkkää kahvia. Ehdotin että lähdetään nyt kyllä kauppaan, pitkin hampain kaveri suostui. Ostin itselleni lihiksiä,  nuudeleita, jugurttia, mehua ja irtiksiä, kaveri itselleen röökiä ja suklaalevyn. Vedin heti kaverin kämpillä 2 lihistä ja purkin mehua, kaveri kerjäsi yhden lihiksen itselleen ja mussutti suklaata. Kun kävin suihkussa, kaveri  veti puolet irtiksistäni ja loput mehuni sillä välin. Alkoi vit""aa ja huusinkin asiasta, sanoi loukkaantuneena että "tää on mun koti".  Tässä vaiheessa aloin selvitellä bussien aikatauluja  sillä en aikonut olla vielä toista yötä, kaveri oli loukkaantunut. Ei suostunut edes saattamaan bussille. Se ystävyys oli sitten siinä.

Olitte ilmeisesti tosi nuoria? Jotenkin saan viestistäsi sellaisen kuvan.

Ex-ystäväsi oli tyypillinen pihi lokki. Toisen eväät kyllä kelpaa, mutta itse ei vaivauduta tarjoamaan saati maksamaan yhtään mitään. Minäkin olisin suuttunut ja luultavasti päättänyt myös ystävyyden. Ei tuollaisella itsekkäällä lokkikaverilla mitään tee, ellei ystävyys sitten olisi muuten jotenkin extrahyvää.

Menin pelikaverin luokse ulkomaille neljäksi päiväksi. Ruokaa sain kahtena päivänä. Maksoin osan ruuista ja omat aamiaismuroni. 3. päivänä ehdotin, että otetaan jotain kahvilassa. Ei käynyt kuin ne on turistirysiä ja hinnat niin korkeita. Sanoin, että maksan tietenkin omani. Kun oli päivä kävelty kaupungilla sanoin, että haluaisin mennä ravintolaan, jälleen olisin maksanut omat ruokani ja juomani. Ei käynyt. Kun päästiin kotiin isäntä söi lämpimän ruuan ja minä sain kolme porkkanaa. En ole kasvissyöjä, joten ei olisi ollut ongelmia syödä lihaa. Viimeisenä päivänä ei ollut ruualle tarvetta koska lento lähti seitsemältä illalla, joten kyllähän siihen saakka pärjäsi aamupalan voimin. Pyysin että mentäisiin kauppaan, jotta voisin ostaa itselleni ruokaa. Ei jaksanut ajaa kauppaan.

Miehen eräiden sukulaisten luona on aina sama aikataulu: aamulla on aamiaistarvikkeet pöydässä ja seuraava ruoka-aika onkin sitten viiden-kuuden maissa. Silloin syödään ihan hirvee määrä yhdellä kertaa. Otan aina nykyään evästä mukaan, koska kyllä mulle tulee nälkä tuossa välissä.

Kerran olin, mutta otin salaa ruokaa kun eivät huomanneet. Valutin vettä keittiössä ja muka join mutta pihistinkin keksejä ja karkkia karkkikätköstä ja leipää leipälaatikosta.

Ruuasta ei ole ollut puutetta, mutta itselläni on ollut ongelmana sen laatu. 

Joitakin vuosia sitten vaihto-oppilaana Isossa-Britanniassa majoituin erään mukavan pariskunnan kotiin. Tulopäivänäni tarjosivat perinteistä fish’n chips (ranskalaisia ja uppopaistettua kalaa), ja herkuteltiin tuloni kunniaksi ja tutustuttiin :) Aloin kuitenkin ihmettelemään, kun joka päivä jokaisella ruoalla (kirjaimellisesti) oli joko sipsejä tai ranskalaisia. Muutenkin kaikki kasvikset puuttui kokonaan. Olin aiemmin kuullut, että briteillä on vähän ihmeellisiä ruokatottumuksia, mutta en ollut tyhmänä ajatellut asiaa sen kummemmin. Paitsi nyt, kun joka päivä joutui täyttämään itsensä mäkkärihöttöä muistuttavalla roskaruoalla. 

Mulla kesti vain yksi viikko, että aloin oikeasti olla jo todella huonovointinen ja kärsin ummetuksesta. Siellä oli kuitenkin tarkoitus olla useampi kuukausi, että oli jossain kohtaa pakko nykiä sitä rouvaa hihasta ja yrittää ystävällisesti selittää, että kroppa menee varmaan kohta sulkutilaan jos en saa parsakaalia. Olen kyllä tosi onnekas, kun se mun host-äiti ymmärsi täysin eikä suuttunut. Selitti myös että edellinen vaihtari amerikasta halusi syödä joka päivä juurikin noita samoja ruokia mitä itselleni tarjottiin siellä. Hän oli luullut että mulla olisi samanlainen ruokavalio. 

Loppuaika oli todella mukava ja ikävöin paljon tuota pariskuntaa, tosi symppiksiä ja ihania vaikka eivät tajunneetkaan alussa antaa ”oikeaa” ruokaa! :)

Mulla on kyläpaikassa aina nälkä ja söisin enemmän kuin on tarjolla. Kotona taas ei ole, voin olla päiväkausia hyvinkin vähällä ruualla. Tämä ketju on saanut kyllä miettimään omaakin käytöstä, vaikka olen aina pitänyt itseäni vieraanvaraisena. Se, joka tulee kylään, etenkin jos on joutunut matkustamaan, on kyllä aina nälkäisempi kuin isäntäväki, ja on kohteliasta ottaa se huomioon.  

Jollain mökillä joo. En muista enää oikein mikä ruokapolitiikka oli. Jotain tuliaisia vietiin ja olisko lasku ollut tarkotus splitata vai vietiinkö joku ruoka sinne. No enivei, huomattiin ekana päivänä et emäntä on tosi pieniruokainen, iltapala oli vain hapankorppua ja tomaattia sekä teetä. Seuraavana päivänä oltiin lähdössä aamiaisen(puuro, ei muuta) jälkeen kylille kun emäntä rupea leipomaan puuron jämistä sämpylöitä kun me luultiin et alettaisi jo lähteä. No päästiin matkaan lasten lounasaikaan ja aika pian lapsetkin alkoi siellä kylillä ensin kiukutella ja sitten itkivöt ja sanoivat että on niin karsea nälkä. No hamstrattiin loppuajaksi kaappiin rahkoja hedelmiä, pähkinöitä yms nopeaa syötävää mitä sitten pysty vetää ruoka-aikojen välissä. 😅

Kaverini luona ulkomailla. En odottanut, että he tarjoisivat minulle ruokaa, siksi ehdotin aktiivisesti kauppaan menoa. Mutta ei kuulemma tarvinut. Aamupalaksi oli tee ja yksi paahtoleipä. Lounaan söimme kaupungilla, annos oli pieni. Ehdotin taas kauppaan menoa, ei tarvinut mennä. Illalla kaverini mies kysyi, että oletteko nälkäisiä, kaverini vastasi, ettei todellakaan olla, koska syötiin niin älyttömästi lounaalla... selvä. Seuraavana päivänä kaverillani oli luento, etsin sillä aikaa kaupan ja ahdoin mahaani kolmioleipiä ja ostin säilyviä, huomaamattomia eväitä, joita söin salaa.

nälkäinen miniä kirjoitti:

Joo, anopilla aina. Tarjoo kunnon pöperöt ja ennen aina söin hyvällä ruokahalulla, mutta kerran kuulin, kuinka arvostelivat kälyn ja puolison kanssa kylässä olleita vieraita heidän syömäannoksistaan, kuinka "vaimo on lihonut" (ei ollut, vaimo oli paria kuukautta aikaisemmin synnyttänyt). Tajusin, että itse syön saman verran (olen hoikka, mutta fyysinen työ vaatii veronsa) ja ymmärsin, että minuakin on joskus arvosteltu. Sen jälkeen en ole siellä muuta syönyt, kuin max yhden perunan, vähän lihaa ja salaattia. Jälkkärini jaan lapsen kanssa ja olen max yhden yön. Käymme lapsen kanssa "kaupungilla kävelyllä" eli pitsalla/hampparilla/ruokapaikassa jos ollaan yötä. Tarjoaa aina paljon ruokaa, mutta selvästi katsoo paljonko ruokaa vieraat (eli minä, toinen miniä ja muut kuin omat lapset) ottavat

Arvostelee sitten sen perusteella. Lapseni serkku on pyöreämpi. Ei kuitenkaan lihava. Tätä arvostelee heidän poissa ollessaan.

Anteeksi mitä? Mikset syö tarjoiluja, mitä väliä vaikka anoppi kyräilisi selän takana? Aikuinen ihminen.

En ikinä. Mulle on ilmeiseti sattuneet onnekkaasti sellaiset tuttavat, jotka päinvastoin tarjoaa kunnolla syötävää ja riittävästi, myös yökylässä. Toisaalta jos sen lisäksi muka tulisi nälkä, mulla on aina jotain myslipatukoita laukussa varalla.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini luona ulkomailla. En odottanut, että he tarjoisivat minulle ruokaa, siksi ehdotin aktiivisesti kauppaan menoa. Mutta ei kuulemma tarvinut. Aamupalaksi oli tee ja yksi paahtoleipä. Lounaan söimme kaupungilla, annos oli pieni. Ehdotin taas kauppaan menoa, ei tarvinut mennä. Illalla kaverini mies kysyi, että oletteko nälkäisiä, kaverini vastasi, ettei todellakaan olla, koska syötiin niin älyttömästi lounaalla... selvä. Seuraavana päivänä kaverillani oli luento, etsin sillä aikaa kaupan ja ahdoin mahaani kolmioleipiä ja ostin säilyviä, huomaamattomia eväitä, joita söin salaa.

Tällaisessa tapauksessa on hyvä saada oma suu auki ja sanoa että kyllä, minulla on nälkä, taidanpa käydä pikaisesti tuossa lähikaupassa, koska nälkäisenä minusta tulee vain vihainen. Nähdään vartin päästä moi.