oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Täällä on paljon kommentteja, joissa pidetään ihan normaalina ja jopa suotavana sitä, että kutsutut vieraat tulevat ruokakassien kanssa tai tarjoutuvat maksamaan omat ruokansa. Itselle sellainen on kovin vieras ajatus. Jos itse kutsun jonkun luokseni, en todellakaan oleta, että hän kustantaisi omia syömisiään. Mulle on ihan itsestäänselvää, että huolehdin tarjoiluista, jos olen jonkun kylään pyytänyt. Eri asia sitten on, jos ihminen kutsuu itse itsensä luokseni kylään ja varsinkin, jos on jäämässä yöksikin. Silloin oletan kyllä, että tuo ruokaa mukanaan tai tarjoutuu maksamaan kaupassa osan ostoksista. 

Aika karmeitakin tapauksia täällä on kerrottu. En ikinä kehtaisi syödä itse tarjoamatta vieraillekin! Jos kieltäytyisivät, jättäisin varmasti itsekin syömättä, kun en voi olla varma, onko kieltäytyminen vain kursailua pohjimmiltaan. Näiltä tilanteilta välttyy tosin, kun kutsuessa jo ilmoittaa selkeästi, onko tarjolla ruokaa vai pelkät kahvit (kastamisineen). Eli kun kutsun ihmisiä kylään, sanon joko "tervetuloa meille syömään silloin ja silloin" tai "tervetuloa meille kahville silloin ja silloin". Jollei vieras tajua pelkän kahvikutsun saadessaan syödä kunnon ruokaa etukäteen, saa kyllä syyttää itseään. Toki mulla on kahvin kanssa aina sekä suolaista että makeaa tarjolla ja useampaa sorttia.

Yllätysvieraat on asia erikseen. Appivanhemmillani on vähän paha tapa silloin tällöin poiketa viiden minuutin varoitusajalla. Meillä ei yleensä ole vierasvaraa kaapeissa, koska vieraita käy niin harvoin, että menisivät pakkasessakin pilalle, emmekä itse juurikaan syö leivonnaisia. Nolottaa hirveästi tarjota pelkkää kahvia, varsinkin, kun anoppi sitten mulkoilee ikävästi siinä pöydässä. Minusta yllätysvieraan pitäisi aina viedä tuliaisiksi pullaa tai muuta kahvin kanssa tarjottavaa, niin itse teen, jos joskus menen lyhyellä varoitusjalla (eli ilmoitan saman päivän aikana tulostani) jonnekin käymään. Sanon myös aina, ettei tarvitse stressata tarjoilua, että tuon jotain mukanani. 

Jotenkin näiden juttujen perusteella tulee todella outo kuva nykyajan kyläilystä. Kun itse olin lapsi/nuori ja kyläiltiin sukulaisten ja ystäväperheiden luona oli ihan selvää, että tarjotaan kahvia ja montaa sorttia leivonnaisia, voileipiä, piirakoita jne. tai jos kutsuttiin syömään, oli lämmin ruoka ja jälkiruokakahvit makeineen. Kylässä käytiin vuorotellen ja tuliaisiksi vietiin aina jotain pientä (kahvipaketti, suklaata tms.). Yleensä kyläiltiin iltaisin ja vierailu kesti 3-4 tuntia maksimissaan. Siinä ehti hyvin vaihtaa kuulumiset ja nauttia tarjoilusta. Miksi nykyään tämäkin asia on tehty niin vaikeaksi?

Olen, joskus kauan sitten lapsena. Olin melko ujo lapsi ja olin suht uuden kaverin luota yötä, hänen isänsä sanoi että jos tulee yöllä nälkä tai jano tai vessahätä saa ihan vapaasti käydä jääkaapista nappaamassa jotain/vessassa.

Syötiin iltapalaa kaverin huoneessa leikkien lomassa ja jäi vielä hieman nälkä mutten kehdannut sanoa.

Jossakin vaiheessa yöllä heräsin siihen että se nälkä oli nyt kovempi ja vaikka kaverin isä oli sanonut heillä saa ihan rauhassa napsia välipalaa jääkaapista jos nälkä iskee, en silti kehdannut.

Teininä menin silloisen poikakaverin luo viikonlopuksi, maatalo keskellä korpea. Kun saavuimme kello oli jotain kolme ja minulla oli vähän nälkä, mutta anoppi vain keitti kahvit ja ajattelin että kyllä sitä ruokaa jossain vaiheessa varmaan tulee. Siinä kello kuusi sitten olikin ruoka: minulle ja poikkikselle molemmille lautasille annosteltuina hiirenannokset, yksi lihapulla ja yksi peruna sekä vähän herneitä.  Anoppi ja appi kyllä vetivät täydet lautaselliset.   Ja yhdeksältä oli sitten iltapala, iso kattilallinen kaurapuuroa.  Suolet ´kiljui  ruuan tuskaa koko yön.  Seuraavana päivänä pelkän aamukahvin jälkeen lähdimme kylille ja ehdotin snagarille menoa, poikkis oli hermona että iskä tai äiskä ei kyllä tykkää. Kävin sitten vetämässä makkaraperunat ja vielä suklaalevyn päälle poikkiksen hermoillessa vieressä.  Sitten appi tulikin hakemaan ja  kohta oli taas  päivällinen, nokareet makaronia ja keitettyä porkkanaa.  Anopin annostelemina tietenkin. Leipää ei pöydässä näkynyt taaskaan enkä kehdannut kysyä asiasta . Onneksi olin syönyt ne makkaraperunat  niin kestin tuolla annoksella! Kaurapuuroon asti. Ja aamulla pelkkää kahvia...

Välillä mietin näin jälkikäteen, oliko tuossa kyse paikan näyttämisestä ei toivotulle miniäehdokkaalle mutta poikkis antoi kyllä ymmärtää tuon oleva heillä normaalia. Vaikka millä mittapuulla on normaalia pitää lasta nälässä? Ei edes leipää ruuan kanssa!  Huh huh.

Miehen pikkuserkku on luonteeltaan vähän sellanen henkilö, joka ei suunnittele eikä murehdi asioita etukäteen. Sitä mukaan sävelletään ja kohkataan kun asiat tulevat eteen. Koskee kaikkia elämänalueita ja myös ruokailua. 

Tämä pikkuserkku soitti sitten nyt kesällä miehelleni, että tulkaa käymään heidän mökillään. Oli kesäloma ja iltapäivä ja oltiin juuri kaupoilla käymässä perheen kanssa. Mikä ettei. Mies sitten pikkuserkulle, että juu voidaan tullakin käväisee ja käydään tässä vaan ensin syömässä ja sitten kaupassa eli mitäs tuotaisiin tullessamme.

Ei mitään! Huudahtaa pikkuserkku. Hänellä on siellä iso klöntti lammasta menossa grilliin, että tulkaapa heti tänne vaan koko perhe. Mitä pikemmin sen parempi. Heti heti.

Olen näitä tämän henkilön aikatauluja saanut tuta aikaisemminkin, joten varmuudeksi hain lapsille nopeasti evästä kaupasta. Ajattelin, että aikuiset tarvittaessa kestävät ja voivat vähän nälkää säästelläkin herkullista lammaspaistia odotellessa. Virhe.

Sinne mökille kun päästiin, niin tämä ulkogrillikatos oli nimittäin vielä rakentamatta.  

Miehen pikkuserkuin sanoin pientä laittoa vailla. Siksi oli mieheni kutsuttu paikalle. Miehen pikkuserkun vaimo ja lapset olivat muualla. Miehet alkoivat grillin rakennushommiin "Ei tässä mene kuin hetki". Ja minä lasten kanssa jäätiin sitten keksimään keskenämme tekemistä.

Siinä sitten kestikin tuntitolkulla. "Ihan kohta päästään grillaamaan". Ensin vaan piti grillin valmistua ja "Ihan kohta päästään grillaamaan" sitten piti hakata enää pöllit haloiksi että saatiin tulet ja hiillos, ja "Ihan kohta on valmista" grillissä kiloinen lampaanlihaklöntti kypsennettyä. Tosiaan tämä "iso klöntti lammasta" oli yksi kilo lihaa. 

Miehen pikkuserkun vaimokin lapsineen saapui jossain välissä paikalle, eikä hän jostain syystä ollut kovin iloisen oloinen nähdessään meidät. Hänelle olimme selvästi yllätysvieraita.

Muuta ruokaa ei ollut kuin tuo lammaspaisti. Viimein illalla lammaspaisti oli viimein valmis ja hirveä nälkä oli siinä vaiheessa ja sen kilon lammaspaistin jakoi 4 aikuista ja 4 kouluikäistä. Otin itse hyvin vähän, että lapset saisivat vatsaansa täyteen.

Miehen pikkuserkku houkutteli vielä jos jäätäis yöksi ja siinä vaiheessa ajattelin, että tämä on jostain huonosta sketsistä.  

Hirveässä nälässä lähdettiin kotiin ajamaan ja sanoin, että ihan kivoja ihmisiä mutta noiden mökille ei mennä enää ikinä kiitos. 

Mun ystävän mies on ihan kamala. Käyn siellä välillä kolmen lapsen vahtina, että pääsee ystäväni jonnekin - jos mies ei ole kotona niin ruokaa on ihan ok - jos mies on laittanut ruoan niin sitä on tasan peruna per nenä ja hyvin vähän lihaa/kalaa/muuta. Vihanneksia ei ole ja lapset ei saa edes puolta siitä annoksesta, mikä on varattu aikuisille. Sitten pyytävät multa iltapalaa tuplasti sen, mitä vanhemmat antaa. Mies on vatsa kuopalla ja ystäväni syö sitten töissä ja iltaisin kaikkea hyvinkin kummallista ja paljon.

Sääliksi käy lapsia.

Joku kumma ruoallahallintadiktatuuri siellä on meneillään, ei pysty ymmärtämään.

Itse olenkin sitten toinen ääripää, välillä huomaan oikein tuputtavani ettei varmasti ole nälkä eikä jano kenelläkään. Sekin voi olla ärsyttävää, mutta kun vieraita kutsuu niin niistä pidetään huolta.

Mun kaverini pyytää yökylään, ja nykyään osaan ottaa mukaan nipun energiapatukoita. Hän on kova laittamaan ruokaa, mutta annokset ovat todella pieniä. Sen sijaan viiniä juodaan paljon. Aamulla krapulassa tarjotaan yleensä kuppi kahvia ja lasi vettä. Sitten voi mennä yhdessä kaupungille aamiaiselle. Hän on siivoushullu, eikä kestä jos on jotain leivänmuruja pöydällä. Jääkaappi on yleensä tyhjä. Jos jotain jää kertasyönnistä yli, esim. sipsejä, hän pistää nopeasti kaiken roskiin ja kiikuttaa pihan perällä saman tien. Hän normaalikokoinen, mutta puhuu jatkuvasti syömisistään ja tarkkailee painoaan. Kattaukset ovat aina viimoisen päälle kristalleineen, kangasservetteineen ja pöytähopeineen. Niitä on sitten kiva kilkutella ja siirrellä lautasella lusikallista kierremakaryynejä. Hänen luonaan annetaan aina valmiit annokset, koskaan ei saa itse ottaa ruokaa. Jos tarjolla on leipäpala tai joku lisuke, ne laitetaan kauas sivupöydälle, etteivät sotke esteettistä serviisiä. Syömisen jälkeen hän aina tuskailee, kuinka tuli ähky. Itse menen nakertamaan vierashuoneeseen patukoitani. Ruokaa on turha pyytää lisää, koska sitä ei yksinkertaisesti ole. Mukana ei saa viedä mitään, koska hän ei kestä ylimääräisiä tuotteita kaapeissaan, vaan katsoo niitä inhoten.

Ei niin hyvä emäntä kirjoitti:

Tähän vielä kommentti juurikin näistä ihmisten erilaisista syömistavoista. Moni kutsuu itse itsensä kylään ja olettaa, että kyläpaikassa ruoka on sitten esim klo 13.30-15 tai juurikin heidän aikataulunsa mukaan. Meillä ruoka on klo 11-12 ja kahvi klo 14 aikoihin. Jos vieraat siis saapuvat yhden jälkeen niin rupean keittelemään kahvia. Meillä on sitten esim. pizzaa+salaattia tai suolaista piirakkaa makeiden kanssa tarjolla, mutta on käynyt niinkin, että kyläilevä perhe on vaan kuvitellut mielessään, että meillä on ruoka heille ennen klo 14 tarjolla... eivät kysyneet mitään, että onko sitten ruokaa.  Tämä oli tosi noloa (sekä meille että heille). Kehoitin kyläilijöitä ottamaan pizzaa ja salaattia lisää ja makeaa piirakkaa, kakkua ja keksejä oli runsaasti. Taisi olla myös viinirypäleitä ja pähkinöitä. Eivät varmasti nälkäisiksi jääneet, mutta varmasti pettymys jos odottivat saavansa perunoita :-) Tämä kyläilevä perhe oli erittäin mukava ja meillä oli hauskaa. Vierailu venyi pitkäksi ja kun tein meidän ja heidän lapsille puuroja kuuden aikaan niin tein perheen miehellekin puuron. Laitoin myös voileipätarvikkeet pöytään, että kaikki saivat sitten leipää. Minulla ja miehelläni ei ollut nälkä kun olimme silloin kahden/kolmen aikaan syöneet pizzaa, salaattia ja runsaasti makeita mitä oli tarjolla. Mietinkin mielessäni, että minun olisi ehkä pitänyt ensin tarjota heille ruoka, sitten olisimme syöneet kahvit ja piirakat ja sitten vielä minun olisi ehkä pitänyt tehdä toinen ruoka :-) Pahoittelut, mutta menee jo liian vaativaksi... Nykyään kyselen tarkkaan missä ja miten vieraat syövät. Jos tulevat meille klo 14 ja sanovat, että eivät ole syöneet niin teemme juurikin pizzaa, munakasrullaa ja varaan ruokaisaa salaattia siihen myös. Saavat sitten syödä jälkiruoaksi kakkua, piirakkaa ja keksejä myös. En vaan jaksa ihan kolmea ruokailua järjestää päivän vieraille. Tykkään tavata ystäviä ravintolassa niin jokainen saa syödä mitä huvittaa, eikä se ole kenenkään toisen vastuulla.

Miksi vtussa jollain on tuollaiset aikataulut KOTONA XDDDDD

En ymmärrä, miksi ootte nälässä? Eikö lähellä ole kauppaa tai ravintolaa, mihin mennä syömään? Jos mulle iskee nälkä kylässä, niin poistun yksinkertaisesti kotiini syömään, käyn hakemassa jotain kaupasta, menen ravintolaan tai tilaan vaikka pizzat myös niille, kenen luona olen kylässä. Nykyään on niin paljon työttömyyttä, että ei voi olettaa, että kyläpaikka automaattisesti tarjoaa lapsikatraallenne ja teille itsellenne hevosen annokset ruokaa. Ne tilanteet, jolloin tosin toivoisin itsellenikin ruokaa tarjottavan ovat niitä, kun olen hoitanut puolipäivää jonkun lasta, vieden häntä syömään ja välipalalle omaan piikkiini ja keksien ohjelmaa. Silloin olisi mielestäni reilua, että lapsen vanhempi tehdessään ruokaa perheelleen, tarjoaisi sitä myös minulle. Aina näin ei kuitenkaan käy. Ei siitäkään huolimatta, että äiti laittelee viestiä että vie se tuonne ja tuonne syömään tuota ja tuota, kun on ruoka-aika ja kaiken tämän teen omilla rahoillani. Silloin tuntuu pahalta, jos äiti viedessäni lasta kotiinsa ei tarjoa tekemästään ruuasta mitään.

Ihmiset eivät ymmärrä toisen nälkää ellei itsellä ole nälkä samaan aikaan. Se ei ole tahallista vaan olettamusta. Jostain syystä kun irtoaa kotoaan arkirutiineista saattaa ihminen nälkiintyäkin ihan eri tavalla, tuntuu että koko ajan on nälkä.

Nykyisin kun menen vanhempaani katsomaan ei hän enää syö juuri mitään eikä ymmärrä minun nälkääni. Käyn joka päivä syömässä hampurilaisen "lenkillä". Toisinaan oma nälkä on niin kova, että joku kupainen kanankoipi, eihän siinä ole yhtikäs mitään syötävää. Saattaisin syödä koko paketillisen niitä riiseineen ym. Kyljyksetkin kuivaa uunissa että ei ne nyt niin kovin täytä ja vastapuoli sanoo että kuulemma kuolisi jos söisi niin monta kuin itse.

Kerran siskon luona olimme makkaraa paistamassa. Siihen nuoruusaikaan en juuri syönyt mitään, mutta siskon mies nähdessään tutun auton äsähti: tuokin tuolta tulee, syö kun hevonen jne. toisen sukulaisen saapuessa paikalle.

Sanomattakin selvää etten ilennyt syödä kuin yhden makkaran ja jatkossakin olen vältellyt liian isoja annoksia heillä. Niin ihmiset ajattelevat. Suoraan sanottuna itseänikin hieman alkaa jo tympiä yksi tuttu, jolle menee yhdeksän kymmenystä ja itse saa yhden takaisin, mutta ajattelen sen niin, että enköhän minäkin ole muualta saanut joskus enemmän kuin itse olen antanut.

Usein! Voi taivas. Lähes aina joutuu olemaan nälässä. Mistä tämä johtuu? Onko niin, että koska Suomessa ruoka on kallista, niin sitä ei kertakaikkiaan haluta tarjota riittävästi - mutta vierailuja halutaan? Emäntä tai isäntä ei tajua, että vieras on matkustanut jo pitkän aikaa, ollut siis pois kotoa ja jääkaapiltaan. Oletetaan, että vieras tulee, mutta ei ole nälkä.

Mukava lukea näitä kokemuksia. En siis todellakaan ole ainoa, jolla maha kurnii vierailulla. Toinen juttu on se, että jotain on laitettu vähän - mutta tosi vaatimatonta....(en ole nirso kummiskaan). Kerran eräs entinen tuttu kutsui sunnuntaina päiväkahville. Tarjolla oli kuivunutta kaupan pullapitkoä, kuivahtunutta rinkeliä ja edam-juustoa, joka sekin, yllätys, oli kuivunutta.....

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miksi ootte nälässä? Eikö lähellä ole kauppaa tai ravintolaa, mihin mennä syömään? Jos mulle iskee nälkä kylässä, niin poistun yksinkertaisesti kotiini syömään, käyn hakemassa jotain kaupasta, menen ravintolaan tai tilaan vaikka pizzat myös niille, kenen luona olen kylässä. Nykyään on niin paljon työttömyyttä, että ei voi olettaa, että kyläpaikka automaattisesti tarjoaa lapsikatraallenne ja teille itsellenne hevosen annokset ruokaa. Ne tilanteet, jolloin tosin toivoisin itsellenikin ruokaa tarjottavan ovat niitä, kun olen hoitanut puolipäivää jonkun lasta, vieden häntä syömään ja välipalalle omaan piikkiini ja keksien ohjelmaa. Silloin olisi mielestäni reilua, että lapsen vanhempi tehdessään ruokaa perheelleen, tarjoaisi sitä myös minulle. Aina näin ei kuitenkaan käy. Ei siitäkään huolimatta, että äiti laittelee viestiä että vie se tuonne ja tuonne syömään tuota ja tuota, kun on ruoka-aika ja kaiken tämän teen omilla rahoillani. Silloin tuntuu pahalta, jos äiti viedessäni lasta kotiinsa ei tarjoa tekemästään ruuasta mitään.

Joltain mökiltä voi pitkä matka kauppaan tai piipahtamaan kotona. Jos ei ole autoa, ajokorttia tai ajokuntoisia kuskeja, niin milläpä lähdet kymmenien kilometrien päähän kauppaan tai ravintolaan. 

Minulla on myös kokemusta siitä, että vierailulle tulee suursyömäri. Vaikka oikeasti olen laittanut paljon, paljon ruokaa, leiponut, jne. niin silti eräskin pariskunta tyhjentää pöydän! Sellainen asia kuin vieraskoreus ei kuulu heidän käytöstapoihinsa. On myös selvä, että heillä vieraillessa emme saaneet juuri mitään. Tämä kyseinen pariskunta jättää kotona syömättä koko päivänä, kun he tietävät meille tullessaan saavansa paljon hyvää ruokaa....Erään kerran olin valmistanut kulhollisen herkullista mascarbonekermavaahtoa, jonka kanssa tarjoilin marjoja pakasteesta (mustikoita, vadelmia, mansikoita, mustaherukoita). Perheen mies söi leijonanosan! Minä emäntänä ja valittettavan hitaaja ruokailijana en edes ehtinyt ottaa jälkiruokaa, kun kulhon pohja jo näkyi....

Josta aasinsilta hitaaseen ruokailuun: minä todellakin olen se, joka hitaasti ja verkkaisesti syö nautiskellen! Tästä on aiheutunut paljon ongelmia. Kun olen valmis ottamaan seuraavan annoksen (tai eräissä bileissa toisen lasin viiniä) niin ruoka sekä juoma ovat olleet loppu! Monissa bileissäni meillä on ollut tarjolla hanaviinejä - ja aina on joukossa se loppasuu, joka ei puhu tai keskustele mitään, mutta juo nopeasti paljon ilmaista viiniä. Suomi on junttimainen maa. Suurin toive tälle vuodelle: muutto pois Suomesta.

Uskomattomia juttuja. Itsellä p-karjalaiset juuret ja yökyläilen vain näiden sukulaisten luona joskus. Ruoasta ei ole puutetta ollut koskaan, pikemminkin päinvastoin. Asun Helsingissä ja jos minulle tulee näitä sukulaisia kylään niin pidän kyllä huolen että ruokaa riittää myös heille. Itse en syö nykyään kovin paljon. En ole kyllä törmännyt tähän täällä kotonakaan vaan aina on pöydät koreina jos menee johonkin kylään. Kyllä mielestäni kutsutuille vieraille on kohteliasta tarjota jotain.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on myös kokemusta siitä, että vierailulle tulee suursyömäri. Vaikka oikeasti olen laittanut paljon, paljon ruokaa, leiponut, jne. niin silti eräskin pariskunta tyhjentää pöydän! Sellainen asia kuin vieraskoreus ei kuulu heidän käytöstapoihinsa. On myös selvä, että heillä vieraillessa emme saaneet juuri mitään. Tämä kyseinen pariskunta jättää kotona syömättä koko päivänä, kun he tietävät meille tullessaan saavansa paljon hyvää ruokaa....Erään kerran olin valmistanut kulhollisen herkullista mascarbonekermavaahtoa, jonka kanssa tarjoilin marjoja pakasteesta (mustikoita, vadelmia, mansikoita, mustaherukoita). Perheen mies söi leijonanosan! Minä emäntänä ja valittettavan hitaaja ruokailijana en edes ehtinyt ottaa jälkiruokaa, kun kulhon pohja jo näkyi....

Josta aasinsilta hitaaseen ruokailuun: minä todellakin olen se, joka hitaasti ja verkkaisesti syö nautiskellen! Tästä on aiheutunut paljon ongelmia. Kun olen valmis ottamaan seuraavan annoksen (tai eräissä bileissa toisen lasin viiniä) niin ruoka sekä juoma ovat olleet loppu! Monissa bileissäni meillä on ollut tarjolla hanaviinejä - ja aina on joukossa se loppasuu, joka ei puhu tai keskustele mitään, mutta juo nopeasti paljon ilmaista viiniä. Suomi on junttimainen maa. Suurin toive tälle vuodelle: muutto pois Suomesta.

Vai mascarbone. Olen asunut 38 vuotta Suomessa, eikä koskaan kyllä ole ollut vastaavanlaista kokemusta vierailijoista. Ehkä kannattaa miettiä miksi on tuonlaisia tuttavia.

yhden opiskelukaverin luona olin kaukana kotoa kylässä, ja hänellä sattui olemaan ilmeisesti rahat tiukilla. ei siinä mitään, mutta kun ainoa ruoka 3 päivän reissulla oli känttyinen ruisleipäpala aamulla ja sitten yliopiston ruokalassa syöty lounas. illaksi oli juotava jugurtti ja tonnikalaa purkista. tätä jaksoin 2 päivää, seuraavana päivänä söin todella tukevasti yliopistolla ja ehdotin josko käytäisiin kaupankautta hänen kämpälleen. Ostin kaverille kaapin täyteen omasta pussista ja sanoin että ei tarvitse maksaa takaisin. Oli kyllä todella ilahtunut ja kiitollinen :) ! seuraavalla kerralla kun tuli kylään, kertoi että oli ollut rahat ihan finaalissa, mutta ei ollut kehdannut perua mun tuloa kun asui tosiaan tosi pitkän matkan päässä ja olin jo kalliit junaliput hommannut kuukausia aiemmin. Sanoin vaan että enskerralla kertoo vaan reilusti niin voin jeesiä eikä tarvi ite eikä kaverin olla nälässä. 

Vierailija kirjoitti:

En, mutta vessahädässä. :D Nuorempana en aina kehdannut kysyä, että missäs olisi toiletti.

Jos itse emännöin, yritän olla huomaavainen ja huolehtia, että kaikki saavat syötävää ja juotavaa tarpeeksi. Kerron aina myös missä on vessa, ettei vieraiden tarvitse erikseen kysyä.

Taitaa olla Nalle Wahroosin lapsi kirjoittelemassa kun on lapsuutensa joutunut isoissa kartanoissa seikkailemaan vessaa etsimässä. Keskimääräisät isommissakaan suomalaiskodeissa ei mielestäni ole kovin vaikea parilla silmäyksellä päätellä missä vessa on.

Tämä ketju on aivan järkyttävä, oon kahlannut sen kokonaan. Jotkin tarinat ovat niin uskomattomia, ettei ole voinut kuin epäuskoisena nauraa, että ei voi olla totta. Ihan on alkanut hävettää suomalaisten tavat tai pikemminkin niiden totaalipuute, on kyllä niin törkeitä osa tarinoista.

On kokemusta itsellänikin kyllä. Pahin on, että on ollut kutsuttuna yökylässä eikä ole saanut edes pyytäessä aamulla yhtään mitään syötävää, kun tämä ihminen on laskenut kaikki tarvitsevansa itse. Ja kuten useissa muissakin tarinoissa, hän kyllä oli erittäin monia kertoja käynyt luonani kutsuttuna ruokavieraana. Hänen luonaan kommenttia on voinut kuulua jopa kahvinpurujen riittävyydestä, koska nekin on laskettu. Ihmetyttää todella paljon. Asia on niin nolo, etten ole mitenkään kehdannut ottaa puheeksi. Muutahan siitä ei todennäköisesti seuraisi muutenkaan kuin joku uhriutuva raivokohtaus, joten olen päättänyt säästää itseni siltä.

Jotkut tuntuvat oikeuttavan pienillä tuloillaan itselleen tätä moukan käytöstä, vaikka toisella olisi samansuuruiset tulot. Kyse onkin siitä, mihin niitä on valmis käyttämään. Kuten joku jo sanoikin, pääasia näköjään on rahan säästyminen omiin tärkeämpiin tarkoituksiin, eikä mitään väliä, millaisena itsekkäänä ja ahneena kitupiikkinä muut sitten hänet näkevät. Saipahan taas 20 senttiä säästettyä kaverin kustannuksella, kun ei mitään tarjonnut. En voi tajuta.

Olen. Kerran jopa kuolin nälkään.

Kamala koettelemus.

Täytyy myöntää, että omalla vaimollakin tuntuu olevan päässä vain vaihtoehdot yhden hengen ruoka, kahden hengen ruoka ja koko perheen ruoka. Sitten kun tulee vieraita ja aikuisten määrä on monikertainen niin se on silti ostamassa suunnilleen sitä samaa "koko perheen ruoka" -annosta. Aina pitää erikseen sanoa, että esimerkiksi lohta pitää olla oikeasti reilusti yli 2kg, että riittää varmasti.

En mene kenellekään kylään tyhjin vatsoin, ellei ole sovittu ruokailusta (ja silloinkin syön kyllä aamupalan ja ajasta riippuen jotain pientä, enkä kasvata nälkääni sairaalloiseksi kuin joku id-ootti!!! 😂), saati sitten että menisin yöksi tai pidemmäksi aikaa jonnekin käymättä tarpeen mukaan kaupassa. En h-lvetissä kehtaisi mennä edes pyydettynä kyläilemään kenellekään ja odottaa jotain täysihoitoa?!?! Enkä edes tekeydy marttyyriksi, vaan ymmärrän, että ollaan vaan tavallisia ihmisiä tapoineen ja arkineen tosielämässä, eikä mitään ehtoisia emäntiä jossain kuvitelmissa.

Huhhuh, tää ketju on kyllä hyvä muistutus miksi suurilta osin pysyttelen itsekseni...