oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Vierailija kirjoitti:

Meidän yksi tuttavapari jemmasi tuomamme viinit ja ruokakassit johonkin. Puuhastelivat koko päivän kaikenlaista jutustelun lomassa, eikä ruoasta tietoakaan ja lopulta keittivät kahvit ilman muuta tarjottavaa. Olivat kutsuneet meidät yöksi kyläilemään tarkoitus, mutta lähdimmekin sitten yötä vasten ajamaan nälissämme kotiin. Olimme niin pöyristyneitä tästä että emme saaneet sanottua asiasta.

Seuraavalla kerralla, kun kutsu kuului taas yökyläilemään, otimme sen vastaan ja kerroimme samalla tuovamme omat ruoat. Veimme taas kassilliset ruokaa ja viiniä, mutta samantien perillä aloimme puuhata ruokaa ja kahveja. Isäntäväki oli hämmentyt, mutta tarjoomukset näyttivät heille maittavan. Oli mukava vierailu ilman nälkää.

Juuri näin. Hyvä.

Nälkä jos tulee niin lähden kotiin.

Naapuri soitti ja pyysi apua eräässä jutussa, sitten kun olin hommani tehnyt ja tein lähtöä jonkinlaista ystävällisyyden elettä odottaen siellä oli sakki telkkariin nauliintuneena. Kun sain heidän huomionsa, piti melkein itse sanoa että eiköhän kahvit riitä palkaksi kun näköjään olettivat että noin vaan ilman mitään kävisin heidän ongelmiinsa aikaani haaskaamassa. Olikin viimeinen kerta.

Matkustin 2v lapsen kanssa Mikkelistä Helsinkiin pojan kummitädin luo. Junassa poika söi piltin ja banaanin, minä join kahvin. Kummitäti oli luvannut laittaa ruokaa ja leipoa.

Perillä olikin sitten vastassa krapulainen ja väsynyt kummitäti joka ei ollut jaksanut edes käydä kaupassa saati leipoa kuten oli luvannut, koetti ehdottaa että MINÄ lähtisin lapsen kanssa etsimään kaupan ( ventovieraassa kaupungissa !) ja ostmaan ruokaa. En suostunut, ajatus oli naurettava joten lopulta tilasin pitsan jonka huuhdoin alas mustalla kahvilla . Kummitäti söi palan ja meni nukumaan " Katsokaa te vaikka telkksa". Oli sanonattkin selcäääettä

Anoppilassa kun käydään niin kotimatkat aina pikaruokapaikan kautta.Itse syövät vähän ja annokset lasketaan itsensä mukaan,nälkäsiksi jäämme.

Täällä kun on kehuttu karjalaista/savolaista vieraanvaraisuutta niin oma kokemus että pohjoisosista noilta alueilta tulevat ovat kyllä kaikkea muuta kuin omastaan jakavia. Itse aiheeseen, meidät oli kutsuttu kylään isäntäväen etukäteen painottamana että älkää vaan syökö mitään kun on heillä tarjolla ruokaa. en kuitenkaan voinut lapsia pitää nälässä iltaan asti ja jotain söivät jo kotona. Onneksi koska kyläpaikassa oli tarjolla voileipäkakkua josta siitäkin oma väki söi heti suurimman osan, närkästyivät vielä kun kuulvat että oltiin syöty kotonakin.

Mentiin miehen kanssa muuttoavuksi tämän kaverille läheiseen kaupunkiin 20 km päähän.

Toki oletimme saavamme siellä jotain ruokaa, mutta saimmekin vain kahvit , itselleen tåmä kaveri oli varannut roiskeläpän, suklaapatukan sekä energiajuomaa .

Paikkakunnan ainut pitseria ei ollut sunnuntaina auki ja kauppa oli jossain hevon kuusessa, joten mahat kuristen ajettiin kotiin jossa paistoimme hirveän läjän munia ja nakkeja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni anoppilassa syödään aamupala ja seuraavana kerran illallinen klo 18-20. Eli ei edes välipalakahveja. Eikä iltapalaa. Kerran oksensin nälästä kun heikotti, nolotti. Nyt osaan varautua ottamalla mukaan välipalapatukoita ja keksiä joita mussutan salaa mieheni nähden kylläkin! En ymmärrä miten ihmiset pärjäävät sillä ruokamäärällä.

Miksi et sano vanhemmillesi asiasta? Itse menen lapsuudenkodissani jääkaapille jos tulee nälkä.

Oletan että naisen anoppila kyseessä.Vaikeahan se on nälkäänsä valittaa.Minä en kehtaisi sanoa vaikka 30 v. oltu yhdessä.Liikaa draamaa saisin aikaseksi.

En yövy yleensä kun äidilläni ja siellä on ruokaa. Mun luona jos yöpyy niin ei tarvi olla nälkäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni en. Mulla oli semi-kasvissyöntivaihe parikymppisenä, mutta tosiaan vain sellainen, että kun vanha sukulainen tarjosi kasvissosekeittoa nakeilla ”ai niin sä et syö lihaa, no voidaan poimia nakit pois” niin söin nakkeineen päivineen.

Sen sijaan ekalla kerralla, kun eka poikaystäväni oli meillä, se meni mäkkärin kautta kotiin kun en muistanut tarjota sille syötävää. Itse kun laihdutin vähän turhankin tehokkaasti. (Sittemmin olen tuplannut painoni, nyt painan taas alle 100 ja yritän päästä normaalipainoon n. 70 kg tän vuoden aikana).

Hyvä sulle.Mutta ota toi pudotus pidemmällä tähtäyksellä.esm kahteen vuoteen.Jää helpommalla pysyväksi.

Joskus on käynyt niin että menen kahville ja vien yleensä pullat. Eiköhän jemmannut pullat ja tarjosi jotain kääretorttua. Opin että annan vasta kun aletaan kahvitteleen.

Eli jos kutsutte kylään niin kunnolla ruokaa ja vieraat viekää tekin jotain muuta ku kahvipaketti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

en loisi kirjoitti:

En. Koska yökylään mennessä tietenkin vien ruokaa tms tarjottavaa. Kuuluu käytöstapoihin.  Tietämättömille vinkiksi, voi kysyä, että mitä hyvää kokataan, mä tuon tullessani. Yksinkertaista.

Heh, ei kyllä kuulu. Käytöstapohin kuuluu tarjota vieraalle ruokaa, jos on kerta jonkun kylään kutsunut. Jos ei halua kestittää vieraita, niin ei kutsu kylään - yksikertaista. Eri asia on yhteiset mökkireissut tms. Sinä tietenkin pyhänä ihmisenä otat omat vessapaperit ja kylpyvedetkin mukaasi, kun menet kyläilemään? 

Kasva hieman, niin ei tarvi ottaa niin itseensä :D Ja ei, jos sut kutsutaan kylään, niin et sä sinne voi vain persettäs levittämään mennä ja inisemään, että istuin tunnin bussissa :D Kyllä kakarat tekee joka asian vaikeaksi. Kyläilläkään osata!

Apua, minä en sitten yhtään ymmärrä näitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä vastavuoroisuutta. Jos ystäväni ajaa luokseni vaikka 3h suuntaansa viikonlopuksi ja maksaa bensat, niin en kyllä ikinä kehtaisi pyytää luokseni tullutta ihmistä vielä maksamaan oman ylläpitonsa luonani. Perusruoka ei kuitenkaan niin paljon maksa. Mistähän lie opittu tuollainen täydellinen vieraanvaraisuuden puutos? Köyhästä kodista?

En usko että köyhistä vaan saidoista.Rahaa on mutta sitä ei haluta haaskata toisten syöttämiseen.Jos ei pystytä vastavierailulla saman eestä itse syömään,kuluttamaan.

Erilaisesta vuorokausirytmistä johtuen olin aamuisin aina hirveän nälkäinen, sillä isäntäväki veti unta palloon aamuisin vähintäin kymmeneen, jos ei ollut menoa minnekään, kun taas minä herään varhain, oli sitten arki tai pyhä. Viikonvaihteen jälkeen älysin ostaa itselleni sämpylöitä ja voisarvia ensimmäiseksi aamupalakseni, joten nälkäkin loppui siihen. Joku saattaa nyt kysyä, miksi en mennyt omatoimisesti keittiöön laittamaan itselleni aamupalaa. Hyvä kysymys, mutta kaikki kyläpaikat eivät ole sellaisia, että niissä voisi harjoittaa oman käden oikeutta. Emme olleet niin läheisiä, että olisin itse ruvennut kokkailemaan. Lisäksi olen aika arka ja ujo vieraissa ympyröissä.

Menin kaverin luo toiseen kaupunkiin ja tarkoitus oli olla siellä viikonloppu, en vienyt mitään  mukana kun oletin tietenkin että käydään yhdessä kaupassa.  Aamulla söin  puuroa ja bussiin otin pelkän vesipullon.

No, mentiinkin suoraan kaverin asunnolle jossa pisti kahvit tippumaan ja minä  kysyin että käydäänkö kohta kaupassa, ei kuulemma tarvinnut ja oikein tämän osoitukseksi kaveri antoi minulle paahtoleipää ja leikkelettä nenän alle.  Pussissa oli vissiin 4 viipaletta paahtista jäljllä ja leikkeleitä rasiassa tasan yksi ! Itse kaveri lipitti lightlimsaa kahvinsa päälle. Jääkaapissa oli kyllä vaikka mitä mutta olivat kämppiksen, enhän minä niihin voinut koskea.  Joten keitin lisää kahvia nälkääni, kaveri vain lipitteli tyytyväisenä limsaansa ja ravasi röökillä. Yö meni mahan murinaa kuunnellen, aamulla olin oksentaa kun taas pelkkää kahvia. Ehdotin että lähdetään nyt kyllä kauppaan, pitkin hampain kaveri suostui. Ostin itselleni lihiksiä,  nuudeleita, jugurttia, mehua ja irtiksiä, kaveri itselleen röökiä ja suklaalevyn. Vedin heti kaverin kämpillä 2 lihistä ja purkin mehua, kaveri kerjäsi yhden lihiksen itselleen ja mussutti suklaata. Kun kävin suihkussa, kaveri  veti puolet irtiksistäni ja loput mehuni sillä välin. Alkoi vit""aa ja huusinkin asiasta, sanoi loukkaantuneena että "tää on mun koti".  Tässä vaiheessa aloin selvitellä bussien aikatauluja  sillä en aikonut olla vielä toista yötä, kaveri oli loukkaantunut. Ei suostunut edes saattamaan bussille. Se ystävyys oli sitten siinä.

Enpä muista. Aina on tarjottu. Itse en osaa käytännössä juuri kokata, eli kerran kun oli talkooväkeä, lupasin hakea heille pizzat. Kahvit voin keittää ja tehdä leivät.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan muutama ystäväni kokee vierailujen minun luonani olevan nälkänäytelmiä. Mitäs eivät vaan ikinä tuo itse mitään tuliaisia, viipyvät ikuisuuden ja ikinä ei saa tehdä vastavierailuja heidän luokseen. .

Mun mielestä on kohteliasta kylään mennessä viedä jotain tuliaisia, esim. Kukkia tai jos perheessä on lapsia, niin jotain pientä heille

Mä olin kerran paikassa, jossa oli neljälle hengelle kahdeksan pientä uuttaperunaa + hiukan salaattia ja todella pieni pala kalaa.

Hahah, näitä löytyy aina. Enon perheessä vieraillessamme veimme aina särpimen (lihapullat ja kastikkeen + salaatin ja leivät ja juustot tms)  mukanamme, niin he tarjosivat perunat. Toisin päin tämä tietenkin toimi niin, että me tarjosimme aina heille kaikki ruuat :D Nyt aikuisena mietityttää heivän tilanteensa silloin. Lapsena sitä kuvitteli, että ovat kauhean hienoja...

Vierailija kirjoitti:

Mä olin kerran paikassa, jossa oli neljälle hengelle kahdeksan pientä uuttaperunaa + hiukan salaattia ja todella pieni pala kalaa.

Ihmisillä on erilainen ruokavalio ja kuluts, mutta luulisi lähes eläkeikään ehtineen jo oppineen tämän. Mutta ei. Olimme miehen sukulaisissa syömään kutsuttuina ja kasassa oli iso porukka. Ruoka viipyi ja viipyi ja sitten kun pääsimme syömään (lapset jo ihan nälissään) tarjolla oli ihan hyvää ruokaa, mutta niukasti. Onneksi oli leipää, niin täytimme sillä itseämme. Emäntä oli juuri herännyt terveelliseen ruokaan ja salaattiin :D ja sitä vihersalaattia sitten olikin noin 15 hengelle sellainen litran kulhollinen ;)