Lue keskustelun säännöt.
oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?
Esimerkiksi silloin kun olet yöpynyt kyläpaikassa?
Kommentit (2544)
Se on kyllä tylsää jos vie jotain hyvää ruokaa menessään kylään niin se pistetään kaappiin vaikka tarjottavat niukat. Sama viinin kanssa, ihan ok jos isäntä valinnut hyvät viinit ja niissä pysytään mutta jos vie laadukkaan viinin tai kaksi laskien että kaikille paikallaolijoille riittää lasit niin sitten ne laitetaan piiloon ja hanapakkaus kiertämään.
Viinien ja shamppanjoiden kanssa eri juttu jos on massajuhlat missä on tarpeeksi juotavaa, silloin yksittäinen tuliaisena saatu rotuviini on ok laittaa jemmaan kun ei kaikille riittäisi kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käy yökylässä muilla kuin niin läheisillä ystävillä, joilla kehtaa hyvin sanoa "hei, mulla on nälkä, tehtäiskö ruokaa?" Yleensä kokataan joka tapauksessa yhdessä, se kuuluu yhdessäoloon. Ja näitä ystäviä on ihan riittämiin. Kaukaisempien tuttujen luona oon vaan pari tuntia, sillon kestää tarvittaessa nälänkin ja lapsille pidän mukana vähintäänkin pähkinöitä.
Joo olen, olin useamman yön kylässä (vähän pakolla) kun aina kun ehdotin että kyläily loppuu nyt ja lähden kotiini niin keksivät tekosyitä miksi pitäs vielä päivä olla jne...
Ruokaa sai kerran päivässä, yleensä iltapäivällä. Aamulla sai leipää mutta niitä ei saanut itse ottaa vaan emäntä laittoi vaippakäsillään voileivät kaikkia päällisiä pitkään hivellen. 😱 oksetus! väitin niille etten voi syödä kyseisiä päällisiä koska allergia/ erikoisruokavalio vaikkei minulla oikeasti ole mitään rajoitteita 😂 kahvi oli mun pelastus vaikkei sitäkään voinut mahan täydeltä juoda.
Se ainoa ateria minkä sai oli sit todella pieni annos esim kaksi perunaa ja viisi lihapullaa kastikkeella..
Nälissään sai olla monta yötä :( kyllähän se mielialaan vaikuttaa ja jaksamiseen.
Yöllä etsin epätoivoisesti laukuistani syötävää, onneksi olin unohtanut avatun karkkipussin sinne.
Ja niin olisihan sitä voinut sanoa että nälkä tai että ei en jää pitemmäksi aikaa mutta jotenki en vaan kyennyt silloin sanomaan asioita suoraan kun pelkäsin mahdollisia reaktioita 🙈
Vierailija kirjoitti:
Joskus on käynyt niin että menen kahville ja vien yleensä pullat. Eiköhän jemmannut pullat ja tarjosi jotain kääretorttua. Opin että annan vasta kun aletaan kahvitteleen.
Ja kannattaa itse avata pakkaus heti niin pakkoha se on tarjolle laittaa!
Minä olen kai röyhkeä(?) kun vien esim pullapussin kyläpaikkaan (kutsuttu kahville) ja jos se on kadonnut isäntäväen kaappiin niin kyselen sen perään tai haen sen 😂 **tu mun maksamat pullat niin kyllä syön yhen niistä enkä mitää marie keksejä.
Asia erikseen jos lahjaksi annan herkkuja tms niin niille tehkööt mitä haluavat.
Parina viime kesänä on tullut mökkeiltyä mieheni isän ja tämän naisystävän mökillä (1-2 yön reissuja). Ensimmäisenä kyläilykertana koko homma oli varsinainen järkytys. Lounaaksi siinä yhden hujakoilla jokainen sai syötäväkseen 1-2 keskikokoista lettua. Iltapäivä tulee, ilta tulee... Isäntäväki pohti pitäisikö syödä ennen vai jälkeen saunan ja muiden mielipiteistä huolimatta päätyivät syömiseen saunan jälkeen. Siinä sitten klo 22 illalla jokainen sai ruuakseen 1-2 hampurilaista. Koko päivän ruokavalioon kuului siis 1-2 lettua ja 1-2 hampparia. Ja lounaan ja illallisen välillä oli tosiaan tuo kevyet 9h. Kyllähän niitä hamppareitakin tehtiin siis se kymmenkunta, mutta jos syöjiä on vaikka 7, niin eihän siitä kovin montaa purilaista tule...
Noh, seuraavana kesänä olin jo varautunut. Pyysin miestä soittamaan isälleen ja kysymään mitä me voitaisiin tuoda. Kuulin kuinka isä hoilotti ruokaa olevan vallan kamalasti. Noh, edellisvuotinen 1-2 lettua ja 1-2 hampparia-kuvio toistui. Ei viety mukanamme oikeaa ruokaa, mutta itse olin varustautunut tällä kertaa hedelmin, pilttipurkein ja suklaalevyllä. Siinä sitten päivän mittaan kävin popsimassa omassa huoneessa.
Ensi kesänä ei kysytä mitä voitaisiin tuoda, vaan viedään oma ruokassi mukana. Voin vaikka lounaslettujen ja illalisen välissä alkaa itsenäisesti grillailemaan vihanneksia ja makkaraa, ja kysyä kuinka moni muu ottaa "välipalaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuuskotini on painajainen. Äidillä ilm.jonkinlainen syömishäiriö, juo kamalasti teetä ja syö tyyliin yhden voileivän. Isä taas on kamala karkinmussuttaja, hampaatkin ihan mädänneet. Lapsena ja teininä olin usein nälissäni kunnes aloin itse tehdä itselleni ruokaa, tosin siinäkin olin sen varassa että ajavatko vanhempani kaupalle ! Vanhemmat kun asuvat keskellä ei mitään.
Muistan kun vein miehen sinne ekaa kertaa kyläilemään ja mies luuli minun liiottelevan kun mätin kylmälaukun täyteen ruokaa. Uskoi kyllä sitten, kun pääs
Oho, karkasi ! Pääsimme perille ja kello kävi, mutta äiti vain joi teetään kunnes minä kysyin mieheltä onko nälkä jo ja lämmitin lihapullia ym, vanhempani eivät syöneet.
Lasten kanssa sinne on kamalaa mennä, kun isä on sitä mieltä että pärjääväthän nuo jätskillä ja sipseillä!
Tytär kysyi kerran miksi pappa syö aina karkkia , en osannut vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me tytöt ja naiset ainakin joudumme olemaan koko ajan ja kaikkialla nälässä 24/7, koska miehet ja pojat eivät anna meidän syödä tarpeeksi vaan vievät meitä ruoat vaikka suusta väkisin.
Menin silloisen poikkiksen luo yöksi toiseen kaupunkiin , saavuin la -iltana ja kundi oli ostanut kaapin täyteen energiajuomaa ja kaljaa ja sipsejä .
Mulla oli hirveä nälkä ja su etsin sitte lahdesta auki olevaa kauppaa !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkyttäviä tarinoita. Kumpaakin on vaikea ymmärtää, ihmistä joka ei tajua että vieraalla on pakko olla jo jossain vaiheessa nälkä, tai vielä pahempaa että on liian pihi tarjotakseen edes toisten tuomia tuliaisia! Olen aina pitänyt pihiyttä yhtenä suurimmista synneistä ja sellaiseen taipuvaista ahdasluonteisena ja tympeää ihmisenä. Kunhan nyt vain säästän tässäkin muutaman euron niin hyvä, väliäpä hällä mitä minusta ajattelevat...!
Minun ex miesystäväni oli pihi. Hänellä oli sukua rapakon takana ja hän oli hyvin sukurakas. Siitä huolimatta kun sukulaisnainen perheineen tuli once in lifetime-vierailulle Suomeen ja viipyi matkalla vajaan vuorokauden exäni luona, tämä kehtasi soittaa minulle ja kysyä voisinko ruokkia tämän äidin ja kaksi teiniä koska hänellä ei ollut kotona mitään.
Toi sitten vieraat luokseni pienellä varoitusajalla ja olin ehtinyt haalia pöytään jotain tarjottavaa. Mua niin hävetti miesystävän puolesta, ja ehkä myös oman kiltteyteni. Olisi pitänyt pakottaa hänet viemään sukulaiset vaikka johonkin ravintolaan, tai ainakin valmistautua tarjoamaan kunnon sapuskat. Mutta tarjosin omistani ja tunsin toisaalta hyvää mieltä kun sain nälkäiset ruokituksi. Emme ole yhdessä miehen kanssa enää, syitä oli muitakin mutta pihiys yksi pahimmista.
Vieraiden kanssa jaetaan leipä, niin se vain on.
Missä näitä pihejä ja ilkeitä ihmisiä sikiää? Etenkin ne, jotka pakottavat yökylässä olevat lapset olemaan ilman ruokaa jossain toisessa huoneessa kun itse syövät. Ei lasten syömiset vie ketään konkurssiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaveri juhli kolmekymppisiään ja antoi ymmärtää, että tarjolla olisi pikkupurtavaa sekä juomaa. No, en syönyt mitään ennen sinne menoa ja se pikkupurtava paljastui sipseiksi sekä irtokarkeiksi! Tuli hemmetin huono olo siitä boolista tyhjään mahaan ja kehitin migreenin ,jotta pääsin kotiin syömään vaikka olin ostanut uuden mekon ja kaikkea. Enkä voinut enää syötyäni väittää migreenin kadonneen noin vain ja liittyä takaisin joukkoon...
En ymmärrä, miten jollain aikuisella voi vielä olla tuollainen teinimeininki että "ei syödä mitään niin käy paremmin päähän!" Tuota tehtiin silloin, kun oltiin 16.
- Jos emäntä ilmoittaa tarjoavansa pikkupurtavaa, on se suora vihje vieraalle, että tämän tulisi ruokailla kunnolla kotonaan ennen kyläilyä.
Vierailija kirjoitti:
Missä näitä pihejä ja ilkeitä ihmisiä sikiää? Etenkin ne, jotka pakottavat yökylässä olevat lapset olemaan ilman ruokaa jossain toisessa huoneessa kun itse syövät. Ei lasten syömiset vie ketään konkurssiin.
Kerran erään rivarin pihalla kuulin kun äiti itse ehdotti lapsensa ystävälle yökylään tuloa, siiten kun tyttö lähti hakemaan yöpymistavaroita kotoaan niin huusi perään, että ota sit jotain syömistä mukaan, kun meillä ei ole sulle adsti. En ois kyllä kehdannut. Jos talossa 2 kouluikäistä niin kyllä senverran syömistä aina löytyy, että lasten kaveritkin saa ruokaa. Samankokoinen perhe tuokin mutta ilmeisesti jääkaapissa iltapalatarpeet vaan neljälle hengelle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yksi kaveri, joka kutsuu illalliselle ja tekee pilkulleen Glorian Ruoka ja Viini -ohjeen mukaan aterian 4 hengelle. No, neljähän meitä on, mutta kovin niukaksi annos jää 😁 Nyt osaamme syödä jotain ennen sinne menoa. Mä vähintään 1,5-kertaistan, usein varmuudeksi tuplaan GRV-ohjeet.
Vierailija kirjoitti:
Me tytöt ja naiset ainakin joudumme olemaan koko ajan ja kaikkialla nälässä 24/7, koska miehet ja pojat eivät anna meidän syödä tarpeeksi vaan vievät meitä ruoat vaikka suusta väkisin.
On perheitä joissa todiasn tyttöjen ei odoteta pahemmin syövän, pojille ensin ja he saavat syödä niin paljon kuin jaksavat, tytöt mitä jää. En uskoisi ellen olisi omin silmin nähden. Jotain syömishäiriötä on kai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä näitä pihejä ja ilkeitä ihmisiä sikiää? Etenkin ne, jotka pakottavat yökylässä olevat lapset olemaan ilman ruokaa jossain toisessa huoneessa kun itse syövät. Ei lasten syömiset vie ketään konkurssiin.
Kerran erään rivarin pihalla kuulin kun äiti itse ehdotti lapsensa ystävälle yökylään tuloa, siiten kun tyttö lähti hakemaan yöpymistavaroita kotoaan niin huusi perään, että ota sit jotain syömistä mukaan, kun meillä ei ole sulle adsti. En ois kyllä kehdannut. Jos talossa 2 kouluikäistä niin kyllä senverran syömistä aina löytyy, että lasten kaveritkin saa ruokaa. Samankokoinen perhe tuokin mutta ilmeisesti jääkaapissa iltapalatarpeet vaan neljälle hengelle
Käytkö useinkin kyttäilemässä toisten pihoilla?
En. Päiväsaikaan en viivy niin kauan, jos yökyläilen, niin vien yleensä isäntäperheen syömään ja ostan kaappiin tarpeita.
Mun ex-mies/lasten isä taas söi niin kauheesti, että mulla oli hankaluuksia ruoan riittämisen kanssa. Jos tein vaikka kaksi täyttä peltiä isoja lihapullia, hän söi n. kolmasosan niistä yhdellä ruokailulla. Muusi ei kelvannut. Tai jos tein ison vuoallisen lasagnea, me otettiin lasten kanssa normiannokset ja hän sitten söi yksin loput, noin reilu puoli vuokaa. Mä vastasin meillä ruokahankinnoista ja teinkin lähes aina ruoan. Leikkeleitä hän otti leivän päälle nipun, ei yhtä tai kahta, vaan ehkä 6-8 kpl. Hän ei voinut terveysintoilijana täyttää vatsaansa leivällä, juustolla tms, koska ruoan piti olla vähärasvaista proteiinia, siis lihaa, kalaa tai kanaa.
Nyt eron jälkeen olen ihmetellyt, kuinka vähän meillä menee lasten kanssa ruokaa, vaikka syömässä on minä ja kolme lasta, joista kaksi poikia. Jos teen kaksi peltiä lihapullia, niistä syödään muusin kanssa kaksi kertaa helposti. Ruokalasku on vähintään puolittunut. Mun mielestä jos on tuollainen ruokavalio, pitäisi sitten itse hommata lisäproteiinit, eikä niin että syö ruoalla kaikki lihat, joiden pitäisi olla osa annosta.
Kyläpaikassa en ole nälkää nähnyt, mutta on yksi paikka, jossa kahvin kanssa on niin hintsusti tarjottavaa että kaikille ei esim. ole varattu yhtä pullaa ja kuivakakun palaa, vaan on otettava vain jompikumpi. Itse yökylävieraiden tullessa ostan aina kaapin täyteen, on isot padat ja kattilat täynnä ruokaa ja illaksi vielä ruokaisat omatekoiset pizzat paksuilla täytteillä, hedelmäsalaatit/tuoresalaatit ja muut herkut/karkit/sipsit. Mulla menee ennemmin överiksi. Aamupalakin on kuin hotellissa vohveleineen ja keitettyine munineen. Olisi todella noloa jos vieraat näkisivät nälkää. Etiketti on se, että myös muille kun yövieraille tarjotaan kunnon ruoka, jos tulevat kaukaa. Ja ruoka on heti valmis kun vieraat saapuvat. Tuntuisi itsestäkin karulta ajaa 200 km ja saada perillä kuppi kahvia ja keksi.
Olen, se johtui siitä että isäntäväki oli itse sen verran pieniruokaista etten kehdannut ottaa ruokaa niin paljon kuin normaalisti. Oikeasti he syövät varmaan 1/4 siitä mitä minä. Ovat tosi hoikkia.
Toisin päinkin näitä sattuu. Olimme ajaneet kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa Euroopan poikki ekaa kertaa vuonna nakki ja nolla. Vietimme viikon, pari pikku kylässä Italiassa ystäväni lähellä ja ajoimme perillä tietysti hänen luokseen ensimmäisenä kysymään muun muassa vuokrakotimme sijaintia, jonka hän oli meille hoitanut. Tämä oli siis ennen sähköposteja ja kännyköitä yms. joten en muistanut tai ehkä ollut ihan selvilläkään, että ystäväni oli palannut juuri saman päivän aamuna Yhdysvaltain Portlandista kahden kouluikäisen lapsensa kera. Mies oli ollut kotona kolmen pienemmän kanssa ja sotku oli siellä sen näköinen. Muistelen vieläkin ihaillen ystävääni, joka väsyneenä, lapset nilkassaan ja koti siivousta kaivaten, matkalaukut purkamatta tilasi meille kaikille pitsat (vähistä rahoistaan), kattoi viinit pöytään ja istui kanssamme turisemaan.