oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Olen joutunut olemaan nälässä kylässä. Ihmettelen vieläkin miksi.

Olin päivän ja yön yli parhaan ystäväni luona. Hän ei tarjonnut vettä ja leipää kummempaa, vaikka kauppaan oli pitkä matka ja ruokaa kaapit täynnä. Kuulemma maksaa niin paljon, vaikka olimme molemmat opiskelijoita ja ystäväni kävi töissä ja hänellä oli paljon säästöjä kesätöistä (töitä sai perheeltään ja minä en saanut mistään). Nälissään menin nukkumaan ja lähdin aamulla.

Hauskinta tässä on se, että meillä Helsingissä käydessään on aina tulossa meille yöksi ja olen hankkinut erityisruokavalion mukaiset ruuat, jotka hän syö hyvällä ruokahalulla joka kerta. Olen kerran yöpynyt hänen luonaan, hän meillä lähes kymmenen kertaa...

En ymmärrä ihmisiä, jotka kutsuvat ystäviä tai sukulaisia kylään, ja pitävät näitä nälässä. Jos on raha tiukilla tai ei halua tarjota kunnolla, kannattaa jättää kutsumatta. Minulle vieraanvaraisuus  on kotoa opittu kunnia-asia. Äitini on heti pöytää kattamassa, kun hänen luonaan pistäytyy, ja mummoni oli samanlainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini luona ulkomailla. En odottanut, että he tarjoisivat minulle ruokaa, siksi ehdotin aktiivisesti kauppaan menoa. Mutta ei kuulemma tarvinut. Aamupalaksi oli tee ja yksi paahtoleipä. Lounaan söimme kaupungilla, annos oli pieni. Ehdotin taas kauppaan menoa, ei tarvinut mennä. Illalla kaverini mies kysyi, että oletteko nälkäisiä, kaverini vastasi, ettei todellakaan olla, koska syötiin niin älyttömästi lounaalla... selvä. Seuraavana päivänä kaverillani oli luento, etsin sillä aikaa kaupan ja ahdoin mahaani kolmioleipiä ja ostin säilyviä, huomaamattomia eväitä, joita söin salaa.

Tällaisessa tapauksessa on hyvä saada oma suu auki ja sanoa että kyllä, minulla on nälkä, taidanpa käydä pikaisesti tuossa lähikaupassa, koska nälkäisenä minusta tulee vain vihainen. Nähdään vartin päästä moi.

Asunto oli omakotitaloalueella ja siihen aikaan ei ollut kännyköitä, joista olisi voinut googlata lähimmän kaupan. Löysin kaupan seuraavana päivänä, mutta matkaa sinne oli useita kilometrejä, joten ei sinne vaan vieraassa maassa tuosta vain lähdetty.

Kukaan ei ole vielä kehdannut tunnustaa tässä ketjussa olevansa kuivan kesän orava joka piinaa vieraitaan..?

Olen jäänyt useamman kerran. Kerran häissä, jossa oli tarjolla vain kalakeittoa ja leipää. No olen kasvissyöjä, mutta koska nälkä oli niin hirveä, niin ajattelin sitten ottaa kuitenkin sitä keittoa. Se oli kuitenkin jo loppunut ennenkuin viimeiset vieraat pääsivät kattilan ääreen. Oli siellä sitten vielä täytekakkua kahvin kanssa, mutta oli vähän ällöttävää syödä sitä nälkäänsä. 

Muutamilla ystävillä yöpyessä olen jäänyt nälkäisiksi. Heillä on tapana tehdä tosi vähän ruokaa, ja aina silloin ajattelee lapsia, joten annoin heidän ottaa ensin, ja sitten jäin itse ilman ruokaa. 

Sitä on tapahtunut useaan otteeseen, että minulle on kyllä varattu riittävästi kasvisruokaa, mutta ne, jotka syövät lihaakin, ovat syöneet suurimman osan kasvisruoasta, ja olen vain raapinut jotain astian reunoja saaakseni lautaselleni jotain.

Minä taidan olla ” kuivan kesän orava”, syön itse kerran päivässä ja aamullakin menee vain kahvia. Nälkä ei tule.

En kyllä kutsu ketään yökylään mutta jos sellainen ihme tapahtuu että joku viipyy pidempään kuin kahvikupilliselle, yritän muistaa tämän ketjun.

Minulla oli vuosia sitten yksi kaveri joka minun luokse tullessa söi kaikki tarjoiltavat hyvällä ruokahalulla, lisäksi haki jääkaapista lisuketta jos oli nälkä.

Minä kun vierailun hänen luonaan jouduin viemään aina kaksi kauppakassillista ruokaa mennessäni joista tämä kaveri söi suurimman osan.

Tuo henkilö oli aivan mieletön lokki, joten meidän tuttavuus ei kestänyt kolmea kuukautta pidempään.

Muistuipa mieleen taannoinen kyläreissu. Perheemme oli ajanut 600 kilsaa ja koska meille oli sanottu, että "täällä on sitten ruokaa kun tulette", niin emme pysähtyneet loppumatkasta mihinkään syömään. Kun pääsimme perille, kuulimme, että isäntäväki oli itse jo syönyt. Olisi ollut kiva syödä yhdessä, varsinkin kun arvioimamme tuloaika osui oikeaan eli tiesivät milloin olemme perillä. Hitaasti emäntä nosteli kippoja pöytään ja käski minun lämmittää lapsillemme ruokaa mikrossa. Tein työtä käskettyä ja pian lapset jo istuivatkin syömässä. Mietin, että voimmekohan me aikuisetkin ottaa ruokaa ja päätin sitten omatoimisesti lämmittää myös miehelleni ja itselleni ruoat. Kun istuimme pöydän ääressä syömässä, perhe tuijotti meitä koko ajan. Oli  kyllä ankea ateria :)

Joo pidin teininä joskus poikaystävää tahattomasti ja huomaamattani nälässä koska olin vähän häiriintynyt ja häpesin syödä vähänkin vieraampien ihmisten läsnäollessa.

En nyt enää ihmettele että miksi se mut jätti vähin äänin.. :D ihan kamalaa!

Tähän vielä kommentti juurikin näistä ihmisten erilaisista syömistavoista. Moni kutsuu itse itsensä kylään ja olettaa, että kyläpaikassa ruoka on sitten esim klo 13.30-15 tai juurikin heidän aikataulunsa mukaan. Meillä ruoka on klo 11-12 ja kahvi klo 14 aikoihin. Jos vieraat siis saapuvat yhden jälkeen niin rupean keittelemään kahvia. Meillä on sitten esim. pizzaa+salaattia tai suolaista piirakkaa makeiden kanssa tarjolla, mutta on käynyt niinkin, että kyläilevä perhe on vaan kuvitellut mielessään, että meillä on ruoka heille ennen klo 14 tarjolla... eivät kysyneet mitään, että onko sitten ruokaa.  Tämä oli tosi noloa (sekä meille että heille). Kehoitin kyläilijöitä ottamaan pizzaa ja salaattia lisää ja makeaa piirakkaa, kakkua ja keksejä oli runsaasti. Taisi olla myös viinirypäleitä ja pähkinöitä. Eivät varmasti nälkäisiksi jääneet, mutta varmasti pettymys jos odottivat saavansa perunoita :-) Tämä kyläilevä perhe oli erittäin mukava ja meillä oli hauskaa. Vierailu venyi pitkäksi ja kun tein meidän ja heidän lapsille puuroja kuuden aikaan niin tein perheen miehellekin puuron. Laitoin myös voileipätarvikkeet pöytään, että kaikki saivat sitten leipää. Minulla ja miehelläni ei ollut nälkä kun olimme silloin kahden/kolmen aikaan syöneet pizzaa, salaattia ja runsaasti makeita mitä oli tarjolla. Mietinkin mielessäni, että minun olisi ehkä pitänyt ensin tarjota heille ruoka, sitten olisimme syöneet kahvit ja piirakat ja sitten vielä minun olisi ehkä pitänyt tehdä toinen ruoka :-) Pahoittelut, mutta menee jo liian vaativaksi... Nykyään kyselen tarkkaan missä ja miten vieraat syövät. Jos tulevat meille klo 14 ja sanovat, että eivät ole syöneet niin teemme juurikin pizzaa, munakasrullaa ja varaan ruokaisaa salaattia siihen myös. Saavat sitten syödä jälkiruoaksi kakkua, piirakkaa ja keksejä myös. En vaan jaksa ihan kolmea ruokailua järjestää päivän vieraille. Tykkään tavata ystäviä ravintolassa niin jokainen saa syödä mitä huvittaa, eikä se ole kenenkään toisen vastuulla.

Olin lapsena tädin matkassa vierailemassa hänen ystävänsä luona, tulimme useamman sadan km päästä. Täti kertoi, että ruoka odottaa perillä. Ruoka tarkoitti kahta pientä pottua ja purkkisilliä. En voinut sietää silliä, mutta nälkä oli hirveä. Yritin maidolla saada sillit alas. Valitettavasti maito oli hylamaitoa, joka siihen aikaan oli aivan hirveän makeaa. Hirveä nälkä jäi ja oksettava olo silli-hylamaito yhdistelmästä, onneksi en sentään oksentanut automatkalla kotiin.

Oli toiset treffit tulossa ja mies pyysi kotiinsa syömään. Sanoi että on gurmeeta tarjolla. Odotin ja pukeuduin paremmin. Hän läiskäsikin tiskiltä ostamansa paketin pöytään ja sieltä otimme suoraan kinkkuviipaleita. Olin aika hämmentynyt.

Lisäksi vielä kehui kun hän tälläisen ruuan järjesti. En kovin täysinäiseksi tullut.

No en varsin nälässä mutta eräs perhe kutsui minut kahville ja lautasella oli yksi pipari, siinä kaikki. Kahvia kyllä oli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä näitä pihejä ja ilkeitä ihmisiä sikiää? Etenkin ne, jotka pakottavat yökylässä olevat lapset olemaan ilman ruokaa jossain toisessa huoneessa kun itse syövät. Ei lasten syömiset vie ketään konkurssiin.   

Kerran erään rivarin pihalla kuulin kun äiti itse ehdotti lapsensa ystävälle yökylään tuloa, siiten kun tyttö lähti hakemaan yöpymistavaroita kotoaan niin huusi perään, että ota sit jotain syömistä mukaan, kun meillä ei ole sulle adsti. En ois kyllä kehdannut. Jos talossa 2 kouluikäistä niin kyllä senverran syömistä aina löytyy, että lasten kaveritkin saa ruokaa. Samankokoinen perhe tuokin mutta ilmeisesti jääkaapissa iltapalatarpeet vaan neljälle hengelle

Käytkö useinkin kyttäilemässä toisten pihoilla?

No mitäpä luulet. Asuiskohan siinä rivitalossa muutkin kun nuo kaksi perhettä. Olin ystävän luona hänen lastensa kanssa ulkoilemassa heidän kotinsa leikkialueella

Hahah monesti :D

Lapsena jos menin yöksi yhdelle tietylle kaverille, heillä oli ihan erilainen ruokarytmi mitä meillä kotona - illallinen syötiin joskus kuuden aikaan ja sen jälkeen ei enää iltapalaa mihin taas itse olin tottunut. Ja aamulla ensin hoidettiin hevoset ennen aamupalaa.

Isoisän luona on monesti joutunut olemaan nälissään varsinkin teininä, hän on sen verran pieniruokainen eikä koskaan tajua varata ruokaa kaappeihin.

Lisäksi omien vanhempien luona välillä, koska tekevät kanssa niin vähän ruokaa. Etenkin jos menen sinne perjantai-iltana töiden jälkeen, matka kestää kolmisen tuntia, sitten saa odotella tunnin pari ja on jotain pientä iltamurkinaa. Tosiaan, pientä :D Ja vatsa kurnien nukkumaan :D

No nämä on aika pikku juttuja, en nyt kuitenkaan kuole nälkään.

Olen kyllä. Menin lapsuuden kaverille yökylään, kun kävin Helsingissä hautajaisissa. Okei siitä on hetki kun ollaan nähty ja oikeasti ei varmaan muistanut, että olen allerginen kalalle. Mutta illalliseksi oli tonnikalapiirakkaa ja vihersalaattia. Voin kertoa, että pelkällä salaatinlehdellä ja kurkulla ei muuten nälkä lähde.

En varsinaisesti mutta olen ollut kylässä jossa emäntä laittoi esim. 3 piparia pöytään jos oli 3 kahvinjuojaa. Itsellä kyllä tulee laitettua koko paketti tai esim. pussillinen pullaa. Ei ole tapana laskea montako kahvileipää vieraat syö

Aioin kirjoittaa, etten muista olleeni nälässä kyläpaikassa ikinä, mutta olenpas ollut. Tai olisin ollut, jollen olisi ensimmäisen illan jälkeen marssinut itse kauppaan ostamaan ruokatarpeita. Yksi ex-säätö eli pelkällä nuuskalla, cokiksella ja pakastepitsalla, eikä sillä ääliöllä ollut jääkaapissa mitään, kun saavuin illalla parin tunnin matkan päästä yökylään. Olin syönyt kyllä kotona ennen lähtöä jotain, mutta tuleehan siinä nälkä, jos seuraava ateria olisi vasta joskus seuraavan päivän iltapäivällä joatin hiton pakastepitsaa, jota sitäkään ei ollut edes valmiiksi ostanut. Vierailu venähti useamman päivän mittaiseksi (en vieläkään ymmärrä, miksen vaan lähtenyt seuraavalla bussilla takaisin) ja olisin varmasti kuollut nälkään, jos olisin ollut niin tyhmä, etten olisi itse "kehdannut" sanoa, että nyt mennään kauppaan hakemaan ruokaa. Täysi moukka tuo tyyppi oli kyllä, maksatti ne ruuat minulla, vaikka oli huomattavasti parempituloinen. Minä myös kokkasin. Ruoka maistui hänellekin oikein hyvin silti. Jännä, että juttu ei koskaan kehittynyt pitemmälle...

Miehen äiti tekee yleensä niin pieniä määriä ruokaa, että ei uskalla syödä mahaansa täyteen, kun muuten joku jää ilman. Esimerkiksi yksi pellillinen pitsaa seitsemälle. Pieni höyrykattilallinen perunoita. Ei riitä seitsemälle, varsinkaan kun talon isäntä syö vähintään neljä perunaa ja mieheni söisi saman verran, niin naisille jäisi ehkä tuurilla kaksi. Sitten jaetaan miehen kanssa niin, että molemmat jäädään hippasen nälkäisiksi, mutta kumpikaan ei kuole nälkään.

Nykyisin viedään tullessamme perunasäkki ja muuta ruokaa, että uskaltaa syödä. Siinä talossa aina valitetaan, kuinka ei ole rahaa ja sen takia mies muistaa yläkouluajoiltaan käyneensä grillillä, kun kotona jäi nälkäiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mun ex-mies/lasten isä taas söi niin kauheesti, että mulla oli hankaluuksia ruoan riittämisen kanssa. Jos tein vaikka kaksi täyttä peltiä isoja lihapullia, hän söi n. kolmasosan niistä yhdellä ruokailulla. Muusi ei kelvannut. Tai jos tein ison vuoallisen lasagnea, me otettiin lasten kanssa normiannokset ja hän sitten söi yksin loput, noin reilu puoli vuokaa. Mä vastasin meillä ruokahankinnoista ja teinkin lähes aina ruoan. Leikkeleitä hän otti leivän päälle nipun, ei yhtä tai kahta, vaan ehkä 6-8 kpl. Hän ei voinut terveysintoilijana täyttää vatsaansa leivällä, juustolla tms, koska ruoan piti olla vähärasvaista proteiinia, siis lihaa, kalaa tai kanaa.

Nyt eron jälkeen olen ihmetellyt, kuinka vähän meillä menee lasten kanssa ruokaa, vaikka syömässä on minä ja kolme lasta, joista kaksi poikia. Jos teen kaksi peltiä lihapullia, niistä syödään muusin kanssa kaksi kertaa helposti. Ruokalasku on vähintään puolittunut. Mun mielestä jos on tuollainen ruokavalio, pitäisi sitten itse hommata lisäproteiinit, eikä niin että syö ruoalla kaikki lihat, joiden pitäisi olla osa annosta.

Kyläpaikassa en ole nälkää nähnyt, mutta on yksi paikka, jossa kahvin kanssa on niin hintsusti tarjottavaa että kaikille ei esim. ole varattu yhtä pullaa ja kuivakakun palaa, vaan on otettava vain jompikumpi. Itse yökylävieraiden tullessa ostan aina kaapin täyteen, on isot padat ja kattilat täynnä ruokaa ja illaksi vielä ruokaisat omatekoiset pizzat paksuilla täytteillä, hedelmäsalaatit/tuoresalaatit ja muut herkut/karkit/sipsit.  Mulla menee ennemmin överiksi. Aamupalakin on kuin hotellissa vohveleineen ja keitettyine munineen. Olisi todella noloa jos vieraat näkisivät nälkää. Etiketti on se, että myös muille kun yövieraille tarjotaan kunnon ruoka, jos tulevat kaukaa. Ja ruoka on heti valmis kun vieraat saapuvat. Tuntuisi itsestäkin karulta ajaa 200 km ja saada perillä kuppi kahvia ja keksi.

Kuulostat aivan ihanalta emännältä. <3