oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Vierailija kirjoitti:

Olen, mulla oli vielä 6kk vanha vauva mukana, hänelle olin ottanut soseet mukaan, mutta itse en saanut ruokaa 1,5 päivään. Vesi oli mun ruokani :D

Olitko jossain erämaassa, jossa grillit ja pizzeriat olivat kaukana?

Mä en nyt ihan ymmärrä teitä, jotka menette kylää ruokakassien tai muiden sapuskoiden kanssa. Ihanko oikeasti ette osaa sanoa että "jaaha, pitäiskös testata niitä möttösiä mitä toin". 

Ymmärrän kyllä ihmisiä, jotka eivät kehtaa avata suutaan ja sanoa, että on nälkä, anna ruokaa. En minä itsekään voi niin sanoa. Sen sijaan kysyn tarvittaessa: "Alkais vähän hiukoa. Käydäänkö kaupassa ja tehdään jotain yhdessä, vai mennäänkö ravintolaan?" Sillä lailla teen selväksi, että a) minulla on nälkä ja sille tarttis tehdä jotain b) en odota passaamista. Sitten kun on käyty kaupassa, puran kassin tarvittaessa ja otan esille niitä tarvikkeita, mistä oli tarkoitus ruokaa tehdä. "Jaa missäs sulla oli ne paistinpannut ja veitset? Tykkäätkö mausteisemmasta ruoasta vai pysytäänkö perusmakujen puolella?"

Samoin teen, jos menen ruokakassin kanssa kylään. Jos mulle ei tarjota mitään, totean kylmän viileästi, että on nälkä, taidanpa ryhtyä ruoanlaittoon, haluaako joku auttaa vai mikä oli ajatus. "Toin tortillatarvikkeet, kelpaako ne kaikille?"

Tosin harvoin jos koskaan niin on tarvinnut tehdä, meilläpäin Savossa kyllä tuputetaan ruokaa jos nyt ei kokoajan niin vähän joka välissä ainakin. Itsekin kysyn tasaisin väliajoin vierailta, että mahtaako heillä olla nälkä tai keittettäiskös kaffet, ja jos saan epämääräistä "ei kai mulla nyt silleen oo nälkä tai emmää tiiä" ni sit sanon, että mulla on ja pistetäänkös tohinaks keittiössä. 

Oletan siis, että mulle tarjotaan, mutta en odota että mua passataan. Tiukan paikan tullen hankin itselleni syömistä ihan itse. 

Vierailija kirjoitti:

Meille tuli kerran yllättäen 5 henkinen ystäväperhe kylään, kun oltiin todella huonossa taloudellisessa tilassa omien lasten kanssa. Oli noloa kun ei voitu tarjota mitään, eikä myöskään haluttu kertoa tilannetta. "Unohdettiin" vaan tarjota syötävää... Ei niitä ystäviä ole sen jälkeen usein näkynyt. Ei ainakaan yllättäen.

Maitoa, rasvaa ja jauhoja, että olisi voinut vaikka edes lättyjä paistaa?

Vierailija kirjoitti:

En nälässä mutta kaverillani ja minulla on tapana että tuomme aina kuoharipullon toisillemme tuliaisiksi kun yökyläilemme toistemme luona. Sillä erolla, että kaverini tuo aina jotain halpaa kuraa ja haluaa aina avata tuomansa pullon ja kun minä vien pullon niin se kallis ja hän haluaa säästää sen myöhemmäksi. Myöhemmin katselen sitten instasta kun hän tarjoilee tuomaani pulloa muille kavereille ja kirjoittaa että "tarjosin skumpat ihanille ystävilleni" ja kaverit vastaa että "voi oot niin antelias ja ihana". En todellakaan tiedä miksi en kehtaa viedä halvempaa ja tai sanoa mitään. Ehkä ensi kerralla ryhdistäydyn!

Niinhän sitä sanotaan, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis! Vie ensi kerralla Vichy-pullo, niin josko tuo urpo tajuaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joo. Pohjanmaalla kysyttiin haluammeko kahvia ja vastasimme että emme. Meillä päin tuossa tilanteessa isäntäväki laittaa kahvit protestoinnista huolimatta, mutta tuollapa kielto otettiin todesta ja istuttiin sitten kuivin suin vaihtamassa kuulumiset.

Ymmärrän, että tarkoitatte varmaan olla kohteliaita (?), mutta tuo on kyllä ihan älytön tapa!! Kahvin tarjoaja on varmaan ollut ihmeissään, kun ei kelpaa. Miksi pitää tanssia tuollaisia sosiaalisia tansseja? Itse olen törmännyt tuohon muuten vain pohjalaisen sukulaisen kanssa.

Että miksikö? Niinpä.

Kuten sanoit, se on älytöntä sosiaalista tanssia. Niin vaan tehdään kun on tapana.

Helppo tapa toimia varsinkin kun ollaan vähän vieraampien ihmisten luona kyläsillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avomiehen äidillä ja tämän miehellä on meidän makuun outo ruokarytmi. Heillä syödään aamupala ja sen jälkeen viiden-kuuden aikaan seuraavan kerran. Joka ikinen kerta kun ollaan heillä yötä, käydään syömässä lounas subissa tms. En ymmärrä miten pärjäävät kahdella ruoalla kun eivät ole mitään hoikkia.

Viimeksi kun ajeltiin heille, saatiin viesti että hellalla odottaa ruoka. Ajomatkaa on satoja kilometrejä ja lähdettiin ajelemaan työpäivän päätteeksi eli oltiin perillä n. klo 22.

Meille luvatut ruoat oli isäntäväki syönyt iltapalaksi... Olipa kiva yllätys kun 6h oli ajeltu ja luultiin että perillä odottaa ruoka. Moukkamaista käytöstä mielestäni.

Aika moni noista ylipainoisista "syödään vain kaksi kertaa päivässä" napostelee järjettömiä määriä päivän mittaan. Napataan ohimennen kaapista ohikulkiessa yksin keksi, toinen keksi, pari suklaata, kourallinen pähkinöitä, taas joku keksi, ehkä jääkaapista pari siivua makkaraa... Eihän siinä nälkä tule, jos koko ajan natustaa. Toiminta on vähän kuin kaappijuopoilla.

Toinen variaatio on sitten ne yöllä jääkaapilla kävijät.

Totta! kun viettää jonkun kanssa aikaa ympäri vrk.n, näkee totuuden. Hiukka pyöreä kaverini aina valitti miten väärin on että lihoo, vaikkei syö mitään. Interraililla valkeni: ei hän paljon ruokapöydässä syönyt, mutta suklaapatukoita kului monta päivässä. 😂

Vielä pahempaa kuin nälässä pitäminen. Polvet (sukunimi Polvi) heittivät minut alaikäisenä yötä vasten talvipakkaseen odottamaan junaa, joka ei koskaan tullut. Kun soitin huoltoasemalta, niin Polven akka sanoi, että hänellähän menee lauantai-ilta pilalle, jos hän noukkii minut pakkasesta ja vie kotiini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset eivät oikeasti osaa pyytää syötävää tai edes kahvia. Olen pari kertaa elämäni aikana saanut kuulla jälkikäteen minun pitäneen vieraitani nälässä. Yhden kuulin haukkuneen minua tästä yhteiselle ystävällemme ja tämä kertoi minulle. Toinen tuli seuraavalla kerralla kylään omien eväidensä ja murukahvin kanssa, koska koki, ettei minun luona saanut syötävää ja kahvia!

Oikeasti tilanne siis on se, että minä en juo kahvia tai teetä ja syön vain kaksi kertaa päivässä. Useimmiten siis olen syönyt aamupalan ennen vieraiden tuloa ja seuraavan kerran syön aika tukevan aterian noin klo. 20. Minulla on kuitenkin ihan vieraita varten hankittu kahvinkeitin ja siihen tykötarpeet. Olen kaikille vierailleni aina sanonut monta kertaa, että senkus vaan pyytävät, milloin tahtovat kahvia tai nälättää. Minä kun en itse syö usein, niin en osaa edes ajatella, että milloin vierailleni maistuisi kahvi tai syötävä. Lisäksi moni tuntee kiusalliseksi syödä tai juoda kahvia, kun minä en emäntänä syö enkä juo. Tämä on harmillista ja nykyään koko vieraiden saaminen tämän takia tuntuu vaivaannuttavalta. Mitä ratkaisuksi?

Hyviin tapihin ei kuulu pyytää kahvia tai syötävää kyläpaikassa! Vieraanvarainen emäntä/isäntä (sorry nämä sukupuolisidonnaiset termit) tarjoaa vieraille syötävää ja juotavaa ihan oma-alotteisesti. Itseäni nolottaisi pyytää, vaikka kuinka kehotettaisi tekemään niin.

Ihan ok on kysyä, että voinko käydä kaapilla ja laittaa vaikka voileivän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avomiehen äidillä ja tämän miehellä on meidän makuun outo ruokarytmi. Heillä syödään aamupala ja sen jälkeen viiden-kuuden aikaan seuraavan kerran. Joka ikinen kerta kun ollaan heillä yötä, käydään syömässä lounas subissa tms. En ymmärrä miten pärjäävät kahdella ruoalla kun eivät ole mitään hoikkia.

Viimeksi kun ajeltiin heille, saatiin viesti että hellalla odottaa ruoka. Ajomatkaa on satoja kilometrejä ja lähdettiin ajelemaan työpäivän päätteeksi eli oltiin perillä n. klo 22.

Meille luvatut ruoat oli isäntäväki syönyt iltapalaksi... Olipa kiva yllätys kun 6h oli ajeltu ja luultiin että perillä odottaa ruoka. Moukkamaista käytöstä mielestäni.

Aika moni noista ylipainoisista "syödään vain kaksi kertaa päivässä" napostelee järjettömiä määriä päivän mittaan. Napataan ohimennen kaapista ohikulkiessa yksin keksi, toinen keksi, pari suklaata, kourallinen pähkinöitä, taas joku keksi, ehkä jääkaapista pari siivua makkaraa... Eihän siinä nälkä tule, jos koko ajan natustaa. Toiminta on vähän kuin kaappijuopoilla.

Toinen variaatio on sitten ne yöllä jääkaapilla kävijät.

Totta! kun viettää jonkun kanssa aikaa ympäri vrk.n, näkee totuuden. Hiukka pyöreä kaverini aina valitti miten väärin on että lihoo, vaikkei syö mitään. Interraililla valkeni: ei hän paljon ruokapöydässä syönyt, mutta suklaapatukoita kului monta päivässä. 😂

Sama asia tuttu. Ensin syödään kevyesti ja salaa nurkan takana tai muiden nukkuessa yöllä vedetään tyylillä hirvi. Itsensä huijaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen, mulla oli vielä 6kk vanha vauva mukana, hänelle olin ottanut soseet mukaan, mutta itse en saanut ruokaa 1,5 päivään. Vesi oli mun ruokani :D

Olitko jossain erämaassa, jossa grillit ja pizzeriat olivat kaukana?

En ole tuon vauvan äiti mutta ymmärrän hyvin miltä tuntuu olla vaikka kesämökillä ilman ruokaa. Kokemusta siitä on minullakin.

Me veimme kerran luvatun täytekakun kyläpaikkaan. Sen lisäksi mieheni ojensi emännälle kukkakimpun. Täytekakku laitettiin parvekkeelle säilytykseen, kukat keittiön ikkunalle ja mustaa kahvia tarjottiin pannusta mukeihin. Emme iljenneet vihjata, ettei meidänkään suita ole tuohesta tehty.

Jälkeenpäin ihmettelimme täytekakun kohtaloa. Oliko siellä parvekkeella ulosvietäviä roskia vai mitä? Joka tapauksessa he eivät vaikuttaneet olleen kovin kiinnostuneita kakusta. Reilumpaa olisi ollut jos emäntä olisi asiasta kysyessä sanonut suoraan ettei halua kakkua syystä x tai y.

Lapsena (10v) olin kaverin perheen kanssa asuntovaunuilemassa ja ruuaksi oli ( 2 aik ja 3lasta) yhteensä 7 pientä perunaa ja liru kastiketta. En sitten kehdannut ottaa toista perunaa kun kukaan muukaan ei ottanut. Oli vatsa kipeä nälästä sen viikonlopun jälkeen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen, mulla oli vielä 6kk vanha vauva mukana, hänelle olin ottanut soseet mukaan, mutta itse en saanut ruokaa 1,5 päivään. Vesi oli mun ruokani :D

Olitko jossain erämaassa, jossa grillit ja pizzeriat olivat kaukana?

Kyllä sinne 35km/ suunta oli matkaa. Olen autoton ja kortiton.

Vierailija kirjoitti:

Mä en nyt ihan ymmärrä teitä, jotka menette kylää ruokakassien tai muiden sapuskoiden kanssa. Ihanko oikeasti ette osaa sanoa että "jaaha, pitäiskös testata niitä möttösiä mitä toin". 

Ymmärrän kyllä ihmisiä, jotka eivät kehtaa avata suutaan ja sanoa, että on nälkä, anna ruokaa. En minä itsekään voi niin sanoa. Sen sijaan kysyn tarvittaessa: "Alkais vähän hiukoa. Käydäänkö kaupassa ja tehdään jotain yhdessä, vai mennäänkö ravintolaan?" Sillä lailla teen selväksi, että a) minulla on nälkä ja sille tarttis tehdä jotain b) en odota passaamista. Sitten kun on käyty kaupassa, puran kassin tarvittaessa ja otan esille niitä tarvikkeita, mistä oli tarkoitus ruokaa tehdä. "Jaa missäs sulla oli ne paistinpannut ja veitset? Tykkäätkö mausteisemmasta ruoasta vai pysytäänkö perusmakujen puolella?"

Samoin teen, jos menen ruokakassin kanssa kylään. Jos mulle ei tarjota mitään, totean kylmän viileästi, että on nälkä, taidanpa ryhtyä ruoanlaittoon, haluaako joku auttaa vai mikä oli ajatus. "Toin tortillatarvikkeet, kelpaako ne kaikille?"

Tosin harvoin jos koskaan niin on tarvinnut tehdä, meilläpäin Savossa kyllä tuputetaan ruokaa jos nyt ei kokoajan niin vähän joka välissä ainakin. Itsekin kysyn tasaisin väliajoin vierailta, että mahtaako heillä olla nälkä tai keittettäiskös kaffet, ja jos saan epämääräistä "ei kai mulla nyt silleen oo nälkä tai emmää tiiä" ni sit sanon, että mulla on ja pistetäänkös tohinaks keittiössä. 

Oletan siis, että mulle tarjotaan, mutta en odota että mua passataan. Tiukan paikan tullen hankin itselleni syömistä ihan itse. 

Jos mitään ei tarjota, isäntäväki toivoo, että ymmärrät poistua. Näin olen asian ymmärtänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää mökillekutsujat on kyl ihan oma lukunsa!

Jääkaappi on turvoksissa ruokaa, kuivakaapeista vyöryy leipää, sipsiä, keksiä, isoja karkkipusseja. Figuuristakin näkee, että kyllä ruokaa kuluu!

Sit ne seisottaa pitkämatkalaisia pyytämättä istumaan, tuijottaa näyttöä tärkeän näköisenä, ja laittavat lapsilleen ruokaa...

Sit kun vähäksi aikaa poistuu näkyvistä, onkin isäntäväki itse syöty leivät, ihan ei ehtinyt siivota kaikkia jälkiä.

Näille kun viedään ruoka- tai muita tuliaisia ne otetaan vastaan sen ihmeemmin innostumatta tai kiittämättä. Sinne häviävät pohjattomien kaappien uumeniin.

Nämä on pyytäneet kaupunkikotiinsa, jonne on vielä pitempi matka. En mene. Mielestäni isäntäväen alkeellisimpiin velvollisuuksiin kuuluu huolehtia, että vierailla ei ole nälkä.

Sinulla on suu jolla sanoa että nyt voisin syödä. Ja ruokaa saa, kun ottaa vaan kaapista.

Onneksi ei ole ikinä tarvinnut vierailla ylemmässä kommentissa kuvatun kaltaisessa paikassa. Ja alempi kommentoija taitaa olla samanlaista sakkia. Omassa kokemusmaailmassani kylässä on onneksi kaikki aina vimpan päälle, isäntäväelle käytös ja tarjoilut :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en nyt ihan ymmärrä teitä, jotka menette kylää ruokakassien tai muiden sapuskoiden kanssa. Ihanko oikeasti ette osaa sanoa että "jaaha, pitäiskös testata niitä möttösiä mitä toin". 

Ymmärrän kyllä ihmisiä, jotka eivät kehtaa avata suutaan ja sanoa, että on nälkä, anna ruokaa. En minä itsekään voi niin sanoa. Sen sijaan kysyn tarvittaessa: "Alkais vähän hiukoa. Käydäänkö kaupassa ja tehdään jotain yhdessä, vai mennäänkö ravintolaan?" Sillä lailla teen selväksi, että a) minulla on nälkä ja sille tarttis tehdä jotain b) en odota passaamista. Sitten kun on käyty kaupassa, puran kassin tarvittaessa ja otan esille niitä tarvikkeita, mistä oli tarkoitus ruokaa tehdä. "Jaa missäs sulla oli ne paistinpannut ja veitset? Tykkäätkö mausteisemmasta ruoasta vai pysytäänkö perusmakujen puolella?"

Samoin teen, jos menen ruokakassin kanssa kylään. Jos mulle ei tarjota mitään, totean kylmän viileästi, että on nälkä, taidanpa ryhtyä ruoanlaittoon, haluaako joku auttaa vai mikä oli ajatus. "Toin tortillatarvikkeet, kelpaako ne kaikille?"

Tosin harvoin jos koskaan niin on tarvinnut tehdä, meilläpäin Savossa kyllä tuputetaan ruokaa jos nyt ei kokoajan niin vähän joka välissä ainakin. Itsekin kysyn tasaisin väliajoin vierailta, että mahtaako heillä olla nälkä tai keittettäiskös kaffet, ja jos saan epämääräistä "ei kai mulla nyt silleen oo nälkä tai emmää tiiä" ni sit sanon, että mulla on ja pistetäänkös tohinaks keittiössä. 

Oletan siis, että mulle tarjotaan, mutta en odota että mua passataan. Tiukan paikan tullen hankin itselleni syömistä ihan itse. 

Jos mitään ei tarjota, isäntäväki toivoo, että ymmärrät poistua. Näin olen asian ymmärtänyt.

Juu, näin minäkin sen näen, mutta jos lähtökohdaksi otetaan tilanne, että sut on kutsuttu esimerkiksi yökylään. Sen tyyppisiähän täällä nämä tarinat on, ei niinkään et joku on väkipakolla tuppautunut jonkun luokse ja sit ihmetellään et "on se ny perkele ku ei kunnon patoja tarjoiltu!"

Vierailija kirjoitti:

En nälässä mutta kaverillani ja minulla on tapana että tuomme aina kuoharipullon toisillemme tuliaisiksi kun yökyläilemme toistemme luona. Sillä erolla, että kaverini tuo aina jotain halpaa kuraa ja haluaa aina avata tuomansa pullon ja kun minä vien pullon niin se kallis ja hän haluaa säästää sen myöhemmäksi. Myöhemmin katselen sitten instasta kun hän tarjoilee tuomaani pulloa muille kavereille ja kirjoittaa että "tarjosin skumpat ihanille ystävilleni" ja kaverit vastaa että "voi oot niin antelias ja ihana". En todellakaan tiedä miksi en kehtaa viedä halvempaa ja tai sanoa mitään. Ehkä ensi kerralla ryhdistäydyn!

Mikset sinä voi pyytää kaveriasi avaamaan pulloa, jos hän voi kuitenkin tehdä saman sun luona? Ja jos se nyt ei jostain syystä oikeasti onnistu, niin varmaan kommentoisin hänen kuviinsa jotain et oi vitsi, teillä näyttää olleenkin tosi hauskaa! oliks toi se pullo minkä mä toin, oliko se hyvää, kannattaakohan ostaa toistekin? en oo ite koskaan päässy vielä maistamaan, vaikka muutamia onkin tullut tässä ostettua :)

fbght

Vierailija kirjoitti:

En nälässä mutta kaverillani ja minulla on tapana että tuomme aina kuoharipullon toisillemme tuliaisiksi kun yökyläilemme toistemme luona. Sillä erolla, että kaverini tuo aina jotain halpaa kuraa ja haluaa aina avata tuomansa pullon ja kun minä vien pullon niin se kallis ja hän haluaa säästää sen myöhemmäksi. Myöhemmin katselen sitten instasta kun hän tarjoilee tuomaani pulloa muille kavereille ja kirjoittaa että "tarjosin skumpat ihanille ystävilleni" ja kaverit vastaa että "voi oot niin antelias ja ihana". En todellakaan tiedä miksi en kehtaa viedä halvempaa ja tai sanoa mitään. Ehkä ensi kerralla ryhdistäydyn!

Avaat seuraavalla kerralla viemäsi pullon itse. Ota vielä varalta oma avaaja mukaan, jos kaverilta sattuisi olemaan "kateissa".

Vierailija kirjoitti:

Kerran Savossa. Tarjolla olisi ollut perinneherkkua eli mykysoppaa. Valehtelin, että olin juuri syönyt. Mutta pullakahvit join kyllä. Olen vähän ronkeli ruuan suhteen.

Oliko ensimmäinen kerta kun kyseiseen perinneherkkuun törmäsit? Se voi näyttää omituiselta, se kai kuulostaa hirveältä, mutta on oikeasti todella hyvää.

Olen monesti huvittanut itseäni kertomalla mykykeitosta ystävilleni Etelä-Suomessa. Tummanruskeassa liemessä uiskentelevat myvyt ovat eräänlaisia verilettuja, lisäksi siellä on maksaa, munuaisia, sydäntä ja tietenkin lihaa sekä perunaa. Joskus käytetään nimeä tappaiskeitto; perinteisesti sitä on tehty keerin aikaan kun on teurastettu possu. Myös hirvipeijaisten rokka tehdään monesti samalla reseptillä.

Useimmat reagoivat kuvaukseen sanomalla "no hyi hel...", mutta ihan joka ikinen, joka on päässyt keittoa maistamaan, on kehunut että onpa hyvää, saisiko lisää. Olen ylpeä tästä kotiseutuni herkusta!

Siis turhaan jäit nälkäiseksi, ellet ole kasvissyöjä.