oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Omat vanhemmat ovat aika pieniruokaisia ja ilmeisesti olettavat, että muutkin ovat. Syövät kyllä herkkuja ym. lisäksi eli eivät mitenkään alipainoisia sentään ole. Panostavat kyllä ruokaan siinä mielessä, että ruoka on laadukasta mutta aika usein sitä on aika vähän.  Syövät myös vain sen yhden kerran päivässä ja tämän lisäksi lähinnä leipää aamulla/illalla ja kahvin kanssa.

Jos esim. menen itse opiskelupaikkakunnalta viikonlopuksi sinne 'kylään'  ja alan esim. tekemään ruokaa itselleni joskus kuuden seitsemän aikaan illalla niin alkaa hirveä silmien pyörittely, että ihanko oikeasti taas syön, juurihan kahden aikaan päivällä oli lounasta tarjolla ja miten voin niin myöhään syödä ja vielä niin paljon. Jos taas päädymme illalla yhdessä syömään vielä 'enemmän' esim. pizzaa, niin tällainen pizzerian normikokoinen tai jopa vähän pienempi pizza tarjoillaan neljälle hengelle, niin että jokainen saa yhden pienen palan. Jos taas itse teen pizzatialaukset niin voin tilata kaksi pizzaa koko perheelle niin tästäkin alkaa kauhea päivittely, että ei kai kukaan nyt noin paljoa syö ja ihan turhaan niin paljon tuli tilattua. Samoin esim. grillatessa niin jokaiselle voi olla varattu tasan yksi grilliherkku, jos 'ylimääräiseksi' saattaa jäädä tasajaon jälkeen vielä jotakin niin tämä laitetaan moneen osaan, koska kukaan ei oikein kehtaa ottaa sitä kokonaan.

Eikä kyse siis mistään köyhäilystä, vaan hyvätuloisista ihmisistä. Mutta hiukan erilaiset tottumukset.

Oon tottunut jo automaattisesti ottamaan hätävaraksi mukaan smoothieita, välipalakeskejä ja sipsejä jos menen jonkun luo yöksi..

Lapsena aina ihmetytti että vaikka oli sovittu vanhempien kesken ja muutenkin että menen kaverille kylään niin sitten ruoka-aikaan sain istua yksin kaverin huoneessa. Aika vaivaannuttavaa käytöstä, meillä porukat aina käski kaveritkin syömään ja kyselivät onko nälkä. Kaapista sai ottaa ja syödä, hävettää jos vieraat ovat nälkäisinä!

Vierailija kirjoitti:

Kerran tuttujen mökillä juhannuksena. Vietiin runsaasti grillattavaa ja aamupalatarpeita mukanamme. Emäntä jemmasi ruuat jonnekin. Illalla kymmenen aikoihin alkoi isäntäväki miettiä, kumman pitäisi siivota grilli talven jäljiltä. Siinä vaiheessa olimme olleet paikalla 8 tuntia emmekä olleet syöneet mitään. Kotoa lähdimme aamupalan jälkeen, eli oli reilu 12 h edellisestä syömisestä, matkalla oletimme että kai me joku välipala tai kahvi juodaan kun perille saavutaan. Mutta ei.

isäntäväki vänkkäsi ja jankkasi grillin pesemisestä. Emäntä kiukutteli ryppyisen pöytäliinan kanssa. Olin jo niin nälkäinen ja väsynyt, että ilmoitin meneväni nukkumaan. Meni niin yli koko touhu. Heräsin yöllä ja kävin vessassa, näin kun emäntä istui keittiön lattialla ja syötti  heidän jättimäiselle sekarotuiselle koiralle aamupalalle ostamamme leikkeleet ja juustot. Leipää taisi sentään jäädä. Lähdimme nopsasti kotiin heti aamukahvin jälkeen, sellaisen keitimme itse. Grillisapuskamme he ehkä söivät joskus yöllä, ei tarkempaa tietoa niiden kohtalosta.

Sanoimme useamman kerran illan aikana, että pitäiskös jo alkaa grillaamaan ja voisimmekos vaikka pestä perunat, mutta isäntäväki halusi ensin pelata jotain Mölkkyjään, saunapuiden kanssa touhuttiin toista tuntia, jotain ihmeellistä puuhaa koko ajan löytyi lisää ja lisää. Ja mielellään autettiinkin, olisi vaan ollut kivempaa kylläisenä. 

Kuulostaa siltä, että nämä tutut olivat "juhlistaneet" juhannusta amfetamiinilla. Siihen viittaisi kaikki tuo epämääräinen puuhastelu ja aikaansaamaton touhuaminen. Piristeissä näläntunne häviää, eikä tule mieleen että toisetkaan haluaisivat ruokaa.

Onneksi on ollut vain omatoimisia yllätysvieraita. Lyhyellä varoitusajalla ehtii lähinnä tehdä pikasiivouksen, eikä ruoan valmistukselle ja kypsymiselle ole aikaa. Ovat aina tuoneet omat eväät mukana, jopa nuoret sinkkumiehet. Seura riittää ja oli hauska tavata, kun oli ohikulkumatkalla. Jotakin särvintä pidän aina silti vierasvarana.

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhemmat ovat aika pieniruokaisia ja ilmeisesti olettavat, että muutkin ovat. Syövät kyllä herkkuja ym. lisäksi eli eivät mitenkään alipainoisia sentään ole. Panostavat kyllä ruokaan siinä mielessä, että ruoka on laadukasta mutta aika usein sitä on aika vähän.  Syövät myös vain sen yhden kerran päivässä ja tämän lisäksi lähinnä leipää aamulla/illalla ja kahvin kanssa.

Jos esim. menen itse opiskelupaikkakunnalta viikonlopuksi sinne 'kylään'  ja alan esim. tekemään ruokaa itselleni joskus kuuden seitsemän aikaan illalla niin alkaa hirveä silmien pyörittely, että ihanko oikeasti taas syön, juurihan kahden aikaan päivällä oli lounasta tarjolla ja miten voin niin myöhään syödä ja vielä niin paljon. Jos taas päädymme illalla yhdessä syömään vielä 'enemmän' esim. pizzaa, niin tällainen pizzerian normikokoinen tai jopa vähän pienempi pizza tarjoillaan neljälle hengelle, niin että jokainen saa yhden pienen palan. Jos taas itse teen pizzatialaukset niin voin tilata kaksi pizzaa koko perheelle niin tästäkin alkaa kauhea päivittely, että ei kai kukaan nyt noin paljoa syö ja ihan turhaan niin paljon tuli tilattua. Samoin esim. grillatessa niin jokaiselle voi olla varattu tasan yksi grilliherkku, jos 'ylimääräiseksi' saattaa jäädä tasajaon jälkeen vielä jotakin niin tämä laitetaan moneen osaan, koska kukaan ei oikein kehtaa ottaa sitä kokonaan.

Eikä kyse siis mistään köyhäilystä, vaan hyvätuloisista ihmisistä. Mutta hiukan erilaiset tottumukset.

Tuotapa ihmettelin itsekin aikoinaan, mutta nyt 44v on huomannut miten aineenvaihdunnan hidastuminen vaikuttaa. Toimistotyössä et paljoa kuluta mutta vaikka iltaisin liikut niin hirveitä et voi syödä mikäli haluat säilyttää normaalipainon. No teini mättää senkin edestä 2-3 lämmintä ateriaa päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran Savossa. Tarjolla olisi ollut perinneherkkua eli mykysoppaa. Valehtelin, että olin juuri syönyt. Mutta pullakahvit join kyllä. Olen vähän ronkeli ruuan suhteen.

Oliko ensimmäinen kerta kun kyseiseen perinneherkkuun törmäsit? Se voi näyttää omituiselta, se kai kuulostaa hirveältä, mutta on oikeasti todella hyvää.

Olen monesti huvittanut itseäni kertomalla mykykeitosta ystävilleni Etelä-Suomessa. Tummanruskeassa liemessä uiskentelevat myvyt ovat eräänlaisia verilettuja, lisäksi siellä on maksaa, munuaisia, sydäntä ja tietenkin lihaa sekä perunaa. Joskus käytetään nimeä tappaiskeitto; perinteisesti sitä on tehty keerin aikaan kun on teurastettu possu. Myös hirvipeijaisten rokka tehdään monesti samalla reseptillä.

Useimmat reagoivat kuvaukseen sanomalla "no hyi hel...", mutta ihan joka ikinen, joka on päässyt keittoa maistamaan, on kehunut että onpa hyvää, saisiko lisää. Olen ylpeä tästä kotiseutuni herkusta!

Siis turhaan jäit nälkäiseksi, ellet ole kasvissyöjä.

Kuulostaa ällöttävältä. En varmasti koskisi, vaikka miten nälkä lyhyellä yövisiitilläkin olisi. Sisäelimissä menee raja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran Savossa. Tarjolla olisi ollut perinneherkkua eli mykysoppaa. Valehtelin, että olin juuri syönyt. Mutta pullakahvit join kyllä. Olen vähän ronkeli ruuan suhteen.

Oliko ensimmäinen kerta kun kyseiseen perinneherkkuun törmäsit? Se voi näyttää omituiselta, se kai kuulostaa hirveältä, mutta on oikeasti todella hyvää.

Olen monesti huvittanut itseäni kertomalla mykykeitosta ystävilleni Etelä-Suomessa. Tummanruskeassa liemessä uiskentelevat myvyt ovat eräänlaisia verilettuja, lisäksi siellä on maksaa, munuaisia, sydäntä ja tietenkin lihaa sekä perunaa. Joskus käytetään nimeä tappaiskeitto; perinteisesti sitä on tehty keerin aikaan kun on teurastettu possu. Myös hirvipeijaisten rokka tehdään monesti samalla reseptillä.

Useimmat reagoivat kuvaukseen sanomalla "no hyi hel...", mutta ihan joka ikinen, joka on päässyt keittoa maistamaan, on kehunut että onpa hyvää, saisiko lisää. Olen ylpeä tästä kotiseutuni herkusta!

Siis turhaan jäit nälkäiseksi, ellet ole kasvissyöjä.

Hyvä kun rokka maistuu, itse sain siitä varmaan lapsena jo niin pahat traumat, että nykyisin pelkkä ajatuskin rokasta etoo. Olen kotoisin Ylä-Savosta, kotona tietysti tehtiin rokkaa ja jopa koulussa oli sitä ruokana silloin tällöin. Kotona varmaan sain luvan syödä rokkapäivinä muuta, mutta koulussa oli pakko syödä, enkä koskaan sitten oppinut siitä tykkäämään. Maksa, sydämet yms. elimet ruokana on pahinta mitä tiedän ja johtuu nimenomaan tuosta mykyrokan tuputuksesta. Joskus harmittaa, kun monet kehuvat esim. maksaruokia, mutta kun ei pysty niin ei. Ja en ole muuten ronkeli, vaan päin vastoin hyvin avoin ruuan suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran Savossa. Tarjolla olisi ollut perinneherkkua eli mykysoppaa. Valehtelin, että olin juuri syönyt. Mutta pullakahvit join kyllä. Olen vähän ronkeli ruuan suhteen.

Oliko ensimmäinen kerta kun kyseiseen perinneherkkuun törmäsit? Se voi näyttää omituiselta, se kai kuulostaa hirveältä, mutta on oikeasti todella hyvää.

Olen monesti huvittanut itseäni kertomalla mykykeitosta ystävilleni Etelä-Suomessa. Tummanruskeassa liemessä uiskentelevat myvyt ovat eräänlaisia verilettuja, lisäksi siellä on maksaa, munuaisia, sydäntä ja tietenkin lihaa sekä perunaa. Joskus käytetään nimeä tappaiskeitto; perinteisesti sitä on tehty keerin aikaan kun on teurastettu possu. Myös hirvipeijaisten rokka tehdään monesti samalla reseptillä.

Useimmat reagoivat kuvaukseen sanomalla "no hyi hel...", mutta ihan joka ikinen, joka on päässyt keittoa maistamaan, on kehunut että onpa hyvää, saisiko lisää. Olen ylpeä tästä kotiseutuni herkusta!

Siis turhaan jäit nälkäiseksi, ellet ole kasvissyöjä.

Kuulostaa ällöttävältä. En varmasti koskisi, vaikka miten nälkä lyhyellä yövisiitilläkin olisi. Sisäelimissä menee raja.

Se ON ällöttävää. Olen itse juuriltani savolainen, ja tuota pakotettiin lapsena syömään. Lainaamasi kirjoittaja on väärässä siinä, että joka ikinen mykyrokan maistaja olisi tykästynyt ja halunnut lisääkin. Todellakin, rohkenen suuresti epäillä! Ainakaan minä ja moni muu tuntemani (jopa savolaistaustainen) ei siitä tykkää. Olisin itse mieluummin nälässä!

Meillä on totuttu tarjoamaan ruoat tai vähintään kahvit yllätysvieraillekkin ja välillä persaukisina ei ole rahaa hakea kahvipullaa tmv. kaupasta mutta känstöän kaappiin aina leipomistarpeita niin saan edes pikana tuoreita sämpylöitä pöytään tai vaikka paistan vohveleita jos ei satu pakkasessa olemaan valmista tarjottavaa. Ruokaa osaan jatkaa extempore vaikka pakastevihanneksilla tai pavuilla niin ei varmasti lopu ja kukaan ei jää nälkiintymään. Mieheni mielestä välillä ei ole mitään syötävää (eli valmista särvettävää) kun hän katsoo kaappeihin mutta itse näen vain mahdollisuuden ruokkia vaikka komppanian jos niikseen sattuu. Välillä huvittaa kun kuuntelee päivittelyjä hyvistä tarjoiluista ja oma mies nostelee kulmiaan että mistäs nämä pöperöt ilmestyi. Kun varaa perustarpeita aina kaappeihin niin koskaan ei tarvi nälkää nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhemmat ovat aika pieniruokaisia ja ilmeisesti olettavat, että muutkin ovat. Syövät kyllä herkkuja ym. lisäksi eli eivät mitenkään alipainoisia sentään ole. Panostavat kyllä ruokaan siinä mielessä, että ruoka on laadukasta mutta aika usein sitä on aika vähän.  Syövät myös vain sen yhden kerran päivässä ja tämän lisäksi lähinnä leipää aamulla/illalla ja kahvin kanssa.

Jos esim. menen itse opiskelupaikkakunnalta viikonlopuksi sinne 'kylään'  ja alan esim. tekemään ruokaa itselleni joskus kuuden seitsemän aikaan illalla niin alkaa hirveä silmien pyörittely, että ihanko oikeasti taas syön, juurihan kahden aikaan päivällä oli lounasta tarjolla ja miten voin niin myöhään syödä ja vielä niin paljon. Jos taas päädymme illalla yhdessä syömään vielä 'enemmän' esim. pizzaa, niin tällainen pizzerian normikokoinen tai jopa vähän pienempi pizza tarjoillaan neljälle hengelle, niin että jokainen saa yhden pienen palan. Jos taas itse teen pizzatialaukset niin voin tilata kaksi pizzaa koko perheelle niin tästäkin alkaa kauhea päivittely, että ei kai kukaan nyt noin paljoa syö ja ihan turhaan niin paljon tuli tilattua. Samoin esim. grillatessa niin jokaiselle voi olla varattu tasan yksi grilliherkku, jos 'ylimääräiseksi' saattaa jäädä tasajaon jälkeen vielä jotakin niin tämä laitetaan moneen osaan, koska kukaan ei oikein kehtaa ottaa sitä kokonaan.

Eikä kyse siis mistään köyhäilystä, vaan hyvätuloisista ihmisistä. Mutta hiukan erilaiset tottumukset.

Tuotapa ihmettelin itsekin aikoinaan, mutta nyt 44v on huomannut miten aineenvaihdunnan hidastuminen vaikuttaa. Toimistotyössä et paljoa kuluta mutta vaikka iltaisin liikut niin hirveitä et voi syödä mikäli haluat säilyttää normaalipainon. No teini mättää senkin edestä 2-3 lämmintä ateriaa päivässä.

Onhan se noinkin mutta toisaalta aineenvaihdunta hidastuu entisestään mitä harvemmin syö. Ei kuitenkaan kovin terveellistä ole olla puoltapäivää syömättä. Enkä kyllä itsekään enää sentään mikään teini ole.

Selustan turvaaja kirjoitti:

Meillä on totuttu tarjoamaan ruoat tai vähintään kahvit yllätysvieraillekkin ja välillä persaukisina ei ole rahaa hakea kahvipullaa tmv. kaupasta mutta känstöän kaappiin aina leipomistarpeita niin saan edes pikana tuoreita sämpylöitä pöytään tai vaikka paistan vohveleita jos ei satu pakkasessa olemaan valmista tarjottavaa. Ruokaa osaan jatkaa extempore vaikka pakastevihanneksilla tai pavuilla niin ei varmasti lopu ja kukaan ei jää nälkiintymään. Mieheni mielestä välillä ei ole mitään syötävää (eli valmista särvettävää) kun hän katsoo kaappeihin mutta itse näen vain mahdollisuuden ruokkia vaikka komppanian jos niikseen sattuu. Välillä huvittaa kun kuuntelee päivittelyjä hyvistä tarjoiluista ja oma mies nostelee kulmiaan että mistäs nämä pöperöt ilmestyi. Kun varaa perustarpeita aina kaappeihin niin koskaan ei tarvi nälkää nähdä.

Lisään vielä että nuorempina kun vietimme esim. viikonlopun vieraisilla mieheni poikamieskavereilla ja tiesin että miehet yleensä keskittyvät lähinnä juomien hommaamiseen niin ohimennen kyselin mitä tykkäisivät syödä ja ladoin ostoskärryyn ruokatarpeita.

Sain osakseni naureskelua että meinaatko viettää illan keittiössä, mutta kummasti vain kaikilla oli kova nälkä kun pisti valmiin ruoan pöytään. Illanviettokin on leppoisaa kun täydellä vatsalla kukaan ei tule änkyräkänniin. Tulee halvemmaksi kuin ravintelissa syöminen.

Muistan itsekin nuoruudesta illanvietot. Miehet tosiaan ajattelivat sitä juomapuolta, ellei joukossa ollut joku ravintola-alan kokkiopiskelija, joka tajusi, että huikoo kahta kauheammin sitten. Naiset ymmärsivät aina, että nälkä se jossakin vaiheessa etenkin alkoholia juodessa tulee varmuudella. Pojat havahtuivat ilman ruokia sitten, että vieläkö sitä pitsaa ehtii tilata? Onko grilli auki? Kallista syömistä opiskelijabudjetille. Joiltakin paloi koko viikon ruokabudjetti siihen.

Olen aina luullut, että mykykeitto on jotakin gnokkityyppistä. Tuohan on vähän niinkuin eri maiden orjien jätösruokaa. Isännät söivät ne oikeat lihat.

Omana kouluaikana yritettiin tarjoilla joskus verilettuja. Niin harva suostui syömään, että pidettiin suosiolla pinaattilettulinja sen jälkeen. Maksalaatikko ja silakkapihvitkin jäivät pois, koska ei vaan maistunut. Roskiin meni.

Aivan järkyttävää käytöstä tuntuu olevan! Omaan ystävä-tuttava-sukulaispiiriini ei tuollaisia moukkia onneksi kuulu ja itsekin pyrin aina hoitamaan tarjoilut viimeisen päälle. Mutta, se on jännä juttu, että miten oma ruokahalu usein katoaa, kun on vieraita kylässä! Jos on esim. ystäväperhe yökylässä ja olen varannut erilaisia tarjoiluja, jotka tarkoitus tarjota esim. noin kolmen tunnin välein, niin saatan jälkikäteen muistaa, että jotain jäi kokonaan tarjoamatta, kun itsellä ei ollut yhtään nälkä! Toivottavasti en ole pitänyt vieraita nälässä!!

Vierailija kirjoitti:

Olen, mulla oli vielä 6kk vanha vauva mukana, hänelle olin ottanut soseet mukaan, mutta itse en saanut ruokaa 1,5 päivään. Vesi oli mun ruokani :D

Siis mitäs ihmettä? Millainen tilanne? Toinen siis tiesi hyvin, että et syönyt koko aikana? Oliko jotain väärinkäsityksiä siitä, kenen piti hoitaa ruokasi? Ja tärkein kysymys: Mikset pyytänyt???

Lähes joka kerta. Yökylässä kuitenkin vain. Vältän sitä viimeiseen saakka. Olen ihminen, jolla on jostakin syystä paljon tarpeita. Kuulostaa huvittavalta, mutta ei tunnu siltä. Usein en myöskään saa kylässä nukuttua hyvin enkä hoidettua muitakaan perusasioita kunnolla, kun ei viitsi varata vessaa kovin pitkäksi aikaa. Pesut ja voitelua vievät jo aikaa, niin, että niiden jälkeen on tultava vessasta ulos ja sitten kaikki muu jääkin tekemättä. Minulla on nopea aineenvaihdunta ja tarvitsen ruokaa säännöllisesti. Yritän varata evästä mukaani, mutta joskus unohtuu ja on kiusallista hiipiä yöllä syömään, kun en saa nälältäni nukuttua. Ihmisarvoa alentavaa ja ihmissuhteita tuhoavaa hommaa tuo yökyläily ylipäätään. Olla toisten tiellä ja häiriönä tukka ja naama laittamatta, väsyneenä ja nälkäisenä.

Tämä ei ole varsinainen kyläilyjuttu, mutta melko läheltä liippaa.

Olin nuori ja äärettömän typerä ja tutustunut yhteen mieheen jonka kanssa vietimme öitä hänen luonaan. Useimmiten hän haki mut suoraan töistä, ja aamulla vei sinne takaisin.

Aamulla juotiin kahvia mutta ei syöty mitään. Mies ei koskaan ostanut mitään aamiaistarpeita kotiinsa. Päivällä söin kyllä töissä jotain, mutta seuraavan ruoka oli joskus 20 maissa illalla. Mies halusi että teemme ruokaa yhdessä ja se venyi siis aina noin myöhäiseksi. Jos koitin syödä välissä jotain niin mies närkästyi ja ihmetteli miksi syön ja täytän vatsan nyt kun "kohta" (eli kolmen tunnin päästä) syödään kuitenkin. Ihan kuin olisi ollut suuri henkilökohtainen loukkaus. Välillä kähvelsin salaa banaanin ja söin sen vessareissulla. 😳 suhde oli muutenkin sairas ja kestin sitä ehkä 2kk, onneksi en pidempään.

Edelleen olin siis typerä nuori tyttö enkä osannut ja kehdannut pitää sen kummemmin puoliani edes ruoka-asiassa, saati muissa. Nykyään onneksi osaan enkä tuollaiseen lähtisi.

mehtäläinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nälässä mutta kaverillani ja minulla on tapana että tuomme aina kuoharipullon toisillemme tuliaisiksi kun yökyläilemme toistemme luona. Sillä erolla, että kaverini tuo aina jotain halpaa kuraa ja haluaa aina avata tuomansa pullon ja kun minä vien pullon niin se kallis ja hän haluaa säästää sen myöhemmäksi. Myöhemmin katselen sitten instasta kun hän tarjoilee tuomaani pulloa muille kavereille ja kirjoittaa että "tarjosin skumpat ihanille ystävilleni" ja kaverit vastaa että "voi oot niin antelias ja ihana". En todellakaan tiedä miksi en kehtaa viedä halvempaa ja tai sanoa mitään. Ehkä ensi kerralla ryhdistäydyn!

Avaat seuraavalla kerralla viemäsi pullon itse. Ota vielä varalta oma avaaja mukaan, jos kaverilta sattuisi olemaan "kateissa".

  Ehdottomasti.  Sanot että maistellaanpa tätä nyt kun tuli tuotua.  Johan tuo suuta kuivaakin....  älä ole niin hiiri vaan toimi niinkuin tekee toinenkin, joka ilmeisesti hyppyyttää sinua mielensä mukaan.

Muistan kun kyläilin ystäväni luona ekaa kertaa nuorempana. Kaapissa oli vain vajaa pussillinen leipää, voita ja vähän kananmunia viikonlopuksi, hänen vanhempansa olivat ostaneet ne meille. Olin matkustanut 6 tuntia heille, ja olin kovin nälissäni. Söin parin munan munakkaan ja pari leipää. Leipää jäi puoli pussia enkä uskaltanut ottaa enempää, koska sen piti riittää vielä viikonlopuksi. Vanhemmat olivat vkl poissa.