oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Vierailija kirjoitti:

Yksikään nuoruuden poikaystävä ei ikinä tarjonnut luonaan mitään vaikka itse söivätkin. Oikeasti, opettakaa äidit pojillennekin sitä isännöintiä älkääkä vaan tytöillenne emännöintiä. Noloa se on yksinäiseltä mieheltäkin olla tarjoamatta mitään vierailleen. Kaikista junteinta on vieläpä itse syödä vieraidensa naaman edessä pitäen nämä tyhjin suin!

Oikeasti mistä olet tuollaisia poikaystäviä löytänyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikään nuoruuden poikaystävä ei ikinä tarjonnut luonaan mitään vaikka itse söivätkin. Oikeasti, opettakaa äidit pojillennekin sitä isännöintiä älkääkä vaan tytöillenne emännöintiä. Noloa se on yksinäiseltä mieheltäkin olla tarjoamatta mitään vierailleen. Kaikista junteinta on vieläpä itse syödä vieraidensa naaman edessä pitäen nämä tyhjin suin!

Oikeasti mistä olet tuollaisia poikaystäviä löytänyt?

No mitä olen kavereiltanikin kuullut, niin aika yleinen ongelma tämä on. Olihan tässäkin ketjussa se asenne, ettei miehen vanhalta armeijakaverilta edes voi odottaa mitään tarjottavaa, koska yksin asuva mies kyseessä. Jostainhan tämä asenne tulee ja väitän sen tulevan juuri näistä nuoruuden poikaystävistä, jotka ovat jättäneet tyttöystävänsä kuten muutkin vieraat nälkiintymään luonaan.

Jep. Yksien sukulaisten luona yökylässä.Parivuotias taapero matkassa.Matkaa kotoa melkein 300 km. Saavuttiin perille joskus iltapäivästä.Oltiin syöty n.yhden,kahden aikaan huoltoasemalla. Teinipoika siellä oli kotona ja keitti(kö?) kahvit.Ei pullaa,keksiä,eikä mitään ruokaa.Taaperolle oli onneksi omaa velliä.Yöllä 12 aikaan alettiin grillaamaan lihaa.Joskus kahden aikaan sai sitä puoliksi palanutta pihviä sitten maistaa.Taapero oli aikaa sitten nukahtanut tietysti.

Aamupalaa ei tarjottu,kysyin että saisiko taapero puuroa,näreissään emäntä sitten keitti sitä. Kun isäntäväki lähti töihin,otimme  jääkaapista omin luvin jogurttia ja leipää kaapista. Taapero eli koko reissun ajan pelkällä vellillä,jota oli hätävaraksi(luojan kiitos mukana),lukuunottamatta tuota aamupuuroa ja jotain leipäpalaa.Lounasta ei myöskään tarjottu.Kovassa nälässä toiseen kyläpaikkaan sitten,jossa ruokaa tarjottiin heti ja kysyttiin,oletteko te syöneet mittään? No ei oltu.

Meillä kävi aikoinaan jatkuvasti kylästelijöitä. Ei tuonut monikaan syötävää mukanaan vaikka isolla poppoolla tulikin, lopulta oli vaan pakko laittaa hanat kiinni. Nämä ystävät aina kehui kuinka hyviä leipomuksia olin saanut taas aikaan. Kunnia-asia tottakai, mutta rahatilanteen huononnuttua otti koville nöyrtyä olemaan huonompi emäntä jotta sai oman perheen ruokittua. Onneksi nykyään kylästellään harvemmin kuin parisenkymmentä vuotta sitten. Nähdään mieluummin ravintolassa niin kenenkään ei tarvitse passata ja jokainen maksaa oman ruokansa, eikä kenenkään tarvitse jäädä nälkäiseksi.

Vieraat kehtasivat kysyä iltamyöhällä olisiko lapsille vielä mitään syötävää, nämä vieraat ei koskaan tuo mitään tullessaan ja viipyvät monta tuntia. Monet kahvit oli jo keitetty ja vihjailtu nukkumaanmenosta. Me viedään aina jotakin kyläillessä, en viitsisi edes mennä ilman tuomisia. Että voi se näinkinpäin mennä, kannattaa katsoa peiliin omaa toimintaansa myös.

Koululaisena menin kaverin luokse (ennelta sovitusti), että tehtäisiin parityötä koko iltapäivä ja ilta yhdessä. Puolen päivän maissa oltiin syöty lounas koulussa, ja seuraavan kerran sain mitään suuhuni kahdeksan jälkeen kotona. Matkaa oli sen verran, että ilman kyytiä en voinut sieltä metsän keskeltä noin vain lähteä kotiin. Eipä se kaverinikaan mitään siinä välissä syönyt. Välillä kävin vessassa juomassa vettä, kun en sitäkään kehdannut silloin lapsena pyytää.

Toinen kerta nälkäisenä oli viitisen vuotta sitten tuttavapariskunnan luona (he työssäkäyviä, minä opiskelija). Alunperin olin siinä käsityksessä, että käyn heillä kahvilla iltapäivällä. Edellisenä iltana soittivat, että tulisin viideltä, niin ehtivät käydä kaupassakin päivällistarvikkeita ostamassa, ja ehdottivat, että voin olla iltaan asti. Kyselivät tarkkaan, mitä voin syödä, niin jotenkin erehdyin luulemaan, että päivällistäkin olisi tarjolla. Söin onneksi edes jotain pientä kotona ennen lähtöä (kun matkakin kesti toista tuntia). Heille päästyäni he alkoivat laittamaan ruokaa ja juteltiin siinä samalla keittiössä. Ruoka valmistui ja minä vesikielellä jo odottelin. Kattoivat pöydän - kahdelle. Niinpä ehdin sentään hieman valmistautua henkisesti tulevaan, ennen kuin minut ohjattiin olohuoneen puolelle odottamaan, että saavat syödyksi. Samalla sanottiin, että keittävät kahvit minulle, kun ovat syöneet. Siellä sitten istuin itsekseni olohuoneessa hieman nälkäisenä. Syötyään tulivatkin juttelemaan olohuoneeseen, enkä minä kehdannut ehdottaa, että keittäisivät heti ne kahvit (kun eivät niin läheisiä tuttuja olleet). Hetki vierähti, ennen kuin heille tuli mieleen edes kysyä, että joko kahvi maistuisi. Ja siitä kysymyksestä meni vielä hyvä tovi, ennen kuin kahvi oli pöydässä. Vaikka kahvin kanssa olikin pala suolaista piirakkaa ja hieman pikkuleipiä, ei ne nälkäisenä paljoa auttanut. Siinä sitten teinkin lähtöä melko pian kahvien jälkeen. Oli pakko päästä kotiin syömään ajoissa, etten pyörtyisi matkalla.

Tuskin tahtoivat ilkeitä olla. Hieman vääriä käsityksiä (he kai luulivat minun jo syöneen tuhdin päivällisen), ajattelemattomuutta (eivät ehkä tajunneet kauanko minulla vierailu matkoineen kesti, kun liikuin julkisilla) ja erilaisia tapoja (itse tarjoan vieraille ruokaa aina jos syön itsekin). Ainakin opin, ettei kannata olettaa, vaan parempi kysyä suoraan. Tai ottaa laukkuun varalta evästä mukaan.

Teillä on ihan kummallisia tuttavia! En ikinä ole moiseen käytökseen törmännyt kotona tai kylässä!

Vierailija kirjoitti:

Minulla on äyriäisallergia, ja sukulaisperhe tietää sen. Kerran sitten rapuaikaan kyläillessämme oli tarjolla niitä rapuja. Minä sain tyytyä paahtoleipään. Siinä koko päivän ruoka. 

Viinahan siinä se pääruokalaji on, eli paahtista ja kossua.

Vierailija kirjoitti:

Yksikään nuoruuden poikaystävä ei ikinä tarjonnut luonaan mitään vaikka itse söivätkin. Oikeasti, opettakaa äidit pojillennekin sitä isännöintiä älkääkä vaan tytöillenne emännöintiä. Noloa se on yksinäiseltä mieheltäkin olla tarjoamatta mitään vierailleen. Kaikista junteinta on vieläpä itse syödä vieraidensa naaman edessä pitäen nämä tyhjin suin!

On niitä naisiakin, jotka pitävät vieraita nälässä samalla kun itse syövät. Eräs kaverini piti synttärit ja paistettiin itsetehtyjä pizzoja. No, hän otti ensimmäisen valmiin pizzan kokonaan itselleen ja söi sen hyvällä ruokahalulla kun me kaikki vieraat katsoimme sivusta. Toki tuo ei hänelle riittänyt vaan söi vielä ison osan myöhemminkin valmistuneista pizzoista. Olin ensimmäisenä saapunut vieras (en tullut etuajassa) ja jouduin odottamaan muita vieraita melkein 2 tuntia ilman edes vesilasillista samalla kun illan emäntä veti viiniä kaksin käsin. Oli todella arvostettu ja tervetullut olo. Illan emäntä ei vieläkään näe käytöksessään mitään väärää.

Te ruokintaongelmaiset, köyhät ja nälkäiset ette sitten tajua ehdottaa tutuillenne nyyttikestejä?

Minä en ymmärrä sitä, että ette kykene tuttujen, sukulaisten ym. kanssa mokomaa asiaa hoitamaan. Puhumalla se hoituu ja aktiivisella yhdessätekemisellä. Sovitaan tuomiset ja kokataan yhdessä.

Jos ei hoidu, miksi roikutte mokomien pällien seurassa???

On niitä naisissakin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikään nuoruuden poikaystävä ei ikinä tarjonnut luonaan mitään vaikka itse söivätkin. Oikeasti, opettakaa äidit pojillennekin sitä isännöintiä älkääkä vaan tytöillenne emännöintiä. Noloa se on yksinäiseltä mieheltäkin olla tarjoamatta mitään vierailleen. Kaikista junteinta on vieläpä itse syödä vieraidensa naaman edessä pitäen nämä tyhjin suin!

On niitä naisiakin, jotka pitävät vieraita nälässä samalla kun itse syövät. Eräs kaverini piti synttärit ja paistettiin itsetehtyjä pizzoja. No, hän otti ensimmäisen valmiin pizzan kokonaan itselleen ja söi sen hyvällä ruokahalulla kun me kaikki vieraat katsoimme sivusta. Toki tuo ei hänelle riittänyt vaan söi vielä ison osan myöhemminkin valmistuneista pizzoista. Olin ensimmäisenä saapunut vieras (en tullut etuajassa) ja jouduin odottamaan muita vieraita melkein 2 tuntia ilman edes vesilasillista samalla kun illan emäntä veti viiniä kaksin käsin. Oli todella arvostettu ja tervetullut olo. Illan emäntä ei vieläkään näe käytöksessään mitään väärää.

No ei junttius sukuelinten laatua katso.

Mikset osannut ottaa vettä hanasta itse?

Ja kun pitsa tulee uunista, se siivutetaan KAIKILLE TASAN. Vaikuttaa siltä, että sinä ja muut olette ylikäveltäviä nahjuksia. Ehkä teitä kohdellaan huonosti, koska kukaan ei siedä nahjuksia. Aina pitää kaikki eteen passata ja myötäkarvaan silittää. Teitä selvästi testataan ja ärsytetään tahallaan ja te lullukat ansaitsette sen.

Vierailija kirjoitti:

Jep. Yksien sukulaisten luona yökylässä.Parivuotias taapero matkassa.Matkaa kotoa melkein 300 km. Saavuttiin perille joskus iltapäivästä.Oltiin syöty n.yhden,kahden aikaan huoltoasemalla. Teinipoika siellä oli kotona ja keitti(kö?) kahvit.Ei pullaa,keksiä,eikä mitään ruokaa.Taaperolle oli onneksi omaa velliä.Yöllä 12 aikaan alettiin grillaamaan lihaa.Joskus kahden aikaan sai sitä puoliksi palanutta pihviä sitten maistaa.Taapero oli aikaa sitten nukahtanut tietysti.

Aamupalaa ei tarjottu,kysyin että saisiko taapero puuroa,näreissään emäntä sitten keitti sitä. Kun isäntäväki lähti töihin,otimme  jääkaapista omin luvin jogurttia ja leipää kaapista. Taapero eli koko reissun ajan pelkällä vellillä,jota oli hätävaraksi(luojan kiitos mukana),lukuunottamatta tuota aamupuuroa ja jotain leipäpalaa.Lounasta ei myöskään tarjottu.Kovassa nälässä toiseen kyläpaikkaan sitten,jossa ruokaa tarjottiin heti ja kysyttiin,oletteko te syöneet mittään? No ei oltu.

Te siis syötte vain kyläpaikoissa. Kummallista. Ja käyvätkä nämä teitä syöttävät perheet teillä syömässä?

Jumalauta mitä sortin sakkia.

hehehee ehdottomasti paras ketjussa oli se joka kävi yöllä vessassa huomatakseen emännän syötttävän isolle koiralle aamupala juustoja ja leikkeiltä. olen hajoillut mielikuvallenl tästä wf hetkestä. toinen vielä manannu sun juustoja koiralleen että tuleepahan sulle maha täytee polarista

Avomiehen äidillä ja tämän miehellä on meidän makuun outo ruokarytmi. Heillä syödään aamupala ja sen jälkeen viiden-kuuden aikaan seuraavan kerran. Joka ikinen kerta kun ollaan heillä yötä, käydään syömässä lounas subissa tms. En ymmärrä miten pärjäävät kahdella ruoalla kun eivät ole mitään hoikkia.

Viimeksi kun ajeltiin heille, saatiin viesti että hellalla odottaa ruoka. Ajomatkaa on satoja kilometrejä ja lähdettiin ajelemaan työpäivän päätteeksi eli oltiin perillä n. klo 22.

Meille luvatut ruoat oli isäntäväki syönyt iltapalaksi... Olipa kiva yllätys kun 6h oli ajeltu ja luultiin että perillä odottaa ruoka. Moukkamaista käytöstä mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Miksi koko ajan pitää syödä, 5 kertaa päivässä ?? En ymmärrä. Aikuiset ihmiset ja puputipuputi mässynmässyn..

Jotenkin lapsellinen kommentti. Jospa ihmiset ovat tottuneet syömään aamiaisen, lounaan ja illallisen lisäksi 2 välipalaa. Tämä ei tarkoita, että he syövät paljon kerralla vaan että he syövät säännöllisesti. Useasti syövät tuttavapiirissäni on aina muuten niitä kevytrakenteisempia. Itse syön 2krt päivässä ja oon lihava. Ei heidän tyylinsä syödä ole väärä vaan sun ja mun.

Olen, mulla oli vielä 6kk vanha vauva mukana, hänelle olin ottanut soseet mukaan, mutta itse en saanut ruokaa 1,5 päivään. Vesi oli mun ruokani :D

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, että tavat ovat erilaisia eri ihmisillä. Toiset eivät suurin surminkaan kysele kyläpaikassa ruoan tai juoman perään, jos ei niitä isäntäväki älyä tarjota, vaan mieluummin vaikka pyörtyvät nälästä Toiset taas pitävät hiljaa kärsiviä hölmöinä ja ovat sitä mieltä, että ihminen on nälkänsä ansainnut, jos ei saa suutaan auki.

Ongelmia tulee, kun vieraillaan ristiin eri tapakulttuurin edustajien luona. Väärinkäsityksiltä on melkein mahdoton välttyä tällaisissa tapauksissa. Itse edustan niitä, jotka on opetettu siihen, että kylässä ei tarjoilun perään kysellä, jos ei sitä kuulu eikä näy. Tällaiset tavat istuvat aika tiukassa. Ihmisen on vaikea muuttaa tapaa, jonka on omaksunut jo lapsena.

Missä päin Suomea on tapakulttuurina tarjota vieraille syötävää ja juotavaa vain jos he kehtaavat sitä itse pyytää? Itse kyllä ajattelisin, että tämä tapa on vain yksittäisten henkilöiden sivistymättömyyttä ja tilannetajun puutetta.

Siis ei todellakaan ole ihme, että tässä maassa on niin paljon lihavuutta! Ollaan pyörtymisen partaalla kun ei saada kolmeen tuntiin ruokaa :D Ihmeellinen käsitys tuo että kaikkien pitäisi jostain tietää juuri Sinun sokeritasapainosi ja kuinka usein syöt, mutta et silti osaa pitää mukanasi evästä tai hakea kaupasta itsellesi mässytettävää. Ja toi että joka aterialla pitää olla proteiinia sen ja sen verran että pitää nälkää :D Olen ennen ihmetellyt että miksi painoni ei nouse millään yli 50kg mutta en ihmettele enää, ei vaan ole tarvetta syödä kolmen tunnin välein valtavaa ateriaa ja joka väliin jotain hiton välipaloja. Monella jäänyt selvästi päälle kasvuikäisen ruokarytmi, ei aikuisen todellakaan tarvitse olla koko ajan märehtimässä jotain pupenaa.

Vierailija kirjoitti:

Siis ei todellakaan ole ihme, että tässä maassa on niin paljon lihavuutta! Ollaan pyörtymisen partaalla kun ei saada kolmeen tuntiin ruokaa :D Ihmeellinen käsitys tuo että kaikkien pitäisi jostain tietää juuri Sinun sokeritasapainosi ja kuinka usein syöt, mutta et silti osaa pitää mukanasi evästä tai hakea kaupasta itsellesi mässytettävää. Ja toi että joka aterialla pitää olla proteiinia sen ja sen verran että pitää nälkää :D Olen ennen ihmetellyt että miksi painoni ei nouse millään yli 50kg mutta en ihmettele enää, ei vaan ole tarvetta syödä kolmen tunnin välein valtavaa ateriaa ja joka väliin jotain hiton välipaloja. Monella jäänyt selvästi päälle kasvuikäisen ruokarytmi, ei aikuisen todellakaan tarvitse olla koko ajan märehtimässä jotain pupenaa.

Kaikki tuntemani hoikat/ normaalipainoiset, aktiiviset, urheilulliset, energiset ihmiset syövät ravitsemussuositusten mukaiset 5 ateriaa päivässä: aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala.

Olet ymmärtänyt jotain todella väärin, jos kuvittelet että jokaisella aterialla mätetään jotain hevosen annoksia ja ties mitä rasvaista sontaa. Välipala voi olla esim hedelmä tai jogurtti, iltapala kuppi teetä ja pala leipää. Lounas ruokaisempi salaatti ja vasta päivällinen tuhdimpi. Ja jos aamiaisen syö seitsemältä ja lounaan puolilta päivin, on siinä välissä jo 5h! Päivällinen viideltä ja väliin jää taas 5h!

Itse olen työssäni koko ajan liikkeessä, tähän kun lisää työmatkapyöräilyt ja vielä illan ulkoilut lasten kanssa tai pihatyöt, niin kyllä vaan on nälkä ja mistään ei tulisi mitään ilman viittä jopa kuutta ateriaa päivässä! Pääkin menee jo töissä ihan jumiin, jos joku tauko jää pitämättä, kun syö vähän ja usein, ajatus luistaa huomattavasti paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttäviä tarinoita täällä, varsinkin nuo lapsien nälässä pitämiset. Itselleni tulee näistä nälkiinnyttäjistä mieleen, etteivät vieraat ole heille kovin tervetulleita tai sitten suhde ruokaan ja säännöllinen ruokarytmi on heille ihan vääristynyttä ja vierasta. Olen itse kerran ollut yön yli vierailulla uudessa kyläpaikassa, jossa ei koko vierailun aikana tarjottu mitään. Kyseessä oli exmiehen kaveriperhe, eivät itse syöneet koko illan aikana, eivätkä tarjonneet meillekään mitään, saatikka kyselleet onko nälkä. Etukäteen kyseltiin tuodaanko jotain, no ei tarvii kun saunaoluet riittää. Onneksi oltiin syöty hyvin iltapäivällä ennen heille menoa. Seuraavana aamuna perheen äiti törötti sohvannurkassa lukemassa naistenlehteä, isä jumitti tietokoneella. Aamupalasta ei ollut puhettakaan ja kahvia saatiin kinuamisen jälkeen kun itse keitettiin. Lähdettiin aika nopsaan jatkamaan matkaa sitten.

Yleensä uskallan kyllä sanoa, jos nälättää, mutta useimmiten vierailenkin tuttujen luona eikä muutenkaan ole tarvinnut asiasta erikseen mainita. Uudessa tuntemattomassa kyläpaikassa en vaan kehdannut kinuta ruokaa ja olin varmaan muutenkin jotenkin niin pöyristynyt tilanteesta, etten saanut suutani auki. Vai onko tässä jotain kulttuurieroja sitten, kotona Savossa ruokaa tuputetaan jopa ärsyttävyyteen asti, tässä tapauksessa pirkanmaalainen perhe taas ei ollut vieraanvaraisuudesta kuullutkaan. Mielestäni kuuluisi jo hyviin tapoihin tarjota vieraille edes jotain.

Olen minäkin ollut kutsuttuna lounaalle perheeni kanssa ja meille ei sitten loppujen lopuksi tarjottu edes vettä. Emäntä eikä isäntä eivät tehneet elettäkään tarjotakseen yhtään mitään. Lopulta lapsi alkoi valittamaan nälkäänsä ja kysyi koska sitä ruokaa tarjotaan. Minua hävetti todella paljon ja sanoin lapselle, että mennään vaikka heti ravintolaan syömään. Meidän yllätykseksemme myös emäntä lyöttäytyi ravintolaan mukaan ja vielä maksatti pokkana ruokansa meillä. Sen jälkeen olemme visusti varoneet kaikkia tilaisuuksia joissa pariskunnan kanssa voisi törmätä erilaisiin mielipiteisiin ruoka- tai ravintolatarjoiluista.

Tämähän oli hyvä veto emännältä! Opittepahan, ettei kysymyttä tulla kylään. Ei täälläkään kaivata yllätysvieraita.

Kun luetun ymmärtäminen ei onnistu niin osaatko laskea? Mikä sana on se neljäs sana ylävasemmalta?

Seuraavaksi voisit kirjoittaa esseen siitä miten oma vastauksesi mielestäsi sopii ylläovaan tekstiin.

Hauskoja hetkiä suomenkielen kanssa! :)