oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

En nälässä mutta kaverillani ja minulla on tapana että tuomme aina kuoharipullon toisillemme tuliaisiksi kun yökyläilemme toistemme luona. Sillä erolla, että kaverini tuo aina jotain halpaa kuraa ja haluaa aina avata tuomansa pullon ja kun minä vien pullon niin se kallis ja hän haluaa säästää sen myöhemmäksi. Myöhemmin katselen sitten instasta kun hän tarjoilee tuomaani pulloa muille kavereille ja kirjoittaa että "tarjosin skumpat ihanille ystävilleni" ja kaverit vastaa että "voi oot niin antelias ja ihana". En todellakaan tiedä miksi en kehtaa viedä halvempaa ja tai sanoa mitään. Ehkä ensi kerralla ryhdistäydyn!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin serkulleni ja hänen miehelleen ennalta sovitusti yöksi kaukana kotoa olleiden sukuhäiden jälkeen. Juhlissa oli syöty kahden aikaan ja juotu kahvit viiden aikaan. Menimme serkulle klo 19 maissa. Ja koko iltana ei tarjottu palaakaan, siis ei muruakaan syötävää.

Serkun mies naureskeli nukkumaan mennessä, että älkää herätä jos he käy yöllä jääkaapilla.

Valvoin nälissäni tuntikausia ja söin hääkarkit käsilaukusta.

Ihan käsittämätöntä toimintaa.

Mun mielestä on törkeää odottaa ilmaista illallista jos saa kuitenkin yösijan toisella puolella Suomea. Olisitte menneet hotelliin.

Kuulehan, sinä kaikkien roopeankkojen äiti. Sukulaisten ja ystävien kesken on aivan tavallista tarjota tai pyytää mahdollisuutta yöpyä ja ollaan yleensä iloisia vieraiden tulosta ja heille tarjotaan syötävää ja juotavaa ihan pennosia laskematta. Jos joku on niin pihi, että vierailu ja rahanmeno järkyttää, niin aivan varmasti hän osaa kieltäytyä vieraista. Yleensä tällainen saituri on suvun kesken tunnettu eikä hänen luokseen kukaan pyri, eikä kukaan häntä myöskään kutsu. Katsos, kun vieraanvaraisuus useimmissa tapauksissa toimii kahteen suuntaan.

Entä yövieraat, jotka eivät ole ymmärtävinään, kun heille sanoo, että ei kaivata yöpyviä vieraita pieneen asuntoon?

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset eivät oikeasti osaa pyytää syötävää tai edes kahvia. Olen pari kertaa elämäni aikana saanut kuulla jälkikäteen minun pitäneen vieraitani nälässä. Yhden kuulin haukkuneen minua tästä yhteiselle ystävällemme ja tämä kertoi minulle. Toinen tuli seuraavalla kerralla kylään omien eväidensä ja murukahvin kanssa, koska koki, ettei minun luona saanut syötävää ja kahvia!

Oikeasti tilanne siis on se, että minä en juo kahvia tai teetä ja syön vain kaksi kertaa päivässä. Useimmiten siis olen syönyt aamupalan ennen vieraiden tuloa ja seuraavan kerran syön aika tukevan aterian noin klo. 20. Minulla on kuitenkin ihan vieraita varten hankittu kahvinkeitin ja siihen tykötarpeet. Olen kaikille vierailleni aina sanonut monta kertaa, että senkus vaan pyytävät, milloin tahtovat kahvia tai nälättää. Minä kun en itse syö usein, niin en osaa edes ajatella, että milloin vierailleni maistuisi kahvi tai syötävä. Lisäksi moni tuntee kiusalliseksi syödä tai juoda kahvia, kun minä en emäntänä syö enkä juo. Tämä on harmillista ja nykyään koko vieraiden saaminen tämän takia tuntuu vaivaannuttavalta. Mitä ratkaisuksi?

Ai että mikä ratkaisuksi? Ihan vaan kysymys kun ovat hetken olleet: saisiko olla kahvia/teetä/mehua ja pikkupurtavaa?

Nuorempana tyttönä olin usein nälissäni, kun kyläilin heilojen luona jotka asuivat minulle vieraassa kaupungissa. En kehdannut pyytää ruokaa :D

Samaten myös kun nykyisen mieheni kanssa alettiin seurustelemaan, en kehdannut syödä kuten normaalisti ja iltaisin oli aina nälkä.

Nykyään ei kovin usein perheeni kanssa kyläillä kuin anoppilassa ja siellä ei kyllä todellakaan tarvitse nälästä kärsiä.

Otan kyllä nykyään aina varalta jotain syötävää kyläreissuille mukaan, siis jotain mitä voin illalla itsekseni napostella jos nälkä tuleekin enkä kehtaa enää isäntäväen kaapeille mennä. Inhottavaa yrittää nälissään nukkua.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana tyttönä olin usein nälissäni, kun kyläilin heilojen luona jotka asuivat minulle vieraassa kaupungissa. En kehdannut pyytää ruokaa :D

Samaten myös kun nykyisen mieheni kanssa alettiin seurustelemaan, en kehdannut syödä kuten normaalisti ja iltaisin oli aina nälkä.

Nykyään ei kovin usein perheeni kanssa kyläillä kuin anoppilassa ja siellä ei kyllä todellakaan tarvitse nälästä kärsiä.

Otan kyllä nykyään aina varalta jotain syötävää kyläreissuille mukaan, siis jotain mitä voin illalla itsekseni napostella jos nälkä tuleekin enkä kehtaa enää isäntäväen kaapeille mennä. Inhottavaa yrittää nälissään nukkua.

Heh, sama. Tapailen miestä joka kyllä syö paljon silloin kun syö, mutta pystyy pitämään älyttömän pitkiä välejä ruokailussa. Esim. 10 tuntia menee hänellä ihan hyvin.

Tottakai sanon, että on jo nälkä, aloitetaanko ruuanlaitto ym, mutta sekin stressaa kun tietää että pitää vinkua siitä ja en haluaisi koko ajan tuoda esille sitä että olen nälkäinen (eli ahne possu :D )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin serkulleni ja hänen miehelleen ennalta sovitusti yöksi kaukana kotoa olleiden sukuhäiden jälkeen. Juhlissa oli syöty kahden aikaan ja juotu kahvit viiden aikaan. Menimme serkulle klo 19 maissa. Ja koko iltana ei tarjottu palaakaan, siis ei muruakaan syötävää.

Serkun mies naureskeli nukkumaan mennessä, että älkää herätä jos he käy yöllä jääkaapilla.

Valvoin nälissäni tuntikausia ja söin hääkarkit käsilaukusta.

Ihan käsittämätöntä toimintaa.

Mun mielestä on törkeää odottaa ilmaista illallista jos saa kuitenkin yösijan toisella puolella Suomea. Olisitte menneet hotelliin.

Kuulehan, sinä kaikkien roopeankkojen äiti. Sukulaisten ja ystävien kesken on aivan tavallista tarjota tai pyytää mahdollisuutta yöpyä ja ollaan yleensä iloisia vieraiden tulosta ja heille tarjotaan syötävää ja juotavaa ihan pennosia laskematta. Jos joku on niin pihi, että vierailu ja rahanmeno järkyttää, niin aivan varmasti hän osaa kieltäytyä vieraista. Yleensä tällainen saituri on suvun kesken tunnettu eikä hänen luokseen kukaan pyri, eikä kukaan häntä myöskään kutsu. Katsos, kun vieraanvaraisuus useimmissa tapauksissa toimii kahteen suuntaan.

Entä yövieraat, jotka eivät ole ymmärtävinään, kun heille sanoo, että ei kaivata yöpyviä vieraita pieneen asuntoon?

Annas kun mietin, joo, pitää kieltäytyä vieraista  selkokielellä. Eihän syy tietenkään kaikissa tapauksissa ole se, että ei halua kestitä vieraita. Asunnon sopimattomuus yöpymiseen on ihan hyvä perustelu sille, että ei käy,muuten kävis.

Näitä juttuja täällä on vaikea uskoa todeksi! En ymmärrä, että on oikeasti ihmisiä, jotka ei tajua vieraiden kestitsemistä tai ovat niin itsekkäitä etteivät välitä! Minäminä, minun napani, minun tapani.

Meillä katetaan vieraille aina runsas aamiainen pöytään: mysliä, jugurttia, jos on lapsivieraita myös muroja, leipää, leivän päällisiä, keitettyjä kananmunia, tuoremehua, hedelmiä, kahvia/ teetä. Puurotkin keitän jos joku haluaa. Tästä jokainen saa syödä mieltymystensä mukaan.

Lounas on tarjolla vähän sen mukaan miten on herätty ja onko lapsivieraita. Pienet lapset yleensä kaipaa ruokaa jo ennen puoltapäivää, aikuisten kanssa voi syödä vähän myöhemmin. Ruuan jälkeen kysyn keitetäänkö heti kahvit, koska toiset tykkää juoda kahvia ruuan päälle.

Koska meillä on lapsia itsellä seuraavaksi on tarjolla pieni välipala, joka sekin sen mukaan, miten on lounas syöty. Tässä kohtaa myös aikuisille kahvia. Päivällinen on viiden tienoilla ja iltapalaa lapsille kahdeksalta. Kun lapset on saatu nukkumaan, nostetaan aikuisille pöytään hyvää naposteltavaa ja juotavaa, joiden parissa voi vierähtää useampi tunti.

Idea on, että ruokaa on tarjolla paljon, jokainen syö mieltymystensä mukaan! Ruokaa voi ottaa vähän tai paljon, aamu-, väli-, iltapalalla voi ottaa pelkän kahvin tai olla ottamatta mitään. Ihan kaamea ajatuskin, että vieraan pitäisi huomauttaa isäntäväelle, että nyt olisi vähän nälkä tai voitaisiinko keittää kahvit. Saatikka, että isäntäväki olettaa vieraiden itse menevän tekemään ruokansa ja kahvinsa! Tässä ihan poikkeuksen poikkeus on todella läheiset ystävät ja sisarukset, joiden kanssa näin voi tehdä, koska toisen kotona ollaan muutenkin melkein kuin omassa kodissa. Tai esim mökkeillessä, jos isäntäväki nukkuu pitkään voi lapsille ja itselle mennä tekemään aamiaista aiemmin.

Ihan sama mitkä omat tottumukset ovat, vieraille tarjotaan syötävää ja juotavaa normaalin ateriarytmin mukaan. Aikuisporukalla voi toisen lämpimän aterian jättää välistä, jos se yksi lämmin ateria on tarpeeksi monipuolinen ja täyttävä ja aamu- ja iltapalat runsaat, ja tästä on sovittu tai isäntäväki tuntee vieraat, että näin on ok tehdä, mutta pienet lapset tarvitsevat sen viisi kertaa päivässä syötävää!

Vierailija kirjoitti:

Näitä juttuja täällä on vaikea uskoa todeksi! En ymmärrä, että on oikeasti ihmisiä, jotka ei tajua vieraiden kestitsemistä tai ovat niin itsekkäitä etteivät välitä! Minäminä, minun napani, minun tapani.

Meillä katetaan vieraille aina runsas aamiainen pöytään: mysliä, jugurttia, jos on lapsivieraita myös muroja, leipää, leivän päällisiä, keitettyjä kananmunia, tuoremehua, hedelmiä, kahvia/ teetä. Puurotkin keitän jos joku haluaa. Tästä jokainen saa syödä mieltymystensä mukaan.

Lounas on tarjolla vähän sen mukaan miten on herätty ja onko lapsivieraita. Pienet lapset yleensä kaipaa ruokaa jo ennen puoltapäivää, aikuisten kanssa voi syödä vähän myöhemmin. Ruuan jälkeen kysyn keitetäänkö heti kahvit, koska toiset tykkää juoda kahvia ruuan päälle.

Koska meillä on lapsia itsellä seuraavaksi on tarjolla pieni välipala, joka sekin sen mukaan, miten on lounas syöty. Tässä kohtaa myös aikuisille kahvia. Päivällinen on viiden tienoilla ja iltapalaa lapsille kahdeksalta. Kun lapset on saatu nukkumaan, nostetaan aikuisille pöytään hyvää naposteltavaa ja juotavaa, joiden parissa voi vierähtää useampi tunti.

Idea on, että ruokaa on tarjolla paljon, jokainen syö mieltymystensä mukaan! Ruokaa voi ottaa vähän tai paljon, aamu-, väli-, iltapalalla voi ottaa pelkän kahvin tai olla ottamatta mitään. Ihan kaamea ajatuskin, että vieraan pitäisi huomauttaa isäntäväelle, että nyt olisi vähän nälkä tai voitaisiinko keittää kahvit. Saatikka, että isäntäväki olettaa vieraiden itse menevän tekemään ruokansa ja kahvinsa! Tässä ihan poikkeuksen poikkeus on todella läheiset ystävät ja sisarukset, joiden kanssa näin voi tehdä, koska toisen kotona ollaan muutenkin melkein kuin omassa kodissa. Tai esim mökkeillessä, jos isäntäväki nukkuu pitkään voi lapsille ja itselle mennä tekemään aamiaista aiemmin.

Ihan sama mitkä omat tottumukset ovat, vieraille tarjotaan syötävää ja juotavaa normaalin ateriarytmin mukaan. Aikuisporukalla voi toisen lämpimän aterian jättää välistä, jos se yksi lämmin ateria on tarpeeksi monipuolinen ja täyttävä ja aamu- ja iltapalat runsaat, ja tästä on sovittu tai isäntäväki tuntee vieraat, että näin on ok tehdä, mutta pienet lapset tarvitsevat sen viisi kertaa päivässä syötävää!

Juuri näin!

Lapsuudessa ja nuoruudessa näitä sattui, että erehtyi menemään kaverille yöksi ja sitten hänen perheelleen olikin erikoiset tavat ruokailun tai muun suhteen. Aikuisena olen viisastunut niin paljon, etten mene kenenkään luokse yökylään, ellen tunne ihmistä todella hyvin. Kenenkään vähemmän tutun mökille en myöskään lähde ilman autoa ja mahdollisuutta poistua paikalta, jos siltä alkaa tuntumaan. Hyvät ystävät ja lähipiiri ovat asia erikseen.

Harvemmin. Oma iskä toisaalta tarjoaa todella suppeaa valikoimaa (vaimonsa siis). Joten joutuu punnitsemaan syökö harvinaisen epäterveellistä vai nälkiintyykö. Kerran mulla vieraat nälissään mutta se on toinen juttu.  Tarina menee näin. Olin kutsunut aikuisen miesystäväni kylään. Olisin käynyt ostaa ruokaa lähikaupasta ja olin leiponut.  Sitten alkoi ahdistaa, miestä siis, eikä hän voinut sanoa tuleeko vaiko ei, ja mihin aikaan mahdollisesti. Siinä unohtui sitten kauppareissu. Kun mies vihdoin tuli hänellä oli vanhemmat mukanaan. Kyllä mulla olisi ollut jotain ruokaa kaapissa ja leivonnaisetkin, kahvia, teetä. Mutta koko tilanne oli niin outo että tarjosin vain vettä ja appiukkoa alkoi huippaamaan. Ikään kuin he eivät olisi halunneet mitään, kysyin kyllä että haluatteko jotain, Eeeei me nyt. Se vaan että, tunti kesti ajaa minun luo ja lähimpään mäkkäriin (ainoa vaihtoehto) oli kotimatkalla 30 km, niin en tiedä miten kestivät olla syömättä noin kauan. Jos en nyt väärin muista he olivat käyneet ostoksilla reissulla ja auto oli täynnä ruokaa... Koko reissu kesti varmaan 5-6 tuntia. Toiste eivät ole käyneet, ja hyvä niin. Heillä kyllä aina saan ruokaa yllin kyllin, mutta he ovat sellaisia, että tyrkyttävät ruokaa mutta toisten luona vierailu ahdistaa heitä ihan selvästi.

Näistä onneksi viisastuu ja pitää aina jotain syötävää mukana siltä varalta että sitä ei muuten saa. 

Meidän kaveriporukassa(ollaan reilu parikymppisiä) on ollut alusta asti tapana että jokainen tuo omat eväät jos mennään vaikka mökille viikonlopuksi ja tämä toimii paremmin kuin hyvin. Kenenkään ei tarvitse huolehtia toisten mieltymyksistä tai erikoisruokavalioista tai huolehtia että riittääkö kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajoimme seurusteluaikoina 20 km miehen armeijakaverin luo kahville, oletimme että kahvin kanssa olisi jotain joten söimme vain  aamupalan ennen lähtöä. Tarjolla olikin vain mustaa kahvia, ei edes maitoa jääkaapissa! Miehet jauhoi armeijamuistoja ja minulla murisi maha ihan hirveästi! Lopulta sanoin miehelle itku kurkussa että mennään, niin nälkä että oksettaa ja mieskin myönsi olevansa "vähän " nälissään joten poistuimme ja syöksyimme mäkkäriin kun sellainen osui silmiin, ah  miten maistui  hamppari   ja jäätelö hyvältä!  

Oikeasti oletit että armeijakaveri kenen luokse menette käymään kahvilla on vääntänyt jotkut sapuskat teille? Joo o..

En odottanut päivällistä, vaan kahvileipää. Emme uskaltaneet viedä mitään mukana, kun mies ei tiennyt tämän kaverin mahdollisista allergioista.

Ihan omaa typeryyttä, ehkä hänkään ei uskaltanut tarjota mitään kun ei tiennyt teidän mahdollisista allergioista?

Kaikista eniten on ärsyttänyt kun oma äitini joka ei vaivaudu koskaan meille kylään, kutsui mut sitten luokseen käymään (2h matka per suunta), tiesi että lähden aikaisin aamusta kun kävin visiitillä myös kaverin ja mummon luona.  Painotti oikein että ei tarvii syödä, kun syyään sitten kimpassa- tilaa meille pitsat. Otin oikein kirjaimellisesti enkä pysähtynytkään syömään kun kiidin paikasta toiseen sen päivän ja olikin sitten illalla äitille mennessä ihan karsea nälkä. Olen tosiaan sellainen että pakko syödä parin tunnin välein jotain tai huippaa ja tulee todella hutera olo. 

Kylään päästessä ei äiteellä ja miehellään ollutkaan sit nälkä, " Me aateltiin ettei jaksetakkaan syödä". Murukahvit tarjosivat ja pienen palasen piirakkaa josta hyvin tiesi etten pidä. Väkisin sitä söin etten enää näkisi tähtiä- muuta ei ollut. Siinä v*tutuksessa en todellakaan alkanut sinne tilata omaa pitsaa vaan lähdin sit menemään.

Kotimatkalla oli pakko pysähtyä hakemaan limua ja ruokaa huoltsikalta etten ihan rattiin pökerry. 

Perhe on pahin kirjoitti:

Kaikista eniten on ärsyttänyt kun oma äitini joka ei vaivaudu koskaan meille kylään, kutsui mut sitten luokseen käymään (2h matka per suunta), tiesi että lähden aikaisin aamusta kun kävin visiitillä myös kaverin ja mummon luona.  Painotti oikein että ei tarvii syödä, kun syyään sitten kimpassa- tilaa meille pitsat. Otin oikein kirjaimellisesti enkä pysähtynytkään syömään kun kiidin paikasta toiseen sen päivän ja olikin sitten illalla äitille mennessä ihan karsea nälkä. Olen tosiaan sellainen että pakko syödä parin tunnin välein jotain tai huippaa ja tulee todella hutera olo. 

Kylään päästessä ei äiteellä ja miehellään ollutkaan sit nälkä, " Me aateltiin ettei jaksetakkaan syödä". Murukahvit tarjosivat ja pienen palasen piirakkaa josta hyvin tiesi etten pidä. Väkisin sitä söin etten enää näkisi tähtiä- muuta ei ollut. Siinä v*tutuksessa en todellakaan alkanut sinne tilata omaa pitsaa vaan lähdin sit menemään.

Kotimatkalla oli pakko pysähtyä hakemaan limua ja ruokaa huoltsikalta etten ihan rattiin pökerry. 

Ei ole äitisi näköjään perinteistä äitityyppiä alkuunkaan, mutta tuliko se sulle todella yllätyksenä?

Olen joutunut liian monessa kyläpaikassa olemaan nälässä. Tässä nyt ehkä mieleenjäänein kokemukseni.

Ystävä pyysi yöksi lapsenvahdiksi, kun oli lähdössä viihteelle. Ilta vietettäisiin kolmisin. Käytiin kaupassa, ja summa piti jakaa sitten sentilleen tasan. Osti patongin ja salaattitarpeita. Ajattelin olevan lisukkeita tai ”herkkuja” ja hänen laittavan sitten kunnon ruuan. Noh, näillä pitikin pärjätä sitten koko ilta, yö ja seuraava aamu. Salaatissa ei ollut mitään täyttävää ja patonki hupeni nopeasti. En mennyt enää uudestaan lasta vahtimaan.

Perhe on pahin kirjoitti:

Kaikista eniten on ärsyttänyt kun oma äitini joka ei vaivaudu koskaan meille kylään, kutsui mut sitten luokseen käymään (2h matka per suunta), tiesi että lähden aikaisin aamusta kun kävin visiitillä myös kaverin ja mummon luona.  Painotti oikein että ei tarvii syödä, kun syyään sitten kimpassa- tilaa meille pitsat. Otin oikein kirjaimellisesti enkä pysähtynytkään syömään kun kiidin paikasta toiseen sen päivän ja olikin sitten illalla äitille mennessä ihan karsea nälkä. Olen tosiaan sellainen että pakko syödä parin tunnin välein jotain tai huippaa ja tulee todella hutera olo. 

Kylään päästessä ei äiteellä ja miehellään ollutkaan sit nälkä, " Me aateltiin ettei jaksetakkaan syödä". Murukahvit tarjosivat ja pienen palasen piirakkaa josta hyvin tiesi etten pidä. Väkisin sitä söin etten enää näkisi tähtiä- muuta ei ollut. Siinä v*tutuksessa en todellakaan alkanut sinne tilata omaa pitsaa vaan lähdin sit menemään.

Kotimatkalla oli pakko pysähtyä hakemaan limua ja ruokaa huoltsikalta etten ihan rattiin pökerry. 

No voi hitto, eikö ne kaverisi ynnä mummosikaan tarjonneet mitään, kun niillä visiteerasit matkalla. Mulla on kokemus tällaisesta, kun kyläilemään mennessä poiketaan muidenkin luona, niin kahvi tulee ulos korvistakin ja ihan täynnä on vatsa kaikista tarjoomuksista. Loukkaantuvat, jos kieltäytyy ottamasta.

Meidän suvussa ruokaa on aina tuputettu liikaakin olit nainen tai mies, pieni tai iso. Kerran lapsena olin yökylässä kaverin luona ja käskettiin odottamaan eteisessä sillä aikaa kun he syövät aamupalan ja sitten lähdettiin yhdessä kouluun. Ei mulla kyllä ollut erityisesti nälkä, mutta en kuitenkaan mennyt heille enää yöksi silloin, kun seuraavana päivänä oli koulua. Heillä oli rahasta oikeasti tiukkaa, et sinänsä ymmärrän, mutta olishan vanhempien pitänyt kieltää kyläily. Mut siis kutsuttiin kylään, en itse tuppautunut.

Hyvän ystävän luona. Nähdään monta kertaa viikossa jomman kumman luona. Minulle on äiti opettanut, että on emännän häpeä, ellei vieraille ole edes jotain tarjottavaa kahvin kanssa - vaikka sitten tavallisia voileipiä. Tämä ystäväni taas ei juo edes kahvia ja vaikka hänellä keitin onkin, niin se on jossakin keittiön yläkaapissa pölyttymässä. Hän ei edes ikinä kysy, että joisinko kahvia ja muutenkin todella harvoin tarjoaa mitään. Monesti on nälkä tullut, koska yhteiset päivämme äkkiä muuttuvat illoiksi ja toki joskus on alkoholillakin osuutta asiaan.

Tiedän ystäväni pitävän minua niin hyvänä ystävänä, ettei tarvitse "pingottaa". Jos häneltä on itseltään vaikka jäänyt karkkipussi auki pöydälle, niin toki hän silloin sanoo, että voin ottaa siitä. Jotenkin minua silti harmittaa, ettei kyseinen ystäväni tavallaan arvosta tuloani yhtään tarjoamalla mitään. Sitten luen kyllä somesta, miten hän on pitänyt kahvi- tai teekestejä muille kavereilleen ja jopa leiponut sinne jotain. Minä tarjoan aina kaverille teetä ja purtavaa luonani, vaikken itse edes juo teetä. Monesti mietin jo kaupassa ja edellisenä päivänä ennen kaverin tuloa, että mitä tarjoaisin. Minusta tämä on normaalia eikä mitään pingottamista. Nimenomaan niitä läheisimpiä pitäisi mielestäni arvostaa eniten.

Perhe on pahin kirjoitti:

Kaikista eniten on ärsyttänyt kun oma äitini joka ei vaivaudu koskaan meille kylään, kutsui mut sitten luokseen käymään (2h matka per suunta), tiesi että lähden aikaisin aamusta kun kävin visiitillä myös kaverin ja mummon luona.  Painotti oikein että ei tarvii syödä, kun syyään sitten kimpassa- tilaa meille pitsat. Otin oikein kirjaimellisesti enkä pysähtynytkään syömään kun kiidin paikasta toiseen sen päivän ja olikin sitten illalla äitille mennessä ihan karsea nälkä. Olen tosiaan sellainen että pakko syödä parin tunnin välein jotain tai huippaa ja tulee todella hutera olo. 

Kylään päästessä ei äiteellä ja miehellään ollutkaan sit nälkä, " Me aateltiin ettei jaksetakkaan syödä". Murukahvit tarjosivat ja pienen palasen piirakkaa josta hyvin tiesi etten pidä. Väkisin sitä söin etten enää näkisi tähtiä- muuta ei ollut. Siinä v*tutuksessa en todellakaan alkanut sinne tilata omaa pitsaa vaan lähdin sit menemään.

Kotimatkalla oli pakko pysähtyä hakemaan limua ja ruokaa huoltsikalta etten ihan rattiin pökerry. 

Uskon että ärsytti. Silti kummastelen tuota vieraskoreutta, ettei edes omalle äidilleen voi sanoa että "no mulla on nälkä, koska en ole syönyt mitään kun sovimme että syödään täällä".

Meille tuli kerran yllättäen 5 henkinen ystäväperhe kylään, kun oltiin todella huonossa taloudellisessa tilassa omien lasten kanssa. Oli noloa kun ei voitu tarjota mitään, eikä myöskään haluttu kertoa tilannetta. "Unohdettiin" vaan tarjota syötävää... Ei niitä ystäviä ole sen jälkeen usein näkynyt. Ei ainakaan yllättäen.