oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Kerttu X kirjoitti:

Saatiin syödä veljen kanssa niin paljon kuin haluttiin. Mutta se olikin joku huijaus ja se vitun noita yrittikin lihottaa meitä, että vois syödä sitten meidät. No me sit saatiin poltettua se paska uunissa kuoliaaks ja selvittiin siitä. Kauheet traumat jäi silti.

Onneks teillä ei sentään ollut aluksi ilkeää äitipuolta, joka halusi että isä kadottaa teidät metsään vain pienen leipäpalan kanssa, kun ruokaa ei ollut riittävästi kaikille.

Teininä juu kun eksäni ei suostunut hakemaan minulle ruokaa keittiöstä ja olin liian ujo itse hakeakseni, en tuntenut hänen äitiään kovin hyvin. Piti minua mieluummin nälässä kuin haki sitä ruokaa.. Tajusitte jo varmaan miksi on ex :D

Omat eväätkään eivät mene kaikkien järkeen. ;) Olen vienyt reilusti ruokaa mökkireissuun, tarkoituksena varmistaa, että ainakin jotain saan syödä, ja aikeena oli tietysti myös jakaa ruokani muiden kanssa. Grillattavia ym.

Isäntäväen huomatessa tuomani leivokset, mansikat ja kerman, ne napattiin käsistä ja jemmattiin jääkaapin perukoille että kiva, huomenna illallahan tulee sejase sukulainen ja näistähän saadaan hänelle herkkua tarjolle.

Onneksi ehdin avata suuni, ennen kuin mikään mukakohteliaisuuspuuska iski ja sanoa täräytin että ei, kun toin ne tätä iltaa varten. Emännällä meni ilme happamaksi, mutta viis siitä.

Illalla tarjottavani kelpasivat kyllä, mutta vähän patistelujen kanssa. Kun voivatko he nyt ottaa noita _sinun_ ruokiasi.

Ilman tuomisiani illanvietossa grillattavaksi olisi ollut neljä makkaraa kolmelle syöjälle. Kahvikupillinen ja sinappia seuraksi.

Ensimmäisen vakihoidon luona ei ikinä ollut ruokaa. Kaveri eli tupakalla. Joskus muistin ottaa banaanin mukaan. Bileillan jälkeen otin aina pitsan iltapalaksi, josta jäi seuraavalle päivälle. Aluksi siis muutaman kerran olin yön hommailujen jälkeen nälkäinen ja täysin tyhmänä ilman ruokaa, kunnes viiletin Heseen, mikä oli lähistöllä. Seuraavat tyypit olen valinnut vähän huolellisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset eivät oikeasti osaa pyytää syötävää tai edes kahvia. Olen pari kertaa elämäni aikana saanut kuulla jälkikäteen minun pitäneen vieraitani nälässä. Yhden kuulin haukkuneen minua tästä yhteiselle ystävällemme ja tämä kertoi minulle. Toinen tuli seuraavalla kerralla kylään omien eväidensä ja murukahvin kanssa, koska koki, ettei minun luona saanut syötävää ja kahvia!

Oikeasti tilanne siis on se, että minä en juo kahvia tai teetä ja syön vain kaksi kertaa päivässä. Useimmiten siis olen syönyt aamupalan ennen vieraiden tuloa ja seuraavan kerran syön aika tukevan aterian noin klo. 20. Minulla on kuitenkin ihan vieraita varten hankittu kahvinkeitin ja siihen tykötarpeet. Olen kaikille vierailleni aina sanonut monta kertaa, että senkus vaan pyytävät, milloin tahtovat kahvia tai nälättää. Minä kun en itse syö usein, niin en osaa edes ajatella, että milloin vierailleni maistuisi kahvi tai syötävä. Lisäksi moni tuntee kiusalliseksi syödä tai juoda kahvia, kun minä en emäntänä syö enkä juo. Tämä on harmillista ja nykyään koko vieraiden saaminen tämän takia tuntuu vaivaannuttavalta. Mitä ratkaisuksi?

Hyviin tapihin ei kuulu pyytää kahvia tai syötävää kyläpaikassa! Vieraanvarainen emäntä/isäntä (sorry nämä sukupuolisidonnaiset termit) tarjoaa vieraille syötävää ja juotavaa ihan oma-alotteisesti. Itseäni nolottaisi pyytää, vaikka kuinka kehotettaisi tekemään niin.

Tämä on ikävä suhtautuminen. Etenkin kun vielä ulkopuolisille haukutaan, ettäkö muka pidän vieraita nälässä vaikka olen suoraan kertonut kaikille vierailleni tuon, etten juo itse kahvia ja syön vaan kaksi kertaa päivässä. Mielestäni vieraani saa nimenomaan vapauden saada kahvia ja syötävää juuri silloin, kun he tahtovat eikä tarvitse mukautua isäntäväen tahtiin ja esim. juoda kahvia heti isäntäperheen kanssa vaikka olisi juuri ennen lähtöä juonut kahvit kotonaan. Harmi, ettei tämä vaan jostain syystä toimi oikeasti. Olisi eri asia jos vieraille ei olisi sanonut mitään tarjottavista tai kahvista. Minä olen sanonut moneen kertaan, että vieras sanoo vaan milloin tahtoo kahvia tai syötävää.

Johan olisi typerää käydä keittämään vaan kahvia tai laittamaan tarjottavia pöytään jos todennäköisesti niihin ei koske kukaan, en minä eikä vieraat, kun todennäköisesti kattaisin ne epäsopivaan aikaan.

Älkää laittako vieraitanne kerjäämään! Vaikka itse olisitte anoreksiaan sairastuneita.

Itselläni oli nuorena myös poikaystävä joka söi kyllä itse, mutta ei sille tullut pieneen mieleenkään tarjota mitään minulle. Ja itse en kehdannut pyytää. Oli hyvin vaivaannuttavaa katsoa nälissään päältä kun toinen söi. Pihikin se oli joten varmaan sen vuoksi ei tullut mieleen mitään tarjota. Ei edes aamulla aamukahvia saanut.

Menin serkulleni ja hänen miehelleen ennalta sovitusti yöksi kaukana kotoa olleiden sukuhäiden jälkeen. Juhlissa oli syöty kahden aikaan ja juotu kahvit viiden aikaan. Menimme serkulle klo 19 maissa. Ja koko iltana ei tarjottu palaakaan, siis ei muruakaan syötävää.

Serkun mies naureskeli nukkumaan mennessä, että älkää herätä jos he käy yöllä jääkaapilla.

Valvoin nälissäni tuntikausia ja söin hääkarkit käsilaukusta.

Ihan käsittämätöntä toimintaa.

Ei varsinainen nälkäännääntymiskokemus, mutta on huvittanut jälkeenpäin. Minut ja puolisoni kutsuttiin illanistujaisiin uudehkon ystäväpariskunnan luo ja meiltä etukäteen tiedusteltiin, että olemmeko kaikkiruokaisia. Ajattelimme siis saavamme hyvän illallisen, koska kyläpaikan isäntä on vielä keittiöalan ammattilainen. Jätimme kotona ruuan syömättä, mutta kyläpaikassa olikin illallisen sijaan tarjolla kahvia ja pieniä pitsapaloja :)

Lapsuudesta muistan, kun olin serkkujen luona yökylässä ja jostain syystä minua ei pyydetty aamiaispöytään. Nälkä oli karmea ja tajusin, että muut olivat jo syöneet ja pöytä siivottu. En kehdannut sanoa mitään, kunnes suustani vain tuli sanat, että on kova nälkä. Vähän vanhempi serkkuni vei minut heti keittiöön ja antoi syötävää. Olisikohan ollut niin, että tätini oli töihin lähdössä, eikä ehtinyt vahtia ketkä ovat syöneet ja tädin mies taas niin keskittynyt aamun sanomalehteen, ettei huomannut minun puuttumistani pöydästä. Olen varma, että tahallaan minua ei ilman oltu jättämässä.

Vierailija kirjoitti:

Menin serkulleni ja hänen miehelleen ennalta sovitusti yöksi kaukana kotoa olleiden sukuhäiden jälkeen. Juhlissa oli syöty kahden aikaan ja juotu kahvit viiden aikaan. Menimme serkulle klo 19 maissa. Ja koko iltana ei tarjottu palaakaan, siis ei muruakaan syötävää.

Serkun mies naureskeli nukkumaan mennessä, että älkää herätä jos he käy yöllä jääkaapilla.

Valvoin nälissäni tuntikausia ja söin hääkarkit käsilaukusta.

Ihan käsittämätöntä toimintaa.

Mun mielestä on törkeää odottaa ilmaista illallista jos saa kuitenkin yösijan toisella puolella Suomea. Olisitte menneet hotelliin.

Ex poikaystävän luona. Olimme aiemmat neljä viikonloppua olleet aina minun luonani, jossa olin pitänyt täyshoidon eli varannut syömiset koko viikonlopuksi eikä kaupassakaan tarvinnut käydä, koska tahdoin meidän voivan keskittyä toisiimme. No sitten lopulta mentiin viikonlopuksi tämän miehen luo. Hän haki minut autollaan rautatieasemalta, koska hän asui korvessa. Ekana iltana jo kävi niin, että mies keitti meille molemmille kyllä kahvit, mutta hän vaan yksin söi lihapiirakan sen kanssa mitään selittämättä. No ajattelin, ettei piirakoita sitten vaan ollut enempää ja ajattelin saavani syötävää sitten aamupalalla.

Aamulla herätessäni nenääni tuoksui paistettu pekoni. Mies oli paistanut itselleen pekonia ja kananmunia eikä ollut jättänyt minulle mitään, keitti taas vaan kahvia minullekin. Lounasaikaan hän jälleen lämmitti mikrossa vaan itselleen aiemmin tekemäänsä ruokaa. Aika äkkiä sen jälkeen pyysin häntä heittämään minut asemalle vaikka minun piti lähteä vasta seuraavana päivänä. Ikinä en kehdannut kertoa lähtöni oikeaa syytä. Jotenkin nolotti vaikka hänen häpeänsähän se oli olla tuollainen pihitörppö.

Kerran olen ollut nälässä yökylässä Iisalmessa miehen sinkkukaverin luona, ei tosiaan mitään muuta tarjottu kuin kaks pulloa kossua ja kaljaa, ja paketti makkaraa, mutta mainittuani mahani kurisevan mieheni tilasi taksin ja ajettiin 10 km päähän snagarille torille.. Aamulla lähdettiin eikä ole sen koommin käyty.

Olen tottunut siihen että kutsutuille vieraille pöytä notkuu, itse häpeäisin silmät päästäni, jos vieraista ei ole huolehdittu niin että niillä napa repeää. Tiedän tarkalleen kunkin meillä vierailevan keliakiat, laktoosit ja veget. Äidin puolen suku on Karjalasta ja isän Savosta, ja nuukuudesta ei voi haukkua, vaikka köyhät olikin olot.

Minulla on yksi kaveri, joka ei edes syntymäpäivillään tarjoa mitään -hän järjestää syntymäpäivänään nyyttärit, joille kutsutut vieraat tuovat ruoat ja juomat ja hän sitten syö ja juo niistä leijonanosan välittämättä siitä riittääkö ruoka edes kaikille vieraille ja ottaa tietysti itse ensin aina koska "Kauhee nälkä, mä en oo syöny mitään koko päivänä". Olen niin monesti jäänyt nälkäiseksi syötyäni pikkuruisen pizzanpalan koko iltana. Lisäksi hän pyytää myös lahjoja tuohon päälle. Silloin kun hän käy luonani, hän syö ja juo melkein kaiken taas itse ettei muille paljon jää ja kehtaa aina vielä kysyä, onko jotain ruokaa lisää kun se loppui.

Aivan uskomatonta.

Ajoimme seurusteluaikoina 20 km miehen armeijakaverin luo kahville, oletimme että kahvin kanssa olisi jotain joten söimme vain  aamupalan ennen lähtöä. Tarjolla olikin vain mustaa kahvia, ei edes maitoa jääkaapissa! Miehet jauhoi armeijamuistoja ja minulla murisi maha ihan hirveästi! Lopulta sanoin miehelle itku kurkussa että mennään, niin nälkä että oksettaa ja mieskin myönsi olevansa "vähän " nälissään joten poistuimme ja syöksyimme mäkkäriin kun sellainen osui silmiin, ah  miten maistui  hamppari   ja jäätelö hyvältä!  

Minulla on yksi kaveri, joka ei tajua ollenkaan emäinnöintiä.

Tulen käymään kuulumisten vaihtotarkoituksessa -> ei ymmärrä tarjota edes kahvia, jos tuon kahvileipää mukanani hän laittaa ne tiskille ja unohtaa.

Kutsuu meitä kavereitaan syömään 3-4 hlöä -> laittaa saman verran ruokaa kuin omalle perheelleen laittaa, perheenjäsenet rynnii ensimmäisenä ottamaan ruokaa ja vieraat saa pärjätä sillä mitä on. Joskus on jopa huomauttanut, että meidän perheen ois tarkoitus syödä tästä vielä seuraavana päivänä.

Järjestää juhlat -> pitää leipomisesta, joten juhlissa tarjotaan vain makeaa ja sitäkin niukanpuoleisesti (kakun koko vs. syöjien lukumäärä), monesti on jäänyt äitelä olo.

Ystävänsä ovat oppineet syömään tukevasti ennen vierailua hänen kotonaan. Minä koetan nykyisin välttää vierailuja heillä, on niin kiusaannuttavaa etenkin kun tälle kaverille kyllä maistuu tarjottavat muiden kotona.

Vierailija kirjoitti:

Omat eväätkään eivät mene kaikkien järkeen. ;) Olen vienyt reilusti ruokaa mökkireissuun, tarkoituksena varmistaa, että ainakin jotain saan syödä, ja aikeena oli tietysti myös jakaa ruokani muiden kanssa. Grillattavia ym.

Isäntäväen huomatessa tuomani leivokset, mansikat ja kerman, ne napattiin käsistä ja jemmattiin jääkaapin perukoille että kiva, huomenna illallahan tulee sejase sukulainen ja näistähän saadaan hänelle herkkua tarjolle.

Onneksi ehdin avata suuni, ennen kuin mikään mukakohteliaisuuspuuska iski ja sanoa täräytin että ei, kun toin ne tätä iltaa varten. Emännällä meni ilme happamaksi, mutta viis siitä.

Illalla tarjottavani kelpasivat kyllä, mutta vähän patistelujen kanssa. Kun voivatko he nyt ottaa noita _sinun_ ruokiasi.

Ilman tuomisiani illanvietossa grillattavaksi olisi ollut neljä makkaraa kolmelle syöjälle. Kahvikupillinen ja sinappia seuraksi.

Näin kaikkien tulisi tehdä. Jos siitä se isäntäväki suuttuu ja aikomuksenaan olikin pitää sinut nälässä, et menetä mitään hyvää ystävyyttä mutta eipä tarvi myöskään nälissään olla.

Vierailija kirjoitti:

Ajoimme seurusteluaikoina 20 km miehen armeijakaverin luo kahville, oletimme että kahvin kanssa olisi jotain joten söimme vain  aamupalan ennen lähtöä. Tarjolla olikin vain mustaa kahvia, ei edes maitoa jääkaapissa! Miehet jauhoi armeijamuistoja ja minulla murisi maha ihan hirveästi! Lopulta sanoin miehelle itku kurkussa että mennään, niin nälkä että oksettaa ja mieskin myönsi olevansa "vähän " nälissään joten poistuimme ja syöksyimme mäkkäriin kun sellainen osui silmiin, ah  miten maistui  hamppari   ja jäätelö hyvältä!  

Oikeasti oletit että armeijakaveri kenen luokse menette käymään kahvilla on vääntänyt jotkut sapuskat teille? Joo o..

Meillä on nälkä kaveriperheen luona. He tekevät 300 g jauhelihaa kahdeksalle ihmiselle (minä käyttäusin kilon), lisukkeena on jotain perunaa (yöks) ja ruoka on mautonta. Vaikka sitä olisikin paljon, niin sitä ei tee mieli syödä.

Aina mäkkärin kautta kotiin.... asuvat siis parin tunnun päässä.

Ja kun menemme, niin ostannpari kassillista ruokaa. Jotta mehuun saa muutakin kuin väriä, jotta kehtaa leikkeleitä syödä ja maitoa juoda.

Kyse on siis pihistelystä, mihin me emme ole tottuneet.

Kaveri  juhli kolmekymppisiään ja antoi ymmärtää, että tarjolla olisi pikkupurtavaa sekä juomaa. No, en syönyt mitään ennen sinne menoa ja se pikkupurtava paljastui sipseiksi sekä irtokarkeiksi! Tuli hemmetin  huono olo siitä boolista tyhjään mahaan ja kehitin migreenin ,jotta pääsin kotiin syömään vaikka olin ostanut uuden mekon ja kaikkea.  Enkä voinut enää syötyäni väittää migreenin kadonneen noin vain ja liittyä takaisin joukkoon...

En ymmärrä, miten jollain aikuisella voi vielä olla  tuollainen teinimeininki että "ei syödä mitään niin käy paremmin päähän!" Tuota tehtiin silloin, kun oltiin 16.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajoimme seurusteluaikoina 20 km miehen armeijakaverin luo kahville, oletimme että kahvin kanssa olisi jotain joten söimme vain  aamupalan ennen lähtöä. Tarjolla olikin vain mustaa kahvia, ei edes maitoa jääkaapissa! Miehet jauhoi armeijamuistoja ja minulla murisi maha ihan hirveästi! Lopulta sanoin miehelle itku kurkussa että mennään, niin nälkä että oksettaa ja mieskin myönsi olevansa "vähän " nälissään joten poistuimme ja syöksyimme mäkkäriin kun sellainen osui silmiin, ah  miten maistui  hamppari   ja jäätelö hyvältä!  

Oikeasti oletit että armeijakaveri kenen luokse menette käymään kahvilla on vääntänyt jotkut sapuskat teille? Joo o..

En odottanut päivällistä, vaan kahvileipää. Emme uskaltaneet viedä mitään mukana, kun mies ei tiennyt tämän kaverin mahdollisista allergioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin serkulleni ja hänen miehelleen ennalta sovitusti yöksi kaukana kotoa olleiden sukuhäiden jälkeen. Juhlissa oli syöty kahden aikaan ja juotu kahvit viiden aikaan. Menimme serkulle klo 19 maissa. Ja koko iltana ei tarjottu palaakaan, siis ei muruakaan syötävää.

Serkun mies naureskeli nukkumaan mennessä, että älkää herätä jos he käy yöllä jääkaapilla.

Valvoin nälissäni tuntikausia ja söin hääkarkit käsilaukusta.

Ihan käsittämätöntä toimintaa.

Mun mielestä on törkeää odottaa ilmaista illallista jos saa kuitenkin yösijan toisella puolella Suomea. Olisitte menneet hotelliin.

Kuulehan, sinä kaikkien roopeankkojen äiti. Sukulaisten ja ystävien kesken on aivan tavallista tarjota tai pyytää mahdollisuutta yöpyä ja ollaan yleensä iloisia vieraiden tulosta ja heille tarjotaan syötävää ja juotavaa ihan pennosia laskematta. Jos joku on niin pihi, että vierailu ja rahanmeno järkyttää, niin aivan varmasti hän osaa kieltäytyä vieraista. Yleensä tällainen saituri on suvun kesken tunnettu eikä hänen luokseen kukaan pyri, eikä kukaan häntä myöskään kutsu. Katsos, kun vieraanvaraisuus useimmissa tapauksissa toimii kahteen suuntaan.