oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Vierailija kirjoitti:

Liioitteletteko vai olenko erikoinen teinieni kanssa? En tunne KETÄÄN joka söisi sen 5 kertaa päivässä, vaikka omat juuret ovat savo- karjalaiset.

Lisäksi, ymmärrättehän mammat rakkaat, että köyhälle vieraiden syöttäminen tulee kalliiksi? Kyse ei ole nuukuudesta vaan realiteetaista.

Omassa suvussa ja perheessä ruokarytmi on aamupala ( joku syö, suurin osa juo vain kahvia), ruoka n. klo 14, iltapala 19-21. Miten voi tulla nälkä tässä välissä?

Lähisuvussa porukka tuo omia eväitä ( voileipiä, pullaa, hedelmiä, pähkinöitä yms), tai käydään ulkona syömässä ( kerran päivässä), minusta ihan normaalia.

Vähän naurettavaa jos ei aikuinen ihminen kestä muutaman tunnin syömättömyyttä!

Mä syön aamupalan klo 05.30, joten klo 12 on kyllä jo nälkä ja usein jo aikaisemminkin. Työssä kuitenkin liikutaan koko ajan. Samoin syön toki toisen ruuan klo 17-18 ja iltapalan. Kahvit saatan juoda iltapäivällä. Ei ole mitenkään ylenmäärin minusta.

Muutaman tunnin syömättömyyden kestän, mutta kun alkaa mennä 5 tuntia ja yli niin kyllä tulee heikko olo. Enemmän pidän erikoisina ihmisiä, jotka syö vain kerran pari päivässä. Miten sellaisilla eväillä jaksaa paiskia töitä ja urheillakin vielä?

Teini menee kavereilleen yöksi ja ei saa mitään. Menevät kyllä illalla syömään johonkin. Olen sanonut ettei menisi mutta haluaa mennä.

Itse teen iltapalan ja aamupalan. Silti näkevät varmaan nälkää mutta en voi tehdä teineille ruokaa yöllä.

Ovat niin laiskoja etteivät tee itse mitään vaikka pyydän että jääkaapille voi mennä.

Itse syön monesti vasta iltapäivällä ja enää en jaksa ottaa passattavia.

Kun omat lapset oli pieniä niin olin varmaan itsekkin huono emäntä, kun täti oli varsinainen ahmatti.

Itse en kyläile, en tykkää.

Käsitys on että vieraanvaraisuus on tänä päivänä aika huonoa. Ruokaa ei tarjoilla ja ihmisillä on erilaiset tavat.

Onko täällä lukutaidotonta vai muuten vain älyllisesti heikompaa ainesta, kun niin monessa viestissä sanotaan, että koko ajankohtaista pitäisi olla syömässä tai eikö ihminen kestä muutaman tunnin syömättömyyttä. Ja kuitenkin iso osa näistä tarinoista on sellaisia, että ollaan helposti 12 tuntia-vuorokausi siellä kylässä nälässä, kun mitään ruokaa ei saa tai kehtaa pyytää. Mielestäni se on vähän eri asia kuin pari tuntia.

Joo. Vegaanina olen kyllä hyvin tottunut kuljettamaan omia eväitä ja ruokia mukana, enkä melkein koskaan oleta että ruokaa olisi tarjolla.

Äidillä. Hän on aina ollut jatkuva laihduttaja ja ylipainoinen. Hän ei itse syö päivän aikana juuri mitään, ei ainakaan oikeaa ruokaa. Kun tarjoaa jotain, se on jotain makeaa kakkua, patukkaa ja vanukasta. Minulla pitää aina olla pari ateriapatukkaa itselle ja lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Liioitteletteko vai olenko erikoinen teinieni kanssa? En tunne KETÄÄN joka söisi sen 5 kertaa päivässä, vaikka omat juuret ovat savo- karjalaiset.

Lisäksi, ymmärrättehän mammat rakkaat, että köyhälle vieraiden syöttäminen tulee kalliiksi? Kyse ei ole nuukuudesta vaan realiteetaista.

Omassa suvussa ja perheessä ruokarytmi on aamupala ( joku syö, suurin osa juo vain kahvia), ruoka n. klo 14, iltapala 19-21. Miten voi tulla nälkä tässä välissä?

Lähisuvussa porukka tuo omia eväitä ( voileipiä, pullaa, hedelmiä, pähkinöitä yms), tai käydään ulkona syömässä ( kerran päivässä), minusta ihan normaalia.

Vähän naurettavaa jos ei aikuinen ihminen kestä muutaman tunnin syömättömyyttä!

Mullakin juuret on savo-karjalaiset ja minusta suurin osa taas syö sen 4-5 kertaa päivässä. Ainakin omassa lähipiirissäni on todella harvassa ne, jotka eivät esim. työpäivän aikana syö mitään. Muutaman tunnin syömättömyyden kyllä kestää, mutta en mitenkään itse pärjäisi pelkällä aamukahvilla iltapäiväruokaan asti. Ja jos ruoka on klo 14 ja iltapala vasta klo 21, väliä on 7 tuntia, ei se ole enää muutama tunti vaan puoli päivää syömättä!

Esim. minun on vaan syötävä 3-4 tunnin välein, eikä tästä voi juurikaan lipsua. Muuten en jaksa tehdä mitään, tulee nälkäkiukku, tärinä, huono olo ja lopulta saatan oikeasti vaikka pyörtyä (on koettu). Kerralla en voi syödä mahaa niin täyteen, että pärjäisin koko päivän. Eikä tämä ole mitään liioittelua todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen! Erään mukavan, mutta melko lihavan ihmisen luona. Olin iltapäivästä seuraavaan iltapäivään asti. Ja mitä kummaa, tuo monta kymmentä kiloa liikaa painava nainen ei syönyt oikeastaan mitään (ainakaan minun nähden). Iltateet keitettiin ja pieni leipä oli siinä sitten kylkiäisenä. Aamulla sama. Ja voin lyödä vetoa että hän söi minulta salaa, eikä oikeasti elä noin vähällä.

Alkaisiko näitä lukemalla pikkuhiljaa hahmottua, etteivät kaikki ylipainoiset syökään ylettömästi? Tämä ylipainoinen ystäväsi voisin olla minä, mutten koskaan majoita ketään. Tänään olen juonut puolitoista kuppia kahvia ja todennäköisesti syön illalla ihan perusruuan. Ei vain ole edes joka päiväkään nälkä. Uskon täysin että tässä keskustelussa mainituista ylipainoisista ruuan pihtaajista ainakin osa on niitä joille ei tule edes mieleen syödä useammin kuin kerran päivässä. Minusta on todella huolestuttavaa jos jonkun pitää saada koko ajan ruokaa, lähinnä diabetesvaara tulee mieleen jatkuvasta syömisestä koska jotainhan on oltava rikki jo siinä kohtaa ellei elimistö pysty pitämään verensokeria tasaisena edes puolikasta vuorokautta hereillä.

Mistä se ylipaino kertyy ja pysyy yllä, jos syöt varpusen annoksia?

Kuka varpusista on mitään puhunutkaan, vaan ihan tavallisesta normaalista kotiruuasta.   

Vierailija kirjoitti:

Perhe on pahin kirjoitti:

Kaikista eniten on ärsyttänyt kun oma äitini joka ei vaivaudu koskaan meille kylään, kutsui mut sitten luokseen käymään (2h matka per suunta), tiesi että lähden aikaisin aamusta kun kävin visiitillä myös kaverin ja mummon luona.  Painotti oikein että ei tarvii syödä, kun syyään sitten kimpassa- tilaa meille pitsat. Otin oikein kirjaimellisesti enkä pysähtynytkään syömään kun kiidin paikasta toiseen sen päivän ja olikin sitten illalla äitille mennessä ihan karsea nälkä. Olen tosiaan sellainen että pakko syödä parin tunnin välein jotain tai huippaa ja tulee todella hutera olo. 

Kylään päästessä ei äiteellä ja miehellään ollutkaan sit nälkä, " Me aateltiin ettei jaksetakkaan syödä". Murukahvit tarjosivat ja pienen palasen piirakkaa josta hyvin tiesi etten pidä. Väkisin sitä söin etten enää näkisi tähtiä- muuta ei ollut. Siinä v*tutuksessa en todellakaan alkanut sinne tilata omaa pitsaa vaan lähdin sit menemään.

Kotimatkalla oli pakko pysähtyä hakemaan limua ja ruokaa huoltsikalta etten ihan rattiin pökerry. 

Uskon että ärsytti. Silti kummastelen tuota vieraskoreutta, ettei edes omalle äidilleen voi sanoa että "no mulla on nälkä, koska en ole syönyt mitään kun sovimme että syödään täällä".

Mun äiti samanlainen, tietää että kun hän ilmoittaa asian tuolla lailla niin jos sitä kritisoi niin hän loukkaantuu verisesti, vika ei ole koskaan hänessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen! Erään mukavan, mutta melko lihavan ihmisen luona. Olin iltapäivästä seuraavaan iltapäivään asti. Ja mitä kummaa, tuo monta kymmentä kiloa liikaa painava nainen ei syönyt oikeastaan mitään (ainakaan minun nähden). Iltateet keitettiin ja pieni leipä oli siinä sitten kylkiäisenä. Aamulla sama. Ja voin lyödä vetoa että hän söi minulta salaa, eikä oikeasti elä noin vähällä.

Alkaisiko näitä lukemalla pikkuhiljaa hahmottua, etteivät kaikki ylipainoiset syökään ylettömästi? Tämä ylipainoinen ystäväsi voisin olla minä, mutten koskaan majoita ketään. Tänään olen juonut puolitoista kuppia kahvia ja todennäköisesti syön illalla ihan perusruuan. Ei vain ole edes joka päiväkään nälkä. Uskon täysin että tässä keskustelussa mainituista ylipainoisista ruuan pihtaajista ainakin osa on niitä joille ei tule edes mieleen syödä useammin kuin kerran päivässä. Minusta on todella huolestuttavaa jos jonkun pitää saada koko ajan ruokaa, lähinnä diabetesvaara tulee mieleen jatkuvasta syömisestä koska jotainhan on oltava rikki jo siinä kohtaa ellei elimistö pysty pitämään verensokeria tasaisena edes puolikasta vuorokautta hereillä.

Mistä se ylipaino kertyy ja pysyy yllä, jos syöt varpusen annoksia?

Kuka varpusista on mitään puhunutkaan, vaan ihan tavallisesta normaalista kotiruuasta.   

Ylipainoisilla juuri ateriarytmi on usein mitä sattuu. Syödään liian vähän, kun syödään niin syödään väärin ja "paikataan" syömättömyyttä huomaamattomasti ties millä. Leivällä, keksillä, karkilla jne jne

Ei olisi ylipainoisia, jos kaikki söisi oikein.

Kyllä, tästä on tosin aikaa yli 30 vuotta. Olimme mieheni kanssa tuttavapariskunnalla yötä. Edellisen illan vietimme ravintolassa syöden ja juoden. Aamulla keittivät kahvia niin, että kaikille tuli tasan se pieni kupillinen.

Kaadoin tölkistä kahvin sekaan maitoa, joka oli hapantunutta ja kahvini piti kaataa pois. Jaoimme siis miehen kanssa hänen kupillisensa,. Leipää, tai mitään muutakaan ei tarjottu.

Eipä menty tuon jälkeen heille yökylään.

Kerran menin miehen luo hänen kutsustaan. Sanoi että syödään juustoja ja juodaan viiniä. Kun pääsin perille niin hänellä oli vain viinirypäleitä. Sanoi että on laihiksella.

Kerran jätin kaverini nälkäiseksi. Halusi välttämättä yöpaikan viikonlopuksi kun oli jotkut messut. Sanoin ettei nyt oikein sovi, mulla on muuta menoa. No halusi silti välttämättä tulla. En käynyt kaupassa ja lähdin pois samalla oven avauksella kun hän tuli sisään. Ehkä löysi kaupan, ehkä ei.

Matkustin kerran jenkkeihin jenkkiystäväni luoksi viideksi päiväksi. Siellä oli vain ruokana kaikkea epäterveellistä, naamankokoisia suklaakeksejä, sipsejä, karkkia, valkoista höttöleipää. Yritin hienovaraisesti kysyä onko lähellä mitään kauppaa, sillä he asuivat kaukana kaupungin keskustasta, mutta ei kuulemma ollut ja lupasivat aina että huomenna mennään, eikä ikinä menty. Olen itse aika terveysintoilija ja tuon reissun lopuksi naama oli ihan finnejä täynnä ja sen jälkeen en ole pystynyt suklaakeksejä syömään! Olisin ottanut omat eväät mukaan jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää...

Juu monesti! Anoppilassa ja appivanhempien mökillä. Anoppi pihi. Enkä uskaltanut omin luvin mennä jääkaapille, vaan odotin seuraavaa ruokailua. Kerran sain peräti yhden uuden perunan, ja tilkan jotain kastiketta.

Tämä "yksi kpl uusi peruna" -ruokailun ajankohta oli puoli kaksi. Aamupalan (tosi pieni) olin syönyt jo seitsemän aikoihin - ja uinut aamu-uinnit, juossut lasten perässä läheisessä metsässä, ulkoillut tuntikaupalla. Kyllä siinä nälkä syntyy.

Anoppi sikseen. (Tilanne muuttui, kun appiukko kuoli. Sen jälkeen olen vienyt aina kaksi kassillista ruokaa mennessäni mökille. Enkä arastele käydä jääkaapilla.)

Kaverit. Jumalattoman pihejä. Aina nälässä saa istua, ja yrittää olla hyväntuulinen. Joko a) ruoka on sairaan kallista Suomessa b) ei viitsitä mitään c) ei mitään tapoja, kun kutsutaan vieraita.

Itse olen savolais-karjalainen. Just picture it, meikeläisen kahvi- tai ruokapöytä. Tarjoan aina niin ettei ole nälkä.

Mutta nyt en aloita sukuni kursailuperinteestä. Tärkeää siinä on, ettei mene kylään syömään tyhjää vatsaansa täyteen. Ei herranen aika, sehän kertoisi, ettei kotona saa tarpeeksi ruokaa!

Huomaa, että tavat ovat erilaisia eri ihmisillä. Toiset eivät suurin surminkaan kysele kyläpaikassa ruoan tai juoman perään, jos ei niitä isäntäväki älyä tarjota, vaan mieluummin vaikka pyörtyvät nälästä Toiset taas pitävät hiljaa kärsiviä hölmöinä ja ovat sitä mieltä, että ihminen on nälkänsä ansainnut, jos ei saa suutaan auki.

Ongelmia tulee, kun vieraillaan ristiin eri tapakulttuurin edustajien luona. Väärinkäsityksiltä on melkein mahdoton välttyä tällaisissa tapauksissa. Itse edustan niitä, jotka on opetettu siihen, että kylässä ei tarjoilun perään kysellä, jos ei sitä kuulu eikä näy. Tällaiset tavat istuvat aika tiukassa. Ihmisen on vaikea muuttaa tapaa, jonka on omaksunut jo lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Liioitteletteko vai olenko erikoinen teinieni kanssa? En tunne KETÄÄN joka söisi sen 5 kertaa päivässä, vaikka omat juuret ovat savo- karjalaiset.

Lisäksi, ymmärrättehän mammat rakkaat, että köyhälle vieraiden syöttäminen tulee kalliiksi? Kyse ei ole nuukuudesta vaan realiteetaista.

Omassa suvussa ja perheessä ruokarytmi on aamupala ( joku syö, suurin osa juo vain kahvia), ruoka n. klo 14, iltapala 19-21. Miten voi tulla nälkä tässä välissä?

Lähisuvussa porukka tuo omia eväitä ( voileipiä, pullaa, hedelmiä, pähkinöitä yms), tai käydään ulkona syömässä ( kerran päivässä), minusta ihan normaalia.

Vähän naurettavaa jos ei aikuinen ihminen kestä muutaman tunnin syömättömyyttä!

Kyllä meillä syödään viisi kertaa päivässä:aamupala, lounas klo 11-12, päiväkahvi pikku leivonnaisilla, päivällinen klo 17-18 ja iltapala.Vieläpä joskus iltapäivällä pieni välipala jos tiedossa pitempi juoksulenkki tai muu urheilu.Ja ollaan hoikkia ja syödään kunnon laadukasta kotiruokaa.Ja kun vieraita tulee niin niin vieraille tarjotaan kaikki nämä ateriat, yleensä vielä juhlavampana versiona jälkiruokineen.

Ei tarvitse nälissään meillä olla.

Maria Veitola kirjoittaa että oli yökylässä Mikael Gabrielin luona eikä Mikael ollut varautunut tarjottavalla. Mä en niiiiin yhtään ihmettele!

Kerran humalassa menin jostain syystä yöksi kaverille, joka asuu narkkarien asuntolassa. En odottanutkaan ruokatarjoilua ja kotonani oli ruokaa, ongelma oli vaan siinä, etten uskaltanut aamulla lähteä yksin pois ja jouduin odottelemaan monta tuntia, että toinen sai itsensä siihen kuntoon, että pääsi saattamaan mut ulos. :D Toinen ongelma oli se, ettei vessassa ollut paperia.

 K yllä minä ja mieheni jos menemme kylään, viemme  kahvia ja muutakin ruokaa ja viiniä ,jos vietämme iltaa yhdessä!

Juu, teininä kaverilla. Oltiin kaverin perheen kanssa viikonlopun maatilalla keskellä ei mitään. Aamupalalla oli kyllä leipää ja juustoa, mutta lämmin ruoka oli mallia voi ja perunat, tai spagetti+tomaattipyre. Lihaa/kasvisproteiinia ei ollut saatavilla ja jo lauantai-iltapäivästä olo oli heikko ja kiukkuinen. Kotiin päästyäni aloin melkein puhua kielillä, kun isä olikin tilannut pitsat :D

Sitä en tosin tajua, miten tuossa perheessä kaikki viisi henkeä ovat aina olleet merkittävän ylipainoisia.

Yksikään nuoruuden poikaystävä ei ikinä tarjonnut luonaan mitään vaikka itse söivätkin. Oikeasti, opettakaa äidit pojillennekin sitä isännöintiä älkääkä vaan tytöillenne emännöintiä. Noloa se on yksinäiseltä mieheltäkin olla tarjoamatta mitään vierailleen. Kaikista junteinta on vieläpä itse syödä vieraidensa naaman edessä pitäen nämä tyhjin suin!