Miksi jotkut naiset reagoivat vauvauutiseen "Oi ihanaa!"

Vierailija kirjoitti:

Koita olla tukehtumatta juomaasi, mutta reagoin vauvauutisiin tuohon tyyliin, koska se on minusta ihan oikeasti ihana uutinen ja olen kovasti ilahtunut toisen puolesta.

Niinpä. Olin oikeasti iloinen toisen puolesta vaikka itse olin lapseton ja halusin lasta. Ei ole kyllä ollut ongelmaa olla edelleen yhteyksissä ja kaveri vaikka toisesta äiti tulikin. Kyllä he osasivat muustakin puhua kun lapsistaan. Näin kävi itsellenikin kun viimein tulin äidiksi, ei maailma siihen rajoittunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kohteliasta sanoa niin. Jos itsellä on lapsia niin usein silloin ystävä on iloinen että kaverikin saa lapsen, se yhdistää. Jos on lapseton niin todennäköisesti ei ole oikeasti iloinen toisen puolesta.

Kyllä minä olen aidosti iloinen, että haikara vie sen paskatykin naapuriin, eikä meille ja saan itse nukkua jatkossakin yöni rauhassa :)

T. vela

:-D :-D

Vierailija kirjoitti:

Miehet sanovat rehelllisemmin "menit sitten hölmöilemään?" tai "no niin, viimeistään nyt pallo jalassa seuraavat 20 vuotta" tms ylevää. Ja kyse siis keskimääräisesti paremmin tienaavasta väestä...

Naiset käyttävät lapsia hyväkseen hallitakseen miestä kaiken maailman vaatimuksilla ja mies tietää että oma elämä loppuu. Naiset käyttävät lapsia valta aseena miehiä vastaan ja miehet tietävät että lapset ovat naisen ase. Sen takia miesten ja naisten ajattelu eroaa lapsista. Tiivistettynä Naiset saa asioita lapsien avulla ja miehet menettävät asioita lapsien takia

Tottakai tulee onnitella kuten hyvin tapoihin kuuluu vaikkei voisi vähempää kiinnostaa. T vela 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oi ihanaa kun meidän ystävyys on sitten ohi eikä ainakaan 15 vuoteen voida matkustaa yhdessä eikä käydä viihteellä. Siis niin huippuu!!

Surkeaa, jos ystävyys perustuu vain matkustamiseen ja viihteellä käymiseen. Itse en tee kumpaakaan ystävien kanssa, joten ei ole haitannut, vaikka muksu syntyikin kaveripiiristä ensimmäisenä. Onnittelutkin oli vilpittömiä, ovat aina innolla tulossa muksua katsomaan. (Kysyvät saavatko tulla, aivan niin kuin kieltäisin :D)

Ravintoloissa ei samalla lailla voi koronan takia käydä syömässä, mutta silloin kun voi, niin isi on vahtinut lasta tai lapsi on ollut mukana; kummassakaan ei ongelmaa. En myöskään puhu pelkästään lapsesta, paitsi kysyttäessä kuulumisia (koska ei minulla ole muuta kerrottavaa), vaan kuuntelen ja keskustelen muistakin aiheista.

Ainoa mikä harmittaa on se, että minut tunnutaan jättävän kutsumatta joihinkin tapaamisiin oletuksena, etten kuitenkaan pääsisi, vaikka ei minua mikään estä lähtemästä mukaan. Joko lapsi jää isille hoitoon (viikonloppuna ja illalla), tai lähtee mukaan. On sen verran kiltti ja rauhallinen tapaus, että ainoa rajoite on se, että täytyy päästä rattailla kulkemaan = paikat esteettömiä. Se siitä.

Tämä juuri on todella ärsyttävä tapa, että tuodaan lapset mukaan koska meidän Piia-Petteri on "sen verran kiltti ja rauhallinen tapaus". Hyvien tapojen mukaista on kysyä voiko lapsen ottaa mukaan. Nimittäin vaikka itse kokisit lapsen menevän siinä sivussa, muut aikuiset eivät välttämättä niin koe. Lapsi tarvitsee huomiota, ja se huomio on vääjäämättä pois siitä ystävyyssuhteen hoitamisesta. Ilmeisesti sinulla on tapana tuoda lapsi mukanasi, siinä sulle vastaus miksi sut nykyään jätetään kutsumatta. Simple as that.

Ap

Vierailija kirjoitti:

No vauvat on niin ihania. Tulee niin hyvä mieli, kun elämä jatkuu.

Mites nämä muut maapallon asukit jotka ihminen päättömän sikiämisensä seurauksena tappanut sukupuuttoon? Niin ihanaa?

https://www.ts.fi/uutiset/2974985

"Only two things are infinite, the universe and human stupidity, and I'm not sure about the former."

Yleensä on tapana onnitella jos toiselle tapahtuu jotain hänen itsensä mielestä hyvää. Itse inhoan lapsia mutta tietenkin onnittelen ystävää joka saa lapsen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koita olla tukehtumatta juomaasi, mutta reagoin vauvauutisiin tuohon tyyliin, koska se on minusta ihan oikeasti ihana uutinen ja olen kovasti ilahtunut toisen puolesta.

Sulla vissiin on itselläsikin lapsia? Voitte sitten yhdessä analysoida ja vertailla niitä kakan koostumuksia.

Tyypillinen lapsettoman ajatusvirhe. Tiedoksesi, lapset kasvavat nopeasti, ja jos jollekulle sattuu kakan koostumus olemaan ajankohtainen, kun toinen kertoo raskaudestaan, tuo vaihe on häneltä jo auttamatta ohi, kun vaiva syntyy.

Minustakin vauvauutinen on aidosti ihana asia. Se on ehkä tärkein vedenjakaja aikuisen ihmisen elämänkaaressa. Ja kyllä, minulla on lapsia. Viimeisimmästä vaipanvaihdosta on tosin semmoiset 15 vuotta aikaa.

Minusta oli ihanaa saada lapsia. Nykyään raskaudet ja lapset on yleensä suunniteltuja, joten lähden siitä oletuksesta että raskaudestaan ilmoittava on asiasta onnellinen ja hänestä on ihanaa saada lapsia. Mitä muuta ilmoitukseen raskaudesta pitäisi sanoa? "Voi kun kiva"? 

Minä en oikein myöskään tajua mistä tää "lapsen saaneet ihmiset puhuu vaan siitä lapsesta" -juttu on peräisin? Ehkä siitä, että jos se ystävyys on perustunut vaan jollekin small talkille eikä millekään syvälliselle keskustelulle ja asioiden jakamiselle, niin se puhuminen menee helposti lapsiin. Silloin voi miettiä, että ilmeisesti ei ole ollut sellaisia oikeita, molemmille tärkeitä asioita siinä ystävyydessä, vaan molemmat on aina puhuneet vaan siitä mikä omaa napaa lähimpänä on ollut. 

No ei se ainakaan sitä ystävyyssuhdetta vahvista, jos reagoit tylysti ja ikävästi toisen vauvauutiseen...

Nää ihmiset, jotka sanoo miten toisten on mihinkin reagoitava, on aika omanavatuijottelijoita. Lopeta sä ap. lässytys.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä on tapana onnitella jos toiselle tapahtuu jotain hänen itsensä mielestä hyvää. Itse inhoan lapsia mutta tietenkin onnittelen ystävää joka saa lapsen. 

Minusta tuo on myöskin ihan normaalia käytöstä. Tällä palstalla kyllä harvemmin sellaisesta kuulee. Toinen ääripää on tietysti ne, jotka alkavat yökkiä heti kun joku kertoo vauvasta, eli pitelevät nenäänsä ja tekevät oksennusääniä yms, vaikka mahakaan ei vielä näy.

Minusta vauvat ovat aivan ihania, joten sanon noin ja todella tarkoitan sitä. 

Ja nyt varsinkin, kun omatkin lapset on kaikki kouluikäisiä, vauvat vasta söpöjä onkin - kun ei tarvitse enää itse elää sitä vaihetta, voi ns. kuoria kermat päältä ystävien ja lähisukulaisten vauvojen kanssa. Ja kun se ei minunkaan mielestä ole aina mikään itsestäänselvyys, että lapsia vain saadaan, iloitsen jos joku jonka tiedän lasta toivoneen, sellaisen saa! 

Ja muutenkin, tämä ankea maa ja sen ankeuttaja-ihmiset. Yritän kehua kun näen kehumiseen aihetta, ja onnittelen toisia aina kun siihen on aihetta. En enää millään jaksaisi tätä "miks mä sanoisin tolle onnee kun ei tää mun mielestä ole mikään juttu" - shaibaa. 

Minä tulkitsen tuon lapsista puhumisen morkkaamisen niin, että morkkaaja ei ole ollenkaan aidosti kiinnostunut siitä, mikä on sen toisen elämässä tärkeää. Hän haluaisi puhua vain itsestään.

Sitten kun toisella on elämässään jotain tärkeää, mihin ei pysty ”nokittamaan” tai puhumaan päälle omista tärkeämmistä kokemuksistaan, niin suututtaa ”ei tolla ole oikeutta tehdä _minulle_ noin!”. Ihan kuin sen toisen oma elämä olisi henkilökohtainen loukkaus?

Kyllähän etenkin ensimmäisen lapsen syntymään _voi_ liittyä vaihe, jolloin ihmisen kuulumiset ovat lähinnä sitä hänen ajankohtaista isoa asiaansa. Ihan kuten vastarakastunut puhuu uudesta parisuhteestaan, kohta naimisiin menevä voi puhua häistä tai ulkomaille muuttava kertoo siihen liittyvistä järjestelyistä. Ihmisen kuulumiset ovat usein suhteessa hänen ajankäyttöönsä, ja vauvan kanssa on peräti 6-9 kk sellaista aikaa, jolloin vauva voi viedä lähes 24/7 huomion.

Mutta olennainen kysymys on, minkälaiselle aikuiselle ihmiselle tuo on jotenkin ylivoimainen asia?

No kyllä minä olen ollut ihan aidosti iloinen ystävieni puolesta. Olen onnellinen aina, kun kuulen, että jokin heidän haaveistaan toteutuu, kuten ovat toivoneet.

En ole menettänyt ystäviäni heidän lisääntymisensä myötä, vaikka kieltämättä joskus on ärsyttänyt, kun normaali juttelu aikuisten kesken on ollut hankalaa lapsen läsnäolon ja jatkuvien keskeytysten takia. Lapset eivät ole kuitenkaan joka paikassa mukana, ja silloin kun ovat olleet, niitäkin ollut toisaalta mukava nähdä.

-Vela

No, minä ajattelen että vauvauutinen on ihana asia ystävälleni, ja minä olen iloinen että ystäväni on onnellinen.

En ole menettänyt yhtään ystävää kenenkään vauvojen takia. Totta kai lapsen saaminen muuttaa asioita, ja on kausia jolloin ei ehdi nähdä yhtä paljon kuin ennen tai kulkea yhdessä niin kuin ennenkin, mutta ei se haittaa. Jokaisella on elämässään erilaisia vaiheita, ja ne menevät aikanaan ohi. Kun ystävyyttä on ylläpidetty myös erilaisissa elämäntilanteissa, niin tulee taas aika jolloin pystyy pitämään yhteyttä tiiviimmin.

Ystävieni lapset ovat isompia kuin omani, sillä omasta tahdostani lykkäsin lasten saamista melko myöhään, joten ei olla oltu samassa elämänvaiheessa yhtä aikaa. Kaikki on kuitenkin mennyt hyvin, eikä ketään ole syrjitty tai hylätty.

No, minulla onkin fiksut ja mukavat ystävät, jotka osaavat ajatella asioita myös toisten kannalta.

Ystävä kertoi olevansa (toivotusti) raskaana ja sanoin "no niin, toivottavasti kaikki menee hyvin". Todella tarkoitin sitä. Raskaus ja synnytys on täynnä riskejä ja lapsi peruuttamaton vastuu kokonaisesta uudesta ihmisestä.

Vauvan odottaja sai mennä kärttämään ne onnittelunsa muualta sillä minä vaihdoin ystävää siinä vaiheessa. Se yhteydenpito hiipuisi joka tapauksessa kun ei ole yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja ja toisella ajan järkkääminen hankalaa. Yhtään ei ollut ihanaa jos menetti mukavan ystävän. 

En hehkuta, koska ei se niin varmaa ole.

Johan nyt taas. Olen lapseton, mutta tykkään älyttömästi vauvoista ja pikkulapsista ja ihanaahan se on saada pieniä lähipiiriin. Itse taas menetän mielenkiinnon lapsia kohtaan, kun alkavat lähennellä kymmentä vuotta, koen isommat lapset yksinomaan rasittavina. Läheisimmät tietysti pysyvät läheisinä myös silloin.