Miksi jotkut naiset reagoivat vauvauutiseen "Oi ihanaa!"

Onko mitään ihanampaa kuin toivottu vauva? Olen aidosti onnellinen ja innoissani ystäväni puolesta, tottakai! Itselläni ei edes ole lapsia, mutta ei se tarkoita sitä ettenkö ymmärtäisi miten hieno asia elämän lahja on.

Onhan se ihanaa, että joku on päässyt harrastamaan s*ksiä.

Ai, minusta tämä on ihan mielenkiintoinen kysymys. Luulisin että itse tapaan sanoa juuri noin, ja omalla kohdallani kyseessä on vähän opeteltu asia. Minulla on itsellänikin lapsi ja se on ihana ja tekee minut onnelliseksi, mutta en ole mikään yleislapsirakas enkä suunnattoman imeytynyt lapsikuplaan. Tulee juuri noita ajatuksia mieleen että ehditäänkös me sitten nähdä ollenkaan ynnä muuta.

En muuten itsekään positiivisen raskaustestin tehtyäni ollut missään onnen huumassa, vaikka lapsi ihan yritetty olikin. Lähinnä silleen "oho....aha." - ja siitä sitten sulattelemaan konkretisoitunutta ajatusta että kahdesta tulee kolme. Ei itkettänyt, hipsin makkariin vaan sanomaan miehelle että huomenta, oon raskaana. Ja hänkin taisi olla aika lailla että "oho...aha."

Tuo "oi ihanaa" on hyväksyttävä ja helppo reaktio, eikä tarvitse miettiä että miten tämän nyt ilmaisisi. Ja siis toki onkin ihan kiva uutinen kun joku läheinen saa lapsen, ei siinä mitään, mutta ehkä tuo ei multa ihan samalla tavoin sydämestä lähde kuin joillain toisilla onnittelijoilla.

Onnittelut kuuluvat mielestäni hyviin tapoihin, samalla tavalla kuin onnittelut uudesta työpaikasta tai kihlauksesta. Nykyaikana lapset syntyvät pääsääntöisesti toivottuina ja olen vilpittömästi iloinen heidän puolestaan (toki en sentään ihquile asiasta).  Vaikken itse kaipaa lapsia elämääni, niin ymmärrän hyvin että lasten saaminen on toiselle se elämän onnellisin asia. 

Onnittelen tietysti, olisihan se nyt tylyä sanoa jotain negatiivista vaikka niin ajattelisikin. 

Ja voin sen ystävän kannalta olla iloinen, vaikka minun ja ystävän suhde siitä lapsen saamisesta kärsisikin.

Minua ei vähääkään kiinnosta toisten lapset, vaikka itsellänikin on. Eli teeskentelen, koska niin kuuluu tehdä.

Kyllä tuo on minun ihan aito eka reaktio. Lähivuosina olen sanonut sen useita kertoja, kun joku työntekijä kertoo raskaudestaan varovasti minulle. Tiedän, että raskausilmoitus tarkoittaa monenlaista vaikeutta minulle esihenkilönä ja työtiimillemme (sijaisten saaminen vaikeaa), mutta silti olen aidosti iloinen työkavereiden puolesta.

Jos tietää että ovat toivoneet ja yrittäneet pitkään. Ellei tiedä, on parempi veikata niin. Monesti jos ei yhtään hihku-onnittele, saa oudon maineen ja aletaan vihaamaan. Esim työporukoissa, joissa paljon äitejä.

Itsekin vela eikä voisi vähempää kiinnostaa lapset, mutta osaan silti käyttäytyä.

No tietysti on ihanaa jos mulle tärkeä henkilö saa jotain haluamaansa mikä tekee sen onnelliseksi. Nää aha-tyypit on joko trolleja tai sitten niillä taitaa olla aika pienet sosiaaliset piirit. Välillä voi myös feikata jos tietää että asia on toiselle tärkeä, mutta tietty eihän näitä sosiaalisia käytöstapoja voi oppia jos ei ole kenenkään kanssa tekemissä av:n ulkopuolella.

Sitä ajattelee, että sen raskaanaolijan mielestä se on ihanaa, niin sanotaa se sama asia.

No esim. hyvä ystäväni oli pienestä pitäen halunnut äidiksi, ja itsekin sitä hänelle täydestä sydämestäni toivoin, koska tiesin sen olevan hänen suurin unelmansa. Aikanaan raskautuminen ei kuitenkaan ottanut onnistuakseen, mikä oli hänelle todella musertavaa. Kun hän lopulta kertoi olevansa raskaana, hyppäsin tuolilta ylös ja kapsahdin hänen kaulaansa hihkuen, kuinka ihanaa, koska tiesin sen sitä todella hänelle olevan. Tottakai myös hänen prioriteettinsa siitä eteenpäin on ollut omat lapset, joita lopulta sai kaksi. Ei se ystävyyttä ole poissulkenut, vaikka aikaa ja jaksamista onkin vähemmän. Mulla on ystäviä, joita en näe vuosiin, mutta kun nähdään, jatketaan siitä, mihin on jääty, ja ihan on lupa puhua siitä, mikä kenellekin on tärkeää.

Uusi lemmikki pentuna aina ihana, vaikeudet ilmenee myöhemmin. 

Sanoisin, että otan osaa.

Omalla kohdallani tuo on sellainen ulkoa opeteltu, automaattisesti suusta tuleva fraasi, etten vahingossakaan möläytä mitään loukkaavaa.

Miehet sanovat rehelllisemmin "menit sitten hölmöilemään?" tai "no niin, viimeistään nyt pallo jalassa seuraavat 20 vuotta" tms ylevää. Ja kyse siis keskimääräisesti paremmin tienaavasta väestä...

Kuulin juuri viikolla, että viimeinenkin nuoruudenystävistäni on raskaana. Itse en ole pystynyt repaleisen perhetaustan takia edes parisuhteeseen, kun terapiaankin pääsin aivan tarpeettoman myöhään. Kun alkaa olla tosiasia, että itse jää vaille perhettä, ja 'kaikki muut' ovat sen saaneet, niin se surettaa ja aiheuttaa ulkopuolisuudentunnetta. Samaan aikaan - kuten joku muukin täällä totesi - toisen onni ei ole minulta pois.

Hönkäisin siis aloittajan ihmettelyn mukaisesti "Oi ihanaa", koska ystävälleni se on ihanaa. Hän on minulle tärkeä ja toivon hänelle pelkkää hyvää. Se, että asia on minulle vaikea ja surullinen,  ei muuta sitä. Olen aidosti onnellinen jokaisesta hyvästä vanhemmasta ja onnellisesta parisuhteesta muiden puolesta. Kenenkään ei pitäisi joutua kohtaamaan niitä asioita, jotka itse olen kohdannut.

Ystäviä tai parisuhteen toista osapuolta ei omisteta. Ihmiset muuttuvat, ihmissuhteet muuttuvat, ja se on elämää. Joskus tiet erkanevat hetkeksi ja joskus pysyvästi, mutta yksikään ihmissuhde ei ole parantunut siitä, ettei itsekkyyttään pysty sallimaan toisen muutosta tai iloitsemaan hänen puolestaan.

Vierailija kirjoitti:

On kohteliasta sanoa niin. Jos itsellä on lapsia niin usein silloin ystävä on iloinen että kaverikin saa lapsen, se yhdistää. Jos on lapseton niin todennäköisesti ei ole oikeasti iloinen toisen puolesta.

Kyllä minä olen aidosti iloinen, että haikara vie sen paskatykin naapuriin, eikä meille ja saan itse nukkua jatkossakin yöni rauhassa :)

T. vela

No ehkä joku on niin moukka juntti, että näkee kaikki asiat vain itsensä kautta, toisen vauvankin.

Vierailija kirjoitti:

Oi ihanaa kun meidän ystävyys on sitten ohi eikä ainakaan 15 vuoteen voida matkustaa yhdessä eikä käydä viihteellä. Siis niin huippuu!!

Surkeaa, jos ystävyys perustuu vain matkustamiseen ja viihteellä käymiseen. Itse en tee kumpaakaan ystävien kanssa, joten ei ole haitannut, vaikka muksu syntyikin kaveripiiristä ensimmäisenä. Onnittelutkin oli vilpittömiä, ovat aina innolla tulossa muksua katsomaan. (Kysyvät saavatko tulla, aivan niin kuin kieltäisin :D)

Ravintoloissa ei samalla lailla voi koronan takia käydä syömässä, mutta silloin kun voi, niin isi on vahtinut lasta tai lapsi on ollut mukana; kummassakaan ei ongelmaa. En myöskään puhu pelkästään lapsesta, paitsi kysyttäessä kuulumisia (koska ei minulla ole muuta kerrottavaa), vaan kuuntelen ja keskustelen muistakin aiheista.

Ainoa mikä harmittaa on se, että minut tunnutaan jättävän kutsumatta joihinkin tapaamisiin oletuksena, etten kuitenkaan pääsisi, vaikka ei minua mikään estä lähtemästä mukaan. Joko lapsi jää isille hoitoon (viikonloppuna ja illalla), tai lähtee mukaan. On sen verran kiltti ja rauhallinen tapaus, että ainoa rajoite on se, että täytyy päästä rattailla kulkemaan = paikat esteettömiä. Se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koita olla tukehtumatta juomaasi, mutta reagoin vauvauutisiin tuohon tyyliin, koska se on minusta ihan oikeasti ihana uutinen ja olen kovasti ilahtunut toisen puolesta.

Sulla vissiin on itselläsikin lapsia? Voitte sitten yhdessä analysoida ja vertailla niitä kakan koostumuksia.

Tää on ihan kummallinen myytti, että ihmiset, joilla on lapsia, puhuisivat vain lapsistaan. Itselläni on kolme lasta, mutta juttelen ystävien ja yleensäkin ihmisten kanssa ihan muusta. Varsinkaan jotain kakkajuttuja en itse ole koskaan edes kuullut puhuttavan missään muidenkaan äitien kesken. :D