Lue keskustelun säännöt.
Vuoroviikkolasten vanhemmat itsekkäitä?
30.01.2022 |
Olen aina ihmetellyt joitakin vuoroviikkovanhempia, joiden mielestä eroviikko lapsesta on ns. saavutettu etu, eikä siitä tingitä.
Jos toiselle vanhemmalle sattuu jotain tärkeää omalla viikollaan, eikä voisi hoitaa lapsia, niin toinen vanhempi ei ota lapsia (HUOM. omia lapsia) vaan sen hetkisen vuorovanhemman on etsittävä hoitopaikka vaikka kiven alta. Ei ymmärrä, ei.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Mun eksä halusi vuoroviikot välttämättä, vaikkei yhdessäoloaikana pahemmin lapsia hoitanut tai aikaa heidän kanssaan viettänyt.
Hän yritti rajoittaa elämääni tuomalla omilla lastenhoitoviikoillaan lapset luokseni lyhyellä varoitusajalla, mutta vaikka usein jouduin tämän vuoksi tehdä usein vaikeita järjestelyjä ja perua sovittuja menoja, esitin eksälleni aina olevani aivan innoissani, että sain viettää ekstra-aikaa lasteni kanssa. Aika nopeasti sitten loppuivat nämä "pakolliset ja yllättävät menot" eksältäni.
Esitit, eli et siis oikeasti ollut iloinen ekstra-ajasta lastesi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No saavatko ydinperheen vanhemmat riemuita silloin kerran vuodessa, jos pääsevät jonnekin kaksistaan?
Sun mielestä ei ole mitään eroa sillä, oletko "lapsivapaalla" kerran vuodessa vai puolet vuodesta?
Vierailija kirjoitti:
No saavatko ydinperheen vanhemmat riemuita silloin kerran vuodessa, jos pääsevät jonnekin kaksistaan?
Ei. On täysin kohtuutonta heittää lapset viikoksi tai edes viikonlopuksi isovanhemmille. 😉
Kyllä mielestäni tämä osoittaa, että vuoroviikkosysteemi ei sovi, jos lapset ovat pieniä. Isojen lasten kanssahan ei ole mitään ongelmaa, jos tuleekin yllättäviä menoja lapsiviikolla, kun he pärjäävät kuitenkin ilman lapsenvahtia esim. vanhemman harrastuksen tai työvuoron ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No saavatko ydinperheen vanhemmat riemuita silloin kerran vuodessa, jos pääsevät jonnekin kaksistaan?
Sun mielestä ei ole mitään eroa sillä, oletko "lapsivapaalla" kerran vuodessa vai puolet vuodesta?
Ei se puoli vuotta lapsivapaata ole mitään riemua ja jännää tekemistä koko ajan. Yhtälailla sillä eroperheen vanhemmalla voi olla kerran vuodessa sovittu meno, lomamatka kaverin (tai uuden miehen, hui, mikä kirosana!) kanssa ja kyllä sekin harmittaa jos se peruuntuu. Mutta pitäisi vaan aina ja joka tilanteessa olla iloinen, kun saa ekstra-aikaa lapsen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu, että monessa perheessä ei niinkään ajatella lapsen parasta vaan vanhemmat taistelevat omista vapaistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No saavatko ydinperheen vanhemmat riemuita silloin kerran vuodessa, jos pääsevät jonnekin kaksistaan?
Sun mielestä ei ole mitään eroa sillä, oletko "lapsivapaalla" kerran vuodessa vai puolet vuodesta?
Ei se puoli vuotta lapsivapaata ole mitään riemua ja jännää tekemistä koko ajan. Yhtälailla sillä eroperheen vanhemmalla voi olla kerran vuodessa sovittu meno, lomamatka kaverin (tai uuden miehen, hui, mikä kirosana!) kanssa ja kyllä sekin harmittaa jos se peruuntuu. Mutta pitäisi vaan aina ja joka tilanteessa olla iloinen, kun saa ekstra-aikaa lapsen kanssa?
Totta kai harmittaa, mutta sellaista se on, kun on tehnyt lapsia. Saattavat ne menot peruuntua senkin takia, että lapsi sairastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos sillä toisellakin vanhemmalla on silloin jotain tärkeää? Ne tärkeät jutut yleensä sovitaan niille lapsettomille viikoille.
Meillä ei ole vuoroviikkoja, vaan joka toinen viikonloppu, plus arki-iltoja sovittu määrä.
Mutta niin. Kun pyörität sillä omalla lapsiajalla arkipaletin täysin yksin +teet täysipäiväistä työtä, hoidat harrastekuskaamiset jne.
Niin kyllä sitä myös odottaa niitä päiviä, jolloin on sitten aikaa ladata akkujaan, levätä, käydä lenkillä, tavata ystäviä jne jne.
Ei millään tavalla vähennä rakkautta lastani kohtaan, että haluan pitää huolta myös itsestäni.
Silloin jaksaa olla myös parempi vanhempikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun eksä halusi vuoroviikot välttämättä, vaikkei yhdessäoloaikana pahemmin lapsia hoitanut tai aikaa heidän kanssaan viettänyt.
Hän yritti rajoittaa elämääni tuomalla omilla lastenhoitoviikoillaan lapset luokseni lyhyellä varoitusajalla, mutta vaikka usein jouduin tämän vuoksi tehdä usein vaikeita järjestelyjä ja perua sovittuja menoja, esitin eksälleni aina olevani aivan innoissani, että sain viettää ekstra-aikaa lasteni kanssa. Aika nopeasti sitten loppuivat nämä "pakolliset ja yllättävät menot" eksältäni.
Esitit, eli et siis oikeasti ollut iloinen ekstra-ajasta lastesi kanssa?
Suoranaisesti en ilahtunut siitä, että minun piti siirrellä tärkeitä työtapaamisia ja muita sovittuja menoja lyhyellä varoitusajalla. Katsos tällainen aiheuttaa näille ihmisille pettymyksiä sekä vaikeuttaa heidän aikataulujaan (kun moni työtapaaminenkin on eronneen vanhemman kanssa, joilla on taas omat aikatauluhaasteensa). Myöskin ärsytti eksän halu tahallisesti vaikeuttaa ja kontrolloida mustasukkaisesti elämääni.
Mutta tulkitse toki niin, etten halunnut viettää ekstra-aikaa lasteni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No saavatko ydinperheen vanhemmat riemuita silloin kerran vuodessa, jos pääsevät jonnekin kaksistaan?
Sun mielestä ei ole mitään eroa sillä, oletko "lapsivapaalla" kerran vuodessa vai puolet vuodesta?
Ei se puoli vuotta lapsivapaata ole mitään riemua ja jännää tekemistä koko ajan. Yhtälailla sillä eroperheen vanhemmalla voi olla kerran vuodessa sovittu meno, lomamatka kaverin (tai uuden miehen, hui, mikä kirosana!) kanssa ja kyllä sekin harmittaa jos se peruuntuu. Mutta pitäisi vaan aina ja joka tilanteessa olla iloinen, kun saa ekstra-aikaa lapsen kanssa?
Totta kai harmittaa, mutta sellaista se on, kun on tehnyt lapsia. Saattavat ne menot peruuntua senkin takia, että lapsi sairastuu.
Lapsen sairastuminen ydinperhessä sama juttu, kuin eroperheessä toinen vanhempi palauttaa lapsen ennen aikojaan koska "pakko päästä harrastukseen"?
Koittakaa ymmärtää se, että jotkut erovanhemmat voivat yrittää pelata ja kontrolloida tuolla, että pidetään se ex koko ajan varuillaan niin, ettei uskalla sopia mitään omia menoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos sillä toisellakin vanhemmalla on silloin jotain tärkeää? Ne tärkeät jutut yleensä sovitaan niille lapsettomille viikoille.
Meillä ei ole vuoroviikkoja, vaan joka toinen viikonloppu, plus arki-iltoja sovittu määrä.
Mutta niin. Kun pyörität sillä omalla lapsiajalla arkipaletin täysin yksin +teet täysipäiväistä työtä, hoidat harrastekuskaamiset jne.
Niin kyllä sitä myös odottaa niitä päiviä, jolloin on sitten aikaa ladata akkujaan, levätä, käydä lenkillä, tavata ystäviä jne jne.
Ei millään tavalla vähennä rakkautta lastani kohtaan, että haluan pitää huolta myös itsestäni.
Silloin jaksaa olla myös parempi vanhempikin.
Yksinhuoltajajilla ja myös useissa perheissä tämä sama ruljanssi jää toiselle vanhemmalle. Sen jälkeen lasta ei viedä viikoksi pois, että pääsee lepäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No saavatko ydinperheen vanhemmat riemuita silloin kerran vuodessa, jos pääsevät jonnekin kaksistaan?
Sun mielestä ei ole mitään eroa sillä, oletko "lapsivapaalla" kerran vuodessa vai puolet vuodesta?
Ei se puoli vuotta lapsivapaata ole mitään riemua ja jännää tekemistä koko ajan. Yhtälailla sillä eroperheen vanhemmalla voi olla kerran vuodessa sovittu meno, lomamatka kaverin (tai uuden miehen, hui, mikä kirosana!) kanssa ja kyllä sekin harmittaa jos se peruuntuu. Mutta pitäisi vaan aina ja joka tilanteessa olla iloinen, kun saa ekstra-aikaa lapsen kanssa?
Totta kai harmittaa, mutta sellaista se on, kun on tehnyt lapsia. Saattavat ne menot peruuntua senkin takia, että lapsi sairastuu.
Että sellaista se vaan on, että exän spontaani ryyppyreissu tulisi asettaa kaikkien omien sovittujen menojen edelle :D?
No ei tosiaankaan tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos sillä toisellakin vanhemmalla on silloin jotain tärkeää? Ne tärkeät jutut yleensä sovitaan niille lapsettomille viikoille.
Meillä ei ole vuoroviikkoja, vaan joka toinen viikonloppu, plus arki-iltoja sovittu määrä.
Mutta niin. Kun pyörität sillä omalla lapsiajalla arkipaletin täysin yksin +teet täysipäiväistä työtä, hoidat harrastekuskaamiset jne.
Niin kyllä sitä myös odottaa niitä päiviä, jolloin on sitten aikaa ladata akkujaan, levätä, käydä lenkillä, tavata ystäviä jne jne.
Ei millään tavalla vähennä rakkautta lastani kohtaan, että haluan pitää huolta myös itsestäni.
Silloin jaksaa olla myös parempi vanhempikin.Yksinhuoltajajilla ja myös useissa perheissä tämä sama ruljanssi jää toiselle vanhemmalle. Sen jälkeen lasta ei viedä viikoksi pois, että pääsee lepäämään.
Ja miten tämä liittyi asiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas olen törmännyt siihen, että eksän perhemenot on vaan niin paljon tärkeämpiä, kuin mun aika yhdessä lapsen kanssa vietetty aika. Niillä saattaa olla sukujuhla mun lapsiviikonloppuna ja eksä ei vaan tahdo ymmärtää, että vaikka me ei muksun kanssa tehtäisi muuta kuin istuttaisi sohvalla TV:tä katsellen niin se aika on yhtä arvokasta kuin, niiden hienot juhlat.
Tottakai annan lapsen mennä ja vaihdetaan viikonloppuja, jos on lapselle hieno kokemus kuten matka tulossa, mutta olen huomannut, että asenne on se, että mun aika itsessään ei ole arvokasta vaan kaikenlainen pönöttäminen.
M44
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No saavatko ydinperheen vanhemmat riemuita silloin kerran vuodessa, jos pääsevät jonnekin kaksistaan?
Sun mielestä ei ole mitään eroa sillä, oletko "lapsivapaalla" kerran vuodessa vai puolet vuodesta?
Ei se puoli vuotta lapsivapaata ole mitään riemua ja jännää tekemistä koko ajan. Yhtälailla sillä eroperheen vanhemmalla voi olla kerran vuodessa sovittu meno, lomamatka kaverin (tai uuden miehen, hui, mikä kirosana!) kanssa ja kyllä sekin harmittaa jos se peruuntuu. Mutta pitäisi vaan aina ja joka tilanteessa olla iloinen, kun saa ekstra-aikaa lapsen kanssa?
Totta kai harmittaa, mutta sellaista se on, kun on tehnyt lapsia. Saattavat ne menot peruuntua senkin takia, että lapsi sairastuu.
Lapsen sairastuminen ydinperhessä sama juttu, kuin eroperheessä toinen vanhempi palauttaa lapsen ennen aikojaan koska "pakko päästä harrastukseen"?
Koittakaa ymmärtää se, että jotkut erovanhemmat voivat yrittää pelata ja kontrolloida tuolla, että pidetään se ex koko ajan varuillaan niin, ettei uskalla sopia mitään omia menoja.
Ai, eikö eroperheiden lapset sairastu koskaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos sillä toisellakin vanhemmalla on silloin jotain tärkeää? Ne tärkeät jutut yleensä sovitaan niille lapsettomille viikoille.
Meillä ei ole vuoroviikkoja, vaan joka toinen viikonloppu, plus arki-iltoja sovittu määrä.
Mutta niin. Kun pyörität sillä omalla lapsiajalla arkipaletin täysin yksin +teet täysipäiväistä työtä, hoidat harrastekuskaamiset jne.
Niin kyllä sitä myös odottaa niitä päiviä, jolloin on sitten aikaa ladata akkujaan, levätä, käydä lenkillä, tavata ystäviä jne jne.
Ei millään tavalla vähennä rakkautta lastani kohtaan, että haluan pitää huolta myös itsestäni.
Silloin jaksaa olla myös parempi vanhempikin.Yksinhuoltajajilla ja myös useissa perheissä tämä sama ruljanssi jää toiselle vanhemmalle. Sen jälkeen lasta ei viedä viikoksi pois, että pääsee lepäämään.
Yksinhuoltaja voi itse säätää lastensa harrastusmäärän sellaiseksi, että sen jaksaa hoitaa yksin joka viikko. Samoin, jos toinen kotona asuva on esim. reissutöissä. Vuoroviikkovanhemmat taasen sovittavat lasten arjen sen mukaan, että jaksavat sen yksin hoitaa joka toinen viikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No saavatko ydinperheen vanhemmat riemuita silloin kerran vuodessa, jos pääsevät jonnekin kaksistaan?
Sun mielestä ei ole mitään eroa sillä, oletko "lapsivapaalla" kerran vuodessa vai puolet vuodesta?
Ei se puoli vuotta lapsivapaata ole mitään riemua ja jännää tekemistä koko ajan. Yhtälailla sillä eroperheen vanhemmalla voi olla kerran vuodessa sovittu meno, lomamatka kaverin (tai uuden miehen, hui, mikä kirosana!) kanssa ja kyllä sekin harmittaa jos se peruuntuu. Mutta pitäisi vaan aina ja joka tilanteessa olla iloinen, kun saa ekstra-aikaa lapsen kanssa?
Totta kai harmittaa, mutta sellaista se on, kun on tehnyt lapsia. Saattavat ne menot peruuntua senkin takia, että lapsi sairastuu.
Että sellaista se vaan on, että exän spontaani ryyppyreissu tulisi asettaa kaikkien omien sovittujen menojen edelle :D?
No ei tosiaankaan tarvitse.
No itse asiassa tarvitsee, jos sinä olet lähivanhempi. Lähivanhempi on loppujen lopuksi aina vastuussa lapsesta, vaikka paperilla olisi etävanhemman lapsiviikko/-viikonloppu. Se olet lain silmissä sinä, joka jätät lapsen heitteille, jos viet tämän sovitusti etävanhemmalle ja lähdet omille menoillesi, vaikka etä ei olisi kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No saavatko ydinperheen vanhemmat riemuita silloin kerran vuodessa, jos pääsevät jonnekin kaksistaan?
Sun mielestä ei ole mitään eroa sillä, oletko "lapsivapaalla" kerran vuodessa vai puolet vuodesta?
Ei se puoli vuotta lapsivapaata ole mitään riemua ja jännää tekemistä koko ajan. Yhtälailla sillä eroperheen vanhemmalla voi olla kerran vuodessa sovittu meno, lomamatka kaverin (tai uuden miehen, hui, mikä kirosana!) kanssa ja kyllä sekin harmittaa jos se peruuntuu. Mutta pitäisi vaan aina ja joka tilanteessa olla iloinen, kun saa ekstra-aikaa lapsen kanssa?
Totta kai harmittaa, mutta sellaista se on, kun on tehnyt lapsia. Saattavat ne menot peruuntua senkin takia, että lapsi sairastuu.
Lapsen sairastuminen ydinperhessä sama juttu, kuin eroperheessä toinen vanhempi palauttaa lapsen ennen aikojaan koska "pakko päästä harrastukseen"?
Koittakaa ymmärtää se, että jotkut erovanhemmat voivat yrittää pelata ja kontrolloida tuolla, että pidetään se ex koko ajan varuillaan niin, ettei uskalla sopia mitään omia menoja.
Ai, eikö eroperheiden lapset sairastu koskaan?
...niin?
Jos lapsi sairastuu ollessaan minulla, hän sairastaa minulla. Mitään menoja minulta ei silloin peruunnu, koska enhän tietenkään sovi mitään omia menoja muutenkaan ajalle, jolloin lapsi on minulla.
En nyt tiedä, mihin tämä liittyi.
Meillä oli aikanaan vuoroviikko. Muutettiin aikatauluja vain työmatkojen ja lomamatkojen vuoksi.
Minusta on päivänselvää, että hoitaja etsitään omalla viikolla. Ei sen takia, etten olisi voinut omia lapsia ottaa, vaan sopimuksen takia. Sovitusta pidetään kiinni, ellei nyt aivan mahdotonta estettä tule. Ja On minullakin sovitut menot silloin, kun lapset ovat poissa.
Sitten on näitä ihmisiä, joiden elämä on kaaosta ja yrittävät pomputtaa eksäänsäkin oman mielenvaihtelun mukaan. Ja itkevät, kun eksä ei pompi.
Entä jos sillä toisellakin vanhemmalla on silloin jotain tärkeää? Ne tärkeät jutut yleensä sovitaan niille lapsettomille viikoille.