Lue keskustelun säännöt.
Vuoroviikkolasten vanhemmat itsekkäitä?
30.01.2022 |
Olen aina ihmetellyt joitakin vuoroviikkovanhempia, joiden mielestä eroviikko lapsesta on ns. saavutettu etu, eikä siitä tingitä.
Jos toiselle vanhemmalle sattuu jotain tärkeää omalla viikollaan, eikä voisi hoitaa lapsia, niin toinen vanhempi ei ota lapsia (HUOM. omia lapsia) vaan sen hetkisen vuorovanhemman on etsittävä hoitopaikka vaikka kiven alta. Ei ymmärrä, ei.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos etävanhempi ei halua tavata lastaan?
Joskus tilanne voi olla myös se, että vanhempi ei ole halukas tapaamaan lastaan. Vanhempi ei välttämättä pidä lapseen yhteyttä lainkaan tai jättää käyttämättä vahvistetun tapaamisoikeuden. Vanhempaa ei voi pakottaa lapsen tapaamiseen esimerkiksi sakon uhalla. Tällainen menettely ei olisi lapsen edun mukaista.
Yhteishuoltajuus ei tarkoita lasten vuoroviikkoasumista.
Mutta jos vanhemmat ovat sopineet lasten vuoroviikkoasumisesta, niin lapsivapailla viikoilla ei toisen vanhemman tarvitse olla koko ajan hälytysvalmiudessa, jos toinen vanhempi keksiikin itselle menoja omalla hoitoviikollaan. Se on kiusantekoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No saavatko ydinperheen vanhemmat riemuita silloin kerran vuodessa, jos pääsevät jonnekin kaksistaan?
Sun mielestä ei ole mitään eroa sillä, oletko "lapsivapaalla" kerran vuodessa vai puolet vuodesta?
Ei se puoli vuotta lapsivapaata ole mitään riemua ja jännää tekemistä koko ajan. Yhtälailla sillä eroperheen vanhemmalla voi olla kerran vuodessa sovittu meno, lomamatka kaverin (tai uuden miehen, hui, mikä kirosana!) kanssa ja kyllä sekin harmittaa jos se peruuntuu. Mutta pitäisi vaan aina ja joka tilanteessa olla iloinen, kun saa ekstra-aikaa lapsen kanssa?
Totta kai harmittaa, mutta sellaista se on, kun on tehnyt lapsia. Saattavat ne menot peruuntua senkin takia, että lapsi sairastuu.
Että sellaista se vaan on, että exän spontaani ryyppyreissu tulisi asettaa kaikkien omien sovittujen menojen edelle :D?
No ei tosiaankaan tarvitse.
No itse asiassa tarvitsee, jos sinä olet lähivanhempi. Lähivanhempi on loppujen lopuksi aina vastuussa lapsesta, vaikka paperilla olisi etävanhemman lapsiviikko/-viikonloppu. Se olet lain silmissä sinä, joka jätät lapsen heitteille, jos viet tämän sovitusti etävanhemmalle ja lähdet omille menoillesi, vaikka etä ei olisi kotona.
Tietenkään pientä lasta ei jätetä tyhjään asuntoon, jos toinen huoltaja ei olekaan paikalla. Ihan koskee kyllä etävanhempaakin.
Niin, mutta lähivanhempi on silti aina lain mukaan vastuussa lapsesta silloinkin, jos etävanhempi päättää, että nyt ei lastenhoito nappaa, vaikka paperilla olisi hänen viikkonsa.
Tätä ei moni lähivanhempi ymmärrä tai tiedä.
Mutta silloinkin etän pitää pystyä ne lapset fyysisesti toimittamaan lähivanhemmalle ja kertoa, ettei hoida nyt lapsia. Jos lähivanhemmalla on puhelin kiinni/äänettömällä eikä hän ole kotona, etävanhempi on vastuussa lapsista. Ja sillä lähivanhemmalla ei tosiaankaan ole velvollisuutta aina päivystää kotona tai pitää puhelintaan auki.
Itse olen toisinaan lapsivapaalla viikonloppuna töissä.
Eli minunko olisi siltä seisomalta lähdettävä töistä ja mahdollisesti irtisanottava itseni, jos toinen päättää että nyt päästävä harrastukseen ja tuo lapsen minulle ennen aikojaan?
Jos olet lähivanhempi, niin olet tietyllä tavalla aina "kiinnitettynä" lapseesi, kuten ydinperheen vanhemmatkin. Lapsen etua ja mielipidettä on kuultava, ja lapsi saattaa halutakin kesken viikon lähivanhemmalle, tai teini saattaa kieltäytyä kokonaan menemästä toiselle vanhemmalleen. Eikä lasta voi pakottaa, vaikka lähivanhemmalla olisi suunniteltuja menoja.
Tässä onkin sitten iso epäkohta, jos yhteishuoltajuudessa toisella on käytännössä yksinhuoltajan vastuu, toisella taas oikeuksia muttei lainkaan vastuuta.
Itse vertaisin ydinperheen tilannetta niin, että tulisiko vuorotyötä tekevän vanhemman palata töistään kotiin heti, jos lapsi ilmoittaa ettei halua olla kotona toisen vanhemman kanssa?
Jatkan kommenttiani, että koko yhteishuoltajuus olisi kyllä ihan turhaa, jos tosiaan näin on, ettei etävanhemmalla ole huoltajuudesta huolimatta mitään vastuuta lapsestaan.
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy ihan ihmetellä, miten vähän ihmiset todella tietävät oikeuksistaan. Jos lähivanhemmalle ei ole selvinnyt heti alussa, että hän on se vastuussa oleva vanhempi, niin ihmetellä täytyy. Etävanhemman ei halutessaan tarvitse noudattaa mitään lasten tapaamisia, ei edes vahvistettuja tapaamisia. Lähivanhempi vastaa lapsesta.
Tämän takia vain tyhmä vuoroviikkolähivanhempi vahvistaa mitään tapaamissopimuksia. On äärimmäisen typerää tehdä sopimus, jolla sanktioi itsensä sakon uhalla sopimuksen noudattamiseen toisen voidessa kusta sopimuksen päälle.
Jännä miten ihmeellisiä perheitä ap tuntee. Mun tuntemissa eroperheissä asuminen sekä vanhemmuus ihan oikeasti jaetaan. Tarkoittaa, että eks-puolisolle tarjotaan mahdollisuuksien mukaan vapaus suunnitella menojaan ennalta sovitun mukaisesti, ja toisaalta oikeassa hätätilanteessa kaikki joustaa. Siis lapsen (tai vanhemmankin) sairastaessa kukaan ei vaadi periaatteesta siirtoa.
Kannattaa muistaa sekin, että etenkin tietyntyyppisille lapsille nimenomaan se aikatauluissa ja rutiineissa pysyminen on tosi tärkeää. Vuoroasuminen voi vielä sopia kun kodit on lähekkäin ja riittävän samanlaiset olot molemmissa, mutta ei lapsetkaan nauti pomppimisesta sinne tänne, ennakoitavuus on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos etävanhempi ei halua tavata lastaan?
Joskus tilanne voi olla myös se, että vanhempi ei ole halukas tapaamaan lastaan. Vanhempi ei välttämättä pidä lapseen yhteyttä lainkaan tai jättää käyttämättä vahvistetun tapaamisoikeuden. Vanhempaa ei voi pakottaa lapsen tapaamiseen esimerkiksi sakon uhalla. Tällainen menettely ei olisi lapsen edun mukaista.
Yhteishuoltajuus ei tarkoita lasten vuoroviikkoasumista.
Mutta jos vanhemmat ovat sopineet lasten vuoroviikkoasumisesta, niin lapsivapailla viikoilla ei toisen vanhemman tarvitse olla koko ajan hälytysvalmiudessa, jos toinen vanhempi keksiikin itselle menoja omalla hoitoviikollaan. Se on kiusantekoa.
Kiusantekoa kyllä, mutta asialle et voi mitään, jos sattuu moinen huntalo etävanhemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy ihan ihmetellä, miten vähän ihmiset todella tietävät oikeuksistaan. Jos lähivanhemmalle ei ole selvinnyt heti alussa, että hän on se vastuussa oleva vanhempi, niin ihmetellä täytyy. Etävanhemman ei halutessaan tarvitse noudattaa mitään lasten tapaamisia, ei edes vahvistettuja tapaamisia. Lähivanhempi vastaa lapsesta.
No, minä naiivi ihminen tosiaan oletan yhteishuoltajuuden tarkoittavan sitä, että molemmat ovat yhtälailla vastuussa lapsesta kuten vielä yhdessäollessaankin.
Pistää miettimään, että onko järkeä sitten edes lähteä yhteishuoltajuuteen.
Vuoroasumisesta kirjoitetaan taas "itsekkäiden vanhempien" syyllisyytenä. Eli kun lasten isä vaati aikanaan poikiaan vuoro-asumiseen ja minä suostuin, oltiinko kauheita vanhempia?
Vai taitaako mennä sittenkin niin, että kauhistelujoiden mielessä elää klassinen Huono Äiti legenda, jossa äidit pakottavat lapsensa isien kyvyttömiin käsiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tuossa joustamattomuudessa ole kyse siitä että:
noudatetaan pilkulleen sopimusta joka on tehty
ja se voi johtua siitä että ollaan exään huonoissa väleissä tms
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten ihmeellisiä perheitä ap tuntee. Mun tuntemissa eroperheissä asuminen sekä vanhemmuus ihan oikeasti jaetaan. Tarkoittaa, että eks-puolisolle tarjotaan mahdollisuuksien mukaan vapaus suunnitella menojaan ennalta sovitun mukaisesti, ja toisaalta oikeassa hätätilanteessa kaikki joustaa. Siis lapsen (tai vanhemmankin) sairastaessa kukaan ei vaadi periaatteesta siirtoa.
Kannattaa muistaa sekin, että etenkin tietyntyyppisille lapsille nimenomaan se aikatauluissa ja rutiineissa pysyminen on tosi tärkeää. Vuoroasuminen voi vielä sopia kun kodit on lähekkäin ja riittävän samanlaiset olot molemmissa, mutta ei lapsetkaan nauti pomppimisesta sinne tänne, ennakoitavuus on tärkeää.
Just just, sinun empiirisen otannan mukaan maailma makaa. Täysin holtittomia etä- ja lähivanhempia on paljon. Lastensuojelu- ja sijoitustapaukset lisääntyvät hurjaa vauhtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tällaisia eroperheitä oikeasti niin paljon, että ei saada sovituksi asioita niin kuin aikuiset? Vai onko tämä vaan av-palstan mutuilua?
Tietysti eron alussa haetaan sopivia uomia, miten järjestelyt saadaan tehtyä, mutta kyllä mun mielestä keskimäärin suomalaiset osaavat kyllä hoitaa asiat fiksusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy ihan ihmetellä, miten vähän ihmiset todella tietävät oikeuksistaan. Jos lähivanhemmalle ei ole selvinnyt heti alussa, että hän on se vastuussa oleva vanhempi, niin ihmetellä täytyy. Etävanhemman ei halutessaan tarvitse noudattaa mitään lasten tapaamisia, ei edes vahvistettuja tapaamisia. Lähivanhempi vastaa lapsesta.
No, minä naiivi ihminen tosiaan oletan yhteishuoltajuuden tarkoittavan sitä, että molemmat ovat yhtälailla vastuussa lapsesta kuten vielä yhdessäollessaankin.
Pistää miettimään, että onko järkeä sitten edes lähteä yhteishuoltajuuteen.
Yksinhuoltajuuden saa lähinnä silloin, jos eksä on vankilassa istuva väkivaltainen narkki, joka ei halua tavata lastaan. Joten turha sinun tätäkään asiaa on pohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten ihmeellisiä perheitä ap tuntee. Mun tuntemissa eroperheissä asuminen sekä vanhemmuus ihan oikeasti jaetaan. Tarkoittaa, että eks-puolisolle tarjotaan mahdollisuuksien mukaan vapaus suunnitella menojaan ennalta sovitun mukaisesti, ja toisaalta oikeassa hätätilanteessa kaikki joustaa. Siis lapsen (tai vanhemmankin) sairastaessa kukaan ei vaadi periaatteesta siirtoa.
Kannattaa muistaa sekin, että etenkin tietyntyyppisille lapsille nimenomaan se aikatauluissa ja rutiineissa pysyminen on tosi tärkeää. Vuoroasuminen voi vielä sopia kun kodit on lähekkäin ja riittävän samanlaiset olot molemmissa, mutta ei lapsetkaan nauti pomppimisesta sinne tänne, ennakoitavuus on tärkeää.
Just just, sinun empiirisen otannan mukaan maailma makaa. Täysin holtittomia etä- ja lähivanhempia on paljon. Lastensuojelu- ja sijoitustapaukset lisääntyvät hurjaa vauhtia.
No miten ap:n otanta on sen realistisempi?
Vierailija kirjoitti:
Onko tällaisia eroperheitä oikeasti niin paljon, että ei saada sovituksi asioita niin kuin aikuiset? Vai onko tämä vaan av-palstan mutuilua?
Tietysti eron alussa haetaan sopivia uomia, miten järjestelyt saadaan tehtyä, mutta kyllä mun mielestä keskimäärin suomalaiset osaavat kyllä hoitaa asiat fiksusti.
Harvoilla ensimmäisen erovuoden jälkeen asiat ovat kovin monimutkaisia. Ainakin mun eksä lopetti yllätyspalautukset melko lyhyeen, kun en niistä provosoitunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy ihan ihmetellä, miten vähän ihmiset todella tietävät oikeuksistaan. Jos lähivanhemmalle ei ole selvinnyt heti alussa, että hän on se vastuussa oleva vanhempi, niin ihmetellä täytyy. Etävanhemman ei halutessaan tarvitse noudattaa mitään lasten tapaamisia, ei edes vahvistettuja tapaamisia. Lähivanhempi vastaa lapsesta.
No, minä naiivi ihminen tosiaan oletan yhteishuoltajuuden tarkoittavan sitä, että molemmat ovat yhtälailla vastuussa lapsesta kuten vielä yhdessäollessaankin.
Pistää miettimään, että onko järkeä sitten edes lähteä yhteishuoltajuuteen.
Onko sekään oikein, että sinä lähivanhempana saat lapsilisät yksinhuoltajakorotuksineen, elatusmaksut ym. vaikka lapset ovat tasan yhtä paljon molempien luona ja molemmat vanhemmat tekevät hankintoja lapsille? Ainoastaan sinut huomioidaan asumistuessakin, vaikka lapset tarvitsevat yhtä paljon tilaa molemmissa kodeissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy ihan ihmetellä, miten vähän ihmiset todella tietävät oikeuksistaan. Jos lähivanhemmalle ei ole selvinnyt heti alussa, että hän on se vastuussa oleva vanhempi, niin ihmetellä täytyy. Etävanhemman ei halutessaan tarvitse noudattaa mitään lasten tapaamisia, ei edes vahvistettuja tapaamisia. Lähivanhempi vastaa lapsesta.
No, minä naiivi ihminen tosiaan oletan yhteishuoltajuuden tarkoittavan sitä, että molemmat ovat yhtälailla vastuussa lapsesta kuten vielä yhdessäollessaankin.
Pistää miettimään, että onko järkeä sitten edes lähteä yhteishuoltajuuteen.
Yksinhuoltajuuden saa lähinnä silloin, jos eksä on vankilassa istuva väkivaltainen narkki, joka ei halua tavata lastaan. Joten turha sinun tätäkään asiaa on pohtia.
Entäs tilanne, jossa nyt sitten kieltäytyisi ottamaan lastaan omilla sovituilla ajoillaan, ja käyttäisi yhteishuoltajuutta lähinnä exän pompotteluun ja kontrollointiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy ihan ihmetellä, miten vähän ihmiset todella tietävät oikeuksistaan. Jos lähivanhemmalle ei ole selvinnyt heti alussa, että hän on se vastuussa oleva vanhempi, niin ihmetellä täytyy. Etävanhemman ei halutessaan tarvitse noudattaa mitään lasten tapaamisia, ei edes vahvistettuja tapaamisia. Lähivanhempi vastaa lapsesta.
No, minä naiivi ihminen tosiaan oletan yhteishuoltajuuden tarkoittavan sitä, että molemmat ovat yhtälailla vastuussa lapsesta kuten vielä yhdessäollessaankin.
Pistää miettimään, että onko järkeä sitten edes lähteä yhteishuoltajuuteen.
Yksinhuoltajuuden saa lähinnä silloin, jos eksä on vankilassa istuva väkivaltainen narkki, joka ei halua tavata lastaan. Joten turha sinun tätäkään asiaa on pohtia.
Entäs tilanne, jossa nyt sitten kieltäytyisi ottamaan lastaan omilla sovituilla ajoillaan, ja käyttäisi yhteishuoltajuutta lähinnä exän pompotteluun ja kontrollointiin?
Sille ei käytännössä voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy ihan ihmetellä, miten vähän ihmiset todella tietävät oikeuksistaan. Jos lähivanhemmalle ei ole selvinnyt heti alussa, että hän on se vastuussa oleva vanhempi, niin ihmetellä täytyy. Etävanhemman ei halutessaan tarvitse noudattaa mitään lasten tapaamisia, ei edes vahvistettuja tapaamisia. Lähivanhempi vastaa lapsesta.
No, minä naiivi ihminen tosiaan oletan yhteishuoltajuuden tarkoittavan sitä, että molemmat ovat yhtälailla vastuussa lapsesta kuten vielä yhdessäollessaankin.
Pistää miettimään, että onko järkeä sitten edes lähteä yhteishuoltajuuteen.
Onko sekään oikein, että sinä lähivanhempana saat lapsilisät yksinhuoltajakorotuksineen, elatusmaksut ym. vaikka lapset ovat tasan yhtä paljon molempien luona ja molemmat vanhemmat tekevät hankintoja lapsille? Ainoastaan sinut huomioidaan asumistuessakin, vaikka lapset tarvitsevat yhtä paljon tilaa molemmissa kodeissa.
No sille lähivanhemmalle ne päiväkotimaksut yms. lasten laskutkin aina tulevat. Työssäkäyvä lähivanhempi harvoin mitään asumistukea saa, eikä elatusmaksujakaan vuoroviikkovanhemmuudessa yleensä makseta, toki poikkeuksia on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy ihan ihmetellä, miten vähän ihmiset todella tietävät oikeuksistaan. Jos lähivanhemmalle ei ole selvinnyt heti alussa, että hän on se vastuussa oleva vanhempi, niin ihmetellä täytyy. Etävanhemman ei halutessaan tarvitse noudattaa mitään lasten tapaamisia, ei edes vahvistettuja tapaamisia. Lähivanhempi vastaa lapsesta.
No, minä naiivi ihminen tosiaan oletan yhteishuoltajuuden tarkoittavan sitä, että molemmat ovat yhtälailla vastuussa lapsesta kuten vielä yhdessäollessaankin.
Pistää miettimään, että onko järkeä sitten edes lähteä yhteishuoltajuuteen.
Onko sekään oikein, että sinä lähivanhempana saat lapsilisät yksinhuoltajakorotuksineen, elatusmaksut ym. vaikka lapset ovat tasan yhtä paljon molempien luona ja molemmat vanhemmat tekevät hankintoja lapsille? Ainoastaan sinut huomioidaan asumistuessakin, vaikka lapset tarvitsevat yhtä paljon tilaa molemmissa kodeissa.
No sille lähivanhemmalle ne päiväkotimaksut yms. lasten laskutkin aina tulevat. Työssäkäyvä lähivanhempi harvoin mitään asumistukea saa, eikä elatusmaksujakaan vuoroviikkovanhemmuudessa yleensä makseta, toki poikkeuksia on.
Elatusmaksuja todellakin maksetaan. Mistä ihmeestä olet saanut käsityksen, ettei yleensä makseta?
M
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy ihan ihmetellä, miten vähän ihmiset todella tietävät oikeuksistaan. Jos lähivanhemmalle ei ole selvinnyt heti alussa, että hän on se vastuussa oleva vanhempi, niin ihmetellä täytyy. Etävanhemman ei halutessaan tarvitse noudattaa mitään lasten tapaamisia, ei edes vahvistettuja tapaamisia. Lähivanhempi vastaa lapsesta.
No, minä naiivi ihminen tosiaan oletan yhteishuoltajuuden tarkoittavan sitä, että molemmat ovat yhtälailla vastuussa lapsesta kuten vielä yhdessäollessaankin.
Pistää miettimään, että onko järkeä sitten edes lähteä yhteishuoltajuuteen.
Onko sekään oikein, että sinä lähivanhempana saat lapsilisät yksinhuoltajakorotuksineen, elatusmaksut ym. vaikka lapset ovat tasan yhtä paljon molempien luona ja molemmat vanhemmat tekevät hankintoja lapsille? Ainoastaan sinut huomioidaan asumistuessakin, vaikka lapset tarvitsevat yhtä paljon tilaa molemmissa kodeissa.
No itse lähivanhempana en saa asumistukea tulojen takia. Lapsilisän korotuksella saan.
Elatusmaksu on säädetty sen mukaan, paljonko lapsi on toisella vanhemmallaan. Eli mitä enemmän lapsi on toisella vanhemmallaan, sitä vähemmän elatusmaksua.
Eikös jotkut 50-50 vanhemmat ole sopineet, ettei elatusmaksua makseta lainkaan.
Nyt täytyy ihan ihmetellä, miten vähän ihmiset todella tietävät oikeuksistaan. Jos lähivanhemmalle ei ole selvinnyt heti alussa, että hän on se vastuussa oleva vanhempi, niin ihmetellä täytyy. Etävanhemman ei halutessaan tarvitse noudattaa mitään lasten tapaamisia, ei edes vahvistettuja tapaamisia. Lähivanhempi vastaa lapsesta.