Lue keskustelun säännöt.
Vuoroviikkolasten vanhemmat itsekkäitä?
30.01.2022 |
Olen aina ihmetellyt joitakin vuoroviikkovanhempia, joiden mielestä eroviikko lapsesta on ns. saavutettu etu, eikä siitä tingitä.
Jos toiselle vanhemmalle sattuu jotain tärkeää omalla viikollaan, eikä voisi hoitaa lapsia, niin toinen vanhempi ei ota lapsia (HUOM. omia lapsia) vaan sen hetkisen vuorovanhemman on etsittävä hoitopaikka vaikka kiven alta. Ei ymmärrä, ei.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No saavatko ydinperheen vanhemmat riemuita silloin kerran vuodessa, jos pääsevät jonnekin kaksistaan?
Sun mielestä ei ole mitään eroa sillä, oletko "lapsivapaalla" kerran vuodessa vai puolet vuodesta?
Ei se puoli vuotta lapsivapaata ole mitään riemua ja jännää tekemistä koko ajan. Yhtälailla sillä eroperheen vanhemmalla voi olla kerran vuodessa sovittu meno, lomamatka kaverin (tai uuden miehen, hui, mikä kirosana!) kanssa ja kyllä sekin harmittaa jos se peruuntuu. Mutta pitäisi vaan aina ja joka tilanteessa olla iloinen, kun saa ekstra-aikaa lapsen kanssa?
Totta kai harmittaa, mutta sellaista se on, kun on tehnyt lapsia. Saattavat ne menot peruuntua senkin takia, että lapsi sairastuu.
Että sellaista se vaan on, että exän spontaani ryyppyreissu tulisi asettaa kaikkien omien sovittujen menojen edelle :D?
No ei tosiaankaan tarvitse.
No itse asiassa tarvitsee, jos sinä olet lähivanhempi. Lähivanhempi on loppujen lopuksi aina vastuussa lapsesta, vaikka paperilla olisi etävanhemman lapsiviikko/-viikonloppu. Se olet lain silmissä sinä, joka jätät lapsen heitteille, jos viet tämän sovitusti etävanhemmalle ja lähdet omille menoillesi, vaikka etä ei olisi kotona.
Tietenkään pientä lasta ei jätetä tyhjään asuntoon, jos toinen huoltaja ei olekaan paikalla. Ihan koskee kyllä etävanhempaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä oletus on, ettei vanhempi tapaa ollenkaan lapsiaan silloin, kun lapset ovat vuoroviikoin toisen vanhemman luona?
Omat lapset ovat jo teinejä ja viettävät luonani lähes joka päivä aikaa "isäviikoillaan".
Mun ovet ovat aina auki omille lapsilleni.
Kyllä meilläkin lapset saivat kulkea, miten halusivat. Asuimme kilometrin päässä toisistamme. Ovet olivat auki - minä en vain ollut kotona lapsivapaaviikoillani. Tein silloin paljon töitä ja oli muuta ohjelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos sillä toisellakin vanhemmalla on silloin jotain tärkeää? Ne tärkeät jutut yleensä sovitaan niille lapsettomille viikoille.
Meillä ei ole vuoroviikkoja, vaan joka toinen viikonloppu, plus arki-iltoja sovittu määrä.
Mutta niin. Kun pyörität sillä omalla lapsiajalla arkipaletin täysin yksin +teet täysipäiväistä työtä, hoidat harrastekuskaamiset jne.
Niin kyllä sitä myös odottaa niitä päiviä, jolloin on sitten aikaa ladata akkujaan, levätä, käydä lenkillä, tavata ystäviä jne jne.
Ei millään tavalla vähennä rakkautta lastani kohtaan, että haluan pitää huolta myös itsestäni.
Silloin jaksaa olla myös parempi vanhempikin.Yksinhuoltajajilla ja myös useissa perheissä tämä sama ruljanssi jää toiselle vanhemmalle. Sen jälkeen lasta ei viedä viikoksi pois, että pääsee lepäämään.
Yksinhuoltaja voi itse säätää lastensa harrastusmäärän sellaiseksi, että sen jaksaa hoitaa yksin joka viikko. Samoin, jos toinen kotona asuva on esim. reissutöissä. Vuoroviikkovanhemmat taasen sovittavat lasten arjen sen mukaan, että jaksavat sen yksin hoitaa joka toinen viikko.
...niiin? Se, että jaksaa hoitaa osuutensa ei poista sitä, että on jopa äitinäkin ihan ok haluta välillä omaa aikaa.
Miettikää ydinperhettä, niissäkö ei ikinäikinä haluta hetkeäkään omaa aikaa? Ei esim. käydä yksinään lenkillä, kun puoliso on lasten kanssa?
Ihme syyllistämisketju taas vaihteeksi.
Kokopäivätyön ohella käyn koulua, kaksi alle kouluikäistä lasta. Ex ymmärtää kyllä, että lapsiviikolla herään lukemaan tentteihin ennen viittä, lapset tarhassa ja itse töissä ennen klo 7, plus illat lasten harrastuksia ja omaa koulunkäyntiäni, eli ei ihan pienestä pyydä minulta apua lapsettomilla viikoillani. Kun pyytää, kyseessä on aito hätätapaus ja silloin totta kai pyrin auttamaan.
Mun eksä tuo lapset heti, kun oma viikko loppuu, vaikka lapset olisivat kuumeessa tai pahassa vatsataudissa. Lapset eivät saa sairastaa rauhassa yhdessä paikassa.
Itse en vie sairaita lapsia mihinkään ja tämä sopii eksälle oikein hyvin myös..
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä oletus on, ettei vanhempi tapaa ollenkaan lapsiaan silloin, kun lapset ovat vuoroviikoin toisen vanhemman luona?
Omat lapset ovat jo teinejä ja viettävät luonani lähes joka päivä aikaa "isäviikoillaan".
Mun ovet ovat aina auki omille lapsilleni.
Kyllä meilläkin lapset saivat kulkea, miten halusivat. Asuimme kilometrin päässä toisistamme. Ovet olivat auki - minä en vain ollut kotona lapsivapaaviikoillani. Tein silloin paljon töitä ja oli muuta ohjelmaa.
Miksiköhän tätäkin miinustettu.
Tämänkin kirjoittajan pitäisi päivystää kotonaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No saavatko ydinperheen vanhemmat riemuita silloin kerran vuodessa, jos pääsevät jonnekin kaksistaan?
Sun mielestä ei ole mitään eroa sillä, oletko "lapsivapaalla" kerran vuodessa vai puolet vuodesta?
Ei se puoli vuotta lapsivapaata ole mitään riemua ja jännää tekemistä koko ajan. Yhtälailla sillä eroperheen vanhemmalla voi olla kerran vuodessa sovittu meno, lomamatka kaverin (tai uuden miehen, hui, mikä kirosana!) kanssa ja kyllä sekin harmittaa jos se peruuntuu. Mutta pitäisi vaan aina ja joka tilanteessa olla iloinen, kun saa ekstra-aikaa lapsen kanssa?
Totta kai harmittaa, mutta sellaista se on, kun on tehnyt lapsia. Saattavat ne menot peruuntua senkin takia, että lapsi sairastuu.
Että sellaista se vaan on, että exän spontaani ryyppyreissu tulisi asettaa kaikkien omien sovittujen menojen edelle :D?
No ei tosiaankaan tarvitse.
No itse asiassa tarvitsee, jos sinä olet lähivanhempi. Lähivanhempi on loppujen lopuksi aina vastuussa lapsesta, vaikka paperilla olisi etävanhemman lapsiviikko/-viikonloppu. Se olet lain silmissä sinä, joka jätät lapsen heitteille, jos viet tämän sovitusti etävanhemmalle ja lähdet omille menoillesi, vaikka etä ei olisi kotona.
Tietenkään pientä lasta ei jätetä tyhjään asuntoon, jos toinen huoltaja ei olekaan paikalla. Ihan koskee kyllä etävanhempaakin.
Niin, mutta lähivanhempi on silti aina lain mukaan vastuussa lapsesta silloinkin, jos etävanhempi päättää, että nyt ei lastenhoito nappaa, vaikka paperilla olisi hänen viikkonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä oletus on, ettei vanhempi tapaa ollenkaan lapsiaan silloin, kun lapset ovat vuoroviikoin toisen vanhemman luona?
Omat lapset ovat jo teinejä ja viettävät luonani lähes joka päivä aikaa "isäviikoillaan".
Mun ovet ovat aina auki omille lapsilleni.
Kyllä meilläkin lapset saivat kulkea, miten halusivat. Asuimme kilometrin päässä toisistamme. Ovet olivat auki - minä en vain ollut kotona lapsivapaaviikoillani. Tein silloin paljon töitä ja oli muuta ohjelmaa.
Miksiköhän tätäkin miinustettu.
Tämänkin kirjoittajan pitäisi päivystää kotonaan?
Olin vissiin huono äiti, kun en istunut kotona odottamassa, josko lapset tulisivat luokseni. Sitä kyllä lasten kanssa tein, että olin kotona, jos he etukäteen ilmoittivat tulevansa jonain päivänä.
Kyllä me ollaan sovittu että ensisijaisesti kysytään toiselta vanhemmalta jos itselle tulee tärkeä meno lapsiviikolla. Jos molemmilla on sovittua menoa, pyydämme apuun isovanhempia tai sisaruksia.
Vain kerran tästä on noussut riita kun pyysin ex- vaimoa kysymään hoitoapua isovanhemmilta koska olin menossa hyvän ystäväni polttareihin, hän oli sitä mieltä että voisin typerän ryyppyreissun jättää väliin koska minulla on lapsia jotka tarvitsevat nyt minua. Sanoin että jätän väliin jos ei kukaan muu tukiverkostomme suostu lapsien kanssa olemaan.
Ex tulkitsi tämän niin että minua ei kiinnosta omat lapseni, mutta sitten kun pyysin saada lapset mukaan hänen viikollaan koska meillä oli sukujuhlat niin sekään ei sopinut koska hän oli jo suunnitellut muuta vaikka olin asiasta hänelle maininnut jo hyvissä ajoin.
Nykyään kun lapset ovat jo isompia menee hyvin mutta alko oli haastavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä taas olen törmännyt siihen, että eksän perhemenot on vaan niin paljon tärkeämpiä, kuin mun aika yhdessä lapsen kanssa vietetty aika. Niillä saattaa olla sukujuhla mun lapsiviikonloppuna ja eksä ei vaan tahdo ymmärtää, että vaikka me ei muksun kanssa tehtäisi muuta kuin istuttaisi sohvalla TV:tä katsellen niin se aika on yhtä arvokasta kuin, niiden hienot juhlat.
Tottakai annan lapsen mennä ja vaihdetaan viikonloppuja, jos on lapselle hieno kokemus kuten matka tulossa, mutta olen huomannut, että asenne on se, että mun aika itsessään ei ole arvokasta vaan kaikenlainen pönöttäminen.
M44
Useimpien mielestä lapsen on tärkeää saada vahvat siteet sukulaisiinsa. Eksäsi tuskin voi sanella sukujuhlien pitoaikaa. Esim. itse kyllä päästin lapseni mummonsa hautajaisiin isänsä kanssa lapsiviikoillani, enkä märehtinyt vihaisena, että normiviikonlopputouhujani lasteni kanssa ei "arvoteta" yhtä korkealle.
Eksäsihän kuitenkin korvaa sinulle tämän menetetyn ajan. Onko hän koskaan vaatinut lasta mukaansa, kun sinä olet varannut itsellesi matkan lapsen kanssa tai olette menossa johonkin sinun sukusi tapahtumaan?
Vuoroviikko vanhemmat on hemmetin itsekkäitä. Samoin vanhemmat, jotka elää järjestelyllä. Arki toisella. Vapaat kaikki toisella. Ei noissa mietitä, kun omaa napaa. Älkää tehkö lapsia, jos teitä ei kiinnosta olla heidän kanssaan ❤️.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No saavatko ydinperheen vanhemmat riemuita silloin kerran vuodessa, jos pääsevät jonnekin kaksistaan?
Sun mielestä ei ole mitään eroa sillä, oletko "lapsivapaalla" kerran vuodessa vai puolet vuodesta?
Ei se puoli vuotta lapsivapaata ole mitään riemua ja jännää tekemistä koko ajan. Yhtälailla sillä eroperheen vanhemmalla voi olla kerran vuodessa sovittu meno, lomamatka kaverin (tai uuden miehen, hui, mikä kirosana!) kanssa ja kyllä sekin harmittaa jos se peruuntuu. Mutta pitäisi vaan aina ja joka tilanteessa olla iloinen, kun saa ekstra-aikaa lapsen kanssa?
Totta kai harmittaa, mutta sellaista se on, kun on tehnyt lapsia. Saattavat ne menot peruuntua senkin takia, että lapsi sairastuu.
Lapsen sairastuminen ydinperhessä sama juttu, kuin eroperheessä toinen vanhempi palauttaa lapsen ennen aikojaan koska "pakko päästä harrastukseen"?
Koittakaa ymmärtää se, että jotkut erovanhemmat voivat yrittää pelata ja kontrolloida tuolla, että pidetään se ex koko ajan varuillaan niin, ettei uskalla sopia mitään omia menoja.
Ai, eikö eroperheiden lapset sairastu koskaan?
...niin?
Jos lapsi sairastuu ollessaan minulla, hän sairastaa minulla. Mitään menoja minulta ei silloin peruunnu, koska enhän tietenkään sovi mitään omia menoja muutenkaan ajalle, jolloin lapsi on minulla.En nyt tiedä, mihin tämä liittyi.
Ai jos lapset sairastuvat luonasi esim. oksennustautiin vaihtopäivän aamuna, niin viet ne silti isälleen iltapäivällä, että pääset sovitulle menollesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No saavatko ydinperheen vanhemmat riemuita silloin kerran vuodessa, jos pääsevät jonnekin kaksistaan?
Sun mielestä ei ole mitään eroa sillä, oletko "lapsivapaalla" kerran vuodessa vai puolet vuodesta?
Ei se puoli vuotta lapsivapaata ole mitään riemua ja jännää tekemistä koko ajan. Yhtälailla sillä eroperheen vanhemmalla voi olla kerran vuodessa sovittu meno, lomamatka kaverin (tai uuden miehen, hui, mikä kirosana!) kanssa ja kyllä sekin harmittaa jos se peruuntuu. Mutta pitäisi vaan aina ja joka tilanteessa olla iloinen, kun saa ekstra-aikaa lapsen kanssa?
Totta kai harmittaa, mutta sellaista se on, kun on tehnyt lapsia. Saattavat ne menot peruuntua senkin takia, että lapsi sairastuu.
Että sellaista se vaan on, että exän spontaani ryyppyreissu tulisi asettaa kaikkien omien sovittujen menojen edelle :D?
No ei tosiaankaan tarvitse.
No itse asiassa tarvitsee, jos sinä olet lähivanhempi. Lähivanhempi on loppujen lopuksi aina vastuussa lapsesta, vaikka paperilla olisi etävanhemman lapsiviikko/-viikonloppu. Se olet lain silmissä sinä, joka jätät lapsen heitteille, jos viet tämän sovitusti etävanhemmalle ja lähdet omille menoillesi, vaikka etä ei olisi kotona.
Tietenkään pientä lasta ei jätetä tyhjään asuntoon, jos toinen huoltaja ei olekaan paikalla. Ihan koskee kyllä etävanhempaakin.
Niin, mutta lähivanhempi on silti aina lain mukaan vastuussa lapsesta silloinkin, jos etävanhempi päättää, että nyt ei lastenhoito nappaa, vaikka paperilla olisi hänen viikkonsa.
Jos etävanhempi ei saa lähivanhempaa kiinni, niin kyllä se on heitteillejättö etävanhemmalta, jos lapset jättää lähivanhemman tyhjän kodin oven eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuoroviikkohuoltajuus on ihan pimeä systeemi. Lapsi tarvitsee kodin, yhden sellaisen. Ei vaihtuvia asuinpaikkoja, hukassa olevia tavaroita ja bonuksena usein vielä vaihtuvat kumppanit molemmilla vanhemmilla.
Kyllä. Aivan selkeästi parempi on sellainen systeemi missä isän luo mennään yhdeksi tai kahdeksi arkiyöksi joka toinen viikko ja sitten to-su joka toinen viikonloppu niillä toisilla viikoilla. Hirveesti paljon selkeempää ja siis niin huomattavasti vähemmän päiviä toisessa kodissa kuukausitasolla. Eiku.
Jatkuvasti vaihtuvia asuinpaikkoja, hukassa olevia tavaroita. Bonuksena usein vielä vaihtuvat kumppanit molemmilla vanhemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No saavatko ydinperheen vanhemmat riemuita silloin kerran vuodessa, jos pääsevät jonnekin kaksistaan?
Sun mielestä ei ole mitään eroa sillä, oletko "lapsivapaalla" kerran vuodessa vai puolet vuodesta?
Ei se puoli vuotta lapsivapaata ole mitään riemua ja jännää tekemistä koko ajan. Yhtälailla sillä eroperheen vanhemmalla voi olla kerran vuodessa sovittu meno, lomamatka kaverin (tai uuden miehen, hui, mikä kirosana!) kanssa ja kyllä sekin harmittaa jos se peruuntuu. Mutta pitäisi vaan aina ja joka tilanteessa olla iloinen, kun saa ekstra-aikaa lapsen kanssa?
Totta kai harmittaa, mutta sellaista se on, kun on tehnyt lapsia. Saattavat ne menot peruuntua senkin takia, että lapsi sairastuu.
Että sellaista se vaan on, että exän spontaani ryyppyreissu tulisi asettaa kaikkien omien sovittujen menojen edelle :D?
No ei tosiaankaan tarvitse.
No itse asiassa tarvitsee, jos sinä olet lähivanhempi. Lähivanhempi on loppujen lopuksi aina vastuussa lapsesta, vaikka paperilla olisi etävanhemman lapsiviikko/-viikonloppu. Se olet lain silmissä sinä, joka jätät lapsen heitteille, jos viet tämän sovitusti etävanhemmalle ja lähdet omille menoillesi, vaikka etä ei olisi kotona.
Tietenkään pientä lasta ei jätetä tyhjään asuntoon, jos toinen huoltaja ei olekaan paikalla. Ihan koskee kyllä etävanhempaakin.
Niin, mutta lähivanhempi on silti aina lain mukaan vastuussa lapsesta silloinkin, jos etävanhempi päättää, että nyt ei lastenhoito nappaa, vaikka paperilla olisi hänen viikkonsa.
Tätä ei moni lähivanhempi ymmärrä tai tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No saavatko ydinperheen vanhemmat riemuita silloin kerran vuodessa, jos pääsevät jonnekin kaksistaan?
Sun mielestä ei ole mitään eroa sillä, oletko "lapsivapaalla" kerran vuodessa vai puolet vuodesta?
Ei se puoli vuotta lapsivapaata ole mitään riemua ja jännää tekemistä koko ajan. Yhtälailla sillä eroperheen vanhemmalla voi olla kerran vuodessa sovittu meno, lomamatka kaverin (tai uuden miehen, hui, mikä kirosana!) kanssa ja kyllä sekin harmittaa jos se peruuntuu. Mutta pitäisi vaan aina ja joka tilanteessa olla iloinen, kun saa ekstra-aikaa lapsen kanssa?
Totta kai harmittaa, mutta sellaista se on, kun on tehnyt lapsia. Saattavat ne menot peruuntua senkin takia, että lapsi sairastuu.
Lapsen sairastuminen ydinperhessä sama juttu, kuin eroperheessä toinen vanhempi palauttaa lapsen ennen aikojaan koska "pakko päästä harrastukseen"?
Koittakaa ymmärtää se, että jotkut erovanhemmat voivat yrittää pelata ja kontrolloida tuolla, että pidetään se ex koko ajan varuillaan niin, ettei uskalla sopia mitään omia menoja.
Ai, eikö eroperheiden lapset sairastu koskaan?
...niin?
Jos lapsi sairastuu ollessaan minulla, hän sairastaa minulla. Mitään menoja minulta ei silloin peruunnu, koska enhän tietenkään sovi mitään omia menoja muutenkaan ajalle, jolloin lapsi on minulla.En nyt tiedä, mihin tämä liittyi.
Ai jos lapset sairastuvat luonasi esim. oksennustautiin vaihtopäivän aamuna, niin viet ne silti isälleen iltapäivällä, että pääset sovitulle menollesi?
Voi elämän kevät näitä kärjistyksiä.
Huomaa, milloin halutaan väitellä väittelyn ilosta, kun alkaa nuo ihan oudot kärjistykset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No saavatko ydinperheen vanhemmat riemuita silloin kerran vuodessa, jos pääsevät jonnekin kaksistaan?
Sun mielestä ei ole mitään eroa sillä, oletko "lapsivapaalla" kerran vuodessa vai puolet vuodesta?
Ei se puoli vuotta lapsivapaata ole mitään riemua ja jännää tekemistä koko ajan. Yhtälailla sillä eroperheen vanhemmalla voi olla kerran vuodessa sovittu meno, lomamatka kaverin (tai uuden miehen, hui, mikä kirosana!) kanssa ja kyllä sekin harmittaa jos se peruuntuu. Mutta pitäisi vaan aina ja joka tilanteessa olla iloinen, kun saa ekstra-aikaa lapsen kanssa?
Totta kai harmittaa, mutta sellaista se on, kun on tehnyt lapsia. Saattavat ne menot peruuntua senkin takia, että lapsi sairastuu.
Että sellaista se vaan on, että exän spontaani ryyppyreissu tulisi asettaa kaikkien omien sovittujen menojen edelle :D?
No ei tosiaankaan tarvitse.
No itse asiassa tarvitsee, jos sinä olet lähivanhempi. Lähivanhempi on loppujen lopuksi aina vastuussa lapsesta, vaikka paperilla olisi etävanhemman lapsiviikko/-viikonloppu. Se olet lain silmissä sinä, joka jätät lapsen heitteille, jos viet tämän sovitusti etävanhemmalle ja lähdet omille menoillesi, vaikka etä ei olisi kotona.
Tietenkään pientä lasta ei jätetä tyhjään asuntoon, jos toinen huoltaja ei olekaan paikalla. Ihan koskee kyllä etävanhempaakin.
Niin, mutta lähivanhempi on silti aina lain mukaan vastuussa lapsesta silloinkin, jos etävanhempi päättää, että nyt ei lastenhoito nappaa, vaikka paperilla olisi hänen viikkonsa.
Tätä ei moni lähivanhempi ymmärrä tai tiedä.
Mutta silloinkin etän pitää pystyä ne lapset fyysisesti toimittamaan lähivanhemmalle ja kertoa, ettei hoida nyt lapsia. Jos lähivanhemmalla on puhelin kiinni/äänettömällä eikä hän ole kotona, etävanhempi on vastuussa lapsista. Ja sillä lähivanhemmalla ei tosiaankaan ole velvollisuutta aina päivystää kotona tai pitää puhelintaan auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No saavatko ydinperheen vanhemmat riemuita silloin kerran vuodessa, jos pääsevät jonnekin kaksistaan?
Sun mielestä ei ole mitään eroa sillä, oletko "lapsivapaalla" kerran vuodessa vai puolet vuodesta?
Ei se puoli vuotta lapsivapaata ole mitään riemua ja jännää tekemistä koko ajan. Yhtälailla sillä eroperheen vanhemmalla voi olla kerran vuodessa sovittu meno, lomamatka kaverin (tai uuden miehen, hui, mikä kirosana!) kanssa ja kyllä sekin harmittaa jos se peruuntuu. Mutta pitäisi vaan aina ja joka tilanteessa olla iloinen, kun saa ekstra-aikaa lapsen kanssa?
Totta kai harmittaa, mutta sellaista se on, kun on tehnyt lapsia. Saattavat ne menot peruuntua senkin takia, että lapsi sairastuu.
Että sellaista se vaan on, että exän spontaani ryyppyreissu tulisi asettaa kaikkien omien sovittujen menojen edelle :D?
No ei tosiaankaan tarvitse.
No itse asiassa tarvitsee, jos sinä olet lähivanhempi. Lähivanhempi on loppujen lopuksi aina vastuussa lapsesta, vaikka paperilla olisi etävanhemman lapsiviikko/-viikonloppu. Se olet lain silmissä sinä, joka jätät lapsen heitteille, jos viet tämän sovitusti etävanhemmalle ja lähdet omille menoillesi, vaikka etä ei olisi kotona.
Tietenkään pientä lasta ei jätetä tyhjään asuntoon, jos toinen huoltaja ei olekaan paikalla. Ihan koskee kyllä etävanhempaakin.
Niin, mutta lähivanhempi on silti aina lain mukaan vastuussa lapsesta silloinkin, jos etävanhempi päättää, että nyt ei lastenhoito nappaa, vaikka paperilla olisi hänen viikkonsa.
Tätä ei moni lähivanhempi ymmärrä tai tiedä.
Onkohan nyt ihan noin.
Meinaan, ei kyllä olisi järkeä enää edes koko yhteishuoltajuudessa, jos toinen voi päättää lapsen asioista, mutta muutoin olla kuin lapsenvahdin asemassa.
Meillä on aina ensin kysytty toiselta vanhemmalta jos lapsille on tarvittu hoitajaa, haluamme kummatkin olla lasten kanssa niin paljon kuin mahdollista joten olisin, samoin kuin lasten isä ollut todella loukkaantunut jos ensin olisi kysytty jotain ulkopuolista hoitajaa. Olen itse sairaanhoitaja ja pystynyt järjestämään työni niin etten tee iltavuoroja niillä viikoilla kun lapset ovat minun luonani. Lomien ja muiden reissujen vuoksi olemme joustaneet puolin ja toisin, lapset ovat jo teinejä ja pärjäävät kotona ilman vanhemman läsnäoloa mutta ei ole mukavaa että ovat paljoa keskenään kotona. Asumme isänsä kanssa niin lähellä että ovat aina voineet siirtyä paikasta toiseen kun ovat halunneet, saavat käytännössä olla kumman tahansa vanhemman luona yhdessä tai erikseen.
Vuoroviikkohuoltajuus on ihan pimeä systeemi. Lapsi tarvitsee kodin, yhden sellaisen. Ei vaihtuvia asuinpaikkoja, hukassa olevia tavaroita ja bonuksena usein vielä vaihtuvat kumppanit molemmilla vanhemmilla.