Mokailu työpaikalla, hävettää!! Jään vatvomaan enkä halua enää vuoroja.. Typerimmät mokasi?

Enkä ole siis mikään nuori opiskelija enää. Älliä pitäisi löytyä kai uusissakin tilanteissa enemmän kuin mitä minulta löytyy. Joka kerta vain onnistun nolaamaan itseni uusissa paikoissa, oli paikka mikä tahansa. 

Kyllähän ne ohitetaan mutta voin kuvitella kuinka blondina minua pidetään. 

Tosin, jos joku on mokaillut sillon kun olen itse jo työssä kiinni ja uusi tulee, niin ajattelen nuo mokat lähinnä myötätuntoisina ja jopa suloisina, ihan inhimillisinä. Olen tukenut aina ja sanonut, että olen ihan samanlainen aina alussa kun hermostuttaa ja täytyy kuitenkin yrittää parhaansa suoriutua. 

-ap 

Kerran minun piti lähettää paketteja yrityksille ja sekoilin tulosteiden kanssa niin, että kolme pakettia meni vääriin osoitteisiin. Esimies oli vihainen.

Oli joskus vähän sama tilanne sillä erotuksella että minulle selitettiin mitä haluttiin tehtävän mutta en koskaan ymmärtänyt tiettyjen ihmisten selityksistä sanaakaan. Joku toinen sai selitettyä aivan lyhyesti niin että ymmärsin heti. Asian teki sitäkin nolommaksi se että jokunen toinen samassa asemassa oleva yhtä uusi henkilö näytti ymmärtävän myös ne vuolassanaiset selitykset tai ainakaan logiikan puute ei näyttänyt häiritsevän, itse menin lukkoon logiikan puutteesta. Loppujen lopuksi olin se joka selviytyi parhaiten urallaan, mutta näiden vuolassanaisten kuuntelemaan joutuminen oli pitkään ammatillinen painajaiseni. Selityksissä ei ollut päätä eikä häntää, tuntui että tekemisen päämäärä puuttui kokonaan ja että asioita tehtiin vain näön vuoksi.

Pitäisi oikeasti olla niin, että uusia opastavat työntekijät perehdytetään siihen miten se perehdytys annetaan. Että osaamattomia ei edes päästettäisi hämmentämään soppaa, siinä menee monen aika hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kerran minun piti lähettää paketteja yrityksille ja sekoilin tulosteiden kanssa niin, että kolme pakettia meni vääriin osoitteisiin. Esimies oli vihainen.

Yritätkö tehdä jotenkin hirveän nopeasti asiat, vai miten itse arvioit syyn esim tähän mokaan?

Tietty kaikille sattuu virheistä, mutta kyllähän niistä pitäisi ottaa opiksi.

Itse olen jo vanhempi, mutta olen aina ollut kova ruoskimaan itseäni virheistä. Jotkut eivät välitä, tai nauravat vaan omille virheilleen, tai syyttävät niistä kärkkäästi muita.

Vierailija kirjoitti:

Oli joskus vähän sama tilanne sillä erotuksella että minulle selitettiin mitä haluttiin tehtävän mutta en koskaan ymmärtänyt tiettyjen ihmisten selityksistä sanaakaan. Joku toinen sai selitettyä aivan lyhyesti niin että ymmärsin heti. Asian teki sitäkin nolommaksi se että jokunen toinen samassa asemassa oleva yhtä uusi henkilö näytti ymmärtävän myös ne vuolassanaiset selitykset tai ainakaan logiikan puute ei näyttänyt häiritsevän, itse menin lukkoon logiikan puutteesta. Loppujen lopuksi olin se joka selviytyi parhaiten urallaan, mutta näiden vuolassanaisten kuuntelemaan joutuminen oli pitkään ammatillinen painajaiseni. Selityksissä ei ollut päätä eikä häntää, tuntui että tekemisen päämäärä puuttui kokonaan ja että asioita tehtiin vain näön vuoksi.

Pitäisi oikeasti olla niin, että uusia opastavat työntekijät perehdytetään siihen miten se perehdytys annetaan. Että osaamattomia ei edes päästettäisi hämmentämään soppaa, siinä menee monen aika hukkaan.

Juu tässäkin on eroa, jotkut eivät puolella sanalla paljasta, että eivät tajunneet jotain, joillekin esim itselleni taas olisi tosi tärkeää ymmärtää ja kysyä tarkentavia kysymyksiä. Joidenkin mielestä sellainen on merkki heikkoudesta. Ei ole. Vaan siitä, että haluaa tehdä hyvin ja oikein ja olla varma. Parasta toimia niin kuin itsestä tuntuu oikealta.

Kaikki tekee virheitä. Ne kuuluu elämään - myös työelämään.

Ei nyt kuulosta kovin vaaralliselta virheeltä, jos pukee jonkun asun vähän väärin? Kukaan ei vahingoitu, eikä edes rahallista tappiota tule.

Kysy neuvoa ja jos menee väärin, naura itsellesi ja seuraavalla kerralla varmaan jo osaatkin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tekee virheitä. Ne kuuluu elämään - myös työelämään.

Ei nyt kuulosta kovin vaaralliselta virheeltä, jos pukee jonkun asun vähän väärin? Kukaan ei vahingoitu, eikä edes rahallista tappiota tule.

Kysy neuvoa ja jos menee väärin, naura itsellesi ja seuraavalla kerralla varmaan jo osaatkin.

ä

No joo mutta on se kuitenkin noloa. Siis se tilanne kun mietit, että okei, tämä on varmasti yksinkertainen asia. Menet paikalle tekemään, löydätkin kasan erilaisia varusteita ja mietit mielessäsi niitä neuvoja joita annettiin. Alat siinä sitten kokoamaan ja laittamaan päällesi mitä tarvitsisi ja loppuenlopuksi näytätkin aivan pelleltä niiden varusteidesi kanssa. Joku tulee sanomaan " Tota noin.... tää menee näin päin ja tuota et edes tarvitse.." 

" Ahaa, okei.... selvä, heh.." ja meinaan hävetä silmät päästäni mutta eikun jatkamaan. No osaan kyllä nyt tehdä mutta näitä tilanteita nyt vaan tulee aina välillä ja häpeä saa kotona minut facepalmaamaan alituiseen itselleni. Pitäisi rohkeammin kysyä vain mutta joskus tilanteet ovat niin dynaamisia, että pakko vaan toimia ja joskus toimintani on verrattavissa kuuluisaan päättömään kanaan. 

-ap

Minut laitettiin hoitoalan työpaikassa jakamaan lääkkeitä heti ensimmäisessä iltavuorossani ilman että edes tiesin nimeltä kuka kukin on. Jos olisin antanut väärät lääkkeet väärille tyypeille, olisi siitä voinut tulla todella pahoja seurauksia. Mutta se ei ketään kiinnostanut. Asiakkaat oli muistisairaita ym, jotka ei välttämättä edes tienneet omaa nimeään, joten siltäkin osin ikävä tilanne. 

Kuittaat vaan, että jos ei tee virheitä, niin ei tee mitään muutakaan.

up

Vierailija kirjoitti:

Minut laitettiin hoitoalan työpaikassa jakamaan lääkkeitä heti ensimmäisessä iltavuorossani ilman että edes tiesin nimeltä kuka kukin on. Jos olisin antanut väärät lääkkeet väärille tyypeille, olisi siitä voinut tulla todella pahoja seurauksia. Mutta se ei ketään kiinnostanut. Asiakkaat oli muistisairaita ym, jotka ei välttämättä edes tienneet omaa nimeään, joten siltäkin osin ikävä tilanne. 

Minulla joskus vähän sama kokemus. Toki tekemällä oppii ja moni asia opitaan kantapään kautta, mutta tuollainen kylmiltään hain kitaan heittäminen oli monen vanhemman konkarihoitajan tapa opettaa uusia hoitajia... Kyllä pitäisi olla rauhallista ja perinpohjaista perehdyttämistä, toistoja ja kädestä pitäen näyttämistä edes ensimmäiset viikot. Kyllä itse ainakin ohjaan uusia sairaanhoitajia eri tavalla, miten minua ohjattiin... Pikkuhiljaa lisätään vastuuta...

Voi mä oon niin monta kertaa todistanut tilannetta, jossa esimies selostaa ummet ja lammet, ohjeistaa ja kertoo, kuinka asiat tullaan tekemään toisella tavalla. Kymmenen ihmistä nyökyttelee ja itse tunnen olevani ainoa tonttu, joka ei ymmärrä asioista höykäsen pöläystä. No, esitelmän jälkeen ja pomon häivyttyä, alkaa puheensorina ja käy selväksi että kukaan muukaan ei oikeasti tajunnut kunnolla, mitä tulee tapahtumaan.

Nykyään tämän ilmiön sisäistäneenä, kysyn aina heti, kun en ymmärrä jotain. Pyydän tarkentavia selityksiä ja vielä toistan että Eli siis oliko nyt näin että...

Enkä enää tunne itseäni tyhmäksi, vaan päinvastoin, koen että monet ujommat työkaverini arvostavat sitä, että joku uskaltaa kysyä!

Olen tehnyt palkanlaskentaa yli 20 vuotta ja siitä huolimatta toisinaan inhimillisen laskentavirheen vuoksi palkkaa menee liikaa tai liian vähän maksuun. Siitä saa osakseen törkeää huutoa puhelimessa tai sähköpostissa. En minä niitä virheitä tahallani tee. Toisinaan tulee huutoa siitä, kun työntekijä itse laskee väärin ja huutaa minulle, että olen tehnyt virheen. Kun sitten tarkastellaan tilannetta työntekijän kanssa, niin ihan oikein olen laskenut, mutta työntekijä on laskenut itse väärin. Koskaan sitä ei sitten pyydetä anteeksi. Minun pitäisi kuitenkin aina esittää anteeksipyyntöni tyyliin tasavallan presidentille saakka, eikä sekään kelpaa. Näissä hommissa tulee tutuksi täydelliset ihmiset, jotka eivät tee virheitä elämässä, eikä työssä.

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt palkanlaskentaa yli 20 vuotta ja siitä huolimatta toisinaan inhimillisen laskentavirheen vuoksi palkkaa menee liikaa tai liian vähän maksuun. Siitä saa osakseen törkeää huutoa puhelimessa tai sähköpostissa. En minä niitä virheitä tahallani tee. Toisinaan tulee huutoa siitä, kun työntekijä itse laskee väärin ja huutaa minulle, että olen tehnyt virheen. Kun sitten tarkastellaan tilannetta työntekijän kanssa, niin ihan oikein olen laskenut, mutta työntekijä on laskenut itse väärin. Koskaan sitä ei sitten pyydetä anteeksi. Minun pitäisi kuitenkin aina esittää anteeksipyyntöni tyyliin tasavallan presidentille saakka, eikä sekään kelpaa. Näissä hommissa tulee tutuksi täydelliset ihmiset, jotka eivät tee virheitä elämässä, eikä työssä.

Voi ei, tuon kyllä aika kurjaa. Onneksi kuitenkin olet jaksanut työssäsi ja teet varmasti työsi kuten pitääkin. Virheitä nyt vaan tosiaan sattuu matkan varrella ja eteen kun yleensä tulee vielä yhtäkkiä jotain keskeyttävää ja ajatus katkeaa. 

Itselläni menisi hermot vastaavanlaisessa tilanteessa ja todennäköisesti alkaisin stressaamaan tehdessäni työtä, joka altistaisi virheille sekin. En kestä ihmisten moukkamaisuutta sekä tylyä asennoitumista, saan siitä järkyttäviä stressioireita.