Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ystävästä tullut akateeminen elitisti
29.01.2022 |
Olemme olleet hyvin läheisiä ystäviä nuoresta asti. Ystäväni on aina kunnioittanut ja arvostanut minua ja olen nauttinut meidän keskusteluista suuresti. Jotain kuitenkin on muuttunut vuosien saatossa sen jälkeen, kun hän pääsi opiskelemaan ns ”kovaa” alaa yliopistoon. Pikkuhiljaa kaikesta keskustelusta on tullut itselleni vaikeampaa, sillä ystävästäni on tullut paitsi ymmärrettävästi oman alansa, myös kaikkien muiden asioiden ja aiheiden asiantuntija. Äänensävy ja puhetapa on alkanut muuttua elitistiseksi erityisesti silloin kun olemme jostain eri mieltä, mutta hän myös ”opettaa” jatkuvasti sellaisista asioista joista en tiedä. Tämä on usein mielenkiintoista ja mukavaakin, mutta turhauttavaa silloin, kun ystävä käyttää asemansa tuomaa valtaa myös sellaisiin asioihin joihin olen itsekin perehtynyt/joista vain ajattelen eri tavalla.
Kaikessa pitäisi vain kuunnella ja uskoa tätä suurta tiedettä, vaikka olisi kyse ihan vain arvomaailman eroista. Olen huomannut etten enää yhtä innokkaasti vastaa hänen puheluihinsa ja vältän herkemmin aiheita, joista voi tällainen ”oppitunti” alkaa.
Huom. en koskaan ota kantaa hänen alaansa ja erityisosaamiseen, sillä tiedän että hän on todella hyvä siinä mitä tekee. Kuitenkin oli sitten kyse koronasta, uskonnosta, etiikasta, politiikasta, lasten teosta, kasvissyönnistä tai vaikka koiran ruoasta, hän tietää aina paremmin... Taustalla on aina sama ”meillä yliopistossa on katsos opetettu ajattelemaan ja hakemaan tietoa” -asenne jota ei kannata lähteä haastamaan. Välillä tuntuu ettei ystävääni enää edes kiinnosta tietää mitä minä ajattelen, mitä mieltä olen asioista tai maailmasta, koska mielipiteeni eivät mitenkään voi olla YHTÄ oikeita tai arvostettavia. Jatkuu...
Kommentit (68)
Yleistä myös diplomi-insinööreille.
Vaikka toki tietävät omasta alastaan paljon, niin vetävät yhtäläisyysmerkit siitä yhtäkkiä ihan kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonosta itsetunnosta ja alhaisesta älykkyydestä tollanen johtuu. Pitää päteä jollain, mitä joku muu on hänelle opettanut. Lol.. Sitten ehkä kuuntelisin tuollaista, jos olisi maailman huippututkija jokaisella paasaamallaan aihealueella. Muuten ihan samanlaisia pulliaisia nuo "akateemiset" on kuin muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Perinteinen akateeminen harha. Pänttämällä muiden luomaa tietoa, kuvitellaan että oma älykkyys jotenkin kasvaisi vaikka näin ei luonnollisestikaan tapahdu. Älyn määrä on vakio, muistiin sitten kukin ahtaa haluamaansa tietoa.
Tietysti älykkyys kasvaa siinä missä muutkin taidot, kun sitä harjoittaa. Esimerkiksi matematiikan opiskelu lisää mitattavaa älykkyyttä.
Voi harmi AP.
Kai ystäväsi silti tosiaan jollain tapaa arvostaa seuraasi, jos hän kerran soittelee sinulle usein.
Ehkä hän myös on oikeassa siinä, että hän vain innostuu asioista liikaa, ja käyttää kirjaimelliselta merkitykseltään liioiteltua tai paasaavaa puhetapaa? Radio- ja televisioväittelyitä kuunnellessa huomaa, että joskus ihmiset käyttävät mahdollisesti ylimieliseksi tulkittavaa puhetapaa (esim "Kuulehan...", "Asiahan on niin, että...", "Tosiasiahan on se, että..."), mutta en tiedä, pitävätkö tällä tavoin joskus puhuvat itseään sen enempää totuuden torvina kuin muutkaan ihmiset. Ehkä hän silti ottaa huomioon sinun kantasi ja argumenttisi asioista, vaikka kirjaimellisesti tulkittuna hänen sanomisensa eivät jättäisi sijaa epäilykselle. Eli siis ehkä hänen kantansa eivät ole niin horjumattomia, kuin mitä hänen sanansa antavat ymmärtää.
Ehkä myös ehdottavassa keskustelutyylissä, jossa keskustelu lähtisi väitteestä, kuten vaikka "demokratia pitäisi lakkauttaa", voi olla jotain älyllistä meriittiä. Tässä tyylissä ehdottaja ei siis itse välttämättä ole mitenkään erityisen ripustautunut ehdotukseensa, mutta hänestä ehkä saattaisi joskus tulla ehdoton ja ekstremistinen vaikutelma.
Tai ehkä ystäväsi luonne on vain kehittynyt k-päisempään suuntaan. Kai ylemmyydentunnetta voi ammentaa vaikka mistä, kuten koulutuksesta, uskonnosta, suvusta, varallisuudesta, etnisyydestä, ulkonäöstä, kuuluisuudesta, eettisyydestä, politiikasta, tunnollisuudesta, kunniallisuudesta, tavallisuudesta, ahkeruudesta ja niin edelleen. Ehkä jotkut ihmiset vain ovat narsistisempia kuin toiset, eikä sille varmaan nykytiedon valossa voi mitään. En tiedä, paheneeko se iän myötä, mutta kyllä tuntemillanikin reippaasti eläkeikäisilläkin ihmisillä on läheisiä tuttavia, jotka ovat ja ovat aina olleet heidän mielestään ylimielisiä. Sisko voi olla määräilevä ja ehdoton vielä 90-vuotiaanakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä syystä vähän epäröin haenko korkeakouluun, että sopeudunko siihen maailmaan. Olen duunarisuvusta, samoin kaikki tutut. Haluaisin kuitenkin opiskella alaani pidemmälle. Olen kyllä ihan fiksu jne, vähän alisuoriutuja olin koulussa kun ei silloin niin kiinnostanut.
Mutta ensinnäkin miten siellä koulussa suhtaudutaan, kun olen duunarihommissa ollut reilu 10v. Ja se mitä olen nähnyt näitä yliopiston opiskelijoita, ne on luonteeltaan niin erilaisia. Meillä on perheen kesken aina hyvin rento meininki, ei nyt mitään kaljan kittausta tai muuta "junttia" Ja puhutaan myös ihan älyllisiä juttuja, ketään ei kiinnosta tosi TV tms. Toki näissä opiskelijoissakin on niitä rentoja tyyppejä ei siinä.
Osa ihmisistä tuntuu kuvittelevan että yliopisto tekee älyköksi. Sinne toki tarvitsee taitoa (ja ehkä hiukan tuuriakin) päästä, mutta moni unohtaa kuinka paljon ihmisiä pääsee yliopistoon opiskelemaan.
Ystäväsi on päässyt piireihin ja siellä on varmaankin kova kilpailu. On todennäköisesti innoissaan siitä että on oppinut ajattelemaan "tieteellisesti" ja toki muuta näkökulmaa tuskin yliopistossa herkästi tarjotaan.
Voit haastaa ystävääsi pohtimaan:
-onko tiede aina oikeassa? Voiko se erehtyä? Jos voi, miksi tieteellinen näkökulma olisi ainut oikea tapa tehdä päätöksiä?
-onko logiikkaa olemassa tieteen ulkopuolella
-ovatko kaikki tieteen esikuvat ja ihmiset joiden havaintoja ym teoksissa mainitaan aina tiedemiehiä tai edes yliopiston käyneitä
-kuuluuko sivistyneeseen keskusteluun muutakin kuin yliopistonäkökulma
Jne.
Alue: Aihe vapaa
Minä muistan omilta opiskeluajoiltani sellaisen tunteen, että sitä innostuu tiedosta ja sen saatavuudesta, ei niinkään kuvittele tulleensa älykkääksi. Oli aika innostava tunne, kun pääsi monille erilaisille mielenkiintoisille luennoille. Tämä siis tapahtui ennen netin ihmeellistä aikaa. Nykyisin kuka tahansa saa käsiinsä valtavan määrän tietoa.