Ystävästä tullut akateeminen elitisti
Olemme olleet hyvin läheisiä ystäviä nuoresta asti. Ystäväni on aina kunnioittanut ja arvostanut minua ja olen nauttinut meidän keskusteluista suuresti. Jotain kuitenkin on muuttunut vuosien saatossa sen jälkeen, kun hän pääsi opiskelemaan ns ”kovaa” alaa yliopistoon. Pikkuhiljaa kaikesta keskustelusta on tullut itselleni vaikeampaa, sillä ystävästäni on tullut paitsi ymmärrettävästi oman alansa, myös kaikkien muiden asioiden ja aiheiden asiantuntija. Äänensävy ja puhetapa on alkanut muuttua elitistiseksi erityisesti silloin kun olemme jostain eri mieltä, mutta hän myös ”opettaa” jatkuvasti sellaisista asioista joista en tiedä. Tämä on usein mielenkiintoista ja mukavaakin, mutta turhauttavaa silloin, kun ystävä käyttää asemansa tuomaa valtaa myös sellaisiin asioihin joihin olen itsekin perehtynyt/joista vain ajattelen eri tavalla.
Kaikessa pitäisi vain kuunnella ja uskoa tätä suurta tiedettä, vaikka olisi kyse ihan vain arvomaailman eroista. Olen huomannut etten enää yhtä innokkaasti vastaa hänen puheluihinsa ja vältän herkemmin aiheita, joista voi tällainen ”oppitunti” alkaa.
Huom. en koskaan ota kantaa hänen alaansa ja erityisosaamiseen, sillä tiedän että hän on todella hyvä siinä mitä tekee. Kuitenkin oli sitten kyse koronasta, uskonnosta, etiikasta, politiikasta, lasten teosta, kasvissyönnistä tai vaikka koiran ruoasta, hän tietää aina paremmin... Taustalla on aina sama ”meillä yliopistossa on katsos opetettu ajattelemaan ja hakemaan tietoa” -asenne jota ei kannata lähteä haastamaan. Välillä tuntuu ettei ystävääni enää edes kiinnosta tietää mitä minä ajattelen, mitä mieltä olen asioista tai maailmasta, koska mielipiteeni eivät mitenkään voi olla YHTÄ oikeita tai arvostettavia. Jatkuu...
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Kertoo yhtä paljon nykyajan yliopistosta kuin ystävistäsi. Yliopistojen politisoituminen on tapahtunut yllättävän nopeasti ja ilman vastarintaa. Nuoria aivopestään intersektionaalisella marxilaisella feminismillä, se ei ole ideologia muiden joukossa vaan totuus ja tutkimuksen lähtökohta.
Olen opiskellut yliopistossa matematiikkaa, kemiaa, fysiikkaa, tietojenkäsittelytiedettä, pakolliset kieliopinnot plus vähän valinnaisia sekä joitain satunnaisia kursseja muists tieteistä. Toistaiseksi tuota kuuluisaan intersektionaaliseen marxilaisfeminismiin en ole törmännyt. Olisikohan ihan mielikuvituksesi tuotetta?
Vierailija kirjoitti:
Ystävälläsi voi olla ongelmia, mutta viestistäsi haisee kateus.
Minkälainen ystävä kirjoittaa pitkää sepustusta keskustelupalstalle sen sijaan, että ottaa asian puheeksi ystävänsä tai "ystävänsä" kanssa?
Heh, höpöhöpö ei haise.
Ei-ap
Ap:n viesti saattaa olla provo tai vahvasti liioiteltu. Nimittäin yliopistossa, jos missä, oppii hahmottamaan oman tietämyksen rajat. Tämä pätee varsinkin ns. koviin aloihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo yhtä paljon nykyajan yliopistosta kuin ystävistäsi. Yliopistojen politisoituminen on tapahtunut yllättävän nopeasti ja ilman vastarintaa. Nuoria aivopestään intersektionaalisella marxilaisella feminismillä, se ei ole ideologia muiden joukossa vaan totuus ja tutkimuksen lähtökohta.
Olen opiskellut yliopistossa matematiikkaa, kemiaa, fysiikkaa, tietojenkäsittelytiedettä, pakolliset kieliopinnot plus vähän valinnaisia sekä joitain satunnaisia kursseja muists tieteistä. Toistaiseksi tuota kuuluisaan intersektionaaliseen marxilaisfeminismiin en ole törmännyt. Olisikohan ihan mielikuvituksesi tuotetta?
Opiskele seuraavaksi sosiologiaa, kulttuurintutkimusta, englantilaista filologiaa tms. ja ehkä sitten onnistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo yhtä paljon nykyajan yliopistosta kuin ystävistäsi. Yliopistojen politisoituminen on tapahtunut yllättävän nopeasti ja ilman vastarintaa. Nuoria aivopestään intersektionaalisella marxilaisella feminismillä, se ei ole ideologia muiden joukossa vaan totuus ja tutkimuksen lähtökohta.
Olen opiskellut yliopistossa matematiikkaa, kemiaa, fysiikkaa, tietojenkäsittelytiedettä, pakolliset kieliopinnot plus vähän valinnaisia sekä joitain satunnaisia kursseja muists tieteistä. Toistaiseksi tuota kuuluisaan intersektionaaliseen marxilaisfeminismiin en ole törmännyt. Olisikohan ihan mielikuvituksesi tuotetta?
Opiskele seuraavaksi sosiologiaa, kulttuurintutkimusta, englantilaista filologiaa tms. ja ehkä sitten onnistaa.
Intersektionaalista feminismiä opetetaan lähinnä putkimies-Penojen fantasioissa. Englantilaisen filogian tai sosiologian opetusohjelmaan ei todellakaan kuulu, eikä mahtuisi mitään täysin oppiaineeseen liittymätöntä.
Tunnistan tuon ihmistyypin jota ap kuvaili. Kyllähän se kusi on noussut hattuun, ei siinä sinänsä ole koulutuksen tason kanssa mitään tekemistä. Itsekin olen korkeakoulutettu ja ystävä- ja tuttavapiiriini kuuluu ihmisiä kaikista yhteiskunta- ja sosiaaliluokista. Sydämenviisaita ja fiksuja ihmisiä kaikki, huolimatta siis koulutustasosta.
Ap:n kaverille on tapahtunut jonkinlainen luokkanousun aiheuttama vääristymä ajattelun tasolla ja hän vaikuttaa ärsyttävältä pätijältä. Kannattaa ottaa hieman etäisyyttä tuohon kaveriin ja katsoa miten ajan kanssa käy. Joistakin tulee kusipäitä pysyvästi, minkäs sille mahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Suomi on luokkayhteiskunta. Olette ajautumassa eri yhteiskuntaluokkiin.
Minä olen tavallinen palkansaaja-duunari, vaikka olen yliopiston käynytkin. Joillekin tuntuu olevan hyvin ihmeellistä päästä yliopistoon ja olla maisteri.
T: tupla-maisteri
Vierailija kirjoitti:
Ap:n viesti saattaa olla provo tai vahvasti liioiteltu. Nimittäin yliopistossa, jos missä, oppii hahmottamaan oman tietämyksen rajat. Tämä pätee varsinkin ns. koviin aloihin.
Joistakin nyt vaan tulee veemäisiä pätijöitä ihan oikeasti. Tuskinpa on provo, ei kuulosta edes liioittelulta.
Vierailija kirjoitti:
Väittely on tieteen syvin ominaisuus.
Ei tuo kyllä kuulosta väittelyltä, jos toinen jyrää vain päälle kuuntelematta.
Vierailija kirjoitti:
Kuten kerroit, ystäväsi on muuttunut ja kehittynyt. Sinä olet jämähtänyt samaan olotilaan.
Akateemisesti koulutettu uskoo tieteeseen. Ehkä sinäkin uskot, että 2+2=4, kun koulussa on näin opetettu. Se on fakta, jota ei lähdetä kyseenalaistamaan eikä se siis ole mielipide kysymys.
Minäkin olen maisteri ja uskon tieteeseen, mutta en silti kuvittele tietäväni kaikesta kaikkea eikä ole tarpeen nostataa itseäni painamalla muita alas. Ylimielinen kuspää tuo kaveri on.
Jos ystävä muuttuu kaikentietäväksi paskiaiseksi yliopisto-opintojensa vuoksi, on lupa lopettaa ystävyys. Tehän voitte palata ystävyyteen kun ystävä kypsyy ja alkuhuuma tieteiden ylivoimaisuudesta tasoittuu. Minä, siskoni ja usea sukulaiseni olemme valmistuneet yliopistosta, eikä kenestäkään tullut paskapäätä, mutta olen kuullut yhdestä ap:n kuvailemasta tapauksesta kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten kerroit, ystäväsi on muuttunut ja kehittynyt. Sinä olet jämähtänyt samaan olotilaan.
Akateemisesti koulutettu uskoo tieteeseen. Ehkä sinäkin uskot, että 2+2=4, kun koulussa on näin opetettu. Se on fakta, jota ei lähdetä kyseenalaistamaan eikä se siis ole mielipide kysymys.Minäkin olen maisteri ja uskon tieteeseen, mutta en silti kuvittele tietäväni kaikesta kaikkea eikä ole tarpeen nostataa itseäni painamalla muita alas. Ylimielinen kuspää tuo kaveri on.
Ketjusta saa sellaisen käsityksen, että ystävä on suorittanut suunnilleen orientoivat opinnot ja muuttunut kaikkitietäväksi. Onhan näitä. 😂
Perinteinen akateeminen harha. Pänttämällä muiden luomaa tietoa, kuvitellaan että oma älykkyys jotenkin kasvaisi vaikka näin ei luonnollisestikaan tapahdu. Älyn määrä on vakio, muistiin sitten kukin ahtaa haluamaansa tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n viesti saattaa olla provo tai vahvasti liioiteltu. Nimittäin yliopistossa, jos missä, oppii hahmottamaan oman tietämyksen rajat. Tämä pätee varsinkin ns. koviin aloihin.
Mutta ei pehmeisiin. Pienintäkään itsekriittisyyttä tai vastakkaisen mielipiteen ymmärrystä ei siellä opita.
Tiede, mielipiteet ja demokratia eivät kyllä kuulu samaan lauseeseen. Tiede ei ole demokraattista, ei tieteen piirissä (huuto)äänestetä, että kuka on eniten oikeassa, vaan tiede pohjautuu tieteenalan laadulliset vaatimukset täyttävän tutkimukseen.
Tieteelliset tulokset ja tieteeseen pohjautuvat näkemykset eivät todellakaan ole samalla tasolla jonkun omien mielipiteiden kanssa, vaikka tällaisia rinnastuksia halutaan nykyisin usein tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väittely on tieteen syvin ominaisuus.
Ei tuo kyllä kuulosta väittelyltä, jos toinen jyrää vain päälle kuuntelematta.
Yhteishyvässä 1/22 oli Esko Valtaojasta juttua, missä hän sanoo "yksi tapa tulla viisaammaksi on kuunnella niitä ihmisiä, joiden kanssa on eri mieltä. Mitä toiselta voisi oppia, miten häntä voisi ymmärtää ja miten voisi löytää yhteisen tavan edetä?"
Paljon muutakin siinä, suosittelen lukemaan. Tosin muistutan, että olen ollut Eskon ihailija pitkään ja moniin käsityksiini saan hänen teksteistään ja sanomisistaan vahvistusta, pitäisi jaksaa kuunnella heitä, jotka ovat eri mieltä, minunkin.
Ap ainakin voisi lukea tuon ja pohtia, olisiko siitä jotain hyötyä saada ystävä takaisin ystäväksi. Ehkä ap:n ystävänkin olisi hyvä lukea tuo.
Oletko muistanut mitenkään kiittää ystävääsi, kun on kärsivällisesti jaksanut opettaa sinua, kovapäistä ystäväänsä, parhaansa mukaan?
Olen huomannut poikieni kohdalla, että pelaaminen yhdistää vielä aikuisenakin eri tavoin kouluttautuneita. Miehet ilmeisesti pitävät kavereihinsa yhteyttä erityisesti pelien kautta, vaikka muuten elämä olisi vienyt muualle.