Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ystävästä tullut akateeminen elitisti
29.01.2022 |
Olemme olleet hyvin läheisiä ystäviä nuoresta asti. Ystäväni on aina kunnioittanut ja arvostanut minua ja olen nauttinut meidän keskusteluista suuresti. Jotain kuitenkin on muuttunut vuosien saatossa sen jälkeen, kun hän pääsi opiskelemaan ns ”kovaa” alaa yliopistoon. Pikkuhiljaa kaikesta keskustelusta on tullut itselleni vaikeampaa, sillä ystävästäni on tullut paitsi ymmärrettävästi oman alansa, myös kaikkien muiden asioiden ja aiheiden asiantuntija. Äänensävy ja puhetapa on alkanut muuttua elitistiseksi erityisesti silloin kun olemme jostain eri mieltä, mutta hän myös ”opettaa” jatkuvasti sellaisista asioista joista en tiedä. Tämä on usein mielenkiintoista ja mukavaakin, mutta turhauttavaa silloin, kun ystävä käyttää asemansa tuomaa valtaa myös sellaisiin asioihin joihin olen itsekin perehtynyt/joista vain ajattelen eri tavalla.
Kaikessa pitäisi vain kuunnella ja uskoa tätä suurta tiedettä, vaikka olisi kyse ihan vain arvomaailman eroista. Olen huomannut etten enää yhtä innokkaasti vastaa hänen puheluihinsa ja vältän herkemmin aiheita, joista voi tällainen ”oppitunti” alkaa.
Huom. en koskaan ota kantaa hänen alaansa ja erityisosaamiseen, sillä tiedän että hän on todella hyvä siinä mitä tekee. Kuitenkin oli sitten kyse koronasta, uskonnosta, etiikasta, politiikasta, lasten teosta, kasvissyönnistä tai vaikka koiran ruoasta, hän tietää aina paremmin... Taustalla on aina sama ”meillä yliopistossa on katsos opetettu ajattelemaan ja hakemaan tietoa” -asenne jota ei kannata lähteä haastamaan. Välillä tuntuu ettei ystävääni enää edes kiinnosta tietää mitä minä ajattelen, mitä mieltä olen asioista tai maailmasta, koska mielipiteeni eivät mitenkään voi olla YHTÄ oikeita tai arvostettavia. Jatkuu...
Kommentit (68)
Ystävälläsi voi olla ongelmia, mutta viestistäsi haisee kateus.
Minkälainen ystävä kirjoittaa pitkää sepustusta keskustelupalstalle sen sijaan, että ottaa asian puheeksi ystävänsä tai "ystävänsä" kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoo yhtä paljon nykyajan yliopistosta kuin ystävistäsi. Yliopistojen politisoituminen on tapahtunut yllättävän nopeasti ja ilman vastarintaa. Nuoria aivopestään intersektionaalisella marxilaisella feminismillä, se ei ole ideologia muiden joukossa vaan totuus ja tutkimuksen lähtökohta.
Suomi on luokkayhteiskunta. Olette ajautumassa eri yhteiskuntaluokkiin.
Tiede ja uskomus eivät ole mitenkään tasavertaisessa asemassa. Että se niistä arvomaailman eroista.
Vierailija kirjoitti:
Suomi on luokkayhteiskunta. Olette ajautumassa eri yhteiskuntaluokkiin.
ei luokassaan nouse pelkän yliopiston vuoksi. pitää lisäksi hylätä ja halveksia alempia ihmisiä ja pyrkiä parempien seuraan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiede ja uskomus eivät ole mitenkään tasavertaisessa asemassa. Että se niistä arvomaailman eroista.
Niin, onneksi juuri tämän takia kaikki tieteen kentällä toimivat ihmiset ovat esim. poliittisesti kaikki samaa mieltä. He ovat yhtä homogeenistä massaa, eikä maailmasta löydy aihetta jota tiede ei olisi vielä ratkaissut lopullisesti. Eiks niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on luokkayhteiskunta. Olette ajautumassa eri yhteiskuntaluokkiin.
ei luokassaan nouse pelkän yliopiston vuoksi. pitää lisäksi hylätä ja halveksia alempia ihmisiä ja pyrkiä parempien seuraan
Pitää tuntea olonsa epämukavaksi ylempään luokkaan kuuluvien seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se jokin kapea tieteellinen ala tee muissa asioissa ketään yhtään sen suuremmaksi expertiksi... Mutulla nissä asioissa hänkin niitä käsityksiään muodostaa. Pidä vain puolesi, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävälläsi voi olla ongelmia, mutta viestistäsi haisee kateus.
Minkälainen ystävä kirjoittaa pitkää sepustusta keskustelupalstalle sen sijaan, että ottaa asian puheeksi ystävänsä tai "ystävänsä" kanssa?
Voisitko keksiä muuta kuin tuon iänikuisen kateuskortin, keksi jos aivosi suoltavat parempaa argumenttia.
Vierailija kirjoitti:
Väittely on tieteen syvin ominaisuus.
Mutta se ei ole väittelyä, jos toisen ei anneta edes puhua ja eriäville näkemyksille pyöritellään silmiä vain koulutuksen perusteella, silloin kun puheenaiheena on jokin aivan muu asia kuin kummankaan oma ala. Ei kai ystävyyden sisällä toisen kuuluisi tuntea oloaan jatkuvasti tyhmäksi ja huonoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävälläsi voi olla ongelmia, mutta viestistäsi haisee kateus.
Minkälainen ystävä kirjoittaa pitkää sepustusta keskustelupalstalle sen sijaan, että ottaa asian puheeksi ystävänsä tai "ystävänsä" kanssa?
No ei kyllä millään muotoa aloituksessa haise kateus. Ehkä sellainen ihminen saattaa sellaisen hajutulkinnan tehdä, joka luulee että aloittajan pitäisi olla kateellinen tälle ystävälleen.
Ihmettelen näitä provoksi huutelijoita, että olisi muka niin harvinaista että tätä tapahtuu. Toki ne elitistisimmät tyypit eivät varmaan alun alkaenkaan tuhlaa aikaansa minkään duunareiden kanssa keskusteluun, mutta luin juuri instagramissa tästä keskustelua johon monet yliopisto-opiskelijat ottivat osaa. Moni kirjoitti että muiden ihmisten suhtautuminen muuttui heti kun pääsi yliopistoon, aiemmat (samat) mielipiteet olivatkin yhtäkkiä kiinnostavia ja esim. sosiologian luennoilla köyhyydestä puhutaan me-ne tyyliin kuin paikalla ei voisi olla myös sen itse käytönnössä kokeneita. Ei se koulutus kuitenkaan takaa sosiaalisia taitoja joita ystävyyden ylläpito juuri vaatii. Niistä taidoista kai tuossa aloituksessa oli kyse, eikä siitä mikä ala ja argumentti antaa eniten oikeutta tuntea ylemmyyttä muita kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
huono provo, yritä edes!
Kyllähän tuossa oli kahden sivun verran yritystä! Jo sen takia pitää antaa 2/5
Tuskin ystäväsi on kovin syvällä akateemisessa maailmassa jos viettää aikaa kanssasi eikä muiden akateemisten kanssa. Tykkää sinulle pätemisestä mutta pärjäisikö keskusteluissa muiden oman alansa tai muiden alojen akateemisten kanssa?
Ota ilo irti ystäväsi jakamista näkemyksistä ja mieti, voisiko joku ala kiinnostaa sinua. Jos puhuminen akateemiselle on jo tuttua, voisit pärjätä hyvin.
Alue: Aihe vapaa
...Jatkuu Ystäväni ei myöskään huomaa tätä itse eikä tilanne ole muuttunut puhumalla. Hän sanoo kyllä että ”mulle saa kyllä huomauttaa kun alan tehdä sitä, en halua loukata sua kun olen vaan niin intohimoinen asioista joista olen kiinnostunut!!” mutta käytönnössä tämä ei kuitenkaan toimi. Kaikki erilaiset näkemykset aiheuttavat sellaisen alentavalla äänensävyllä sanotun ”Voi kuule, katsos kun asia on niin että... (jokin hänen omaan arvomaailmaansa pohjaava näkemys)” enkä yleensä edes enää jaksa kertoa mitä olen itse aiheesta lukenut. Ystäväni ei esim. kannata enää demokratiaa, vaan asiantuntijoiden tulisi tehdä kaikki päätökset tieteeseen nojaten. Jos tuohon yrittää varovasti sanoa omaa näkemystä millaisiin ongelmiin se saattaisi johtaa, keskustelu loppuu samantien... Niin kuin nämä asiantuntijat olisivat muka aina kaikesta samaa mieltä, eikä heidänkin kesken joutuisi kuitenkin sitä samaa demokratiaa päätöksiä tehdessä lopulta käyttämään. Ystäväni myös luonnollisesti jakaa tieteet ja alat eri ”tasoille” ja saattaa sanoa humanistisista aloista ylimielisesti että ”Mutta sehän opiskelee vain sellaista pilipalitiedettä”. Todella raskasta ja turhauttavaa ahdasmielisyyttä, mutta tämäkin että ajattelen näin johtuu vaan tietysti siitä etten itse ole ylipistossa.
Oletteko olleet samanlaisessa tilanteessa, onko tilanne muuttunut ajan kanssa vai paheneeko tuollainen elitismi vain yleensä ajan kanssa? Yleensä nuo tilanteet ovat niin ”hienovaraisia” että niistä jää vain hieman outo ja epämukava olo, siis sellainen ettei tullut kuulluksi. Vasta myöhemmin tajuan keskustelua uudelleen päässäni muistellessa mitä olisin voinut sanoa, mitkä lauseet olivat tuota vallankäyttöä jne. Ystäväni tekee kiihdyksissään myös paljon klassisia argumentointivirheitä ja on hyvin herkkä kritiikille. Riitelemme todella harvoin, sillä silloin harvoin kun uskallan sanoa että hänen sanansa jäivät harmittamaan, hän yleensä heittäytyy marttyyriksi ja alkaa sellainen ”En tiennytkään että olen niin pska ystävä ja huono kaikessa” uhriutuminen. Rakastan ja arvostan häntä syvästi mutta kaipaan niitä aikoja kun keskusteluissamme ei ollut tällaista kuilua ja ”asetta”. En myöskään usko, että kyse on (ainakaan pelkästä) omasta älykkyydestäni sillä miksi ystäväni soittelisi idiootille joka viikko? Mielestäni tästä aiheesta pitäisi keskustella enemmän ja yliopistojen elitismi pitäisi tuoda näkyviin.