Lue keskustelun säännöt.
Muita ihan aikuisia, joita jotenkin "nolottaa" ajatus parisuhteesta?
14.01.2022 |
Välillä ajattelin, että voisi olla ihan mukavaa seurustella, mutta sitten taas tulee tämä nolouden tunne.
Kommentit (136)
Sama täällä. En ikinä ota uudestaan naista riesakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas hämmentävä ketju.
Eipä ole minulle tullut kertaakaan mieleen, että niinkin tavanomaisessa asiassa kuin seurustelussa olisi mitään noloa. Myöskään en todellakaan ole koskaan törmännyt kehenkään, jota kiinnostaisi hihitellä toisten suhteille. Epäilen, että tämä muiden hihittely ja kiinnostus on kyllä useimmiten vain noloilijan päässä.
Ilmeisesti tämä on tulos, kun häpeällä kasvatetaan ja koko persoona rakentuu häpeän ympärille. Tervettä se ei ole.
N50
Luultavasti olet itse tämä hihittelijä ja silmänvinkkaaja, jolloin et näe siinä mitään ihmeellistä.
Itse tarkoitin sanoa että ei se seurustelu itseä mitenkään nolota, vaan ärsyttää se muiden mielenkiinto asiaa kohtaan.
Joo, mutta kun kyseessä ei omalla kohdallani ole heterosuhde, niin silloinpa sitä ihan oikeasti voikin joutua enemmän tai vähemmän julkisen inhon, halveksunnan ja hämmästelyn kohteeksi. Samalla säälitään kun "olisittehan te molemmat nyt noin kauniina miehetkin saaneet" ja jotenkin säälivää ja surkuttelevaa asennetta olen kohdannut myös rakastumiseni ja seurustelun johdosta.
Toisaalta, löytyy varmaan niitä jotka "paheksuvat" jokaista asiaa. Sinkkuus on monesta noloa, samoin seurusteluun saatetaan suhtautua juuri tuolla tavalla kuin tässä on tuotu ilmi. Antaa paheksua ja noloilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas hämmentävä ketju.
Eipä ole minulle tullut kertaakaan mieleen, että niinkin tavanomaisessa asiassa kuin seurustelussa olisi mitään noloa. Myöskään en todellakaan ole koskaan törmännyt kehenkään, jota kiinnostaisi hihitellä toisten suhteille. Epäilen, että tämä muiden hihittely ja kiinnostus on kyllä useimmiten vain noloilijan päässä.
Ilmeisesti tämä on tulos, kun häpeällä kasvatetaan ja koko persoona rakentuu häpeän ympärille. Tervettä se ei ole.
N50
Luultavasti olet itse tämä hihittelijä ja silmänvinkkaaja, jolloin et näe siinä mitään ihmeellistä.
Itse tarkoitin sanoa että ei se seurustelu itseä mitenkään nolota, vaan ärsyttää se muiden mielenkiinto asiaa kohtaan.
Suunnilleen kaikki tuntemani ihmiset ovat parisuhteissa, kuten itsekin olen, enkä todellakaan asialle virnuile. Aivan käsittämätön ajatuskin. Ja jos joku osoittaisi jotain "mielenkiintoa" suhdettani kohtaan, se olisi minulle aivan herttaisen yhdentekevää. Mitään noloutta se ei ainakaan aiheuttaisi.
Ihan oikeasti, kasvakaa aikuisiksi. Suurin osa näistä viesteistä on kuin murrosikäisen kirjoittamia. Silloinhan kaikki on niin noloa ja tuntuu siltä, että muut koko ajan kyttäävät.
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta kun kyseessä ei omalla kohdallani ole heterosuhde, niin silloinpa sitä ihan oikeasti voikin joutua enemmän tai vähemmän julkisen inhon, halveksunnan ja hämmästelyn kohteeksi. Samalla säälitään kun "olisittehan te molemmat nyt noin kauniina miehetkin saaneet" ja jotenkin säälivää ja surkuttelevaa asennetta olen kohdannut myös rakastumiseni ja seurustelun johdosta.
Toisaalta, löytyy varmaan niitä jotka "paheksuvat" jokaista asiaa. Sinkkuus on monesta noloa, samoin seurusteluun saatetaan suhtautua juuri tuolla tavalla kuin tässä on tuotu ilmi. Antaa paheksua ja noloilla.
Mun ihan heterosuhdetta on kommentoitu niin että olen mieheni kanssa eri paria. Että olisin saanut paremmankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mitä noloa seurustelussa tai puolison etsimisessä on. Mullakin on pari kaveria, jotka haluaisivat parisuhteen, mutta deittiappeihin meneminen on heille hirveä kynnys, koska se on muka niin kauhean noloa. Olen heitäkin yrittänyt kannustaa (kun kuitenkin koko ajan puhuvat siitä, että voi kun olisi parisuhde) sanomalla, että pariutuminen ja oman puolison löytäminen on niin luonnollinen toive kuin vain olla voi. Luonnossakin kaikki eläimet pyrkii pariutumaan ja se on melkein se suurin ponnistus monilla lajeilla, että löytää itselleen parin. Miksi se olisi ihmisellä mitenkään väärin tai noloa? Ihminen on äärimmäisen sosiaalinen eläin, jolla myös seksuaalisuus säilyy vanhuuteen asti, ei ole pelkästään lisääntymistä varten.
Älkää nyt hyvä ihme nolostelko, rakkaus voi löytyä vielä vanhoillakin päivillä!
Tein feikkitilin tinderiin miehenä ja sieltähän yhen työkaverin profiili löytyi. Nauretaan töissä muiden työkaverien kanssa sen tinderprofiilille, lol. Varsinkin koska tää nainen on julistanut kuinka onnellinen on sinkkuna :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mitä noloa seurustelussa tai puolison etsimisessä on. Mullakin on pari kaveria, jotka haluaisivat parisuhteen, mutta deittiappeihin meneminen on heille hirveä kynnys, koska se on muka niin kauhean noloa. Olen heitäkin yrittänyt kannustaa (kun kuitenkin koko ajan puhuvat siitä, että voi kun olisi parisuhde) sanomalla, että pariutuminen ja oman puolison löytäminen on niin luonnollinen toive kuin vain olla voi. Luonnossakin kaikki eläimet pyrkii pariutumaan ja se on melkein se suurin ponnistus monilla lajeilla, että löytää itselleen parin. Miksi se olisi ihmisellä mitenkään väärin tai noloa? Ihminen on äärimmäisen sosiaalinen eläin, jolla myös seksuaalisuus säilyy vanhuuteen asti, ei ole pelkästään lisääntymistä varten.
Älkää nyt hyvä ihme nolostelko, rakkaus voi löytyä vielä vanhoillakin päivillä!
Tein feikkitilin tinderiin miehenä ja sieltähän yhen työkaverin profiili löytyi. Nauretaan töissä muiden työkaverien kanssa sen tinderprofiilille, lol. Varsinkin koska tää nainen on julistanut kuinka onnellinen on sinkkuna :D
Mistä lähtien tinderprofiili on tarkoittanut, että haluaa vakavan parisuhteen? Kyllä sinkku voi haluta deittailla ja harrastaa seksiä ja samaan aikaan pysyä sinkkuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, mutta kun kyseessä ei omalla kohdallani ole heterosuhde, niin silloinpa sitä ihan oikeasti voikin joutua enemmän tai vähemmän julkisen inhon, halveksunnan ja hämmästelyn kohteeksi. Samalla säälitään kun "olisittehan te molemmat nyt noin kauniina miehetkin saaneet" ja jotenkin säälivää ja surkuttelevaa asennetta olen kohdannut myös rakastumiseni ja seurustelun johdosta.
Toisaalta, löytyy varmaan niitä jotka "paheksuvat" jokaista asiaa. Sinkkuus on monesta noloa, samoin seurusteluun saatetaan suhtautua juuri tuolla tavalla kuin tässä on tuotu ilmi. Antaa paheksua ja noloilla.
Mun ihan heterosuhdetta on kommentoitu niin että olen mieheni kanssa eri paria. Että olisin saanut paremmankin.
Kahden kauppa, kolmannen korvapuusti. Olen nähnyt siksi monta mielestäni käsittämätöntä paria, etten enää uhraa montaaan ajatusta siihen, mitä näkevät toisissaan. Ulkopuolinen ei voi ymmärtää. Ja sillä sipuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mitä noloa seurustelussa tai puolison etsimisessä on. Mullakin on pari kaveria, jotka haluaisivat parisuhteen, mutta deittiappeihin meneminen on heille hirveä kynnys, koska se on muka niin kauhean noloa. Olen heitäkin yrittänyt kannustaa (kun kuitenkin koko ajan puhuvat siitä, että voi kun olisi parisuhde) sanomalla, että pariutuminen ja oman puolison löytäminen on niin luonnollinen toive kuin vain olla voi. Luonnossakin kaikki eläimet pyrkii pariutumaan ja se on melkein se suurin ponnistus monilla lajeilla, että löytää itselleen parin. Miksi se olisi ihmisellä mitenkään väärin tai noloa? Ihminen on äärimmäisen sosiaalinen eläin, jolla myös seksuaalisuus säilyy vanhuuteen asti, ei ole pelkästään lisääntymistä varten.
Älkää nyt hyvä ihme nolostelko, rakkaus voi löytyä vielä vanhoillakin päivillä!
Tein feikkitilin tinderiin miehenä ja sieltähän yhen työkaverin profiili löytyi. Nauretaan töissä muiden työkaverien kanssa sen tinderprofiilille, lol. Varsinkin koska tää nainen on julistanut kuinka onnellinen on sinkkuna :D
Pitäisiköhän ottaa siihen yhteyttä "miehenä" ja kattoo mitä vastaa? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin olen tainnut itse jäädä näissä seukkujutuissa sinne jonnekin ala-astetasolle ja siksi nolottaa. Tässä jokin aika sitten tapasin netissä tyypin jonka kanssa oli hetken kiihkeää ja erehdyin sitten vanhemmillenikin kertomaan, se oli ainakin noloa kun se ei kauaa kestänytkään ja vanhemmat odotti että homma menisi samaan tyyliin kuin heilläkin aikoinaan eli kertalaakista sitten loppuelämän liittoon. Jooei mene enää niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mitä noloa seurustelussa tai puolison etsimisessä on. Mullakin on pari kaveria, jotka haluaisivat parisuhteen, mutta deittiappeihin meneminen on heille hirveä kynnys, koska se on muka niin kauhean noloa. Olen heitäkin yrittänyt kannustaa (kun kuitenkin koko ajan puhuvat siitä, että voi kun olisi parisuhde) sanomalla, että pariutuminen ja oman puolison löytäminen on niin luonnollinen toive kuin vain olla voi. Luonnossakin kaikki eläimet pyrkii pariutumaan ja se on melkein se suurin ponnistus monilla lajeilla, että löytää itselleen parin. Miksi se olisi ihmisellä mitenkään väärin tai noloa? Ihminen on äärimmäisen sosiaalinen eläin, jolla myös seksuaalisuus säilyy vanhuuteen asti, ei ole pelkästään lisääntymistä varten.
Älkää nyt hyvä ihme nolostelko, rakkaus voi löytyä vielä vanhoillakin päivillä!
Tein feikkitilin tinderiin miehenä ja sieltähän yhen työkaverin profiili löytyi. Nauretaan töissä muiden työkaverien kanssa sen tinderprofiilille, lol. Varsinkin koska tää nainen on julistanut kuinka onnellinen on sinkkuna :D
Mistä lähtien tinderprofiili on tarkoittanut, että haluaa vakavan parisuhteen? Kyllä sinkku voi haluta deittailla ja harrastaa seksiä ja samaan aikaan pysyä sinkkuna.
LOL joo tinderprofiili ei meinaa yhtään mitään, suurin osa on siellä joko viestittelemässä vaan tai sitten keräilemässä niitä egopojoja eli matcheja ilman senkummempaa tarkoitusta edetä asioissa. Ihan pelle koko systeemi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mitä noloa seurustelussa tai puolison etsimisessä on. Mullakin on pari kaveria, jotka haluaisivat parisuhteen, mutta deittiappeihin meneminen on heille hirveä kynnys, koska se on muka niin kauhean noloa. Olen heitäkin yrittänyt kannustaa (kun kuitenkin koko ajan puhuvat siitä, että voi kun olisi parisuhde) sanomalla, että pariutuminen ja oman puolison löytäminen on niin luonnollinen toive kuin vain olla voi. Luonnossakin kaikki eläimet pyrkii pariutumaan ja se on melkein se suurin ponnistus monilla lajeilla, että löytää itselleen parin. Miksi se olisi ihmisellä mitenkään väärin tai noloa? Ihminen on äärimmäisen sosiaalinen eläin, jolla myös seksuaalisuus säilyy vanhuuteen asti, ei ole pelkästään lisääntymistä varten.
Älkää nyt hyvä ihme nolostelko, rakkaus voi löytyä vielä vanhoillakin päivillä!
Tein feikkitilin tinderiin miehenä ja sieltähän yhen työkaverin profiili löytyi. Nauretaan töissä muiden työkaverien kanssa sen tinderprofiilille, lol. Varsinkin koska tää nainen on julistanut kuinka onnellinen on sinkkuna :D
Mistä lähtien tinderprofiili on tarkoittanut, että haluaa vakavan parisuhteen? Kyllä sinkku voi haluta deittailla ja harrastaa seksiä ja samaan aikaan pysyä sinkkuna.
LOL joo tinderprofiili ei meinaa yhtään mitään, suurin osa on siellä joko viestittelemässä vaan tai sitten keräilemässä niitä egopojoja eli matcheja ilman senkummempaa tarkoitusta edetä asioissa. Ihan pelle koko systeemi.
No tollanen vasta noloa on. Keski-ikäinen nainen, eikä ole koskaan ollut naimisissa. Itse oon 32v ja oon ollut jo useamman vuoden naimisissa, eikä tarvinnut mitään tinderiä käyttää :DDD
Hyviä ajatuksia, tunnistan itselläni näitä. Juuri tuo mitä joku sanoikin, kumppanin myötä tulee näkyväksi oma valinta ja tulee ”me”. Minulla on todella vahva ”minä”, joten ”me” ei tunnu kovin luontevalta. Koen, että esittelisin puolisoni mielelläni perheelleni, mutta kaverit haluan pitää jostain syystä erillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla olisi iso kynnys näyttää kroppaani kellekään. 😔 Vatsanahka on venynyt raskauksista, on selluliittia jne. Kasvot mulla on säilyny hyvin, monet ovat kehuneet nätiksi, mutta tuo kroppa.. Olen 40 v. ja eronnut 5 v. sitten. En ole tähän härdelliin kaivannutkaan ketään, mutta uskon että tilanne on eri kun lapset alkaa lentää pesästä. Sitten olen vaan vielä vanhempi ja rupsahtaneempi kuin nyt, joten... Ehkä löydän jonkun jolla iän ja elämän merkit näkyvät itselläkin, eikä häntä haittaisi mun keho. Saa olla kaljua ja iskämahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mitä noloa seurustelussa tai puolison etsimisessä on. Mullakin on pari kaveria, jotka haluaisivat parisuhteen, mutta deittiappeihin meneminen on heille hirveä kynnys, koska se on muka niin kauhean noloa. Olen heitäkin yrittänyt kannustaa (kun kuitenkin koko ajan puhuvat siitä, että voi kun olisi parisuhde) sanomalla, että pariutuminen ja oman puolison löytäminen on niin luonnollinen toive kuin vain olla voi. Luonnossakin kaikki eläimet pyrkii pariutumaan ja se on melkein se suurin ponnistus monilla lajeilla, että löytää itselleen parin. Miksi se olisi ihmisellä mitenkään väärin tai noloa? Ihminen on äärimmäisen sosiaalinen eläin, jolla myös seksuaalisuus säilyy vanhuuteen asti, ei ole pelkästään lisääntymistä varten.
Älkää nyt hyvä ihme nolostelko, rakkaus voi löytyä vielä vanhoillakin päivillä!
Tein feikkitilin tinderiin miehenä ja sieltähän yhen työkaverin profiili löytyi. Nauretaan töissä muiden työkaverien kanssa sen tinderprofiilille, lol. Varsinkin koska tää nainen on julistanut kuinka onnellinen on sinkkuna :D
Tinderissä todellakin voi olla hakemassa pelkkiä irtosuhteita ilman mitään aikomusta pariutua, ja todella moni onkin.
Toisaalta voi myös olla onnellinen sinkkuna ja samalla pitää oven auki mahdollista parisuhdettakin varten, eihän siinä mitään väärää ole. Pitäisikö olla onneton sinkkuna jotta voisi suhteeseen ryhtyä? Paras lähtökohtahan se onkin jos on onnellinen elämäänsä sellaisena kuin on eikä hae suhteesta jonkun tyhjiön täyttäjää.
Sulla taas ei ole kaikki ihan kondiksessa, jos tarvii toisten stalkkaamista varten luoda jotain feikkiprofiileja tinderiin. Oletko 13v oman elämäsi mean girl?
Mä oon 26 enkä ole ikinä seurustellut tai edes mitään siihen viittaavaakaan. En ole ikinä ollut treffeillä tai mitään. Vuosia (ja osittain edelleenkin) ajattelin että sellaiset jutut ei kuulu mulle, että olen jotenkin liian huono sellaiseen. Ihastuksia mulla on ollut, mutta en ole niistä ikinä kehdannut kertoa edes parhaille kavereille joiden kanssa muuten puhutaan kaikesta. Tämänkin ikäisenä vielä inhoan kaikkia ”minkä tyyppisistä miehistä tykkään/kuka on sun julkkis-ihastus” sun muita kysymyksiä. En osaa selittää, mutta hävettää se että pitäisi myöntää että _minulla_ on jonkinlaisia tuntemuksia vastakkaista sukupuolta kohtaan.
Saan monesti ihan fyysisen pahoinvoinnin tunteen jos joku alkaa puhumaan minulle asiasta. Kerran työkaveri vitsillä ehdotti että menisin iskemään yhden miehen, ja sen jälkeen jouduin menemään työpaikan vessaan kun alkoin itkettämään ja oksettamaan. En tiedä mikä minussa tai mun kasvatuksessa on mennyt vikaan. Haluaisin että muut näkisivät minut jonain kivenä jolla ei ole tunteita. Ulkoisesti olen siis ihan normaali, ihan puheliaskin enkä edes ujo.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon 26 enkä ole ikinä seurustellut tai edes mitään siihen viittaavaakaan. En ole ikinä ollut treffeillä tai mitään. Vuosia (ja osittain edelleenkin) ajattelin että sellaiset jutut ei kuulu mulle, että olen jotenkin liian huono sellaiseen. Ihastuksia mulla on ollut, mutta en ole niistä ikinä kehdannut kertoa edes parhaille kavereille joiden kanssa muuten puhutaan kaikesta. Tämänkin ikäisenä vielä inhoan kaikkia ”minkä tyyppisistä miehistä tykkään/kuka on sun julkkis-ihastus” sun muita kysymyksiä. En osaa selittää, mutta hävettää se että pitäisi myöntää että _minulla_ on jonkinlaisia tuntemuksia vastakkaista sukupuolta kohtaan.
Saan monesti ihan fyysisen pahoinvoinnin tunteen jos joku alkaa puhumaan minulle asiasta. Kerran työkaveri vitsillä ehdotti että menisin iskemään yhden miehen, ja sen jälkeen jouduin menemään työpaikan vessaan kun alkoin itkettämään ja oksettamaan. En tiedä mikä minussa tai mun kasvatuksessa on mennyt vikaan. Haluaisin että muut näkisivät minut jonain kivenä jolla ei ole tunteita. Ulkoisesti olen siis ihan normaali, ihan puheliaskin enkä edes ujo.
Oletko ikinä harkinnut terapeutin luona käymistä? Joku henkinen lukkohan tuossa on, jota voi olla vaikea itse selvitellä varsinkin jos tilanne on jatkunut jo pitempään... voisi auttaa jos saisi puhua asiasta jonkun kanssa jolla on ammattitaitoa ja näkemystä. Vaikuttaahan tuollainen jo negatiivisesti elämäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas hämmentävä ketju.
Eipä ole minulle tullut kertaakaan mieleen, että niinkin tavanomaisessa asiassa kuin seurustelussa olisi mitään noloa. Myöskään en todellakaan ole koskaan törmännyt kehenkään, jota kiinnostaisi hihitellä toisten suhteille. Epäilen, että tämä muiden hihittely ja kiinnostus on kyllä useimmiten vain noloilijan päässä.
Ilmeisesti tämä on tulos, kun häpeällä kasvatetaan ja koko persoona rakentuu häpeän ympärille. Tervettä se ei ole.
N50
Luultavasti olet itse tämä hihittelijä ja silmänvinkkaaja, jolloin et näe siinä mitään ihmeellistä.
Itse tarkoitin sanoa että ei se seurustelu itseä mitenkään nolota, vaan ärsyttää se muiden mielenkiinto asiaa kohtaan.
Suunnilleen kaikki tuntemani ihmiset ovat parisuhteissa, kuten itsekin olen, enkä todellakaan asialle virnuile. Aivan käsittämätön ajatuskin. Ja jos joku osoittaisi jotain "mielenkiintoa" suhdettani kohtaan, se olisi minulle aivan herttaisen yhdentekevää. Mitään noloutta se ei ainakaan aiheuttaisi.
Ihan oikeasti, kasvakaa aikuisiksi. Suurin osa näistä viesteistä on kuin murrosikäisen kirjoittamia. Silloinhan kaikki on niin noloa ja tuntuu siltä, että muut koko ajan kyttäävät.
Kirjoittaa ihminen joka ei ymmärrä edes lainaamansa tekstin sisältöä :D
Ei voi muuta sanoa kuin että voi voi :D
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin olen tainnut itse jäädä näissä seukkujutuissa sinne jonnekin ala-astetasolle ja siksi nolottaa. Tässä jokin aika sitten tapasin netissä tyypin jonka kanssa oli hetken kiihkeää ja erehdyin sitten vanhemmillenikin kertomaan, se oli ainakin noloa kun se ei kauaa kestänytkään ja vanhemmat odotti että homma menisi samaan tyyliin kuin heilläkin aikoinaan eli kertalaakista sitten loppuelämän liittoon. Jooei mene enää niin.
Mielestäni et ole jäänyt millekään "tasolle". On ihan normaalia että harmittaa kun on itse jo vähän hehkutellut, ja juttu ei sitten kannakaan pidemmälle. Tsemppiä!
Itse tapasin nykyisen mieheni vasta yli 30-vuotiaana, ja kyllä siihen astiset kokeilut ja ihastumiset olen pitänyt visusti omana tietonani, enkä ole halunnut tapailla julkisesti miehiä juuri siksi että ei tarvitse selitellä kenellekään mitään. Nykyisenkin miehen pidin visusti piilossa, ja mies oli onnekseni ihan samaa mieltä. Hän kun erosi exästään, niin se sormuksen yhtäkkinen puuttuminen aiheutti jos mitä sun tätä töissä, tuttavissa, sukulaisissa jne. Ei hänellä ollut voimia selitellä kenellekään tilannetta, eikä haluakaan sen puolin.
No johan tässä on perusteltu asiaa monilta eri näkökulmilta.