Lue keskustelun säännöt.
Muita ihan aikuisia, joita jotenkin "nolottaa" ajatus parisuhteesta?
14.01.2022 |
Välillä ajattelin, että voisi olla ihan mukavaa seurustella, mutta sitten taas tulee tämä nolouden tunne.
Kommentit (136)
Horisontti kirjoitti:
Tänään klo 15 YLE Radio 1:ssä Horisontti: Sinkkuelämää vai parisuhdeosattomuutta?
Sinkkuelämää vai parisuhdeosattomuutta? Onko yksineläminen henkilökohtainen valinta vai löytyisikö vastaus yhä lisääntyvään sinkkuuteen jopa yhteiskuntarakenteista? Keskustelemassa Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin dosentti Hanna Wass ja yhteiskuntatieteiden tohtori suomalaisten sinkkujen parisuhdenormatiivisuuden kohtaamisesta väitellyt Anu Kinnunen. Ohjelman toimittavat Mikko Kurenlahti ja Hilkka Nevala 45 min.
Kiitokset hyvästä suosituksesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että ne, jotka tätä keskustelua taivastelevat, eivät kovin tarkkaan ole ympäristöään (tai itseään?) havainnoineet. Erilaiset seurusteluun ja pariutumiseen liittyvät kompleksit ja ongelmat ovat varsin yleisiä. Joku pääsee niistä yli jo melko nuorena, joku ei koskaan.
Ja epävarmuutta ja pelkoa siitä, kelpaako omana itsenä, tuntee suurin osa ihmisistä joskus ja jonkun verran. Joillakin sitten eri syistä pelot voivat muuttua elämää rajoittavaksi.
Tänne kirjoittelee myös eri-ikäisiä ihmisiä. Parikymppiselle ja viisikymppisellä ihan luonnollisesti erilainen perspektiivi.
Hyvin sanottu. Yhteistä kuitenkin kaikelle keskustelulle olisi se, että suhtauduttaisiin näin herkässä aiheessa kunnioittavasti toisiin ja heidän kirjoituksiinsa ja kokemuksiin. Ne ovat kaikki arvokkaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että ne, jotka tätä keskustelua taivastelevat, eivät kovin tarkkaan ole ympäristöään (tai itseään?) havainnoineet. Erilaiset seurusteluun ja pariutumiseen liittyvät kompleksit ja ongelmat ovat varsin yleisiä. Joku pääsee niistä yli jo melko nuorena, joku ei koskaan.
Ja epävarmuutta ja pelkoa siitä, kelpaako omana itsenä, tuntee suurin osa ihmisistä joskus ja jonkun verran. Joillakin sitten eri syistä pelot voivat muuttua elämää rajoittavaksi.
Tänne kirjoittelee myös eri-ikäisiä ihmisiä. Parikymppiselle ja viisikymppisellä ihan luonnollisesti erilainen perspektiivi.
Hyvin sanottu. Yhteistä kuitenkin kaikelle keskustelulle olisi se, että suhtauduttaisiin näin herkässä aiheessa kunnioittavasti toisiin ja heidän kirjoituksiinsa ja kokemuksiin. Ne ovat kaikki arvokkaita.
Öö, tarkoitatko että, kokemus että ”Tuo on outo ja friikki” on keskustelussa yhtä arvokas kuin muut? Että lähestymistapa ”Minä en ainakaan tuollaisesta tiedä mitään ja noissa muissa on jotain vikaa”-on ihan validi pointti jota pitäisi kunnioittavasti lähestyä? Oikeasti?
Tietenkin kaikki tunteet mitä ihmiset kokevat ovat, no, tunteita. Ja ajatuksia. Sillä tapaa kullekin varmasti arvokkaita ja tosia, sillä hetkellä.
Ehkä jätän huomaavaisesti kertomatta oman tunteeni tästä ajatuksesta. Voihan olla että muotoilit asian vain huolimattomasti. Tai tulkitsin väärin.
Kuuntelin Radio 1 lähetyksen sinkkuudesta, hyviä pointteja siinä oli.
On hyvin tervettä vältellä suhdetta, jos seksiä saa muuten. Sinkkuvelat ovat ymmärtäneet miten elämästä nauttia, eikä mikään ihme, että heidän määrä on kasvussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että ne, jotka tätä keskustelua taivastelevat, eivät kovin tarkkaan ole ympäristöään (tai itseään?) havainnoineet. Erilaiset seurusteluun ja pariutumiseen liittyvät kompleksit ja ongelmat ovat varsin yleisiä. Joku pääsee niistä yli jo melko nuorena, joku ei koskaan.
Ja epävarmuutta ja pelkoa siitä, kelpaako omana itsenä, tuntee suurin osa ihmisistä joskus ja jonkun verran. Joillakin sitten eri syistä pelot voivat muuttua elämää rajoittavaksi.
Tänne kirjoittelee myös eri-ikäisiä ihmisiä. Parikymppiselle ja viisikymppisellä ihan luonnollisesti erilainen perspektiivi.
Hyvin sanottu. Yhteistä kuitenkin kaikelle keskustelulle olisi se, että suhtauduttaisiin näin herkässä aiheessa kunnioittavasti toisiin ja heidän kirjoituksiinsa ja kokemuksiin. Ne ovat kaikki arvokkaita.
Öö, tarkoitatko että, kokemus että ”Tuo on outo ja friikki” on keskustelussa yhtä arvokas kuin muut? Että lähestymistapa ”Minä en ainakaan tuollaisesta tiedä mitään ja noissa muissa on jotain vikaa”-on ihan validi pointti jota pitäisi kunnioittavasti lähestyä? Oikeasti?
Tietenkin kaikki tunteet mitä ihmiset kokevat ovat, no, tunteita. Ja ajatuksia. Sillä tapaa kullekin varmasti arvokkaita ja tosia, sillä hetkellä.
Ehkä jätän huomaavaisesti kertomatta oman tunteeni tästä ajatuksesta. Voihan olla että muotoilit asian vain huolimattomasti. Tai tulkitsin väärin.
En tarkoittanut sitä ollenkaan.
Tarkoitin, että kuten lainaamani kirjoittikin, seurusteluun liittyvät kompleksit ovat hyvin yleisiä. ja siksi tänne dumaavat eivät ehkä ole avoimia itse sen suhteen itsessään, että heilläkin on omia komplekseja. itse asiassa uskon, että ihmisyyteen kuuluu tietty kompleksisuus ja meissä kaikissa on toisten mielestä "outoutemme ja erikoisuutemme" . minusta nekin tekevät meistä kiinnostavia yksilöitä ja meistä jokaisesta uniikin, omat heikkoutemme ja vahvuutemme.
Enpä osaa paremmin avata tätä nyt, mitään pahaa en tarkoittanut ja toivottavasti ymmärrät sen.
Millaisia kokemuksia sinulla on seurusteluun liittyvistä paineista jos onkaan sellaisia?
Vierailija kirjoitti:
Mua nolottais se jos seurustelisin ja vaikka esittelisin kumppanin läheisille, niin sitte ne aattelis että ”nuo harrastaa seksiä”.
Muutama vuosi parisuhdetta ja toivoisit, että teillä olis seksiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että ne, jotka tätä keskustelua taivastelevat, eivät kovin tarkkaan ole ympäristöään (tai itseään?) havainnoineet. Erilaiset seurusteluun ja pariutumiseen liittyvät kompleksit ja ongelmat ovat varsin yleisiä. Joku pääsee niistä yli jo melko nuorena, joku ei koskaan.
Ja epävarmuutta ja pelkoa siitä, kelpaako omana itsenä, tuntee suurin osa ihmisistä joskus ja jonkun verran. Joillakin sitten eri syistä pelot voivat muuttua elämää rajoittavaksi.
Tänne kirjoittelee myös eri-ikäisiä ihmisiä. Parikymppiselle ja viisikymppisellä ihan luonnollisesti erilainen perspektiivi.
Hyvin sanottu. Yhteistä kuitenkin kaikelle keskustelulle olisi se, että suhtauduttaisiin näin herkässä aiheessa kunnioittavasti toisiin ja heidän kirjoituksiinsa ja kokemuksiin. Ne ovat kaikki arvokkaita.
Öö, tarkoitatko että, kokemus että ”Tuo on outo ja friikki” on keskustelussa yhtä arvokas kuin muut? Että lähestymistapa ”Minä en ainakaan tuollaisesta tiedä mitään ja noissa muissa on jotain vikaa”-on ihan validi pointti jota pitäisi kunnioittavasti lähestyä? Oikeasti?
Tietenkin kaikki tunteet mitä ihmiset kokevat ovat, no, tunteita. Ja ajatuksia. Sillä tapaa kullekin varmasti arvokkaita ja tosia, sillä hetkellä.
Ehkä jätän huomaavaisesti kertomatta oman tunteeni tästä ajatuksesta. Voihan olla että muotoilit asian vain huolimattomasti. Tai tulkitsin väärin.
En tarkoittanut sitä ollenkaan.
Tarkoitin, että kuten lainaamani kirjoittikin, seurusteluun liittyvät kompleksit ovat hyvin yleisiä. ja siksi tänne dumaavat eivät ehkä ole avoimia itse sen suhteen itsessään, että heilläkin on omia komplekseja. itse asiassa uskon, että ihmisyyteen kuuluu tietty kompleksisuus ja meissä kaikissa on toisten mielestä "outoutemme ja erikoisuutemme" . minusta nekin tekevät meistä kiinnostavia yksilöitä ja meistä jokaisesta uniikin, omat heikkoutemme ja vahvuutemme.
Enpä osaa paremmin avata tätä nyt, mitään pahaa en tarkoittanut ja toivottavasti ymmärrät sen.
Millaisia kokemuksia sinulla on seurusteluun liittyvistä paineista jos onkaan sellaisia?
Ok, pahoittelen väärää tulkintaani.
Olen avautunut kokemuksistani tähän ketjuun aiemmin. Ehkä siksi tulkitsin kärkkäästi.
Oudolle näyttää 60v nuoretparit, jotka käsikädessä kulkevat kuin teinit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että ne, jotka tätä keskustelua taivastelevat, eivät kovin tarkkaan ole ympäristöään (tai itseään?) havainnoineet. Erilaiset seurusteluun ja pariutumiseen liittyvät kompleksit ja ongelmat ovat varsin yleisiä. Joku pääsee niistä yli jo melko nuorena, joku ei koskaan.
Ja epävarmuutta ja pelkoa siitä, kelpaako omana itsenä, tuntee suurin osa ihmisistä joskus ja jonkun verran. Joillakin sitten eri syistä pelot voivat muuttua elämää rajoittavaksi.
Tänne kirjoittelee myös eri-ikäisiä ihmisiä. Parikymppiselle ja viisikymppisellä ihan luonnollisesti erilainen perspektiivi.
Hyvin sanottu. Yhteistä kuitenkin kaikelle keskustelulle olisi se, että suhtauduttaisiin näin herkässä aiheessa kunnioittavasti toisiin ja heidän kirjoituksiinsa ja kokemuksiin. Ne ovat kaikki arvokkaita.
Öö, tarkoitatko että, kokemus että ”Tuo on outo ja friikki” on keskustelussa yhtä arvokas kuin muut? Että lähestymistapa ”Minä en ainakaan tuollaisesta tiedä mitään ja noissa muissa on jotain vikaa”-on ihan validi pointti jota pitäisi kunnioittavasti lähestyä? Oikeasti?
Tietenkin kaikki tunteet mitä ihmiset kokevat ovat, no, tunteita. Ja ajatuksia. Sillä tapaa kullekin varmasti arvokkaita ja tosia, sillä hetkellä.
Ehkä jätän huomaavaisesti kertomatta oman tunteeni tästä ajatuksesta. Voihan olla että muotoilit asian vain huolimattomasti. Tai tulkitsin väärin.
En tarkoittanut sitä ollenkaan.
Tarkoitin, että kuten lainaamani kirjoittikin, seurusteluun liittyvät kompleksit ovat hyvin yleisiä. ja siksi tänne dumaavat eivät ehkä ole avoimia itse sen suhteen itsessään, että heilläkin on omia komplekseja. itse asiassa uskon, että ihmisyyteen kuuluu tietty kompleksisuus ja meissä kaikissa on toisten mielestä "outoutemme ja erikoisuutemme" . minusta nekin tekevät meistä kiinnostavia yksilöitä ja meistä jokaisesta uniikin, omat heikkoutemme ja vahvuutemme.
Enpä osaa paremmin avata tätä nyt, mitään pahaa en tarkoittanut ja toivottavasti ymmärrät sen.
Millaisia kokemuksia sinulla on seurusteluun liittyvistä paineista jos onkaan sellaisia?
Ok, pahoittelen väärää tulkintaani.
Olen avautunut kokemuksistani tähän ketjuun aiemmin. Ehkä siksi tulkitsin kärkkäästi.
Ok , ei mitään, hyvä kun asia selvisi kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Oudolle näyttää 60v nuoretparit, jotka käsikädessä kulkevat kuin teinit.
Jaa, minusta on ihana katsella heitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas jotenkin terapeuttista lukea tätä ketjua. Itse tunnistan paljon samoja ajatuksia ja on helpottavaa tietää että on muitakin. Olen lähemmäs kolmekymppinen, tapaillut kyllä muutamia miehiä heidän aloitteestaan mutta en koskaan seurustellut.
Itselleni myös olisi jotenkin noloa kertoa seurustelusta, ehkä tässäkin vaikuttaa se, että en ole koskaan seurustellut joten olisihan siinä nyt hetkeksi ihmeteltävää 😄
Mutta myös jollain tapaa kokisin itseni heikoksi mikäli seurustelisin, että enkö muka pärjäisi yksin? Vaikka todellakin pärjään yksin, olen jo vuosia asunut yksin. Kuitenkaan en ajattele muita ihmisiä millään tapaa heikkoina jos he seurustelevat, jotenkin en vain itselleni voi sitä sallia. On hirveän vaikea edes kuvitella itseään suhteeseen, saati minkälainen mies olisi kiinnostunut seurustelemaan kanssani.
Tiedän kyllä , että monet näistä ajatuksista johtuvat puhtaasti huonosta itsetunnosta. On vain aina ollut ajatus, että seurustelu on jotain mikä kuuluu muille mutta ei itselle. Ehkä voisin kuvitella itseni suhteeseen jossa näkisimme silloin tällöin emmekä koskaan tapaisi toistemme sukulaisia tai kavereita. Tähän liittyy juurikin jonkun aiemman kirjoittajan mainitsema muiden mahdollinen arvostelu omasta kumppanista. Sellaisen suhteen löytäminen on kuitenkin verrattavissa lottovoittoon, joten ei kovin realistista. Jotenkin itsellenikin ristiriitaista, kun joissakin asioissa minua ei kiinnosta yhtään muiden mielipiteet ja joissakin asioissa annan niille liikaa painoarvoa.
Minustakin olisi vaikeaa kertoa perheelle kun en ole koskaan tähän ikään mennessä seurustellut(30). Mutta häpeän muitakin asioita, minut on kai kasvatettu häpeällä. En edes tiedä miten kertoisin, kärsin myös huonosta itsetunnosta. Kai ajattelen että joutuisin jotenkin huomion keskipisteeksi ja en tykkää siitä ja ihmiset alkaisi kysellä liikaa. Olen sellainen että tykkään pitää yksityisasiat ominani, aina. Mutta pään sisäisistä peloistahan nämä tunteet kumpuaa. Ei siinä mitään pahaa ole seurustella... Kai mä joskus alan seurusstella ja sitten on kerrottava esim. vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas jotenkin terapeuttista lukea tätä ketjua. Itse tunnistan paljon samoja ajatuksia ja on helpottavaa tietää että on muitakin. Olen lähemmäs kolmekymppinen, tapaillut kyllä muutamia miehiä heidän aloitteestaan mutta en koskaan seurustellut.
Itselleni myös olisi jotenkin noloa kertoa seurustelusta, ehkä tässäkin vaikuttaa se, että en ole koskaan seurustellut joten olisihan siinä nyt hetkeksi ihmeteltävää 😄
Mutta myös jollain tapaa kokisin itseni heikoksi mikäli seurustelisin, että enkö muka pärjäisi yksin? Vaikka todellakin pärjään yksin, olen jo vuosia asunut yksin. Kuitenkaan en ajattele muita ihmisiä millään tapaa heikkoina jos he seurustelevat, jotenkin en vain itselleni voi sitä sallia. On hirveän vaikea edes kuvitella itseään suhteeseen, saati minkälainen mies olisi kiinnostunut seurustelemaan kanssani.Tiedän kyllä , että monet näistä ajatuksista johtuvat puhtaasti huonosta itsetunnosta. On vain aina ollut ajatus, että seurustelu on jotain mikä kuuluu muille mutta ei itselle. Ehkä voisin kuvitella itseni suhteeseen jossa näkisimme silloin tällöin emmekä koskaan tapaisi toistemme sukulaisia tai kavereita. Tähän liittyy juurikin jonkun aiemman kirjoittajan mainitsema muiden mahdollinen arvostelu omasta kumppanista. Sellaisen suhteen löytäminen on kuitenkin verrattavissa lottovoittoon, joten ei kovin realistista. Jotenkin itsellenikin ristiriitaista, kun joissakin asioissa minua ei kiinnosta yhtään muiden mielipiteet ja joissakin asioissa annan niille liikaa painoarvoa.
Mulla myös tuo sama, että pelkään että mut nähtäisiin heikkona jos seurustelen. Kun aina ollut yksin ja pärjänny tähän asti...Kummallista :D vaikka sehän tarkoittaisi vain e ttä on tavannut mukavan ihmisen kanssa jonka kanssa haluaa olla. Enkä edes näe parisuhteissa olevia heikkoina!. t. edellinen
Näitä asioita on hyvä työstää, koska sellainen potentiaalinen seurustelukumppani voi hyvinkin sattua itse kunkin kohdalle. <3 toki voi vältellä ihmisiä koko elämänsä, mutta elämä on siitäkin kiva asia että mukavia ihmisiä tulee vastaan elämässä ja toisiin jopa ihastuu ja haluaisi suhteen hänen kanssaan. on ikävää, jos omat estot estävät kokemasta omasta mielestäni kauneimpia ja merkityksellisimpiä asioita elämässä, rakkautta. onneksi rakkautta voi ilmaista ja kokea paljon muuallakin kuin parisuhteessa, eipä sillä.
Rauhaa & rakkautta <3
Sanoisin että ne, jotka tätä keskustelua taivastelevat, eivät kovin tarkkaan ole ympäristöään (tai itseään?) havainnoineet. Erilaiset seurusteluun ja pariutumiseen liittyvät kompleksit ja ongelmat ovat varsin yleisiä. Joku pääsee niistä yli jo melko nuorena, joku ei koskaan.
Ja epävarmuutta ja pelkoa siitä, kelpaako omana itsenä, tuntee suurin osa ihmisistä joskus ja jonkun verran. Joillakin sitten eri syistä pelot voivat muuttua elämää rajoittavaksi.
Tänne kirjoittelee myös eri-ikäisiä ihmisiä. Parikymppiselle ja viisikymppisellä ihan luonnollisesti erilainen perspektiivi.