Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa

Vierailija kirjoitti:

Onhan se rakkaudesta kaukana jos pariskunnan yhteisessä kodissa mies/nainen syö samassa pöydässä ja toinen mieleisiään herkkuja ja toinen jotain mitä pystyy pienellä rahalla ostamaan.

Tai toinen käy kalliilla lomilla ja toinen saa jäädä siksi aikaa kotiin kun ei pysty lähtemään.

Tai toinen ajaa yksin uudella autolla töihin ja samaan aikaan toinen kuljettaa lapset jalkaisin tai pyörällä hoitoon. Ja sama toiseen suuntaan.

Joku tasapuolisuus tulojen suhteessa pitäisi olla. Esimerkiksi sähköä käyttävät molemmat. Sähkölaskukin pitäisi suhteuttaa, että paremmin tienaava maksaa laskuista hiukan isomman siivun. Samoin pyykkikoneita on usein vain yksi ja siinä pyörii kaikkien vaatteet ja lakanat. Suurempitulonen maksaa pyykkikoneen hinnasta hiukan enemmän.

Tällä periaatteella, ettei vaan maksa "liikaa" tai toisen osuutta yhtään hiukkaa pitäisi kaikkia kodinkoneitakin olla kaksin kappalein. Samoin sähköt ni7n, ettolisi kaksi eri mittaria ja molemmat oleskelisivat vain niissä huoneissa joissa se hänen mittarinsa olisi. Samoin vesimittari olisi kummallakin erikseen ja vesihanat, pesuhuoneet ja vessat kummallakin omat. Ja käyttäisi 100 % vain niitä omia huoneita ja omia hanoja ja suihkuja.

Ihan hullua, että isompituloinen nauttii yhteisessä kodissa kaikkia laitteita, vettä ja sähköä, ehkä jopa jotain enemmänkin kuin toinen, mutta hänellä jää rahaa talteen kun taas pienempituloisella on tiukkaa. Sanotaan, että parempituloinen on kotona etätöissä ja toinen käy töissä normaalisti, jopa menee matkoihin aikaa. Silloinhan pitäisi olla kotona mittari joka sulkee sähkön ja veden, jopa lämmön sillä kohtaa kun kotona töitä tekevä on ylittänyt oman maksamansa osuuden.

Ruokaa mies yleensä syö enemmän, mutta onko oikein, että ruokalasku maksetaan silti tasan.

Millään ei voi taata, että kun maksaa kaikki puoliksi niin myös käyttää kotona kaikkia tasan puoliksi. Siksi joustavuus, oikeamielisyys ja rakkaudellisuus on parempi vaihtoehto.

Tilanne voi sitäpaitsi yhtäkkiä keikahtaa toisinpäin ja hyvätuloinen menettää työnsä tai mitä nyt vaan elämässä sattuukaan.

Jutusta huomaa, miten se toistaa perinteistä ajatusta, että miehen tehtävä on naisen elättäminen. Nainen on kuin pariskunnan aikuisvauva, jonka hoito on miehen vastuulla. Kun nainen saa jutussa huonoa palkkaa, ei häntä kehoiteta ryhdistäytymään, kuten työtöntä miestä. 

Olen miestä paremmin tienaava nainen, vieläpä ulkomaalainen. Meillä on noin netto 1500 euroa tuloeroa. Omistan asunnon, mies maksaa noin 40% asunnon kustannuksista. Jep, olen tietoinen siitä, että hän kartuttaa omaisuuttani, se sopii hänelle. Omistan auton, maksan kustannukset ja tietenkin koko perhe käyttää sitä, tosin olen ainoa ajaja perheessä. Maksan päiväkotimaksut, lapsen harrastuksista mies maksaa yhden (niitä on 2). Jos lähdemme matkalle, maksan koko perheen matkat, mies maksaa kyllä ravintola- ja muita kustannuksia. En voisi kuvitella, että jättäisin miehen kotiin, koska hänellä ei ole varaa matkoihin. Olemme sentään perhe.

Oikeastaan silloin jos pienempituloinen käy töissä ja on poissa kotoa 8-xx tuntia niin hänenhän iihan oikeastikin pitäisi maksaa sähköstä, vedestä, lämmöstä ja yleisestä asumisesta vähemmän.

Jos parempituloinen on varsinkin nyt ollut jopa pari vuotta kotona etätöissä, eli kokolailla koko päivän. Tottakai hän tarvitsee sinä aikana myös sähköä, vettä, lämpöä ja katon päänsä päälle. Hän myös varmasti syö ja juo jotain päivän aikana jääkaapista montakin kertaa ja keittää kahvia.

Ei se töissoleva näitä työaikanaan tarvitse tai kuluta. Ne maksaa silloin työnantaja. Ja on omat, edulliset eväät ehkä on. Kahvin maksaa usein työnantaja.

Miten edes etätyössä oleva parempituloinen kehtaa maksaa vain puolet?

Sehän vasta on epäreilua.

Kyllä mammat on hirveitä loisia. Pitäisi vielä miehenkin rahat saada ja yhteiskunnalta kerjätään jos jonkinlaisia tukia

53 sivua tekstiä jossä köyhemmän naiset kitisevät kun ei saa siipeillä rikkaamman mihen rahoilla ja rikkaammat naiset voimaantuneena ilmoittaa että minun rahat on minun rahoja ja köyhempi mies hommaa omansa. Tasa-arvo loistaa poissaolollaan vaikka joka asiassa naiset sitä vaativat. Tasa-arvoa ilmeisesti haetaan vaan niissä asioissa missä sillä saavutetaan naiselle etuja.

Vierailija kirjoitti:

Jutusta huomaa, miten se toistaa perinteistä ajatusta, että miehen tehtävä on naisen elättäminen. Nainen on kuin pariskunnan aikuisvauva, jonka hoito on miehen vastuulla. Kun nainen saa jutussa huonoa palkkaa, ei häntä kehoiteta ryhdistäytymään, kuten työtöntä miestä. 

Jos mies tekee aloituksen, miten ei saa naista, koska on työtön, niin mitä neuvoja hänelle pitää antaa?

Vierailija kirjoitti:

53 sivua tekstiä jossä köyhemmän naiset kitisevät kun ei saa siipeillä rikkaamman mihen rahoilla ja rikkaammat naiset voimaantuneena ilmoittaa että minun rahat on minun rahoja ja köyhempi mies hommaa omansa. Tasa-arvo loistaa poissaolollaan vaikka joka asiassa naiset sitä vaativat. Tasa-arvoa ilmeisesti haetaan vaan niissä asioissa missä sillä saavutetaan naiselle etuja.

Et sitten viitsinyt lukea edes 15 minuuttia sinua aiemmin kirjoitettua kommenttia. Oletko tyhmä vai lukutaidoton?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vicar Herring kirjoitti:

Feministinen tasa-arvo on joko-tai. Siitä ei voi poimia rusinoita pullasta. Eli kun on omat rahat, niin on omat rahat. Jos toisella ei ole varaa tilata ravintolassa varaa pippuriphviin, niin syököön sitten salaattia. Ja jos ei ole varaa lentää puolison kanssa busineksessa, niin ottakoon paikan sikaosastolta vessan oven vierestä.

Ravintolassa ja matkoilla voi käydä myös jonkun muun kuin puolison kanssa, jos yhdessä oleminen saa aikaan vain pahaa mieltä. Se on eri juttu, mitä se tekee parisuhteelle, mutta eron hakeminen on onneksi helppoa.

Mitä järkeä mennä matkalle jonkun muun kanssa jos haluaa mennä sinne perheenä? On eri reissut kaverien kanssa ja eri reissut perheenä, ei ne sulje pois toisiaan.

Onko siis raha niin tärkeätä parempituloiselle, että vaikka tietää mitä eriarvoisuus tekee parisuhteelle ja " eron hakeminen on onneksi helppoa" niin se on parempi vaihtoehto kuin jakaa menot, edes hieman, tulojen suhteessa?

Jos se huonompituloinen kumppani on muuten sopiva ja yhdessä on mukavaa viettää aikaa?

Huonotuloisuus on suurempi synti kuin se, että parisuhde muuten on hyvä. Jos rahaa kuitenkin jää sille parempituloiselle riittävästi, ei tarvitse tinkiä omista tarpeistaan tai jää jopa säästöön.

En koskaan ymmärrä näitä juttuja, ihminen sinällään on sivuseikka. Ja yhteinen aika pariskuntana.

Mitä tekemistä perheenä on se, että istutaan eri luokissa lentokoneessa ja luultavasti majoitutaan eri hotelleihin? Tai mennä sellaiseen ravintolaan syömään, jossa toisen rahat riittää johonkin lisukesalaattiin?  Eikö parempituloisen pidäkään enää tyytyä siihin elintasoon, jonka pienempituloinen on määritellyt itselleen sopivaksi?

Suomessakin on perseitä joissa eletään kahta eri puoliskoa.

Ydinperheessä tää kysymys on simppeli- kaikille sama elintaso. Mut uusperheessä ongelma on usein viritetty valmiiksi ja tarvitaan aika paljon fiksuja ihmisiä, ettei ongelmaa tule. Uusperheeseen kun vaikuttaa myös ne exät. Ja on luonnollista-nimenomaan silloin kun rahaa on vähän-turvata oman jälkikasvunsa perustarpeet. Toisin sanoen kovin eri tulotasoilla pyörivien ihmisten uusperheeseen on sisään rakennettuna useimmiten epäreiluus ja toimimattomuus. Ja kun uusperheen yleensä perustaa kaks ihmistä joiden taidot ei oo riittäny ydinperheessä kypsymiseen, niin aika huono on usein uusperheen ennuste.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän perheen jossa mies opiskelee, tekee jotain tuntitöitä pienellä palkalla, mutta ei osallistu perheen kotitöihin mitenkään. Nainen tekee raskasta asiantuntijatyötä pienehköllä palkalla, kotityöt päälle ja elättää miehen ja osittain myös tämän mukulat entisestä suhteesta. Asuvat vuokralla koska lainaa ei heru isoon perheasuntoon, joka niiden viikko—viikko lasten takia tarvittaisiin. Tuossa tilanteessa sitä aidosti ajattelee että joku heittää rahansa ja hedelmälliset vuotensa hukkaan miehen edun takia.

Oletko kuullut rakkaudesta. Silloin kun rakastaa niin mitättömiä asioita nuo. Kylmäsydämmistä ajatella muuta.

Päätös on varmaan jokaisen perheen tehtävä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän perheen jossa mies opiskelee, tekee jotain tuntitöitä pienellä palkalla, mutta ei osallistu perheen kotitöihin mitenkään. Nainen tekee raskasta asiantuntijatyötä pienehköllä palkalla, kotityöt päälle ja elättää miehen ja osittain myös tämän mukulat entisestä suhteesta. Asuvat vuokralla koska lainaa ei heru isoon perheasuntoon, joka niiden viikko—viikko lasten takia tarvittaisiin. Tuossa tilanteessa sitä aidosti ajattelee että joku heittää rahansa ja hedelmälliset vuotensa hukkaan miehen edun takia.

Oletko kuullut rakkaudesta. Silloin kun rakastaa niin mitättömiä asioita nuo. Kylmäsydämmistä ajatella muuta.

Millaista rakkautta on sellainen, jossa toiselle jätetään koko perheen kotityöt tehtäväksi?

No joka tapauksessa helpottaa heti, kun lapset isoja ja tulee eri tiet kumppanin 50kympin villityksessä. Rahallisesti naista helpottaa

Me ollaan nyt oltu 28 vuotta yhdessä. Kun muistelee taaksepäin, niin olisi outoa ollut, jos missään vaiheessa olisi ollut erirahat.

Mä olen miestäni kolme vuotta vanhempi, että opiskelut olivat kolme vuotta häntä edellä. Ensimmäinen yhdessäasumisen vuosi vielä olimme molemmat opiskelijoita enemmän tai vähemmän.

Sitten mä valmistuin ja aloitin työt. Saimme asua kuitenkin siinä edullisessa opiskelukämpässä hänen opiskelunsa ajan + vuosi, joten niistä vuosista oli hyötyä pitkälle tulevaisuuteenkin. Mä kävin töissä, hän opiskeli ja säästöönkin jäi.

Vuosien varrella elämä on muuttunut ja mä olen alaa vaihtanut. Hyppäsin oravanpyörästä pois ja vaihdoin matalapalkaisempaan työhön. Mies taas jatkanut sillä tiellä mille lähti ja on pärjännyt hyvin.

Lapsia ei vieraalla hoidatettu, joten se oli sumplimista töiden ja isovanhempien kanssa. (miehen vanhemmat tarjoutuivat ja munkin sitten osallistuivat, kun tajusivat, ettei se niin paljoa rasita kuin alkuun luulivat - kaikki hekin olivat työelämässä silloin)

Ehkä tässä auttaa samansorttiset taustat ja kulutustottumukset. Aika maltillisesti eletään arkea, mutta joskus on kiva törsätä. Jouluisin palaa rahaa enemmän, mutta kerrankos sitä... nyt varsinkin, kun ei olla reissattu tms.

Eikä meistä kumpikaan ole sairastunut rahapeleihin tai päihteisiin. Silloin varmasti joutuisi miettimään talouden kierron uusiksi.

Toinen toistamme tukien on työuraa ja taloutta tehty. Me ollaan pariskunta ja meillä on yhteinen perhe. Aivan yhtä järkevää on, että talouskin on sama. On menot, tulot, säästöt, lainat, sijoitukset... kaikki yhteisiä ja yhdessä suunniteltu.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan silloin jos pienempituloinen käy töissä ja on poissa kotoa 8-xx tuntia niin hänenhän iihan oikeastikin pitäisi maksaa sähköstä, vedestä, lämmöstä ja yleisestä asumisesta vähemmän.

Jos parempituloinen on varsinkin nyt ollut jopa pari vuotta kotona etätöissä, eli kokolailla koko päivän. Tottakai hän tarvitsee sinä aikana myös sähköä, vettä, lämpöä ja katon päänsä päälle. Hän myös varmasti syö ja juo jotain päivän aikana jääkaapista montakin kertaa ja keittää kahvia.

Ei se töissoleva näitä työaikanaan tarvitse tai kuluta. Ne maksaa silloin työnantaja. Ja on omat, edulliset eväät ehkä on. Kahvin maksaa usein työnantaja.

Miten edes etätyössä oleva parempituloinen kehtaa maksaa vain puolet?

Sehän vasta on epäreilua.

Kuinkakohan usein se parempituloinen on etätyössä ja pienempituloinen lähityössä?

Minä seurustelin itseäni huomattavasti persaukisemman miehen kanssa. Asuimme myös yhdessä joitakin vuosia. Vaikka tulin ookoosti toimeen, ei mulla ollut ylimääräistä, eikä varaa miestä elättää tai edes tukea. Puhumattakaan hänen lapsistaan. Asuttiin kyllä minun omistamassani talossa. Sai käyttöönsä kaiken, suoratoistopalvelut ja lehtitilaukset mukaan lukien. Mut ei hän osannut arvostaa. Jos joku kodinkone hajosi tms ei edes huomannut, puhumattakaan et olis tehnyt asialle mitään. Tai olis ymmärtänyt et talosta ja kodista kannattaa pitää huolta. Ja parisuhteestakin. Eron jälkeen kävi vielä pummaamassa kahvia yms kun oli niin surkeaa. Eron jälkeen hän kertoi tarinaa siitä kuinka syvästi hyväksikäytön ja ties minkä uhrina oli elänyt. Onnekseen löysi sitten aika pian paremman naisen joka osaa hoivata paljon paremmin kuin minä. Että hän voi rakkauden piirissä nyt elää.

Vierailija kirjoitti:

53 sivua tekstiä jossä köyhemmän naiset kitisevät kun ei saa siipeillä rikkaamman mihen rahoilla ja rikkaammat naiset voimaantuneena ilmoittaa että minun rahat on minun rahoja ja köyhempi mies hommaa omansa. Tasa-arvo loistaa poissaolollaan vaikka joka asiassa naiset sitä vaativat. Tasa-arvoa ilmeisesti haetaan vaan niissä asioissa missä sillä saavutetaan naiselle etuja.

Ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on oikein.  Tämä voi tulla niille vähemmän tienaaville yllätyksenä mutta kyllä se korkeampi palkka tulee yleensä syystä ja kyllähän sitä nyt omat rahat saa itse pistää minne haluaa.   Paremman tasa-arvon puolesta.

Tuollaisella ajatustyylillä ei kannata hakeutua parisuhteisiin ollenkaan. Niissä kun yleensä jaetaan elämä ja asiat, rahatkin. 

Noin puolella tuntemistani pareista on erilliset rahat ja ihan hyvin menee. Kuka sinä olet sanomaan millaisissa suhteissa ihmiset saavat olla?