Lue keskustelun säännöt.
Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa
Me Naisten juttu.
Mitä mieltä, että kummallakin omat rahat, vaikka tuloero on 4000€/kk.
Kommentit (1925)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskelijana ollut niin onnekas että sain kokea artikkelin parisuhteen kaltaisen ilon ihan livenä. Silloinen avopuolisoni tienasi kohtuullisen hyvin, käytti rahansa juurikin uusiin kalliisiin (erittäin kalliit jopa hyvätuloiselle, me olimme vielä opiskelijoita) stereoihin ja kaiuttimiin. Samaan aikaan minä mietin miten saisin seuraavan viikon ruoat ostettua.
Sika se oli eikä mikään mies. Onneksi pääsin eroon.
Mikä hänestä teki sian? Sekö että käytti rahansa itseensä eikä sinuun?
Olihan siinä muutakin mukana, mutta oli äärimmäisen itsekäs. Elettiin kahta eri elämää samassa asunnossa. Halusi että maksan puolet ruokakuluista silloinkin kun hän kävi kaupassa ja osti ruokaa johon minulla ei ollut varaa. Tämä johti usein siihen tilanteeseen että mulla ei ollut rahaa lounaaseen.
Mikä sinua esti hankkimasta lisää rahaa koulun ohella? Etkö vain halunnut vai yrititkö päästä mahdollisimman helpolla?
Naisilta tulee aina perusteluja minkä takia mies ei saisi käyttää omia rahojaan mihin haluaisi vaan ne tulisi käyttää naisen haluamiin asioihin
Tuossahan mies halusi ruokia, joihin naisella ei ollut varaa, mutta silti vaati naista maksamaan niistä puolet. Kukahan se lokki oli?
Ei kumpikaan kun maksut menivät tasan.
Mies halusi kallista, nainen ei, joten tasajako ei todellakaan ole reilua.
En sanonutkaan että reilua mutta oikeudenmukaista ja tasa-arvoista. Tasa-arvoahan nykyään joka asiassa halutaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellista väkivaltaahan tuo on.
Nainen on hyvä ja hommaa paremmat tulot. Ei ole miehen vika että nainen ei ole hommannut parempi palkkasia töitä.
Se ei ole minkäänlaista väkivaltaa jos mies ei nosta naisen elintasoa korkeammalle mihin omat varat riittää vaikka kuinka yritätte päästä miehen rahoihin käsiksi
Miten joku voi olla näin äärettömän vähämielinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minä en vaan koskaan ole tajunnut tätä erillisistä rahoista valittamista. Oma tulotaso on se jonka suurin osa meistä on ala- ja uravalinnoilla ainakin osittain itse valinnut. Miksi tämä elintaso on alanvalintahetkellä riittänyt, mutta ei sitten suhteessa enää riitäkään? Minä ajattelen, että minun elintasoni on se jonka minun tuloni mahdollistaa. Jos se ei riitä niin menen kouluun tai teen enemmän töitä. Rakkauden ei tarvitse antaa minulle taloudellista lisähyötyä ollakseen hyvä suhde, vaan sen pitää lisätä onnellisuuttani silloinkin kun elintaso säilyy samana. Jos suhteessa elämänlaatu on parempi vain jos elintaso nousee x pykälää sinkkuelämään verrattuna, niin silloinhan se suhde on p*ska, enkä minä tajua miksi kukaan olisi sellaisessa suhteessa jonka onnellisuutta lisäävä vaikutus perustuu rahaan. Mieluummin tekisi vähän lisätöitä ja etsisi sellaisen kumppanin joka kelpaa ihan omana itsenään, ilman taloudellista hyötyäkin.
Jos puoliso löytää paremmin palkatun ja ehkä mieluisemman työn, hänelle pitää sanoa, että jos otat tuon työn vastaan, tämä suhde loppuu tähän. Ihan reilua.
Siis miksi ihmeessä? Tämä logiikka ei valitettavasti nyt yhtään aukea.
Ai ei vai? Tuossa edellisessä kommentissahan sanottiin, että sitten pitää etsiä lisätyö, jos toinen saa isompaa palkkaa. Jos parisuhde toimii ja kumpikin tienaa saman verran, niin miksi toisen pitää ruveta keikuttamaan venettä? Kun tulot kasvaa, kasvaa menotkin ja sitten hamutaan kalliimpia asioita ja oletetaan, että toinen maksaa niistä puolet. Isotuloiselle ei koskaan kelpaa se elintaso, jonka pienempituloinen on määritellyt. Jos ei muuta, niin kalliimpaa kinkkua pitää saada ostaa.
Luepa uudestaan, ei siinä niin sanottu. Vaan että jos itse haluaa itselleen parempaa elintasoa kuin omat tulot mahdollistaa, niin silloin on hyvä ja etsii paremman työn. Ei siinä sanottu että pitää tienata saman verran kuin kumppani.
Eikä pidä paikkaansa että menot automaattisesti kasvaa kun tulot nousee tai ettei parempituloiselle kelpaa pienempituloisen elintaso. Ihan hyvin se voi kelvata. Ei kaikki koe tarvetta törsätä koko liksaansa kädestä suuhun. Eikä mitään tulonjakomallia tarvitse tuijottaa pilkuntarkasti. Ihan hyvin voi jakaa vaikkapa asumiskulut 50-50, mutta parempituloinen maksaa enemmän niistä haluamistaan ekstrajutuista joihin toisella ei ole varaa.
Esim. meillä on ollut erillisten rahojen perheessä käytäntönä, että kumpikin maksaa sen mitä on kaupasta valinnut. Jos hyvätuloinen haluaa kallista kinkkua niin maksaa sen itse. Ei ole ollut mikään ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheessä tää kysymys on simppeli- kaikille sama elintaso. Mut uusperheessä ongelma on usein viritetty valmiiksi ja tarvitaan aika paljon fiksuja ihmisiä, ettei ongelmaa tule. Uusperheeseen kun vaikuttaa myös ne exät. Ja on luonnollista-nimenomaan silloin kun rahaa on vähän-turvata oman jälkikasvunsa perustarpeet. Toisin sanoen kovin eri tulotasoilla pyörivien ihmisten uusperheeseen on sisään rakennettuna useimmiten epäreiluus ja toimimattomuus. Ja kun uusperheen yleensä perustaa kaks ihmistä joiden taidot ei oo riittäny ydinperheessä kypsymiseen, niin aika huono on usein uusperheen ennuste.
Tässähän tämä homman tekopyhyys ja nykypäivän vanhentuneisuus tulee esille. Kun on niin paljon muitakin perhemuotoja kuin ydinperhe. Miksi uusioperhe poikkeaisi ydinperheestä, siinä kun saatetaan viettää lopulta ajallisesti pidempi aika elämästä? Eikö oletus pitäisi olla että myös uusperheessä sama elintaso kaikille, jos tätä kerta peräänkuulutetaan? Silloin kun ollaan kerta perheenä, yksikkönä, niinhän se oli. Miksi ensin joku nainen on vaatinut puolisoa elättämään, koska koska ja sitten kun uusi puoliso saa lapsen, ei häntä pidäkään elättää koska koska. En ymmärrä. Onko naisessa eroa, onko syntyneessä lapsessa eroa? Ei tietenkään. Kyse ei vain ole enää juuri itsestä ja periaatteet ei olleetkaan oikeudenmukaisuuskysymyksiä, vaan opportunismikysymyksiä. Prove me wrong.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen odottaa saavansa miehen rahat, on kohtuullista että nainen tekee kotityöt.
Taas te olette repineet jostain noita täysin tulottomia kotirouvia esimerkkeihinne. Kuinka monta sinä tunnet?
Minä tunnen muutaman itseni lisäksi. Teen kevyemmät kotityöt, ja yhdessä tehdään raskaimmat työt. Puoliso on aika aloitteellinen tekemään myös tavallisia kotitöitä, etenkin siivoamisestä pitää, koska se kuulemma rentouttaa. Pyykinpesusta ei tykkää, mutta hoitaa senkin silloin kun minä en ole kotona. Nämä ovat vähän tällaisia "makuasioita", mistä pitää, ja mitä tykkää tehdä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellista väkivaltaahan tuo on.
Nainen on hyvä ja hommaa paremmat tulot. Ei ole miehen vika että nainen ei ole hommannut parempi palkkasia töitä.
Se ei ole minkäänlaista väkivaltaa jos mies ei nosta naisen elintasoa korkeammalle mihin omat varat riittää vaikka kuinka yritätte päästä miehen rahoihin käsiksi
Mies on hyvä,ja tekee puolet kotitöistä ja hoitaa 1/2 ajasta lapsia. Kummastiaina tässä teidän" tada- arvokeskustelussa" unohtuu tåmä asia.
Kotitöissä ja esimerkiksi siivouksessa sitten pitäisi yhdessä määritellä mikä on riittävä siisteystaso eikä niin että toinen sanelee kuinka siistiä pitää olla. Lasten tavara hankinnoissa hankinnoissa pitäisi katsoa molempien mielipide mitä ostetaan ja ei niin että toinen vaatii pelkästään parasta
Haluan nähdä miehen, joka tutkii lastenvaatteiden hinta-laatusuhdetta ja vertailee hintoja, mistä kyseisen vaatteen saa halvimmalla. Lasten ulkovaatteet on kalliita ja niissä tosiaan hinta ja laatu kulkevat yhdessä. Lasten ei kuulu palella ulkona märissä ja huonoissa vaatteissa.
Ohis, mutta tarjouksesta ja kirppareilta löytyy hyvää laatua halvalla. Ja muiden vanhempien kanssa juttelemalla saa vinkkejä hinta-laatusuhteeltaan hyvistä vaatteista. Esim. Tokmannin halpishaalarit on kestäneet loistavasti, Citymarketin ihan p*skat. Tokmannin kengät taas hajoaa käsiin (kumppareita lukuunottamatta), Prisman tai Citymarketin kestää paremmin. Ei kestävän tarvitse olla tuliterää uutuushyllyn Reimaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellista väkivaltaahan tuo on.
Nainen on hyvä ja hommaa paremmat tulot. Ei ole miehen vika että nainen ei ole hommannut parempi palkkasia töitä.
Se ei ole minkäänlaista väkivaltaa jos mies ei nosta naisen elintasoa korkeammalle mihin omat varat riittää vaikka kuinka yritätte päästä miehen rahoihin käsiksi
Miten joku voi olla näin äärettömän vähämielinen?
En ole vähä mielinen, olen tarkka rahasta. Itsellä on jo tarpeeksi ystäviä jotka milloin milläkin tekosyyllä yrittävät minut velvoittamaan maksamaan heidän maksuja kun heidän omat rahat eivät riittäisi niin en sitä enään puolisolta suostu kuuntelemaan. Hyvin äkkiä minun omakin varallisuus olisi tuhlattu jos maksaisin kaikki maksut mitä muut haluaisivat minun maksavan. Henkilökohtainen mielipiteeni on että jokainen elää omilla tuloillaan. Ei ole minun vika että ei kiinnosta opiskelu ja ei kiinnosta hommata kovempi palkkaista työtä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis minä en vaan koskaan ole tajunnut tätä erillisistä rahoista valittamista. Oma tulotaso on se jonka suurin osa meistä on ala- ja uravalinnoilla ainakin osittain itse valinnut. Miksi tämä elintaso on alanvalintahetkellä riittänyt, mutta ei sitten suhteessa enää riitäkään? Minä ajattelen, että minun elintasoni on se jonka minun tuloni mahdollistaa. Jos se ei riitä niin menen kouluun tai teen enemmän töitä. Rakkauden ei tarvitse antaa minulle taloudellista lisähyötyä ollakseen hyvä suhde, vaan sen pitää lisätä onnellisuuttani silloinkin kun elintaso säilyy samana. Jos suhteessa elämänlaatu on parempi vain jos elintaso nousee x pykälää sinkkuelämään verrattuna, niin silloinhan se suhde on p*ska, enkä minä tajua miksi kukaan olisi sellaisessa suhteessa jonka onnellisuutta lisäävä vaikutus perustuu rahaan. Mieluummin tekisi vähän lisätöitä ja etsisi sellaisen kumppanin joka kelpaa ihan omana itsenään, ilman taloudellista hyötyäkin.
Rakkauden ei tarvitse antaa kenellekään taloudellista hyötyä. Mutta rakastamalleen ihmiselle yhteisessperheessä moni ajatteleva ihminen haluaa saman elintason kuin itselleenkin.
Onhan se aina yhteisestä ajastakin pois jos esimerkiksi opiskelee ja sitten iltaisin tekee vielä työtä. Saattaa myös haitata jopa opiskelua tai venyttää pidemmäksi.
Minulla ei olisi vain luontoa antaa toisen kituutella pienillä rahoilla kun voisin auttaa häntä maksamalla isomman osan kuluista.
Onnellisuus ei perustu rahaan, mutta onnellisuutta tai rakastumista sekä parisuhteen keskeisiä välejä hiertää joskus paljonkin jos pariskunnat elävät kahta eri elintasoa. Kieliihän se myös toisen itsekkyydestä tai jopa ilkeydestä tai alistamisen halusta. Tai näistä kaikista.
Paljonko ne rahat tilillä lämmittää kun kumppanilla on ahdistavaa kun joutuu joka sentin laskemaan tai ei voi mitään yhteistä suunnitella?
En vaan käsitä, etteikö sille rakastamalleen ja valitsemalleen ihmisille haluaisi olla hyvä ja muodostaa mahdollisimman miellyttävän ja tasapuolisen parisuhteen.
Jos raha on niin tärkeää, siis kun sitä on riittävästi tai enemmänkin, ja ei yhtään osaa asettua toisen asemaan niin pysykää yksin. Tai tosiaan valitkaa samantasoinen kumppani. Rahallisesti. Muutenhan ilmeisesti ei ole väliä millainen hän on, kunhan häneen ei vaan kulu senttiäkään rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Taloudellista väkivaltaahan tuo on.
Samaa mieltä. Itsekin käynyt ton läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minä en vaan koskaan ole tajunnut tätä erillisistä rahoista valittamista. Oma tulotaso on se jonka suurin osa meistä on ala- ja uravalinnoilla ainakin osittain itse valinnut. Miksi tämä elintaso on alanvalintahetkellä riittänyt, mutta ei sitten suhteessa enää riitäkään? Minä ajattelen, että minun elintasoni on se jonka minun tuloni mahdollistaa. Jos se ei riitä niin menen kouluun tai teen enemmän töitä. Rakkauden ei tarvitse antaa minulle taloudellista lisähyötyä ollakseen hyvä suhde, vaan sen pitää lisätä onnellisuuttani silloinkin kun elintaso säilyy samana. Jos suhteessa elämänlaatu on parempi vain jos elintaso nousee x pykälää sinkkuelämään verrattuna, niin silloinhan se suhde on p*ska, enkä minä tajua miksi kukaan olisi sellaisessa suhteessa jonka onnellisuutta lisäävä vaikutus perustuu rahaan. Mieluummin tekisi vähän lisätöitä ja etsisi sellaisen kumppanin joka kelpaa ihan omana itsenään, ilman taloudellista hyötyäkin.
Rakkauden ei tarvitse antaa kenellekään taloudellista hyötyä. Mutta rakastamalleen ihmiselle yhteisessperheessä moni ajatteleva ihminen haluaa saman elintason kuin itselleenkin.
Onhan se aina yhteisestä ajastakin pois jos esimerkiksi opiskelee ja sitten iltaisin tekee vielä työtä. Saattaa myös haitata jopa opiskelua tai venyttää pidemmäksi.
Minulla ei olisi vain luontoa antaa toisen kituutella pienillä rahoilla kun voisin auttaa häntä maksamalla isomman osan kuluista.
Onnellisuus ei perustu rahaan, mutta onnellisuutta tai rakastumista sekä parisuhteen keskeisiä välejä hiertää joskus paljonkin jos pariskunnat elävät kahta eri elintasoa. Kieliihän se myös toisen itsekkyydestä tai jopa ilkeydestä tai alistamisen halusta. Tai näistä kaikista.
Paljonko ne rahat tilillä lämmittää kun kumppanilla on ahdistavaa kun joutuu joka sentin laskemaan tai ei voi mitään yhteistä suunnitella?
En vaan käsitä, etteikö sille rakastamalleen ja valitsemalleen ihmisille haluaisi olla hyvä ja muodostaa mahdollisimman miellyttävän ja tasapuolisen parisuhteen.
Jos raha on niin tärkeää, siis kun sitä on riittävästi tai enemmänkin, ja ei yhtään osaa asettua toisen asemaan niin pysykää yksin. Tai tosiaan valitkaa samantasoinen kumppani. Rahallisesti. Muutenhan ilmeisesti ei ole väliä millainen hän on, kunhan häneen ei vaan kulu senttiäkään rahaa.
Niinpä. Joillakin on omituinen käsitys rakkaudesta,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se rakkaudesta kaukana jos pariskunnan yhteisessä kodissa mies/nainen syö samassa pöydässä ja toinen mieleisiään herkkuja ja toinen jotain mitä pystyy pienellä rahalla ostamaan.
Tai toinen käy kalliilla lomilla ja toinen saa jäädä siksi aikaa kotiin kun ei pysty lähtemään.
Tai toinen ajaa yksin uudella autolla töihin ja samaan aikaan toinen kuljettaa lapset jalkaisin tai pyörällä hoitoon. Ja sama toiseen suuntaan.
Joku tasapuolisuus tulojen suhteessa pitäisi olla. Esimerkiksi sähköä käyttävät molemmat. Sähkölaskukin pitäisi suhteuttaa, että paremmin tienaava maksaa laskuista hiukan isomman siivun. Samoin pyykkikoneita on usein vain yksi ja siinä pyörii kaikkien vaatteet ja lakanat. Suurempitulonen maksaa pyykkikoneen hinnasta hiukan enemmän.
Tällä periaatteella, ettei vaan maksa "liikaa" tai toisen osuutta yhtään hiukkaa pitäisi kaikkia kodinkoneitakin olla kaksin kappalein. Samoin sähköt ni7n, ettolisi kaksi eri mittaria ja molemmat oleskelisivat vain niissä huoneissa joissa se hänen mittarinsa olisi. Samoin vesimittari olisi kummallakin erikseen ja vesihanat, pesuhuoneet ja vessat kummallakin omat. Ja käyttäisi 100 % vain niitä omia huoneita ja omia hanoja ja suihkuja.Ihan hullua, että isompituloinen nauttii yhteisessä kodissa kaikkia laitteita, vettä ja sähköä, ehkä jopa jotain enemmänkin kuin toinen, mutta hänellä jää rahaa talteen kun taas pienempituloisella on tiukkaa. Sanotaan, että parempituloinen on kotona etätöissä ja toinen käy töissä normaalisti, jopa menee matkoihin aikaa. Silloinhan pitäisi olla kotona mittari joka sulkee sähkön ja veden, jopa lämmön sillä kohtaa kun kotona töitä tekevä on ylittänyt oman maksamansa osuuden.
Ruokaa mies yleensä syö enemmän, mutta onko oikein, että ruokalasku maksetaan silti tasan.
Millään ei voi taata, että kun maksaa kaikki puoliksi niin myös käyttää kotona kaikkia tasan puoliksi. Siksi joustavuus, oikeamielisyys ja rakkaudellisuus on parempi vaihtoehto.Tilanne voi sitäpaitsi yhtäkkiä keikahtaa toisinpäin ja hyvätuloinen menettää työnsä tai mitä nyt vaan elämässä sattuukaan.
Tällaista tilannetta varten pitää varautua säästämällä eikä elää kädestä suuhun. Hyvätuloisena tähän on mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on aika kamalaa luettavaa. Tunteetonta, itsekästä, ihan kauheaa arvomaailmaa monilla. Miettikää millaisessa tunneilmastossa teidän lapset kasvaa. Eiks vanhempien ensisijainen tarkoitus ookaan huolehtia hyvin itsestään ja toisistaan ja lapsestaan, niin et lapset saa kasvaa turvassa, rakkaudessa, läheisyydessä, oppivat toimimaan empaattisesti jne. En yhtään ihmettele et suomalaiset lapset ja nuoret voi pahoin-jäätävä kasvuympäristö monilla näiden kirjoitusten perusteella. Ei oo mitään eväitä luoda hyvää elämää. Se kun ei rahalla rakennu.
Miksi satsata johonkin naiseen ja perheeseen kun sen tietää, että nainen lähtee kun lapset on tehty. Turha pälättää ettei sitä voi koskaan etukäteen tietää. Sen voi tietää kun se tapahtuu käytännössä aina.
Jännä kyllä, tiedän vain yhden perheen, jossa vaimo lähti kun lapset oli tehty. Tai kyllä se vielä muutaman vuoden jaksoi katsella miehen juomista ja pelaamista, mutta kun kolmannen "parannuksen" jälkeen mies taas retkahti niin ei enää jaksanut. Nykyään isä ei nää lapsiaan kun ei sen aikaa voi olla selvin päin. Ja kyseinen mies oli se joka lapsia ensin halusi ja kärtti...
Tunnen kymmeniä lapsiperheitä ja tässä yhdessä on ero tullut lasten ollessa pieniä. En tiedä millaisissa piireissä liikut jos noin käy aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se rakkaudesta kaukana jos pariskunnan yhteisessä kodissa mies/nainen syö samassa pöydässä ja toinen mieleisiään herkkuja ja toinen jotain mitä pystyy pienellä rahalla ostamaan.
Tai toinen käy kalliilla lomilla ja toinen saa jäädä siksi aikaa kotiin kun ei pysty lähtemään.
Tai toinen ajaa yksin uudella autolla töihin ja samaan aikaan toinen kuljettaa lapset jalkaisin tai pyörällä hoitoon. Ja sama toiseen suuntaan.
Joku tasapuolisuus tulojen suhteessa pitäisi olla. Esimerkiksi sähköä käyttävät molemmat. Sähkölaskukin pitäisi suhteuttaa, että paremmin tienaava maksaa laskuista hiukan isomman siivun. Samoin pyykkikoneita on usein vain yksi ja siinä pyörii kaikkien vaatteet ja lakanat. Suurempitulonen maksaa pyykkikoneen hinnasta hiukan enemmän.
Tällä periaatteella, ettei vaan maksa "liikaa" tai toisen osuutta yhtään hiukkaa pitäisi kaikkia kodinkoneitakin olla kaksin kappalein. Samoin sähköt ni7n, ettolisi kaksi eri mittaria ja molemmat oleskelisivat vain niissä huoneissa joissa se hänen mittarinsa olisi. Samoin vesimittari olisi kummallakin erikseen ja vesihanat, pesuhuoneet ja vessat kummallakin omat. Ja käyttäisi 100 % vain niitä omia huoneita ja omia hanoja ja suihkuja.Ihan hullua, että isompituloinen nauttii yhteisessä kodissa kaikkia laitteita, vettä ja sähköä, ehkä jopa jotain enemmänkin kuin toinen, mutta hänellä jää rahaa talteen kun taas pienempituloisella on tiukkaa. Sanotaan, että parempituloinen on kotona etätöissä ja toinen käy töissä normaalisti, jopa menee matkoihin aikaa. Silloinhan pitäisi olla kotona mittari joka sulkee sähkön ja veden, jopa lämmön sillä kohtaa kun kotona töitä tekevä on ylittänyt oman maksamansa osuuden.
Ruokaa mies yleensä syö enemmän, mutta onko oikein, että ruokalasku maksetaan silti tasan.
Millään ei voi taata, että kun maksaa kaikki puoliksi niin myös käyttää kotona kaikkia tasan puoliksi. Siksi joustavuus, oikeamielisyys ja rakkaudellisuus on parempi vaihtoehto.Tilanne voi sitäpaitsi yhtäkkiä keikahtaa toisinpäin ja hyvätuloinen menettää työnsä tai mitä nyt vaan elämässä sattuukaan.
Tällaista tilannetta varten pitää varautua säästämällä eikä elää kädestä suuhun. Hyvätuloisena tähän on mahdollisuus.
Ei tarvitse edes olla hyvätuloinen, jos elää säästeliäästi niin saa rakennettua puskurirahaston
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellista väkivaltaahan tuo on.
Nainen on hyvä ja hommaa paremmat tulot. Ei ole miehen vika että nainen ei ole hommannut parempi palkkasia töitä.
Se ei ole minkäänlaista väkivaltaa jos mies ei nosta naisen elintasoa korkeammalle mihin omat varat riittää vaikka kuinka yritätte päästä miehen rahoihin käsiksi
Mies on hyvä,ja tekee puolet kotitöistä ja hoitaa 1/2 ajasta lapsia. Kummastiaina tässä teidän" tada- arvokeskustelussa" unohtuu tåmä asia.
Kotitöissä ja esimerkiksi siivouksessa sitten pitäisi yhdessä määritellä mikä on riittävä siisteystaso eikä niin että toinen sanelee kuinka siistiä pitää olla. Lasten tavara hankinnoissa hankinnoissa pitäisi katsoa molempien mielipide mitä ostetaan ja ei niin että toinen vaatii pelkästään parasta
Haluan nähdä miehen, joka tutkii lastenvaatteiden hinta-laatusuhdetta ja vertailee hintoja, mistä kyseisen vaatteen saa halvimmalla. Lasten ulkovaatteet on kalliita ja niissä tosiaan hinta ja laatu kulkevat yhdessä. Lasten ei kuulu palella ulkona märissä ja huonoissa vaatteissa.
Ohis, mutta tarjouksesta ja kirppareilta löytyy hyvää laatua halvalla. Ja muiden vanhempien kanssa juttelemalla saa vinkkejä hinta-laatusuhteeltaan hyvistä vaatteista. Esim. Tokmannin halpishaalarit on kestäneet loistavasti, Citymarketin ihan p*skat. Tokmannin kengät taas hajoaa käsiin (kumppareita lukuunottamatta), Prisman tai Citymarketin kestää paremmin. Ei kestävän tarvitse olla tuliterää uutuushyllyn Reimaa.
Aivan. Isukit pohtivat yhdessä, mistä lastenvaatteita löytyy ja millaisia ne on. Sitten isukit kiertävät työpäivän jälkeen kirpparit vähintään kolme kertaa viikossa, että sattuvat just silloin siihen looshiin, missä omalle piltille löytyy sopiva talvihaalari. Kolme viikkoa myöhemmin piltille löytyy talvikengät. Kirppareilta tekee löytöjä jos siellä suurinpiirtein asuu. Kummasti miehiä siellä ei näy vaikka he niin kovin auliisti kertovat, miten kirpparilta saa lapsille hyviä vaatteita pikkurahalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellista väkivaltaahan tuo on.
Nainen on hyvä ja hommaa paremmat tulot. Ei ole miehen vika että nainen ei ole hommannut parempi palkkasia töitä.
Se ei ole minkäänlaista väkivaltaa jos mies ei nosta naisen elintasoa korkeammalle mihin omat varat riittää vaikka kuinka yritätte päästä miehen rahoihin käsiksi
Mies on hyvä,ja tekee puolet kotitöistä ja hoitaa 1/2 ajasta lapsia. Kummastiaina tässä teidän" tada- arvokeskustelussa" unohtuu tåmä asia.
Kotitöissä ja esimerkiksi siivouksessa sitten pitäisi yhdessä määritellä mikä on riittävä siisteystaso eikä niin että toinen sanelee kuinka siistiä pitää olla. Lasten tavara hankinnoissa hankinnoissa pitäisi katsoa molempien mielipide mitä ostetaan ja ei niin että toinen vaatii pelkästään parasta
Haluan nähdä miehen, joka tutkii lastenvaatteiden hinta-laatusuhdetta ja vertailee hintoja, mistä kyseisen vaatteen saa halvimmalla. Lasten ulkovaatteet on kalliita ja niissä tosiaan hinta ja laatu kulkevat yhdessä. Lasten ei kuulu palella ulkona märissä ja huonoissa vaatteissa.
Tätä juuri tarkoitin sinäkin vaadit parasta laatua vaikka tiedät hyvin että keskinkertaisella laadullakin pärjäisi. Hyvin ne lapsen ennenkin pärjäsi vaikka laatu oli todella huonoa nykyaikaan verrattuna
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minä en vaan koskaan ole tajunnut tätä erillisistä rahoista valittamista. Oma tulotaso on se jonka suurin osa meistä on ala- ja uravalinnoilla ainakin osittain itse valinnut. Miksi tämä elintaso on alanvalintahetkellä riittänyt, mutta ei sitten suhteessa enää riitäkään? Minä ajattelen, että minun elintasoni on se jonka minun tuloni mahdollistaa. Jos se ei riitä niin menen kouluun tai teen enemmän töitä. Rakkauden ei tarvitse antaa minulle taloudellista lisähyötyä ollakseen hyvä suhde, vaan sen pitää lisätä onnellisuuttani silloinkin kun elintaso säilyy samana. Jos suhteessa elämänlaatu on parempi vain jos elintaso nousee x pykälää sinkkuelämään verrattuna, niin silloinhan se suhde on p*ska, enkä minä tajua miksi kukaan olisi sellaisessa suhteessa jonka onnellisuutta lisäävä vaikutus perustuu rahaan. Mieluummin tekisi vähän lisätöitä ja etsisi sellaisen kumppanin joka kelpaa ihan omana itsenään, ilman taloudellista hyötyäkin.
Jos puoliso löytää paremmin palkatun ja ehkä mieluisemman työn, hänelle pitää sanoa, että jos otat tuon työn vastaan, tämä suhde loppuu tähän. Ihan reilua.
Siis miksi ihmeessä? Tämä logiikka ei valitettavasti nyt yhtään aukea.
Ai ei vai? Tuossa edellisessä kommentissahan sanottiin, että sitten pitää etsiä lisätyö, jos toinen saa isompaa palkkaa. Jos parisuhde toimii ja kumpikin tienaa saman verran, niin miksi toisen pitää ruveta keikuttamaan venettä? Kun tulot kasvaa, kasvaa menotkin ja sitten hamutaan kalliimpia asioita ja oletetaan, että toinen maksaa niistä puolet. Isotuloiselle ei koskaan kelpaa se elintaso, jonka pienempituloinen on määritellyt. Jos ei muuta, niin kalliimpaa kinkkua pitää saada ostaa.
Luepa uudestaan, ei siinä niin sanottu. Vaan että jos itse haluaa itselleen parempaa elintasoa kuin omat tulot mahdollistaa, niin silloin on hyvä ja etsii paremman työn. Ei siinä sanottu että pitää tienata saman verran kuin kumppani.
Eikä pidä paikkaansa että menot automaattisesti kasvaa kun tulot nousee tai ettei parempituloiselle kelpaa pienempituloisen elintaso. Ihan hyvin se voi kelvata. Ei kaikki koe tarvetta törsätä koko liksaansa kädestä suuhun. Eikä mitään tulonjakomallia tarvitse tuijottaa pilkuntarkasti. Ihan hyvin voi jakaa vaikkapa asumiskulut 50-50, mutta parempituloinen maksaa enemmän niistä haluamistaan ekstrajutuista joihin toisella ei ole varaa.
Esim. meillä on ollut erillisten rahojen perheessä käytäntönä, että kumpikin maksaa sen mitä on kaupasta valinnut. Jos hyvätuloinen haluaa kallista kinkkua niin maksaa sen itse. Ei ole ollut mikään ongelma.
Kyllä menot kasvaa tulojen kasvaessa, noin käy lähes poikkeuksetta. Jos aiemmin oli kiva köyhäillä yhdessä puolison kanssa, ei se enää isotuloisen kanssa onnistu. Silloin on parempi antaa toiselle kaksi vaihtoehtoa, joko jatkaa suhteessa tai ei vaihda isompipalkkaiseen työhön. Jos kumpikin löytää samaan aikaan yhtä hyvin palkatun työn, niin silloinhan parisuhdetta voi jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan silloin jos pienempituloinen käy töissä ja on poissa kotoa 8-xx tuntia niin hänenhän iihan oikeastikin pitäisi maksaa sähköstä, vedestä, lämmöstä ja yleisestä asumisesta vähemmän.
Jos parempituloinen on varsinkin nyt ollut jopa pari vuotta kotona etätöissä, eli kokolailla koko päivän. Tottakai hän tarvitsee sinä aikana myös sähköä, vettä, lämpöä ja katon päänsä päälle. Hän myös varmasti syö ja juo jotain päivän aikana jääkaapista montakin kertaa ja keittää kahvia.
Ei se töissoleva näitä työaikanaan tarvitse tai kuluta. Ne maksaa silloin työnantaja. Ja on omat, edulliset eväät ehkä on. Kahvin maksaa usein työnantaja.
Miten edes etätyössä oleva parempituloinen kehtaa maksaa vain puolet?
Sehän vasta on epäreilua.Kuinkakohan usein se parempituloinen on etätyössä ja pienempituloinen lähityössä?
Harvemmin sitä siivooja, lähihoitaja, kaupankassa, välinehoitaja, vastaanottoapulainen, kiinteistönhoitaja, autonkuljettaja jne. on etätyössä. Yleensä suorittavia hommia tekevä ihminen. Eli pienipalkkaisia.
Kyllä ne etätyöt ovat toimisto- ja tietokonehommia, yleensä digilaitteiden kanssa töitään tekevät ihmiset. Jotka tapahtuvat ilman suorittavaa tai fyysistä työvaihetta. Yleensä ns. parempia ja fiinimpiä hommia tekevä. Eli parempipalkkaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minä en vaan koskaan ole tajunnut tätä erillisistä rahoista valittamista. Oma tulotaso on se jonka suurin osa meistä on ala- ja uravalinnoilla ainakin osittain itse valinnut. Miksi tämä elintaso on alanvalintahetkellä riittänyt, mutta ei sitten suhteessa enää riitäkään? Minä ajattelen, että minun elintasoni on se jonka minun tuloni mahdollistaa. Jos se ei riitä niin menen kouluun tai teen enemmän töitä. Rakkauden ei tarvitse antaa minulle taloudellista lisähyötyä ollakseen hyvä suhde, vaan sen pitää lisätä onnellisuuttani silloinkin kun elintaso säilyy samana. Jos suhteessa elämänlaatu on parempi vain jos elintaso nousee x pykälää sinkkuelämään verrattuna, niin silloinhan se suhde on p*ska, enkä minä tajua miksi kukaan olisi sellaisessa suhteessa jonka onnellisuutta lisäävä vaikutus perustuu rahaan. Mieluummin tekisi vähän lisätöitä ja etsisi sellaisen kumppanin joka kelpaa ihan omana itsenään, ilman taloudellista hyötyäkin.
Rakkauden ei tarvitse antaa kenellekään taloudellista hyötyä. Mutta rakastamalleen ihmiselle yhteisessperheessä moni ajatteleva ihminen haluaa saman elintason kuin itselleenkin.
Onhan se aina yhteisestä ajastakin pois jos esimerkiksi opiskelee ja sitten iltaisin tekee vielä työtä. Saattaa myös haitata jopa opiskelua tai venyttää pidemmäksi.
Minulla ei olisi vain luontoa antaa toisen kituutella pienillä rahoilla kun voisin auttaa häntä maksamalla isomman osan kuluista.
Onnellisuus ei perustu rahaan, mutta onnellisuutta tai rakastumista sekä parisuhteen keskeisiä välejä hiertää joskus paljonkin jos pariskunnat elävät kahta eri elintasoa. Kieliihän se myös toisen itsekkyydestä tai jopa ilkeydestä tai alistamisen halusta. Tai näistä kaikista.
Paljonko ne rahat tilillä lämmittää kun kumppanilla on ahdistavaa kun joutuu joka sentin laskemaan tai ei voi mitään yhteistä suunnitella?
En vaan käsitä, etteikö sille rakastamalleen ja valitsemalleen ihmisille haluaisi olla hyvä ja muodostaa mahdollisimman miellyttävän ja tasapuolisen parisuhteen.
Jos raha on niin tärkeää, siis kun sitä on riittävästi tai enemmänkin, ja ei yhtään osaa asettua toisen asemaan niin pysykää yksin. Tai tosiaan valitkaa samantasoinen kumppani. Rahallisesti. Muutenhan ilmeisesti ei ole väliä millainen hän on, kunhan häneen ei vaan kulu senttiäkään rahaa.
Miksi sitä kumppania ahdistaa elää tulojensa mukaan? Minä olin yli kymmenen vuotta opiskelija, muutin 16-vuotiaana pois kotoa, lähes kaikki kaverini ovat käyneet pitkät yliopisto-opinnot ja eläneet ja asuneet halvalla ne vuodet. Se on siinä elämänvaiheessa ihan normaalia. En minä käsitä miksi se sama, aiemmin hyväksytty ja jopa itse valittu tilanne yhtäkkiä alkaisi ahdistaa vain siksi, että kumppanilla sattuu olemaan kiva auto.
Ja minä nimenomaan en näe tasapuolisena sellaista parisuhdetta, missä toinen vaatii saada elää toisen siivellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellista väkivaltaahan tuo on.
Nainen on hyvä ja hommaa paremmat tulot. Ei ole miehen vika että nainen ei ole hommannut parempi palkkasia töitä.
Se ei ole minkäänlaista väkivaltaa jos mies ei nosta naisen elintasoa korkeammalle mihin omat varat riittää vaikka kuinka yritätte päästä miehen rahoihin käsiksi
Mies on hyvä,ja tekee puolet kotitöistä ja hoitaa 1/2 ajasta lapsia. Kummastiaina tässä teidän" tada- arvokeskustelussa" unohtuu tåmä asia.
Kotitöissä ja esimerkiksi siivouksessa sitten pitäisi yhdessä määritellä mikä on riittävä siisteystaso eikä niin että toinen sanelee kuinka siistiä pitää olla. Lasten tavara hankinnoissa hankinnoissa pitäisi katsoa molempien mielipide mitä ostetaan ja ei niin että toinen vaatii pelkästään parasta
Haluan nähdä miehen, joka tutkii lastenvaatteiden hinta-laatusuhdetta ja vertailee hintoja, mistä kyseisen vaatteen saa halvimmalla. Lasten ulkovaatteet on kalliita ja niissä tosiaan hinta ja laatu kulkevat yhdessä. Lasten ei kuulu palella ulkona märissä ja huonoissa vaatteissa.
Ohis, mutta tarjouksesta ja kirppareilta löytyy hyvää laatua halvalla. Ja muiden vanhempien kanssa juttelemalla saa vinkkejä hinta-laatusuhteeltaan hyvistä vaatteista. Esim. Tokmannin halpishaalarit on kestäneet loistavasti, Citymarketin ihan p*skat. Tokmannin kengät taas hajoaa käsiin (kumppareita lukuunottamatta), Prisman tai Citymarketin kestää paremmin. Ei kestävän tarvitse olla tuliterää uutuushyllyn Reimaa.
Aivan. Isukit pohtivat yhdessä, mistä lastenvaatteita löytyy ja millaisia ne on. Sitten isukit kiertävät työpäivän jälkeen kirpparit vähintään kolme kertaa viikossa, että sattuvat just silloin siihen looshiin, missä omalle piltille löytyy sopiva talvihaalari. Kolme viikkoa myöhemmin piltille löytyy talvikengät. Kirppareilta tekee löytöjä jos siellä suurinpiirtein asuu. Kummasti miehiä siellä ei näy vaikka he niin kovin auliisti kertovat, miten kirpparilta saa lapsille hyviä vaatteita pikkurahalla.
Haluaisin kerran edes nähdä tilanteen että nainen menee kauppaan ja ostaa ainoastaan sen yhden tuotteen mitä meni hakemaankin eikä useita muita heräteostoksia samalla. Sen takia et näe miehiä siellä kun itse tutkit useita tuotteita samaan aikaan kun mies menee sisälle hakee sen mitä tuli hakemaan ja poistuu sieltä parissa minuutissa. Minuakin syytetään usein että en käy kirppareilla mutta todellisuudessa käyn usein mutta en vietä siellä aikaa kun muutaman minuutin korkeitaan kun tiedän mitä menin hakemaan ja etsin sen yhden asian ja poistun
Haluan nähdä miehen, joka tutkii lastenvaatteiden hinta-laatusuhdetta ja vertailee hintoja, mistä kyseisen vaatteen saa halvimmalla. Lasten ulkovaatteet on kalliita ja niissä tosiaan hinta ja laatu kulkevat yhdessä. Lasten ei kuulu palella ulkona märissä ja huonoissa vaatteissa.