Lue keskustelun säännöt.
Ylpeys ja ennakkoluulo -maailman ihmeellisyyksiä
06.01.2022 |
Tähän voi kertoa kummastelunsa tai ihmettelynsä joko koskien kirjaa, sarjaa tai elokuvaversioita.
Kommentit (375)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1995 version kaula-aukot ovat minusta ihan kohtuullisia verrattuna muutamiin 1980 version luomuksiin. Jotkut kaula-aukot siinä näyttävät sellaisilta, että sisältö saattaa pullahtaa ulos aivastuksesta. 🤭
1700-luvun loppupuolella oli jossain vaiheessa ihan oikeasti muotia se, että nännit vilahtelivat näkyville. Tosin tämä oli lähinnä jossain Pariisin muodikkaissa piireissä, ei niinkään konservatiivisella Englannin maaseudulla...
Joku on kerännyt koosteen tuollaisista muotikuvista tuolta ajalta:
http://www.ekduncan.com/2012/03/naughty-side-of-18th-century-french.htm…
Isot rinnathan tulivat toden teolla muotiin 1780-luvulla, ja tästä syystä niiden kokoa yritettiin korostaa uudenlaisilla alusvaatteilla, kuten tästä pilakuvasta näkee:
https://teainateacup.files.wordpress.com/2013/02/patent-bolsters.jpg
Näiden pilakuvien perusteella vilauttelu jatkui vielä vuosisadan vaihteessa; sen lisäksi tuli vielä pilkattavaksi uudet läpikuultavat kankaat ja antiikin Kreikan inspiroimat mekot, jotka paljastivat muutakin.
https://media.gettyimages.com/photos/fashion-france-caricature-around-1…
https://i.pinimg.com/736x/58/7b/6a/587b6aa624c54cd0c877c84b8358ba1f.jpg
https://i.pinimg.com/736x/4b/29/7d/4b297d79785ac301ee52d431bfd009ce--fa…
https://janeaustensworld.files.wordpress.com/2010/04/800px-1807-pseudo1…
Oliko se oikeasti muotia, vai seuraus liian avonaisista ja käyttäjälleen huonosti istuvista vaatteista? Sovitettaessahan asu on voinut vaikuttaa sopivalta, kun sovittaja vaan seisoo paikoillaan, mutta käytäntö päässyt yllättämään. Tapahtuuhan niitä vilautuksia vahingossa nykyäänkin, jos avonaisen asun kanssa on liian varomaton.
Sekä että. Pilakuvissa on tietysti kyse huonolla maulla valituista asuista. Mutta nuo ekduncan.com-linkin kuvat ovat aikansa "muotilehdistä". Asujen on tarkoitus olla provosoivia. Mutta tietysti kuten muodin kanssa on nykyäänkin, noin rohkeita asuja käyttivät vain harvat ja valitut. Loput menivät niin pitkälle kuin uskalsivat muodin mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs asia mikä kyllä ihmetyttää, on että Ylpeys ja Ennakkoluulo -romaanista on ilmestynyt aika vasta uusi Kersti Juvan suomennos, mutta miksihän sitä ei ole saatavilla missään äänikirjapalvelussa? Sen sijaan on tarjolla on joku lähes satavuotias suomennos, jonka vanhanaikainen suomifilmimäinen kieli latistaa kyllä merkittävästi kuuntelu-/ ja lukukokemusta.
No kuuntelin sitten teoksen ihan alkuperäiskielellä ja se oli kyllä hienoa kieltä, aivan pienillä puolikkaalla lauseilla saatiin kuvattua jotain suurta ja merkittävää. Lisäksi en muistanutkaan että se kirjassa tapahtumat jatkuvat vielä kosinnan jälkeenkin. Siinä kerrotaan esim. miten Elizabeth ja herra Darcy keskustelevat siitä milloin he huomasivat ihastuneena toisiinsa, ja miksi milläkin kohtaamisella käyttäytyivät kuten käyttäytyivät. Siinä kuvataan myös miten kosinnan jälkeen kun koko suhde on vielä salainen, rouva Bennet pyytää Elizabethia viemään "sen vastenmielisen" herra Darcyn pitkille kävelyille kahdestaan, takaa-ajatuksena on vain pitää herra Darcy pois Bingleyn seurasta jotta Bingleyn ja Jane saavat kahdenkeskeistä aikaa.
Lisäksi kirjassa kerrotaan pariskunnan avioelämästä Pemberleyssä ja kanssakäymisestä kirjan muiden henkilöiden kanssa . Teoksen viimeinen luku on ihan helmi, harmi kun sitä ei ole tv-sarjassa.
Minusta oli ihan pyhäinhäväistystä, kun Keira Knightley kulki kuraisella pihalla kanojen kaakattaessa vapaana.... olin ihan ällikällä lyöty, mitä roskaa upeasta Austenin romaanista oli menty tekemään!
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä naisten nännit eivät liene yhtään sen seksuaalisemmat kuin miestenkään, jos kulttuurissa ei näin sovita. Joten mitäpä siitä jos on vilahtanut.
Mutta katseltuani näitä kuvia minua entistä enemmän hämmentää amerikkalainen meininki. 1860-luvulle sijoittuvassa Pikku naisissa Meg on niin Laurien kuin muidenkin ankaran paheksunnan kohde, kun hän esiintyy kerran hieman avarassa kaula-aukossa tanssiaisissa. Oliko aika niin paljon konservatiivisempaa, vai olivatko amerikkalaiset puritaanien jälkeläisinä niin paljon konservatiivisempia? Vai oliko kyse siitä, että genrenä oli tyttökirja?
Sekä että tässäkin. Aika muuttui itse asiassa konservatiiviseksi jo 1820-luvusta alkaen. 1860-luku oli jo aika lailla sitä kaikista konservatiivisinta viktoriaanista aikaa.
1860-luvun ranskalaista muotia oli paljastaa olkapäät ja vähän rintavakoa, niinkuin näin:
https://louisianadigitallibrary.org/islandora/object/lsm-lct:147/datast…
Tämä oli tuohon aikaan uskaliasta, mutta kuten näkyy, ei voi verratakaan noihin 1800-luvun alun wonderbra-tyyleihin.
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä naisten nännit eivät liene yhtään sen seksuaalisemmat kuin miestenkään, jos kulttuurissa ei näin sovita. Joten mitäpä siitä jos on vilahtanut.
Mutta katseltuani näitä kuvia minua entistä enemmän hämmentää amerikkalainen meininki. 1860-luvulle sijoittuvassa Pikku naisissa Meg on niin Laurien kuin muidenkin ankaran paheksunnan kohde, kun hän esiintyy kerran hieman avarassa kaula-aukossa tanssiaisissa. Oliko aika niin paljon konservatiivisempaa, vai olivatko amerikkalaiset puritaanien jälkeläisinä niin paljon konservatiivisempia? Vai oliko kyse siitä, että genrenä oli tyttökirja?
Kyllä Jenkeissä on oltu ja ollaan yhä puritaanisempia. Seksi on pahempaa kuin aseet ja väkivalta, noin liioitellen sanottuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin aikoinaan 1980-luvun lopulta alkaen englantilaista filologiaa yliopistossa. Jollain kirjallisuuskurssilla tuo romaani oli pakollisten luettavien joukossa. Voin kertoa, että oli kyllä noin 20-vuotiaalle miehelle suunnilleen tylsintä mahdollista luettavaa. Muuta en kirjasta enää muistakaan.
Englantilainen filologia ei siis sopinut sinulle.
T. v. 1986 englannin opinnot aloittanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä naisten nännit eivät liene yhtään sen seksuaalisemmat kuin miestenkään, jos kulttuurissa ei näin sovita. Joten mitäpä siitä jos on vilahtanut.
Mutta katseltuani näitä kuvia minua entistä enemmän hämmentää amerikkalainen meininki. 1860-luvulle sijoittuvassa Pikku naisissa Meg on niin Laurien kuin muidenkin ankaran paheksunnan kohde, kun hän esiintyy kerran hieman avarassa kaula-aukossa tanssiaisissa. Oliko aika niin paljon konservatiivisempaa, vai olivatko amerikkalaiset puritaanien jälkeläisinä niin paljon konservatiivisempia? Vai oliko kyse siitä, että genrenä oli tyttökirja?
Sekä että tässäkin. Aika muuttui itse asiassa konservatiiviseksi jo 1820-luvusta alkaen. 1860-luku oli jo aika lailla sitä kaikista konservatiivisinta viktoriaanista aikaa.
1860-luvun ranskalaista muotia oli paljastaa olkapäät ja vähän rintavakoa, niinkuin näin:
https://louisianadigitallibrary.org/islandora/object/lsm-lct:147/datast…
Tämä oli tuohon aikaan uskaliasta, mutta kuten näkyy, ei voi verratakaan noihin 1800-luvun alun wonderbra-tyyleihin.
Tässä parempi esimerkki:
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/9/99/Fashionplate.jpg
Moni piti itse asiassa olkapäiden paljastamista pöyristyttävämpänä kuin rintavakoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1999 versio Kasvattitytön tarinasta otti kyllä runsaasti taiteellisia vapauksia, mutta pidän siitä silti. Onnistunut elokuva kaikenkaikkiaan.
Vuonna 2007 tehtiin myös yksi leffaversio ja pääosassa oli Billie Piper. Ihan kelvollinen versio, vaikka Fanny ei ollut ehkä parhaimmillaan. Mutta hyviä sivurooleja siinä oli.
Jos haluaa katsoa vielä enemmän kirjalle uskollisen version, niin 1983 tehtiin minisarja. Johnny Lee Millerilla on siinäkin pieni rooli. 😀
Vierailija kirjoitti:
1999 versio Kasvattitytön tarinasta otti kyllä runsaasti taiteellisia vapauksia, mutta pidän siitä silti. Onnistunut elokuva kaikenkaikkiaan.
Vuonna 2007 tehtiin myös yksi leffaversio ja pääosassa oli Billie Piper. Ihan kelvollinen versio, vaikka Fanny ei ollut ehkä parhaimmillaan. Mutta hyviä sivurooleja siinä oli.
Jos haluaa katsoa vielä enemmän kirjalle uskollisen version, niin 1983 tehtiin minisarja. Johnny Lee Millerilla on siinäkin pieni rooli. 😀
Vuoden -83 versio on ihan hyvä ja alkuperäisteoselle uskollinen. Olinkin unohtanut, että Jonny Lee Miller on siinäkin :). Jostain syystä en pitänyt tuosta Billie Piper versiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pitänyt siitä, että 2005 leffassa Charlotesta oli kirjoitettu epätoivoinen tunnneihminen ja annettiin ymmärtää, että hänkin olisi haaveillut rakastumisesta jos taloudellinen tilanne ei olisi ollut niin huono. Charlottehan nimenomaan sanoi, että hän ei ole lainkaan romanttinen ja Charlotte koki avioliiton Collinsin kanssa itselleen hyvänä ja järkevänä siirtona. Tykkäsin siitä, että Elizabet sai opetuksen, etteivät kaikki ole samanlaisia ja hae avioliitosta samoja asioita. Se, mille Elizabet nyrpisteli nenäänsä olikin jollekin toiselle hyvä ratkaisu. Toisille romanttista rakkautta tärkeämpää on vakaus ja turvallisuus ja varsinkin Charlotten kaltaisille, joilla ei ole edes romanttisia haluja, tuollainen järkiavioliitto sopii. 2005 leffassa taas Charlotte katsoi itsekin avioliittoaan alaspäin ja pyysi epätoivoisena, ettei häntä saa arvostella siitä, koska hän on niin ajettu nurkkaan. Tykkäsin paljon enemmän aikaisemman version Charlotten tyyneydestä ja vahvuudesta ja siitä, että hän ei näkenyt ratkaisussaan yhtään mitään epätoivoista ja kamalaa kuten Elisabet hänen valintojaan arvosteli.
Tuli mieleen että valittiinko Charlottea näyttelemään -95 tästä syystä kaunis nainen. Korostettiin sitä että kyseessä oli oma valinta.
Makunsa kullakin, mutta sarjan Charlotte on hyvin arkisen näköinen nainen.
Minulla on tässä kirja. Austenin kertojanääni siis puhuu Charlottesta:
”...koska hän oli jo kaksikymmentäseitsemänvuotias eikä ollut koskaan ollut kaunis, hän tunsi että häntä oli todella onnistanut.”
-eri.
Eli vuoden 1995 Charlotte (kuten kaikki muutkin hahmot) on uskollisempi alkutekstille.
Vierailija kirjoitti:
Minusta oli ihan pyhäinhäväistystä, kun Keira Knightley kulki kuraisella pihalla kanojen kaakattaessa vapaana.... olin ihan ällikällä lyöty, mitä roskaa upeasta Austenin romaanista oli menty tekemään!
On totta, että 2005 versio oli monessa suhteessa ”likaisempi”: kuraisempi, hikisempi, rasvaisempi ja eläimellisempi kuin 1995 versio. Hiukset likaisen näköiset, hameet kurassa, kotieläimiä pihoilla yms.
En tiedä, miksi se loukkaa, se on todenäköisesti ihan vastannut todellisuutta tuon ajan herrasmaalaistaloissa. twitterissä twiittaa Jacobina Charlotta Munsterhjelm (tai siis joku tutkija sen päiväkirjaan pohjalta) @JMunsterhjelm joka eli suomalaisessa aateliskartanossa 1800-luvun alussa. Joulun alla sen äiti just toi sian keittiöön näyttääkseen vieraille, kuinka isoksi se oli kasvanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Buuatkaa vapaasti, mutta itse pidän vuoden 2005 elokuvasta enemmän kuin sarjasta :) Sarjan tunnelma ja maailma jotenkin ahdistaa minua, kylmää ja tunkkaista brittipönötystä (en muutenkaan ole mikään brittikulttuurin ystävä, yök...). Leffan maailma sen sijaan on lämmin, jännittävä ja kotoisa. Kirjaa en ole lukenut, mutta innolla luen analyysejänne.
Minä pidän molemmista. Mutta miksi sanot noin, että brittikulttuuri, yök?
Kiitos kysymästä, en ole ihan varma :) Tavallaan nautin brittiläisestä pukudraamasta, ne on usein niin laadukkaita, puvustuksellisesti loisteliaita, historiallisesti uskottavia ja hienovaraisia nyansseja täynnä. Mutta jostain selittämättömästä syystä monet brittijutut aiheuttavat itsessäni selittämätöntä ahdistusta. Aksentti, tunnelma, tv-ohjelmat, huumori, osa musiikista... Ihan kuin minulla olisi briteistä jokin trauma, vaikkei ole :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pitänyt siitä, että 2005 leffassa Charlotesta oli kirjoitettu epätoivoinen tunnneihminen ja annettiin ymmärtää, että hänkin olisi haaveillut rakastumisesta jos taloudellinen tilanne ei olisi ollut niin huono. Charlottehan nimenomaan sanoi, että hän ei ole lainkaan romanttinen ja Charlotte koki avioliiton Collinsin kanssa itselleen hyvänä ja järkevänä siirtona. Tykkäsin siitä, että Elizabet sai opetuksen, etteivät kaikki ole samanlaisia ja hae avioliitosta samoja asioita. Se, mille Elizabet nyrpisteli nenäänsä olikin jollekin toiselle hyvä ratkaisu. Toisille romanttista rakkautta tärkeämpää on vakaus ja turvallisuus ja varsinkin Charlotten kaltaisille, joilla ei ole edes romanttisia haluja, tuollainen järkiavioliitto sopii. 2005 leffassa taas Charlotte katsoi itsekin avioliittoaan alaspäin ja pyysi epätoivoisena, ettei häntä saa arvostella siitä, koska hän on niin ajettu nurkkaan. Tykkäsin paljon enemmän aikaisemman version Charlotten tyyneydestä ja vahvuudesta ja siitä, että hän ei näkenyt ratkaisussaan yhtään mitään epätoivoista ja kamalaa kuten Elisabet hänen valintojaan arvosteli.
Tuli mieleen että valittiinko Charlottea näyttelemään -95 tästä syystä kaunis nainen. Korostettiin sitä että kyseessä oli oma valinta.
Makunsa kullakin, mutta sarjan Charlotte on hyvin arkisen näköinen nainen.
Minulla on tässä kirja. Austenin kertojanääni siis puhuu Charlottesta:
”...koska hän oli jo kaksikymmentäseitsemänvuotias eikä ollut koskaan ollut kaunis, hän tunsi että häntä oli todella onnistanut.”
-eri.Eli vuoden 1995 Charlotte (kuten kaikki muutkin hahmot) on uskollisempi alkutekstille.
Myös vuoden 1980 minisarjassa jotenkin korostettiin Charlotten vaatimattomia avuja. Rouva Bennetkin kommentoi Lady Lucasille, että Charlotte on aina parhaimmillaan uudessa mekossa... 🤭 Kun Lizzie meni vierailulle Collinseille, Charlotte sanoi pontevasti, että hän on onnellinen. Charlottea näytteli Irene Richard, joka minusta on kyllä kaunis - hän oli myös Elinorina vuoden 1981 Järjessä ja tunteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oli ihan pyhäinhäväistystä, kun Keira Knightley kulki kuraisella pihalla kanojen kaakattaessa vapaana.... olin ihan ällikällä lyöty, mitä roskaa upeasta Austenin romaanista oli menty tekemään!
On totta, että 2005 versio oli monessa suhteessa ”likaisempi”: kuraisempi, hikisempi, rasvaisempi ja eläimellisempi kuin 1995 versio. Hiukset likaisen näköiset, hameet kurassa, kotieläimiä pihoilla yms.
En tiedä, miksi se loukkaa, se on todenäköisesti ihan vastannut todellisuutta tuon ajan herrasmaalaistaloissa. twitterissä twiittaa Jacobina Charlotta Munsterhjelm (tai siis joku tutkija sen päiväkirjaan pohjalta) @JMunsterhjelm joka eli suomalaisessa aateliskartanossa 1800-luvun alussa. Joulun alla sen äiti just toi sian keittiöön näyttääkseen vieraille, kuinka isoksi se oli kasvanut.
Itse pidän tästä "likaisuudesta" kovasti. Ohjaaja on halunnut korostaa jokapäiväistä elämää muotokuvapönötysten sijaan. Tuon ajan hygieniastandardit ja mahdollisuudet olivat erilaiset kuin nykyään. Leffassahan siskokset laittautuvat huolella niitä isoja tanssiaisia varten, hiukset on kiharrettu ja valkoiset mekot on puhtaat. Mutta kotona touhutessa jokainen on vähän niin ja näin, hiukset on jollain sykeröllä ja vaatteet on mukavat. Niinhän jokainen meistä tekee nykyäänkin ja kai niin on tehty aina.
Mielestäni on myös ihan ok ratkaisu, että leffan puvustus poikkeaa siitä tyypillisestä empirestä. Ohjaaja päätti sijoittaa tarinan aikaan jolloin Austen on teoksen kirjoittanut, eli 1700-luvun loppuun eikä vuoteen jolloin se on julkaistu (1813). Mielestäni oikein hyvä ratkaisu, oikeastaan parempi kuin julkaisuvuoteen sijoittaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oli ihan pyhäinhäväistystä, kun Keira Knightley kulki kuraisella pihalla kanojen kaakattaessa vapaana.... olin ihan ällikällä lyöty, mitä roskaa upeasta Austenin romaanista oli menty tekemään!
On totta, että 2005 versio oli monessa suhteessa ”likaisempi”: kuraisempi, hikisempi, rasvaisempi ja eläimellisempi kuin 1995 versio. Hiukset likaisen näköiset, hameet kurassa, kotieläimiä pihoilla yms.
En tiedä, miksi se loukkaa, se on todenäköisesti ihan vastannut todellisuutta tuon ajan herrasmaalaistaloissa. twitterissä twiittaa Jacobina Charlotta Munsterhjelm (tai siis joku tutkija sen päiväkirjaan pohjalta) @JMunsterhjelm joka eli suomalaisessa aateliskartanossa 1800-luvun alussa. Joulun alla sen äiti just toi sian keittiöön näyttääkseen vieraille, kuinka isoksi se oli kasvanut.
Itse pidän tästä "likaisuudesta" kovasti. Ohjaaja on halunnut korostaa jokapäiväistä elämää muotokuvapönötysten sijaan. Tuon ajan hygieniastandardit ja mahdollisuudet olivat erilaiset kuin nykyään. Leffassahan siskokset laittautuvat huolella niitä isoja tanssiaisia varten, hiukset on kiharrettu ja valkoiset mekot on puhtaat. Mutta kotona touhutessa jokainen on vähän niin ja näin, hiukset on jollain sykeröllä ja vaatteet on mukavat. Niinhän jokainen meistä tekee nykyäänkin ja kai niin on tehty aina.
Mielestäni on myös ihan ok ratkaisu, että leffan puvustus poikkeaa siitä tyypillisestä empirestä. Ohjaaja päätti sijoittaa tarinan aikaan jolloin Austen on teoksen kirjoittanut, eli 1700-luvun loppuun eikä vuoteen jolloin se on julkaistu (1813). Mielestäni oikein hyvä ratkaisu, oikeastaan parempi kuin julkaisuvuoteen sijoittaminen.
Empiremuoti alkoi jo 1700-luvun lopulla. Muoti on kertakaikkiaan väärin aikakauteen nähden.
Ei kuulu aiheeseen, mutta voisiko joku suositella minulle hyvää viktoriaanisen ajan kirjallisuutta?
Olen hirveän kiinnostunut kyseisestä aikakaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu aiheeseen, mutta voisiko joku suositella minulle hyvää viktoriaanisen ajan kirjallisuutta?
Olen hirveän kiinnostunut kyseisestä aikakaudesta.
Bronten siskosten kirjat, kuten Humiseva Harju ja Kotiopettajattaren romaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oli ihan pyhäinhäväistystä, kun Keira Knightley kulki kuraisella pihalla kanojen kaakattaessa vapaana.... olin ihan ällikällä lyöty, mitä roskaa upeasta Austenin romaanista oli menty tekemään!
On totta, että 2005 versio oli monessa suhteessa ”likaisempi”: kuraisempi, hikisempi, rasvaisempi ja eläimellisempi kuin 1995 versio. Hiukset likaisen näköiset, hameet kurassa, kotieläimiä pihoilla yms.
En tiedä, miksi se loukkaa, se on todenäköisesti ihan vastannut todellisuutta tuon ajan herrasmaalaistaloissa. twitterissä twiittaa Jacobina Charlotta Munsterhjelm (tai siis joku tutkija sen päiväkirjaan pohjalta) @JMunsterhjelm joka eli suomalaisessa aateliskartanossa 1800-luvun alussa. Joulun alla sen äiti just toi sian keittiöön näyttääkseen vieraille, kuinka isoksi se oli kasvanut.
Itse pidän tästä "likaisuudesta" kovasti. Ohjaaja on halunnut korostaa jokapäiväistä elämää muotokuvapönötysten sijaan. Tuon ajan hygieniastandardit ja mahdollisuudet olivat erilaiset kuin nykyään. Leffassahan siskokset laittautuvat huolella niitä isoja tanssiaisia varten, hiukset on kiharrettu ja valkoiset mekot on puhtaat. Mutta kotona touhutessa jokainen on vähän niin ja näin, hiukset on jollain sykeröllä ja vaatteet on mukavat. Niinhän jokainen meistä tekee nykyäänkin ja kai niin on tehty aina.
Mielestäni on myös ihan ok ratkaisu, että leffan puvustus poikkeaa siitä tyypillisestä empirestä. Ohjaaja päätti sijoittaa tarinan aikaan jolloin Austen on teoksen kirjoittanut, eli 1700-luvun loppuun eikä vuoteen jolloin se on julkaistu (1813). Mielestäni oikein hyvä ratkaisu, oikeastaan parempi kuin julkaisuvuoteen sijoittaminen.
Empiremuoti alkoi jo 1700-luvun lopulla. Muoti on kertakaikkiaan väärin aikakauteen nähden.
En ole tuo jolle vastasit, mutta empire muoti alkoi virallisesti 1795 ja päättyi 1820. Puvut eivät kuitenkaan olleet koko ajan täysin identtisiä. Jos tutkii tuon ajan maalauksia tai muotipiirroksia niin kauden alkupuolelta löytyy pukuja, jotka näyttävät samalta kuin puvustus vuoden 2005 Ylpeydessä ja ennakkoluulossa. Vuonna 1820 ollaankin sitten jo hyvin lähellä biedermeier-tyyliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu aiheeseen, mutta voisiko joku suositella minulle hyvää viktoriaanisen ajan kirjallisuutta?
Olen hirveän kiinnostunut kyseisestä aikakaudesta.
Bronten siskosten kirjat, kuten Humiseva Harju ja Kotiopettajattaren romaani.
Elizabeth Gaskellin North and south ja Wives and Daughters. Näistä molemmista on tehty myös ihanat minisarjat ja Herra Thornton onkin jo ainakin kertaalleen tähän ketjuun linkitettykin.
Uskaltaudumpa kysymään mitä pidätte vuoden 1999 elokuvaversiosta Kasvattitytön tarina? Itse pidän siitä, vaikka siinä on lievästi sanottuna otettu hieman taiteellisia vapauksia. Mansfield parkin ongelma taitaa olla se, että Fanny Pricen kaltainen hahmo ei kelpaa nykypäivän sankarittareksi. Tuossa 1999 vuoden versiossa on muuten siinäkin miespääosassa Johnny Lee Miller.