Ylpeys ja ennakkoluulo -maailman ihmeellisyyksiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka Alan Rickman oli Järjessä ja tunteissa loistava kuten aina, hän oli liian vanha Brandoniksi. Kuten oli Emma Thompson Elinoriksi. Aivan samoin kuin mielestäni Ciarán Hinds oli liian vanha Frederickiksi Viisastelevassa sydämessä. Kaikki erinomaisia näyttelijöitä, mutta... 🤷‍♀️

Olen lukenut kirjan "What matters in Jane Austen?" missä pyritään jäljittämään Jane Austenin ajatustenkulkua hahmojen suhteen. Kirjoittaja väitti että Austenille mm iät ja varallisuus olivat hyvin tärkeitä. Niistä ei tarvinnut kertoa paljon, kun aikalaislukijat jo tajusivat, mistä on kysymys. Muistaakseni esim. "700 punnan tulot vuodessa" tarkoitti että oli varaa taloon, muutamaan palvelijaan ja hevoskärryihin (että pystyi matkustelemaan) mutta ei ollut mikään ökyrikas - pystyi silti kosimaan säätyläisneitiä noilla tuloilla.

Mutta ne iät: kirjan kirjoittaja kertoo että roolitukset ovat filmeissä usein menneet liian vanhoille näyttelijöille. Toki voisi ajatella, että muutaman vuoden "heitto" on ok varsinkin kun nykyajan ihmisillä on hampaat tallella jne joten voivat näyttää ehkä hieman nuoremmilta kuin 200 vuotta sitten eläneet ihmiset saman ikäisinä. Mutta esim. Sense and Sensibility elokuvassa Marianne on 16 - Kate Winslet 19/20, joten suurin piirtein menee ok iän suhteen. Elinor on 19 - Emma Thompson on liian vanha rooliinsa (34/35). Jossain väitettiin että hän alunperin ajatteli vain tehdä käsikirjoituksen filmiin mutta hänet haluttiin "nimenä" näyttelemään mukaan kaiketi tuomaan kassatuloja. Ken tietää. Mutta myös Hugh Grant on liian vanha rooliinsa. Edward Ferrars on noin 23 (selittäisi harkitsemattoman kihlautumisen muutamaa vuotta aiemmin), Hugh Grant 34/35. Alan Rickman oli myös rooliinsa liian vanha, tosin Colonel Brandon oli Mariannen silmissä ikivanha ja kirjankin mukaan heillä oli ikäeroa noin 20 vuotta.

Kirjan kirjoittaja arvelee että Jane Austenin mielestä ehkä 19-20 v oli ikä jolloin neitonen oli kukkeimmillaan ja halutuinta morsianmateriaalia, Elizabeth Bennet olisi sopinut tähän ikähaarukkaan. Charlotte Lucas alkoi olla hieman vanha ollessaan "jo" 27 vuotta eikä kovin kaunis eikä varakas. Toisaalta kirjassa Persuasion Elizabeth Elliot oli peräti 29 ja vielä ainakin itserakkaasti kuvitteli pääsevänsä naimisiin koska oli kaunis ja aatelinen, tosin köyhtynyt. Anne Elliot pääsi naimisiin 27-vuotiaana nuoruudenrakkautensa kanssa. Emma-kirjassa Mrs Churchill, Emman kotiopettajatar, menee naimisiin hieman varttuneemmalla iällä ja saa lapsenkin, mutta puoliso on leskimies ja oletettavasti häntä vanhempi...

Hienoa pohdintaa. Sen verran viilaan pilkkua, että Emman kotiopettajatar oli Mrs. Weston. Hänen nyxänsä exä oli Churchill.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka Alan Rickman oli Järjessä ja tunteissa loistava kuten aina, hän oli liian vanha Brandoniksi. Kuten oli Emma Thompson Elinoriksi. Aivan samoin kuin mielestäni Ciarán Hinds oli liian vanha Frederickiksi Viisastelevassa sydämessä. Kaikki erinomaisia näyttelijöitä, mutta... 🤷‍♀️

Olen lukenut kirjan "What matters in Jane Austen?" missä pyritään jäljittämään Jane Austenin ajatustenkulkua hahmojen suhteen. Kirjoittaja väitti että Austenille mm iät ja varallisuus olivat hyvin tärkeitä. Niistä ei tarvinnut kertoa paljon, kun aikalaislukijat jo tajusivat, mistä on kysymys. Muistaakseni esim. "700 punnan tulot vuodessa" tarkoitti että oli varaa taloon, muutamaan palvelijaan ja hevoskärryihin (että pystyi matkustelemaan) mutta ei ollut mikään ökyrikas - pystyi silti kosimaan säätyläisneitiä noilla tuloilla.

Mutta ne iät: kirjan kirjoittaja kertoo että roolitukset ovat filmeissä usein menneet liian vanhoille näyttelijöille. Toki voisi ajatella, että muutaman vuoden "heitto" on ok varsinkin kun nykyajan ihmisillä on hampaat tallella jne joten voivat näyttää ehkä hieman nuoremmilta kuin 200 vuotta sitten eläneet ihmiset saman ikäisinä. Mutta esim. Sense and Sensibility elokuvassa Marianne on 16 - Kate Winslet 19/20, joten suurin piirtein menee ok iän suhteen. Elinor on 19 - Emma Thompson on liian vanha rooliinsa (34/35). Jossain väitettiin että hän alunperin ajatteli vain tehdä käsikirjoituksen filmiin mutta hänet haluttiin "nimenä" näyttelemään mukaan kaiketi tuomaan kassatuloja. Ken tietää. Mutta myös Hugh Grant on liian vanha rooliinsa. Edward Ferrars on noin 23 (selittäisi harkitsemattoman kihlautumisen muutamaa vuotta aiemmin), Hugh Grant 34/35. Alan Rickman oli myös rooliinsa liian vanha, tosin Colonel Brandon oli Mariannen silmissä ikivanha ja kirjankin mukaan heillä oli ikäeroa noin 20 vuotta.

Kirjan kirjoittaja arvelee että Jane Austenin mielestä ehkä 19-20 v oli ikä jolloin neitonen oli kukkeimmillaan ja halutuinta morsianmateriaalia, Elizabeth Bennet olisi sopinut tähän ikähaarukkaan. Charlotte Lucas alkoi olla hieman vanha ollessaan "jo" 27 vuotta eikä kovin kaunis eikä varakas. Toisaalta kirjassa Persuasion Elizabeth Elliot oli peräti 29 ja vielä ainakin itserakkaasti kuvitteli pääsevänsä naimisiin koska oli kaunis ja aatelinen, tosin köyhtynyt. Anne Elliot pääsi naimisiin 27-vuotiaana nuoruudenrakkautensa kanssa. Emma-kirjassa Mrs Churchill, Emman kotiopettajatar, menee naimisiin hieman varttuneemmalla iällä ja saa lapsenkin, mutta puoliso on leskimies ja oletettavasti häntä vanhempi...

Ei tarvita mitään kirjan kirjoittajaa, jokainen katsoja, joka on lukenut Austenin kirjat, tajuaa itsekin ettei näyttelijät ole useinkaan sen ikäisiä kuin kirjan henkilöt.

Tämä pätee moniin elokuviin ja on ihan tietoinen valinta. Sotaelokuvissa sotilaat ovat aina vanhempia kuin oikeat sotilaat. High school - elokuvissa ja televisiosarjoissa 16-18 -vuotiaita näyttelee 20-30 -vuotiaat aikuiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin aikoinaan 1980-luvun lopulta alkaen englantilaista filologiaa yliopistossa. Jollain kirjallisuuskurssilla tuo romaani oli pakollisten luettavien joukossa. Voin kertoa, että oli kyllä noin 20-vuotiaalle miehelle suunnilleen tylsintä mahdollista luettavaa. Muuta en kirjasta enää muistakaan. 

Englantilainen filologia ei siis sopinut sinulle.

T. v. 1986 englannin opinnot aloittanut

Juu niin sen on oltava. Kuka tahansa englantia osaava tajuaa kuinka hienoa kieltä Austen käyttää ja kuinka viiltävän kriittisesti kuvaa oman aikansa ja luokkansa elämää.

Onhan jo kirjan ensimmäistä lausetta pidetty kaikkein kuuluisimpana englanninkielisen romaanin aloituksena.

"It is a truth universally acknowledged, that a single man in possession of a good fortune, must be in want of a wife."

Tässähän Austen ei totea mitään totuutta, vaan ironisoi aikakauden asenteita. Hän onnistuu siten tällä yhdellä lauseella luomaan kehyksen koko tarinalle, jossa kaikki asianosaiset elävät kyseisen "yleisesti tunnustetut totuuden" luomissa sosiaalisissa verkostoissa, mutta myös asettumaan lukijan kanssa katselemaan hieman ulkopuolelta kriittisesti tuota kirjan maailmaa.

Minusta kirja ei oikeastaan olekaan rakkausromaani vaan enemmänkin sellainen tietyn ajan yhteiskunnan tapoja kuvaava teos jota Ranskassa alettiin myöhemmin kutsua termillä roman de mœurs. Tuossahan Lizzien ja Darcyn romanssi olisi melkein voinut jäädä tapahtumattakin, siinähän vain muutamat sattumat johtavat heidät lopulta yhteen (kuten oikeassakin elämässä usein käy).

Lizzie siis päätyy varakkaan ja korkea-arvoisemman miehen vaimoksi täysin vastoin aikakauden normeja, ja ilman omaa pyrkyryyttä. Lizzie toimii vain omien periaatteidensa ja näkemystensä ohjaamana, mutta vastoin yleisiä käsityksiä. Tässähän Charlotte Lucas on nimenomaan esimerkkinä romaanissa siitä, mikä Lizzien-tapaisten naisten kohtalo olisi oikeasti suurella todennäköisydellä ollut tuolloin.

Romaani ei myöskään ole romanttinen, vaan hyvinkin realistinen kun ajattelee Darcyn jad Lizzien kummankin huonoja luonteenpiirteitä, jotka ajavatkin heidät erilleen ennen kuin romanssi on edes alkanut. Vasta kun he alkavat tunnistaa omat virheensä ja tarkastella toisiaan objektiivisemmin (vailla ylpeyttä ja ennakkoluuloja) he havaitsevat olevansa toisilleen sopivat elämänkumppanit -- ympäristön asenteista riippumatta.

Kohtaukset, joissa Lizzie tapaa Darcyn vieraillessaan Charlotten ja Mr. Collinsin luona ovat hyvä esimerkki siitä miten henkilöiden luonnevirheet johtavat riitaan. Kumpikin näkee kaiken vain omien vääristyneiden lasien läpi. Darcyn kosintakin on hyvin puolivillainen ja epäromanttinen, vaikka miehellä jotain oikeita tunteitakin alkaa olla Lizzietä kohtaan. Kumpikin jää taholleen raivoissaan toisen käytöksestä, ja hyvin inhimilliseen tapaan lähtevät pohtimaan asiaa yrittäen todistaa itse itselleen olevansa se, joka on oikeassa. He kuitenkin ovat älykkäitä ihmisiä, joilla on omatuntoa, joten he pian alkavat huomata omatkin virheensä. Tästä se rakkaus sitten vasta alkaa.

Monissa kepeissä rakkaustarinoissa on samanlainen juoni, että sankari ja sankaritar joutuvat riitaan tai vastahankaan, ja vasta sitten rakastuvat, mutta vailla syvällistä henkistä pohdintaa saati muutosta. Austenilla pysytään koko ajan hitaassa ja realistisessa prosessissa, jossa kumpikin osapuoli pidemmän ajan kuluessa kasvaa ihmisenä.

En ymmärrä ideaa että Darcy olisi kosinut puolivillaisesti vähäisillä tunteilla. Enemmänkin oli liikaa tunteita vastoin omaa tahtoa saati ympäristön ja siksi toimittiin impulsiivisesti.

Darcy ei selvästikään tuntenut Lizzietä. Siksi kirjoitin noin. Hän ei myöskään ymmärtänyt kuinka loukkasi Lizzietä pitämällä tätä alempiarvoisena, hänhän sanoi kosivansa Lizzietä vaikka häpeää tämän sukua jne... Austen kertoo että miehen kosinta kertoi vähemmän tunteista ja enemmän tämän ylpeydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kirjassa kerottiin Janen ja Mr Bingleyn avioliitosta?

TV-sarjassa ne on ulkonäköä ja luonnetta myöten ainakin kuin luodut toisilleen.

Tuossa tv-sarjassa ne roolitukset ovat aika nappiin. Vaaleat ja isosilmäiset lauhkeat lampaat Bingley ja Jane, sekä tummemmat ja tuliset Darcy ja Lizzie.

Kaikki muutkin ovat hyviä, Bennetin pariskunta, Lydia, Wickham, Collins, jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka Alan Rickman oli Järjessä ja tunteissa loistava kuten aina, hän oli liian vanha Brandoniksi. Kuten oli Emma Thompson Elinoriksi. Aivan samoin kuin mielestäni Ciarán Hinds oli liian vanha Frederickiksi Viisastelevassa sydämessä. Kaikki erinomaisia näyttelijöitä, mutta... 🤷‍♀️

Olen lukenut kirjan "What matters in Jane Austen?" missä pyritään jäljittämään Jane Austenin ajatustenkulkua hahmojen suhteen. Kirjoittaja väitti että Austenille mm iät ja varallisuus olivat hyvin tärkeitä. Niistä ei tarvinnut kertoa paljon, kun aikalaislukijat jo tajusivat, mistä on kysymys. Muistaakseni esim. "700 punnan tulot vuodessa" tarkoitti että oli varaa taloon, muutamaan palvelijaan ja hevoskärryihin (että pystyi matkustelemaan) mutta ei ollut mikään ökyrikas - pystyi silti kosimaan säätyläisneitiä noilla tuloilla.

Mutta ne iät: kirjan kirjoittaja kertoo että roolitukset ovat filmeissä usein menneet liian vanhoille näyttelijöille. Toki voisi ajatella, että muutaman vuoden "heitto" on ok varsinkin kun nykyajan ihmisillä on hampaat tallella jne joten voivat näyttää ehkä hieman nuoremmilta kuin 200 vuotta sitten eläneet ihmiset saman ikäisinä. Mutta esim. Sense and Sensibility elokuvassa Marianne on 16 - Kate Winslet 19/20, joten suurin piirtein menee ok iän suhteen. Elinor on 19 - Emma Thompson on liian vanha rooliinsa (34/35). Jossain väitettiin että hän alunperin ajatteli vain tehdä käsikirjoituksen filmiin mutta hänet haluttiin "nimenä" näyttelemään mukaan kaiketi tuomaan kassatuloja. Ken tietää. Mutta myös Hugh Grant on liian vanha rooliinsa. Edward Ferrars on noin 23 (selittäisi harkitsemattoman kihlautumisen muutamaa vuotta aiemmin), Hugh Grant 34/35. Alan Rickman oli myös rooliinsa liian vanha, tosin Colonel Brandon oli Mariannen silmissä ikivanha ja kirjankin mukaan heillä oli ikäeroa noin 20 vuotta.

Kirjan kirjoittaja arvelee että Jane Austenin mielestä ehkä 19-20 v oli ikä jolloin neitonen oli kukkeimmillaan ja halutuinta morsianmateriaalia, Elizabeth Bennet olisi sopinut tähän ikähaarukkaan. Charlotte Lucas alkoi olla hieman vanha ollessaan "jo" 27 vuotta eikä kovin kaunis eikä varakas. Toisaalta kirjassa Persuasion Elizabeth Elliot oli peräti 29 ja vielä ainakin itserakkaasti kuvitteli pääsevänsä naimisiin koska oli kaunis ja aatelinen, tosin köyhtynyt. Anne Elliot pääsi naimisiin 27-vuotiaana nuoruudenrakkautensa kanssa. Emma-kirjassa Mrs Churchill, Emman kotiopettajatar, menee naimisiin hieman varttuneemmalla iällä ja saa lapsenkin, mutta puoliso on leskimies ja oletettavasti häntä vanhempi...

Ei tarvita mitään kirjan kirjoittajaa, jokainen katsoja, joka on lukenut Austenin kirjat, tajuaa itsekin ettei näyttelijät ole useinkaan sen ikäisiä kuin kirjan henkilöt.

Tämä pätee moniin elokuviin ja on ihan tietoinen valinta. Sotaelokuvissa sotilaat ovat aina vanhempia kuin oikeat sotilaat. High school - elokuvissa ja televisiosarjoissa 16-18 -vuotiaita näyttelee 20-30 -vuotiaat aikuiset.

Johtuu varmasti siitä, että on vaikea löytää teini-ikäisiä näyttelijöitä, jotka pystyvät tulkitsemaan tuollaisia vaativia rooleja. Koska jos yksi pääosan esittäjä on nuori näyttelijä, silloin pitää sovittaa muutkin roolit siihen eli kaikkien olisi oltava nuorempia.

Mua häiritsi tässä 95-versiossa eniten, että Lizzie lähti hääkirkostaan vaunuilla talvella tissit paljaana, kun kaikilla muilla oli viitat, takit ja hanskat. 😄

Ajattelen Darcyn epäonnisen kosinnan niin, että hän varmasti kyllä oli todella rakastunut jo silloin, mutta vielä niin ylpeytensä sokaisema, että oikeasti kuvitteli moisen kosinnan tuottavan tulosta. Ei hän edes tajunnut, miten loukkaavia puheensa olivat, ennen kuin Elizabeth palautti hänet maan pinnalle. Se, mitä kosintatilanteessa sanottiin ääneen, oli alkua sille, että Darcy alkoi tulla sieltä jalustaltaan alas ja miettiä, miten huonon kuvan hän on itsestään Lizzielle onnistunut antamaan. Lizzie ei tuntenut oikeastaan mitään hänen hyvistä puolistaan.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen Darcyn epäonnisen kosinnan niin, että hän varmasti kyllä oli todella rakastunut jo silloin, mutta vielä niin ylpeytensä sokaisema, että oikeasti kuvitteli moisen kosinnan tuottavan tulosta. Ei hän edes tajunnut, miten loukkaavia puheensa olivat, ennen kuin Elizabeth palautti hänet maan pinnalle. Se, mitä kosintatilanteessa sanottiin ääneen, oli alkua sille, että Darcy alkoi tulla sieltä jalustaltaan alas ja miettiä, miten huonon kuvan hän on itsestään Lizzielle onnistunut antamaan. Lizzie ei tuntenut oikeastaan mitään hänen hyvistä puolistaan.

Juuri noin. Darcyn ongelma oli ylpeys, Lizzien ennakkoluulo. Hence the name of the novel...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka Alan Rickman oli Järjessä ja tunteissa loistava kuten aina, hän oli liian vanha Brandoniksi. Kuten oli Emma Thompson Elinoriksi. Aivan samoin kuin mielestäni Ciarán Hinds oli liian vanha Frederickiksi Viisastelevassa sydämessä. Kaikki erinomaisia näyttelijöitä, mutta... 🤷‍♀️

Olen lukenut kirjan "What matters in Jane Austen?" missä pyritään jäljittämään Jane Austenin ajatustenkulkua hahmojen suhteen. Kirjoittaja väitti että Austenille mm iät ja varallisuus olivat hyvin tärkeitä. Niistä ei tarvinnut kertoa paljon, kun aikalaislukijat jo tajusivat, mistä on kysymys. Muistaakseni esim. "700 punnan tulot vuodessa" tarkoitti että oli varaa taloon, muutamaan palvelijaan ja hevoskärryihin (että pystyi matkustelemaan) mutta ei ollut mikään ökyrikas - pystyi silti kosimaan säätyläisneitiä noilla tuloilla.

Mutta ne iät: kirjan kirjoittaja kertoo että roolitukset ovat filmeissä usein menneet liian vanhoille näyttelijöille. Toki voisi ajatella, että muutaman vuoden "heitto" on ok varsinkin kun nykyajan ihmisillä on hampaat tallella jne joten voivat näyttää ehkä hieman nuoremmilta kuin 200 vuotta sitten eläneet ihmiset saman ikäisinä. Mutta esim. Sense and Sensibility elokuvassa Marianne on 16 - Kate Winslet 19/20, joten suurin piirtein menee ok iän suhteen. Elinor on 19 - Emma Thompson on liian vanha rooliinsa (34/35). Jossain väitettiin että hän alunperin ajatteli vain tehdä käsikirjoituksen filmiin mutta hänet haluttiin "nimenä" näyttelemään mukaan kaiketi tuomaan kassatuloja. Ken tietää. Mutta myös Hugh Grant on liian vanha rooliinsa. Edward Ferrars on noin 23 (selittäisi harkitsemattoman kihlautumisen muutamaa vuotta aiemmin), Hugh Grant 34/35. Alan Rickman oli myös rooliinsa liian vanha, tosin Colonel Brandon oli Mariannen silmissä ikivanha ja kirjankin mukaan heillä oli ikäeroa noin 20 vuotta.

Kirjan kirjoittaja arvelee että Jane Austenin mielestä ehkä 19-20 v oli ikä jolloin neitonen oli kukkeimmillaan ja halutuinta morsianmateriaalia, Elizabeth Bennet olisi sopinut tähän ikähaarukkaan. Charlotte Lucas alkoi olla hieman vanha ollessaan "jo" 27 vuotta eikä kovin kaunis eikä varakas. Toisaalta kirjassa Persuasion Elizabeth Elliot oli peräti 29 ja vielä ainakin itserakkaasti kuvitteli pääsevänsä naimisiin koska oli kaunis ja aatelinen, tosin köyhtynyt. Anne Elliot pääsi naimisiin 27-vuotiaana nuoruudenrakkautensa kanssa. Emma-kirjassa Mrs Churchill, Emman kotiopettajatar, menee naimisiin hieman varttuneemmalla iällä ja saa lapsenkin, mutta puoliso on leskimies ja oletettavasti häntä vanhempi...

Ei tarvita mitään kirjan kirjoittajaa, jokainen katsoja, joka on lukenut Austenin kirjat, tajuaa itsekin ettei näyttelijät ole useinkaan sen ikäisiä kuin kirjan henkilöt.

Tämä pätee moniin elokuviin ja on ihan tietoinen valinta. Sotaelokuvissa sotilaat ovat aina vanhempia kuin oikeat sotilaat. High school - elokuvissa ja televisiosarjoissa 16-18 -vuotiaita näyttelee 20-30 -vuotiaat aikuiset.

Johtuu varmasti siitä, että on vaikea löytää teini-ikäisiä näyttelijöitä, jotka pystyvät tulkitsemaan tuollaisia vaativia rooleja. Koska jos yksi pääosan esittäjä on nuori näyttelijä, silloin pitää sovittaa muutkin roolit siihen eli kaikkien olisi oltava nuorempia.

Tämähän se juuri on. Teini-ikäiset yleensä ovat koululaisia ja vailla systemaattista näyttelijäkoulutusta (elleivät ole Hollywoodin friikkilapsuuden eläneitä, jolloin heillä alkaa olla jo kaikenlaista riippuvuutta teini-iässä).

Sitten jos kyseessä on useamman kauden teinisarja, näyttelijä saattaa kasvaa venähtää tai muuttua hyvin toisennäköiseksi vielä 16-18-vuotiaana. Puhumattakaan siitä, että häneltä jäävät omat tärkeät teinivuodet elämättä (ja taas riskinä on, että hän on vanhempana sekaisin kuin seinäkello).

Vierailija kirjoitti:

Mua häiritsi tässä 95-versiossa eniten, että Lizzie lähti hääkirkostaan vaunuilla talvella tissit paljaana, kun kaikilla muilla oli viitat, takit ja hanskat. 😄

Tämä mullakin. Ajattelin ihan samaa, että miksei ole mitään takkia päällä.

Vai oliko sillä mutten huomannut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kirjassa kerottiin Janen ja Mr Bingleyn avioliitosta?

 

Mr. Bennet (tyttöjen isä) sanoi jotain että Janesta ja Bingleystä tulee onnellinen aviopari, joka ei koskaan pysty tekemään mitään päätöksiä kun haluavat miellyttää toinen toistaan, palvelijat huijaavat heitä kaikessa ja joka tuhlaa kaikki rahansa , koska ovat niin anteliaita :D

Lizzien kirjeessä tädilleen hän kertoo olevansa kihlauksen jälkeen jopa onnellisempi kuin Jane. Eli oletan Janen olleen tuossa vaiheessa jo naimisissa ja siis onnellinen. Isän ironisista ennustuksista ei sanottu mitään, ehkäpä ne olivat liioittelua osin.

Jane ja Bingley asuivat vain vuoden Netherfieldissä, koska jopa lehmänhermoiselle Bingleylle oli liikaa asua niin lähellä Janen vulgäärejä sukulaisia. Muuttivat sitten Derbyshireen ja asuivat siis 30 mailin päässä Lizziestä ja Darcysta, joten siskokset saivat nähdä toisensa usein.

Eikö Jane ja Elizabeth (ja Darcy ja Bingley siis myös) menneet naimisiin samaan aikaan? ELi kihlausajan onnellisuudesta Elizabeth kertoo tädilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kirjassa kerottiin Janen ja Mr Bingleyn avioliitosta?

 

Mr. Bennet (tyttöjen isä) sanoi jotain että Janesta ja Bingleystä tulee onnellinen aviopari, joka ei koskaan pysty tekemään mitään päätöksiä kun haluavat miellyttää toinen toistaan, palvelijat huijaavat heitä kaikessa ja joka tuhlaa kaikki rahansa , koska ovat niin anteliaita :D

Lizzien kirjeessä tädilleen hän kertoo olevansa kihlauksen jälkeen jopa onnellisempi kuin Jane. Eli oletan Janen olleen tuossa vaiheessa jo naimisissa ja siis onnellinen. Isän ironisista ennustuksista ei sanottu mitään, ehkäpä ne olivat liioittelua osin.

Jane ja Bingley asuivat vain vuoden Netherfieldissä, koska jopa lehmänhermoiselle Bingleylle oli liikaa asua niin lähellä Janen vulgäärejä sukulaisia. Muuttivat sitten Derbyshireen ja asuivat siis 30 mailin päässä Lizziestä ja Darcysta, joten siskokset saivat nähdä toisensa usein.

Eikö Jane ja Elizabeth (ja Darcy ja Bingley siis myös) menneet naimisiin samaan aikaan? ELi kihlausajan onnellisuudesta Elizabeth kertoo tädilleen.

Tv-sarjaan oli leivottu tuplahäät, kirjassa niin ei ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kirjassa kerottiin Janen ja Mr Bingleyn avioliitosta?

 

Mr. Bennet (tyttöjen isä) sanoi jotain että Janesta ja Bingleystä tulee onnellinen aviopari, joka ei koskaan pysty tekemään mitään päätöksiä kun haluavat miellyttää toinen toistaan, palvelijat huijaavat heitä kaikessa ja joka tuhlaa kaikki rahansa , koska ovat niin anteliaita :D

Lizzien kirjeessä tädilleen hän kertoo olevansa kihlauksen jälkeen jopa onnellisempi kuin Jane. Eli oletan Janen olleen tuossa vaiheessa jo naimisissa ja siis onnellinen. Isän ironisista ennustuksista ei sanottu mitään, ehkäpä ne olivat liioittelua osin.

Jane ja Bingley asuivat vain vuoden Netherfieldissä, koska jopa lehmänhermoiselle Bingleylle oli liikaa asua niin lähellä Janen vulgäärejä sukulaisia. Muuttivat sitten Derbyshireen ja asuivat siis 30 mailin päässä Lizziestä ja Darcysta, joten siskokset saivat nähdä toisensa usein.

Eikö Jane ja Elizabeth (ja Darcy ja Bingley siis myös) menneet naimisiin samaan aikaan? ELi kihlausajan onnellisuudesta Elizabeth kertoo tädilleen.

Tv-sarjaan oli leivottu tuplahäät, kirjassa niin ei ollut. 

Myös Järki ja tunteet- elokuvassa tuplahäät, kirjassa ei.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen Darcyn epäonnisen kosinnan niin, että hän varmasti kyllä oli todella rakastunut jo silloin, mutta vielä niin ylpeytensä sokaisema, että oikeasti kuvitteli moisen kosinnan tuottavan tulosta. Ei hän edes tajunnut, miten loukkaavia puheensa olivat, ennen kuin Elizabeth palautti hänet maan pinnalle. Se, mitä kosintatilanteessa sanottiin ääneen, oli alkua sille, että Darcy alkoi tulla sieltä jalustaltaan alas ja miettiä, miten huonon kuvan hän on itsestään Lizzielle onnistunut antamaan. Lizzie ei tuntenut oikeastaan mitään hänen hyvistä puolistaan.

Näin. Ei muuten ole järkeä siinä että hän olisi edes kosinut Lizzietä ylipäänsä. Ei kukaan kosi toista siksi että toinen on loukannut ylpeyttä tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kirjassa kerottiin Janen ja Mr Bingleyn avioliitosta?

 

Mr. Bennet (tyttöjen isä) sanoi jotain että Janesta ja Bingleystä tulee onnellinen aviopari, joka ei koskaan pysty tekemään mitään päätöksiä kun haluavat miellyttää toinen toistaan, palvelijat huijaavat heitä kaikessa ja joka tuhlaa kaikki rahansa , koska ovat niin anteliaita :D

Lizzien kirjeessä tädilleen hän kertoo olevansa kihlauksen jälkeen jopa onnellisempi kuin Jane. Eli oletan Janen olleen tuossa vaiheessa jo naimisissa ja siis onnellinen. Isän ironisista ennustuksista ei sanottu mitään, ehkäpä ne olivat liioittelua osin.

Jane ja Bingley asuivat vain vuoden Netherfieldissä, koska jopa lehmänhermoiselle Bingleylle oli liikaa asua niin lähellä Janen vulgäärejä sukulaisia. Muuttivat sitten Derbyshireen ja asuivat siis 30 mailin päässä Lizziestä ja Darcysta, joten siskokset saivat nähdä toisensa usein.

Eikö Jane ja Elizabeth (ja Darcy ja Bingley siis myös) menneet naimisiin samaan aikaan? ELi kihlausajan onnellisuudesta Elizabeth kertoo tädilleen.

Tv-sarjaan oli leivottu tuplahäät, kirjassa niin ei ollut. 

Okei, kirjan olen lukenut vain pari kertaa, tuon sarjan katsonut jokusen kerran enemmän. Toistojen määrä vaikuttaa ilmiselvästi muistikuviin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kirjassa kerottiin Janen ja Mr Bingleyn avioliitosta?

 

Mr. Bennet (tyttöjen isä) sanoi jotain että Janesta ja Bingleystä tulee onnellinen aviopari, joka ei koskaan pysty tekemään mitään päätöksiä kun haluavat miellyttää toinen toistaan, palvelijat huijaavat heitä kaikessa ja joka tuhlaa kaikki rahansa , koska ovat niin anteliaita :D

Lizzien kirjeessä tädilleen hän kertoo olevansa kihlauksen jälkeen jopa onnellisempi kuin Jane. Eli oletan Janen olleen tuossa vaiheessa jo naimisissa ja siis onnellinen. Isän ironisista ennustuksista ei sanottu mitään, ehkäpä ne olivat liioittelua osin.

Jane ja Bingley asuivat vain vuoden Netherfieldissä, koska jopa lehmänhermoiselle Bingleylle oli liikaa asua niin lähellä Janen vulgäärejä sukulaisia. Muuttivat sitten Derbyshireen ja asuivat siis 30 mailin päässä Lizziestä ja Darcysta, joten siskokset saivat nähdä toisensa usein.

Eikö Jane ja Elizabeth (ja Darcy ja Bingley siis myös) menneet naimisiin samaan aikaan? ELi kihlausajan onnellisuudesta Elizabeth kertoo tädilleen.

Tv-sarjaan oli leivottu tuplahäät, kirjassa niin ei ollut. 

Okei, kirjan olen lukenut vain pari kertaa, tuon sarjan katsonut jokusen kerran enemmän. Toistojen määrä vaikuttaa ilmiselvästi muistikuviin.

Ihan sama itselläni. Sitten kun kirjan lukee taas useamman vuoden jälkeen, huomaa että tv-sarjat ja elokuvat ovat tosiaan paljonkin ottaneet vapauksia, eri aikoina erilaisia. Esim. Northanger Abbeyn tv-elokuvissa on aika huvittavia juttuja, seksijuttujakin saatu ujutettua. Kyllä Austenkin varmaan niitä teemoja tuumi ja ajatteli, muttei kyllä kirjoittanut niitä kirjoihinsa. 

Kirjassa oli tuplahäät. Siinä sanottiin, että onnellinen oli rouva Bennetille päivä, jolloin hän "pääsi eroon" molemmista vanhemmista tyttäristään tms. Eli samana päivänä menivät naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli ihan pyhäinhäväistystä, kun Keira Knightley kulki kuraisella pihalla kanojen kaakattaessa vapaana.... olin ihan ällikällä lyöty, mitä roskaa upeasta Austenin romaanista oli menty tekemään!

On totta, että 2005 versio oli monessa suhteessa ”likaisempi”: kuraisempi, hikisempi, rasvaisempi ja eläimellisempi kuin 1995 versio. Hiukset likaisen näköiset, hameet kurassa, kotieläimiä pihoilla yms.

En tiedä, miksi se loukkaa, se on todenäköisesti ihan vastannut todellisuutta tuon ajan herrasmaalaistaloissa. twitterissä twiittaa Jacobina Charlotta Munsterhjelm (tai siis joku tutkija sen päiväkirjaan pohjalta) @JMunsterhjelm joka eli suomalaisessa aateliskartanossa 1800-luvun alussa. Joulun alla sen äiti just toi sian keittiöön näyttääkseen vieraille, kuinka isoksi se oli kasvanut.

Itse pidän tästä "likaisuudesta" kovasti. Ohjaaja on halunnut korostaa jokapäiväistä elämää muotokuvapönötysten sijaan. Tuon ajan hygieniastandardit ja mahdollisuudet olivat erilaiset kuin nykyään. Leffassahan siskokset laittautuvat huolella niitä isoja tanssiaisia varten, hiukset on kiharrettu ja valkoiset mekot on puhtaat. Mutta kotona touhutessa jokainen on vähän niin ja näin, hiukset on jollain sykeröllä ja vaatteet on mukavat. Niinhän jokainen meistä tekee nykyäänkin ja kai niin on tehty aina.

Mielestäni on myös ihan ok ratkaisu, että leffan puvustus poikkeaa siitä tyypillisestä empirestä. Ohjaaja päätti sijoittaa tarinan aikaan jolloin Austen on teoksen kirjoittanut, eli 1700-luvun loppuun eikä vuoteen jolloin se on julkaistu (1813). Mielestäni oikein hyvä ratkaisu, oikeastaan parempi kuin julkaisuvuoteen sijoittaminen.

Empiremuoti alkoi jo 1700-luvun lopulla. Muoti on kertakaikkiaan väärin aikakauteen nähden.

No ei nyt ole varsinaisesti väärä. Empiremuoti alkoi "virallisesti" vuonna 1795 ja elokuva sijoittuu vuosille 1796-97 tai 1797-98. Tuskin syrjäisen maaseutupitäjän köyhtyneet maa-aateliset ensimmäisenä olivat uuden muodin huipulla. Vaatteet olivat arvokkaita ja niitä uusittiin tarpeen mukaan. Elokuvissa usein tehdään tämä virhe, että jos se sijoittuu vaikka vuoteen 1865, niin kaikki vaatteet ja kalusteet tehdään vastaamaan tasan tarkkaan vuoden 1865 muotia. Tosiasiassa jokaisella on vaateita ja tavaroita eri aikakerroksista. Jopa meillä nykyisenä yltäkylläisyyden aikana: kalusteita pidetään vuosikymmeniä, vaatteitakin vuosia, eikä koko omaisuutta laiteta uusiksi sen mukaan mitä joku Hollywood-tähti instassa milloinkin esittelee.

Elokuvan making ofissa ohjaaja kertoo, kuinka halusi Bingleyn siskolle uusinta uutta olevat empire-asut, kun taas Bennetin siskot olivat hieman muodista jäljessä. Toki hekin pukeutuvat Netherfieldin tanssiaisiin uuden muodin mukaisesti, vaikka arkiasut olivatkin vanhempia ja siskolta siskolle kierrätettyjä.

Mielestäni hyvä ratkaisu, uskottavampi kuin se että koko elokuva olisi tietyn vuoden huippumuodin show.

Tuplahäistä vielä sen verran, että ne olivat tuohon aikaan yleisiä. Nykykatsojaa voi häiritä, mutta kirjassa sanotaan selvästi, että siskot menivät naimisiin samana päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Kirjassa oli tuplahäät. Siinä sanottiin, että onnellinen oli rouva Bennetille päivä, jolloin hän "pääsi eroon" molemmista vanhemmista tyttäristään tms. Eli samana päivänä menivät naimisiin.

Piti ihan käydä tarkistamassa, niin siellä tosiaan sanotaan. Mutta minä en ollut koskaan tulkinnut tuon tarkoittavan tuplahäitä.