Lue keskustelun säännöt.
Ylpeys ja ennakkoluulo -maailman ihmeellisyyksiä
06.01.2022 |
Tähän voi kertoa kummastelunsa tai ihmettelynsä joko koskien kirjaa, sarjaa tai elokuvaversioita.
Kommentit (376)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pitänyt siitä, että 2005 leffassa Charlotesta oli kirjoitettu epätoivoinen tunnneihminen ja annettiin ymmärtää, että hänkin olisi haaveillut rakastumisesta jos taloudellinen tilanne ei olisi ollut niin huono. Charlottehan nimenomaan sanoi, että hän ei ole lainkaan romanttinen ja Charlotte koki avioliiton Collinsin kanssa itselleen hyvänä ja järkevänä siirtona. Tykkäsin siitä, että Elizabet sai opetuksen, etteivät kaikki ole samanlaisia ja hae avioliitosta samoja asioita. Se, mille Elizabet nyrpisteli nenäänsä olikin jollekin toiselle hyvä ratkaisu. Toisille romanttista rakkautta tärkeämpää on vakaus ja turvallisuus ja varsinkin Charlotten kaltaisille, joilla ei ole edes romanttisia haluja, tuollainen järkiavioliitto sopii. 2005 leffassa taas Charlotte katsoi itsekin avioliittoaan alaspäin ja pyysi epätoivoisena, ettei häntä saa arvostella siitä, koska hän on niin ajettu nurkkaan. Tykkäsin paljon enemmän aikaisemman version Charlotten tyyneydestä ja vahvuudesta ja siitä, että hän ei näkenyt ratkaisussaan yhtään mitään epätoivoista ja kamalaa kuten Elisabet hänen valintojaan arvosteli.
Tuli mieleen että valittiinko Charlottea näyttelemään -95 tästä syystä kaunis nainen. Korostettiin sitä että kyseessä oli oma valinta.
Mitä ihmeen tekemistä kauneudella on asian kanssa? Charlotella ei ollut kosijoita, johon syynä oli erityisesti se, ettei hänellä ollut myötäjäisiä. Hänelle avioliitto oli järkiratkaisu ja kirjassa siitä kerrotaan enemmänkin.
Naimattomana hän olisi ollut loppuikänsä isänsä ja veljiensä elätettävänä, joten perhekin oli onnellinen avioliitosta. Kirjailija Jane Austenin tilanne naimattoman oli muuten samanlainen kuin Charlotella olisi ollut. Hänkin joutui turvautumaan veljiinsä.
Joo mut 1900-luvun lopun ihmiset ei tienneet näitä juttuja. Konsepiti menee paremmin perille kun kaunis nainen ottaa hyvin epäviehättävän miehen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun ehdoton suosikkini Emmasta on juurikin tämä vuoden 2009 versio, jossa pääosassa ovat Romola Garai ja Johnny Lee Miller. Sitä on kritisoitu liian moderniksi, mutta itse pidän siitä, että alussa Emma ja Knightley ovat selkeästi vain hyviä ystäviä. Näemme siinä selkeästi myös sen kuinka Knightleyn tunteet alkavat pikkuhiljaa muuttua ystävyydestä rakkaudeksi. Joissain versioissa kun tulee vähän sellainen olo, että Knightley on vain kaikki nämä vuodet koulinut Emmaa vaimokseen.
Kohta 4:37 videossa jossa Knightley tarttuu rohkaisevasti Emmaa kädestä on suosikki kohtani koko sarjassa.
Tämä 2009 versio on minunkin suosikkini kaikista Emmoista. 🤗
Opiskelin aikoinaan 1980-luvun lopulta alkaen englantilaista filologiaa yliopistossa. Jollain kirjallisuuskurssilla tuo romaani oli pakollisten luettavien joukossa. Voin kertoa, että oli kyllä noin 20-vuotiaalle miehelle suunnilleen tylsintä mahdollista luettavaa. Muuta en kirjasta enää muistakaan.
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä naisten nännit eivät liene yhtään sen seksuaalisemmat kuin miestenkään, jos kulttuurissa ei näin sovita. Joten mitäpä siitä jos on vilahtanut.
Mutta katseltuani näitä kuvia minua entistä enemmän hämmentää amerikkalainen meininki. 1860-luvulle sijoittuvassa Pikku naisissa Meg on niin Laurien kuin muidenkin ankaran paheksunnan kohde, kun hän esiintyy kerran hieman avarassa kaula-aukossa tanssiaisissa. Oliko aika niin paljon konservatiivisempaa, vai olivatko amerikkalaiset puritaanien jälkeläisinä niin paljon konservatiivisempia? Vai oliko kyse siitä, että genrenä oli tyttökirja?
Pikku naisia sijoittuu viktoriaaniseen aikaan, joka oli edeltävää aikakautta siveämpi. On varsin yleistä, että viktoriaanisen ajan kirjallisuudessa paheksutaan isoäitien nuoruuden muotokuvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ehdoton suosikkini Emmasta on juurikin tämä vuoden 2009 versio, jossa pääosassa ovat Romola Garai ja Johnny Lee Miller. Sitä on kritisoitu liian moderniksi, mutta itse pidän siitä, että alussa Emma ja Knightley ovat selkeästi vain hyviä ystäviä. Näemme siinä selkeästi myös sen kuinka Knightleyn tunteet alkavat pikkuhiljaa muuttua ystävyydestä rakkaudeksi. Joissain versioissa kun tulee vähän sellainen olo, että Knightley on vain kaikki nämä vuodet koulinut Emmaa vaimokseen.
Kohta 4:37 videossa jossa Knightley tarttuu rohkaisevasti Emmaa kädestä on suosikki kohtani koko sarjassa.
Tämä 2009 versio on minunkin suosikkini kaikista Emmoista. 🤗
Samoin, ja oikeastaan mun lemppari ihan kaikista Austenin kirjoista tehdyistä filmatisoinneista. Kirjanakin Emma lienee aikalailla lemppari. Fiksu, manipulointiin taipuvainen mutta pohjimmiltaan (luojan kiitos) hyväsydäminen Emma oppii ettei ole ylivertainen ja aina oikeassa - samanlaisen koulun olen itsekin käynyt 😂 Oma vanhempikin samanlainen kuin Emman isä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ehdoton suosikkini Emmasta on juurikin tämä vuoden 2009 versio, jossa pääosassa ovat Romola Garai ja Johnny Lee Miller. Sitä on kritisoitu liian moderniksi, mutta itse pidän siitä, että alussa Emma ja Knightley ovat selkeästi vain hyviä ystäviä. Näemme siinä selkeästi myös sen kuinka Knightleyn tunteet alkavat pikkuhiljaa muuttua ystävyydestä rakkaudeksi. Joissain versioissa kun tulee vähän sellainen olo, että Knightley on vain kaikki nämä vuodet koulinut Emmaa vaimokseen.
Kohta 4:37 videossa jossa Knightley tarttuu rohkaisevasti Emmaa kädestä on suosikki kohtani koko sarjassa.
Tämä 2009 versio on minunkin suosikkini kaikista Emmoista. 🤗
Samoin, ja oikeastaan mun lemppari ihan kaikista Austenin kirjoista tehdyistä filmatisoinneista. Kirjanakin Emma lienee aikalailla lemppari. Fiksu, manipulointiin taipuvainen mutta pohjimmiltaan (luojan kiitos) hyväsydäminen Emma oppii ettei ole ylivertainen ja aina oikeassa - samanlaisen koulun olen itsekin käynyt 😂 Oma vanhempikin samanlainen kuin Emman isä!
Se on kyllä hyvä Emma-versio. Tykkäätkö siitä missä on Kate Beckinsale? Olisi kyllä hyvä, jos Järki ja tunteet saisi taas uuden tulkinnan. Ja vähän oikeamman ikäisellä Eleanorilla. :) Vaikka kyllä Thompson oli ihan hyvä roolissaan noin muuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä naisten nännit eivät liene yhtään sen seksuaalisemmat kuin miestenkään, jos kulttuurissa ei näin sovita. Joten mitäpä siitä jos on vilahtanut.
Mutta katseltuani näitä kuvia minua entistä enemmän hämmentää amerikkalainen meininki. 1860-luvulle sijoittuvassa Pikku naisissa Meg on niin Laurien kuin muidenkin ankaran paheksunnan kohde, kun hän esiintyy kerran hieman avarassa kaula-aukossa tanssiaisissa. Oliko aika niin paljon konservatiivisempaa, vai olivatko amerikkalaiset puritaanien jälkeläisinä niin paljon konservatiivisempia? Vai oliko kyse siitä, että genrenä oli tyttökirja?
Pikku naisia sijoittuu viktoriaaniseen aikaan, joka oli edeltävää aikakautta siveämpi. On varsin yleistä, että viktoriaanisen ajan kirjallisuudessa paheksutaan isoäitien nuoruuden muotokuvia.
Aivan! Nyt tulee mieleen useampikin tuollainen kohtaus 1800-luvun jälkipuoliskon kirjoista. Olen aina ajatellut että ne isoäidit ovat olleet aikansa villikoita, mutta nehän ovatkin pukeutuneet ihan vaan tavallisesti.
Toisaalta olin minäkin ihmeissäni kun katselin sukuni 1970-luvun alun hautajaiskuvia. Siellä sitä säärtä ja reittäkin näkyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ehdoton suosikki ja 'ainoa oikea' versio Emmasta on se, jossa Emma on Kate Beckinsale ja Mr Knightley on Mark Strong vuodelta 1996.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ehdoton suosikkini Emmasta on juurikin tämä vuoden 2009 versio, jossa pääosassa ovat Romola Garai ja Johnny Lee Miller. Sitä on kritisoitu liian moderniksi, mutta itse pidän siitä, että alussa Emma ja Knightley ovat selkeästi vain hyviä ystäviä. Näemme siinä selkeästi myös sen kuinka Knightleyn tunteet alkavat pikkuhiljaa muuttua ystävyydestä rakkaudeksi. Joissain versioissa kun tulee vähän sellainen olo, että Knightley on vain kaikki nämä vuodet koulinut Emmaa vaimokseen.
Kohta 4:37 videossa jossa Knightley tarttuu rohkaisevasti Emmaa kädestä on suosikki kohtani koko sarjassa.
Tämä 2009 versio on minunkin suosikkini kaikista Emmoista. 🤗
Samoin, ja oikeastaan mun lemppari ihan kaikista Austenin kirjoista tehdyistä filmatisoinneista. Kirjanakin Emma lienee aikalailla lemppari. Fiksu, manipulointiin taipuvainen mutta pohjimmiltaan (luojan kiitos) hyväsydäminen Emma oppii ettei ole ylivertainen ja aina oikeassa - samanlaisen koulun olen itsekin käynyt 😂 Oma vanhempikin samanlainen kuin Emman isä!
Se on kyllä hyvä Emma-versio. Tykkäätkö siitä missä on Kate Beckinsale? Olisi kyllä hyvä, jos Järki ja tunteet saisi taas uuden tulkinnan. Ja vähän oikeamman ikäisellä Eleanorilla. :) Vaikka kyllä Thompson oli ihan hyvä roolissaan noin muuten.
Järki ja tunteet on tehty uudelleen minisarjana vuonna 2008. Toki siitäkin versiosta alkaa olla jo aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pitänyt siitä, että 2005 leffassa Charlotesta oli kirjoitettu epätoivoinen tunnneihminen ja annettiin ymmärtää, että hänkin olisi haaveillut rakastumisesta jos taloudellinen tilanne ei olisi ollut niin huono. Charlottehan nimenomaan sanoi, että hän ei ole lainkaan romanttinen ja Charlotte koki avioliiton Collinsin kanssa itselleen hyvänä ja järkevänä siirtona. Tykkäsin siitä, että Elizabet sai opetuksen, etteivät kaikki ole samanlaisia ja hae avioliitosta samoja asioita. Se, mille Elizabet nyrpisteli nenäänsä olikin jollekin toiselle hyvä ratkaisu. Toisille romanttista rakkautta tärkeämpää on vakaus ja turvallisuus ja varsinkin Charlotten kaltaisille, joilla ei ole edes romanttisia haluja, tuollainen järkiavioliitto sopii. 2005 leffassa taas Charlotte katsoi itsekin avioliittoaan alaspäin ja pyysi epätoivoisena, ettei häntä saa arvostella siitä, koska hän on niin ajettu nurkkaan. Tykkäsin paljon enemmän aikaisemman version Charlotten tyyneydestä ja vahvuudesta ja siitä, että hän ei näkenyt ratkaisussaan yhtään mitään epätoivoista ja kamalaa kuten Elisabet hänen valintojaan arvosteli.
Tuli mieleen että valittiinko Charlottea näyttelemään -95 tästä syystä kaunis nainen. Korostettiin sitä että kyseessä oli oma valinta.
Makunsa kullakin, mutta sarjan Charlotte on hyvin arkisen näköinen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ehdoton suosikkini Emmasta on juurikin tämä vuoden 2009 versio, jossa pääosassa ovat Romola Garai ja Johnny Lee Miller. Sitä on kritisoitu liian moderniksi, mutta itse pidän siitä, että alussa Emma ja Knightley ovat selkeästi vain hyviä ystäviä. Näemme siinä selkeästi myös sen kuinka Knightleyn tunteet alkavat pikkuhiljaa muuttua ystävyydestä rakkaudeksi. Joissain versioissa kun tulee vähän sellainen olo, että Knightley on vain kaikki nämä vuodet koulinut Emmaa vaimokseen.
Kohta 4:37 videossa jossa Knightley tarttuu rohkaisevasti Emmaa kädestä on suosikki kohtani koko sarjassa.
Tämä 2009 versio on minunkin suosikkini kaikista Emmoista. 🤗
Samoin, ja oikeastaan mun lemppari ihan kaikista Austenin kirjoista tehdyistä filmatisoinneista. Kirjanakin Emma lienee aikalailla lemppari. Fiksu, manipulointiin taipuvainen mutta pohjimmiltaan (luojan kiitos) hyväsydäminen Emma oppii ettei ole ylivertainen ja aina oikeassa - samanlaisen koulun olen itsekin käynyt 😂 Oma vanhempikin samanlainen kuin Emman isä!
Se on kyllä hyvä Emma-versio. Tykkäätkö siitä missä on Kate Beckinsale? Olisi kyllä hyvä, jos Järki ja tunteet saisi taas uuden tulkinnan. Ja vähän oikeamman ikäisellä Eleanorilla. :) Vaikka kyllä Thompson oli ihan hyvä roolissaan noin muuten.
Järki ja tunteet on tehty uudelleen minisarjana vuonna 2008. Toki siitäkin versiosta alkaa olla jo aikaa.
Se on aika ok, mutta elokuvaa kaipailisin. En kyllä osaa sanoa ketkä olisivat minulle mieluisia näyttelijöitä siihen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ehdoton suosikkini Emmasta on juurikin tämä vuoden 2009 versio, jossa pääosassa ovat Romola Garai ja Johnny Lee Miller. Sitä on kritisoitu liian moderniksi, mutta itse pidän siitä, että alussa Emma ja Knightley ovat selkeästi vain hyviä ystäviä. Näemme siinä selkeästi myös sen kuinka Knightleyn tunteet alkavat pikkuhiljaa muuttua ystävyydestä rakkaudeksi. Joissain versioissa kun tulee vähän sellainen olo, että Knightley on vain kaikki nämä vuodet koulinut Emmaa vaimokseen.
Kohta 4:37 videossa jossa Knightley tarttuu rohkaisevasti Emmaa kädestä on suosikki kohtani koko sarjassa.
Tämä 2009 versio on minunkin suosikkini kaikista Emmoista. 🤗
Samoin, ja oikeastaan mun lemppari ihan kaikista Austenin kirjoista tehdyistä filmatisoinneista. Kirjanakin Emma lienee aikalailla lemppari. Fiksu, manipulointiin taipuvainen mutta pohjimmiltaan (luojan kiitos) hyväsydäminen Emma oppii ettei ole ylivertainen ja aina oikeassa - samanlaisen koulun olen itsekin käynyt 😂 Oma vanhempikin samanlainen kuin Emman isä!
Se on kyllä hyvä Emma-versio. Tykkäätkö siitä missä on Kate Beckinsale? Olisi kyllä hyvä, jos Järki ja tunteet saisi taas uuden tulkinnan. Ja vähän oikeamman ikäisellä Eleanorilla. :) Vaikka kyllä Thompson oli ihan hyvä roolissaan noin muuten.
Kate Beckinsale -versio on ihan kelvollinen, mutta ei voita Romolaa. ;) Kate sen sijaan mielestäni aivan LOISTAA vuosia myöhemmin Lady Susanina Love and Friendship -leffassa.
Vuoden 2008 minisarja Järki ja tunteet on minusta parempi kuin vuoden 1995 Ang Lee -klassikko. Hattie on erinomainen Elinor.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ehdoton suosikkini Emmasta on juurikin tämä vuoden 2009 versio, jossa pääosassa ovat Romola Garai ja Johnny Lee Miller. Sitä on kritisoitu liian moderniksi, mutta itse pidän siitä, että alussa Emma ja Knightley ovat selkeästi vain hyviä ystäviä. Näemme siinä selkeästi myös sen kuinka Knightleyn tunteet alkavat pikkuhiljaa muuttua ystävyydestä rakkaudeksi. Joissain versioissa kun tulee vähän sellainen olo, että Knightley on vain kaikki nämä vuodet koulinut Emmaa vaimokseen.
Kohta 4:37 videossa jossa Knightley tarttuu rohkaisevasti Emmaa kädestä on suosikki kohtani koko sarjassa.
Tämä 2009 versio on minunkin suosikkini kaikista Emmoista. 🤗
Samoin, ja oikeastaan mun lemppari ihan kaikista Austenin kirjoista tehdyistä filmatisoinneista. Kirjanakin Emma lienee aikalailla lemppari. Fiksu, manipulointiin taipuvainen mutta pohjimmiltaan (luojan kiitos) hyväsydäminen Emma oppii ettei ole ylivertainen ja aina oikeassa - samanlaisen koulun olen itsekin käynyt 😂 Oma vanhempikin samanlainen kuin Emman isä!
Se on kyllä hyvä Emma-versio. Tykkäätkö siitä missä on Kate Beckinsale? Olisi kyllä hyvä, jos Järki ja tunteet saisi taas uuden tulkinnan. Ja vähän oikeamman ikäisellä Eleanorilla. :) Vaikka kyllä Thompson oli ihan hyvä roolissaan noin muuten.
Kate Beckinsale -versio on ihan kelvollinen, mutta ei voita Romolaa. ;) Kate sen sijaan mielestäni aivan LOISTAA vuosia myöhemmin Lady Susanina Love and Friendship -leffassa.
Vuoden 2008 minisarja Järki ja tunteet on minusta parempi kuin vuoden 1995 Ang Lee -klassikko. Hattie on erinomainen Elinor.
Se Love and Friendship on kyllä hyvä, ei auennut ihan ekalla katsomisella, se kun on kirjeromaani alunperin, se on aika vaikea sovittaa elokuvaksi. Mutta Beckinsale on siinä kyllä mahtava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Buuatkaa vapaasti, mutta itse pidän vuoden 2005 elokuvasta enemmän kuin sarjasta :) Sarjan tunnelma ja maailma jotenkin ahdistaa minua, kylmää ja tunkkaista brittipönötystä (en muutenkaan ole mikään brittikulttuurin ystävä, yök...). Leffan maailma sen sijaan on lämmin, jännittävä ja kotoisa. Kirjaa en ole lukenut, mutta innolla luen analyysejänne.
Vierailija kirjoitti:
Buuatkaa vapaasti, mutta itse pidän vuoden 2005 elokuvasta enemmän kuin sarjasta :) Sarjan tunnelma ja maailma jotenkin ahdistaa minua, kylmää ja tunkkaista brittipönötystä (en muutenkaan ole mikään brittikulttuurin ystävä, yök...). Leffan maailma sen sijaan on lämmin, jännittävä ja kotoisa. Kirjaa en ole lukenut, mutta innolla luen analyysejänne.
Minä pidän molemmista. Mutta miksi sanot noin, että brittikulttuuri, yök?
Vierailija kirjoitti:
Buuatkaa vapaasti, mutta itse pidän vuoden 2005 elokuvasta enemmän kuin sarjasta :) Sarjan tunnelma ja maailma jotenkin ahdistaa minua, kylmää ja tunkkaista brittipönötystä (en muutenkaan ole mikään brittikulttuurin ystävä, yök...). Leffan maailma sen sijaan on lämmin, jännittävä ja kotoisa. Kirjaa en ole lukenut, mutta innolla luen analyysejänne.
Minä en ainakaan buuaa. Vaikka vuoden 1995 versio on suosikkini, niin ei se vuoden 2005 versio ole todellakaan niin huono kuin täällä annetaan ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin aikoinaan 1980-luvun lopulta alkaen englantilaista filologiaa yliopistossa. Jollain kirjallisuuskurssilla tuo romaani oli pakollisten luettavien joukossa. Voin kertoa, että oli kyllä noin 20-vuotiaalle miehelle suunnilleen tylsintä mahdollista luettavaa. Muuta en kirjasta enää muistakaan.
Ymmärrän. Yritin lukioikäisenä tyttönä lukea Ylpeyden ja ennakkoluulon, mutta en päässyt alkua pidemmälle. Miten joku voi kuvata sivukaupalla jotain tanssisalissa pönöttämistä ja muodollista keskustelua! Tartuin kirjaan uudelleen yli 3-kymppisenä ja sehän on hyvä kirja. Siinä on nokkelaa huumoria, havaintoja aikakauden tavoista ja seurapiireistä, ajan tapojen kuvausta jne. Muita Austeneita en ole jaksanut lukea, mutta katsonut kaikki elokuvat ja sarjat kyllä.
Amerikkalaiset versiot on vähän kuin jos Tuntemattomasta sotilaasta tehtäisiin Hollywood-versio. Monen varsinkin ulkomaalaisen mielestä se olisi varmaan huippuhyvä, mutta minusta sen elokuvan kuuluu olla suomalaisten tekemä, samoin kuin Austenin romaaneista tehdyt sarjat ja elokuvat kuuluvat briteille. Muuten menee mönkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Historiallisissa elokuvissa tanssikohtaukset ovat aina taidokkaasti toteutettuja. Tanssilattia on juuri sopivan kokoinen kulloisellekin määrälle tanssijoita, kaikilla on erinomainen rytmitaju ja elegantit liikkeet, ellei erikseen haluta alleviivata yksittäisen henkilön kömpelyyttä. Oikeassa elämässä menneisyyden tanssiaisissa meno on varmaan ollut ihan samanlaista kuin nykyäänkin tanssilavoilla ja yökerhossa. Osa ei osaa askeleita tai pysy rytmissä, lattialla on tungosta.
Olihan herra Collins tanssilattialla kuin norsu posliinikaupassa. 😄 Varmasti monet olivat harjoitelleet tanssia kotioloissa ja siksi se sujui hyvin juhlissa.
Herra Collins juuri on esimerkki hahmosta, jonka kömpelyyttä alleviivataan sillä, että tämä ei osaa tanssia.
Tanssia piti ilman muuta harjoitella kotona ihan jo siksikin, että menneisyydessä tansseissa oli monimutkaiset koreografiat, jotka piti hallita. Toisaalta ei ollut mitään laitetta, jolla soittaa musiikkia harjoittelun tueksi, jos yhtäkkiä tuli inspiraatio harjoitella.
Pointtini oli, että tanssiaiset ovat varmasti näyttäneet oikeasti melko kömpelöiltä eivätkä täysin sujuvilta niin kuin elokuvissa. Samoin vaate- ja hiustyylit ovat samalla tavalla vaihdelleet eri ihmisten välillä kuin nykyään. Toisilla on luonnostaan parempi maku kuin toisilla. Elokuvissahan tietty työryhmä on aina suunnitellut ja toteuttanut elokuvan visuaalisen ilmeen, minkä ansiosta kokonaisuus on yhdenmukainen.
Elokuvissa tietenkin moni asia on siloiteltu. Minun käsitykseni mukaan muoti kylläkin oli hämmästyttävän yhdenmukaista 1800-luvulla. Jopa Amerikan uudisraivaajat tiesivät (parin vuoden viiveellä totta kai) kannattivatko pariisilaiset krinoliinia tai turnyyria. Köyhempi väki sitten muodisti vanhoja vaatteitaan.
Ja toki joka säätyläisperheessä oli laite, jolla musiikkia pystyttiin soittamaan tanssiharjoittelun tueksi.
En viitannut muotiin vaan makuun ja taitoihin. Kaikilla nyt ei vain ole silmää valita itselleen edullisia kampauksia, kuoseja ja leikkauksia. Museoissa näkee välillä aika kauhean näköisiä vaatteita mutta elokuvissa ei.
Museoissa tuohon tietysti vaikutta myös se, että maku on kulttuurisidonnainen asia. Eli se, mikä meistä nyt vaikuttaa hyvältä maulta ja tyylikkäältä puvulta, on epäilemättä muutama sata vuotta sitten näyttänyt ihan kauhealta ja osa siitä, mikä meidän mielestä nyt museossa näyttää ihan epäedulliselta, on aikanaan korostanut kantajassaan juuri niitä puolia, mitä silloin on haluttukin.
Lisäksi museoon on voinut säilyä just ne vähemmälle käytölle jääneet vaatteet. Hyvät ja kauniit on käytetty loppuun.
Tai päinvastoin: harvoin käytetyt "paremmat vaatteet" ovat säilyneet.
Aikakausi on eri, mutta nimenomaan kirjassa korostetaan että Meg puetaan ”muodinmukaisesti”. Itse näkisin, että kyseessä on nuorille tarkoitettu moraalitarina, jossa avokaulainen mekko on vain osa pakettia samppanjan lisäksi.
Ja anteeksi ohis, takaisin Bennetien maailmaan.