Onko rakkaus semmoista että jos rakastuu toisen persoonaan ei välitä siitä onko toisella hieman pylly rypyssä tai läskiä joskus vähän``?

kyllä pylly on tärkeä naisella ja kiinteät rinnat

Tuotahan ne naiset yrittää.

M44

Olen rakastunut ihanaan renessanssimieheen jo kauan sitten. Hänellä on myös krooninen sairaus, joka osin aiheuttaa voimakasta painonvaihtelua. En koskaan ajatellut, että hyi, onpas lihonut, tai hyi, mikä luuranko. Minulle hän oli aina se sama ihminen. Tavallaan mukavaa vaihtelua tuo muutos, mutta eihän se terveellistä ole.

Sama kuin välillä erilaiset hiukset, pidemmät tai lyhyemmät. Tykkään kaikenlaisesta vaihtelusta muutenkin.

Tyyppi voi olla miten mahtava muuten, mutta jos ulkomuodoltaan on michelinukko niin ei se nyt kaiheasti ainakaan romanttista rakkautta herättele.

Kyllä se taitaa olla. 

jo 17 v ruusunpunaisissa laseissa

Läskeihin ei rakastu kukaan, hyi fittan.

Rakkaus on sellaista että se saa nuolemaan sitä ryppypyllyn ryppyreikää eikä ikävät maut haittaa vaan kiihottaa entisestään.

Iän myötä se menee näin, nuorempana ollaan ulkonäkökeskeisempiä.

Eipä tuo mies ole karannut vaikka 25 vuodessa on paino noussut hoikasta hieman normaalipainon yli ja muutenkin mummoutunut. Samaan aikaan isokokoinen mieheni on edelleenkin sama isokokoimen mies johon tutustuin, nyt harmaapartainen köllikkä.

Kumpikaan ei mitään kansikuvamateriaalia mutta en vaihtais

Kai se on rakkautta että näkee muhkuroiden yms ohi

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuo mies ole karannut vaikka 25 vuodessa on paino noussut hoikasta hieman normaalipainon yli ja muutenkin mummoutunut. Samaan aikaan isokokoinen mieheni on edelleenkin sama isokokoimen mies johon tutustuin, nyt harmaapartainen köllikkä.

Kumpikaan ei mitään kansikuvamateriaalia mutta en vaihtais

Kai se on rakkautta että näkee muhkuroiden yms ohi

Tuskin seksiä harrastatte enää muutenkaan kuten nuorina ja seksikkäinä joten sillä ei ole enää kauheasti väliä miltä näyttää, kun ollaan lähinnä kämppiksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuo mies ole karannut vaikka 25 vuodessa on paino noussut hoikasta hieman normaalipainon yli ja muutenkin mummoutunut. Samaan aikaan isokokoinen mieheni on edelleenkin sama isokokoimen mies johon tutustuin, nyt harmaapartainen köllikkä.

Kumpikaan ei mitään kansikuvamateriaalia mutta en vaihtais

Kai se on rakkautta että näkee muhkuroiden yms ohi

Tuskin seksiä harrastatte enää muutenkaan kuten nuorina ja seksikkäinä joten sillä ei ole enää kauheasti väliä miltä näyttää, kun ollaan lähinnä kämppiksiä.

Kaikki lapset taitavat kuvitella, ettei vanhemmilla ole seksiä.

Naisilla varmasti näin yleensä onkin. Miehillä sanoisin että yleensä taas ei, kumppanin ulkonäkö ja nuorekkuus on kaikki kaikessa. Toki kaikki ei ole niin mustavalkoista ääripäätä, mutta noin yleistettynä.

No tottakai eka katsotaan se fyysinen puoli,itsellä täytyy olla fyysisesti kemiaa ennen ku juttelen..mutta rakkaus on kyllä henkistä..olin joskus ihan nätti ja kiva vartalo kun mieheni tapasin..sairauksien takia on painoa tullut itselle että itsekkin häpeän omaa vartaloa..ei mieheni ole koskaan mitään sanonut ja seksiä on edelleen. Mutta on niitä kauniimpiakin olemassa kuin minä..

Täytyy myöntää että itse pidän typeränä sellaista ihmistä joka valitsee puolison pääasiassa ulkonäön perusteella. Paljon tärkeämpää on yhteiset arvot ja tavoitteet(halutaanko lapsia, eletäänkö maalla luomua syöden tai reissataanko kaikki lomat ulkomailla jopa velaksi, hoidetaanko lapset kotona vai alta vuoden iässä päiväkotiin, millainen rahankäyttötapa jne jne)

Miehelläni yksi hammas on vinossa ja minusta se on vain söpöä ja persoonallista. Itse en todellakaan ole kaunotar. Mies ihastui älykkyyteeni (tehtiin samaa projektia töissä) ja iloisuuteni. Meillä samanlaiset haaveet perheen perustamisesta ym. Eipä olla monesti riidelty. Samanlaiset tavoitteet yhdistää.

Ulkonäkö nyt muuttuu kaikilla iän myötä. Joskus nopeastikin onnettomuuksien ym myötä. Ja mitä iloa on kauniista ulkonäöstä jos suurin osa yhteisestä arjesta menee riidellessä kun halutaan niin erilaisia asioita ?

Minulle sopii kyllä että mies katselee kauniita naisia muualla kunhan tulee sitten kotiin minun luo ja nautitaan yhdessä tilanteesta. Jos kuvittelee olevansa 20 vuotta nuoremman missin kanssa sängyssä niin siitä vaan. Me kuitenkin eletään yhdessä arkea ja juhlaa. Vietetään tosi paljon aikaa yhdessä. Yhteiset lapset, talo, harrastuksistakin osa yhteisiä. Ulkonäöllä ei ole normaali arjessa mitään väliä.

Olet ehkä ymmärtänyt jotain oleellista rakkaudesta, sillä sitä, että se ei ole pinnallista. Ja ihmisessä rakastetaan sisintä juuri, kuten persoona, henkisyyttä, ajatuksia, viisautta, elämän arvoja, empäättisuutta jne.

Sitten tuon pintapuolen liihoittaminen ihan eri meininkiä ja useasti niin turhaa. Ja yleensähän ihmiset vanhemmiten tämän oppivat, jotku ei koskaan, mutta suurin osa.

Kyllä. On mukava olla toisen ihmisen seurassa. Saa olla juuri oma itsensä. Sielu lepää. Siinä ei ulkomuodolla ole silloin paljon väliä.

Eikö sisäinen hyvä olo ole tärkeintä? Rauhallinen ja hyvä olo.

Jennyfer lopez, sara sieppi, sama asia?

Rakastumisen aikana ei kyllä enää tuollaisia pikkuvikoja osaa pitöö vikoina ollenkaan vaan lumoavan mielenkiintoisina, harmittomina yksityiskohtina. Sen jälkeen sitten ehkä vähän lähenee maan pintaa ja huomaa, ettei rakastettu ole ehkä aivan täydellinen, muttei se kyllä haittaa eikä puistata.

Näinhän se on. Rakkaus ei katso ikää tai läskejä. Rakastetaan ihmissielua, hänen ajatuksiaan ja tekoja itseä kohtaan. Paketilla ei ole niin väliä.

Ihastuin aikoinani mieheeni monesta syystä. Hän oli pitkä, harteikas, komea, hänellä oli paksut tummanruskeat hiukset ja ruskeat silmät, joihin olen aina ollut heikkona. Lisäksi hänellä oli lämmin hymy ja hän oli älykäs, hauska, kohtelias, uskollinen, raitis, tupakoimaton, hyvä rakastaja jne. 

Tähän kaikkeen siis ihastuin ja aika nopeasti rakastuinkin. Nyt, kun olemme olleet vuosikymmeniä yhdessä rakastan miestä, joka asuu tuossa ennen niin uljaassa kehossa. Hänen kehonsa on kuitenkin alkanut rapistua ja se saa minut surulliseksi. Suren sitä, että tuo rapistuminen tarjoittaa, että joudumme väistämättä eroamaan jonakin päivänä, kun toinen meistä kuolee.