Ylpeys ja ennakkoluulo -maailman ihmeellisyyksiä

Mä koen siinä 95 -vuoden sarjassa monella tapaa sen pukeutumisen, tukat (muut karvat!!) jotenkin todella epäviehättäviksi. Samoin sen miten kolme nuorempaa siskoa, äiti ja mr collins on kuvattu. Minusta niissä on menty liian yliampuvaan tyyliin. Itse kans tykkään et näyttelijät on liian vanhoja rooleihinsa ja tosiaan liian epäsiistejä rehottavine olemuksineen. Hiukan liian pompöösi tyyli muutenkin. Mutta silti tää 95-versio on paljon parempi kuin se elokuva. Katson taas uudelleen varmasti molemmatkin, mutta ihan mieluusti odottelen jo taas seuraavaakin versiota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ajatellut 90-luvun sarjan olevan hyvin huolellista ja ajatonta epookkia, mutta nyt kun katsoin sitä, tuli sellainen olo, että tuolle ajalle luonteenomainen Wonderbra-muoti vähän puskee läpi.

En ole suuri periodimuodin harrastaja, joten en osaa sanoa, millainen oli ihanteellinen empiresiluetti. Mutta ottaen huomioon että vain muutama vuosikymmen sitten ihmiset olivat selvästi vähemmän rintavia kuin nykypäivänä, ja Bennetin tytöt olivat vielä varsin nuoria, ovat he vähän liioitellun uhkeita.

Ihan 1800-luvun alussa oli muotia, että rinnat suorastaan hyppivät silmille niukoista mekoista. Esimerkkinä muotokuva vuodelta 1805:

https://indianapublicradio.org/wp-content/uploads/2019/02/Stuart_Portra…

Ihanteellinen siluetti oli tällainen:

http://1.bp.blogspot.com/-uIH8Uymhf40/Tq9owmEapCI/AAAAAAAAB6Q/XNc2_cObK…

Ja se saavutettiin tämäntyylisellä aikansa wonderbralla, ja varmastikin myös strategisilla täytteillä:

http://cdn.shopify.com/s/files/1/1076/1970/products/IMG_7104sq.jpg?v=15…

Tulevina vuosikymmeninä sitten alettiin yhä vähemmän ja vähemmän korostaa povea. Jo 1815 se korostui paljon vähemmän, vaikka empiresiluetti oli sinänsä vielä muotia, ja yhä useammin rintavakoa peiteltiin jollain harsoilla ja pitseillä ja korkeammilla kaula-aukoilla.

Kiitoksia valistuksesta! Jos oli Wonderbra muotia ysärillä, niin oli kyllä myös vuonna 1813.

Olin aina ajatellut, että empiremuoti olisi tarjonnut naisille luonnollisemman ja terveellisemmän vaihtoehdon 1700-luvun kartiokorsetteihin nähden, mutta ei se nyt niin luonnollinen ehkä ollutkaan.

1995 version kaula-aukot ovat minusta ihan kohtuullisia verrattuna muutamiin 1980 version luomuksiin. Jotkut kaula-aukot siinä näyttävät sellaisilta, että sisältö saattaa pullahtaa ulos aivastuksesta. 🤭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Wickham lähti Lydian kanssa sille pakoreissulle? Eikö hänellä ollut aikomusta naida rahaa, edes hiukan? Oikeaa ihastusta? Hänen täytyi tietää, ettei Lydian perheellä ollut mitään. Darcyn astuminen maksumiehen paikalle oli toki täydellinen yllätys vähän kaikille, eniten ehkä Wickhamille itselleen.

Ei Wickhamilla ollut missään vaiheessa aikeita naida Lydiaa. Hetken huvitusta haki. Saattoi olla, että kuvitteli saavansa Lydiasta vähän tuloja, kun myisi tätä - tai sitten että Gardinerit ostaisivat Lydian takaisin kaikessa hiljaisuudessa. Tuo oli myös kostoa Elizabethille siitä, että tämä antoi rukkaset, vaikka Wickham itse olisi kyllä vetäytynyt avioliittolupauksestaan hyvin hätäisesti kun rahatilanne alkoi selkeytyä. Hetkeäkään ei tullut hänen mieleensä se, että tuon johdosta joutuisi naimisiin, vieläpä Lydian kanssa, ja tavalla, ettei ole mitään pakotietä (Darcy todennäköisesti vaikutti muuhunkin kuin siihen, mihin asemapaikkaan hänet lähetettiin häiden jälkeen). Oli todennäköisesti upseerien tiukassa valvonnassa sen jälkeen.

Minua itseäni on alkanut häiritä Maryn kohtelu. Ehkä Mary ei ollut kaunein eikä viisain, mutta älykäs hän selvästi oli. Kunnon koulutuksella ja opastuksella hänestä olisi todennäköisesti tullut hyvinkin yhteiskuntakelpoinen yksilö. Hän jäi aina muiden varjoon, häntä pilkkasivat kaikki avoimesti, eikä kukaan tukenut häntä. Toivottavasti Elizabethin ja Janen hyvät naimakaupat toivat hänelle kelvollisen puolison, että pääsi pois sisarustensa läheisyydestä.

Minuakin säälittää Mary. Olihan hän hiukan tiukkapipo, mutta ei varmaan mitenkään huono ihminen. Luulen, että Mr. Collins olisi saanut hänestä hyvän vaimon, olisi ollut varmaan paljon yhteistä. Ikävä, että kirkonmiehellekin kelpasi vain ulkonäkö. Minuakin on aina pilkattu siitä,että olin nuorempana hiljainen ja tykkäsin lukea.

Kaikki myötätuntoni on Maryn puolella, mutta on aivan oikein, ettei häntä naitettu herra Collinsille. Maryllä ja Mr. Collinsilla olivat yhteisiä juuri väärät asiat, he olisivat korostaneet toistensa huonoja puolia ja koko avoliitto olisi mennyt ihan pieleen. Molemmistw olisi tullut entistä naurettavampia, pikkumaisempia, vääriin ulkoisiin tekijöihin keskittyviä. Se olisi ollut haitaksi herra Collinsin uralle ja seurakunnalle. Sen sijaan Charlotte oli riittävän vanha, hänellä oli elämänkokemusta ja ymmärrystä ja riittävän kärsivällinen luonteenlaatu sekä sietääkseen herra Collinsin puutteita että herättääkseen ja ohjatakseen tämän kehitystä parempaan suuntaan. Charlotte osasi tasata herra Collinsin kulmia, tehdä tästä kunnioitusta herättävämmän ja vähemmän hölmöltä vaikuttavan ja lisäksi Charlotte osasi itse arvioida omaa toimintaansa järkevästi. Mary oli vielä lapsi, hänen kykynsä eivät olisi tuohon riittäneet eikä hänen luonteensa olisi ohjannutkaan siihen suuntaan.

Kirjassa sanotaan, että Mary jäi kotiin äitinsä seuraksi ja kun epäedullinen vertailu siskoihin ja kilpailu äidin huomioista loppuivat ja uusi asema vei Maryn entistä enemmän sosiaalisiin ympyröihin, hänen luonteensakin tasoittui ja hän alkoi kukoistaa. Kirjassa ei puhuta Maryn eikä Kittyn avioitumisesta, mutta ei myöskään sanota, etteivät he myöhemmin menneet naimisiin. Siinä, missä kirjan alussa tyttöjen oli pakko avioitua saadakseen jonkun elstuksen ja katon päänsä päälle isän kuoltua, kirjan lopusa Maryllä on kolme naimississaolevaa siskoa, joista ainakin kahdella on varaa pitää hänestä huolta -toki ikävän riippuvaisess asemassa - eikä hånen siis ole mikään pakko mennä naimisiin. Hän saattoi elää varsin mukavasti, ja joka tapauksessa Marylle ei käynyt huonosti

Tässä näkyy Austenin pohjimmainen hienotunteisuus. Vaikka Mary esitetään välillä aikamoisena riesana, Austen tuntee ja tunnustaa, että hänen pohjimmainen ongelmansa on huomion puute. Kun ei ole enää häikäiseviä isosiskoja ja manipulatiivista pikkusiskoa, ei Marynkaan tarvitse hakea huomiota suorittamalla.

Ei voi kyllä Mr. Bennetiä syyttää yrityksen puutteesta pojan saamiseksi. Viisi lasta kuudessa (?) vuodessa, siinä on tekemistä nykyajankin ravitsemuksella ja terveydenhuollolla.

Mutta mitä sitten tapahtui? Ainakin rouva Bennetillä olisi varmasti ollut hedelmällisiä vuosia. Yleensä tuon ajan isoissa perheissä niitä jälkeläisiä tuli parinkymmenen vuoden ajan, aluksi tiheämpään ja lopuksi harvempaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katson kaikki omistamani Jane Austenit läpi kerran vuodessa, juuri näin vuoden alussa. Minulla on kokoelmassani:

Emma (Gwyneth Paltrow versio)

Emma (Anya Taylor-Joy versio)

Ylpeys ja ennakkoluulo (elokuva, Emma Thompson & Kate Winslet versio)

Ylpeys ja ennakkoluulo (sarja)

Hilpeys ja ennakkoluulo

Viisasteleva sydän (Cieran Hinds versio)

Viisasteleva sydän (Sally Hawkins versio)

En muistanutkaan, että Clueless on moderni Emma. Pitääkin lisätä se sarjaan, muistaakseni se löytyy kokoelmastamme. 

Emmasta on aika hyvä minisarja, jossa on pääosassa Romola Garai. Minä tykkään siitä, mutta myös uusimmasta Emmasta, jossa on se hyvä puoli, että siinä näyttelijät ovat kutakuinkin oikean ikäisiä. 

'Ylpeys ja ennakkoluulo (elokuva, Emma Thompson & Kate Winslet versio)'

Kysymyksessä siis Sense and Sensibility eli Järki ja tunteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ne oikeasti puhuneet noin korukieltä?

Ylemmissä yhteiskuntaluokissa kyllä. Kohteliaisuus ja etiketti olivat elämän johtotähtiä. Kiivastumisen näyttäminen julkisesti oli ehdoton no-no, aina piti säilyttää maltti ja muistaa hyvät, sallitut tavat. Esimerkiksi toisilleen vieraiden ihmisten esittely meni aina tietyn, saman kaavan mukaan, siitä ei poikettu.

Ehdotan etsimään YouTubesta Ellie Dashwood -nimisen kanavan. Ellie on erikoistunut varsinkin Jane Austenin kirjoihin ja hänen elinaikansa tapakulttuuriin, on tosi mielenkiintoinen! Kanava on tietysti englanninkielinen, mutta tekstitys siihen löytyy, jos on helpompi seurata englanninkielistä puhetta tekstiä lukien.

Aikaa oli sovittaa sanoitusta ja se oli myös keino pitää yllä omaa asemaa.  Tuskin piireissä kasvatettu tyttö edes ymmärsi muunlaista, rahvaan puhetta.  

Vierailija kirjoitti:

1995 version kaula-aukot ovat minusta ihan kohtuullisia verrattuna muutamiin 1980 version luomuksiin. Jotkut kaula-aukot siinä näyttävät sellaisilta, että sisältö saattaa pullahtaa ulos aivastuksesta. 🤭

1700-luvun loppupuolella oli jossain vaiheessa ihan oikeasti muotia se, että nännit vilahtelivat näkyville. Tosin tämä oli lähinnä jossain Pariisin muodikkaissa piireissä, ei niinkään konservatiivisella Englannin maaseudulla...

Joku on kerännyt koosteen tuollaisista muotikuvista tuolta ajalta:

http://www.ekduncan.com/2012/03/naughty-side-of-18th-century-french.htm…

Isot rinnathan tulivat toden teolla muotiin 1780-luvulla, ja tästä syystä niiden kokoa yritettiin korostaa uudenlaisilla alusvaatteilla, kuten tästä pilakuvasta näkee:

https://teainateacup.files.wordpress.com/2013/02/patent-bolsters.jpg

Näiden pilakuvien perusteella vilauttelu jatkui vielä vuosisadan vaihteessa; sen lisäksi tuli vielä pilkattavaksi uudet läpikuultavat kankaat ja antiikin Kreikan inspiroimat mekot, jotka paljastivat muutakin.

https://media.gettyimages.com/photos/fashion-france-caricature-around-1…

https://i.pinimg.com/736x/58/7b/6a/587b6aa624c54cd0c877c84b8358ba1f.jpg

https://i.pinimg.com/736x/4b/29/7d/4b297d79785ac301ee52d431bfd009ce--fa…

https://janeaustensworld.files.wordpress.com/2010/04/800px-1807-pseudo1…

Vierailija kirjoitti:

Millaiseksihan Lizzyn ja Darcyn avioliito lopulta ensihuuman hälvettyä muodostui? Haluan ajatella, että onnelliseksi, mutten ole ihan varma.

Tottakai onnelliseksi, onhan kyseessä romanttinen tarina.

Vierailija kirjoitti:

Vuoden -95 sarjan kirsikka kakun päällä on minulle ollut aina David Bamber. Mr Collins on huippuhahmo! Ne myötähäpeän tunteet kun hän nolaa itsensä.

Kyseisen sarjan kaikki roolitukset on aivan täydellisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1995 version kaula-aukot ovat minusta ihan kohtuullisia verrattuna muutamiin 1980 version luomuksiin. Jotkut kaula-aukot siinä näyttävät sellaisilta, että sisältö saattaa pullahtaa ulos aivastuksesta. 🤭

1700-luvun loppupuolella oli jossain vaiheessa ihan oikeasti muotia se, että nännit vilahtelivat näkyville. Tosin tämä oli lähinnä jossain Pariisin muodikkaissa piireissä, ei niinkään konservatiivisella Englannin maaseudulla...

Joku on kerännyt koosteen tuollaisista muotikuvista tuolta ajalta:

http://www.ekduncan.com/2012/03/naughty-side-of-18th-century-french.htm…

Isot rinnathan tulivat toden teolla muotiin 1780-luvulla, ja tästä syystä niiden kokoa yritettiin korostaa uudenlaisilla alusvaatteilla, kuten tästä pilakuvasta näkee:

https://teainateacup.files.wordpress.com/2013/02/patent-bolsters.jpg

Näiden pilakuvien perusteella vilauttelu jatkui vielä vuosisadan vaihteessa; sen lisäksi tuli vielä pilkattavaksi uudet läpikuultavat kankaat ja antiikin Kreikan inspiroimat mekot, jotka paljastivat muutakin.

https://media.gettyimages.com/photos/fashion-france-caricature-around-1…

https://i.pinimg.com/736x/58/7b/6a/587b6aa624c54cd0c877c84b8358ba1f.jpg

https://i.pinimg.com/736x/4b/29/7d/4b297d79785ac301ee52d431bfd009ce--fa…

https://janeaustensworld.files.wordpress.com/2010/04/800px-1807-pseudo1…

Oliko se oikeasti muotia, vai seuraus liian avonaisista ja käyttäjälleen huonosti istuvista vaatteista? Sovitettaessahan asu on voinut vaikuttaa sopivalta, kun sovittaja vaan seisoo paikoillaan, mutta käytäntö päässyt yllättämään. Tapahtuuhan niitä vilautuksia vahingossa nykyäänkin, jos avonaisen asun kanssa on liian varomaton.

Sinänsä naisten nännit eivät liene yhtään sen seksuaalisemmat kuin miestenkään, jos kulttuurissa ei näin sovita. Joten mitäpä siitä jos on vilahtanut.

Mutta katseltuani näitä kuvia minua entistä enemmän hämmentää amerikkalainen meininki. 1860-luvulle sijoittuvassa Pikku naisissa Meg on niin Laurien kuin muidenkin ankaran paheksunnan kohde, kun hän esiintyy kerran hieman avarassa kaula-aukossa tanssiaisissa. Oliko aika niin paljon konservatiivisempaa, vai olivatko amerikkalaiset puritaanien jälkeläisinä niin paljon konservatiivisempia? Vai oliko kyse siitä, että genrenä oli tyttökirja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Historiallisissa elokuvissa tanssikohtaukset ovat aina taidokkaasti toteutettuja. Tanssilattia on juuri sopivan kokoinen kulloisellekin määrälle tanssijoita, kaikilla on erinomainen rytmitaju ja elegantit liikkeet, ellei erikseen haluta alleviivata yksittäisen henkilön kömpelyyttä. Oikeassa elämässä menneisyyden tanssiaisissa meno on varmaan ollut ihan samanlaista kuin nykyäänkin tanssilavoilla ja yökerhossa. Osa ei osaa askeleita tai pysy rytmissä, lattialla on tungosta.

Olihan herra Collins tanssilattialla kuin norsu posliinikaupassa. 😄 Varmasti monet olivat harjoitelleet tanssia kotioloissa ja siksi se sujui hyvin juhlissa.

Herra Collins juuri on esimerkki hahmosta, jonka kömpelyyttä alleviivataan sillä, että tämä ei osaa tanssia.

Tanssia piti ilman muuta harjoitella kotona ihan jo siksikin, että menneisyydessä tansseissa oli monimutkaiset koreografiat, jotka piti hallita. Toisaalta ei ollut mitään laitetta, jolla soittaa musiikkia harjoittelun tueksi, jos yhtäkkiä tuli inspiraatio harjoitella.

Pointtini oli, että tanssiaiset ovat varmasti näyttäneet oikeasti melko kömpelöiltä eivätkä täysin sujuvilta niin kuin elokuvissa. Samoin vaate- ja hiustyylit ovat samalla tavalla vaihdelleet eri ihmisten välillä kuin nykyään. Toisilla on luonnostaan parempi maku kuin toisilla. Elokuvissahan tietty työryhmä on aina suunnitellut ja toteuttanut elokuvan visuaalisen ilmeen, minkä ansiosta kokonaisuus on yhdenmukainen.

Kaari Utrion jossain kirjassa oli suunnilleen samalta aikakaudelta olevassa tarinassa vanha pariskunta, jotka edelleen käyttivät rokokootyylisiä peruukkeja ja vaatteita, kun nuoriso käytti sen ajan uudempaa ns. empiremuotia.

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä naisten nännit eivät liene yhtään sen seksuaalisemmat kuin miestenkään, jos kulttuurissa ei näin sovita. Joten mitäpä siitä jos on vilahtanut.

Mutta katseltuani näitä kuvia minua entistä enemmän hämmentää amerikkalainen meininki. 1860-luvulle sijoittuvassa Pikku naisissa Meg on niin Laurien kuin muidenkin ankaran paheksunnan kohde, kun hän esiintyy kerran hieman avarassa kaula-aukossa tanssiaisissa. Oliko aika niin paljon konservatiivisempaa, vai olivatko amerikkalaiset puritaanien jälkeläisinä niin paljon konservatiivisempia? Vai oliko kyse siitä, että genrenä oli tyttökirja?

Kyse on eri aikakaudesta ja eri muodista. Vähän sama kuin vertailisi nykymuotia 50 vuoden takaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kyllä tykkäsin 2000-luvun leffasta tosi paljon. En kylläkään ole lukenut alkuperäisteosta enkä ole muutenkaan mikään Austen-tietäjä. Myöhemmin sitten tajusin miten kuuma on Colin Firthin tulkinta Mr Darcysta :D. Sitä ennen en yhtään ymmärtänyt miksi ihmiset kohkaa kuivan kirjanpitäjän näköisestä Colin Firthistä. Toisaalta, Keiran ja Matthew M:n kohtaus ukkossateessa, se kun Mr Darcy kuiskaa ihan hiljaa please ja meinaa suudella Elisabethia ❤️. Tämä puolihan käytännössä puuttuu ysärisarjasta. Lopun suudelma on yhtä siveä kuin koko sarja muutenkin, ajan henkeen tietenkin.

Voisiko joku nainen vähän avata tuota Firth/Darcyn kuumuutta. Miehen silmään kun tyyppi ei näytä mitenkään erikoiselta. Tuleeko se kuumuus nimenomaan Darcy-hahmon ja näyttelijä-Firthin yhteispelistä, eli ei pelkästään näyttelijäsuorituksesta? En ole huomannut että Firthiä muissa elokuvarooleissaan fanitettaisiin läheskään yhtä paljon kuin Darcyna.

Kyllä Firth on todella kuuma ja häntä fanitetaan muutenkin kuin Darcyna. Toisiin meistä puree nimenomaan se jäykkä englantilainen kirjanpitäjä. Ja onhan hän pitkä, tumma ja tuima, eli niiltä osin klassinen komistus.

En pitänyt siitä, että 2005 leffassa Charlotesta oli kirjoitettu epätoivoinen tunnneihminen ja annettiin ymmärtää, että hänkin olisi haaveillut rakastumisesta jos taloudellinen tilanne ei olisi ollut niin huono. Charlottehan nimenomaan sanoi, että hän ei ole lainkaan romanttinen ja Charlotte koki avioliiton Collinsin kanssa itselleen hyvänä ja järkevänä siirtona. Tykkäsin siitä, että Elizabet sai opetuksen, etteivät kaikki ole samanlaisia ja hae avioliitosta samoja asioita. Se, mille Elizabet nyrpisteli nenäänsä olikin jollekin toiselle hyvä ratkaisu. Toisille romanttista rakkautta tärkeämpää on vakaus ja turvallisuus ja varsinkin Charlotten kaltaisille, joilla ei ole edes romanttisia haluja, tuollainen järkiavioliitto sopii. 2005 leffassa taas Charlotte katsoi itsekin avioliittoaan alaspäin ja pyysi epätoivoisena, ettei häntä saa arvostella siitä, koska hän on niin ajettu nurkkaan. Tykkäsin paljon enemmän aikaisemman version Charlotten tyyneydestä ja vahvuudesta ja siitä, että hän ei näkenyt ratkaisussaan yhtään mitään epätoivoista ja kamalaa kuten Elisabet hänen valintojaan arvosteli.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi kyllä Mr. Bennetiä syyttää yrityksen puutteesta pojan saamiseksi. Viisi lasta kuudessa (?) vuodessa, siinä on tekemistä nykyajankin ravitsemuksella ja terveydenhuollolla.

Mutta mitä sitten tapahtui? Ainakin rouva Bennetillä olisi varmasti ollut hedelmällisiä vuosia. Yleensä tuon ajan isoissa perheissä niitä jälkeläisiä tuli parinkymmenen vuoden ajan, aluksi tiheämpään ja lopuksi harvempaan.

Jospa Mrs. Bennettin terveys ei olisi kestänyt enää yhtään raskautta ja synnytystä? Kuten sanoit, tuollainen lapsimäärä tuohon aikaikkunaan on tänäkin päivänä aikamoinen suoritus, puhumattakaan sitten reilu parisataa vuotta sitten, millainen kuormitus kropalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katson kaikki omistamani Jane Austenit läpi kerran vuodessa, juuri näin vuoden alussa. Minulla on kokoelmassani:

Emma (Gwyneth Paltrow versio)

Emma (Anya Taylor-Joy versio)

Ylpeys ja ennakkoluulo (elokuva, Emma Thompson & Kate Winslet versio)

Ylpeys ja ennakkoluulo (sarja)

Hilpeys ja ennakkoluulo

Viisasteleva sydän (Cieran Hinds versio)

Viisasteleva sydän (Sally Hawkins versio)

En muistanutkaan, että Clueless on moderni Emma. Pitääkin lisätä se sarjaan, muistaakseni se löytyy kokoelmastamme. 

Emmasta on aika hyvä minisarja, jossa on pääosassa Romola Garai. Minä tykkään siitä, mutta myös uusimmasta Emmasta, jossa on se hyvä puoli, että siinä näyttelijät ovat kutakuinkin oikean ikäisiä. 

Minun ehdoton suosikkini Emmasta on juurikin tämä vuoden 2009 versio, jossa pääosassa ovat Romola Garai ja Johnny Lee Miller. Sitä on kritisoitu liian moderniksi, mutta itse pidän siitä, että alussa Emma ja Knightley ovat selkeästi vain hyviä ystäviä. Näemme siinä selkeästi myös sen kuinka Knightleyn tunteet alkavat pikkuhiljaa muuttua ystävyydestä rakkaudeksi. Joissain versioissa kun tulee vähän sellainen olo, että Knightley on vain kaikki nämä vuodet koulinut Emmaa vaimokseen.

Kohta 4:37 videossa jossa Knightley tarttuu rohkaisevasti Emmaa kädestä on suosikki kohtani koko sarjassa.

Vierailija kirjoitti:

En pitänyt siitä, että 2005 leffassa Charlotesta oli kirjoitettu epätoivoinen tunnneihminen ja annettiin ymmärtää, että hänkin olisi haaveillut rakastumisesta jos taloudellinen tilanne ei olisi ollut niin huono. Charlottehan nimenomaan sanoi, että hän ei ole lainkaan romanttinen ja Charlotte koki avioliiton Collinsin kanssa itselleen hyvänä ja järkevänä siirtona. Tykkäsin siitä, että Elizabet sai opetuksen, etteivät kaikki ole samanlaisia ja hae avioliitosta samoja asioita. Se, mille Elizabet nyrpisteli nenäänsä olikin jollekin toiselle hyvä ratkaisu. Toisille romanttista rakkautta tärkeämpää on vakaus ja turvallisuus ja varsinkin Charlotten kaltaisille, joilla ei ole edes romanttisia haluja, tuollainen järkiavioliitto sopii. 2005 leffassa taas Charlotte katsoi itsekin avioliittoaan alaspäin ja pyysi epätoivoisena, ettei häntä saa arvostella siitä, koska hän on niin ajettu nurkkaan. Tykkäsin paljon enemmän aikaisemman version Charlotten tyyneydestä ja vahvuudesta ja siitä, että hän ei näkenyt ratkaisussaan yhtään mitään epätoivoista ja kamalaa kuten Elisabet hänen valintojaan arvosteli.

Tuli mieleen että valittiinko Charlottea näyttelemään -95 tästä syystä kaunis nainen. Korostettiin sitä että kyseessä oli oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pitänyt siitä, että 2005 leffassa Charlotesta oli kirjoitettu epätoivoinen tunnneihminen ja annettiin ymmärtää, että hänkin olisi haaveillut rakastumisesta jos taloudellinen tilanne ei olisi ollut niin huono. Charlottehan nimenomaan sanoi, että hän ei ole lainkaan romanttinen ja Charlotte koki avioliiton Collinsin kanssa itselleen hyvänä ja järkevänä siirtona. Tykkäsin siitä, että Elizabet sai opetuksen, etteivät kaikki ole samanlaisia ja hae avioliitosta samoja asioita. Se, mille Elizabet nyrpisteli nenäänsä olikin jollekin toiselle hyvä ratkaisu. Toisille romanttista rakkautta tärkeämpää on vakaus ja turvallisuus ja varsinkin Charlotten kaltaisille, joilla ei ole edes romanttisia haluja, tuollainen järkiavioliitto sopii. 2005 leffassa taas Charlotte katsoi itsekin avioliittoaan alaspäin ja pyysi epätoivoisena, ettei häntä saa arvostella siitä, koska hän on niin ajettu nurkkaan. Tykkäsin paljon enemmän aikaisemman version Charlotten tyyneydestä ja vahvuudesta ja siitä, että hän ei näkenyt ratkaisussaan yhtään mitään epätoivoista ja kamalaa kuten Elisabet hänen valintojaan arvosteli.

Tuli mieleen että valittiinko Charlottea näyttelemään -95 tästä syystä kaunis nainen. Korostettiin sitä että kyseessä oli oma valinta.

Mitä ihmeen tekemistä kauneudella on asian kanssa? Charlotella ei ollut kosijoita, johon syynä oli erityisesti se, ettei hänellä ollut myötäjäisiä. Hänelle avioliitto oli järkiratkaisu ja kirjassa siitä kerrotaan enemmänkin.

Naimattomana hän olisi ollut loppuikänsä isänsä ja veljiensä elätettävänä, joten perhekin oli onnellinen avioliitosta. Kirjailija Jane Austenin tilanne naimattoman oli muuten samanlainen kuin Charlotella olisi ollut. Hänkin joutui turvautumaan veljiinsä.