Mistä johtuu helvetinmoinen viha niitä vanhempia kohtaan, jotka laittavat lapsen päiväkotiin 1-vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se vähän hassua että jotkut säästävät asuntoihin, autoihin, ulkomaanreissuihin, sijoituksiin mutta lapsen hoitamiseen kotona ei voi yhtään nipistää.

On tehty hieno iso talo lainarahalla, on mökit, autot, kalliit harrastukset ja sitten ei ole vara jäädä kotiin lapsen kanssa edes siihen asti että lapsi olisi vaikka 2v.

Lapsia tärkempää on se että on hieno oma talo ja tietty taso elämässä.

Joillakin taas leviää pää kotona lapsen kanssa. Ei vaan osata ja jakseta olla pelkästään kotona oman lapsen kanssa.

On pelkästään talo lainarahalla. Jo se yksistään vaatii kaksi aikuista palkansaajaa, kun siihen lisätään ruuat ja laskut. Ei ole mökkiä, ei sijoituksia, ei harrastuksia. Autot on, jotta päästään töihin. Autojen yhteishinta 20 000 euroa, ja nekin lainalla ostettuja.

Elämämme viisain valinta oli se, että asuimme pienessä omistusasunnossa kun lapset olivat pieniä. Laina oli pieni, siivottavaa oli vähän, autoa ei tarvinnut, palvelut ja toiset lapsiperheet lähellä.

Talon hankinta usein vaatii autojen hankintaa ja niin edelleen. Lopulta ei ole enää varaa ehtiä olla sen lapsen kanssa, jota varten talo haluttiin ostaa.

Erikoinen näkemys. Talon voi hankkia myös läheltä työpaikkaa ja päivähoitoa ja kavereita ja harrastuksia. Oman talon ei tarvitse olla yhtään se isompi kuin se teidän "pienen omistusasunnon", jota ei tarvinnut edes siivota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kotiin jääminen ole kaikilla rahasta kiinni. Voin sanoa, että oma pää ei kestänyt olla kotona kummankaan lapsen kanssa pidempään. Olin nuori kun sain lapset, ja kenelläkään tutulla ei ollut lapsia, ja mies aamusta iltaan töissä juuri aloittaneena yrittäjänä, eikä muitakaan sukulais turvaverkkoja saatavilla. Päivät olin käytännössä kahden lapsen kanssa enkä koskaan päässyt yksin edes kampaajalle, hammaslääkäriin tms.

Töihin meno piti mielenterveyteni kasassa. Voin sanoa, että avioero olisi tullut jos olisin viisi vuotta ollut kotona putkeen.

Mulla oli sama juttu. Tähän päälle että musta ei ole kotiäidiksi. Työ tarjoaa älyllistä haastetta, toisin kuin vauvan hoito jossa päivän suurin yllätys on niskapaskan ajankohta. Lapset on ihania, mutta olen parempi äiti kun saan käydä myös töissä.

Sama täällä. Sinnittelin kyllä kotona siihen asti, että lapsi oli kaksivuotias, mutta olisin todellakin mennyt aiemmin takaisin, ellei olisi tehty virallisia papereita ja hommattu sijaista koko kahdeksi vuodeksi. En siis voinut palata töihin. Hulluksi meinasin tulla. Itse olen tällainen "vanhempi" äiti, sain lapsen 32-vuotiaana, ja kaikki tutut olivat saaneet lapsensa vähintään 10 vuotta aiemmin. Eipä ollut paljon seuraa näillä kulmilla, vaikka luuhasin kaikki vauvakerhot ja perhekahvilat läpi.

Milloin tämä tapahtui? Joskus 1960-luvulla? Nykyään äidit ovat yleisimmin ikäluokkaa 30-34 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisenä se sitten pitäisi sinne päiväkotiin laittaa? Ei kai sitä nyt hirveän paljon aikasemminkaan voi kun eikös lapsen olisi hyvä pystyä syömään jo muutakin kuin äidinmaitoa ennenkuin päiväkotiin laitetaan.

Aikaisintaan 2-vuotiaana kun on jonkinlaisia leikkitaitoja havaittavissa, osaa kävellä, syödä itse jne. Ihan säälittää nuo nippanappa 1- vuotiaat joita laitetaan päiväkotiin säilöön.

Lapsi menee tasan tarkkaan sinne päiväkotiin sen vuoksi 1-3vuotiaana, kun vanhemmat on töissä.

Ei siksi, että he sinne menisivät leikkimään tai oppimaan jotain ja sehän sen syyn pitääkin olla.

vasta 3 vuotias lapsi menee sinne leikkimisen ja oppimisen vuoksi sen lisäksi, että vanhemmat on töissä.

Paitsi että nykyään yhä useampi 1-3-vuotias menee päiväkotiin sen takia, että kotiin syntyy vauva. Äidin pitää saada keskittyä uuden vauvan hoitoon ja 1-3-vuotias tarvitsee sen ajaksi virikkeitä ja kavereiden seuraa (:D).

Ja tässä ei tajuta, että siellä päiväkodissa on hoitoa vailla olevia 11 ympärillä. Kavereista ja yhteisleikeistä tuon ikäiset eivät ymmärrä mitään, se on toisten kädestä vietyjen lelujen imemistä ja muita naamaan tökkimistä. Ja ne päiväkodin 2 aikuista eivät ehdi auttaa sitäkään vähää mitä äiti ehtisi, koska kyllä, ne kolmea ikävuotta lähestyvät "isot" joutuvat pärjäämään omillaan kun aikuisilla on syli täynnä niitä alle vuoden vanhoja, jotka myös on kärrätty päiväsäilytykseen saamaan laadukasta varhaistraumatusta.

Alle kolmevuotiaiden ryhmässä on 1 hoitaja / 4 lasta. 12 lapsen ryhmässä on niin ollen vähintään kolme hoitajaa. Rutiinit ovat selkeät, kaikki syövät ja nukkuvat ja ulkoilevat samaan aikaan. Miten kummassa tilanne on pahempi kuin köyhässä pienessä kodissa, jossa vilisee lauma alle kouluikäisiä, joista yksi huutaa ruokaa ja toisen pitäisi saada päiväunet ja kolmas tinttaa leluautolla sisarusta päähän?

Monen mielessä kangastelee kultainen ajatus lettipäisistä siskoista, jotka auliisti leikittävät hiljaisesti  pikkuveljeä samalla kun äiti nukuttaa vauvaa. Juu just niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kotiin jääminen ole kaikilla rahasta kiinni. Voin sanoa, että oma pää ei kestänyt olla kotona kummankaan lapsen kanssa pidempään. Olin nuori kun sain lapset, ja kenelläkään tutulla ei ollut lapsia, ja mies aamusta iltaan töissä juuri aloittaneena yrittäjänä, eikä muitakaan sukulais turvaverkkoja saatavilla. Päivät olin käytännössä kahden lapsen kanssa enkä koskaan päässyt yksin edes kampaajalle, hammaslääkäriin tms.

Töihin meno piti mielenterveyteni kasassa. Voin sanoa, että avioero olisi tullut jos olisin viisi vuotta ollut kotona putkeen.

Mulla oli sama juttu. Tähän päälle että musta ei ole kotiäidiksi. Työ tarjoaa älyllistä haastetta, toisin kuin vauvan hoito jossa päivän suurin yllätys on niskapaskan ajankohta. Lapset on ihania, mutta olen parempi äiti kun saan käydä myös töissä.

Jos mielenterveys on pettämässä, niin totta kai täytyy laittaa lapsi hoitoon. Sitä ei kukaan ole kiistämässä.

Mutta olen hieman eri mieltä vauvoista. Mitä enemmän minulle on tullut kokemusta vauvoista, sitä mielenkiintoisempia niistä on tullut. Pienikin vauva viestittää hämmästyttävän paljon, jos ymmärtää vaikkapa seurata hänen katsettaan. Toki vauvan viestit voi myös sulkea tajunnastaan sitä niskap*skaa lukuun ottamatta.

Tässä ei ole kyse vauvasta vaan yksivuotiaasta lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Sanon suoraan etten ymmärrä minkälainen äiti heittää 1-vuotiaan lapsensa vieraiden hoitoon, se on lapselle hirveä hylkäys ja perusturvallisuus jää syntymättä. Jos ei voi olla 2,5 - 3 vuotta pois työelämästä niin ei kannata hankkia lapsia ollenkaan.

Äiti? Eikö asia kosketa isää lainkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se vähän hassua että jotkut säästävät asuntoihin, autoihin, ulkomaanreissuihin, sijoituksiin mutta lapsen hoitamiseen kotona ei voi yhtään nipistää.

On tehty hieno iso talo lainarahalla, on mökit, autot, kalliit harrastukset ja sitten ei ole vara jäädä kotiin lapsen kanssa edes siihen asti että lapsi olisi vaikka 2v.

Lapsia tärkempää on se että on hieno oma talo ja tietty taso elämässä.

Joillakin taas leviää pää kotona lapsen kanssa. Ei vaan osata ja jakseta olla pelkästään kotona oman lapsen kanssa.

On pelkästään talo lainarahalla. Jo se yksistään vaatii kaksi aikuista palkansaajaa, kun siihen lisätään ruuat ja laskut. Ei ole mökkiä, ei sijoituksia, ei harrastuksia. Autot on, jotta päästään töihin. Autojen yhteishinta 20 000 euroa, ja nekin lainalla ostettuja.

No miksi hankkia lapsia tollaseen rahatilanteeseen?

Koska se on normaalia elämää. Niitä lapsia on aika vaikea tehdä sitten viisikymppisenä, kun on talo jo maksettu.

Jep, olen hedelmätön siinä vaiheessa, jos odotettais ensin parin vuoden kotonaolon säästöjen kartuttamista. Toista se oli ennen, kun rahan ostovoima on ollut eri, miehen palkka on riittänyt koko perheen elättämiseen jne. Emme elä enää sellaista aikaa, vaan molempien on käytävä töissä. Jäisin kotiin, jos kotona oloa tuettaisiin rahallisesti niin, että se olisi mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisenä se sitten pitäisi sinne päiväkotiin laittaa? Ei kai sitä nyt hirveän paljon aikasemminkaan voi kun eikös lapsen olisi hyvä pystyä syömään jo muutakin kuin äidinmaitoa ennenkuin päiväkotiin laitetaan.

Aikaisintaan 2-vuotiaana kun on jonkinlaisia leikkitaitoja havaittavissa, osaa kävellä, syödä itse jne. Ihan säälittää nuo nippanappa 1- vuotiaat joita laitetaan päiväkotiin säilöön.

Lapsi menee tasan tarkkaan sinne päiväkotiin sen vuoksi 1-3vuotiaana, kun vanhemmat on töissä.

Ei siksi, että he sinne menisivät leikkimään tai oppimaan jotain ja sehän sen syyn pitääkin olla.

vasta 3 vuotias lapsi menee sinne leikkimisen ja oppimisen vuoksi sen lisäksi, että vanhemmat on töissä.

Paitsi että nykyään yhä useampi 1-3-vuotias menee päiväkotiin sen takia, että kotiin syntyy vauva. Äidin pitää saada keskittyä uuden vauvan hoitoon ja 1-3-vuotias tarvitsee sen ajaksi virikkeitä ja kavereiden seuraa (:D).

Ja tässä ei tajuta, että siellä päiväkodissa on hoitoa vailla olevia 11 ympärillä. Kavereista ja yhteisleikeistä tuon ikäiset eivät ymmärrä mitään, se on toisten kädestä vietyjen lelujen imemistä ja muita naamaan tökkimistä. Ja ne päiväkodin 2 aikuista eivät ehdi auttaa sitäkään vähää mitä äiti ehtisi, koska kyllä, ne kolmea ikävuotta lähestyvät "isot" joutuvat pärjäämään omillaan kun aikuisilla on syli täynnä niitä alle vuoden vanhoja, jotka myös on kärrätty päiväsäilytykseen saamaan laadukasta varhaistraumatusta.

Alle kolmevuotiaiden ryhmässä on 1 hoitaja / 4 lasta. 12 lapsen ryhmässä on niin ollen vähintään kolme hoitajaa. Rutiinit ovat selkeät, kaikki syövät ja nukkuvat ja ulkoilevat samaan aikaan. Miten kummassa tilanne on pahempi kuin köyhässä pienessä kodissa, jossa vilisee lauma alle kouluikäisiä, joista yksi huutaa ruokaa ja toisen pitäisi saada päiväunet ja kolmas tinttaa leluautolla sisarusta päähän?

Monen mielessä kangastelee kultainen ajatus lettipäisistä siskoista, jotka auliisti leikittävät hiljaisesti  pikkuveljeä samalla kun äiti nukuttaa vauvaa. Juu just niin.

Siellä päiväkodissa on hoitajat myös nukkuneet yönsä toisin kuin se vauvan äiti kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisenä se sitten pitäisi sinne päiväkotiin laittaa? Ei kai sitä nyt hirveän paljon aikasemminkaan voi kun eikös lapsen olisi hyvä pystyä syömään jo muutakin kuin äidinmaitoa ennenkuin päiväkotiin laitetaan.

Aikaisintaan 2-vuotiaana kun on jonkinlaisia leikkitaitoja havaittavissa, osaa kävellä, syödä itse jne. Ihan säälittää nuo nippanappa 1- vuotiaat joita laitetaan päiväkotiin säilöön.

Lapsi menee tasan tarkkaan sinne päiväkotiin sen vuoksi 1-3vuotiaana, kun vanhemmat on töissä.

Ei siksi, että he sinne menisivät leikkimään tai oppimaan jotain ja sehän sen syyn pitääkin olla.

vasta 3 vuotias lapsi menee sinne leikkimisen ja oppimisen vuoksi sen lisäksi, että vanhemmat on töissä.

Paitsi että nykyään yhä useampi 1-3-vuotias menee päiväkotiin sen takia, että kotiin syntyy vauva. Äidin pitää saada keskittyä uuden vauvan hoitoon ja 1-3-vuotias tarvitsee sen ajaksi virikkeitä ja kavereiden seuraa (:D).

Ja tässä ei tajuta, että siellä päiväkodissa on hoitoa vailla olevia 11 ympärillä. Kavereista ja yhteisleikeistä tuon ikäiset eivät ymmärrä mitään, se on toisten kädestä vietyjen lelujen imemistä ja muita naamaan tökkimistä. Ja ne päiväkodin 2 aikuista eivät ehdi auttaa sitäkään vähää mitä äiti ehtisi, koska kyllä, ne kolmea ikävuotta lähestyvät "isot" joutuvat pärjäämään omillaan kun aikuisilla on syli täynnä niitä alle vuoden vanhoja, jotka myös on kärrätty päiväsäilytykseen saamaan laadukasta varhaistraumatusta.

Siellä kotona on yksi aikuinen, jolla on syli täynnä sen vauvan kanssa ja se kolmivuotias, joka mustasukkaisuuttaan käy läpsimässä ja hakkaamassa sitä vauvaa kun silmä välttää. Sekö se parempi vaihtoehto on?

Siis mitä hittoa? YKSI vauva ja YKSI 3-vuotias on mielestäsi pahempi kuin 12 alle 3-vuotiasta 2-3 aikuisella? Samalla tavalla se kolmevee siellä päikkärissä läpsii ja hakkaa kuin kotona, mutta yhdellä aikuisella saattaa olla neljäkin tosi pientä suojeltavana, välillä jopa kuusi.. Näin päikkäriopena joskus mietin että minä superihmisinä meitä oikein pidetään, kun päikkärissä on olevinaan aina parempi kuin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se vähän hassua että jotkut säästävät asuntoihin, autoihin, ulkomaanreissuihin, sijoituksiin mutta lapsen hoitamiseen kotona ei voi yhtään nipistää.

On tehty hieno iso talo lainarahalla, on mökit, autot, kalliit harrastukset ja sitten ei ole vara jäädä kotiin lapsen kanssa edes siihen asti että lapsi olisi vaikka 2v.

Lapsia tärkempää on se että on hieno oma talo ja tietty taso elämässä.

Joillakin taas leviää pää kotona lapsen kanssa. Ei vaan osata ja jakseta olla pelkästään kotona oman lapsen kanssa.

On pelkästään talo lainarahalla. Jo se yksistään vaatii kaksi aikuista palkansaajaa, kun siihen lisätään ruuat ja laskut. Ei ole mökkiä, ei sijoituksia, ei harrastuksia. Autot on, jotta päästään töihin. Autojen yhteishinta 20 000 euroa, ja nekin lainalla ostettuja.

Elämämme viisain valinta oli se, että asuimme pienessä omistusasunnossa kun lapset olivat pieniä. Laina oli pieni, siivottavaa oli vähän, autoa ei tarvinnut, palvelut ja toiset lapsiperheet lähellä.

Talon hankinta usein vaatii autojen hankintaa ja niin edelleen. Lopulta ei ole enää varaa ehtiä olla sen lapsen kanssa, jota varten talo haluttiin ostaa.

Erikoinen näkemys. Talon voi hankkia myös läheltä työpaikkaa ja päivähoitoa ja kavereita ja harrastuksia. Oman talon ei tarvitse olla yhtään se isompi kuin se teidän "pienen omistusasunnon", jota ei tarvinnut edes siivota.

Kyllä, eikä tarvitse välttämättä edes tehdä töitä, jos ostaa sen unelmien talon säästöillään. Mutta useimmilla meistä ei ole varaa ihan kaikkeen yhtä aikaa, ja siksi on viisasta ettei yritä saada koko pakettia velaksi valmiiksi yhtä aikaa vauvan kanssa, vaan taloudessa on liikkumavaraa myös olla sen vauvan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain Suomessa jankutetaan lasten viemisestä päivähoitoon. Muissa Pohjoismaissa äidit menevät töihin ja ansaitsevatkin paremmin kuin suomalaiset naiset ja perheiden elintaso on parempi. Keski-Euroopassa äitiysvapaa on muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen ja ihan älykkäitä ja tasapainoisia aikuisia lapsista kasvaa. Vain huonosti integroituneet äidit pitävät lapsia kotona vuositolkulla. Ja suomalaiset sankariäidit.

Ei ainakaan Ruotsissa, vaan siellä perhevapaita käyttävät myös miehet. Ja kun lapsi sitten viedään päivähoitoon, tekevät vanhemmat lyhennettyä työaikaa.

Niin siis meillä ja omassa tuttavapiirissä, työpaikalla ja päiväkodissa lähes kaikki äidit olivat vuoden kotona, isät parista kuukaudesta puoleen vuoteen. Ja esikoista ei oteta pois päiväkodista kuopuksen synnyttyä. Lyhennettyä työaikaa saa tehdä, mutta päiväkodissa se lapsi silti on. Päivähoitoon vientiä ei arvostella todellakaan ja vain tietyt ryhmät pitävät lapsia kotona ihan muista syistä kuin halusta toimia lapsen parhaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittävää että moni laittaa työnsä lapsen hyvinvoinnin edelle. Pienen paikka on kotona.

Voiko lapsi hyvin, kun perheen elintaso romahtaa? Kotihoidontuki on pieni ja siihen vaikuttaa puolison tulot. Sen sijaan töihin mennessä äiti voi tienata moninkertaisena tuon summan. Säälittävä olet itse, joka haluat asettaa mielessäsi perheet tällaiseen lokeroon.

Vaikuttaako lapsen hyvinvointiin se, siirrytäänkö paikasta toiseen bussilla vai lainarahalla ostetulla maasturilla? Tai se, ettei ole käynyt lomamatkoilla tai ulkona syömässä? Tai se, onko äidin tukka leikattu kotona vai kampaajalla? Näitähän se elintason romahtaminen yleensä tarkottaa, eikä sitä, etteikö yhtäkkiä olisi varaa enää ostaa ruokaa tai vessapaperia.

Lapsen hyvinvointiin vaikuttaa se, että koko perhe saa syödä kunnolla eikä vanhempien tarvitse pihdata omasta ruuasta, jotta lapsi saa vaatetta ylleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[Aamupäivisin en syönyt koko vuoden aikana kuin puuroa ja mies ei syönyt töissä mitään. Lapsille oli toki ruokaa. Yritettiin pitää kiinni siitä, että isommat lapset saivat pitää harrastuksensa ja velkaannuttiinkin luottokorteilla tuhansia euroja

Jokainen tavallaan tietysti. Minun mielestäni tuossa ei ole prioriteetit kohdallaan, jos jätetään syömättä lasten harrastusten takia. 

No jaa, jokainen tavallaan. Meillä nämä harrastukset johtivat jokaisella lapsella ammattiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisenä se sitten pitäisi sinne päiväkotiin laittaa? Ei kai sitä nyt hirveän paljon aikasemminkaan voi kun eikös lapsen olisi hyvä pystyä syömään jo muutakin kuin äidinmaitoa ennenkuin päiväkotiin laitetaan.

Aikaisintaan 2-vuotiaana kun on jonkinlaisia leikkitaitoja havaittavissa, osaa kävellä, syödä itse jne. Ihan säälittää nuo nippanappa 1- vuotiaat joita laitetaan päiväkotiin säilöön.

Lapsi menee tasan tarkkaan sinne päiväkotiin sen vuoksi 1-3vuotiaana, kun vanhemmat on töissä.

Ei siksi, että he sinne menisivät leikkimään tai oppimaan jotain ja sehän sen syyn pitääkin olla.

vasta 3 vuotias lapsi menee sinne leikkimisen ja oppimisen vuoksi sen lisäksi, että vanhemmat on töissä.

Paitsi että nykyään yhä useampi 1-3-vuotias menee päiväkotiin sen takia, että kotiin syntyy vauva. Äidin pitää saada keskittyä uuden vauvan hoitoon ja 1-3-vuotias tarvitsee sen ajaksi virikkeitä ja kavereiden seuraa (:D).

Ja tässä ei tajuta, että siellä päiväkodissa on hoitoa vailla olevia 11 ympärillä. Kavereista ja yhteisleikeistä tuon ikäiset eivät ymmärrä mitään, se on toisten kädestä vietyjen lelujen imemistä ja muita naamaan tökkimistä. Ja ne päiväkodin 2 aikuista eivät ehdi auttaa sitäkään vähää mitä äiti ehtisi, koska kyllä, ne kolmea ikävuotta lähestyvät "isot" joutuvat pärjäämään omillaan kun aikuisilla on syli täynnä niitä alle vuoden vanhoja, jotka myös on kärrätty päiväsäilytykseen saamaan laadukasta varhaistraumatusta.

Alle kolmevuotiaiden ryhmässä on 1 hoitaja / 4 lasta. 12 lapsen ryhmässä on niin ollen vähintään kolme hoitajaa. Rutiinit ovat selkeät, kaikki syövät ja nukkuvat ja ulkoilevat samaan aikaan. Miten kummassa tilanne on pahempi kuin köyhässä pienessä kodissa, jossa vilisee lauma alle kouluikäisiä, joista yksi huutaa ruokaa ja toisen pitäisi saada päiväunet ja kolmas tinttaa leluautolla sisarusta päähän?

Monen mielessä kangastelee kultainen ajatus lettipäisistä siskoista, jotka auliisti leikittävät hiljaisesti  pikkuveljeä samalla kun äiti nukuttaa vauvaa. Juu just niin.

Juu hetken aikaa päivästä on se 3 hoitajaa, mutta esim iltapäivän ulkoiluun 2 hoitajaa pukee 12 lasta.

Jos kotonasi on tuollainen kauhea tilanne niin johtuisiko siitä ettet ole osannut kasvattaa lapsiasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se vähän hassua että jotkut säästävät asuntoihin, autoihin, ulkomaanreissuihin, sijoituksiin mutta lapsen hoitamiseen kotona ei voi yhtään nipistää.

On tehty hieno iso talo lainarahalla, on mökit, autot, kalliit harrastukset ja sitten ei ole vara jäädä kotiin lapsen kanssa edes siihen asti että lapsi olisi vaikka 2v.

Lapsia tärkempää on se että on hieno oma talo ja tietty taso elämässä.

Joillakin taas leviää pää kotona lapsen kanssa. Ei vaan osata ja jakseta olla pelkästään kotona oman lapsen kanssa.

On pelkästään talo lainarahalla. Jo se yksistään vaatii kaksi aikuista palkansaajaa, kun siihen lisätään ruuat ja laskut. Ei ole mökkiä, ei sijoituksia, ei harrastuksia. Autot on, jotta päästään töihin. Autojen yhteishinta 20 000 euroa, ja nekin lainalla ostettuja.

Elämämme viisain valinta oli se, että asuimme pienessä omistusasunnossa kun lapset olivat pieniä. Laina oli pieni, siivottavaa oli vähän, autoa ei tarvinnut, palvelut ja toiset lapsiperheet lähellä.

Talon hankinta usein vaatii autojen hankintaa ja niin edelleen. Lopulta ei ole enää varaa ehtiä olla sen lapsen kanssa, jota varten talo haluttiin ostaa.

Erikoinen näkemys. Talon voi hankkia myös läheltä työpaikkaa ja päivähoitoa ja kavereita ja harrastuksia. Oman talon ei tarvitse olla yhtään se isompi kuin se teidän "pienen omistusasunnon", jota ei tarvinnut edes siivota.

Joo! Jos alueella ei ole omakotitaloja, voi ostaa kerrostalon. Mutta kyllä talo on oltava, ei se muuten ole perhe eikä mitään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtunee siitä, että ihmisillä ei ole kykyä eläytyä toisten tilanteeseen. Jos itsellä on vain yksi ainoa lapsi, se 1-vuotias, molemmat vanhemmat hyvätuloisessa työpaikassa, ja voi sen parin kotonaolovuoden aikana vain vähän tinkiä lomamatkoista ja ravintolaruoasta, tai tiukan paikan tullen ottaa säästötililtä, on ilmeisesti aika vaikea ymmärtää, että jonkun on ihan vaan pakko mennä töihin elättääkseen perheensä ja maksaakseen laskunsa.

No ei se kyllä mikään oikea pakko ole. Ihan puhtaasti priorisointi kysymys. Elintasoa voi ihan hyvin laskea jos näkee tärkeänä että lapsi saa ensimmäiset vuotensa viettää rauhassa kotona omien vanhempiensa kanssa. Tuleehan ihmiset toimeen tiukan paikan tullen vaikka pelkällä toimeentulotuella!

Jos on keskipalkkaa tienaava ihminen, se palkka voi mennä ihan jo pelkästään asuntolainaan, asumisen ja elämisen kuluihin ja ruokaan. Vaikea sitä on kahdeksi vuodeksi heittäytyä pienen vuokra-asunnon asukkaaksi ja palata sitten taas omakotitaloon lainanmaksajaksi tai ilmoittaa autoliikkeeseen, että enpä aio pariin vuoteen maksaa autolainaa, kunnes lapsi on täyttänyt palstatärkeilijöiden vaatimat kaksi vuotta. Ja sitten taas hetikohta uudet pari vuotta kaikki on katkolla, kun syntyy pikkusisarus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se vähän hassua että jotkut säästävät asuntoihin, autoihin, ulkomaanreissuihin, sijoituksiin mutta lapsen hoitamiseen kotona ei voi yhtään nipistää.

On tehty hieno iso talo lainarahalla, on mökit, autot, kalliit harrastukset ja sitten ei ole vara jäädä kotiin lapsen kanssa edes siihen asti että lapsi olisi vaikka 2v.

Lapsia tärkempää on se että on hieno oma talo ja tietty taso elämässä.

Joillakin taas leviää pää kotona lapsen kanssa. Ei vaan osata ja jakseta olla pelkästään kotona oman lapsen kanssa.

On pelkästään talo lainarahalla. Jo se yksistään vaatii kaksi aikuista palkansaajaa, kun siihen lisätään ruuat ja laskut. Ei ole mökkiä, ei sijoituksia, ei harrastuksia. Autot on, jotta päästään töihin. Autojen yhteishinta 20 000 euroa, ja nekin lainalla ostettuja.

Elämämme viisain valinta oli se, että asuimme pienessä omistusasunnossa kun lapset olivat pieniä. Laina oli pieni, siivottavaa oli vähän, autoa ei tarvinnut, palvelut ja toiset lapsiperheet lähellä.

Talon hankinta usein vaatii autojen hankintaa ja niin edelleen. Lopulta ei ole enää varaa ehtiä olla sen lapsen kanssa, jota varten talo haluttiin ostaa.

Erikoinen näkemys. Talon voi hankkia myös läheltä työpaikkaa ja päivähoitoa ja kavereita ja harrastuksia. Oman talon ei tarvitse olla yhtään se isompi kuin se teidän "pienen omistusasunnon", jota ei tarvinnut edes siivota.

Joo! Jos alueella ei ole omakotitaloja, voi ostaa kerrostalon. Mutta kyllä talo on oltava, ei se muuten ole perhe eikä mitään!

Myös kerrostaloissa asuu asuntolainan maksajia...

Jotain tässä elintasossa on tapahtunut. Omassa lapsuudessani lähes kaikkien äidit olivat kotona. Ja kun perheissä oli useampi lapsi, saattoivat olla kotona vaikka kymmenen vuotta. Perhe eli siis isän palkalla. Eivätkä he missään huipputöissä olleet, ihan tavallisissa ammateissa kaikki. Kuitenkin oli omistusasunnot, käytiin siihen aikaan (1970-luvulla) jo ulkomaillakin, kesämökitkin on kaikkiin perheisiin hankittu. Auto oli joka perheessä. Ei nykyisin tuollainen ole mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[Aamupäivisin en syönyt koko vuoden aikana kuin puuroa ja mies ei syönyt töissä mitään. Lapsille oli toki ruokaa. Yritettiin pitää kiinni siitä, että isommat lapset saivat pitää harrastuksensa ja velkaannuttiinkin luottokorteilla tuhansia euroja

Jokainen tavallaan tietysti. Minun mielestäni tuossa ei ole prioriteetit kohdallaan, jos jätetään syömättä lasten harrastusten takia. 

No jaa, jokainen tavallaan. Meillä nämä harrastukset johtivat jokaisella lapsella ammattiin.

Lapsuuden harrastukset tulevat usein valituiksi vanhempien kiinnostuksen kohteiden mukaan. Se ei tietenkään ole välttämättä huono asia; lapset kuitenkin usein muistuttavat vanhempiaan. Mutta näen kyllä tuossa tietyt varoitusmerkit, jos lapset pistetään pienestä pitäen harrastamaan tavoitteellisesti, vaikka perheellä ei olisi rahaa ruokaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se vähän hassua että jotkut säästävät asuntoihin, autoihin, ulkomaanreissuihin, sijoituksiin mutta lapsen hoitamiseen kotona ei voi yhtään nipistää.

On tehty hieno iso talo lainarahalla, on mökit, autot, kalliit harrastukset ja sitten ei ole vara jäädä kotiin lapsen kanssa edes siihen asti että lapsi olisi vaikka 2v.

Lapsia tärkempää on se että on hieno oma talo ja tietty taso elämässä.

Joillakin taas leviää pää kotona lapsen kanssa. Ei vaan osata ja jakseta olla pelkästään kotona oman lapsen kanssa.

On pelkästään talo lainarahalla. Jo se yksistään vaatii kaksi aikuista palkansaajaa, kun siihen lisätään ruuat ja laskut. Ei ole mökkiä, ei sijoituksia, ei harrastuksia. Autot on, jotta päästään töihin. Autojen yhteishinta 20 000 euroa, ja nekin lainalla ostettuja.

Elämämme viisain valinta oli se, että asuimme pienessä omistusasunnossa kun lapset olivat pieniä. Laina oli pieni, siivottavaa oli vähän, autoa ei tarvinnut, palvelut ja toiset lapsiperheet lähellä.

Talon hankinta usein vaatii autojen hankintaa ja niin edelleen. Lopulta ei ole enää varaa ehtiä olla sen lapsen kanssa, jota varten talo haluttiin ostaa.

Erikoinen näkemys. Talon voi hankkia myös läheltä työpaikkaa ja päivähoitoa ja kavereita ja harrastuksia. Oman talon ei tarvitse olla yhtään se isompi kuin se teidän "pienen omistusasunnon", jota ei tarvinnut edes siivota.

Joo! Jos alueella ei ole omakotitaloja, voi ostaa kerrostalon. Mutta kyllä talo on oltava, ei se muuten ole perhe eikä mitään!

Myös kerrostaloissa asuu asuntolainan maksajia...

Mutta miksi tyytyä yhteen asuntoon, kun voi saada koko talon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vihaa, en vaan ymmärrä miten kukaan pystyy näin tekemään jos ei ole aivan pakko. Ja siis oikeasti pakko, esim. yksinhuoltajana jos vaan oikeasti rahat loppuu ja tilanne ei ole itsestä kiinni eli vaikkapa puoliso häippäsee kuvioista täysin. 

Tämä ei ole mitenkään naisille suunnattua vaan yhtä hyvin isäkin voi jäädä kotiin. Ja jos on surkea rahatilanne niin lapsia ei pitäisi edes tehdä. Ymmärrän siis tietenkin jos tulee pakottava erikoistilanne, mutta kun pikkuisia tungetaan hoitoon myös ihan mistä lie syystä. Pitää olla massia äitin rakennekynsiin ja ripsipidennyksiin ja iskän röökeihin. Tällöin ajattelen kyllä ettei se lapsi merkkaa vanhemmilleen lähes mitään. Miksi se on sitten pitänyt hommata?

Ihan se raha tarvitaan asuntolainaan, sähkölaskuun, bensaan, vakuutuksiin ja ruokaan. Jos noihin ja muuhun ihan arkielämiseen menee vaikka pari tonnia yhteensä kuussa, sitä ei makseta miehen 1500 euron palkalla ja naisen 300 hoitovapaamaksulla. Kyllä tarvitaan naisen parin tonnin palkka siihen oheen, vaikka maksettavaksi tulisikin sitten lisäksi se päivähoitomaksu ja toisenkin auton bensat. Ei ole kyse kynsistä, ripsistä ja röökistä vaan elämisestä ja asumisesta.

Miksi mies ei jää kotiin, niin riittäisi se äidin parin tonnin palkka + jäisi vielä isän kotihoidontuki ja lapsilisä ylimääräistä?

Sitä voi kysyä siltä isältä, mutta isiähän ei saa tällä palstalla syyllistää. Tämän palstan mukaan isät eivät tunne minkäänlaista rakkautta jälkeläisiään kohtaan eikä heillä ole ollenkaan hoitoviettiä muita kuin autonraatoja kohtaan. Kotihoidontuki ja lapsilisä ovat yhteensä noin 400 euroa verojen jälkeen. Se on aika paljon vähemmän kuin miehen 1500 euron liksa. Elintasosta on kyse.