Mistä johtuu helvetinmoinen viha niitä vanhempia kohtaan, jotka laittavat lapsen päiväkotiin 1-vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Jotain tässä elintasossa on tapahtunut. Omassa lapsuudessani lähes kaikkien äidit olivat kotona. Ja kun perheissä oli useampi lapsi, saattoivat olla kotona vaikka kymmenen vuotta. Perhe eli siis isän palkalla. Eivätkä he missään huipputöissä olleet, ihan tavallisissa ammateissa kaikki. Kuitenkin oli omistusasunnot, käytiin siihen aikaan (1970-luvulla) jo ulkomaillakin, kesämökitkin on kaikkiin perheisiin hankittu. Auto oli joka perheessä. Ei nykyisin tuollainen ole mahdollista.

En kyllä tuntenut ketään tuolloin, kenellä nuorella parilla olisi ollut mökit ja autot yms.

Ulkomailla jos joku kävi, niin oli telttaretki Ruotsiin.

Kaikki läheiset ystävämme olivat sitten varmaan köyhiä. Molemmat kävi töissä ja lapset puolivuotiaina päiväkotiin tai perhepäivähoitoon.

Näin ainaki Helsingin seudulla keskituloisilla nuorilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain tässä elintasossa on tapahtunut. Omassa lapsuudessani lähes kaikkien äidit olivat kotona. Ja kun perheissä oli useampi lapsi, saattoivat olla kotona vaikka kymmenen vuotta. Perhe eli siis isän palkalla. Eivätkä he missään huipputöissä olleet, ihan tavallisissa ammateissa kaikki. Kuitenkin oli omistusasunnot, käytiin siihen aikaan (1970-luvulla) jo ulkomaillakin, kesämökitkin on kaikkiin perheisiin hankittu. Auto oli joka perheessä. Ei nykyisin tuollainen ole mahdollista.

En kyllä tuntenut ketään tuolloin, kenellä nuorella parilla olisi ollut mökit ja autot yms.

Ulkomailla jos joku kävi, niin oli telttaretki Ruotsiin.

Kaikki läheiset ystävämme olivat sitten varmaan köyhiä. Molemmat kävi töissä ja lapset puolivuotiaina päiväkotiin tai perhepäivähoitoon.

Näin ainaki Helsingin seudulla keskituloisilla nuorilla.

1970-luvulla myös ikäluokat olivat pieniä, joten tuo ”useampi lapsi” ei myöskään normina täsmää kuin ehkä jossakin uskonnollisten vähemmistöjen alueilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kotiin jääminen ole kaikilla rahasta kiinni. Voin sanoa, että oma pää ei kestänyt olla kotona kummankaan lapsen kanssa pidempään. Olin nuori kun sain lapset, ja kenelläkään tutulla ei ollut lapsia, ja mies aamusta iltaan töissä juuri aloittaneena yrittäjänä, eikä muitakaan sukulais turvaverkkoja saatavilla. Päivät olin käytännössä kahden lapsen kanssa enkä koskaan päässyt yksin edes kampaajalle, hammaslääkäriin tms.

Töihin meno piti mielenterveyteni kasassa. Voin sanoa, että avioero olisi tullut jos olisin viisi vuotta ollut kotona putkeen.

Mulla oli sama juttu. Tähän päälle että musta ei ole kotiäidiksi. Työ tarjoaa älyllistä haastetta, toisin kuin vauvan hoito jossa päivän suurin yllätys on niskapaskan ajankohta. Lapset on ihania, mutta olen parempi äiti kun saan käydä myös töissä.

Sama täällä. Sinnittelin kyllä kotona siihen asti, että lapsi oli kaksivuotias, mutta olisin todellakin mennyt aiemmin takaisin, ellei olisi tehty virallisia papereita ja hommattu sijaista koko kahdeksi vuodeksi. En siis voinut palata töihin. Hulluksi meinasin tulla. Itse olen tällainen "vanhempi" äiti, sain lapsen 32-vuotiaana, ja kaikki tutut olivat saaneet lapsensa vähintään 10 vuotta aiemmin. Eipä ollut paljon seuraa näillä kulmilla, vaikka luuhasin kaikki vauvakerhot ja perhekahvilat läpi.

Milloin tämä tapahtui? Joskus 1960-luvulla? Nykyään äidit ovat yleisimmin ikäluokkaa 30-34 vuotta.

2010-luvulla, oma lapseni on vasta koulutiensä aloittanut. Olen muuttanut tähän kaupunkiin töiden perässä, joten kaverini ovat työpaikan kautta tulleita. He ovat sen verran vanhempia, että lapsetkin ovat jo yläkouluikäisiä, tai sitten he ovat vasta töihin tulleita päälle 20-vuotiaita, joilla ei ole vielä vuosiin tarkoitus hankkia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[Aamupäivisin en syönyt koko vuoden aikana kuin puuroa ja mies ei syönyt töissä mitään. Lapsille oli toki ruokaa. Yritettiin pitää kiinni siitä, että isommat lapset saivat pitää harrastuksensa ja velkaannuttiinkin luottokorteilla tuhansia euroja

Jokainen tavallaan tietysti. Minun mielestäni tuossa ei ole prioriteetit kohdallaan, jos jätetään syömättä lasten harrastusten takia. 

No jaa, jokainen tavallaan. Meillä nämä harrastukset johtivat jokaisella lapsella ammattiin.

Tai ehkä vain keksit tuon nyt, jotta vaikuttaisit paremmalta kuin oletkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kotiin jääminen ole kaikilla rahasta kiinni. Voin sanoa, että oma pää ei kestänyt olla kotona kummankaan lapsen kanssa pidempään. Olin nuori kun sain lapset, ja kenelläkään tutulla ei ollut lapsia, ja mies aamusta iltaan töissä juuri aloittaneena yrittäjänä, eikä muitakaan sukulais turvaverkkoja saatavilla. Päivät olin käytännössä kahden lapsen kanssa enkä koskaan päässyt yksin edes kampaajalle, hammaslääkäriin tms.

Töihin meno piti mielenterveyteni kasassa. Voin sanoa, että avioero olisi tullut jos olisin viisi vuotta ollut kotona putkeen.

Mulla oli sama juttu. Tähän päälle että musta ei ole kotiäidiksi. Työ tarjoaa älyllistä haastetta, toisin kuin vauvan hoito jossa päivän suurin yllätys on niskapaskan ajankohta. Lapset on ihania, mutta olen parempi äiti kun saan käydä myös töissä.

Jos mielenterveys on pettämässä, niin totta kai täytyy laittaa lapsi hoitoon. Sitä ei kukaan ole kiistämässä.

Mutta olen hieman eri mieltä vauvoista. Mitä enemmän minulle on tullut kokemusta vauvoista, sitä mielenkiintoisempia niistä on tullut. Pienikin vauva viestittää hämmästyttävän paljon, jos ymmärtää vaikkapa seurata hänen katsettaan. Toki vauvan viestit voi myös sulkea tajunnastaan sitä niskap*skaa lukuun ottamatta.

Tässä ei ole kyse vauvasta vaan yksivuotiaasta lapsesta.

Ja heissäkö ei ole mitään mielenkiintoista?

Ne keillä puoliso elättää tai on muuten varallisuutta on varaa jäädä kotiin vaikka lapsen seitsenvuotissynttäreille, joten on helppo huudella. Normaalilla tavan talliaisella ei ole varaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ne keillä puoliso elättää tai on muuten varallisuutta on varaa jäädä kotiin vaikka lapsen seitsenvuotissynttäreille, joten on helppo huudella. Normaalilla tavan talliaisella ei ole varaa. 

Mulla ei puoliso elätä, vaan hoitaa oman osansa lapsista. Ja täytyy myöntää, että helppo on huudella. Mutta puolisonkin on jokainen itse saanut valita meidän kulttuurissamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain tässä elintasossa on tapahtunut. Omassa lapsuudessani lähes kaikkien äidit olivat kotona. Ja kun perheissä oli useampi lapsi, saattoivat olla kotona vaikka kymmenen vuotta. Perhe eli siis isän palkalla. Eivätkä he missään huipputöissä olleet, ihan tavallisissa ammateissa kaikki. Kuitenkin oli omistusasunnot, käytiin siihen aikaan (1970-luvulla) jo ulkomaillakin, kesämökitkin on kaikkiin perheisiin hankittu. Auto oli joka perheessä. Ei nykyisin tuollainen ole mahdollista.

En kyllä tuntenut ketään tuolloin, kenellä nuorella parilla olisi ollut mökit ja autot yms.

Ulkomailla jos joku kävi, niin oli telttaretki Ruotsiin.

Kaikki läheiset ystävämme olivat sitten varmaan köyhiä. Molemmat kävi töissä ja lapset puolivuotiaina päiväkotiin tai perhepäivähoitoon.

Näin ainaki Helsingin seudulla keskituloisilla nuorilla.

Juuri näin. Itse olen 70-luvulla syntynyt. Kaikki lapset laitettiin päiväkotiin puolivuotiaina, minutkin, koska äiditkin kävivät töissä. Perheissä oli 1–2 lasta, jossain oli (varmaan vahingossa päässyt tulemaan) vielä kolmaskin. Mökit olivat suvussa periytyviä mökkejä, meilläkin oli isovanhempieni omistama mökki, jonka he sitten myivät pois, ja sen jälkeen ei mökillä käyty. Asuntolainaa maksettiin 10 % korolla 15 vuotta, joten lapset eivät todellakaan saaneet uusia leluja ja vaatteita kuin jouluna ja syntymäpäivänä. Tyystin eri elämää kuin nykypäivän lapsilla, jotka saavat puhelimia ja tabletteja ja ties mitä pelikonsoleita parin vuoden välein uusia. Ulkomaanmatkat olivat juuri tuollaisia telttaretkiä, mekin kävimme Legolandissa asti... Myös Norja ja Ruotsi tuli nähtyä. Vihaan telttailua, en ole suostunut teltassa nukkumaan lapsuuden jälkeen. Näihinkin matkoihin säästettiin koko vuosi niin, että mitään herkkuja ei osteltu kuin lauantaina karkkipussi omalla viikkorahalla.

Vierailija kirjoitti:

Ne keillä puoliso elättää tai on muuten varallisuutta on varaa jäädä kotiin vaikka lapsen seitsenvuotissynttäreille, joten on helppo huudella. Normaalilla tavan talliaisella ei ole varaa. 

Tai niillä, jotka tekevät töitä kotoaan käsin, esim. maatilalla. Ja siis sellaista työtä, joka ei vaadi herkeämätöntä keskittymistä ja videopalavereja ym. Lapset kulkevat sitten siinä sivussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne keillä puoliso elättää tai on muuten varallisuutta on varaa jäädä kotiin vaikka lapsen seitsenvuotissynttäreille, joten on helppo huudella. Normaalilla tavan talliaisella ei ole varaa. 

Mulla ei puoliso elätä, vaan hoitaa oman osansa lapsista. Ja täytyy myöntää, että helppo on huudella. Mutta puolisonkin on jokainen itse saanut valita meidän kulttuurissamme.

Niin, et sitten voinut avata tätä yhtään miten teillä on asia järjestetty, että muksu saa olla kotona ja mihin ikään asti?

Kyllä munkin mies hoitaa oman osuutensa ja isän tehtävänsä erinomaisesti, mutta ei se silti pysty olemaan palkattomana kotona 1½ vuotta ensin minun oltua häävillä rahalla 1½v. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisenä se sitten pitäisi sinne päiväkotiin laittaa? Ei kai sitä nyt hirveän paljon aikasemminkaan voi kun eikös lapsen olisi hyvä pystyä syömään jo muutakin kuin äidinmaitoa ennenkuin päiväkotiin laitetaan.

Aikaisintaan 2-vuotiaana kun on jonkinlaisia leikkitaitoja havaittavissa, osaa kävellä, syödä itse jne. Ihan säälittää nuo nippanappa 1- vuotiaat joita laitetaan päiväkotiin säilöön.

Lapsi menee tasan tarkkaan sinne päiväkotiin sen vuoksi 1-3vuotiaana, kun vanhemmat on töissä.

Ei siksi, että he sinne menisivät leikkimään tai oppimaan jotain ja sehän sen syyn pitääkin olla.

vasta 3 vuotias lapsi menee sinne leikkimisen ja oppimisen vuoksi sen lisäksi, että vanhemmat on töissä.

Paitsi että nykyään yhä useampi 1-3-vuotias menee päiväkotiin sen takia, että kotiin syntyy vauva. Äidin pitää saada keskittyä uuden vauvan hoitoon ja 1-3-vuotias tarvitsee sen ajaksi virikkeitä ja kavereiden seuraa (:D).

Ja tässä ei tajuta, että siellä päiväkodissa on hoitoa vailla olevia 11 ympärillä. Kavereista ja yhteisleikeistä tuon ikäiset eivät ymmärrä mitään, se on toisten kädestä vietyjen lelujen imemistä ja muita naamaan tökkimistä. Ja ne päiväkodin 2 aikuista eivät ehdi auttaa sitäkään vähää mitä äiti ehtisi, koska kyllä, ne kolmea ikävuotta lähestyvät "isot" joutuvat pärjäämään omillaan kun aikuisilla on syli täynnä niitä alle vuoden vanhoja, jotka myös on kärrätty päiväsäilytykseen saamaan laadukasta varhaistraumatusta.

Siellä kotona on yksi aikuinen, jolla on syli täynnä sen vauvan kanssa ja se kolmivuotias, joka mustasukkaisuuttaan käy läpsimässä ja hakkaamassa sitä vauvaa kun silmä välttää. Sekö se parempi vaihtoehto on?

Eli on parempi, että se mustasukkainen kolmevuotias läpsii ja hakkaa tarhassa muita lapsia, esim. niitä 1-vuotiaita, jotka pakon edessä hoitoon tuodaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne keillä puoliso elättää tai on muuten varallisuutta on varaa jäädä kotiin vaikka lapsen seitsenvuotissynttäreille, joten on helppo huudella. Normaalilla tavan talliaisella ei ole varaa. 

Mulla ei puoliso elätä, vaan hoitaa oman osansa lapsista. Ja täytyy myöntää, että helppo on huudella. Mutta puolisonkin on jokainen itse saanut valita meidän kulttuurissamme.

Niin, et sitten voinut avata tätä yhtään miten teillä on asia järjestetty, että muksu saa olla kotona ja mihin ikään asti?

Kyllä munkin mies hoitaa oman osuutensa ja isän tehtävänsä erinomaisesti, mutta ei se silti pysty olemaan palkattomana kotona 1½ vuotta ensin minun oltua häävillä rahalla 1½v. 

Me pidimme kumpikin kaikki mahdolliset ansiosidonnaiset perhevapaat ja sen jälkeen teimme kumpikin osa-aikatöitä kunnes nuorin lapsi täytti kolme.

T. Se, jolta kysyit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne keillä puoliso elättää tai on muuten varallisuutta on varaa jäädä kotiin vaikka lapsen seitsenvuotissynttäreille, joten on helppo huudella. Normaalilla tavan talliaisella ei ole varaa. 

Mulla ei puoliso elätä, vaan hoitaa oman osansa lapsista. Ja täytyy myöntää, että helppo on huudella. Mutta puolisonkin on jokainen itse saanut valita meidän kulttuurissamme.

Niin, et sitten voinut avata tätä yhtään miten teillä on asia järjestetty, että muksu saa olla kotona ja mihin ikään asti?

Kyllä munkin mies hoitaa oman osuutensa ja isän tehtävänsä erinomaisesti, mutta ei se silti pysty olemaan palkattomana kotona 1½ vuotta ensin minun oltua häävillä rahalla 1½v. 

Me pidimme kumpikin kaikki mahdolliset ansiosidonnaiset perhevapaat ja sen jälkeen teimme kumpikin osa-aikatöitä kunnes nuorin lapsi täytti kolme.

T. Se, jolta kysyit.

Tämä on just sitä utopiaa, että kun me pystymme tekemään näin, niin kaikki muutkin pystyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain tässä elintasossa on tapahtunut. Omassa lapsuudessani lähes kaikkien äidit olivat kotona. Ja kun perheissä oli useampi lapsi, saattoivat olla kotona vaikka kymmenen vuotta. Perhe eli siis isän palkalla. Eivätkä he missään huipputöissä olleet, ihan tavallisissa ammateissa kaikki. Kuitenkin oli omistusasunnot, käytiin siihen aikaan (1970-luvulla) jo ulkomaillakin, kesämökitkin on kaikkiin perheisiin hankittu. Auto oli joka perheessä. Ei nykyisin tuollainen ole mahdollista.

En kyllä tuntenut ketään tuolloin, kenellä nuorella parilla olisi ollut mökit ja autot yms.

Ulkomailla jos joku kävi, niin oli telttaretki Ruotsiin.

Kaikki läheiset ystävämme olivat sitten varmaan köyhiä. Molemmat kävi töissä ja lapset puolivuotiaina päiväkotiin tai perhepäivähoitoon.

Näin ainaki Helsingin seudulla keskituloisilla nuorilla.

Olen synytynyt 70-luvulla, samoin serkkuni. Molempien äidit oli kotona. Setä oli insinööri, isäni duunari. Isällä ei olisi ollut varaa pitää vaimoa kotona, mutta halusi. Oltiin susiköyhiä. Mökki oli isovanhemmilla ja ulkomaille päästiin vasta teineinä.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siinä ärsyttää ja huolestuttaa se, että vauva laitetaan vieraiden ihmisten hoitoon ja eroon perheestään, iässä, jossa pienet tutut ympyrät olisi niin tärkeät. Jokainen ymmärtää vaistomaisesti, että yksivuotias on liian pieni siihen rumbaan. Nykyään harvalla on oikeasti taloudellinen pakko laittaa noin pieni hoitoon, suurin osa äideistä haluaa vain palata takaisin niihin "asiantuntijatehtäviinsä", ettei cv:hen jää aukkoja. Ihmisiä ehkä suututtaa se, että lapsi sitten on se, joka siitä kärsii. Yksivuotiaan kunnallinen hoito tulee vielä kalliimmaksi kuin isompien lasten, koska ryhmien pitää olla tosi pieniä. Ei monikaan maksa kuussa niin paljon veroja, että sillä katettaisiin yhden vauvan tarhakuukausi. Mitään pedagogista etuahan ei vauva elämäänsä saa siitä, että viettää viikot tarhassa.

Ei minulla ainakaan ole varaa olla kotihoidontuella (400e/kk tällä hetkellä) vuotta, että lapsi olisi vaikka kaksikin vuotta hoitoon mennessä, joten pakko palata asiantuntijatehtäviin. Miehenkään tulot ei niin isot, että elättää lapsen lisäksi puolisoa. Nettona saa 1400e/kk. Vuokralla asutaan.

Piti jo muutenkin säästämällä säästää, että on varaa olla kotihoidontuella 4kk, ja samalla lailla pitää säästää, että on varaa olla toisenkin lapsen kanssa kotona edes siihen asti, että oppii kävelemään. Esikoinen ei onneksi tämän takia joudu tarhaan "liian aikaisin", mutta kuopus tulee joutumaan. Ehkä hyvällä tuurilla saisi kuitenkin olla siskon kanssa samassa ryhmässä sitten aikanaan, jos ei perhepäivähoitopaikkaa saada.

En voisi viedä noin nuorta päiväkotiin ainakaan kokopäiväiseksi sen jälkeen kun olen nähnyt mitä menoa on päiväkodeissa. Hullu paikka noin pienelle. 2 vuotiaalle jo menettelee mutta 1 vuotias vain kärsii...

T:varhaiskasvattaja

Tämä ymmärtämättömyys toisten valintoja kohtaan näkyy myös toisin päin. Meillä neljä lasta, jotka eivät ole olleet päiväkodissa ollenkaan. Olemme yrittäjäperhe, ja lasten hoitaminen kotona on onnistunut hyvin. Kaikki ovat olleet viimeistään 3v alkaen päivittäisessä kerhotoiminnassa 3 tuntia per päivä, jossa ovat päässeet touhuamaan ikätovereiden kanssa ja opettelemaan ryhmätaitoja. Nyt ovat kaikki jo koululaisia, ja koulussa sujuu hienosti. On paljon kavereita ja ovat kaikinpuolin tasapainoisia lapsia. Mutta voi sitä kauhistelun määrää, kun lapset eivät olleet päiväkodissa vaan menivät kaikki vasta eskariin. Eihän niistä voi tulla millään lailla pärjääviä lapsia kun vaan kotona ovat! Kas kummaa, normaaleja ihania lapsia kaikista kasvoi.

Ei siihen vihaan onneksi tosielämässä törmää. Omassa tuttavapiirissä äidit on palannut töihin lasten ollessa n. 1-2v, osan isät on sitten jääneet kotiin, osa on mennyt päiväkotiin. Joillekin on syntynyt pienempi sisarus ja he ovat olleet sitten pidempään kotona. Kyllä ihan jokainen tietää, että 1-vuotiaalle paras paikka olisi koti, mutta perheen tilanne on "pakottanut" laittamaan lapsen hoitoon. Joko se, ettei äiti halua olla kotona, tai se ettei isä halua maksaa eikä myöskään olla kotona.

Oikeasti tilannehan useimmiten on se, että äiti olisi pidemmän kotihoidon kannalla ja isä ei, eli ehkäpä niihin pienten lasten isiin kannattaisi se syyttely kohdistaa jos on pakko jotakuta syyttää. On täysin ymmärrettävää, ettei koulutettu äiti halua olla pois töistä vuosia, että työpaikka ja ammattitaito ja sitä kautta perheen elanto tulevaisuudessa on taattu. Välillä olisi isän vuoro, mutta isä ei halua, tai jos äiti haluaisi olla niin isä valittaa rahasta. On niitäkin perheitä, joissa isä on kotona ja silloin lapset yleensä onkin pidempään kotihoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne keillä puoliso elättää tai on muuten varallisuutta on varaa jäädä kotiin vaikka lapsen seitsenvuotissynttäreille, joten on helppo huudella. Normaalilla tavan talliaisella ei ole varaa. 

Mulla ei puoliso elätä, vaan hoitaa oman osansa lapsista. Ja täytyy myöntää, että helppo on huudella. Mutta puolisonkin on jokainen itse saanut valita meidän kulttuurissamme.

Niin, et sitten voinut avata tätä yhtään miten teillä on asia järjestetty, että muksu saa olla kotona ja mihin ikään asti?

Kyllä munkin mies hoitaa oman osuutensa ja isän tehtävänsä erinomaisesti, mutta ei se silti pysty olemaan palkattomana kotona 1½ vuotta ensin minun oltua häävillä rahalla 1½v. 

Me pidimme kumpikin kaikki mahdolliset ansiosidonnaiset perhevapaat ja sen jälkeen teimme kumpikin osa-aikatöitä kunnes nuorin lapsi täytti kolme.

T. Se, jolta kysyit.

Tämä on just sitä utopiaa, että kun me pystymme tekemään näin, niin kaikki muutkin pystyvät.

Pyydettiin kertomaan, miten meillä asia on järjestetty, ja kerroin. Mutta ilmeisesti sinulla on kova tarve löytää jotakin urputtamisen aihetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan siinä ärsyttää ja huolestuttaa se, että vauva laitetaan vieraiden ihmisten hoitoon ja eroon perheestään, iässä, jossa pienet tutut ympyrät olisi niin tärkeät. Jokainen ymmärtää vaistomaisesti, että yksivuotias on liian pieni siihen rumbaan. Nykyään harvalla on oikeasti taloudellinen pakko laittaa noin pieni hoitoon, suurin osa äideistä haluaa vain palata takaisin niihin "asiantuntijatehtäviinsä", ettei cv:hen jää aukkoja. Ihmisiä ehkä suututtaa se, että lapsi sitten on se, joka siitä kärsii. Yksivuotiaan kunnallinen hoito tulee vielä kalliimmaksi kuin isompien lasten, koska ryhmien pitää olla tosi pieniä. Ei monikaan maksa kuussa niin paljon veroja, että sillä katettaisiin yhden vauvan tarhakuukausi. Mitään pedagogista etuahan ei vauva elämäänsä saa siitä, että viettää viikot tarhassa.

Ei minulla ainakaan ole varaa olla kotihoidontuella (400e/kk tällä hetkellä) vuotta, että lapsi olisi vaikka kaksikin vuotta hoitoon mennessä, joten pakko palata asiantuntijatehtäviin. Miehenkään tulot ei niin isot, että elättää lapsen lisäksi puolisoa. Nettona saa 1400e/kk. Vuokralla asutaan.

Piti jo muutenkin säästämällä säästää, että on varaa olla kotihoidontuella 4kk, ja samalla lailla pitää säästää, että on varaa olla toisenkin lapsen kanssa kotona edes siihen asti, että oppii kävelemään. Esikoinen ei onneksi tämän takia joudu tarhaan "liian aikaisin", mutta kuopus tulee joutumaan. Ehkä hyvällä tuurilla saisi kuitenkin olla siskon kanssa samassa ryhmässä sitten aikanaan, jos ei perhepäivähoitopaikkaa saada.

Ja noilla tuloilla on tehtävä vielä toinenkin lapsi syystä että...?