Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu helvetinmoinen viha niitä vanhempia kohtaan, jotka laittavat lapsen päiväkotiin 1-vuotiaana?
30.12.2021 |
Tuossa toinen keskustelu tältä päivältä sai tämmöisen kysymyksen juolahtamaan mieleen…
Onko se oma katkeruus siitä kun oma elämä ja nuoruus hukattu nyrkin ja hellan välissä vai häh? Kumma kun nykyään nainen ja siis äiti ei voi tehdä mitään oikein!
Haukutaan jos menet töihin veroja maksamaan ja jos jäät kotiin niin siitäkin haukutaan kun loisit toisten rahoilla.
Miksi naiset on toisilleen tällaisia?
En ihmettele että naivaltaiset alat (vaka, sote) ovat ongelmissa kun naiset osaavat vain vihata toisiaan ihan mistä vaan syystä.
Kommentit (530)
Monella perheellä suurin ongelma on se, että tehdään liian iso asuntolaina. Eli ei olla varauduttu siihen, että toinen vanhemmista joutuu jäämään työttömäksi, kotihoidontuelle jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä se sitten pitäisi sinne päiväkotiin laittaa? Ei kai sitä nyt hirveän paljon aikasemminkaan voi kun eikös lapsen olisi hyvä pystyä syömään jo muutakin kuin äidinmaitoa ennenkuin päiväkotiin laitetaan.
Aikaisintaan 2-vuotiaana kun on jonkinlaisia leikkitaitoja havaittavissa, osaa kävellä, syödä itse jne. Ihan säälittää nuo nippanappa 1- vuotiaat joita laitetaan päiväkotiin säilöön.
Lapsi menee tasan tarkkaan sinne päiväkotiin sen vuoksi 1-3vuotiaana, kun vanhemmat on töissä.
Ei siksi, että he sinne menisivät leikkimään tai oppimaan jotain ja sehän sen syyn pitääkin olla.
vasta 3 vuotias lapsi menee sinne leikkimisen ja oppimisen vuoksi sen lisäksi, että vanhemmat on töissä.Paitsi että nykyään yhä useampi 1-3-vuotias menee päiväkotiin sen takia, että kotiin syntyy vauva. Äidin pitää saada keskittyä uuden vauvan hoitoon ja 1-3-vuotias tarvitsee sen ajaksi virikkeitä ja kavereiden seuraa (:D).
Ja tässä ei tajuta, että siellä päiväkodissa on hoitoa vailla olevia 11 ympärillä. Kavereista ja yhteisleikeistä tuon ikäiset eivät ymmärrä mitään, se on toisten kädestä vietyjen lelujen imemistä ja muita naamaan tökkimistä. Ja ne päiväkodin 2 aikuista eivät ehdi auttaa sitäkään vähää mitä äiti ehtisi, koska kyllä, ne kolmea ikävuotta lähestyvät "isot" joutuvat pärjäämään omillaan kun aikuisilla on syli täynnä niitä alle vuoden vanhoja, jotka myös on kärrätty päiväsäilytykseen saamaan laadukasta varhaistraumatusta.
Alle kolmevuotiaiden ryhmässä on 1 hoitaja / 4 lasta. 12 lapsen ryhmässä on niin ollen vähintään kolme hoitajaa. Rutiinit ovat selkeät, kaikki syövät ja nukkuvat ja ulkoilevat samaan aikaan. Miten kummassa tilanne on pahempi kuin köyhässä pienessä kodissa, jossa vilisee lauma alle kouluikäisiä, joista yksi huutaa ruokaa ja toisen pitäisi saada päiväunet ja kolmas tinttaa leluautolla sisarusta päähän?
Monen mielessä kangastelee kultainen ajatus lettipäisistä siskoista, jotka auliisti leikittävät hiljaisesti pikkuveljeä samalla kun äiti nukuttaa vauvaa. Juu just niin.
Siellä päiväkodissa on hoitajat myös nukkuneet yönsä toisin kuin se vauvan äiti kotona.
Siellä on todellisuudessa 12 lasta kahden hoitajan kanssa valtaosan päivästä, kaikki kolme työntekijää ovat paikalla esim. klo 9-13. Ja yllätys, myös päiväkodin hoitajilla on pieniä lapsia, jotka eivät välttämättä nuku öitään kunnolla, mutta silti sen hoitajan on jaksettava tulla aamulla kuudeksi töihin hoitamaan niitä vähintään neljää lasta.
Vierailija kirjoitti:
En voisi viedä noin nuorta päiväkotiin ainakaan kokopäiväiseksi sen jälkeen kun olen nähnyt mitä menoa on päiväkodeissa. Hullu paikka noin pienelle. 2 vuotiaalle jo menettelee mutta 1 vuotias vain kärsii...
T:varhaiskasvattaja
Tätä minä aidosti ihmettelen, että eikö teillä siellä varhaiskasvatuksessa ole minkäänlaista ammattiylpeyttä tai häpyä? Ihastelette tälläkin palstalla päivästä toiseen miten huonosti teidän hoivassa lapset voivat. Kuulkaa kun sen takia täällä veroja maksellaan, että hoidatte ne lapset hyvin ja olette työnne jäljestä ylpeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtunee siitä, että ihmisillä ei ole kykyä eläytyä toisten tilanteeseen. Jos itsellä on vain yksi ainoa lapsi, se 1-vuotias, molemmat vanhemmat hyvätuloisessa työpaikassa, ja voi sen parin kotonaolovuoden aikana vain vähän tinkiä lomamatkoista ja ravintolaruoasta, tai tiukan paikan tullen ottaa säästötililtä, on ilmeisesti aika vaikea ymmärtää, että jonkun on ihan vaan pakko mennä töihin elättääkseen perheensä ja maksaakseen laskunsa.
No ei se kyllä mikään oikea pakko ole. Ihan puhtaasti priorisointi kysymys. Elintasoa voi ihan hyvin laskea jos näkee tärkeänä että lapsi saa ensimmäiset vuotensa viettää rauhassa kotona omien vanhempiensa kanssa. Tuleehan ihmiset toimeen tiukan paikan tullen vaikka pelkällä toimeentulotuella!
Aika monella on useampi lapsi kuin yksi, eli kyse ei ole ihan parista vuodesta. En myöskään tiedä, miten Suomen talous on mahdollinen, jos me kaikki muutamme vuokralle, emmekä enää elä asuntolainojen puristuksessa. Eikös se ole toimeentulotuen perusta, että omaisuus pitää myydä ensin pois tai sitä ei saa olla ollenkaan.
Kuten sanottu, priorisointi kysymys. Jos priorisoi omistusasumisen lasten edelle niin sitten se on niin. Tosin jos edes toinen vanhemmista käy töissä, ja toinen saa äitiyspäivärahan ja jos tosiaan useampia lapsia vielä mahdollisen kotihoidontuen, ja lapsilisät päälle, niin kyllä siltikin rahat riittää vaatimattomaan elämään, tai sitten on ihan liian paljon otettu lainaa. Pankin kanssa voi myös neuvotella pelkistä korkojen maksamisesta tietyn ajan. If there is a will, there is a way, niinsanotusti. Kyllä se siitä on kiinni ettei haluta laskea elintasoa.
En tunnista ilmiötä, enemmän vihaa ja ennakkoluuloja kohdistuu niihin jotka hoitavat lastensa vuotta pidempään. Lähtökohta on se, että ainakaan kukaan nainen ei tee sitä vapaaehtoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi viedä noin nuorta päiväkotiin ainakaan kokopäiväiseksi sen jälkeen kun olen nähnyt mitä menoa on päiväkodeissa. Hullu paikka noin pienelle. 2 vuotiaalle jo menettelee mutta 1 vuotias vain kärsii...
T:varhaiskasvattaja
Tätä minä aidosti ihmettelen, että eikö teillä siellä varhaiskasvatuksessa ole minkäänlaista ammattiylpeyttä tai häpyä? Ihastelette tälläkin palstalla päivästä toiseen miten huonosti teidän hoivassa lapset voivat. Kuulkaa kun sen takia täällä veroja maksellaan, että hoidatte ne lapset hyvin ja olette työnne jäljestä ylpeitä.
Se vaatisi sellaisen hoitaja mitoituksen että olisi oma aikuinen jokaiselle lapselle että minä edes voisin harkita alle 3-vuotiaan hoitoon viemistä. Enkä kyllä siltikään veisi. Pienen lapsen on paras olla omiensa parissa. T.eri
Vierailija kirjoitti:
Monella perheellä suurin ongelma on se, että tehdään liian iso asuntolaina. Eli ei olla varauduttu siihen, että toinen vanhemmista joutuu jäämään työttömäksi, kotihoidontuelle jne.
Ei sellaista asuntoa ole, jossa voisi elää pelkästään toisen 1500-2000euron kuukausituloilla. Yllättäviä sairastumisia varten on vakuutukset, näitä pankkikin monesti vaatii. Kaupungista et löydä perheasuntoa (edes kerrostaloa) alle 100 000 eurolla, jossa ei olisi lähitulevaisuudessa tulossa kaalliita käyttövesiputki/katto/ikkuna yms. remontteja. Remonttilaina on kalliimpaa mitä asuntolaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tekstisi vaikuttaa mielenvikaiselta ihan miltä näkökulmalta sitä tarkasteleekin. Olit sitten kotoisin Vantaalta tai Kouvolasta, rentoudu, ja ymmärrä että ei ole sinun asiasi tuomita muita täysin normaaleista ratkaisuista elämässä. Ehkä se voisi lieventää vihaasi. Kyllähän jotkut ihmiset vihaavat kaltaisiasi ahdasmielisiä ihmisiä, kuten vaikka ne ketkä vievät lapsensa 1v hoitoon, ethän halua olla yksi heistä? Hohhoijaa, toivottavasti olet provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtunee siitä, että ihmisillä ei ole kykyä eläytyä toisten tilanteeseen. Jos itsellä on vain yksi ainoa lapsi, se 1-vuotias, molemmat vanhemmat hyvätuloisessa työpaikassa, ja voi sen parin kotonaolovuoden aikana vain vähän tinkiä lomamatkoista ja ravintolaruoasta, tai tiukan paikan tullen ottaa säästötililtä, on ilmeisesti aika vaikea ymmärtää, että jonkun on ihan vaan pakko mennä töihin elättääkseen perheensä ja maksaakseen laskunsa.
No ei se kyllä mikään oikea pakko ole. Ihan puhtaasti priorisointi kysymys. Elintasoa voi ihan hyvin laskea jos näkee tärkeänä että lapsi saa ensimmäiset vuotensa viettää rauhassa kotona omien vanhempiensa kanssa. Tuleehan ihmiset toimeen tiukan paikan tullen vaikka pelkällä toimeentulotuella!
Aika monella on useampi lapsi kuin yksi, eli kyse ei ole ihan parista vuodesta. En myöskään tiedä, miten Suomen talous on mahdollinen, jos me kaikki muutamme vuokralle, emmekä enää elä asuntolainojen puristuksessa. Eikös se ole toimeentulotuen perusta, että omaisuus pitää myydä ensin pois tai sitä ei saa olla ollenkaan.
Kuten sanottu, priorisointi kysymys. Jos priorisoi omistusasumisen lasten edelle niin sitten se on niin. Tosin jos edes toinen vanhemmista käy töissä, ja toinen saa äitiyspäivärahan ja jos tosiaan useampia lapsia vielä mahdollisen kotihoidontuen, ja lapsilisät päälle, niin kyllä siltikin rahat riittää vaatimattomaan elämään, tai sitten on ihan liian paljon otettu lainaa. Pankin kanssa voi myös neuvotella pelkistä korkojen maksamisesta tietyn ajan. If there is a will, there is a way, niinsanotusti. Kyllä se siitä on kiinni ettei haluta laskea elintasoa.
Ei se vuokralla asuminen saman kokoisessa asunnossa ole kuin hieman edullisempaa. Siksi ihmiset ostavat mielummin oman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vähän hassua että jotkut säästävät asuntoihin, autoihin, ulkomaanreissuihin, sijoituksiin mutta lapsen hoitamiseen kotona ei voi yhtään nipistää.
On tehty hieno iso talo lainarahalla, on mökit, autot, kalliit harrastukset ja sitten ei ole vara jäädä kotiin lapsen kanssa edes siihen asti että lapsi olisi vaikka 2v.Lapsia tärkempää on se että on hieno oma talo ja tietty taso elämässä.
Joillakin taas leviää pää kotona lapsen kanssa. Ei vaan osata ja jakseta olla pelkästään kotona oman lapsen kanssa.
On pelkästään talo lainarahalla. Jo se yksistään vaatii kaksi aikuista palkansaajaa, kun siihen lisätään ruuat ja laskut. Ei ole mökkiä, ei sijoituksia, ei harrastuksia. Autot on, jotta päästään töihin. Autojen yhteishinta 20 000 euroa, ja nekin lainalla ostettuja.
No miksi hankkia lapsia tollaseen rahatilanteeseen?
Koska se on normaalia elämää. Niitä lapsia on aika vaikea tehdä sitten viisikymppisenä, kun on talo jo maksettu.
Mutta miksi hankkia talo, jonka maksuun menee rahaa niin paljon, että lasta ei ole varaa elättää? Tiedän olevani etuoikeutettu, kun en joudu tällaista miettimään, mutta todellakin miettisin tarpeeni materiaan, jos olisin tilanteessa, jossa ei olisi varaa sekä lapsiin että taloon. Muutenkin ihmettelen ihmisiä, jotka väkisin asuvat kalliisti ja mielummin vaikka ajavat taksia öisin päivätyön lisäksi kuin myisivät asuntonsa ja muuttaisivat halvempaan.
Täysin samaa mieltä!
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Kuulen jatkuvasti kun pienet itkee tarhassa minun talon pihapuolella. Kysyin kerran miksi se sama pikkutyttö itkee kaiken aikaa. Sanoivat että yksinhuoltaja äiti ja lapsi tarhassa 8-17.Ikä just päälle vuoden.
9 tuntia erossa ainoasta vanhemmasta! Pitempi kuin työpäivä aikuisilla ja moni peukuttaa alas. Varmaan moni joka tukirahalla elää eikä aivot riitä miettimään mistä on kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekin vaikuttaa äitien kotona olemiseen, onko äidillä työpaikkaa vai ei. Jos työpaikkaa ei ole, ovat äidit todellisuudessa usein työttömyyspäivärahalla kotona, eivät suinkaan kotihoidontuella. Se on suurempi kuin kotihoidontuki. Jos taas työpaikka on, ei työttömyyspäivärahalle voi jäädä. Tästä syystä "uraäidit" lähtevät useammin töihin. "Kodinhengettäret" taas jäävät työttömyyspäivärahan turvin kotiin, eivät suinkaan miesten vaan yhteiskunnan rahoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella perheellä suurin ongelma on se, että tehdään liian iso asuntolaina. Eli ei olla varauduttu siihen, että toinen vanhemmista joutuu jäämään työttömäksi, kotihoidontuelle jne.
Ei sellaista asuntoa ole, jossa voisi elää pelkästään toisen 1500-2000euron kuukausituloilla. Yllättäviä sairastumisia varten on vakuutukset, näitä pankkikin monesti vaatii. Kaupungista et löydä perheasuntoa (edes kerrostaloa) alle 100 000 eurolla, jossa ei olisi lähitulevaisuudessa tulossa kaalliita käyttövesiputki/katto/ikkuna yms. remontteja. Remonttilaina on kalliimpaa mitä asuntolaina.
Miksi pitää olla kaupungista? Miksi pitää olla perheasunto? Eikö vähemmät neliöt riitä? Esim. tunnin ajo/junamatkan päässä Helsingistä ja Tampereelta on paljon edullisia asuntoja maalaiskunnissa ja pikkukaupungeissa. Nykyään monessa työssä on myös etätyömahdollisuus. Pienemmän asunnon saisi helpommin myytyä eteenpäinkin, kun lapset kasvavat ja oikeasti tarvitaan enemmän tilaa. Ei vauva tai taapero tilaa vie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vähän hassua että jotkut säästävät asuntoihin, autoihin, ulkomaanreissuihin, sijoituksiin mutta lapsen hoitamiseen kotona ei voi yhtään nipistää.
On tehty hieno iso talo lainarahalla, on mökit, autot, kalliit harrastukset ja sitten ei ole vara jäädä kotiin lapsen kanssa edes siihen asti että lapsi olisi vaikka 2v.Lapsia tärkempää on se että on hieno oma talo ja tietty taso elämässä.
Joillakin taas leviää pää kotona lapsen kanssa. Ei vaan osata ja jakseta olla pelkästään kotona oman lapsen kanssa.
Ei se meillä ainakaan tulisi olemaan kiinni nimenomaan siitä, että pitää olla hieno ja kallis asunto. Valitettavasti vaan asunnot maksaa nykyään sen verran, että mitään remonttipesää tai homepesää ei ole mitään järkeä ostaa. Ja kun lapsia on jo ennestään kaksi toisella osapuolella, ei voi ostaa mitään kaksiota tai kolmiota, koulujen pitää säilyä ennallaan, eli ei voi ostaa kuin tietyltä alueelta. Tässä tulee jo useita, varsin määrääviä syitä sille, miksi ostimme hieman kalliimman asunnon niin, että kotona ei ole varaa olla äitiysloman jälkeen. Säästöt taas menivät asunnon omavastuuosuuteen, joita on nykyään pakko olla vähintään 10 % ostohinnasta. Ei mikään pieni summa.
Ja tuohon tilanteeseen oli pakko tehdä uusi lapsi, vaikka ei olisi ollut oikein varaakaan?
Minä taas ymmärsin, että kommentoijalla on tähän ihan hyvin varaa, kun vaan käy töissä.
Siis kai se lapsi nyt hankitaan sillä periaatteella että normaalitilanteessa molempien ollessa töissä on varaa elättää se lapsi. Vai oikeastiko joku laskee sen sen mukaan, että kodinhoitotuella on varaa?
Ja kun jotkut asiat elintasossa on säilytettävä. Asuntoa ei kannata kolmen vuoden takia vaihtaa. Samoin aika kohtuutonta että isommat joutuisivat lopettamaan omat harrastuksensa vauvan takia. Moni harrastus on sellainen että 3v poissaolo tietyssä vaiheessa estää palaamisen esim kilpailemaan. Koska jää vain jälkeen. Eli sinne ei olisi enää paluuta.
Rajansa nyt kaikilla. Hyvin lapset maailmalla pärjää vaikka menevät hoitoon vauvoina. Ja ihan suhteellisen täysipäisiä ovat suomalaisetkin, vaikka täälläkin on viety pieniä vauvoja hoitoon maailman sivu.
Tehkää huolestuneet aloite eduskuntaan että vanhempainvapaa kestää 3v ansipsidonnaisena. Silloin on useammalla varaa jäädä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Johtunee siitä, että ihmisillä ei ole kykyä eläytyä toisten tilanteeseen. Jos itsellä on vain yksi ainoa lapsi, se 1-vuotias, molemmat vanhemmat hyvätuloisessa työpaikassa, ja voi sen parin kotonaolovuoden aikana vain vähän tinkiä lomamatkoista ja ravintolaruoasta, tai tiukan paikan tullen ottaa säästötililtä, on ilmeisesti aika vaikea ymmärtää, että jonkun on ihan vaan pakko mennä töihin elättääkseen perheensä ja maksaakseen laskunsa.
No ei se kyllä mikään oikea pakko ole. Ihan puhtaasti priorisointi kysymys. Elintasoa voi ihan hyvin laskea jos näkee tärkeänä että lapsi saa ensimmäiset vuotensa viettää rauhassa kotona omien vanhempiensa kanssa. Tuleehan ihmiset toimeen tiukan paikan tullen vaikka pelkällä toimeentulotuella!
Aika monella on useampi lapsi kuin yksi, eli kyse ei ole ihan parista vuodesta. En myöskään tiedä, miten Suomen talous on mahdollinen, jos me kaikki muutamme vuokralle, emmekä enää elä asuntolainojen puristuksessa. Eikös se ole toimeentulotuen perusta, että omaisuus pitää myydä ensin pois tai sitä ei saa olla ollenkaan.
Kuten sanottu, priorisointi kysymys. Jos priorisoi omistusasumisen lasten edelle niin sitten se on niin. Tosin jos edes toinen vanhemmista käy töissä, ja toinen saa äitiyspäivärahan ja jos tosiaan useampia lapsia vielä mahdollisen kotihoidontuen, ja lapsilisät päälle, niin kyllä siltikin rahat riittää vaatimattomaan elämään, tai sitten on ihan liian paljon otettu lainaa. Pankin kanssa voi myös neuvotella pelkistä korkojen maksamisesta tietyn ajan. If there is a will, there is a way, niinsanotusti. Kyllä se siitä on kiinni ettei haluta laskea elintasoa.
Ei se vuokralla asuminen saman kokoisessa asunnossa ole kuin hieman edullisempaa. Siksi ihmiset ostavat mielummin oman.
Meillä on jopa halvempi. Vähemmän rahaa menee kun maksetaan omaa kuin mitä vuokralla menisi.
Se "lapsen etu" on myös suhteellista. Siis toki olisi lapselle hyvä olla kotona vanhemman kanssa. Mutta mitä se pitkä kotona olo tekee perheen taloudelle pidemmässä juoksussa, jos äiti jättäytyy vuosiksi työelämän ulkopuolelle? Jos ajatellaan että lapsia syntyy vaikkapa 2-3 n. 2-3v ikäerolla, se helposti tarkoittaisi 6-9 vuoden kotona oloa. Joillekin se ei ehkä ole ongelma, mutta kyllä se käytännössä useimmiten tarkoittaa, että äidin urakehitys ja ansiotaso jää merkittävästi alhaisemmaksi kuin töissä olleen, kun ei kerry kokemusta eikä ikälisiä. Lisäksi se tekee perhedynamiikasta sellaisen, että äiti hoitaa ja isä tekee hulluna töitä että saa maksettua perheen elämän. Pidemmällä tähtäimellä ajatellen myös perheen (myös äidin) talouden turvaaminen ja vanhempien välinen tasa-arvo ovat myös lapsen etu. Toisaalta ei ole hyvä lapselle sekään, että tehdään toinen lapsi heti perään pienellä ikäerolla, ettei tarvitse mennä välissä töihin, koska äiti ei silloin voi keskittyä kumpaankaan lapseen riittävästi ja uupuu.
Täydellisessä maailmassa kaikki lapset syntyisi hyvin toimeen tuleville vanhemmille, joilla on varaa ja halua hoitaa kotona, molemmat vanhemmat hoitaa osuutensa ja myös isä hoitaa lapsiaan kotona, vanhemmat viihtyy hyvin kotona jne. Tosimaailmassa vaan harvalla on niin hyvä tilanne, ja jos lapsia saisi tehdä vain ne, joilla on kaikki ihanteellisesti ja täydellinen lapsen parhaan toteuttaminen jokaisessa elämänvaiheessa onnistuu, meiltä loppuisi lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella perheellä suurin ongelma on se, että tehdään liian iso asuntolaina. Eli ei olla varauduttu siihen, että toinen vanhemmista joutuu jäämään työttömäksi, kotihoidontuelle jne.
Ei sellaista asuntoa ole, jossa voisi elää pelkästään toisen 1500-2000euron kuukausituloilla. Yllättäviä sairastumisia varten on vakuutukset, näitä pankkikin monesti vaatii. Kaupungista et löydä perheasuntoa (edes kerrostaloa) alle 100 000 eurolla, jossa ei olisi lähitulevaisuudessa tulossa kaalliita käyttövesiputki/katto/ikkuna yms. remontteja. Remonttilaina on kalliimpaa mitä asuntolaina.
Miksi pitää olla kaupungista? Miksi pitää olla perheasunto? Eikö vähemmät neliöt riitä? Esim. tunnin ajo/junamatkan päässä Helsingistä ja Tampereelta on paljon edullisia asuntoja maalaiskunnissa ja pikkukaupungeissa. Nykyään monessa työssä on myös etätyömahdollisuus. Pienemmän asunnon saisi helpommin myytyä eteenpäinkin, kun lapset kasvavat ja oikeasti tarvitaan enemmän tilaa. Ei vauva tai taapero tilaa vie.
Mietitäänpä. Jos äiti on vaikkapa sairaanhoitaja Helsingin kaupungilla ja isä ajaa taksia Helsingissä. Tämä perhe sitten muuttaisi Lopelle pieneen asuntoon siksi aikaa kunnes lapsi täyttää 3v. Kummallakaan vanhemmista ei olisi töitä Lopella, mutta olispahan se pieni ja halpa asunto, jota sitten myydä toiselle samanlaiselle perheelle, kun nämä ajatusmallisi mukaan tarvitsevat sen halvan kämpän kaukaa kun lapsi on pieni. Toinen vaihtoehto on, että lapsi menee päiväkotiin, perhe asuu Helsingissä ja vanhemmat elättävät perheen itse eikä yhteiskunta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vähän hassua että jotkut säästävät asuntoihin, autoihin, ulkomaanreissuihin, sijoituksiin mutta lapsen hoitamiseen kotona ei voi yhtään nipistää.
On tehty hieno iso talo lainarahalla, on mökit, autot, kalliit harrastukset ja sitten ei ole vara jäädä kotiin lapsen kanssa edes siihen asti että lapsi olisi vaikka 2v.Lapsia tärkempää on se että on hieno oma talo ja tietty taso elämässä.
Joillakin taas leviää pää kotona lapsen kanssa. Ei vaan osata ja jakseta olla pelkästään kotona oman lapsen kanssa.
On pelkästään talo lainarahalla. Jo se yksistään vaatii kaksi aikuista palkansaajaa, kun siihen lisätään ruuat ja laskut. Ei ole mökkiä, ei sijoituksia, ei harrastuksia. Autot on, jotta päästään töihin. Autojen yhteishinta 20 000 euroa, ja nekin lainalla ostettuja.
No miksi hankkia lapsia tollaseen rahatilanteeseen?
Koska se on normaalia elämää. Niitä lapsia on aika vaikea tehdä sitten viisikymppisenä, kun on talo jo maksettu.
Mutta miksi hankkia talo, jonka maksuun menee rahaa niin paljon, että lasta ei ole varaa elättää? Tiedän olevani etuoikeutettu, kun en joudu tällaista miettimään, mutta todellakin miettisin tarpeeni materiaan, jos olisin tilanteessa, jossa ei olisi varaa sekä lapsiin että taloon. Muutenkin ihmettelen ihmisiä, jotka väkisin asuvat kalliisti ja mielummin vaikka ajavat taksia öisin päivätyön lisäksi kuin myisivät asuntonsa ja muuttaisivat halvempaan.
Meillä on varaa sekä lapseen että taloon, koska käymme töissä.
Vierailija kirjoitti:
Se "lapsen etu" on myös suhteellista. Siis toki olisi lapselle hyvä olla kotona vanhemman kanssa. Mutta mitä se pitkä kotona olo tekee perheen taloudelle pidemmässä juoksussa, jos äiti jättäytyy vuosiksi työelämän ulkopuolelle? Jos ajatellaan että lapsia syntyy vaikkapa 2-3 n. 2-3v ikäerolla, se helposti tarkoittaisi 6-9 vuoden kotona oloa. Joillekin se ei ehkä ole ongelma, mutta kyllä se käytännössä useimmiten tarkoittaa, että äidin urakehitys ja ansiotaso jää merkittävästi alhaisemmaksi kuin töissä olleen, kun ei kerry kokemusta eikä ikälisiä. Lisäksi se tekee perhedynamiikasta sellaisen, että äiti hoitaa ja isä tekee hulluna töitä että saa maksettua perheen elämän. Pidemmällä tähtäimellä ajatellen myös perheen (myös äidin) talouden turvaaminen ja vanhempien välinen tasa-arvo ovat myös lapsen etu. Toisaalta ei ole hyvä lapselle sekään, että tehdään toinen lapsi heti perään pienellä ikäerolla, ettei tarvitse mennä välissä töihin, koska äiti ei silloin voi keskittyä kumpaankaan lapseen riittävästi ja uupuu.
Täydellisessä maailmassa kaikki lapset syntyisi hyvin toimeen tuleville vanhemmille, joilla on varaa ja halua hoitaa kotona, molemmat vanhemmat hoitaa osuutensa ja myös isä hoitaa lapsiaan kotona, vanhemmat viihtyy hyvin kotona jne. Tosimaailmassa vaan harvalla on niin hyvä tilanne, ja jos lapsia saisi tehdä vain ne, joilla on kaikki ihanteellisesti ja täydellinen lapsen parhaan toteuttaminen jokaisessa elämänvaiheessa onnistuu, meiltä loppuisi lapset.
Voisko vaikka isä olla välillä kotona? Ja miksi lapsia pitää painaa liukuhihnalla niin, ettei ole samaan aikaan varaa isompien harrastuksiin että vauvan hoitoon kotona kaksi vuotta.
Mutta miksi hankkia talo, jonka maksuun menee rahaa niin paljon, että lasta ei ole varaa elättää? Tiedän olevani etuoikeutettu, kun en joudu tällaista miettimään, mutta todellakin miettisin tarpeeni materiaan, jos olisin tilanteessa, jossa ei olisi varaa sekä lapsiin että taloon. Muutenkin ihmettelen ihmisiä, jotka väkisin asuvat kalliisti ja mielummin vaikka ajavat taksia öisin päivätyön lisäksi kuin myisivät asuntonsa ja muuttaisivat halvempaan.